PH: kukkona tunkiolla...1. Julkisen Sanan Neuvosto (JSN) antoi tänään vapauttavan päätöksen Ylen Silminnäkijä-toimituksen Matti Vanhasen lautakasaa koskeneen ohjelman johdosta. JSN:lle tehty kantelu koski totuudenmukaista tiedonvälitystä ja lähteiden käyttöä. JSN totesi, että ohjelmassa esitettyyn nimettömään lähteeseen perustuva väite oli erittäin vakava, mutta Ylellä oli omien selvitystensä perusteella ollut riittävät perusteet väitteelleen.
2. Päätöksen jälkeen Brysselissä haastateltu pääministeri Matti Vanhanen kertoi olevansa tyrmistynyt päätöksen johdosta. Hän toisti jälleen tutun kantansa, jonka mukaan ohjelmassa esitetty väite oli täysin totuudenvastainen ja vetosi omaan selvitykseensä lautakasa-asiassa. Vanhanen toisti myös sen, että hän ei lähde käräjöimään asiassa. Syyksi hän esitti hyvin muodolliselta tuntuvan selityksen: JSN ei ole elin, jonka päätöksistä voisi valittaa. Myös Keskustan eduskuntaryhmän puheenjohtaja Timo Kalli oli sangen suivaantunut päätöksestä. Kallin mukaan hän ja "kansalaiset" ovat hyvin yllättyneitä päätöksestä ja sanoi sen merkitsevän sitä, että nyt mikä tahansa toimitus tai tv-kanava voi julkaista perättömiin tietoihin perustuvia uutisia ja väitteitä.
3. Matti Vanhanen, vielä vähemmän keskusta ja Timo Kalli, ei kuitenkaan ole JSN:n käsittelemässä asiassa minkäänlaisessa asianosaisen asemassa, hänhän ei itse kannellut JSN:lle puheena olevasta ohjelmasta. Vanhasen pitäisi myös ymmärtää, ettei JSN ottanut eikä olisi voinutkaan ottaa välittömästi kantaa ohjelmassa esitetyn väitteen tai väitteiden todenperäisyyteen. JSN tutki ainoastaan kysymyksen, oliko mainitussa ohjelmassa rikottu Journalistin ohjeita, tarkemmin sanottuna ohjetta, jonka mukaan "journalistin on pyrittävä totuudenmukaiseen tiedonvälitykseen" (JO 8) samoin kuin lähteen käyttöä koskevaan ohjeeseen. Vm. osalta Journalistin ohjeissa sanotaan muun muassa, että tiedot on tarkistettava mahdollisimman hyvin (JO 10) ja että tietolähteisiin on suhtauduttava kriittisesti (JO 12). Toisaalta uutisen voi ohjeiden mukaan julkaista rajallistenkin tietojen perusteella (JO 13). Selvää oli myös tässä tapauksessa, että journalistilla on oikeus pitää tietoja luottamuksellisesti antaneen henkilöllisyys salassa (JO 14).
4. Jos selvästi tunnistettavissa olevan henkilön tai tahon toiminnasta aiotaan esittää tietoja, jotka asettavat tämän erittäin kielteiseen julkisuuteen, kritiikin kohteelle tulee varata tilaisuus esittää oma näkemyksensä jo samassa yhteydessä (JO 21). - Tätä ohjetta muuten rikottiin erästä professoria koskeneessa lehtiuutisessa pari vuotta sitten. Lehden toimittaja - lähinnä likasankojournalismin piiriin laskettavan jutun oli laatinut tunnetulla taidollaan itse toimituspäällikkö - väitti, että hän oli yrittänyt tavoittaa juttunsa kohdetta ennen jutun julkaisemista, mutta siitä hänellä ei tiettävästi ollut esittää näyttöä. Kyseinen juttu sisälsi kohteen mukaan useita virheitä. Professori sai kuitenkin tilaisuuden antaa lehdessä vastineensa. Mutta yllätys, yllätys, lehden toimitus poisti, vastineen antajaa informoimatta, vastineesta kohdan, jossa todettiin, ettei toimittaja ollut yrittänyt tavoittaa professoria tämän oman näkemyksen esittämistä varten. Näin ei toki saisi tehdä. Jos toimitus on eri mieltä vastineessa esitetystä asiasta, sillä on mahdollisuus julkaista oma näkemyksensä vastineen yhteydessä, mutta se ei voi mennä peukaloimaan vastineen sisältöä omin päin. - Professori ei kuitenkaan vienyt asiaa JSN:oon. Ehkä hän oli kuullut, että neuvostosta on hyvin vaikea saada oikeutta. JSN ei, kuten sen Silminnäkijä-asiassa antamassa päätöksessä nimenomaan todetaan, voi edes kuulla ketään "suullisessa ja välittömässä kuulemisessa."
5. No, kaikenlaista sitä näissä journalistipiireissä voikin sattua! Mutta palataanpa takaisin päivän teemaan ja epistolatekstiin. JSN katsoi, tiukan koeäänestyksen jälkeen (4-3, tietojen mukaan 4 jäsentä pidättäytyi koeäänestyksestä), ettei Ylen Silminnäkijän ohjelmassa ollut rikottu edellä mainittuja ohjeita. JSN piti riittävinä Ylen vastauksia, jotka koskevat ohjelma lähettämisajankohtaa, motiiveja ja lähetyskanavaa. Yle on päätöksen mukaan toiminut journalistisen päätösvaltansa puitteissa ja pitänyt kiinni toimituksellisesta riippumattomuudestaan. Asia oli yhteiskunnallisesti erittäin merkittävä ja erittäin tärkeä.
6. Kuten jo sanottu, JSN ei voinut perustelujensa mukaan ottaa kantaa väitteen totuudenmukaisuuteen. Neuvoston mukaan Ylen vastauksesta ilmeni, että lähteen - jutussa käytettiin vain yhtä lähdettä - mahdolliset poliittiset kytkennät sekä muu tausta oli selvitetty mahdollisen vahingoittamistarkoituksen toteamiseksi. Tämän lisäksi lähteen antamia tietoja oli pyritty tarkastamaan muilla keinoin. Yle ei ollut luvannut lähteelle täydellistä lähdesuojaa, vaan häneltä oli pyydetty kirjallinen suostumus lähdesuojan murtamiseen mahdollisessa kunnianloukkausoikeudenkäynnissä. Tässä oikeudenkäynnissä lähteellä olisi ollut velvollisuus pysyä totuudessa. Perusteluissa todetaan, että lähdesuoja menettäisi kokonaan merkityksensä, jos sen pystyisi murtamaan tekemällä kantelun neuvostolle.
7. JSN:n mukaan ohjelmassa olisi ollut hyvä esittää lisää yksityiskohtia väitteen tueksi. Neuvoston mielestä Ylellä oli kuitenkin omien taustaselvitystensä perusteella ollut riittävät syyt uskoa väitteen todenperäisyyteen. Yle oli lisäksi esittänyt sekä Matti että Merja Vanhaselle haastattelupyynnön, jossa oli riittävällä tarkkuudella yksilöity, mistä oli kyse. Matti Vanhanen ei ollut vastannut sanottuun pyyntöön ja Merja Vanhanen ei ollut halunnut vastata hänelle esitettyihin kysymyksiin.
8. JSN siis katsoi, ettei Yle ollut rikkonut hyvää journalistista tapaa. Koeäänestyksen tulos oli liikaa JSN:n puheenjohtaja Pekka Hyväriselle, sillä hän ilmoitti heti äänestyksen tuloksen selvittyä, ettei hän voi jatkaa puheenjohtajana; Hyvärisen kerrotaan marssineen ulos kokouksesta saman tien. Antamassaan tiedotteessa Hyvärinen kertoo, että neuvoston enemmistö oli äänestänyt nurin hänen asiassa tekemänsä esityksen. Syntynyt vapauttava päätös oli H:n mukaan niin voimakkaasti hänen journalistisen näkemyksensä vastainen, että hän ei katsonut mahdolliseksi jatkaa puheenjohtajan tehtävässä. Hyvärinen ei halunnut toistaiseksi kommentoida neuvoston päätöstä.
9. Ajatella, että JSN:oon on onnistuttu jo toista kertaa peräkkäin hankkimaan puheenjohtajaksi näin herkkä henkilö! Muistaakseni myös Hyvärisen edeltäjä Kalevi Kivistö erosi tehtävästään hieman samantapaisista syistä. Minusta käytäntö, jonka mukaan neuvostossa suoritetaan ennen varsinaista päätöstä koeäänestys, on yllättävä ja outo. Ilmeisesti neuvosto pyrkii konsensusratkaisuihin, mutta eihän se tällaisissa tapauksissa voi juurikaan onnistua. Minusta olisi reilua, että JSN:ssa asiat ratkaistaisiin normaalin päätöksentekoprosessin tavoin ilman mitään koeäänestyksiä niin, että jokainen jäsenen saisi vapaasti lausua oman mielipiteensä ja että myös vähemmistöön jääneiden jäsenten mielipiteet ja perustelut julkistettaisiin päätöksessä.
10. Mistä nyt uusi puheenjohtaja neuvostolle? Tuskin nyt ainakaan iltapäivälehtien toimituksista! Puheenjohtajan tulisi olla mieluummin ei-journalisti, mutta kuitenkin hyvin perillä journalistiikasta ja journalistin eettisistä ohjeista. Onko Kari Lehtola ollut jo aiemmin ehdolla tehtävään vai onko hän jo toiminut sanotussa hommassa? Minusta yksi varteenotettava ehdokas olisi Lauri Lehtimaja, hiljattain eläkkeelle jäänyt KKO:n oikeusneuvos ja eduskunnan entinen oikeusasiamies.
