tiistai 1. helmikuuta 2011

382. Mistä tunnet sä tuomarin? Tulossa tuomarin eettiset ohjeet

Kansanedustajat eivät tunteneet noita...
...eivätkä siis myös näitä...

1. Kommentoin blogissa n:o 377/25.1.2011 HS:ssa 25.1. julkaistua Matti Apusen kolumnia "Yhdeksäntoista hiljasta hahmoa." Siinä kerrottiin yleisölle tuntemattomiksi jääneistä KKO:n tuomareista. Esitin jutussani myös joitakin näkemyksiä muun muassa KKO:n jäsenten salaperäisestä nimitysmenettelystä sekä esittelin tekemäni ehdotuksen sitä, miten KKO:n (samoin kuin KHO:n) tuomarien sisäänlämpiävää ja salamyhkäisestä nimittämismenettelyä olisi syytä uudistaa, jotta se täyttäisi avoimuuden vaatimukset ja jota käyttäen KKO:een olisi mahdollista saada entistä pätevämpiä tuomareita.

2. Samaan teemaan palasi Ilta-Sanomat kuluvan viikonvaihteen numerossaan otsikolla "En minä tunne näitä." I-S:n toimittaja oli Apusen kolumnin innoittamana kierrellyt viime torstaina eduskuntatalossa ja näyttänyt neljälle kansanedustajille KKO:n jäsenten valokuvia. KKO:ssa on 19 jäsentä, kahdeksasta jäsenestä lehti ei ollut löytänyt valokuvaa.

3. Jutusta ilmeni, että KKO:n oikeusneuvokset ovat kansanedustajille lähes tuntemattomia. Jopa KKO:n presidentti Pauliine Koskelon tunnistaminen tuotti vaikeuksia, vaikka Koskelo on ollut usein kuultavana eduskunnan lakivaliokunnassa ja luultavasti myös perustuslakivaliokunnassa. Haastatelluista neljästä parlamentaarikosta kolme on itse lakivaliokunnan jäseniä, mutta vain valiokunnan puheenjohtaja (Janina Andersson, vihr) ja varapuheenjohtaja (Pirkko Ruohonen-Lerner, ps, koulutukseltaan varanotaari) tunsivat vaikeuksitta Koskelon. Sen sijaan valiokunnan jäsenellä Oiva Kaltiokummulla (kesk, rikoskomisario) oli vaikeuksia Koskelon tunnistamisessa, muita hän ei tuntenut lainkaan. Kokoomuksen Ben Zyskowicz, juristi koulutukseltaan, tunnisti 11 jäsenestä Koskelon lisäksi vain oikeusneuvokset Mikko Tulokkaan ja Ari Kantorin, jotka hän sanoi tuntevansa henkilökohtaisesti.

4. Ruokonen-Lerner: " Kuvat eivät sano yhtään mitään." - Oiva Kaltiokumpu: "En minä tunne näitä, mistä tässä on kysymys...ajattelin jo, että ovatko nämä olleet minulla kaltereiden takana", Kaltiokumpu naurahti. Lakivaliokunnan puheenjohtaja Janina Andersson (nuhaisena) tunsi vain Koskelon ja oikeusneuvos Ilkka Raution, jota lakivaliokunta on kuullut usein asiantuntijana.

5. Niinpä, tämä tuli nyt todistetuksi: ylimmän oikeuden tuomarit ovat kansanedustajille liki täysin tuntemattomia suuruuksia. Olen itse joskus luonnehtinut KKO:n jäseniä sanomalla, että tuntemattomina he ovat korkeimpaan oikeuteen tulleet ja yhtä tuntemattomina he sieltä viranhoidon päätyttyä pois lähtevät.

6. Olen itse yrittänyt tehdä KKO:n jäseniä tunnetuksi eri tavoin. Olen kommentoinut KKO:n ennakkopäätöksiä, muun muassa nyt blogissani, jolloin olen aina maininnut ratkaisujen tekemiseen osallistuneiden jäsenten nimet ja äänestyslausunnot. Oikeustieteellisissä julkaisuissa ei sen sijaan näin ole juuri tapana tehdä, vaan puhutaan anonyymisti esimerkiksi "KKO:n enemmistöstä" tai "KKO:n vähemmistön mielipiteistä". Olen kertonut blogeissani KKO:n nimitysmenettelystä ja sen puutteista sekä esitellyt muutamilla nimityskierroksilla kaikki oikeusneuvoksen virkoja hakeneet juristit ja heidän taustansa sekä pohtinut, mistä "kiintiöstä" valinta kullakin kerralla mahdollisesti kohdistuu. Kerroin HS:n toimittajan pyynnöstä vuosi sitten muutamalla sanalla KKO:n jokaisen jäsenen taustasta jotakin; juttu julkaistiin HS:ssa 7.3.2010 (ks. kuva yllä).

