603. Syyttäjät ja tuomarit tukkanuottasilla teknisestä prosessikysymyksestä

Käydä päälle kuin yleinen syyttäjä

1. Edellisessä blogijutussa (602) sivusin jo hieman tuomarin prosessinjohtoa. Käsitteen laajassa merkityksessä prosessinjohdon piiriin kuuluvat lähestulkoon tuomarin kaikki toimenpiteet asian käsittelyvaiheessa ennen tuomiota. Se jaetaan yleisesti kahteen osaan, eli 1) materiaaliseen (aineelliseen) ja 2) muodolliseen prosessinjohtoon. Materiaalinen prosessinjohto tähtää itse asian eli riitakysymysten selvittämisen, kun taas muodollisen prosessinjohdossa on kysymys menettelyn ulkoisen kulun järjestämisestä ja johtamisesta. Käytännössä muodollisen ja materiaalisen prosessinjohdon raja ei ole tarkka.

2. Erässä aivan äskettäin sattuneessa tapauksessa on kysymys tuomarin muodollisesta prosessinjohtoon kuuluvasta asiasta. Tapaus koskee Helsingin käräjäoikeuden 5/II osaston 14.5.2012 pääkäsittelyn aikana antamaa päätöstä nro 4356.

3. Käräjäoikeuden käsiteltävänä olevassa asiassa oli kysymys törkeästä huumausainerikoksesta. Asiaan vastaamaan haastetuista viidestätoista syytetystä kymmenen oli vangittu ja kolme oli määrätty matkustuskieltoon. Syytetyistä ainoastaan neljä oli suomalaisia, loput 11 nimistä päätellen latvialaisia, liettualaisia ja venäläisiä. Jutun pääkäsittelyn suunniteltu kesto oli kolme viikkoa.

4. Pääkäsittelyssä antamallaan päätöksellään käräjäoikeus velvoitti syyttäjät erottamaan nimeämänsä kirjalliset todisteet muusta esitutkinta-aineistosta erilliseen kansioon tai sähköiseen  hakemistoon. Käräjäoikeus ilmoitti samalla, ettei se ota vastaan sellaisia kirjallisia todisteita, joita ei ole vaaditulla tavalla eroteltu. Käräjäoikeuden päätökseen ei ilmoituksen mukaan saanut hakea erikseen muutosta.

5. Syyttäjät Heli Vesaaja ja Erkki Huhtala eivät kuitenkaan tyytyneet käräjäoikeuden päätökseen, vaan saattoivat asian kanteluteitse hovioikeuden ratkaistavaksi. Syyttäjät vaativat, että käräjäoikeuden päätös kumotaan tai että hovioikeus ryhtyy hovioikeuslain 2 §:n 3 momentissa ja hovioikeusasetuksen 23 §:n 2 momentissa tarkoitettuihin toimenpiteisiin.

6. Syyttäjien mukaan käräjäoikeus oli lakiin perustumattomalla päätöksellään kieltäytynyt ottamasta vastaan sille oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain (ROL) 5 luvun 4 §:ssä säädetyin tavoin muun esitutkinta-aineiston ohessa toimitetut syyttäjien kirjalliset todisteet. Käräjäoikeus oli myös päättänyt jatkaa pääkäsittelyä. Esitutkinta-aineisto koski vain syytteessä tarkoitettuja tekoja, ja lähes jokainen esitutkintapöytäkirjan liite oli syyttäjien kirjallinen todiste. Syyttäjien mukaan käräjäoikeuden päätös vaaransi aineellisesti oikean lopputuloksen saavuttamisen asiassa ja aiheutti vaaran joidenkin vakavia rikoksia koskevien syytteiden perusteettomasta hylkäämisestä. Päätöksen aiheuttamaa vahinkoa ei voitu korjata muutoksenhaussa, koska vaarana oli, että kaikkia nyt vangittuina tai matkustuskiellossa olevia vastaajia ei olisi mahdollista tavoittaa enää asian käsittelyyn muutoksenhakuasteessa.