11. Muuten, Ylen JSN:Lle antama vastaus sisältää aika mielenkiintoista tietoa, vai pitäisikö varovaisuussyistä sanoa väitteitä, Matti Vanhasen Nuorisosäätiön puheenjohtajan ominaisuudessa (väitteen mukaan) saamasta lautatavaraerästä, kannattaa lukea. Lähteen kertomaksi esitetyt tiedot tuntuvat aika loogisilta ja niitä lukiessa hiipi kyllä mieleen ajatus, että olisiko lähde voinut keksiä koko tarinan noin vain omasta päästään. - Ymmärrän nyt aika hyvin, miksi Matti Vanhanen on alusta lähtien torjunut monien toiveen lähteä käräjöimään Yleä vastaan ja peräämään oikeudessa kunniaansa.
59 kommenttia:
Niin, Matti Vanhasen olisi syytä pidättäytyä kommentoimasta koko asiaa, kun rahkeet eivät riitä asian puimiseksi oikeudessa.
Kohtaan 9) korjaan, että JSN:n on kohdannut 3 kertaa liian "herkkähipiäiset" pj:t, sillä Jacob Söderman erosi 2005?
Tuo "lautakasa" on saanut kohtuuttoman huomion itse ohjelmasta, joka oli erittäin kuvaava ja toi esille poliitikkojen suhmuroinnit - jokasuuntaan..
Lauri Lehtimaja olisi JSN:lle hyvä puheenjohtaja!
EKL
Alavus
Eikös noiden tietojen pohjalta voida jo päätellä lähteen henkilöllisyys? Aika varomatonta.
JSN:n itsesääntelymalli on yhtä epäuskottava kuin Asianajajaliiton kurinpitomenettely. Ei korppi korpin silmää noki. Tässäkin tapauksessa puolustavat ääneet tulivat kolleegoilta ja tuomitsevat äänet muilta. Jostain kertoo sekin, ettei neljä jäsentä halunnut/pystynyt ottamaan mitään kantaa.
Puheenjohtajan eron tulkitsinkin juuri niin, ettei JSN tässä tapauksessa pystynyt objektiiviseen päätöksentekoon, vaan toimittajajäsenten omat sidonnaisuudet tulivat liikaa päätöksenteossa esiin.
OTT Päivi Tiilikka kertoi eilen televisiossa, että nyt tehty ratkaisu poikkeaakin JSN:n tuoreista linjauksista lähdetietojen tarkastamisesta. Eli JSN:n jäsenet eivät enää pysyneet omalla linjallaan, koska muut tekijät vaikuttivat ratkaisunteossa. Itsesääntelyelinten heikkous onkin juuri se, että ollaan liian lähellä tai liian sisällä, jotta pystyttäisiin toimimaan objektiiivisesti.
Aikanaan kun Pekka Hyvärinen valittiin, haluttiin puheenjohtajaksi nimenomaan journalisti, jotta JSN:n uskottavuus paranisi kahden aikaisemman puheenjohtajan erottua. Nyt näyttää, että JSN:n sisällä on melkoisia ongelmia, kun puheenjohtajat eivät näe muuta vaikutusmahdollisuutta kuin eroaminen.
Ennen nykyistä lamaa ja finanssikriisiä USA:ssa uskottiin, että finanssialan omat itsesääntelymallit ovat riittäviä kontrollimenetelmiä. Eivät olleet. Olivat kaikkea muuta. Kaikista tällaisista sisäpiirin kontrollimalleista pitäisikin luopua, koska niiden uskottavuus on lopulta aika huono.
Minusta taas itsesääntelyelimiä varmasti tarvitaan valvomaan ao. alan eli esimerkiksi journalistien tai asianajajien eettisten normistojen noudattamista.
Menettelyä pitäisi kuitenkin kehittää avoimempaan suuntaan. JSN:n pitäisi voida järjestää suullisia kuulemisia, miksei myös yleisölle julkisia.
JSN:n kokoonpanoon voisi ottaa useampia ulkopuolisia henkilöitä, vaikka enemmistö koostuisi journalisteista.
Itse pidän JSN:n po. päätöstä perusteltuna, sillä olihan Ylen po. jutussa kyse maan johtavaa poliitikkoa koskevasta uutisesta ja jutusta eli häntä koskevasta epäilystä. Siitä ei tietenkään saa vaieta, jos toimituksella on, kuten JSN totesi, ollut taustaselvitystensä perusteella riittävät syyt uskoa lähteen väitteen todenperäisyyteen.
Vanhaset, kalllit, hyväriset ym. ovat näköjään sitä mieltä, että kun on kyse "pääministeristä" - Matti Vanhanen muuten tituleerasi itseään eilen jälleen tällä nimikkeellä - journalistien tulisi noudattaa erityistä varovaisuutta, hienotunteisuutta ja pidättyvyyttä juttujen teossa. Sen sijaan yksityisiä ihmisiä, siis ei-julkkiksia ja ei-vaikuttajia, taas saisi näiden tahojen mielestä mollata kyllä miten vain.
Asia on tietenkin aivan päinvastainen. Tämän JSN:n enemmistö onneksi oivalsi.
JSN päätös käsitteli nimenomaan yhden lähteen käyttöä ja sen uskottavuutta, ei pääministerin käsittelyä julkisuudessa. Perusteluissahan annetaan ymmärtää, että Nuorisosäätiö-juttu oli muuten ok, ja keskityttiin lautakasa-asiaan.
11 jäsenen kokoonpanosta vapauttavan päätöksen kannalla oli 4 henkilöä, 3 vastusti, 4 ei ottanut kantaa. Jos siis neljä toimittajajäsentä on omiensa puolella, en vetäisi siitä johtopäätöstä, että heidän ajatuksissaan olisi ollut "pienen ihmisen oikeudet". Päinvastoin ajatuksissa lienee ollut oman ammatin suojaaminen. Ihan samalla tavalla suojattiin omia, kuten eräs professori huomasi vastinetta antaessaan...
EPÄILLÄ SAA
Hyvin pistelee Jyrki V. asiaa kokoon. Taydet pisteet fundeerauksista!
Eikos tama juttu jostain kulmasta liity niihin vaaliraha ja kaavoitusjuttuihin? Olikos se joku Vihriala, joka kepulaisena katsoi parhaaksi erota, kun jotain
kummaa kahmistaa oli tapahtunut?
Ajatellen tata Kepun vaaliraha ym rasvaus kulttuuria, niin kylla minusta saapi epäillä. -- Jos mentais niin suurella hartaudella ja viattomuudella kuin Kalli esitti telkkarissa, niin kylla siina kansalaisia Kepu höplästä vetäis, luulen!
Lopullinen JSN:n päätös oli Ylen tapauksessa yksimielinen - kun ensin vastakkaisen esityksen tehnyt pj. Hyvärinen oli marssinut mielenosoituksellisesti ulos ja pari muuta jäsentä oli poistunut kokouksesta "junalle."
Valitettavasti emme saa tietää tarkalleen pj. Hyvärisen eriävän esityksen perusteluja, mikä johtuu JSN:n omituisesta päätöksentekojärjestelmästä.
Minusta kyllä Matti Vanhasta - puhutaan nyt sitten kolmannessa persoonassa pääministeristä - ohjelmassa koskeva asia ja epäily oli yhteiskunnallisesti niin merkittävä ja tärkeä, että tieto oli syytä julkistaa.
Professorin asia oli erilainen eikä sitä sitä paitsi viety JSN:oon. Proffalla ei ei ilmeisesti ollut sellaisia "apupoikia" käytettävissään kuin pääministerillä.
Anteeksi, oheinen kommenttini oli mennyt vahingossa postaukseen 194 (oikeudenkäyntiavustajista), oli tarkoitettu tänne:
***
Perusongelma tilanteessa, vaikka ei ehkä JSN:n jutussa, oli minusta uutisoinnin epämääräisyys: pääministeri on saanut jotain hämärää etua pitkässä rakennusprojektissa. Jos häneltä on tällä tarkkuudella pyydetty etkäteiskannanottoa, sympatiseeraan kyllä häntä ottaen huomioon itsekriminointisuoja ja se, että todistustaakka uutisista on varmastikin medialla. Eikö jo roomalaisilla ollut tiedossa, että negatiivisen todistaminen on vaikeaa. Mahdotonta se on, jollei yksilöidä mitä pitäisi todistaa.
KALLI JA MORAALI
Eikos Kallin moraalista saatu jo jonkinlainen näyttö, kun han pani liikkeelle sen vaalirahajutun.
Kallin kantahan oli, etta eduskunta tekee lakeja, mutta hanen ei niita tarvii noudattaa.
Nyt KALLI on toista mieltä.
Kalli vaatii YLEÄ noudattamaan jotain ohjetta, jonka sisällöstä JSN:n niukka enemmistökin on toista mieltä!
Ollaan niin moraalisia, niin moraalisia...
YLE-uutisten mukaan suomalainen syyttäjäkoulutus alkaa Afganistanissa
"Suomalaisvetoinen poliisien ja syyttäjien koulutus alkaa lauantaina Kabulissa Afganistanissa. Kaikkiaan kuusiviikkoinen koulutusjakso kehittää poliisien ja syyttäjien esitutkintayhteistyötä. - - Afganistanilaiset poliisit ja syyttäjät tutustuvat suomalaisten virkaveljiensä yhteistyöhön meneillään olevissa rikostutkinnoissa, ja seuraavat yhteistyön vaikutuksia konkreettisesti käräjäoikeuden käsittelyssä."
Muuten hieno homma, mutta eiväthän poliisit ja syyttäjät meillä Suomessa tee minkäänlaista yhteistyötä! Siinä on afgaaniviranomainen ihmeissään, kun poliisi yrittää tutkia vaativaa rikosjuttua eikä syyttäjä edes juuri seuraa esitutkintaa, saati että pyrkisi siihen aktiivisesti osallistumaan - sitten teetetään hätäpäissään lisätutkintoja juuri oikeudenkäynnin alla, kun havaitaan jonkun tärkeän seikan jääneen selvittämättä ja oikeudenkäyntiä joudutaan tämän vuoksi lykkäämään!