7. Mutta mitä tekevät kansanedustajat. Ilta-sanomien jutussa he lähinnä vain naureskelevat ja laskevat leikkiä siitä, etteivät tunne KKO:n jäseniä. Kenelläkään heistä ei näyttänyt olevan minkäänlaista visiota siitä, miten KKO:n jäsenten tunnettavuutta voitaisiin lisätä! KUitenkin juuri eduskunta päättää laeista ja siis myös siitä, millainen on tuomareiden ja siten myös KKO:n ja KHO:n jäsenten nimitysmenettely. Jos ja kun kyseinen menettely on sisäänlämpiävä ja muutenkin salamyhkäinen ja mahdollistaa kansanedustajille - mediasta tai suuresta yleisöstä puhumattakaan - täysin tuntemattomien lakimiesten nimittämisen oikeusneuvoksen virkaan, niin kyllä kansanedustajilta voisi kohtuudella odottaa jonkinlaista aktiivisuutta, jotta lakia saataisiin muutetuksi. Mutta valtiopäivämiehillemme tuntuu riittävän asiassa pelkkä naureskelu. No, ei ihme, sillä kansanedustajistakin useimmat suuri yleisö tuntee lähinnä heidän osallistumisestaan erilaisiin tv:n viihdeohjelmin, Kymppitonniin ja sen sellaisiin hupailuihin.

9. Onko sitten edes kovin tärkeää, että ihmiset tuntisivat ylimpien oikeusasteiden tuomareita nykyistä paremmin? Luultavasti tilanne muissa pohjoismaissa ei ole tässä suhteessa yhtään sen parempi kuin Suomessa. Kun puhun tuomareiden tunnettavuudesta, en tarkoita, että tuomioistuimiin tulisi valita niin sanottuja "tuttuja tuomareita" eli julkisuudessa eri tavoin olleita lakimiehiä. Presidentti Urho Kekkonen ajoi vanhoilla päivillään 1970-luvun alussa nuorten radikaalien juristien innoittamana, ehkä jopa yllyttämänä, ideaa tuomioistuinten ja tuomareiden saattamisesta "kansanvaltaisen kontrollin" piiriin.

10. Kyse oli yksinkertaisesti siitä, että tuomioistuimiin ja erityisesti ylimpiin oikeuksiin tuli saada enemmän vasemmistolaisesti ajattelevia lakimiehiä. Tässä tarkoituksessa KKO:n ja KHO:n tuomarinviroista oli määrä tehdä määräaikaisia ja heidän valintansa ja nimittämisensä olisi uskottu eduskunnalle. Alioikeuksien tuomareiden nimitysvalta olisi puolestaan uskottu kunnanvaltuustoille. Tämä olisi tietenkin johtanut tuomarinvirkojen ja nimitysmenettelyn politisoitumiseen.

11. Tällaisista utopistista kaavailuista on jo aikoja sitten luovuttu. Jopa Kekkosen "lastenkutsuilla" käyneet ja ajoivat edellä mainittuja radikaaleja uudistuksia, myöntävät nykyisin vaisuina tai jopa hieman häpeissään, että nuo ideat olivat niin sanotusti syvältä. Merkillisiähän ne oivatkin, kun ajattelee, että kaavaillun demokratiankehityksen ja jonkinlaisen yhteiskunnallisen vallankumouksen oli määrä alkaa juuri tuomioistuinlaitoksesta, joka on aina kuulunut kaikkein vanhoillisimpiin instituutioihin.

12. Pidemmittä puheitta sanoisin, ettei ihmisten tai edes kaikkien kansanedustajien tarvitse välttämättä tuntea tai edes tunnistaa ylimpien oikeuksien tuomareita. Mutta pääasia on, että tuomareiksi saadaan kyvykkäitä, ammattitaitoisia, oikeamielisiä ja lainkäyttöön jo entuudestaan hyvin perehtyneitä lakimiehiä. Tätä tavoitetta palvele edellä mainittu Matti Apusen ja minunkin peräänkuuluttama keskustelu tuomareiden ja nimenomaan ylimpien tuomioistuinten tuomareiden nimitysmenettelyn kehittämisestä ja tuomareiden arvoista.

