Todistaja joutuu oikeudessa vannomaan todistajanvalan "käsi raamatulla"...1. Ulvilan surmajutun oikeudenkäynnissä kuultiin noin viikko sitten eli keskiviikkona 21.4. todistajina useita syyttäjän nimeämiä paikallisen poliisilaitoksen poliisimiehiä ja rikostutkijoita. Lehtitietojen mukaan istunnossa kuultiin peräti 10 poliisia. Kun luin lehdistä, mistä seikoista todistajia kuultiin, aloin ihmtellä, oliko näin monen poliisin kuuleminen samoista seikoista, joilla ei näyttäisi olevan asiassa juurikaan merkitystä, todella tarpeen.
2. Kun asianosainen nimeää todistajan, hänen tulee myös ilmoittaa mahdollisimman tarkasti se tai ne todistusteemat, joista todistajaa on tarkoitus kuulustella. Todistusteemaksi ei riitä pelkkä tosiseikka tai olosuhde - esimerkiksi "miltä rikospaikka näytti poliisien tullessa paikalle" - vaan todistusteeman tulee sisältää tietty väite jostakin prosessin kohteena olevaan tekoon liittyvästä relevantista kysymyksestä. Olisi ollut mielenkiintoista tietää, mistä todistusteemoista syyttäjä halusi kuulla näin montaa todistajaa 21.4. Valitettavasti oikeudenkäyntiä seuraavat lehtimiehet eivät ole raporteissaan kertoneet tästä mitään. Poliisitodistajien lausumissa on ollut kyse indisio- eli aihetodisteista, mutta myös näiden osalta tulisi ilmoittaa, mihin teon kohtaan ne liittyvät ja mitä kyseisillä todisteilla aiotaan näyttää toteen.
3. Lehtitietojen mukaan kyseiset poliisitodistajat kertoivat lähinnä siitä, miltä surmapaikka eli asianosaisten asunto näytti, kun poliisit saapuivat ensimmäisen kerran sinne, tai miltä se näytti pari viikkoa surman jälkeen. Toiseksi todistajat ovat kuvailleet nyt syytettynä olevan Annelin käyttäytymisestä talossa ja myöhemmin sairaalassa. Jotkut poliisimiehet ovat kertoneet toki myös rikospaikan alustavasta tutkinnasta.
4. Minusta kyse on seikoista, jotka eivät voi olla kovin olennaisia asian selvittämisen kannalta. Kun kyse on murhajutusta, on toki sallittua, että myös tällaisia todisteita otetaan jossakin määrin vastaan. Mutta eri asia on, oliko tarpeen kuulla näin montaa todistajaa eli 10 poliisimiestä samasta asiasta tai samoista seikoista.
5. Muistuttaisin, että lain eli OK 17:7:n mukaan tuomioistuin voi tarvittaessa rajoittaa asianosaisten ilmoittamien todisteiden ja siis myös todistajien määrää, siis myös evätä tietyn tai tiettyjen todisteiden esittämisen. OK 17:7:n säännös unohtuu tuomioistumilta käytännössä valitettavan usein. Tuossa pykälässä sanotaan näin:
Jos todiste, jonka asianosainen tahtoo esittää, koskee seikkaa, joka on asiaan vaikuttamaton tai selvitetty, tahi jos näyttö on huomattavasti vähemmällä vaivalla tai kustannuksilla saatavissa toisella tavoin, älköön oikeus salliko todisteen esittämistä.