Vakavasti ottaen, olisikohan tuota mallia poliisin ja syyttäjäviranomaisten yhteistyöstä ehkä kannattanut lähteä hakemaan jostain sellaisesta maasta, jossa tämä yhteistyö oikeasti toimii?
No, kyllähän suomalaisetkin luultavasti osaavat näytellä Afganistanissa, miten syyttäjän ja poliisin yhteistyön pitäisi toimia - vaikkei se meillä käytännössä aina toimisikaan.
Periaatteena siis: älkää tehkö niin kuin me, vaan niin kuin me sanomme!
Minusta yksi iso ongelma on se, että mediassa voidaan nykyisellään esittää raskaitakin väitteitä salassa pysyvän ja salassa pidettävän tahon suojissa. Sitten järjestelyyn kuuluu, että väitteen kohteen asiana on tuomioistuimessa itse omalla kuluriskillään todistella itsensä vapaaksi väitteistä. Muussa tapauksessa julkinen "tuomio" on pysyvää laatua. Ei kuulosta oikein hyvältä. Ketä tämä lähdesuoja oikein suojaa, kaiketi ainakin toimittajaa. Julkisen sanan neuvosto vaikuttaa aika pilipali taholta. Toimittajat vahvistaa toimittajien välillä arvellutaviakin touhuja.
Nimensä mukaisesti lähdesuoja suojaa lähdettä, ei toimittajia.
Eihän Matti Vanhasen suinkaan tarvitsisi lähteä itse tuomioistuimessa omalla kustannuksellaan todistamaan itseään "vapaaksi väitteestään." Tuollainen väite on tyypillistä höpö-höpö -puhetta.
Matti Vanhasellehan riittäisi, että hän tekisi rikosilmoituksen poliisille, niin jopa poliisilaitos ja syyttäjälaitos rientäisivät hänen avukseen, tutkisivat jutun ja nostaisivat syytteen.
Näinhän Matti toimi Susan Ruususenkin jutussa: hän teki vain rikosilmoituksen Pääministerin morsian -kirjan kustantajasta ja asia alkoi rullata viranomaiskomennossa. Matti tai hänen advokaattinsa ei fiksuna miehenä halunnut itse tehdä ilmoitusta Susanista, koska hän tiesi, että poliisin oli käytännössä kuitenkin pakko tutkia asia viran puolesta myös Susanien osalta. Samoin syyttäjällä oli lain mukaan oikeus nostaa syyte myös Susanin osalta Matin kustantajaa vastaan tekemän ilmiannon perusteella.
Kyllä Matti siis tietää, ettei hänen tarvitse itse nostaa juttua eikä ajaa sitä omalla kustannuksella, vaan viranomaiset hoitavat ja hän voi olla prosessissa vain näiden siivellä.
Mutta Matti toisaalta tietää myös, että kunnianloukkausoikeudenkäynnissä epäillyllä ja syytetyllä on mahdollisuus vapautua syytteestä näyttämällä lautakasaväitteensä toteen.
Tämä on se peruste, minkä vuoksi Matti ei alun perin "jostakin syystä" halunnut eikä tule vastakaan haluamaan, että juttua käsiteltäisiin oikeudessa!
EPÄILLÄ SAA--OSA II
Eihan lehdiston ja radion/tv:n tiedonvälitys kaiketi voi perustua siihen, että kaikesta mita sanotaan on oikeuden sitova päätös tao sellainen on saatavilla!!?? Hullu ajatus minusta!
Media saapi epäillä ja epäilyista taytyy saada kertoa.
Kai media saapi syyttääkin johonkin rajaan saakka (syyttäjä ja asianosaiset saavat syyttää)...
jne.
Ei kuulosta vakuuttavalta selitykseltä! Jonkunlainen kuluriski on aina olemassa. Lisäksi touhuuun kuluu aikaa ja siitä on hirveästi vaivaa. Kaikki tämä vain siksi, että joku toimittaja on päättänyt jonkun toisen kustannuksella tulla tähtitoimittajaksi maksoi mitä maksoi keinoja kaihtamatta.
Jos syyttäjä ajaa juttua, asianomistajalla ei ole riskiä vastapuolen kulujen korvaamisesta. Syyttäjä hankkii näytön ja ajaa juttua oikeudessa.
JYRKI VIROLAINEN EPÄILEE
Jyrki V. selvästikin epäilee, että Matilla on se lautakasa ollut. Ja kertoo viela epäilystää tällaisessa julkisessa välineessa kuin Jyrki V:n blogi!
Jos sitä lautakasaa ei olisi ollut, niin Matti epäilemättä veisi asian oikeuteen. -- Näinhän se epäily menee.
Nautinnollista!
JSN:n päätös on riemuvoitto sananvapaudelle, joka on Suomessa korkeimman oikeudenkin käytännössä jäänyt toissijaiseen asemaan.
Onneksi JSN päätyi sananvapautta puoltavaan kantaan. Itse olin hieman kauhuissani ennen päätöstä siitä, mitenkä lopulta käy. Sillä poliitikot olisivat langettavasta päätöksestä saaneet jonkinlaisen suojakilven itselleen anonyymeja lähteitä vastaan.
JSN:n ratkaisu oli hyvä, vaikka pääministerin kohdistunut epäily ei olisi tosikaan lopulta. Näin siksi, että pääministeri voi itse helposti puhdistaa maineensa viemällä asia kunnianloukkauksena oikeuteen. Silloinhan lähdekin paljastuu, kun tiedossa on YLE:n lähteeltä vaatima sitoumus todistaa oikeudessa asiasta.
Nyt vain jäämme ihmettelemään, miksi Matti ei puhdista mainettaan?
Eppäillä soppii!
Mistähän se johtuu, että johtavia poliitikkojamme ja heidän vakuuttelujaan on syytä aina pikkuisen epäillä? Kävisiköhän selitykseksi esim. nämä vaalirahasotkut, Nova Groupit, merisalot, sukarit, yli-saunamäet ja heidän likeiset välinsä tietyn puolueen johtohenkilöiden kanssa?
Onko pääministerikään aina puhunut totta esim. kun on ollut kyse Ikeasta ja Susanista tai kun hän on vakuutellut eduskunnan pöntöstä sitä sun tätä, kun on ollut kyse siitä, ketä hän tapasi, missä ja milloin tai mitä hän tiesi ja mitä oli tietämättä.
Kukas se taas mahtoi ollakaan, joka keksi mainita Yli-Saunamäelle Matin tuolloin tyttöystävän Merikukka Forsiuksen nimen, kun oli kyse vaaliehdokkaiden tarpeesta saada vaalirahoitusta jne., jne.
VKSV:n Matti Kuusimäki on ilmoittanut, että hän ei käynnistä rikostutkintaa asiasta. No, olisihan Jaakko Jonkalla oikeuskanslerina avaimet kädessään ja mikäli hän katsoisi, että *yleinen etu* - vaatii..?
Elämme mielenkiintoisia aikoja!
EKL
Alavus
Senhän tietää toki Erkkikin, että lain mukaan (RL 24:12.2) ainoastaan valtakunnansyyttäjä, ei siis oikeuskansleri, voi antaa syytemääräyksen, jos kunnianloukkaus on tapahtunut joukkotiedotusvälinettä käyttäen ja erittäin tärkeä yleinen etu vaatii syytteen nostamista.
Tiedoksi, että eräs anonyymi on lähettänyt tänään kommentin blogiini 167/6.10.-09 "Niin hyvää lautaa", jossa referoidaan ja kommentoidaan JSN:n eiliseen päätökseen sisältyvää Ylen/Jyrki Richtin vastausta.
Minusta tuo kommentti olisi sopinut paremmin tämän blogijutun yhteyteen.
Linkki mainittuun kommenttiin
Matti Vanhanen ei halua oikeudelliseen prosessiin (jota ei voi manipuloida), kuten TM rakennusmaailman maalaislittolaista aatetoverin tekemää "katselmusta". JSN päätös oli oikeudenmukainen ja asiallinen perusteiltaan. Kepulaisen puoluemafian (Vanhanen, Rantakangas, Kaikkonen, Vihriälä, Kalli) olisi syytä erota kaikista luottamustoimistaan, luotamusaseman väärinkäytösten vuoksi.YLE:n Jungerin pitäisi harkita kunnianloukkauskanteen prosessaamista. Meillä on pääministerin tehtävissä, Berluscon:iin vertautuva poliittisen korruption läpitunkema opportunisti. Presidentin valtaoikeudet pitää ehdottomasti säilyttää ja mahdollisesti laajentaa, jotta voidaan saada em. kaltaisille puoluediktatuurin edustajille jokin kontrolli. Parlamentarismi on vain tekopyhä peruste näille opportunisteille, saada ehdoton valta ja erottamattomuuden status. Vaalirahakohu on osoittanut minkälaisilla moraalisilla ja eettisillä arvoilla on kaikki nykypolitiikot varustettu.Vahva ja puolueista riippumaton Presidentti, jonka kansalaiset valitsevat suoralla kansanvaalilla. On ainut demokratian ja oikeusvaltion tae, Taxell on poliitikkojen täydellinen edunvalvoja, jolla ei ole juridista substanssia lainkaan. Tämän henkilön ovat poliitikot valinneet uutta perustuslakia valmistelevaan komiteaan puheenjohtajaksi. Mielestäni ei perustuslain muuttamiseksi ole muuta motiivia, kuin mahdollistaa ehdoton valta puolueille ja heidän rahoittajilleen. Kiitokset Jyrki Virolaiselle taas kerran hienosta kommentoinnista, hänet pitäisi nimittää perutuslaki komitean johtoon ja nimetä jäseniksi vain riippumattomia ammattituomareita. Näistä henkilöistä pitäisi tulevaisuudessa muodostaa Suomeen perutuslakituomioistuin, se takaisi oikeusvaltion ja demokratian olemassaolon. Silloin ei tarvitsisi ulkoistaa tuomiovaltaa kansainvälisille tuomioistuimille, kuten nyt on tapahtunut esim. EIT:n kohdalla. Yli 100 langettavaa
tähän mennessä, lisää tulee joka viikko nykyisin. Lisäksi on varmasti kymmeniä muita juttuja jotka Valtio on sopinut rahalla. Kuten Kari Uoti on todennut.Poliittinen ja oikeudellinen järjestelmä on historian syvimmässä kriisiss., jota todistaa tuorein EU:n tutkimustulos jossa Suomen kansalaisten usko vähäiseen korruptioon on täydellisesti romahtanut vrt. muut EU:n jäsenmaat. Ei tarvita mitään typeriä "Brand" - työrymiä parantamaan Suomen mainetta, ainostaan poliittisen korruption kitkeminen "totuuskomission" tuella. Kaikkien nykyisten poliitikkojen vaihtaminen uusilla vaaleilla.