13. Kun puhun arvoista, tarkoitan tuomarin ammattietiikkaa ja lähinnä tuomarin työssä noudatettavia ammattieettisiä periaatteita. Niistä ilmenee käsitys siitä, millainen on hyvä tuomari ja millaisten arvojen kunnioittamista tuomarilta työssään voidaan odottaa. Ruotsissa ja Suomessa on vanhastaan tunnettu ja tunnustettu tuomarin eettisiksi ohjeiksi Martti Lutherin lähipiiriin kuuluneen papin ja piispan eli Olaus Petrin noin vuonna 1540 julkaisemat tuomarinohjeet. Ne ovat luoneet henkisen pohjan tuomareiden riippumattomalle toiminnalle ja vahvistaneet osaltaan kansalaisten luottamusta tuomioistuimiin. Olaus Petrin vanhat tuomarinohjeet ovat edelleen elinvoimaisia ja ne painetaan yhä Suomen Laki -teosten alkulehdille.

14. Monissa maissa on julkaistu erilaisia tuomarintyötä koskevia eettisiä ohjeita, jotka vastaavat eräissä suhteissa asianajajalaitoksen piirissä asianajajille vahvistettuja tapaohjeita (Hyvä asianajajatapa). Tuomarin ammattietiikasta on annettu kansainvälisiä suosituksia (The Universal Charter of the Judge), joissa on asetettu vähimmäistasoa koskevia vaatimuksia muun muassa tuomarin riippumattomuudesta ja puolueettomuudesta, tuomarin tehtävin tehokkaasta hoitamisesta. tuomareiden virkaan nimittämisestä, tuomioistuinhallinnosta ja kurinpitomenettelystä, tuomareiden yhdistymisvapaudesta ja sivutoimista jne. ENCJ:n (European Network of Councils for the Judiciary) raportissa 2008-2009 esiintyvistä periaatteista mainitaan esimerkiksi riippumattomuus, rehellisyys (integrity), puolueettomuus, pidättyvyys ja harkinta, velvollisuudentunto, kunnioittavuus ja kuuntelun taito, tasapuolisuus, kyvykkyys sekä lainkäytön läpinäkyvyys.

15. Nyt myös Suomen tuomariliitto on herännyt - onneksi asialla ei sentään ole ehtinyt oikeusministeriö - asiassa ja asettanut tuomareiden keskuudesta nimetyn työryhmän, joka valmistelee asiakirjaa työnimeltään "Tuomarin eettiset periaatteet."
Olen päässyt tutustumaan ohjeistusluonnokseen. Se ei sisällä mitään yllätyksiä, vaan luonnoksessa luetellaan ja luonnehditaan lyhyesti aivan samoja periaatteita ja jokaiselta tuomarilta edellytettäviä ammattihyveitä kuin edellä mainituissa kansainvälissä suosituksissa ja monissa maissa jo käytössä olevissa ohjeissa. Ammattihyveinä luonnoksessa mainitaan muun muassa viisaus, lojaalisuus (tuomarin valalle), humaanisuus, rohkeus, vajavuus ja harkitsevuus, ammatillinen kyvykkyys jne.

16. Pienenä yksityiskohtana tuli nimenomaan tuomarin kyvykkyydestä mieleen, että ohjeissa olisi minusta syytä edellyttää, että tuomari osallistuisi säännönmukaisesti ammattitaitoa ylläpitävään ja kehittävään täydennys- ja jatkokoulutukseen. Seuraamme työryhmän työn edistymistä ja esittelemme uudet uljaat eettiset periaatteet tai ohjeet heti niiden valmistuttua.

17. Niin, voidaanhan sitä erilaisissa ohjeissa ja periaatteissa kuvata ja myös luvata vaikka mitä, yhdeksän hyvää ja kymmenen kaunista. Tärkeintä toki olisi, että nuo hienot eettiset arvot ja periaatteet sekä ennen muuta ammattihyveet näkyisivät myös tuomarin jokapäiväisessä työssä. Tässä suhteessa ihmisten tulisi aktiivisesti seurata tuomioistuinten ja tuomareiden työtä ja siten valvoa ja vaatia, että mainitut arvot ja hyveet todella ilmensivät esimerkiksi siinä tavassa, jolla tuomarit kohtelevat oikeudenkäynneissä asianosaisia, todistajia, toimittajia ja yleisöä ja miten ymmärrettävästi ja kärsivällisesti tuomarit perustelevat ratkaisujaan.