7. Syyttäjien mielestä todisteiden erottelematta jättäminen muusta esitutkinta-aineistosta ei vaarantanut puolustusta eikä vaikeuttanut oikeudenkäyntiä. Vaatimus todisteiden erottelemisesta ei ollut miltään osin liitettävissä oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin vaatimuksiin. Todisteiden erottelematta jättäminen ei johtanut niiden vastaanottamisen mahdottomuuteen. Valtakunnansyyttäjä ei ollut määrännyt syyttäjiä erottelemaan todisteita esitutkinta-aineistosta. Käräjäoikeudella ei ollut toimivaltaa rajoittaa syyttäjän nimeämää todistelua mainitsemillaan, muilla kuin oikeudenkäynnistä rikosasioissa annettuun lakiin no-
jautuvilla perusteilla.

8. Hovioikeus ratkaisi asian nopeasti, sillä se antoi päätöksensä 28.5.2012 (nro 1439, diaarinumero R 12/1284). eli kahden viikon kuluttua käräjäoikeuden päätöksen antamisesta. Hovioikeus perusteli aluksi  laajasti ratkaisuaan ottaa syyttäjien hakemus kanteluna tutkittavaksi. Kysymys ei ole täysin yksiselitteinen, mutta en nyt kuitenkaan puutu tässä siihen enemmälti.

9. Hovioikeus varasi syyttäjien hakemuksen johdosta syytetyille, oikeastaan tietenkin heidän avustajilleen, tilaisuuden lausunnon antamiseen. Näistä  yhdeksän antoi lausunnon, joissa lähes jokaisessa katsottiin, että käräjäoikeus oli menetellyt asiassa oikein.

10. Minusta hovioikeuden olisi pitänyt pyytää kantelun johdosta lausuma myös käräjäoikeuden tuomareilta, mutta näin ei jostakin syystä tehty. Eihän kantelu kohdistunut lainkaan kyseisen rikosjutun syytettyjä, vaan nimenomaan käräjäoikeuden tuomareita vastaan! Tuomarit eivät toki ole rikosjutun asianosaisia, mutta siitä huolimatta tuomareille olisi asian laatu ja merkitys huomioon ottaen pitänyt varata tilaisuus lausunnon tai selityksen antamiseen. Asiasta on myös laissa nimenomainen säännös (OK 31:4.): Tarvittaessa (kanteluinstanssin) on vaadittava myös asianomaisen tuomarin lausunto tai selvitys.

11. Tässä asiassa mainitunlainen tarve on olemassa, paitsi asian selvittämisen kannalta, myös siksi, että syyttäjät pyysivät vaihtoehtoisesti, että hovioikeus menettelisi hovioikeuslain 2 §:n  3 momentissa ja hovioikeusasetuksen  23 §:n 2 momentissa tarkoitettuihin toimenpiteisiin. Tämä tarkoittaa sitä, että syyttäjät ehdottivat harkittavaksi, tulisiko hovioikeuden ryhtyä käräjäoikeuden tumareiden menettelyn johdosta hovioikeusasetuksessa tarkoitettuihin toimiin mahdollisen virkasyyteasian käynnistämiseksi tuomareita vastaan. Kun syyttäjät siis vihjailevat, että käräjäoikeuden tuomarit ovat voineet syyllistyä virkavelvollisuuden rikkomiseen, olisi tuomareita tietenkin pitänyt ehdottomasti kuulla kantelun johdosta.

12. Näin ei siis kuitenkaan tapahtunut, mitä pidän virheenä tai puutteena. Hovioikeus ratkaisi asian yksinomaan syyttäjien ja syytettyjen avustajien lausumien perusteella, mutta käräjäoikeuden tuomareiden kanta kanteluun on jäänyt selvittämättä. Tuomareiden mielipide ilmenee tosin heidän päätöksensä perusteluista, mutta tämä ei ole kuitenkaan poistanut tarvetta kuulla heitä nimenomaan syyttäjien kantelun johdosta. Kun näin ei tehty, perustuu hovioikeuden ratkaisu puutteellisen selvitykseen.