Yleisradion vastaus 1.11.2009 JSN:n aiheen rajaus ja tarkentavat kysymykset Ylelle 22.10.2009. Otteita vastauksesta;
Jyrki Richt toteaa, että JSN rajaa kanteluiden käsittelyn ohjelman osuuteen, jossa käsitellään väitettä rakennustarvikkeista. "Törmäämme äärimmäisen arkaluonteiseen asiaan. Saamme lausunnon, jonka mukaan Vanhaset eivät ole itse maksaneet kaikkia rakennustarvikelaskujaan. Pitävä näyttö löytyy varsin kalliista rakennustarvike-erästä, jonka Nuorisosäätiölle kerriotaloja urakoiva rakennusliike toimitti. Toimen nimenomainen tarkoitus oli edesauttaa yrityksen jatkohankkeita säätiön tulevissa kohteissa. Ylimääräinen materiaalilasku liitettiin työmaakuluihin, sen Nuorisosäätiön vuokralaiset maksavat vuokrissaan."
Totuudenmukaisuus
Kyseistä rakennustarvike-erää koskevat tiedot on Ylen vastauksen mukaan saatu suuren rakennusyrityksen johtotehtävissä toimineelta henkilöltä. Hänen esittämänsä tapahtumaselostus oli yksityiskohtainen, asiantunteva ja perustui omakohtaiseen tekemiseen. Lähde oli itse hyväksynyt laskun rakennusyrityksen tilaamasta puutavaraerästä, jota ei oltu käytetty yhtiön omilla työmailla, vaan joka oli tarkoitettu Nuorisosäätiön silloiselle puheenjohtajalle Matti Vanhaselle. Lasku oli alemman tason käsittelyssä jäänyt valtuuksien puutteessa hyväksymättä. Lähteelle esitetty syy hyväksyä lasku, jotta yritys jatkossakin saisi Nuorisosäätiöltä urakoita. Asian hänelle esitteli henkilö, jolla oli läheiset suhteet Nuorisosäätiön silloiseen puheenjohtajaan Matti Vanhaseen.
Tehdyn ratkaisun myöntäminen vielä jälkeenkinpäin on lähteelle kiusallista, koska laskun hyväksyminen rakennusyrityksen kuluiksi ei ollut vastannut todellista tilannetta (verottaja), siksi lähde halusi pitää henkilöllisyytensä salassa. Richtin mukaan tapahtumakuvausta käytiin läpi useaan kertaan vuoden aikana. Lähteen itseään ja toimistaan kertomat asiat pitivät tarkistettaessa paikkansa. Kertomuksen uskottavuuden sinetöi lähteen allekirjoittama sitoumus tulla oikeuteen todistamaan kertomuksensa oikeaksi, mikäli Yleä tai sen palveluksessa olevia henkilöitä vastaan kohdistetaan oikeustoimia. Tällainen sitoumus on myös Ylen sisäisten toimintaohjeiden maukainen ehdoton edellytys sellaisen tiedon julkaisemiselle, joka perustuu yksinomaan tai pääosin nimettömän lähteen kertomukseen.
Lähteen kertomuksen pitävyys varmistui Ylen vastauksen mukaan osin myös toista kautta. Kyseinen puutavaraerä on jäljiteltävissä Nuorisosäätiön tietylle työmaalle, missä työntekijöille on kerrottu kyseessäolevan "Vanhasen laudat", joihin ei saanut koskea ja odottivat poiskuljetusta.
Rakennustarvike-erästä on keskusteltu myös erään Nuorisosäätiön edustajan kanssa. Ko. henkilö käytti ilmaisua "ei savua ilman tulta". Kyseinen Nuorisosäätiön edustaja ei Richtin mukaan toistaiseksi ole valmis astumaan julkisuuteen.
Se, että lähde sitoutuu valaehtoisesti todistamaan kertomuksensa oikeudessa, liittyy mahdolliseen kunnianloukkausoikeudenkäyntiin Ylen palveluksessa olevia henkilöitä vastaan. Lähteen allekirjoittama sitoumus on edelleenkin voimassa ja toimeenpantantavissa vuoden kuluessa ohjelman esittämisestä lähtien. Lähde ei allekirjoittanut sitoumusta hetken mielijohteesta vaan tarkkaan harkittuaan ja neuvoteltuaan asianajajansa kanssa.
Jokainen lukija päätelkööt itse, ettei oikeuskanslerilla/valtakunnansyyttäjällä ole tässä enää venkoilun varaa vaan asia on selvitettävä ja perusteellisesti. On varmistteva onko valtion ylimmässä johdossa ministerivalan vannoneita valehtelijoita ja lahjuksen ottajia.
Se puolue/puolueet, jotka sitoutuvat tämän jutun selvittämiseen tulevat saamaan valtavan äänivyöryn ja kansalaiset tulevat tukemaan yli puoluerajojenkin, jotta tällaiset epäilyt aidosti ja oikein selvitetään
Kun katseli ja kuunteli Pekka Hyvärisen eilistä esiintymistä ja puheenvuoroja Ruben Stillerin vetämässä Pressiklubissa, ei voinut muuta kuin ihmetellä: miten tällainen mies on ylipäätään voitu valita JSN:n puheenjohtajaksi.
Jouni Tervo ja toinen ohjelmassa vieraana esiintynyt journalisti (nainen) saivat itse asiassa Hyvärisen "kiinni" siitä, että hänen kantansa langettavasta päätöksestä perustui yksinkertaisesti siihen, että asia oli yhteiskunnallisesti tärkeä, koska se koski pääministeriä, ja tämän vuoksi olisi pitänyt antaa langettava tuomio.
Hyvärisen motiivi oli siis yksinkertaisesti vain se, että pääministeristä kohdeltiin Ylen ohjelmassa kohtuuttomasti. Tämän tausta on ajatus, että yhteiskunnallisesti merkittäviä henkilöitä, kuten pääministeriä, ei saa mediassa kohdella samalla tavalla kuin muita kansalaisia, vaan heitä pitää kunnioittaa.
Hyvärisen käytös hänen suuttuessaan koeäänestyksen tuloksesta, oli tietysti täysin epäasiallista ja surkeaa, ja juuri se johti siihen, että julkisuudessa on alettu puhua JSN:n kriisistä. Pelastaakseen oman arvovaltansa rippeet, missä PH ei onnistunut, hän laittoi varapuheenjohtajan tilalleen ja poistui kokouksesta.
Hyvärinen yritti toimia JSN:ssa ikään kuin käskijänä ja toimitusjohtajan roolissa ajatuksella, että JSN on puheenjohtajaa varten, mutta asiahan ei tietenkin päin vastoin.
Tilanne on vähän samanlainen kuin jos käräjäoikeuden puheenjohtaja, ukkotuomari, suuttuisi lautamiehille ja sanoisi, että haistakaa te hölmöt paska, minä en viitsi olla tällaisessa porukassa, paiskaisi lakikirjan lattiaan, poistuisi oikeussalista ja huutaisi vielä ovelta mennessään, että tehkää, saatanan tunarit, nyt sellainen päätös kuin haluatte!
Kysymys blogistille - onko oikeuskanslerilla toimivaltaa ottaa tutkittavakseen oma-aloitteisesti pääministerin "lautakasagatea" yleiset edut huomioon ottaen, kun valtakunnansyyttäjävirasto on vetäissyt "kädet pystyyn"?
EKL
Alavus
Erkki se vaan jaksaa aina vaan! - Usko nyt, että ei ole, ei ole myöskään VKS:llä, koska kukaan ei ole tehnyt pääministerrin lautakasasta edes rikosilmoitusta!
JSN:n eilisen päätöksen jälkipuinti on osoittanut, miten laajalle eri yhteiskuntapiireihin suomalaisen HV-verkostojen korruptoitunut elämänmuoto on ulottanut lonkeronsa.
Samassa huutavien ja sättivien pamppujen kuorossa ovat kaikkien suurten lehtien päätoimittajat - Yle-maksu ja Mikael Jungner-vihassaan -tunnetut kepu-poliitikot, enemmän tai vähemmän tunnetut ja voimissaan olevat ex-poliitikot alkaen RKP:n Ole Norrbackista vasureiden Kalevi Kivistöön sekä monet bisnesmiehet, kaikkien alojen (mukaan lukien naisten maailma) erityisasiantuntija Hjallis Harkimo tietysti tässäkin asiassa keulakuvanaan.
Kaikilla heillä on omat syynsä haukkua ja sättiä Yleä ja JSN:a sekä nuoleskella pääministeri Matti Vanhasta.
Pahimman laatuiseksi populistiksi on tässä(kin) suhteessa osoittautumassa Kalevi Kivistö, lisuri ja vasuri, jonka narsistisen typerää, narisevaa ja äitelää poliitikon kuvaa olen vuosien varrella aina syvästi inhonnut.