18. Nykyisin oikeusprosessien asianmukaisuudesta puhuttaessa korostetaan ennen muuta koetun oikeudenmukaisuuden vaatimuksen merkitystä, siis sitä, millaiseksi asianosaiset, toimittajat ja yleisö kokevat oikeudenkäynnin. Tässä kuten monessa muussakin suhteessa avainasemassa on tuomarin kyky johtaa prosessia asianmukaisesti mutta samalla tehokkaasti samoin kuin tuomarin taito perustella ratkaisut seikkaperäisesti ja ymmärrettävällä tavalla.















19 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Pitäisikö oikeusneuvosten mennä tunnettavuuden lisäämiseksi Facebookiin?

Anonyymi kirjoitti...

Saiskohan ne paljon kaverikutsuja?

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Tänään selvisi, ettei KKO ole myöntänyt Alma Medialle valituslupaa toimittaja Johanna Korhosen työsyrjintäjutussa. Helsingin hovioikeuden aiempi ratkaisu vahingonkorvausjutussa jää siten voimaan. Hovioikeus tuomitsi yhtiön noin 80 000 euron korvauksiin laittomista potkuista.

Korhonen ilmoitti ratkaisuun "tyytyväisyytensä."

”Korkein oikeushan ei perustele päätöksiään, mutta kaipa se katsoi, ettei tässä asiassa ole enää mitään epäselvää”, Korhonen sanoi HS:lle.

Niin valitusluparatkaisuja ei perustella, ei edes niitä, joilla valituslupa evätään. Ilmeistä on, ettei KKO nähnyt Korhosen tapauksella olevan ennakkopäätöksen merkitystä tai sitten asia oli näytöllisesti sikäli epäselvä, ettei juttua haluttu ottaa tutkittavaksi.

KKO:n julkisuuskuva ja luottamus KKO:n toimintaan edellyttäisi toki epäselvissä tapauksissa hylkäävien valitusluparatkaisujen perustelemista, kuten kirjassa Virolainen - Martikainen, Tuomion perusteleminen (2010) on - tietenkin - laajasti laajasti perustellen esitetty.

Anonyymi kirjoitti...

Ammattietiikka ei ratkaise sitä, että erityisesti KHO:ssa tuomarit joutuvat useissa asiaryhmissä suorittamaan yhteiskuntapoliittisia arvovalintoja. Olisiko tämä blogistin mielestä otettava jollain tavoin huomioon nimityspolitiikassa?

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Minusta nuo arvot tulevat jo nyt aika hyvin huomioitua, ainakin sillä tavalla, että KKO:n ja KKO:n jäseniksi rekrytoidaan eri oikeudenalojen ja erilaisen kokemuksen omaavia tuomareita; myös naisia nimitetään näihin virkoihin entistä enemmän.

Kokonaan toinen asia sitten on, valikoituvatko näistä eri "kiinteistä" läheskään aina parhaimmat ja kyvykkäimmät lakimiehet tuomareiksi, vai vaikuttavatko "yleiset syyt" siihen, että nimitetyiksi tulevat lähinnä vain "kollegiaaliseen työskentelyyn kykenevät" (fraasi on KKO:n nimitysesityksistä) eli KKO:n ja KHO:n sopiviksi katsomat tyypit.

Lopulta voi käydä niin "kivasti", että sopivuus on kuitenkin ratkaisevin valintakriteeri. "Sopivia" tuomareita näyttää jatkuvasti löytyvän niin sanotusti "vinkkaamalla" - sanonta on oikeusneuvos Ari kantosilta - eli joku tai jotkut KKO:n tai KHO:n jäsenet vinkkaavat jollekulle tai joillekin hyvin tuntemilleen lakimiehelle, että hei kamoon, nyt voisit pannan ne paperit sisään vetämään!

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Korjaan, em. vinkkaussanonta on peräisin oikeusneuvos Ari Kantorilta, joka on kertonut saaneensa KKO:n "sisältä" vinkin ilmoittautua oikeusneuvoksen virkaan.