13. Hovioikeus (Esko Lähdevuori, Kirsti Uusitalo ja Jukka Rainio, esittelijä Hanna Holst) arvioi käräjäoikeuden menettelyä seuraavasti (olen varustanut kappaleet kirjaimilla):

a) Laajoissa ja vaativissa rikosasioissa, joissa todisteiden määrä on huomattava ja joissa oikeudenkäynnit usein kestävät liian pitkään, todisteiden erotteleminen erilliseksi kansioksi tai sähköiseksi hakemistoksi tosiasiallisesti merkittävästi helpottaa ja nopeuttaa asian valmistelua ja pääkäsittelyä käräjäoikeudessa sekä myös mahdollisen myöhemmän muutoksenhakun käsittelyä hovioikeudessa ja korkeimmassa oikeudessa. Asianmukaista on, että asianosainen, joka vetoaa kirjallisiin todisteisiin, myös järjestää aineiston sellaiseksi, että sen käsittely ei viivytä oikeudenkäyntiä. Eri viranomaistahot ovat yhteisymmärryksessä puoltaneet käräjäoikeuden tässä asiassa esittämän menettelytavan omaksumista. Myös tässä asiassa moni vastauksen antaneista rikosasian vastaajista on pitänyt sitä asian joutuisaa ja jäsentynyttä käsittelytapaa edistävänä menettelynä.


b) Oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 5 luvun 4 §:n mukaan syyttäjän on toimitettava tuomioistuimelle esitutkintapöytäkirja sekä kirjalliset todisteet. Säännöksessä ei ole tarkemmin määrätty todisteiden toimittamistavasta eikä säännöksestä tai sitä koskevista esityölausunnoista (HE 82/1995
vp.) voida perustellusti vetää johtopäätöstä, että syyttäjän kirjalliset todisteet olisi irrotettava syytteessä tarkoitetun teon kannalta merkityksellisestä esitutkinta-aineistosta, jonka syyttäjä on velvollinen tuomioistuimelle toimittamaan. Kirjallisten todisteiden lisäksi myös esitutkintapöytäkirja saattaa oikeudenkäynnin kuluessa tulla vedotuilta osin oikeudenkäyntiaineistoksi johtuen oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 6 luvun 7 §:n 2 momentin ja oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 32 §:n 2 momentin säännöksistä. Käräjäoikeuden vaatimus siitä, että oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 5 luvun 4 §:n nojalla syyttäjän olisi etukäteen rajattava esitutkinta-aineistosta pois ne kohdat, joihin ei tulla vetoamaan, on lakiin perustumaton ja syyttäjän mahdotontakaan ennen oikeudenkäyntiä toteuttaa.


c) Todisteiden toimittamistavasta tai -muodosta laissa on vain niukalti säännöksiä eikä voida lähteä siitä, että tuomioistuimella olisi aina ilman nimenomaisen lainsäännöksen tukea oikeus oikeudenkäyntiaineiston rajoittamisen uhalla velvoittaa asianosainen toimittamaan todisteensa jossain tietyssä muodossa tai järjestyksessä, jos ne jo on toimitettu tuomioistuimelle niiden vastaanottamisen mahdollistavassa muodossa ja järjestyksessä.


d) Käräjäoikeudella on oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 6 luvun 5 §:n mukaan oikeus ja velvollisuus valvoa, että asian käsittelyssä noudatetaan selvyyttä ja järjestystä. Tuomioistuimen tulee myös valvoa, että asia tulee asianmukaisesti käsitellyksi, eikä asiaan sekoiteta mitään siihen kuulumatonta. Prosessinjohtotoimilla pitää, paitsi turvata oikeudenkäynnin kulku, myös valvoa, että asia tulee asianmukaisesti käsitellyksi. Prosessinjohtovallan nojalla annettavien määräysten, jotka johtavat huomioon otettavan oikeudenkäyntiaineiston rajoittamiseen, on kuitenkin aina perustuttava lakiin ja oltava oikeasuhtaisia ja kohtuullisia.