Ihmettelen, miksi tällainen poliitikko ja puoluepoliittinen virkamies ylipäätään muutama vuosi sitten voitiin valita JSN:n puheenjohtajaksi; eihän hänellä ollut siihen hommaan minkäänlaista näyttöä.
Kivistön kausi jäikn lyhyeksi, sillä hän väistyi koukutelleen - samoin kuin Pekka Hyvärinen eilen . tehtävästään syksyllä 2007, jolloin Ylen A-Studio ruoti hänen vanhoja DDR-suhteitaan.
Nyt tämä Kivistö on marssitettu esiin narisemaan, että JSN:n tulevaisuus on muka vaakalaudalla ja arvostelemaan JSN:n eilistä päätöstä.
Kivistön mukaan "ratkaisussa ei ole mitenkään arvioitu lähteen totuusarvoa."
Tämä on täyttä puppua, sillä sitä juuri JSN:n päätöksessä on arvioitu. JSN:lle antamassaan vastauksessa Yle on avannut ja kertonut paljon asioita, joiden perusteella lähteen totuusarvoa on helppo arvioida. Vastauksessa on kerrottu mm., millaisessa asemassa lähde oli ja millainen suhde hänellä oli Nuorisosäätiöön. Vastauksessa on kerrottu myös muista lähteen kertomusta tukevista todisteista.
Ihmetteeln Pekka Hyvärisen ym. puheita siitä, että tällaisessa uutisjutussa pitäisi olla aina vähintään "kaksi lähdettä." Eihän näin ole missään sanottu, ei ainakaan Journalistin ohjeissa.
Vuoden 1734 -lain mukaan täyteen näyttöön tarvittiin kahden todistajan yhtäpitävä lausuma, mutta tästä säännöstä luovuttiin suomalaisessa oikeudenkäytössä jo reilut sata vuotta sitten. Tuomioistuin arvioi vapaasti todisteiden näyttöarvon, eikä täyteen näyttöön vaadita edes murhajutussa kahden todistajan samansuuntaista kertomusta.
On siten aivan ihmeellistä, että vaikka yksi "lähde" kelpaa kyllä oikeudessa näytöksi, journalismissa tämä ei riittäisikään, vaan epäkohdista kertoessaan lehdistö tarvitsi aina vähintään kahden lähteen yhtäpitävät kertomukset! Näin Kivistön, Hyvärisen, Harkimon, Kallin, Vanhasen ym. ajatuksenjuoksun mukaan ainakin silloin, kun on kyse johtavien poliitikkojen lahjonta ja korruptioepäilyistä.
Jokainen ymmärtänee, millaiseen yhteiskuntaan tällainen medialle ja sanavapaudelle asetettu rajoitus johtaisi. Poliitikkojen toilailuista ja korruptiosta ei olisi lupa kertoa.
Tässä blogistien Kemppinen-Virolainen-Uoti JSN-kommentoinnissa olen saamaa mieltä Kemppisen Mikki Hiiri-analyysin ja Uotin "JSN - absoluuttisen tyhmyyden nollapiste" -analyysin kanssa.
Se että neljä toimittajajäsentä ovat sitä mieltä, että kaikki meni ihan oikein, ei vakuuta minua. Ja on päätöksen arvosteluun osallistunut muitakin, kuin päätoimittajia. Esim. Jäätteenmäen pudottaja Pekka Ervasti ilmoitti odottaneensa langettavaa tuomiota.
Minusta Hyvärinen sanoi pressiklubissa, että kaikkia kansalaisia tulee kohdella samoin lähteiden arvioinnin osalta, joten on aika kärjistetty mielipide todeta, että hän olisi vaatinut Vanhaselle erityismenettelyä. Pressiklubin toisen kommentoijan, Susanna Kuparisen uskottavuus kommentoijana katosi siinä vaiheessa, kun hän puolusti lainvastaisia menetelmiä (sikalajuttujen salakuvaaminen) ihan hyvänä journalistisena toimintatapana.
Sen tämä ns. jälkikeskustelu on osoittanut, että kukaan ei usko JSN:n kykyyn toimia objektiivisesti. Joko elintä pidetä hyvä veli-kerhon etäpisteenä tai toimittajatoverien puolustajana, joten aika vähän siihen jää tilaa toimia uskottavasti.
Vertailevana huomiona näkökulma eteläisestä naapurimaastamme Virosta.
Sielläkin parlamenttiedustajilla tapasi olla erilaisia luottamus- ja edustustehtäviä eri tahoilla, kunnissa, yhteisöissä sun muissa, vähän kuin Suomessa, mutta Viron edellinen oikeuskansleri teki siitä lopun. Tätä nykyä Viron parlamenttiin valituilla kansanedustajilla ei saa olla minkäälaisia sivutoimia. Ymmärtääkseni Viron OKA:n kannan vahvana tukena on tosin jokin sikäläisen perustuslain säännös ja sen tulkinta... Meillä Suomessa ei tietysti voida edes unelmoida, että tämmöistä asiaa pohdittaisiin Taxellin (tai kenenkään muunkaan realistisesti vetämässä PL:n tarkastamiskomiteassa).
Itse asiassa Viron OKA:aa ei valittu uudelle kaudelle... mistähän syystä (valinnan tekevät kansanedustajat sielläkin). Mutta kunnioitettavana työvoittona tulee aikaansaannosta silti pitää - ehkä "erottaminen" vain korostaa Viron OKA:n ratkaisun rohkeutta ja perusteltavuutta.
Perusidea on Virossa totta kai aivan oikea. Näkisin, että Suomessakin olisi mentävä samaan systeemiin - olisi aika tehokas isku hyvä veli -verkostoille ja ylipäätään sille, ettei sellaisia tarvitsisi nykyisissä määrin epäillä olevan.
Ei kahden (tai useamman) lähteen vaatimuksessa ole kyse siitä, että vasta väh. kahden "todistajan" lausumat olisivat yhtä kuin "totuus". Kyse enemmänkin siitä, että kahden eri osapuolen (vastapuolen) näkemykset selostettaisiin jutun yhteydessä. Vaatimusta voisi verrata siihen, että jos käräjillä kuultaisiin vain toista osapuolta, ja vain tältä pohjalta tehtäisiin johtopäätökset.
Käsittämätöntä että Matti Vanhanen ei vie asiaa eteenpäin.
Yksinkertaista, todistaja tulee oikeuteen kertomaan tietonsa. Vaihtoehdoksi jää totuuden puhuminen tai väärä vala ja siitä seuraavat sanktiot.
Vanhasella olisi mahdollisuus puhdistaa maineensa tai jäädä kiinni asiasta. Kumpi kampi?
Suomen kansalaisena vaadin, että valtakunnansyyttäjä antaa syytemääräyksen pääministerin kunnian loukkaamisesta, joka on tapahtunut joukkotiedotusvälinettä käyttäen. Järkytyin nähdessäni ko. ohjelman ja erittäin tärkeä yleinen etu vaatii syytteen nostamista!
Anonyymi kommentoija lupaa loistavaa vaalivoittoa puolueelle, joka myös vaatisi "lautagate"-asian selvittämistä.
1) Miksi "persut"/Timo Soini eivät puutu asiaan? Kuuluvatko hekin hyvävelisysteemiin?
2) Kävivätkö TM-tarkastajat Vanhasen kesämökillä? (Saunaan minä erikoishöylätyn, "ilmaisen" paneelin panisin!
3) Tietääkö Richtin "Lähde" paneelin paikan? ("Sua Lähde kaunis - kovistelen...")
4) "Berlusen" kautta italialaiset tarpovat Euroopan pelleinä.Sitäkö suomalaiset osakseen haluavat?
Toki ollaan alamaisen tyhmiä, vaan Talvisodan hengessä on aina jokin tolkku sentään löytynyt!
pekka s-to.
Aika heikko päätös silti JSN:ltä. Puhis häipyi, pari muuta häipyivät, useat muut äänestivät tyhjää.....
Valitettavasti tosiaan tässä ei tullut lopullisessa päätöksessä näkyviin kuin äänestyksen "voittajien" kanta. Olisiha ollut mielenkiintoista kuulla, miksi niin monet äänestivät tyhjää ja miksi osa vastusti päätöstä.
Aika monissa pääkirjoituksissa tosin on arvoteltu JSN:n päätöstä. Ilmeisesti sitä kuitenkin on pidetty päätoimittajien keskuudessa heikkona.
JV;
Erkki se vaan jaksaa aina vaan! - Usko nyt, että ei ole, ei ole myöskään VKS:llä, koska kukaan ei ole tehnyt pääministerin lautakasasta edes rikosilmoitusta!
Kun tilanne on edellä mainittu niin eikö nyt pitäisi menetellä siten, että kansan syvät rivit alkavat toimimaan tässä yhteisvoimin. Sopiva henkilö ottaa aloitteen hallintaansa, laatii tutkintavaatimuksen/rikosilmoituksen ja hoidetaan siten, että saadaan vaikka sata allekirjoittajaa,jotka yhtyvät vaatimukseen/rikosilmoitukseen.
Olemmasa olevan tiedon perusteella voidaan kiistatta esittää perusteltua epäilystä siitä, ettei MV:n menettely ole ollut hyväksyttävää silloisena tekoaikana eikä nyttemmin pääministeriasemassa ilmeisellä harhautustutkimuksella talossaan "ulkopuolista konsulttia" käyttäen.
Jos näin tapahtuu niin käsitykseni on, että se tulee olemaan kulminaatiopiste HV-sisäpiirikorruptiolle. On jo aika kansalaistenkin tehdä osansa kun nyttemmin "laillisuusvalvojat" valvovat ettei HV-korruptiota pääse kansalaiset häiritsemään.
Muistutan, että päätodistaja on antanut kirjallisen sitoumuksen
todistamisesta, jos sitä häneltä vaaditaan. Tämähän on se syy miksi MV ei vie juttua oikeuteen kunniansa loukkamisesta.