Ja kas kummaa, Arilla sattui tärppäämään heti eka kerralla!

Jotkut pätevät (usein keskimääräistä pätevämmät) KKO:n jäsenet ovat sen sijaan joutuneet ilmoittautumaan useita kertoja ja useiden vuosien aikana oikeusneuvoksen virkaan ennen kuin vihdoin viimein on tärpännyt. Esimerkkinä vaikkapa KKO:sta nyt jo eläköitynyt oikeusneuvos Gustaf Möller.

Sitkeys voi siis kannattaa ja kovan onnen voittaa!

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Asiasta kolmanteen.

Parhaillaan miljoonamielenosoitus vaatii Kairossa presidentti Hosni Mubarakin eroa. Hosni (80 ja risat) voisi jo hyvin siirtyä eläkkeelle, onhan hän jo hallinnut diktaattorina maata kai jo lähes 30 vuotta.

Tiedän sattumalta, että suomalaisia turisteja Kristiina Katariina kuljettava laiva on parhaillaan Suezin kanavalla jonottamassa pääsyä kanavaan ja Välimerelle suuntana Kreeta, josta lento Suomeen.

Ehdotinkin parille laivassa olevalle, että meikäläiset voisivat poimia Hosnin mukaansa laivalle ja toisivat Suomeen, jossa Pekka Hallberg ja Mikko Paatero voisivat yhdessä junailla Hosnille oleskeluluvan ystävällismielisessä maassamme.

Pojilla eli Pekalla ja Mikollahan on nimittäin kokemusta egyptiläisen isoäidin oleskelulupa-asian käsittelystä täällä. Eikö nyt vuorossa voisi olla egyptiläinen isoisä?

Mubarak tuntee hyvin Tarja Halosen, joka kävi pari vuotta sitten virallisella valtiovierailulla diktaattoria tapaamassa.

Anonyymi kirjoitti...

Hyvä idea tuo äskönen!

Hosni tulis varmaan ihan hyvin juttuun Tarjan ja Penan ja Rontin kanssa Mäntyniemessä. Se vois asua jossakin sivurakennuksessa talven yli, eikä Makkosen Leksan tarvihes roudata sitä piilon jonnekin Heinäveden luostariin tai muualle helkkarin kuuseen.

Anonyymi kirjoitti...

Blogisti taitaa haukkua nyt väärää puuta. Eikö se ollut Hesari, joka ton "vinkkamisen" lanseerasi ja oisko Blogistilla ollut siinä sormensa pelissä?

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Ehei, ei ollut blogistilla sormiaan pelissä "vinkkaamisessa." Kyllä termi oli toimittajan. Vasta tuon sanan nähtyäni ajattelin, että okei, tuohan onkin aika kuvaava termi.

Ellen aivan väärin muista, Ari Kantor on itsekin jossakin haastattelussaan, paljon niityksensä jälkeen, käyttänyt sanaan "vinkkaaminen."

Niin tai näin terminologian suhteen, mutta asiallisesti tuon vinkkaamiseen määrittelee pres. Koskelo HS:n jutussa 7.3.-10 näin:

- "Kaikkihan eivät välttämättä pane merkille avoinna oleva virkaa. Silloin teemme sopiville ehdokkaille tiettäväksi, että virka on avoina. Kantorille kerrottiin asiasta."

"Tehdä tiettäväksi". Tämähän muistuttaa paljolti kuninkaallista tai keisarillista sanankäyttöä!

Näin siis Koskelo Kantorin asiassa. On jokseenkin yhdentekevää, käyttikö Koskelo sanaa "kerrottiin" tai "vinkattiin."

Ennen kyseistä vinkkaamista KKO:n ydinjoukko keskustelee Koskelon mukaan siitä, millaista osaamista oikeudessa kullakin nimityskierroksella tarvitaan. Koskelon mukaan "Kantorin nimi nousi esiin neuvonpidossa, jossa mietittiin mahdollisesti sopivia henkilöitä."

Siis Kantorin nimi "nousi esille." Tuskin se kuitenkaan itsestään pullahti esille, vaan jonkun oikeusneuvoksen tai presidentin on pitänyt nostaa se esille! Kuka tämä "esivinkkaaja" oli, sitä tuskin saamme koskaan tietää. Minulla on kyllä omat näkemykseni tästä(kin) asiasta.