e) Prosessinjohto-oikeuden nojalla annettujen määräysten laiminlyönnistä on laissa säädetty omat seuraamuksensa kuten haastehakemuksen tutkimatta jättäminen (OK 5:5, ROL 5:6), kanteen sillensä jättäminen (OK 12:9 ja 18), kanteen ratkaiseminen yksipuolisella tuomiolla (OK 12:10), uhkasakon
asettaminen ja maksettavaksi tuomitseminen tai nouto (OK 12:19) sekä järjestyssakon määrääminen tai säilöön ottaminen (OK 14:6). Oikeudenkäyntiaineiston rajoittaminen on säädetty seuraamukseksi prekluusiosäännöksissä (OK 5:20, 6:9 ja 25:17), jotka tulevat käräjäoikeudessa sovellettavaksi
vain riita-asioissa.  Lisäksi tuomioistuimella on valta rajoittaa tarpeetonta todistelua (OK 17:7) tai kieltää eräiden todisteiden esittäminen joko todistelukeinoa koskevan kiellon tai todisteiden hyödyntämiskiellon nojalla, joista valtaosasta on säädetty laissa.


f) Edellä lausutuilla perusteilla hovioikeus katsoo, että käräjäoikeudella ei ole tässä tapauksessa ollut laissa säädettyä perustetta kieltäytyä vastaanottamasta sille rikosasiassa oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 5 luvun 4 §:n mukaisesti  toimitettuja ja sen hallussa olevia kirjallisia todisteita pelkästään sen vuoksi, ettei niitä ollut eroteltu esitutkintapöytäkirjoista erilliseen kansioon tai sähköiseen tiedostoon. Oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain säännösten mukaisesti käräjäoikeudella on mahdollisuudet ja velvollisuus järjestää todisteiden vastaanottaminen pääkäsittelyssä niin, ettei asian selvyys siitä kärsi. Oikeudenmukainen oikeudenkäynti on toteutettavissa myös siinä tapauksessa, että todisteet eivät ole erillisessä kansiossa tai sähköisessä hakemistossa.


g) Päätöslauselma - Käräjäoikeuden päätös kumotaan. Käräjäoikeuden tulee ottaa syyttäjän käräjäoikeudelle esitutkinta-aineiston yhteydessä toimittamat kirjalliset todisteet vastaan, ellei  muuta perustetta niiden vastaanottamisesta kieltäytymiseen ole.


14. Näin siis hovioikeus. Kuuleman mukaan hovioikeuden ratkaisu on herättänyt tuomaripiireissä kiivasta keskustelua, eikä ihme. Tuomarit haluavat olla oikeussalinsa herroja, joita syyttäjät eivät saa määräillä.  Onko hovioikeuden ratkaisu lainmukainen ja ohjaako se tuomarin muodollista prosessinjohtoa ja ylipäätään rikosjuttujen käsittelyä järkevään suuntaan? Pahoin pelkään, että näin tapahdu, vaan hovioikeuden ratkaisu saattaa olla päin vastoin omiaan vain entisestään kärjistämään tuomareiden ja syyttäjien välistä erimielisyyttä.

15. Aivan ensimmäiseksi on syytä painokkaasti todeta, että tällaisia arvovaltakiistoja ei pitäisi syntyä eikä päästää oikeudenkäynnissä syntymään. Ne antavat huonon kuvan rikosjuttujen parissa työskentelevien viranomaisten välisestä yhteistyökyvystä ja ylipäätään toimintakulttuurista. Tämänkaltaiset erimielisyydet. joissa on itse asiassa kysymys vain teknisluontoisesta asiasta, pitäisi toki puida ja saattaa pois päiväjärjestyksestä tuomareiden ja syyttäjien samoin kuin asianajajien välisissä keskusteluissa, oikeussaliin asti niitä ei tulisi päästää. Ei ole kerta kaikkiaan mistään kotoisin, että hovioikeutta "huudetaan apuun" kesken rikosjutun käsittelyn, kun kysymys on vain siitä, pitääkö syyttäjän erottaa todisteet esitutkintapöytäkirjasta erillisiksi kansioiksi tai sähköisiksi hakemistoiksi!

16. Minusta käräjäoikeuden olisi tullut puuttua asiaan eli todisteiden erottamiseen jo kyseisen rikosasian valmistelussa eikä vasta pääkäsittelyssä. Asiaan olisi voitu puuttua jo silloin kun syyttäjän toimittamat asiakirjat oli toimitettu käräjäoikeudelle, tai sitten  valmistelun myöhemmässä vaiheessa ja viimeistään valmisteluistunnossa, jos sellainen on pidetty. Pääkäsittelyyn syyttäjien ja tuomareiden välistä skismaa ei olisi tullut päästää, vaan riita olisi pitänyt ratkaista jo ennen pääkäsittelyn aloittamista. Hovioikeuden olisi tullut todeta tämä asia omassa päätöksessään, mutta kumma kyllä, hovioikeus ei lausu tästä kysymyksestä perusteluissaan mitään.