Myös mahdollinen toinen todistaja,
sisäpiiriläinen voidaan haastaa todistamaan. Tämä todistaja mainitaan Ylen vastineessa JSN:lle.
Tarvitaan muutama ajattelevaa kansalaista, jotka yhtyvät asiaan ja panevat persoonansa siinä vaiheessa julkisesti likoon.
Menettelyn perusteeksi on jo riittävästi aineistoa ja näyttöä, jonka pohjalta on perusteltua syytä
aidosti epäillä ilman poliittisia tarkoitusperiä. Mitä mieltä?
Tuollaisesta tekstistä minä nuorena miehenä tykkään: sanotaan selvästi se, mikä aiotaan, eikä -niinkuin eräässä toisessa tuomariblogissa- venkoilla verbaalisesti niin, että merkitykset jäävät pääosin lukijan harteille. Hienoa! Lepo! Jatkakaa!
Se, että, päätoimittajat, Hjallis Harkimo, Suomen kuvalehdessä työskentelevä Pekka Ervasti, JSN:n eronnut pj Pekka Hyvärinen, pääministeri Vanhanen ynnä poliittinen ja muu rahaeliitti näkisivät mielellään korruptioepäilyn päätyvän maton alle, on itsestään selvää.
Koko porukka haluaa myös väkisin ja äänekkäästi väärinkäsittää ongelman lautakasaksi ja sen selvittämispaikan JSN:ksi.
Naurismaan aidatkin tietävät, että ongelman nimi on lahjusten vastaanottaminen ja valehtelu (noin ensi alkuun), ja asia tulee käsitellä oikeudessa!
JSN: Hyvärisen uloskävely liittyy isompaan kuvioon, jossa mediakustantajat ja useat viime vuosina helteeseen joutuneet ylimmät päättäjät (paaterot, holmlundit, THL:n korruptoituneet eskolat ja kilvet...) eivät malta odottaa voittoa vuosia kestäneestä taistelustaan, jossa journalisteilta ollaan murtamassa lähdesuoja ja anastamassa loputkin tekijänoikeudet.
Samalla murentuu lehdistön kiinnostavuuden ja tehtävän ydin, se, että vielä joku jossakin mediassa ehkä uskaltaa sanoa jonkin vartioimattoman totuuden.
Pressiklubi-ohjelmassa toimituspäällikkö Susanna Kuparinen ja Jouni Tervo saivat ennalta poistumiselettään varmasti harkinneen, ja silti höperehtineen Hyvärisen kiinni ristiinpuhumisesta. Hyvärisen perustelut ulosmarssilleen olivat 1) että kaikkia kansalaisia tulee kohdella samoin lähteiden arvioinnin osalta ja 2) että kyse on pääministerin kohtelusta mediassa ja siksi yhteiskunnallisesti merkittävästä asiasta.
Hyvärinen vaati Vanhaselle erityismenettelyä ja samalla kiisti vaativansa.
Susanna Kuparisen kommentointi oli osuvaa. S.K. mainitsi, että se, mitä kamerat tallensivat sikaloissa, oli lain hyväksymää eläinten kohtelua nykypäivän Suomessa.
Anonyymille, joka paheksui salakuvausta: Näin toimittajat tekevät työtään. He kaivavat esiin epäkohtia.
Anonyymille vielä: Jäätteenmäkeä ei pudottanut Ervasti, vaan oikeistodemareiden ja kepun äijäköörin koplaus. Ellei sitten Ervasti kuulu jompsaan kumpaan leiriin.
IS hoiti osansa pitämällä puheenaiheena kaikenlaista muuta kuin varsinaista asiaa, pääministeri Paavo Lipposen Washingtonin-matkalla G.W.Bushille antamaa sitoumusta Suomen liittymisestä Irakin-sodan koalitioon. Puheenaiheeksi ei myöskään otettu kohun käynnistänyttä tietovuotoa iltapäivälehdille.
Samana vuonna Ervasti sai suuren journalistipalkinnon.
Vertailun vuoksi, päämäinisteri Vanhasen rikkeisiin ja valehteluun rinnastuvat edesottamukset ovat tähän mennessä huomattavasti raskaampaa sarjaa kuin teko, josta Anneli Jäätteenmäki joutui antamaan eduskunnalle kohtalokkaan pääministerin ilmoituksensa.
Jäätteenmäki ei osannut kieltäytyä ilmoituksen antamisesta kuten seuraajansa on osannut tehdä.
"Anonyymille, joka paheksui salakuvausta: Näin toimittajat tekevät työtään. He kaivavat esiin epäkohtia."
Toimittajat eivät todellakaan salakuvaa. Kuparisen vieressä istunut Jouni Tervokin arvosteli ko. tiedonhankintatapaa. Toimittajat hankkivat tietoja epäkohdista muilla tavoin. Jos ns. laittomien tiedonhankintakeinojen käyttäminen lisääntyy, vaikka kuinka hyvien tarkoitusperien vuoksi, niin lähdesuojan poistajat saavat siitä hyvän perustelun omalle hankkeelleen. Senhän nyt näkee sokea Reettakin!
"Jäätteenmäki ei osannut kieltäytyä ilmoituksen antamisesta kuten seuraajansa on osannut tehdä."
Seuraaja näki, mitä edeltäjälle kävi. Voi toki kysymys olla selkärangasta ja rehellisyydestäkin.
Miksi kaikkialla puhutaan vain ja yksin Matti Vanhasesta, kun "lautakasa" toimitettiin Vanhasille, eli varmasti toimitusasiakirjoissa oli myös vaimonsa nimi.
Tästä tiedosta on helppo päätellä mistä vaimonsa on tuon "lautakasan" tilannut ja selvittää lähde.
Merjahan tuon kasan tilasi. Matti tilasi kaikki yksin omalla nimellään.
Mutta. Mitään kasaa ei ole ollut olemassakaan.
Langettavassa päätöksessä 3872/SL/08 JSN toteaa: "Lehden olisi pitänyt yksilöidä tarkemmin se arvostelu, joka kantelijaan kohdistettiin. Silloin myös yleisöllä olisi ollut parempi mahdollisuus puntaroida, millaisesta häirinnästä on kyse. Myös kantelija olisi tällöin voinut puolustautua paremmin, ja neuvostolla olisi ollut tilaisuus arvioida artikkelin totuudellisuutta ja näyttöjen riittävyyttä, kuitenkin ilman vaaraa lähteiden paljastumisesta.
Neuvosto ei tällä päätöksellään halua missään nimessä sulkea pois nimettömien lähteiden käyttöä. Tarvittaessa tiedotusvälineen pitää kuitenkin pystyä osoittamaan tietojen paikkansapitävyys muilla keinoin."
Ja näin vapauttavan päätöksen osalta jutussa 4193, 4199/YLE/09:
"Journalistin on pyrittävä totuudenmukaiseen tiedonvälitykseen. Ylen esittämä väite on vakava. Julkisen sanan neuvoston mielestä ohjelmassa olisi ollut hyvä esittää lisää yksityiskohtia väitteen tueksi. Kuitenkin neuvoston mielestä Ylellä on ollut omien taustaselvitystensä perusteella riittävät syyt uskoa väitteen todenperäisyyteen."
Molemmat poliitikkoihin kohdistuvat jutut perustuivat nimettömiin lähteisiin, mutta ratkaisut ovat ihan päinvastaiset. Olisi kiva kuulla joltain median asiantuntijalta, miten näin samankaltaisissa jutuissa voidaan päätyä näin vastakkaisiin lopputuloksiin.
"Mikäli Vanhanen olisi lähtenyt käräjille, hän ei olisi saanut kommentoida lautakasajuttua mitenkään sen käsittelyn aikana."
Olen kuullut tämän poliitikkojen suista useaan otteeseen. Onko tässä mitään perää?
Po. väite tuossa muodossa ei tuossa muodossa pidä paikkaansa. Mitään yleistä salassapitovelvollisuutta ei ole säädetty.
ETL 48 §:n mukaan tutkinnanjohtaja voi antaa esitutkinnassa läsnä olevalle henkilölle, siis asianosaiselle tai hänen avustajalleen, kiellon ilmaista muita kuin häntä itseään tai hänen päämiestään koskevia, tutkintaan liittyviä seikkoja, jotka eivät ole ennestään hänen tiedossaan, jos tuollaisten seikkojen ilmitulo voisi tutkinnan aikana vaikeuttaa rikoksen selvittämistä tai aiheuttaa asianosaisille tai muille vahinkoa tai haittaa. Kielto, joka koskee siis lähinnä vain asianosaisen avustajaa tai edustajaa, on voimassa enintään 3 kk kerrallaan.
Ko. lainkohta edellyttää siis asianomaiselle annettua nimenomaista kieltoa, jossa vaitiolovelvollisuuden piiriin kuuluvat tiedot yksilöidään selvästi.
Vastuun A-studion sikala-ohjelmasta kantoivat sen tuottajat. He saivat selvityksen kuvamateriaalista, vakuuttuivat sen aitoudesta, ja juttu kannatti heidän mielestään julkaista.
Jos joku katsoo oikeuksiaan poljetun, hän vieköön tutkintapyynnön poliisille, joka päättää, ylittyykö syytekynnys. Neuvo on sama, jota esitetään pääministerille kiistassa Ylen kanssa.
Sika-ohjelma paljasti surkean lainsäädännön, joka sallii sikalayrittäjien ahdingon jatkuvan. Heidän soisi saavan kunnon tulot, siedettävät työolot sekä resursseja kohentaa eläinten tilannetta.
Minusta nuo anonyymin mainitsemat kaksi JSN:n käsittelemää asiaa ja tapausta eivät olleet kovinkaan samankaltaisia.
Vanhasen tapauksessa väite oli yksilöity niin hyvin, että Vanhanen saattoi heti ilmoittaa, mistä "laudoista" häntä epäiltiin ja esittää myös vastanäyttöä, jolla pyrki kumoamaan väitteen todenperäisyyden.
