1. Tänään oli Kauhajoen koulusurmien oikeudenkäynnin neljäs ja samalla viimeinen varsinainen istuntopäivä. Asianosaisten loppulausuntojen vuoro on jo ensi maanantaina. Kiireinen aikataulu on yllättävää ja asettaa etenkin asianomistajien avustajat kovan tehtävän eteen, kun väliin sattuu vielä viikonloppukin. Loppulausuntojen jälkeen käräjäoikeus ryhtyy, myös kovalla kiireellä, pohtimaan ja kirjoittamaan tuomiota ja sen perusteluja. Käräjäoikeuden pitänee antaa tuomionsa vielä tämän vuoden puolella. Vuoden 2010 alusta Kauhajoen käräjäoikeus nimittäin lakkaa olemassa itsenäisenä alioikeutena, sillä se yhdistetään Seinäjoen käräjäoikeuteen. Uuden uljaan käräjäoikeuden nimeksi tulee Etelä-Pohjanmaan käräjäoikeus. Tämä nimi lukoo jo nyt Seinäjoen käräjäoikeuden ulko-ovessa.
2. Todistelu saatiin tänään vastaanotetuksi. Asianomistajat olivat alun perin kutsuneet tänään todistajaksi myös sisä- ja poliisiministeri Anne Holmlundin kertomaan siitä, mitä valtio ja erityisesti ihmisten turvallisuudesta vastaava sisäministeriö olivat tehneet Jokelan kaltaisten koulusurmien ehkäisemiseksi vuoden syksyn 2007 jälkeen. Asianomistajat luopuivat kuitenkin Holmlundin kuulemisesta katsottuaan, että ne seikat, joista Holmlundia oli tarkoitus kuulla, oli selvitetty jo jutussa esitettyjen kirjallisten todisteiden perusteella. Tärkein näistä todisteista on vain viikko Kauhajoen surmien jälkeen annetut sisäministeriön uudet ohjeet ase- ja erityisesti käsiaseiden lupamenettelyn tiukentamisesta. Näitä ohjeita ministeriö ei katsonut tarpeelliseksi antaa vielä Jokelan koulusurmien jälkeen.
3. Asianomistajat lähtevät siitä, että jos nuo ohjeet olisi annettu heti Jokelan tapauksen jälkeen, ei Matti Saarelle olisi voitu myöntää aseen hankkimislupaa. Tällä seikalla on merkitystä erityisesti asianomistajien valtiota vastaan ajamien korvausvaatimusten kannalta. Ilmeisesti jutussa on esitetty asianomistajien avustajien toimesta tarpeellinen selvitys siitä, miten Kauhajoen tapaus ja ministeriön uudet ohjeet ovat vaikuttaneet myönnettyjen käsiaseiden määrään ja miten nykyinen lupamenettely eroaa ennen Kauhajokea vallinneesta lepsusta lupamenettelystä.
4. Tänään kuultiin puolustuksen ainoana todistajana kyseisessä koulussa tapahtuma-aikana työskennellyttä naispuolista opinto-ohjaajaa. Todistusteemoiksi oli nimetty a) todistajan havainnot Matti Saaresta ja b) Saaren tekojen ennalta-arvaamattomuus. Jälkimmäinen teema hieman oudoksuttaa, sillä todistajaa ei, ei ainakaan pitäisi, kuulla siitä, millaisia käsityksiä hänellä on tietystä asiasta tai tietyistä seikoista. Todistajan rooliin kuuluu kertoa ainoastaan hänen havaitsemistaan seikoista ja tapahtumista. "Käsityksissä" sen sijaan mennään jo asiantuntijatodistelun puolella ja siinä suhteessa oikeudenkäynnissä voidaan kuulla tietyn erityisalan asiantuntijoita. Todistaja voi toisaalta olla niin sanottu "asiantunteva todistaja," mutta tällöin se, mikä merkitys hänen käsityksilleen on annettava todisteena, riippuu paljolti todistajan tiettyä erityisosaamista koskevasta koukutuksesta ja työkokemuksesta. Kuka tahansa todistaja ei voi olla asiantunteva todistaja esimerkiksi vain sillä perusteella, että hän on tuntenut oikeusjutun asianosaisen ja on seurannut tämän elämää.
5. Lehtitietojen mukaan opinto-ohjaaja kertoi oikeudessa, ettei Matti Saari ollut millään tavalla poikennut muusta opiskelijajoukosta. Saari oli avoin ja rauhallinen eivätkä mitkään ulkoiset seikat kertoneet "mitä taustalla oli." Saari oli liikkunut koulussa kolmen miehen ryhmässä, joten hän ei opinto-ohjaajan (käsityksen) mukaan olut syrjään vetäytyvä tai "umpimielinen", jollaista kuvaa hänestä on todistajan mukaan annettu mediassa. Saaren koulumenestys oli ollut jopa keskitasoa parempi eikä hänellä ollut poisssaoloja koulusta. Opinto-ohjaajan mukaan hänelle oli "täysi mysteeri, että tällaisella henkilöllä on tällainen pimeä puoli."