17. Hovioikeuden päätös osoittaa kyllä pykälien tuntemusta, sillä hovioikeus luettelee perusteluissaan - asian tutkittavaksi ottamisen kohdalla pykäliä löytyy vielä enemmän -  suuren joukon lain säännöksiä. Kohdassa e hovioikeus mainitsee jopa sellaisia pykäliä, jotka tulevat sovellettaviksi ainoastaan riita-asioissa, ei rikosasian käsittelyssä.

18. Mutta onko hovioikeus osunut arviossaan silti oikeaan? Minusta ei ole, sillä kyllä tuosta hovioikeuden pykäläluettelosta löytyy sellainen lainkohta, jolla tapaus olisi tullut ratkaista ja nimenomaan "tuomareiden hyväksi", jos tällaista sanontaa passaa käyttää. Tämä lainkohta on ROL 6 luvun 5 §:n 1 momentti, joka on tuomarin muodollista prosessinjohtoa koskeva perussäännös. Sen mukaan tuomioistuimen tehtävänä on valvoa, että asian käsittelyssä noudatetaan selvyyttä ja järjestystä. Saman momentin mukaan tuomioistuin voi määrätä myös asian erillisen osan tai oikeudenkäyntiä koskevan kysymyksen erikseen käsittelemisestä sekä muista poikkeuksista normaaliin käsittelyjärjestykseen.

19. Kuten edellä jo totesin, muodollisessa prosessinjohdossa on kysymys toimenpiteistä, jotka koskevat prosessin ulkoista johtamista ja asian käsittelyjärjestyksestä päättämistä. Muodolliseen prosessinjohtoon kuuluu olennaisena osana päättää siitä, mistä muodossa tietyt prosessitoimet on oikeudenkäynnissä suoritettava. ROL 6:5.1:n säännökset antavat minusta tuomarille vankan tuen päättää siitä, että esitutkintapöytäkirjaan sisällytetyt todisteet on erotettava pöytäkirjasta erillisiksi kansioiksi tai sähköisiksi hakemistoiksi. Tästä ei voi käsitykseni mukaan olla mitään epäselvyyttä -  jos nimittäin lakia tulkitaan oikein ja järkeviä tavoitteita silmällä pitäen. Tässä tavoitteena on nimenomaan asian käsittelyn selkeys ja hyvä käsittelyjärjestys, mikä palvelee nimenomaan asian perusteellista ja asianmukaista selvittämistä.

20. Hovioikeus näyttää ajatelleen, kuten muodolliseen laintulkintaan taipuvaiset pykälänikkarit yleensäkin ajattelevat, että kun laissa ei ole nimenomaista säännöstä jostakin menettelystä, niin tuota menettelyä tai toimintatapaa on pidettävä kiellettynä. Mutta kun kysymys on tuomarin prosessinjohdosta, niin eihän asia suinkaan ole näin. Laissa ei ole kerta kaikkiaan mahdollisuutta säännellä tuomarin muodollista prosessinjohtoa yksityiskohtaisilla säännöksillä, sillä prosessinjohtoon kuuluu sangen lukuisa joukko mitä erilaisimpia asioita ja tehtäviä, joista tuomarin pitää huolehtia, vaikka laki ei sanoisi mitään. Se, mitä ROL 6 luvun 5 §:n 1 momentin kuuluu "asian käsittelyn selvyyteen ja järjestyksen," on jätetty lainkohdassa tuomarin harkintaan.

21. Hovioikeus viittaa perusteluissaan (kohta a) epämääräisesti siihen, että "eri viranomaistahot ovat yhteisymmärryksessä puoltaneet käräjäoikeuden tässä asiassa esittämän menettelytavan omaksumista". Se, mitä tällä lausumalla itse asiassa tarkoitetaan, ei selviä perusteluista; tuollaisia epämääräisiä viittauksia tuomion perusteluissa tulisi välttää.