Vanhanen ei halunnut tulla kuulluksi ohjelman tekovaiheessa eikä antaa ohjelmaa varten haastattelua väitteen johdosta, vaikka hänelle tarjottiin siihen mahdollisuus. Myös tässä suhteessa tapaukset luultavasti erosivat toisistaan.
Pitäisi muistaa, että JSN ei ole mikään tuomioistuin, jossa voitaisiin riidellä siitä, mikä on "totuus" tietystä asiasta tai seikoista.
Jokainen JSN:n tapaus on erilainen. Jos JSN:lla on vakiintunut kanta tietyssä asiassa, olisi paikallaan, että JSN:n päätösten perusteluissa tämä tuotaisiin avoimesti esille.
Myöskään Journalistin ohjeissa ei edellytetä, että väitteestä pitäisi kyetä esittämään sataprosenttisen varma näyttö. Ohjeissa sanotaan, että journalistin on pyrittävä totuudenmukaiseen tiedonvälitykseen. Vanhasen tapauksessa JSN ilmeisesti vakuuttautui siitä, että näin oli Silminnäkijä-ohjelmassa menetelty.
Toisenlainenkin kanta olisi ollut Vanhasen tapauksessa mahdollinen, mutta nyt neuvosto päätyi tähän ratkaisuun ja perusteli kantaansa.
Salakuvausta ja lähdesuojaa ei tulisi sekoittaa keskenään. Taitaa olla niin, että "laillisilla tiedonhankkimiskeinoilla" ei olisi ollut mahdollista saada kuvia sikojen ala-arvoisesta kohtelusta eikä siten koko asiaa keskustelun kohteeksi.
Mikä olisi ollut tulos, jos kuvaajat olivat menneet ao. sikatilojen omistajien tiloille, soittaneet ovikelloa ja sanoneet:
- Hyvä isäntä! Olemme kuulleet, että kohtelette sikojanne epäinhimillisesti, sikamaisesti ja ala-arvoisella tavalla, siat makaavat paskassa ja vitsassa ja osa sioistanne on kuulemma halvaantunut jne. Olemme tulleet nyt ottamaan muutamia fotoja sikalastanne, ne tarkoitus julkistaa telkkarissa. Voisitteko siis olla niin ystävällinen ja tulla avaamaan meille sikalan oven, juu, ja jos teillä olisi pari paria ylimääräisiä kumisaappaita, niin voisitteko lainata niitä meille sikalassa käynnin ajaksi.
TV-uutisten mukaan pääministeri, siis Matti Vanhanen, ei Silvio Berlusconi, on tuohtunut häneen JSN:n päätöksen valossa liitettyjen korruptioepäilyjen johdosta.
En tiedä, mistä korruptioepäilyistä Vanhanen puhui ja millä perusteella.
Vanhanen myös näytti tv-kuvassa tuohtuneelta, kun hän tuli Kesärannan terassille pääministerin haastattelutunnille; miksi muuten Kesärannassa istutaan talvisinkin terassilla?
Jos Vanhanen haluaa kuitenkin puhdistaa maineensa, niin siihenhän on ainoa mahdollisuus, ei suinkaan hänen toivomansa "julkinen keskustelu", vaan hänen rikosilmoituksella käynnistämänsä kunnianloukkausoikeudenkäynti Yleä ja sen ao. toimittajia vastaan.
Julkinen keskustelu ei luultavasti johda Vanhasen kannalta toivottuun tulokseen.On aina epäileviä tuomaita ja niitä, jotka pitävät JSN:n päätöstä oikeana.
Miksi ihmeessä Vanhanen ei vie asiaa oikeuteen, jos hän kerran on syytön epäilyihin? Jos Vanhanen haluaa lopullisesti päästä "löysästä hirrestä", hänellä ei ole itse asiassa muuta keinoa kuin oikeusprosessin nostaminen.
Selitykseksi ei tietenkään kelpaa, että hän joutuisi olemaan juuri oikeudenkäynnin takia "kolme vuotta löysässä hirressä", kuten Vanhanen sanoi tänään.
Mistä hän tietää, että oikeudenkäynti kestää kolme vuotta?
Vanhasen ei myöskään tarvitsisi seurata oikeusprosessia tuppisuuna, eli hänellä on oikeus ottaa kantaa asiaan ja puolustaa myös julkisuudessa itseään myös esitutkinnan ja oikeudenkäynnin aikana, jos hän katsoo sen tarpeelliseksi. Lisäksi häntä avustaisi jutussa pätevä advokaatti, joka hoitaisi puhumisen hänen puolestaan.
Vanhanen keksii vain verukkeita välttääkseen oikeudenkäynnin. Tämä juuri on omiaan lisäämään kansalaisten epäluuloa: onko pääministerillä sitenkin jotain salattavaa "lautakasa-asiassa?"
Hip hei!
Berlusconi sai jo turpaansa!
Toki välittömästi arvelin, että teko oli lavastettu, koska verta ei ollut vielä pyyhitty auton lähtiessäkään! Hyvillä kuvilla rakennetaan italo-kristusta!
Ja miten niin, Matti olisi kolme vuotta helpolla ristillä? Eikö pääministerin tehtävä olisi huolehtia (Blogistimme ohella), etteivät oikeudenkäynnit mokomista "lautakasoista" kestä kolmea vuotta!
Hei hip!
Jyrätään tämä asia nyt kansalaistasolla hamaan, katkeraan loppuun! Vaaditaan se oikeudenkäynti, että saadaan niiltä p....n puhujilta, richteiltä ja korvaloilta turvat tukkoon! Matti sen ansaitsee. Olen siitä matti!
Matti on Kekkosen poika, Taneli oli toinen. Eikä "Urkinnallinen totuudellisuus" tästä maasta ole mihinkään kadonnut.
Eteenpäin veljet, Virolaisen hiekoittamaa tietä!
pekka s-to.
Onkohan Patria-, Destia-, Noppa-, Juhantalo-, Sundqvist- ym. ym. "hyvät" paljastukset tehty aina niiden sääntöjen mukaan, joita kriitikot nyt edellyttävät YLE:ltä? En ihan jaksa uskoa.
Nähdäkseni JSN-kritiikillä onkin kaksi vahvaa ja motiiveiltaan hyvin ymmärrettävää lähdettä:
- nykyiset ja entiset poliitikot, jotka maksavat takaisin median oikeita ja kuviteltuja syntejä.
- kilpailevat mediatalot ja niiden toimittajat, joilla voi olla paljonkin hampaankolossa Yleisradiota ja sen rahoituksellisesti etuoikeutettua asemaa ja joitakin korkeaprofiilisia toimittajia vastaan.
Olen blogistin kanssa samaa mieltä siitä, että Silminnäkijällä oli perusteet jutun julkaisemiseen, ja että ne vahvistuivat JSN:lle annetussa selvityksessä. Ennen selvitystä pidin asiaa Ylen mokana, mutta vaaka kallistui mielestäni toiselle puolelle.
Kuvittelisin, että suuri osa median paljastuksista on tehty vastaavalla tai heikommalla lähdepohjalla. Jos vastapuolena on muu kuin pääministeri, ei parku ja vastapainekaan tietenkään ole yhtä kovaa.
Kohtahan tässä tuntuu siltä, että "pääministeristä" saa sanoa jotain kielteistä vain siinä tapauksessa, että kaksi toisistaan riippumatonta, puoluepoliittisesti sitoutumatonta tavista tulee omalla naamallaan puoli yhdeksän uutislähetykseen videonauhojen ja sormenjälkien kanssa käsi raamatun päälle asetettuna.
"Jokainen JSN:n tapaus on erilainen. Jos JSN:lla on vakiintunut kanta tietyssä asiassa, olisi paikallaan, että JSN:n päätösten perusteluissa tämä tuotaisiin avoimesti esille."
Niin, olisinkin kaivannut tulkintaa siitä, miten voi olla, että toisessa tapauksessa pelkkä nimetön lähde ei riittänyt (sukupuolinen häirintä) ja toisessa tapauksessa se riitti (korruptio). Vaikka JSN ei ole tuomioistuin, niin luulisi tuollaisen periaatteen olevan aika yhteneväinen.
JSN on ottanut myös kantaa siihen, että jos henkilön puhetta on nauhoitettu ilman lupaa, sitä ei tule käyttää televisiojutussa. Minusta salakuvaaminen lienee aika samanlainen asia.
Jos rikos on tapahtunut tai sitä epäilee, niin eikös meillä ole poliisi ja eläinsuojeluviranomaiset sitä varten, että niitä juttuja lähdetään tutkimaan? Vai onko blogisti todellakin sitä mieltä, että toimittajat ja muut innokkaat saavat hyvän jutun toivossa salakuvata ja -nauhoittaa miten haluavat tai käyttää tuollaisia nauhoituksia juttujensa yhteydessä, kunhan on vain "hyvä tarkoitusperä"? Päämäärä pyhittää keinot? Kotirauhan rikkominenkin on ihan ok?
Onko mikään muuttunut suomalaisessa...anteeksi keskustalaisessa korruptiossa sitten 80-luvun? Yleinen sanonta on, että historia toistaa itseään. Tässä suomalaisessa...anteeksi keskustalaisessa korruptiossa se näyttää pitävän paikkansa. Samat asiat toistuvasti nousevat esille noin neljännesvuosisadan välein. Nyt on tapetilla Nuorisisäätiö, Kehittyvien Maakuntien Suomi ja viimekädessä näyttää henkilöityvän itse pääministeriin. Puhdistavana äänitorvena toimii eräs kansanedustaja, joka on itse julkisuuteen ilmoittanut ettei noudata lakia, jota on itse ollut säätämässä. Kuuluneeko tämä suomalaisten kansanedustajien kirjoittamattomaan nautintaoikeuteen? Perustellusti voidaan väittää tätä maantavaksi suomalaiseen "oikeusvaltiotyyliin".