6. Opinto-ohjaajan kertomuksesta ei ainakaan lehtitietojen perustella ilmennyt, oliko hän tavannut Matti Saarta kertaakaan henkilökohtaisesti, eli oliko Saari ollut joskus todistajan puheilla tai "vastaanotoilla" vai oliko todistaja todellakin, kuten hänen kertomakseen on lehdissä pantu, vain "seurannut" Matti Saaren "liikkumista" koulussa. Todistaja kertoi kyllä "nähneensä" Saarta usein, sillä Kauhajoen koulu on pieni. Ihmisen näkeminen ja tapaaminen sekä ihmisen kanssa keskustelu ovat kuitenkin eri asioita. Tämä on merkittävä seikka harkittaessa, millaisia tosiasiallisia mahdollisuuksia todistajalla oli ollut tilaisuus tehdä Saaresta ja hänen mielentilastaan. Lehtitiedoista saamani käsityksen mukaan todistaja ei olisi kertaakaan edes keskustellut Matti Saaren kanssa. Hän kertoi kyllä "tavanneensa" Saaren valintakokeessa. Vaikuttaa siltä, että tuossa valintakoetilaisuudessa on ollut Matti Saaren lisäksi paikalla muitakin kouluun hakeneita opiskelijoita, joten todistaja ei ollut välttämättä jutellut edes tuolloin Saaren kanssa. Jos todistaja olisi keskustellut kahden kesken Saaren kanssa, niin varmaankin hän olisi oikeudessa siitä erityisesti maininnut. Kun todistaja ei ollut kuullut Matti Saaresta koulussa mitään kovin hälyttävää - hän oli kysellyt vasta surmatekojen jälkeen muiden opiskelijoiden käsityksiä Saaresta - hän on ilmeisesti olettanut, ettei mitään hälyttävää edes voinut olla puheena olevassa suhteessa olemassa.
7. Mainitun todistajan kertomuksella Saaren käyttäytymisestä, vielä vähemmän hänen käsityksillään Saaren surmatekojen ennalta-arvaamattomuudesta, ei ole itse asiassa todisteena juurikaan merkitystä. Toisin kuin jutussa kuullut useat poliisimiehet ja poliisilaitoksen toimistovirkailija, opinto-ohjaaja ei ollut missään tekemisissä Matti Saaren aselupaprosessin kanssa eikä hän ollut voinut tehdä havaintoja esimerkiksi siitä, miten Saari käyttäytyi esimerkiksi silloin, kun hän oli syyskuun alussa 2008 käynyt poliisiasemalla näyttämässä ostamaansa asetta. Tuolloinhan aseharrastaja Matti Saari oli ollut "omassa elementissään." Kuten eilen kerroin, Saaren tavannut poliisimies luonnehti todistajana Saarta syrjään vetäytyneeksi ja muutenkin oudosti käyttäytyväksi henkilöksi, jolla oli tapaamisen aikana valokuvamainen virne kasvoillaan. Luottaisin kyllä enemmän kyseisen poliisimiehen ja hänen seurassaan olleen toimistovirkailijan luonnehdintaan Saaren käyttäytymisestä.
8. Puolustus ei ole kovin vahvoilla, jos se kuvittelee, että syytteessä oleva komisario voisi menestyksellisesti vedota Saaren tekojen ennalta-arvattomuuteen yhden ulkopuolisen todistajan edellä kerrotunlaisen seuraamisen perusteella Saaresta tekemiin havaintoihin ja osin jälkikäteisiin käsityksiin. Huomattavasti paljon vankempi todistusvoima on todellisten asiantuntijatodistajien eli lukuisten todistajina kuultujen poliisimiesten oikeudessa antamilla lausunnoilla, joiden mukaan Saaren käytös oli outoa ja jotka saattoivat käsityksensä tueksi viitata Saaren hälyttävään nettikäyttäytymiseen. Komisarion olisi toki pitänyt ottaa todesta ja kiinnittää huomiota näiden poliisimiesten hänelle jo ennen surmia kertomiin seikkoihin ja havaintoihin, joihin hän oli itsekin voinut netin välityksellä perehtyä. Komisario ei voi nojautua poliisi- ja aseasioissa kenenkään maallikon näkemyksiin ja osin jälkikäteisiin käsityksiin, koska hän on itse alan ammattilainen, jonka virkavelvollisuuksiin on kuulunut huolehtia siitä, ettei aseita anneta vääriin käsiin - tai jos on annettu, otetaan ainakin pois, kun hälyttäviä tietoja on ilmennyt.
9. Tänään kuultiin asianomistajien nimeämänä todistajina myös aseasiantuntijana esiintyvää todistajaa, jonka mukaan saaren aselupa ja aseen hankkimislupa olisi annettu Saaren aseelle väärin perustein. Kyseinen Walther P 22 Target -pistooli ei sovellut todistajan mukaan kilpa-tai tarkkuusammuntaan, millä perusteella Saari oli aseen hankkimislupaa hakenut. Ase on puoliautomaattinen pienoispistooli, jolla voidaan yhdellä kertaa eli samalla liipasimen painalluksella ampua kolme laukausta; esimerkiksi Helsingin Sanomien nettisivustolla aseharrastajat ovat käyneet "kuumana" sen johdosta, että STT:n välittämässä uutisessa oli kerrottu todistajan sanoneen pistoolia automaattiaseeksi. Saari oli hankkinut aseeseen lippaita, johon mahtuu kymmenen luotia. Todistajan mukaan ase oli ollut "turhan tulivoimainen." Saaren videolla nähtyä ammuntaa todistaja luonnehti vastuuntunnottomaksi räiskimiseksi.
