Veljmiehel' on patsas, pitäisikö väljmiehelkii olla? Väljmies salloo puuhastelj, istuskelj, laskuttelj...
1. Oikeustoimittajat ry julkisti eilen selvityksensä tuomareiden sivutoimista vuosina 2008-2012. Selvitys liittyy Euroopan neuvoston korruptionvastainen toimielimen GRECO:n Suomen maatarkastukseen. Oikeustoimittajienyhdistys oli eilen GRECO:n tarkastajien kuultavana. Greco selvittää kyseisessä tarkastuksessa muun muassa tuomareiden korruptiota.
2. Tuomareiden sivutoimista kaikkein ongelmallisimpia ovat välimiestehtävät muun muassa välimiesmenettelyn salaisen luonteen ja välimiehille maksettavien suurilta vaikuttavien palkkioiden vuoksi. Välimiesmenettelyä käytetään yleensä yritysten välisissä liiketoiminnassa syntyneiden riitojen ratkaisemiseen. Välimiesmenettely ja välitystuomiot ovat salaisia eikä tuomiosta voi valittaa. Myös välimiesmenettelyn asianosaisia koskevat tiedot ja välimiehille maksettavat palkkiot ovat salaisia. Tuomareille maksetuista välimiespalkkioista ja niiden määristä saadaan hajatietoja ainoastaan julkisten verotustietojen perusteella.
3. Esimerkkinä mainittakoon, että vuonna 2010 muhkeimmat välimiestulot verotustietojen mukaan hankki oikeusneuvos Mikko Tulokas. Hänen 370 000 euron suuruiset välimiestulonsa olivat kolmikertaiset hänen 123 000 euron suuruiseen virkapalkkaansa verrattuna. Tulokas on ollut välimiesneuvosten kunkku ja hyvänä kakkosena on tullut aina vuoden 2009 lopussa eläkkeelle jäänyt oikeusneuvos Gustaf Möller. Vuona 2010 toiseksi eniten välimiestuloja oikeusneuvoksista keräsi Juha Häyhä 76 000 euron palkkioillaan.
4. On selvää, että julkisuudessa täysin piilossa käytävä välimiesmenettely ja välimiestuomareiden korkeat ja kerrotussa mielessä "pimeät" palkkiot voivat heikentää ja käytännössä myös heikentävät luottamusta tuomarin puolueettomuuteen ja riippumattomuuteen. Oikeusvaltiossa tuomioistuinten ja tuomareiden ja toiminnan tulisi kuitenkin olla täysin läpinäkyvää. Tämä koskee erityisesti maan ylimpiä oikeusasteita. Ylimpien tuomareiden saamat salaiset maksut tuntemattomilta yrityksiltä ovat tuomitsemistoiminnan läpinäkyvyyden ja tuomioistuinten riippumattomuuden kannalta sangen arveluttavia. Samat tuntemattomat yritykset, jotka maksavat välimiespalkkioita korkeimman oikeuden tuomareille, esiintyvät usein muissa asioissa asianosina korkeimmassa oikeudessa, jossa myös välimiehinä esiintyvät oikeusneuvokset osallistuvat kyseisten riitojen ratkaisemiseen.
5. Oikeustoimittajien selvityksessä olivat mukana korkein oikeus, kaikki hovioikeudet, Helsingin käräjäoikeus, korkein hallinto-oikeus (KKO) ja työtuomioistuin. Selvityksen mukaan välimiestehtävät vuosina 2008-2012 keskittyvät selkeästi korkeimpaan oikeuteen (KKO). Mainittuna aikana tuomioistuimet myönsivät yhteensä 41 sivutoimilupaa välimiestehtäviä varten. Niistä 27 lupaa KKO myönsi omille jäsenilleen. Muille tuomioistumille "jäi" siis yhteensä vain 14 välimiestehtävää varten myönnettyä sivutoimilupaa.
6. Selvityksen yksityiskohtaiset tiedot löytyvät Oikeustoimittajien kotisivuilta.
7. Olen itse koonnut vastaavia tietoja hieman aikaisemmalta ajalta, katso blogi 17/9.9.2008 "KKO:n oikeusneuvokset välimiehinä", jossa mainitut tiedot ovat hyvin samanlaisia nyt julkaistun selvityksen kanssa. Katso myös blogia 41/3.11.2008 "Kateusbarometrin kertomaa", johon olen koonnut eräitä tietoja välimiestuomareiden "saalistamien" palkkioiden suuruudesta.
8. Korkeimman oikeuden sisällä välimiestehtävät keskittyivät tietyille tuomareille. KKO:ssa on 19 jäsentä, joista välimiestehtäviä teki mainittuna aikana yhdeksän oikeusneuvosta (Tulokas, Möller, Häyhä, Mansikkamäki, Välimäki, Esko, Sippo, Rajalahti ja Kantor). Näistä kuudella oli tarkasteluajanjaksolla kolme tai sitä useampi välimiestehtävä (Tulokas, Möller, Häyhä, Välimäki, Esko ja Sippo). KHO:n tuomarit eivät hoitaneet yhtään välimiestehtävää. Kaikissa kuudessa hovioikeuksissa sivutoimilupa välimiestehtäviä varten myönnettiin yhteensä yhdessätoista tapauksessa.