6. Jos olisin itse ollut jutussa oikeuden puheenjohtajana ja syyttäjä olisi valmistelussa ilmoittanut, että hän aikoo kuulustuttaa kymmentä paikallista poliisimiestä mainituista seikoista, olisin luultavasti haastellut syyttäjälle valmistelussa (kansliassa tai valmisteluistunnossa) tähän tapaan:
- Jahas, syyttäjä aikoo näköjään tuoda oikeuteen koko poliisilaitoksen henkilökunnan todistamaan siitä, miltä asunnossa näytti surman jälkeen ja vähän myöhemminkin. Eiköhän tältä osin riittäisi, että kyseisistä seikoista, joilla ei näyttäisi olevan jutussa kovin suurta merkitystä, kuultaisiin vain paria tai kolmea todistajaa? Luultavasti ne loput 7-8 konstua tulisivat kertomaan aivan samalla tavalla kuin nämä pari kolme todistajaakin. Eikö sitä paitsi ole hieman riskaabelia tyhjentää lähes koko poliisilaitos yhdeksi päiväksi, kannattaisi jättää pari kolme poliisia päivystämään asemalle. Tää Porihan on tunnetusti paikkakunta, jossa tehdään törkeitä rikoksia ja henkirikoksia melkein harva se viikko! (Vaikka poliisiministeri on täältä kotoosin ja tänne on haalittu kaikki maholliset hätäkeskukset sun muut). - No niin, kertokaapas nyt syyttäjä, ketkä kolme näistä kymmenestä tarjokkaasta haluatte nimetä todistajiksi?
Tällä tavalla lupsakkaasti materiaalista prosessinjohtoa harjoittamalla, niin luulisin, tuomari olisi päässyt siihen, että syyttäjä olisi nimennyt kyseisistä seikoista todistajaksi vain 2-3 poliisimiestä, mikä olisi ollut aivan riittävä määrä. Todistajien määrää tuntuvasti rajoittamalla olisi kyseistä istuntoa voitu lyhentää merkittävästi, nyt siihen saatiin kulutettua kokonainen istuntopäivä. Huomattakoon myös ROL 6 luvun 5 §:n 2 momentin säännös, jonka mukaan tuomioistuimen tulee valvoa, että asia tulee asianmukaisesti käsitellyksi eikä asiaan sekoiteta mitään siihen kuulumatonta.
7. Lehtitietojen mukaan poliisitodistajat kertoivat oikeudessa jokseenkin epäolennaisia tietoja muun muassa surma-asunnon siisteydestä tai siivottomuudesta, kas näin:
- mieleen on jäänyt vielä semmoinen, kun tekninen tutkija totesi pesuhuoneesta, että täällähän on hiirenpaskaa (todistaja 6);
- yleensäkään koko asunto ei ollut normaalin perheen asunto, tavaraa oli mieletön määrä epämääräisissä kasoissa, hommat oli jätetty kesken - alettu purkaa matkalaukkua, mutta jätetty kesken; keittiöstä löytyi tyhjiä ketsuppipulloja ja vessasta tyhjiä vessapaperirullia (todistaja 5);
- asunto oli hyvin epäsiisti ja tavaroita oli ympäriinsä, esimerkiksi työhuone oli täynnä tavaraa, kasattuna lattialle niin, että siihen jäi vain pieni käytävä, puolen metrin pinot ainakin (todistaja 7);
- puhutteluissa naapureista vain pieni osa tunsi tätä perhettä, yhdessä paikassa sanottiin että mies morjestelee ja nainen on ujompi ja hiljaisempi (todistaja 8).
Pakosta tulee mielen, että mikähän merkitys näillä seikoilla ja kertomuksilla, jotka lehtimiehet ovat noteeranneet kyseisten todistajien kertomusten ikään kuin tärkeimmäksi anniksi, voisi olla jutussa? Minusta tällaisilla seikoilla ei ole asiassa minkäänlaista merkitystä, ne ovat siis asiaan vaikuttamattomia siten kuin edellä siteeratussa OK 17:7:ssä sanotaan. Lehdissä on esitelty asunnosta otettuja ja esitutkinta-aineistoon sisällytettyjä valokuvia, joista ilmenee asunnon sekaisuus. Eivätkö valokuvat riittäneet oikeudelle, kun samasta asiasta piti kuulla useita poliiseja todistajina?