10. Asianomistajien nimeämänä todistajana kuultiin myös sisäministeriön asehallintoyksikön päällikköä Jouni Laihoa; kuulustelu tapahtui puhelimitse. Laihon kuulustelu liittyy surmattujen omaisten valtiota ja syytettyä vastaan ajamaan vahingonkorvausjuttuun, joka käsitellään syytejutun yhteydessä. Voidaan sanoa, että Laiho kertoi tavallaan omassa asiassaan, sillä juuri hän on ministeriössä virkamiesvastuussa siitä, että ministeriön poliisiviranomaisille antamat aselupaohjeet ovat asianmukaiset niin, ettei lupia myönnetä epäasiallisin perustein tai menettelyssä, jossa edellytysten täyttymistä ei voida kunnolla kontrolloida. Laiho kertoi, että ministeriö oli antanut jo ennen Jokelaa "uudet yhtenäistämisohjeet", joihin sisältyi mm. "koulutusta arvioida henkilön soveltuvuutta." (Näiden ohjeiden perusteella oli poliiseille annettu koulutusta yleisöluentojen muodossa.)
11. Hallitusneuvos Jouni Laihon mukaan Kauhajoen jälkeen annettiin kaksi täydentävää yhtenäistämisohjetta. Laihon muotoileman määritelmän mukaan näiden ohjeiden tarkoituksena oli täydentää viranomaisten velvollisuutta arvioida henkilön soveltuvuutta pistoolin ja revolverin käyttäjäksi. - Tästä ilmeisesti taitavaksi tarkoitetusta virkamiesmäisestä muotoilusta huolimatta on selvää, että vasta Kauhajoen jälkeen ministeriö antoi - sille tuli tässä suhteessa itse asiassa tulenpalava kiire - kunnon ohjeet, joilla vasta, vihdoin ja viimein, käsiaseiden myöntämistä koskevaa lupamenettelyä todella huomattavasti tiukennettiin. Minusta on siis turhaa "venkoilua" selittää, että uudet "yhtenäistämisohjeet" annettiin jo ennen Jokelaa. Muodollisesti annettiin, mutta ratkaisevaa on tietenkin se, mitä nuo ohjeet asiallisesti pitivät sisällään ja miten ne poikkesivat Kauhajoen jälkeen annetuista ohjeista.
12. Loppulausunnossaan asianomistajien avustajien tulisikin suorittaa seikkaperäinen vertailu siitä, missä suhteessa Kauhajoen jälkeen annetut uudet "yhtenäistämisohjeet" eroavat ennen Kauhajokea voimassa olevista ohjeista. Tietoa kaivataan myös siitä, mikä vaikutus näillä uusilla ohjeilla on ollut a) käsiaselupien määrään ja b) lupamenettelyyn muun muassa sen suhteen, mitä selvityksiä poliisin on nykyisin asiassa hankittava.
13. Minusta valtio ei vastuusta vapautuakseen vedota ennen Jokelaa annettuihin yhtenäistämisohjeisiin, koska - kuten nimestä jo ilmenee - noiden ohjeiden tarkoituksena oli vain yhtenäistää käytäntöjä, ei tiukentaa luvan myöntämisen edellytyksiä ja lupamenettelyä. Valtio ei voi vedota myöskään siihen esimerkiksi ministeri Anne Holmlundin jatkuvasti esille ottamaan ja toittottamaan "uudistukseen", jonka mukaan Jokelan jälkeen poliiseille annettiin yhtenäistämiskoulutusta. Kun tuolloiset ohjeet olivat aivan liian lepsuja, poliisit myös saivat koulutuksen lepsuun käytäntöön, joka sitten ilmeni käsiaseiden korkeina lupamäärinä ja vihdoin Kauhajoen tragediana. Valtio ei vedota myöskään siihen, että ennen Kauhajoen surmia voimassa ollut laki olisi estänyt tiukempien ohjeiden antamisen, kuten muun muassa Jouni Laiho on antanut ymmärtää. Pitää muista, että sama ampuma-aselaki on edelleen voimassa yhä edelleen, ja juuri siihen perustuen ministeriö antoi uudet ohjeet välittömästi Kauhajoen jälkeen. Uutta ampuma-aselakia koskeva hallituksen esitys (HE 106/2009 vp) on parhaillaan eduskunnan käsiteltävänä.
14. Kauhajoen käräjäoikeus päätti sitten vihdoin ja viimein käsitellä asianomistajien korvausvaatimukset syytejutun yhteydessä. Tässä suhteessahan käräjäoikeus on muuttanut kantaansa ainakin kolme kertaa, kuten olen aiemmin kirjoituksissani kertonut. Ilmeisesti käräjäoikeus huomasi nyt, että oho ja kappas vain, tässähän loppuu kohta aika ja toimivalta - käräjäoikeus siis liitetään Seinäjoen käräjäoikeuteen ensi vuoden alussa - joten pakkohan tuo vahingonkorvausjuttu on sitten kuitenkin yhdistää syytejuttuun.
15. Vahingonkorvausvaatimukset ovat jäänet ainakin lehdistön oikeussaliraporteissa tyystin syrjään. Täytyy vain toivoa, että asianomistajien avustajat ovat pitäneet huolen siitä, ettei näin ole todellisuudessa käynyt oikeussalissa! Omaisten kannaltahan valtiota vastaan ajettu vahingonkorvauskanne on jutun pääpointti.