22. Ko. lausumalla on ollut  epäilemättä tarkoitus viitata VKSV:n asettaman työryhmän mietintöön 4.5.2010, joka kulkee nimellä  "Vaativien rikosasioiden viipyminen" (Suosituksia ja ehdotuksia viipymisen torjumiseksi esitutkinnassa, syyteharkinnassa ja tuomioistuinvaiheissa). Työryhmään, jota johti valtionsyyttäjä Mika Illman, kuului edustajia KKO:sta (Pekka Koponen ja Kaarlo Hakamies), Helsingin hovioikeudesta (Risto Hänninen ja Erkki Koivula), käräjäoikeuksista (Jukka Huunonen, Seppo Karvonen, Tapani Koskimäki ja Olli Saunanoja), syyttäjistöstä (Mika Illman ja Tapio Nyrhilä), poliisista (Tapio Kalliokoski ja Ismo Siltamäki) sekä asianajajaliitosta (Markku Fredman ja Riitta Leppiniemi).

23. Tämän arvovaltaisen työryhmän mietintö ei sisällä kovinkaan paljon uutta, vaan siihen on lähinnä vain listattu rikosprosessin eri vaiheita koskevia tärkeimpiä asioita. Mietinnössä korostetaan tarvetta siirtyä rikosprosessissa mahdollisimman pian sähköisen esitutkintapöytäkirjan käyttämiseen. "Jo nyt on mahdollista saattaa esimerkiksi erilaisia kirjallisia todisteita sähköiseen muotoon niin, että niiden esittäminen pääkäsittelyssä on mahdollista tehdä tietoteknisten laitteiden avulla, mikä laajassa jutussa on omiaan tehostamaan ja nopeuttamaan aineiston läpikäymisen", sanotaan mietinnössä. Mietinnössä korostetaan myös - hyvin lyhyesti tosin - sitä, että tuomarin prosessinjohdon tulee olla "riittävän  jämäkkää".

24. Tässä yhteydessä on tärkeää todeta seuraava työryhmän mietintöön sisältyvä kohta: "Asiassa, jossa kirjallisten todisteiden määrä on huomattava, syyttäjän tulee rottaa pääkäsittelyssä esitettävät kirjalliset todisteet muusta esitutkinta-aineistosta tuomioistuimelle toimitettavaan erilliseen kansioon tai tallenteeseen, jossa todisteet on eroteltu sähköiseen hakemistoon. Muissa jutuissa näin tulee myös menetellä, ellei se yksittäistapauksessa ole tarpeetonta." Tuossa on sanottu juuri se, mitä käräjäoikeus on yrittänyt saada syyttäjät ko. tapauksessa tekemään. Työryhmän mietintö ei toki ole sitova oikeuslähde, mutta perustelujen avoimuus olisi kuitenkin edellyttänyt, että hovioikeus olisi kertonut tarkemmin, mihin se on edellä (kohta 21) mainitulla epämääräisellä lausumallaan tarkoittanut viitata.

25. Vaikuttaa kyllä hieman oudolta, että vaikka sanottua arvovaltaista työryhmää on johtanut valtionsyyttäjä, VKSV ei ole saanut syyttäjiä sitoutumaan sanotun työryhmän mietintöön tai ainakaan  ko. statuuttiin. Kirjoitellaan ja laaditaan kyllä kauniita ja sujuvia mietintöjä, mutta mietinnöissä tehtyjä ehdotuksia ei kuitenkaan oteta käytännössä vakavasti eikä edes yritetä noudattaa. Syyttäjät vetosivat kantelussaan lähinnä vain siihen, ettei käräjäoikeudella ole ollut (muka) toimivaltaa antaa sanotunlaista määräystä kirjallisten todisteiden erottamiseksi ja että käräjäoikeuden toimenpiteet vaarantavat "aineelliseen totuuteen" pääsemistä. Syyttäjät eivät näytä huomioivan tai ainakaan noteeraavan, että käräjäoikeuden edellyttämä toimenpide, jota arvovaltainen työryhmä on mietinnössään suositellut, on annettu juuri siksi, että asia saataisiin perusteellisesti ja toisaalta joutuisasti selvitetyksi. Syyttäjien ei  pitäisi ajatella vain oman työnsä helppoutta ja mukavuutta, vaan virkamiehinä heidän pitäisi pohtia asioita myös ja ennen muuta siltä kannalta, mikä on yleensä ja yleisen edun kannalta järkevää ja tarkoituksenmukaista.