8. Myös poliisimiesten kertomukset siitä, miltä Anneli vaikutti asunnossa heidän sinne saavuttuaan ja sen jälkeen sairaalassa, jossa häntä puhuteltiin asianomistajana, ovat minusta asiaan vaikuttamattomia, en ymmärrä, mikä merkitys poliisien puheena olevilla kertomuksilla olisi tässä suhteessa. Olihan Annelin sanotusta käytöksestä tarkoitus kuulla oikeudessa myöhemmin psykologeja ja muita alan erityisasiantuntijoita, joiden kertomukset perustuisivat Annelin kuulusteluista tai kuulemisista tehtyihin videotallenteisiin.
9. Kovin hämmentävä oli myös tapa, jolla useat näistä poliisitodistajista kertoivat lehtien mukaan omista käsityksistään, eli siitä, että useat poliisitodistajista olivat jo alusta lähtien eli tutkinnan alkaessa olleet sitä mieltä, että tutkinta ja epäilyt olisi pitänyt kohdistaa nimenomaan Anneliin. Yksi todistaja kertoi oikeudessa jopa siitä, että hän epäili Annelia surmaajaksi jo surmayönä perheen asunnossa käydessään. Todistajana kuultu nuori poliisi tai vasta poliisikokelas kertoi panneensa merkille Annelia tapahtuman jälkeen asunnossa puhutellessaan useita ristiriitaisuuksia tämän kertomuksessa. Todistaja oli kertonut epäilyistään myös kenttäjohtajalle, mutta mihinkään konkreettiseen todistajan epäilyt eivät olleet tutkinnassa johtaneet.
10. Miten pitäisi suhtautua todistajien käsityksistä antamiin kertomuksiin? Minusta vastaus on yksiselitteisesti tämä: oikeuden olisi pitänyt viran puolesta evätä sellaisten kysymysten esittäminen, joilla haluttiin selvittää, mikä on jonkin tai joidenkin oikeudessa kuultujen todistajan käsitys mahdollisesta syyllisestä tai Annelin syyllisyydestä tekoon. Tällainen "tieto" on nimittäin täysin asiaan vaikuttamatonta tietoa. Todistajia kuullaan lain mukaan yksinomaan heidän havainnoistaan ja faktoista, ei tietenkään heidän käsityksistään tai mielipiteistään. Asiantuntijoita kuullaan "käsityksistä", ei todistajia. Poliisitodistajat eivät esiintyneet oikeudessa asiantuntijoina eikä heidän käsityksillään puheena olevasta asiasta ole asiassa merkitystä. Tällaisten kysymysten esittäminen todistajille oli täysin turhaa ja ne olisi oikeuden pitänyt evätä.
11. Viittaan tässäkin suhteessa lakiin eli OK 17 luvun 33 §:n 4 momenttiin, jonka mukaan tuomioistuimen tulee evätä ilmeisesti asiaan kuulumattomat kysymykset. Ainakin itse olisin oikeuden puheenjohtajan tehnyt näin ja huomauttanut samalla syyttäjälle, että todistajia ei, "edes poliisitodistajia", voida kuulla oikeudessa heidän käsityksistään eli esimerkiksi siitä, ketä olisi tullut kohdella tutkinnassa pääepäiltynä saati siitä, kuka todistajan käsityksen mukaan mahdollisesti oli syyllinen. Onhan käräjäoikeuteen kutsuttu ja tulossa lukuisa määrä todellisia asiantuntijoita, jotka tulevat kertomaan erityisasiantuntemusta edellyttävistä asioista. Nyt kuullut poliisimiehet eivät ole tällaisia asiantuntijoita.
12. Kuten kaikki ovat voineet jo ennen poliisitodistajien kuulemista lehdistä lukea, Porin poliisilaitoksen rikostutkijoiden keskuudessa on heti esitutkinnan alusta lähtien vallinnut skismaa sen suhteen, mitä tutkintalinjaa Ulvilan tapauksessa olisi tutkittava, eli olisiko Annelin osuutta syytä tutkia vai ei. Nyt ne tutkijat, jotka ovat olleet asiasta tutkinnanjohtajan kanssa eri mieltä, ovat tulleet syyttäjän kutsusta oikeuteen selittämään, että juuri he olivat olleet alusta saakka oikeassa! Murhaoikeudenkäynti ei ole oikea foorumi ryhtyä selvittämän poliisilaitoksen tai -kunnan keskinäisiä erimielisyyksiä!