16. En ryhdy käymään tässä yksityiskohtaisesti läpi vahingonkorvausvaatimusten perusteita ja menestymismahdollisuuksia. Viittaan tässä suhteessa blogiini 26.7.2009, erityisesti kohtiin 29-35, jossa olen jo käsitellyt yleiseltä kannalta jutussa valtiota vastaan esitettäviä vahingonkorvausvaatimuksia.
17. Kemiönsaarella Varsinais-Suomessa käynnistettiin tänään laaja poliisioperaatio, jossa useat poliisipartiot ja helikopterit etsivät 19-vuotiasta ahvenanmaalaista nuorukaista poliisin saatua ilmoituksen koulu-uhkailusta. Epäilty on erään ammattiopiston opiskelija, joka oli lehtitietojen mukaan uhannut eilisiltana omaa oppilaitostaan jutellessaan kahden opiskelijatoverinsa kanssa. Poika oli uhonnut "Jokelasta."Poliisi pidätti nuorukaisen iltapäivällä turkulaisesta asunnosta. Hänen hallustaan löydettiin laillisia aseita. Kouluihin kohdistettu uhkailun kerrotaan työllistävän edelleen poliisia. kauhajoen surmien jälkeisten viikkojen aikana uhkauksia tehtiin runsaasti, mutta nyt ne ovat vähentyneet.
18. On paikallaan, että sanotunlaisiin uhkailuihin ja ja vastaaviin ilmiöihin suhtaudutaan nyt vakavasti. Miksi näin ei tehty jo Jokelan jälkeen tai jo sitä ennen? Pitää muistaa, että meillä oli Raumamerellä kaksi kuolonuhria vaatinut kouluampumistapaus jo vuonna 1989 ja vuonna 2002 Vantaalla Myyrmannin liikekeskuksen räjäyttämistapaus, jossa opiskelijan kotitekoinen pommi surmasi seitsemän ihmistä ja haavoitti 80 ihmistä. Miksi tätä taustaa vasten vielä Jokelan kymmenen kuolonuhria vaatineen koulusurmatapauksen jälkeen sisäministeriöstä selitettiin, että kyseessä oli vain yksittäistapaus? Tätä ja erilaisia rikos- ja korvausvastuuta koskevia kysymyksiä on esitetty Kauhajoen käräjillä ja niihin odotetaan perusteltuja vastauksia käräjäoikeuden tuomiosta.
21 kommenttia:
Tässä tohinassa ei ole ehtinyt kommentoida lainkaan kaikenlaisia kivoja uutisotsikoita, joita näkee joka päivä lehdissä.
Esimerkiksi tänään:
- Kaksi hakee valituslupaa nänniä imeneen lääkärin tuomioon. - Ilmeisesti toinen pyytää valituslupaa toisen ja toinen valittaja taas toisen nännin imemisen osalta.
- Presidentin kansliasta täydennys: Jouluhauki maistuu presidentille. - Aiemminhan päivällähän uutisoitiin, että Halonen ei halua tänä jouluna juhlapöytäänsä sitä perrhanan Korppoon perinteistä haukea. Nyt Linnan kansliasta tuli täsmennys, jonka mukaan korppolaiset saavat kyllä tulla Linnan hauen kanssa jos vain haluavat - mutta joulupöytään sitä "elukkaa" ei kelpuuteta.
Minusta tämä merkitsee sitä, että Korppoon jouluhaukea tarjotaan Linnassa ikään kuin "toisella lautasella" sellaiselle Linnassa esimerkiksi Utvan kokouksissa piipahtaville ihmisille (kuten puolustusministeri Jyri Häkämiehelle), joiden oikein toivotaan vetävän hauen ruodon kunnolla kurkkuunsa! Tarja ja Pena popsivat sen sijaan "toiselta lautaselta" Vehmaan pehmeää (ja ruodotonta) kinkkua.
Entäs sitten jo pari päivä vellonut keskustelu Sauli Niinistön uuden siipan Jenni Haukion (hauki on kala jne.) mokasta juoda Linnassa kahvia lusikkakupista! Kauhea etikettivirhe, tosiaan!
Mutta pitääkö sitä puhemiehen nyt panna lusikkansa jokaiseen soppaan!
Huonosti kävi nimittäin Niinistön aikeille kaventaa eduskunnan pääsihteeri Seppo Tiitisen valtaa. Tänään lehdissä nimittäin uutisoitiin, että tuloksena oli se, että eduskunnan virkamiehistön valta keskittyy vain entistä enemmän Tiitisen isoihin kätösiin kokoomuksen vastustuksesta huolimatta.
Ei mene Saulillakaan totisesti mitenkään hyvin! Lauta-Mattikin on jo alkanut vinoilla Niinistön talouspuheille ja unilukkarin elkeille.
Tavallinen pulliainen teki blogistin neljä-osaisesta kommenteista johtopäätöksen, että poliisien laillinen asekauppako ikään kuin sivuaisi liian höllää aseiden saantia. "Ne" jotka aseita myyvät, myös myöntävät luvat aseiden ostoon.
Mitä, onko poliisisedillä joku "laillinen asekauppa?"