26. Syyttäjät väittävät kantelukirjoituksessaan, että todisteiden erottelematta jättäminen ei vaarantanut puolustusta eikä vaikeuttanut oikeudenkäyntiä. Puolustajien vastineista saa kuitenkin hieman toisenlaisen käsityksen, sillä kuten sanottu, lähestulkoon kaikki puolustajat tai avustajat pitivät lausunnoissaan käräjäoikeuden määräystä todisteiden erottamiseksi hyödyllisinä toimenpiteenä. (Kuten sanottu, käräjätuomareiden mielipidettä hovioikeus ei pitänyt  tarpeellisena edes kuulla.)

27. Saamieni viestien perusteella näyttäisi siltä, että asianajajat toivovat yleisemminkin, että kyseisen todisteiden erottamisen tekisi syyttäjä, koska sitten myös asianajajat saisivat käyttöönsä syyttäjän oikeudelle antaman erillisen kansion tai pdf-tiedostoista muodostuvan hakemiston. Syyttäjät syyttävät yleensä käräjäoikeudessa siinä rakennuksessa, missä heidän oma virkahuoneensakin sijaitsee, joten he pystyvät tuomaan oikeussaliin koko laajan esitutkinta-aineiston. Sen sijaan asianajaja, varsinkin vieraalla paikkakunnalla, saattaa olla pulassa, jos esitutkinta-aineistoa on kottikärryllinen.

28. Olisin siis sitä mieltä, että käräjätuomareiden määräys, jonka mukaan syyttäjien (eikä siis oikeuden) tehtävänä  on erottaa kirjalliset yms. todisteet on muusta esitutkinta-aineistosta ja -pöytäkirjasta erillisiksi kansioiksi tai sähköisiksi hakemistoiksi, on lainmukainen ja järkevä. Tuomarit ovat antaneet sanotun määräyksen prosessinjohtovaltansa puitteissa eli ROL 6 luvun 5 §:n 1 momentin nojalla.

29. Toinen asia on se, että tuomareiden olisi tullut ottaa todisteiden erottamiskysymys puheeksi syyttäjien ja puolustusasianajajien kanssa ja rikosasian valmistelussa eikä vasta pääkäsittelyssä. Käräjäoikeus päätös, jolla syyttäjien esittämien kirjallisten todisteiden vastaanottaminen on syyttäjien "niskoittelun" takia evätty, on varsin raju eikä siihen näytä löytyvän tukea todisteiden epäämistä koskevasta OK 17 luvun 7 §:stä tai muistakaan säännöksistä.

30. Mutta jos rikosjutun pääkäsittely on, kuten olettaa sopii,  keskeytetty käräjäoikeudessa kunnes syyttäjien kanteluun saatiin hovioikeuden päätös, ei käräjäoikeuden päätös evätä todisteiden vastaanottaminen ole ollut pääasian ratkaisemisen kannalta kohtalokasta. Asiassa olisi päästy kaikkia osapuolia tyydyttävään tai ainakin järkevään ratkaisuun siten, että hovioikeus olisi ratkaissut syyttäjien ja tuomareiden välisen kiistan tuomareiden hyväksi, jolloin siis syyttäjät olisivat olleet velvollisia suorittamaan pääkäsittelyn jatkuessa kirjallisten todisteiden erottelun.

31. Joka tapauksessa hovioikeuden olisi tullut päätöksensä perusteluissa ottaa periaatteellinen kanta, jonka mukaan syyttäjän tehtävänä on erottaa jutussa esitettävät kirjalliset todisteet, jos käräjäoikeus on antanut valmistelussa tätä koskevan määräyksen. Kun hovioikeus ei tätä selkeästi tehnyt, tuomareiden ja syyttäjien tukkanuottasillaolo ja arvovaltakiista asian tiimoilta tullee edelleen jatkumaan.