13. Tulen jatkossa seuraamaan Ulvila-tapauksen oikeuskäsittelyä. Juuri äsken näin netistä, että syytetyn puolustus on luopunut huomisessa istunnossa syytetyn iäkkään äidin kuulemisesta todistajana. Tämä on minusta täysin oikea ratkaisu, sillä äidin kertomuksella ei olisi ollut jutun selvittämisen kannalta merkitystä.
10 kommenttia:
Amerikkalaisessa systeemissä tuomari voi ilmeisesti julistaa mistrialin, jos katsoo, että rikostutkinta ja todistelu on kelvotonta ja että syytetyn oikeudet ovat vakavasti vaarantuneet. Lehtitietojen perusteella Ulvilassa vieraileva texasilainen tuomari läväyttäisi tällaisen mistrial-tuomion.
Mitäs blogisti sanoo vastaavasta tilanteesta Suomessa?
Jos tutkinnanjohtajan ja syytetyn väliltä löytyisi yhteinen nimittäjä, kaikki palaset loksahtaisivat paikalleen ja jutusta saisi dekkarin.
Kyllä siinä käräjätuomareiden prosessinjohdossa olisi parantamisen varaa. Toki on hyviäkin puheenjohtajia. Olisko niin, että tuomarit "pelkää" rajoittaa todistelua ettei tulisi jotenkin töpättyä.
OK 17:7 on vain siitä hankala säännös, että jos oikeus ensi käyttää sitä ja sitten hylkää näyttämättönä, asianosaisen voi muutoksenhaussa vedota siihen, että juuri evätty todistelu olisi ollut ratkaiseva. Hovioikeudet tiettävästi suhtautuvat OK 17:7 käyttön nuivasti.
RHO:ssa on tehty hienoa laatutyötä. Ei taida vaan omakaan henkilökunta lukea laatukäsikirjoja tai sitten luettua ei ymmärretä. Osallistuin juttuun, jossa syyttäjä oli perillä siitä, että todistaja kertoo havaitsemistaan faktoista ja pysytti kysymyksensä näissä rajoissa. Mutta jostain syystä tuomari päätti käyttää kyselyoikeuttaan ja töräytti puhtaan mielipidekysyksen. Ei kuitenkaan kehdannut kirjoittaa tuomion perusteluihin saamaansa vastausta.
Omituista tuo oikeudenhoito muutoinkin Lapissa. RHO:n arvostus on perustellusti huono, vaikka fasadi on komea. Samaan aikaan Lapissa toimii sellaisia henkilöitä syyttäjinä, jotka ovat notorisia tumpeloita. Oikeusturvakysymyksissä ei voida puhua tasa-arvosta Pohjois- ja Etelä-Suomen välillä.
Miten on mahdollista, että näin ansiokasta analyysiä kommentoidaan noin kevyesti
Kukapa sitä nyt näin Vappuna!
Blogisti huomaa muutoksia itse oikeudenkäyntiprosessin kulussa. Sinne on tupsahtanut jotain ylimääräistä.
London School of Economics'in sosiologian proffa Nikolas Rose (ja mm. Peter Miller ja Ian Hacking) ovat hallinnan analyytikkoja. Miehet ovat tutkineet kriittisestä näkökulmasta yhteiskunnallisen kontrollin keinojen ja tapojen muuttumista.
Se ylimääräinen,joka blogistia ajatteluttaa, voi selittyä uusilla hallinnan menetelmillä.
Entisaikaan käytettiin kurinpitoon fyysistä voimaa, nyt väestö pidetään ruodussa tietämisellä ja luokittelulla.