Itseäni ammunnan harrastajana hieman ihmetyttää tuo puhe Saaren aseesta. Walther P22 on huono ja epätarkka ase, eikä siitä ole kilpa-ammuntaan. Ammuntaharrastuksen aloittamiseen se kyllä sopii - eihän muissakaan harrastuksissa yleensä heti osteta niitä huippuvälineitä vaan aloitetaan vähän halvemmilla ja sitten jos harrastus menee pidemmälle niin hankitaan paremmat.
Toisaalta kilpa-ammunnassa käytetyt aseet ovat aivan yhtä tappavia ja tulivoimaisia mitä Saaren ase. Ainoa ero on se, että usein kalliissa kilpa-aseissa on vain viiden patruunan lipas kun Saaren aseessa oli kymmenen. Lippaan vaihtoon ei tosin harjoitelleelta montaa sekuntia mene ja joihinkin kilpa-aseisiin saa isompiakin lippaita lisävarusteena. Ampuma-aselain näkökulmasta Walther P22 on kuitenkin identtinen kalliiden kilpa-aseiden kanssa. Samalla aseen hankintaluvalla voi ostaa sekä Waltherin että kilpa-aseen.
Ja olisiko tilanne ollut jotenkin parempi jos Saari olisikin käyttänyt halpispistoolin sijasta parin tonnin huipputarkkaa kilpapistoolia?
Kiinnostaisi tietää, että vieläkö Kauhajoen surmien jälkeen ensikertalaisille myönnetään aselupia Saaren hankkiman käsiaseen kaltaisiin aseisiin "tarkkuusammuntaa varten.?"
Ampuma-aseluvan hakeminenhan menee niin, että poliisi myöntää hankintaluvan aseelle ja luvassa lukee aseen ominaisuuksina: pistooli, itselataava kertatuli ja kaliiperi 22LR. Tällä luvalla voi sitten ostaa kaupasta ko. ominaisuuksien mukaisen aseen. Ko. kriteerit täyttää niin Walther P22 kuin kallis huippuampujan kilpapistoolikin. Samalla luvalla voi siis ostaa kumman haluaa.
Ja tälläisiä lupia on Kauhajoenkin jälkeen myönnetty. Tosin seula on nykyään paljon tarkempi ja tiukempi mitä ennen. Käytännössä poliisi edellyttää ensiaseen hakijalta että hän on harrastanut vuoden aktiivisesti ammuntaa esim. ampumaseuran tai vaikkapa kaverin aseella aseen omistajan valvonnassa ennenkuin omaan saa lupaa.
Niinpä, tästä seulasta - oikeastaan sen puuttumisesta kokonaan - juuri on Kauhajoen jutussa kysymys.
Voisihan Tartsi ja Pena antaa sen hauen vaikka Pauliine Koskelolle. Tällä kertaa menisi varmaan isompikin kala, vaikka yleensähän koskelot popsivat vain pikkukaloja.
Hauenluovutusta voisi perustella sillä, että sehän olisi varsin maanläheinen lahja ja toimisisymbolisena "kultavitjana" Koskelon saamalle kunniamerkille. Mitä taas siihen tulee, että Koskelolle myönnettiin korkea kunniamerkki, niin eihän Tartsi olisi voinut olla merkkiä myöntämättäkään. Hänhän Koskelon nimittja ja ko paikkaan halusi. Mikäli nyt ei merkkiä myönnettäisi niin olisihan se selvä singnaali myös Koskelon epäonnistumisesta ja siten myös väärästä henkilövalinnasta...
JV: "Ase on puoliautomaattinen pienoispistooli, jolla voidaan yhdellä kertaa eli samalla liipasimen painalluksella ampua kolme laukausta;"
- - -
Itsekin itselaataavan = puoliautomaattisen pienoispistoolin omistavana vähän ihmettelen, että Saaren vastaavan tyyppinen pienoispistooli ampuu sarjatulta/ purskeita so. kolme laukausta yhdellä liipasimen painalluksella.
Ehkä tässä on jokin väärin käsitys, sillä pistoolit (pienois sellaiset 22 cal) ovat erittäin harvoin sarjatulta ampuvia.
Minusta olennaista on se, että aseet ovat aina tappavia aseina (ei ilmaseet yleensä). Ei se, oliko kyseessä Saaren käyttämä itselataava pienoispistooli tai 9 mm:n Ukko-Mauseri.
Minustakaan sillä, millainen Saaren poliisilta saamaan luvan perusteella hankkima pistooli oli, ei ole suurempaa merkitystä. Asianomistajat syyttävät komisariota virkavelvollisuuden rikkomisesta myös sillä perusteella, että Saarelle ei olisi tullut myöntää lainkaan aseen hankkimislupaa.
Tässä on tärkeintä, ei aseen laatu, vaan se, selvitettiinkö luvan myöntämisen edellytyksiä asianmukaisella tavalla. Näyttää siltä, että ei selvitetty. Tältä osin menettely lienee ollut yhtä lepsua kuin yleensäkin.
"- Presidentin kansliasta täydennys: Jouluhauki maistuu presidentille."
Ettei tässä olisi käynyt pikemminkin niin, että presidentti on alkanut maistua jouluhauelle, ainakin Häkämiehen, Stubbin, Vanhasen ja Tuomiojan mielestä. Haukihan on vanhemmiten sitkeä ja piikikäs kala, ei oikein kenenkään suosiossa.