Kun ydinjoukko oli päättänyt Kantorista, oli KKO:n täysistunto tämän jälkeen lähinnä pelkkä muodollisuus, vaikka siellä toki äänestettiinkin virkaan esitettävästä henkilöstä.

KKO:n virkaesitysmenettely muistuttaa pitkälti kutsumenettelyä, vaikka virkaan voivat muodollisesti ilmoittautua kaikki itseään pätevinä pitävät juristit.

Nykyisin on pidettävä vain kiinni siitä, että "kutsu" ehditään lähettää tai vinkkaus tehdä siinä ajassa, jonka kuluessa virkaan tulee kuulutuksen mukaan ilmoittautua. Tätä mutta vain tätä laillisuutta valvova oikeuskansleri vahtii. No, onhan tuossa toki hommaa siinäkin!

Siru Pola kirjoitti...

Ai miksikö kansaedustajat nauresklevat asialle ? No siksi, kun useimmat heistä eivät ymmärrä KKO:n merkitystä, tehtäviä ja asemaa lainkaan.

Jukka Ryhänen kirjoitti...

Fortune-lehden nrossa 1/2011 on (melko yliampuva ja osittain vääriä arvoja edustava) juttu "The rigorous mind of Chief Justice John Roberts".

Lehti ylistää po. ylituomarin superälyä ja nopeaa oivalluskykyä. Näillä eväillä Fortunen mielestä luodaan uutta maailmaa. Liekö jutun alkulähde täällä (lyhyellä sihdillä).

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Onhan Fortunen juttu toki hieman "lipevä". Toisaalta laajassa jutussa on paljon asiaa ja siitä ilmenee, millainen tausta ja ura John Robertsilla on ollut ennen ylituomarin (Chief Justice) virkaansa.

US. Supreme Courtin päällikkötuomarin virkanimike ei siis ole "presidentti." Suomi puolestaan on maa, jossa kaikista päälliköistä on haluttu tehdä pressoja. Meillä on sekä KKO:n että KHO:n presidentti, kuuden hovioikeuden presidentit ja jopa työtuomioistuimen presidentti. Norjassa ja Tanskassa ei presidentti-nimike ole käytössä ja Ruotsissakin vain hovioikeuksissa, sen sijaan Ruotsin korkeimman oikeuden päällikkötuomarin virkanimike on vaatimattomasti vain puheenjohtaja.

Roberts sai mainetta Supreme Courtin asianajajana ja hän toimi Bush-vanhemman aikana vmyös altion hallinnossa. Bush nuoremman aikana hänet nimitettiin 2001 tuomariksi liittovaltion vetoomustuomioistuimeen ja vuoden toukokuussa 2005 Bush nimitti hänet Supreme Courtin tuomariksi. Senaatti ei ollut ehtinyt vielä vahvistaa nimitystä, kun silloinen ylituomari Rehnquist kuoli syyskuussa 2005, jolloin Bush muutti Robertsin nimityksen ylituomariksi.

Robertskaan ei siis tullut ylimmän oikeuden jäseneksi suoraan asianajajan tehtävistä, vaan oli sitä ennen vetoomustuomioistuimen tuomarina.
Suomen KKO:een sen sijaan asianajajina nimityksen saaneet eivät ole toimineet aiemmin tuomareina.

Mutta tätä vielä paljon oudompaa on se, että meillä KKO:een nimitetään jäseniksi lainvalmistelijoita tai jopa KKO:n omia esittelijöitä, jotka ei ole kenties toimineet missään muussa tehtävissä. Tämä on kansainvälisessä vertailussa hyvin ellei täysin poikkeuksellista.

U.S.Supreme Courtissa, kuten yleensä muidenkaan maiden ylioikeuksissa, ei ole esittelijöitä eikä esittelyjärjestelmää. Jokaisella tuomarilla on toki lainoppineita avustajia, jotka tuomarit voivat usein itse valita.

Anonyymi kirjoitti...

"..erityisesti KHO:ssa tuomarit joutuvat useissa asiaryhmissä suorittamaan yhteiskuntapoliittisia arvovalintoja."
Eikö tämän pitäisi ainakin periaateessa olla kunnossa siten, että KHO käyttää oikeusharkintaa ja valtioneuvosto nuo yhteiskuntapoliittiset arvovalinnat sisältävää tarkoituksenmukaisuusharkintaa. Toki käytännössä ero ei aina ole selvää ja KHO on syytetty yhteiskunnallisen harkintavallan anastamisesta.

heikki rönkkö kirjoitti...