On kyse yksilöön kohdistuvasta toiminnasta, jossa kovin keinoin määritellään ja tiedetään. Luodaan olot, joissa ihmisiä rohkaistaan osallistumaan toistensa arviointiin.
Päämääränä on ilmapiiri, joka ruokkii ilmiantamista ja myös itsevalvonnan lisääntymistä.
Blogilla on tuotu esiin Pietarsaaren vauvasurmatragedian samankaltaisuuksia Ulvilan juttuun.
Pietarsaaren tapauksessa tekijäepäilty on mies.
Jotkut tutkijat esittävät, että "governmentality" kohtelisi eri tavoin miehiä ja naisia.
Naisten julkiseen kurittamiseen olisi matalampi kynnys. Se olisi karkeampaa ja sallitumpaa ja se kohdistuisi nimenomaan naisen sukupuoleen, sen stereotypioihin.
Ulvilan tapauksessa oikeudessa kerrotaan blogistin mukaan huomattavan tunnollisesti asioista, jotka eivät kuuluisi varsinaiseen asian käsittelyyn:
Todistellaan kodin siisteystasosta ja itkemättä jättämisestä. Lausutaan mielipiteitä naisen puheliaisuudesta, luonteenpiirteistä, ulkomuodosta ja vaatetuksesta. Puhutaan vaimon roolin täyttämisestä, suhtautumisesta lapsiin, puolisoon, sukulaisiin, naapureihin ja ansiotyöhön.
Kohdellaanko oikeudessa mies- ja naissyytettyjä eri tavoin? Ikuisuuskysymys varmaan.
Ainakaan mediassa Pietarsaaren tragediaa ei ole esitelty yhtä perin pohjin kuin Ulvilaa.
Vai säästeleekö media Pietarsaaren tapauksen julkaisua tulevaisuuden varalle?
Governmentalityyn kun kuuluu rikosjournalismin sovittaminen julkisuuteen ajankohtaisten hallinnointitarpeiden mukaan.
On meneillään vaalien alusaika, ministeritason korruptio- ja lahjontaepäilyt, isot myyntihankkeet ja lakien valmistelut, joille ei toivota julkisuutta.
Hiirenpaskaa löytänyt poliisimies oli lähetetty paikalle etsimään murha-aseeksi sopivaa astaloa. Ei löytynyt.
Toinen naispuoleinen poliisimies taas oli tutkimassa asunnon muita veitsiä sekä etsimässä verijälkiä, myöhemmällä reissulla hän oli etsimässä jo löytyneisiin verijälkiin sopivia kenkiä. Ei löytynyt.
Nämä poliisimiehet ja rikostutkijat olivat mielestäni puolustuksen kannalta arvokkaita todistajia. Syyttäjän mukaan esitutkinnassa on aluksi hutiloitu, mutta todistajien mukaan astaloita ja veitsiä, verijälkiä ja kenkiä on kyllä etsitty tekopaikalta. Niitä ei vain ole löytynyt.
Jos olisin Mannerin kengissä, olisin kutsunut kaikki todistamaan.
Näiltä todistajilta kysyttyjen kysymysten perusteella voi päätellä, että poliisi ja syyttäjä kaiketi esittää tai ainakin antaa ymmärtää, että Anneli olisi kätkenyt astalon ja kengät pakastimeen, jonka hän on käynyt vaivihkaa tyhjentämässä jäätelönhakureissun varjolla. (Annelin mukaan talouden toinen pakastin on ollut viallinen ja se on pissinyt kondenssivesiä kalliille parketille, ja hän on halunnut tyhjentää sen ensi tilassa.)
USAssa yleisemmin tuomari julistaa mistrialin jos valamiehistö ei ole päässyt yksimielisyyteen ratkaisusta.
Muut kysymykset pyritään ratkaisemaan ennen varsinaista pääkäsittelyä (pre-trial hearings)jolloin mm päätetään mitkä todisteet esitetään oikeudessa, osapuolet ilmoittavat ketkä kutsutaan todistajiksi, mahd 'change of venue' kohutapauksissa jne jne
Lähetä kommentti