"On paikallaan, että sanotunlaisiin uhkailuihin ja ja vastaaviin ilmiöihin suhtaudutaan nyt vakavasti. Miksi näin ei tehty jo Jokelan jälkeen tai jo sitä ennen?"
Näin.
Mutta minkälaisia toimenpiteitä prof. Virolainen suosittelee, jos esim. alakoulussa 5-6-luokalla oleva oppilas uhoaa kesken tunnin vaikkapas ampuvansa rehtorin ja sen ilkeimmän opettaja Mulkvistin?? Eli minut.
Mitäs tässä tapauksessa tehdään?
Tehdäänkö rikosilmoitus? Vai käytetäänkö armahtavaa maalaisjärkeä ja annetaan Tonille/Villelle/Jesperille tunti jälki-istuntoa..ja unohdetaan asia?
Ja samalla unohdetaan Jokela ja se, miten vakavan "rikoksen" ko. oppilas on tehnyt?
Entäs, jos vanhemmat nostavat syytteen virkavirheestä, rikosilmoituksen tehnyttä opettajaa vastaan?
Tässä ideaalinen ja kevyesti maalailtu esimerkki suomalaisen peruskoulun arjesta.
Mitä tehdä hra Profesori?
yst. terv.
Totinen poika
Eilen pikkupäissäni laitoin blogistin yksisilmäisyyttä kritisoivan kirjoituksen, jossa samalla myös kumosin yhden blogistin niistä argumenteista, joiden avulla hän hyökkää kauhajokista komisariota vastaan.
Pitääkö tämä tulkita siten, että blogisti on siten asenteellien Kauhajoki -asiassa, että harjoittaa oman mielipiteensä suojaamiseksi tarvittaessa vaikka sensuuria?
Huomasin toki, että em. kirjootus oli "pikkupäissään" laadittu, joten se siitä.
Kaikille tuo pikkupäissään kirjoittaminen ei näytä onnistuvan.
Minähän ei ole herra enkä professori enkä edes lakimies, mutta omaa järkeäni käyttäen ja tilanteessa itse osallisena olematta vastaisin opettaja Mulkvistille, että tuo nyt voi olla pelkkää riehuntaa. En nyt ihan ensimmäisenä pistäisi poliisia asialle, mutta kaipa tuosta rangaista voi ja viestiä vanhempien suuntaan, että tämmöistä se teidän kullannuppunne koulussa uhoaa. Jälkimmäiset kuuluvat kai ihan opettajan toimenkuvaankin.
Lisäksi tuommoiset tapaukset varmaan kannattaisi laittaa oppilaan tietoihin ylös. Ei kai se kerrasta ole kiinni, mutta jos enemmänkin aletaan tosissaan huudella...
Jyrki Virolainen sanoo:
>>Asianomistajat lähtevät siitä, että jos nuo ohjeet olisi annettu heti Jokelan tapauksen jälkeen, ei Matti Saarelle olisi voitu myöntää aseen hankkimislupaa. Tällä seikalla on merkitystä erityisesti asianomistajien valtiota vastaan ajamien korvausvaatimusten kannalta.>>
No, eipä ole merkitystä. Olen toki siitä samaa mieltä, että jos aselupakäytäntöä olisi Jokelan jälkeen tiukennettu, ehkä Saari ei olisi päässyt rikoksia tekemään. Mutta, mutta....
Vaikka "syy" poistetaan (Saarelle ei myönnetä aselupaa) ja sen seurauksena "seuraus" poistuu (koulumurhia ei tapahdu), tästä ei vielä seuraa, että sanottu syy-yhteys olisi ollut ennalta arvattavissa (= ollut adekvaatti syy-yhteys, niin kuin juristit sanovat). Koska syy-yhteys ei ole syy-seuraus ketjussa ennalta arvattavissa objektiivisesti ottaen (keskimääräiselle ihmiselle), ei myöskään mitään vastuuta seurauksista voi olla virkamiehellä, joka mahdollisesti syyllistyy aseluvan myöntämiseen ampujalle tahallaan tai huolimattomuuttaan. (Virkavirhe on asia eriseen.)
Professori Virolaisen argumentaatio on tässä jutussa mielestäni absurdia. Erityisen käsittämöntä se on siinä kohden, kun Virolainen vertaa tilannetta armeijan ampumisharjoituksessa tapahtuneeseen huolimattomuuteen ja siinä korkeimman oikeuden käyttämään anonyymin tuottamukseen. Ampumisharjoitukset ovat kuitenkin täysin kontrolloitu tilanne (tai ainakin pitäisi määräysten mukaan olla), jossa tarkoituksella aiheutetaan vaaraa siinä mielessä, että tulitetaan harjoitusmielessä maalia. Jonkun opiskelijan itse hankkimallaan aseella joukkomurhaan syyllistyminen ei mitenkää voi olla samalla tavalla virkavallan kontrollissa. Sellainen yhteiskunta näyttäisi ihan erilaiselta kuin länsimaisissa demokratioissa on tavanomaista. Ihmisten käyttäytymistä ja ajatteluakin olisi kontolloitava, jotta saataisiin seulottua "vaarallisiksi" luonnehdittavat henkilöt muista oudoista hörhöistä. Sillä hörhöjä on aina, mutta todellinen haaste on se, kuinka seuloa niistä ne mahdolliset uhkaavat tapaukset.