Ai niin, se hyvinvointi jäi mainitsematta, mutta kenen tai keiden hyvinvoinnista ja ylimääräisistä nautintaoikeuksista olisi kysymys "kallien" lisäksi?
Palauttakaamme mieliin 80-luvun tapahtumia, jossa vastuulliset virkamiehet, poliitikot ja muut koijarit tekivät korruptioyhteistyötä, joka nousi esiin vuonna 1984 "Noppagatena".
Näytelmän päähenkilöistä, joista osa oli - tottakai - keskustalaisia mm. Johannes Virolainen, joka jakeli veronmaksajien rahaa eräälle yhtiölle, josta sai palautteena vaalitukeen ainakin kaksi kertaa satoja tuhansia silloisia markkoja. Vastapelureina toimi Asuntohallituksen virkamiehiä kuten Hainari ja Mattila. Oma roolinsa oli myös Asuntohallituksen pääjohtaja Kalevi Sassilla ja kaupunginjohtaja
Pekka Paavolalla.
Rakentamisen neliöhintoja laskettiin ja huomio - käytettiin ulkopuolisia konsultteja "riippumattomina" ja luotettavina asiantuntijoina. Näinhän myös Matti Vanhanen teki kun halusi todistaa syyttömyytensä ulkopuolisen luotettavan lausunnon perusteella omassa lautakasajutussaan.
Koko Noppasotku paljastui,rikokset tutkittiin, todettiin ja tuomiot langetettiin rikollisille. Mutta siitä nousi hyvin outoja tapahtumia, jotka vaikuttaa nykyään suomalaisen "oikeisvaltion"
käytäntöihin. Silloinen oikeuskansleri (huom.ei ganst.) Kai Korte oli oikeuden ja vannomansa valan mittainen mies joka osaltaan varmisti, että asiat tutkitaan ja selvitetään ja kun rikoksia löytyy niin myös tuomiot luetaan ja pannaan täytäntöön. Tämä ei kuitenkaan silloista valtion päämiestä eli Mauno Koivistoa miellyttänyt. Hän nimittäin oli harkinnut suuren kansansuosion saavuttaneen Kai Korteen hyllyttämistä. Siis Koivisto oli sitä mieltä, että oikeuskansleri, joka toimii virkavelvollisuutensa mukaisesti ei ole sopiva tehtäväänsä. Tämä ja oikeuslaitoksen toiminta itseaiheutetun pankkikriisin yhteydessä, jotka kuvaavat koivistolaista käsitystä oikeudesta, jonka käytännön mnettelyt ohjeistettiin Koiviston konklaavissa 6.5.1992.
Ei siis mitään uutta ainakaan suomalaisessa HV- ja poliittisessa korruptiossa. Käytäntö jatkuu ja siitä on todellakin muodostunut ns. maantapa. Olemmeko me suomalaiset niin yksinkertaista sakkia, "uralintakaatulleita", että annamme tällaisen jatkua yhä edelleen? Jossakin muussa eurooppalaisessa maassa tällainen meno olisi lopettu kansalaisten toimesta, mutta suomalaiset ...no se siitä.
Tulevissa vaaleissa kannattaa olla tarkkana.
Anonyymin mainitsema Noppa-jutun voi kuunnella http://areena.yle.fi/audio/485044
Siellä on muutakin mielenkiintoista asiaan liittyen.
Suosittelen
"Onkohan Patria-, Destia-, Noppa-, Juhantalo-, Sundqvist- ym. ym. "hyvät" paljastukset tehty aina niiden sääntöjen mukaan, joita kriitikot nyt edellyttävät YLE:ltä? En ihan jaksa uskoa."
Yllä olevissa jutuissa on kaikissa joko rikostutkinta meneillään tai annettu oikeuden tuomio. Kaikissa löytyi asiakirjanäyttöä ja todistajia, joissakin useampiakin.
Vanhasen lautakasa ei ole saanut viranomaisia liikkeelle, koska ei ole mitään, mitä tutkia. Todistaja on tuntematon eikä ole mitään asiakirjanäyttöä. Lautojakaan ei ole kukaan löytänyt.
Nimettömästä todistajasta tiedämme sen verran, että hän itse tietoisesti valitsi median asian selvittämiseksi eikä viranomaisia. Hän oli tarjonnut juttuaan useammalle tiedotusvälineelle, joista useimmat hylkäsivät jutun, koska katsoivat ettei näyttöä jutun pohjaksi ollut. Todistaja on lupautunut todistamaan asiassa, mutta juttua ei saada vireille, koska viranomaiset eivät tutki epäiltyä lahjontaa ilman näyttöä.
Kysymys kuuluu, että jos tässä on veret pysäyttävä lahjontarikos tapahtunut, kuten osa kommentoijista uskoo, niin miksi tämä rehellinen ja rehti, ilman puoluekytkentöjä omaava henkilö ei heti mennyt poliisin luo kertomaan kaikkea tietääänsä? Miksi hän kaipaa Vanhasen aloitetta tutkimuspyynnön tekemiseksi? Itsensä suojelusta ei voi olla kyse, koska kaikissa tapauksissa nimi tulee esille viimeistään esitutkinnan tultua julkiseksi.
Yksi näkökulma ei ole vielä tullut esiin. JSN:n yksi tarkoitus on vähentää tarvetta puida erimielisyyksiä oikeudessa.
Mutta tässä tapauksessa "lautagaten" tehneet toimittajat ja muut toimijat ovat nimenomaan kehoittaneet vanhasta ajamaan asiaansa oikeudessa.
Tässä mielessä voi sanoa, että JSN:n kanta ja toimintaperiaate on muuttunut. Lautagaten myötä tämä periaate hämärtyy ja tästäedespäin voidaan ounastella, että myös JSN:n mielestä lehtijuttujen todenperäisyys voidaankin ratkaista oikeudessa. Siis sen sijaan, että itse juttu olisi jo ilmestyessään vastaansanomattomasti perusteltu.
"Vanhasen lautakasa ei ole saanut viranomaisia liikkeelle, koska ei ole mitään, mitä tutkia. Todistaja on tuntematon eikä ole mitään asiakirjanäyttöä. Lautojakaan ei ole kukaan löytänyt.
Nimettömästä todistajasta tiedämme sen verran, että hän itse tietoisesti valitsi median asian selvittämiseksi eikä viranomaisia."
Kenties ei tiennyt mikä viranomainen on Vanhasen taskussa?
Mahtavatkohan viranomaiset olla edes yrittäneet ottaa todistajaan yhteyttä esim. MOT-ohjelman kautta? Epäilen etteivät ole.
EIT siunasi toimittajien lähdesuojan
julkaistu eilen klo 22:20, päivitetty eilen klo 22:37
Euroopan ihmisoikeustuomioistuin (EIT) on painottanut toimittajien oikeutta käyttää nimettömiä lähteitä. Kyseessä oli oikeustapaus, jossa englantilainen tuomioistuin oli velvoittanut viisi viestintä paljastamaan nimettömän lähteensä.
Marraskuussa 2001 Financial Times -lehden toimittaja sai nimettömältä lähteeltä kopion asiakirjasta, jonka mukaan belgialainen panimoyritys Interbrew aikoi tehdä ostotarjouksen eteläafrikkalaisesta South African Breweries -panimosta.
Financial Times julkaisi tiedon ja seuraavina päivinä asiasta kertoivat The Times, The Guardian, The Independent ja uutistoimisto Reuters, jotka kaikki viittasivat samaan nimettömään lähteeseen. Tiedon julkitulo kasvatti South African Breweriesin osakevaihdon yli kaksikymmenkertaiseksi.
Interbrew nosti aiheesta kanteen ja vaati viestimiä paljastamaan asiakirjat. Asiakirjoista olisi selvinnyt, mistä viestimet olivat alkujaan tiedon saaneet.
Joulukuussa 2001 englantilainen tuomioistuin tuomitsi viestimet luovuttamaan asiakirjat Interbrew'lle. Oikeuden mielestä lähdesuoja oli vähemmän tärkeä kuin Interbrew'n oikeus hakea oikeutta tietojen vuotajalta.
EIT: tuomarit linjasivat yksimielisesti, että Lontoon tuomioistuimen päätös rikkoi ihmisoikeussopimuksen määräyksiä ja viestintäyritysten ilmaisunvapautta vastaan. Tuomiossaan EIT korosti niitä ongelmia, jotka syntyisi, jos toimittajat velvoitettaisiin paljastamaan nimettömät lähteensä.
EIT kyllä sinänsä katsoi, että tuossa 16.12.09 julkistetussa tapauksessa oli loukattu EIOS:n 10 artiklaa. On kuitenkin huomattava, että EIT toi perusteluissaan esiin useita seikkoja, jotka voisivat olla perusteina lähdesuojan murtamiselle (esim. vuotajan "mala fide" eli esimerkiksi vahingoittamistarkoitus,se että tiedotusväline laiminlyö tarkistaa tietoja, tulevien vuotojen ja vahinkojen estäminen vuotajan paljastamisella). Eli EIT ei suinkaan yleisesti todennut, että lähdesuojaa ei voisi murtaa. Lisäksi on huomattava, että EIT ei näytä pitäneen ollenkaan mahdottomana esim. injunction orderia eli sitä että tiedotusvälinettä kielletään julkaisemasta jotain tietoa (tämä on esim. Iso-Britannniassa mahdollista ja ehkä yksi syy sille, että lähdesuojan murtamiseen suhtaudutaan nihkeästi, kun tällainenkin vaihtoehto on joissain maissa käyttettävissä - ei kai kuitenkaan Suomessa ennakkosensuurikiellon vuoksi) ja toisaalta Ranskan mallia eli että on rikos julkaista tietynlaista salassapidettävää materiaalia (esim. salassapidettävää esitutkinta-aineistoa).
Lähetä kommentti