Suojaavan käden tarjoaminen Hosnille ei kuullosta hassummalta!

Toisalta minulla on aina "nenäpäivä" (kuva!), siispä sanoja keksimään.

Miltä "hosnittu" Suomi näyttäisi kymmenen vuoden kuluttua?

B.Wahlroos menee Nordean hallituksen pj:ksi; paras kaveri Nokian hallitukseen, valtion osakesalkkua hoitavan Solidiumin pomoilla on kuulemma yhteyksiä "hosnaajiin".

Vai olisiko "hosniminen" sitä, että kielipakkoa ajava kansanedustaja puhuu suomea erikoisesti, kuin odottaisi taputuksia päänsä yläpuolelta?

Anonyymi kirjoitti...

Nykyisen alempien oikeuksien tuomarivalintasysteemin synty perustuu muistaakseni Sauli Niinistön oikeusministerikaudellaan alulle panemalle selvitystyölle, jonka taustalla keskeisesti oli KHO:n ja KKO:n jäsenten valinnan tekeminen avoimemmaksi. Tältä osin muutosta ei kuitenkaan saatu aikaan, vaan näiden nimitysprosessi jäi - varsinkin niiden johdon vastustuksen vuoksi - entiselleen. Nyt olisi hyvä aika panna hanke uusiksi. Samalla olisi kuitenkin ensisijaisesti yhdistettävä nämä tuomioistuimet. Pienessä maassa kuten Suomi, jossa tosiasiallisesti prejudikaatit suurelta osin tehdään EU:n tuomioistuinten ennakoratkaisuilla, ei pitäisi olla - eikä olisi varaakaan pitää -kahta korkeinta oikeusinstanssia.
Em. ehdotus ei, ainakaan aluksi, edellyttäisi hyvin toimivien hallinto-oikeuksien yhdistämistä yleiseen alioikeusjärjestelmään. Uudistus tekisi hyvää koko tuomarijärjestelmälle, tuomarien koulutukselliselle kehittämisellekin Kun nimeksi instituutiolle pantaisiin Korkein Oikeus, tuskin varsinkaan sen puolelta hommaa vastustettaisiin.

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Hosnittaminen, niinpä.

Eikö lukijoita ole alkanut yhtään "hosnittaa" tieto siitä, miten putkimies Paavo Lipponen vuoti 2004 länteen tietoja Halosen ja Putinin välisistä luottamuksellisista keskusteluista?
Ks. blogi 383/2.2.-11.

Jukka Ryhänen kirjoitti...

Fortunen juttu oli kiintoisa, hämmentävä ja huolestuttava. Taloudellinen diktatuuri ulottaa vaikutuksensa vääjäämättä tuomioistuinlaitokseen. Fortunen juttu oli ahneuden jumalan onnittelukirje bisnesuskoon kääntyvälle, perinteiset tuomarin arvonsa jättävälle.

Nopea ajattelu, voittoisa argumentointi - se johtaa totuuteen. Pois pappien ja piispojen ohjeet jotka kaventavat osakkeenomistajien etuja.

Hallelujaa - John Roberts suorastaan palvoo jumalaansa lehden kansikuvassa. Järkyttävä kuva, siksi lehti silmiin osuikin. En ollut uskoa todeksi kun luin sanat "Chief Justice". Eihän kuvassa ollut edes asianajajan, vaan Wall Street hahmon olemus. Raudanluja päättäväisyys, joka on valmis myymään isänsä, äitinsä, sukunsa ja maansa muutamasta warrantista.

Norr-Rogel kirjoitti...

Kävinpä seuraamassa erästä suullista istuntoa taannoin korkissa (KKO)... ja täytyypä sanoa, että neuvoksia istunnossa seuraillessa tuli väistämättä mieleen Juice Leskisen mainio rallatus "Ekumeeninen jenkka". Tiedättehän laulun...

Hieman sanoja muutellen laulu voisi kuulua:

"...Sitä seuraaja katseli kummissaan kun korkissa näytti niin vaisulta,

oli ukkoja muutama tummissaan; vieno kuorsaus karkas`parilt neuvokselta..."

No, jospa tässä nyt on sitten sisäistetty tuo virkamiesasenne..."Parempi kaheksan tuntia konttorissa kun kokonaan ilman unta"