Koska edellä mainittu seula ei ole todellisuudessa vapaassa yhteiskunnassa mahdollista kontrolloida, ei valtiolla voi olla sitten minkäänlaista juridista vastuuta Saaren teosta. Poliittinen vastuu on sitten toinen juttu.
Näin mielestäni asia on. Ihmettelen kovin, kuinka professori, jota itsekin pidän erittäin ammattitaitoisena ja hyvänä tutkijana voi haksahtaa tässä Saaren jutussa ihan harhateille. Onkohan se jokin tunnereaktio, jollaisia yleisössä usein herää, kun jotakin todella järkyttävää tapahtuu? Silloin herää myös lynkkausmieliala väärintekijöitä kohtaan (jollaiseksi rikoskomisario ainakin tahtomattaan on joutunut).
Anonyymin kommentissa on se aika tyypillinen puute, ettei hän ole lukenut tarkkaan, mitä olen kirjoittanut. Anonyymi tekee omia harhaisia johtopäätöksiään sellaisesta, jota en ole sanonut.
Aseluvan myöntämisestä olen sanonut vain sen, mitä asianomistajat ovat jutussa kertoneet. Asianomistajat - vielä vähemmän minä - eivät ole ymmärtääkseni pitäneet aseluvan myöntämistä ratkaisevana perusteena komisarion virkavelvollisuuden rikkomisen tai kuolemantuottamuksen taikka valtion korvausvastuun kannata ratkaisevana perusteena.
Se on kuitenkin seikka, joka on otettava yhtenä perusteena huomioon, kun arvioidaan valtion korvausvastuuta anonyymin tuottamuksen perusteella. Aselupamenettely oli tuohon aikaan niin lepsusti ohjeistettu, että se mahdollisti aselupien myöntämisen henkilöille, joille lupaa ei olisi pitänyt missään nimessä myöntää.
Olennainen peruste syytejutussa on se, että komisario ei ottanut tai määrännyt otettavaksi asetta Saarelta, vaikka siihen oli jutussa esitetyn todistelun mukaan ampuma-aselain 92 §:ssä tarkoitetut perusteet ja oli varsin todennäköistä ja siis ennalta arvattavissa, että Saari tulisi käyttämään asettaan väärin ja syyllistymään rikokseen.
En ole suinkaan vedonnut anonyymin viittaamaan KKO.n ratkaisuun, joka on KKO 2002:56, siksi, että myös siinä - aivan sattumalta - on kyse "ampumisesta", kuten anonyymi virheellisesti esittää.
Olen vedonnut, kuten asianomistajatkin käsittääkseni, kyseiseen ratkaisuun siitä ilmenevän yleisen oikeusohjeen takia. Vaikka syytetyn viaksi ei po. tapauksessa voitu lukea törkeätä kuolemantuottamusta, jota VahL 5:4a edellyttää, KKO piti valtion vastattavaksi lankeavaa turvallisuusvelvoitteen laiminlyöntiä kokonaisuudessaan törkeänä ottaen huomioon vahinkoseuraamuksen vakavuus, vahingon todennäköisyys sekä varotoimenpiteiden toteuttamismahdollisuus.
Valtion vastuulle jäi po. tapauksessa törkeäksi luokiteltu tuottamus, joka määräytyi syytteessä olleen virkamiehen sekä muiden puolustusvoimien henkilökuntaan kuuluneiden, osaksi anonyymeiksi jääneiden ja virheellisesti menetelleiden henkilöiden toiminnan summana.
Ratkaisun KKO 2002:56 ja Kauhajoen tapauksen faktat eivät tietenkään ole "yks yhteen", mutta mielestäni KKO:n ratkaisusta ilmenevää oikeusohjetta voidaan analogisesti soveltaa myös Kauhajoen tapaukseen.
J. Virolainen: >>Olen vedonnut, kuten asianomistajatkin käsittääkseni, kyseiseen ratkaisuun siitä ilmenevän yleisen oikeusohjeen takia.>>
Näin minäkin sanomasi ymmärsin. En mielestäni rinnastanut Kauhajoen tragediaa KKO:n ennakkopäätökseen sen takia, että molemmat ovat ampumistapauksia. Yleisestä oikeusohjeesta toki on kyse.
Eroavaisuus niiden välillä tulee mielestäni siitä (mitä edellisessä kommentissani yritin sanoa), että tilanteet eivät ole samalla tavalla kontrolloitavissa. KKO:n perusteluissakin todetaan "varotoimenpiteiden toteuttamismahdollisuus" merkitykselliseksi seikaksi anonyymille tuottamukselle.
Viranomaiset kykenevät ja niiden täytyykin kyetä kontrolloimaan järjestämänsä harjoitukset siten, että osallistuminen niihin on turvallista. Jos tähän ei kyetä (kuten KKO mainittu ennakkopäätös osoittaa) seuraa siitä valtion vastuu toiminnan järjestäjänä.
Saaren toiminta ei ole eikä ole voinutkaan vapaassa yhteiskunnassa olla samalla tavalla viranomaisten kontrollissa. Käsitykseni mukaan viranomaisten vastuu voisi realisoitua ainoastaan silloin, kun heillä olisi todellinen mahdollisuus valvoa ihmisten käyttäytymistä yksityiselämän alueelle saakka ja jopa heidän luonteenpiirteiden ja ajatustensa valvomiseksi. Tällainen kontrolli ei tietenkään meikäläisessä yhteiskunnassa käy päinsä. Niinpä viranomaiset eivät voi joutua vastuuseen Saaren kaltaisten joukkomurhaajien teoista. (Asiaa olisi arvioitava toisin, jos kyseessä on selvästi mieleltään häiriintynyt ja syyntakeeton ihminen kuten esim. silloin kun Helsingissä nuori nainen ampumaradalla surmasi useita miehiä).
Tietenkään ennakkopäätösten teonkuvaukset eivät käy yksiin useinkaan muihin tapauksiin. Tässä Kauhajoen tragediassa ei vain yksi olennaisimmista seikoistakaan käy yhteen KKO ennakkopäätöksen kanssa. Siksi sitä ei voida soveltaa edes analogisesti Kauhajoen murhiin. Asianomistajien syyte on mielestäni täysin perusteeton, vaikka komisario olisikin syyllinen virkavirheeseen.
Kyseinen opinto-ohjaaja todellakin oli muutaman kerran henkilökohtaisesti keskustellut saaren kanssa,vaikka Virolainen tekstissään toista vihjaakin.
Minä en vihjannut mitään, vaan totesin, että kyseisen opinto-ohjaajan lehdissä selostetusta todistajan kertomuksesta ei ilmennyt, oliko ohjaaja keskustellut Matti Saaren kanssa henkilökohtaisesti.
Muuten, opinto-ohjaajan kertomuksesta ilmeni, että Matti Saari ei suinkaan ollut ainakaan Kauhajoella koulukiusattu, vaan aivan tavalinen nuori.
Laittomuutta suojeleva sisäministeriö
Miten Sisäministeriö puuttuu laittomuuteen, kun siellä suojellaan laittomuuksia?? Hyvä näyttö siitä ovat räjähdysaineet kivilouhimoilla ja murskaamoilla. Kun lainsäädäntö ei anna mahdollisuutta, sivutetaan ilmoitusvelvollisuus ja luvanvaraisuus, jotka on määrätty laissa.
Luvanvaraisuus:23§ Vaarallisten kemikaalien laajamittaista teollista käsittelyä ja varastointia saa harjoittaa vain Turvatekniikankeskuksen luvalla.
Laki vaarallisten kemikaalien ja räjähteiden käsittelyn turvallisuudesta 3.6.2005/390 Lupamenettely:17§ Lupaa laajamittaiseen kemikaalien käsittelyyn ja varastointiin haetaan kirjallisesti hakemuksella Turvatekniikankeskukselta.
Asetus vaarallisten kemikaalien teollisesta käsittelystä ja varastoinnista 29.1.1999/59. Ennen kuin räjähdysaineita voi ostaa työmaalle pitää olla Turvatekniikankeskukselta lupa, räjähteille standartit varastot ja tietyt suojaetäisyydet asutukseen sekä ym. turvallisuuteen vaikuttavia asioita.
Korruptio on ainoa keino toimia, ja mukana ovat räjähdysainetehdas, Turvatekniikankeskus, Sisäministeriö, tärinätutkimuksia tekevät firmat. Oikeudessakin valan nojalla valehdellaan louhijoiden räjähdysaineen käyttömäärät.
Tutustu kotisivuihimme: http://www.kotinet.com/veikko.tenkula
Meidän tapauksessa viranomainen todisti suurimman räjähdysainemäärän olleen 5kg. Yrittäjä myönsi huomattavasti suurempien määrien käytön. Haapajärven poliisi valehtelee vielä 2009 vuonna, että louhijalla on luvat. Sisäministeriö ja Paatero estävät rikostutkimukset. Käsittämättömältä tuntuu, että ministeriön virkamiehet pyörittävät rikosta.
Kannattaa tutustua myös Friisilän onnettomuustutkimusselostukseen http://www.onnettomuustutkinta.fi/uploads/itrcn89ov5.pdf. Siellä käy selvästi ilmi, mitä lakeja olisi pitänyt noudattaa. Todellisuudessa sielläkin selvityksen tekivät tutkijat, jotka olisivat olleet tutkinnan kohde. Turvatekniikankeskukselta olisi pitänyt olla tilapäisen varaston lupa. Ei olisi voinut olla myöskään r.aineita. Kuka myi välittämättä lain määräyksistä r.aineita?? Poliisin olisi lain mukaan pitänyt tarkistaa, että on tilapäiset varastot ym. kunnossa ennen kuin sielläkin louhinta aloitettiin. Friisilässäkin oli kyse valvonnan laiminlyönneistä poliisin ja Tukesin toimesta. Onnettomuuttahan ei olisi voinut tapahtua, jos olisi toimittu lain edellyttämällä tavalla.
Nyt voi vain katsoa, minkälaiset jäljet louhimo on jättänyt. Öljyt maahan valuneina, lupaehdot rikottuina, maisemointi tekemättä, jne. Ja tätä samaa tapahtuu jatkuvasti ympäri Suomea. Uusin tapaus on nyt Oulun lähellä Tyrnävällä. Siellä on vaurioitunut useita taloja, ja louhija myöntää itse käyttävänsä kerta räjäytyksissä 10000kg ilman mitään lupia, ja poliisi tekee vain tutkimattajättämispäätöksen.
Lähetä kommentti