9. Useimmissa tapauksissa tuomarin oli nimennyt välimieheksi Keskuskauppakamarin välityslautakunta, jonka puheenjohtajana on toiminut ja toimii edelleen oikeusneuvos Gustav Möller ja yhtenä jäsenenä oikeusneuvos Pertti Välimäki. Oikeusneuvokset toimivat nykyisin välimiesoikeuden puheenjohtajana tai ainoana välimiehenä. Yhdeksässä sivutoimiluvassa ei selvityksessä saatu tietoa siitä, mikä taho oli nimennyt välimiehen.
10. Oikeustoimittajien yhdistys sai tiedot sivutoimiluvan saaneista tuomareista ja ajanjaksosta, johon välimiestehtävä liittyi, asianomaisilta tuomioistuimilta. Sen sijaan tuomioistuimet kieltäytyivät valtion virkamieslain nojalla antamasta tietoja niistä tahoista, joiden riitaa ratkaistiin. Nämä tahot maksavat myös välimiehen palkkion.
11. Tiedämme siis vain välimiehen nimeävän ja heille palkkion maksavan "tahon" - esimerkiksi "välimiesjutun asianosaiset" tai "asianosaisten nimeämät välimiehet" taikka "Keskuskauppakamarin välityslautakunta" - mutta emme konkreettisesti niiden yritysten nimiä, joita välimiesmenettely koskee ja jotka ovat (ainoan) välimiehen nimenneet taikka niitä asianosaisten nimeämiä välimiehiä, jotka ovat sitten puolestaan valinneet välimiesoikeuden puheenjohtajaksi KKO:n jäsenen.
12. Tuomareiden välimiestehtävät tehtiin 1990-luvun lopulla luvanvaraisiksi, jotta tuomareiden mainittuja sivutoimia voitaisiin valvoa paremmin. (Tein itse tuolloisen valvonnan puutteesta kantelun oikeuskansleri Jorma S.Aallolle, joka sitten "havahtui" sanottuun puutteeseen, oikeuskanslerin päätös käynnisti sitten lainmuutoksen; laista tuli kuitenkin torso). Tuomioistuin voi evätä tuomarin pyytämän luvan toimia välimiehenä esimerkiksi silloin, kun tuomarilla on ollut aiemmin useampi välimiestehtävä. Tämän vuoksi onkin hyvin yllättävää, että tuomioistuimet eivät ole vuosina 2008-2012 evänneet yhtään tuomareiden pyytämään sivutoimilupaa välimiestehtäviä varten. Samoin herättää huomiota se, että yksikään tuomioistuin ei ollut pyytänyt tietoa tuomarille maksetun palkkion suuruudesta.
13. Tämä tietenkin herättää epäilyjä sitä, että valvonta toimii vain paperilla, ei käytännössä. Pyydetty lupa toimia välimiehenä näyttää tulevan tulevan myös KKO:ssa ja sen presidentiltä oikeusneuvoksille tuomareille aina kuin konsanaan illallinen Manulle. Sanonta "korppi ei korpin silmää noki" pitää tässäkin tapauksessa paikkansa.
14. Oikeustoimittajat ry:n puheenjohtaja Jarkko Sipilä sanoo, että ”välimiestehtäviin liittyy salailua ja salailu aina mahdollistaa korruption. Sipilä pitää suurena ongelmana sitä, että tässä tapauksessa laki mahdollistaa salailun. Näinhän se on. Ongelmaan on hyvin vaikea puuttua ja muuttaa sitä, koska KKO ja sen tuomarit voivat vedota aina siihen, että hei kamoon, mehän noudatamme "vain lakia" ja että lainsäätäjä on hyväksynyt nykyisen käytännön.
15. Minusta KKO:n jäsenten lukuisat ja rahakkaat välimiestehtävät ja niiden ahnas haaliminen muutaman oikeusneuvoksen toimesta on ennen muuta eettinen ja moraalinen ongelma. Tuomareilta ja erityisesti valtakunnan ylimmältä tuomareilta edellytetään korkeaa moraalia, ei vain virkatehtävissään, vaan kaikessa toiminnassaan. Tuomareiden tulisi olla oikeamielisiä, ei ainoastaan virassaan, vaan myös viranhoidon ulkopuolella.
16. Ovatko muutamien harvojen välimiesneuvosten lukuisat ja rahakkaat välimiestehtävät ja niiden vastaanottaminen osoitus näiden tuomareiden korkeasta ammattietiikasta, moraalista tai oikeamielisyydestä, jos ja kun he varantavat tällä tavoin luottamuksen edustamansa tuomioistuimen eli maan ylimmän oikeusasteen riippumattomuuteen ja puolueettomuuteen?
17. Minusta vastaus on kielteinen. Näitä "supertuomareita" meillä ei ole mitään syytä kumartaa eikä kunnioittaa, vaan sanoutua jyrkästi irti heidän soittamastaan moraalista, siis sen puutteesta. He ovat itse asiassa tuomioistuinlaitoksen mätämunia, jotka pilaavat ahneudellaan koko tuomioistuinlaitoksen riippumattoman maineen ja kunnioituksen.
18. Tuomareilta edellytettävän ammattietiikan vaatimuksiin kuuluu läpinäkyvyys ja avoimuus. Heidän toimiensa niin virassa kuin viranhoidon ulkopuolellakin tulee olla julkisuuden kontrolloitavissa ja arvioitavissa. Oikeamielinen tuomari ei ota perä perä jälkeen vastaan salaisia toimeksiantoja yrityksiltä, joiden maksamat huimat palkkiot ovat myös salaisia. Meidän ei tule hymistellä tällaista salailua ja ahnasta kähmintää, vaan osoittaa sille päättäväinen paheksuntamme.
19. Oikeustoimittajat ovat johtopäätöksissään oikeassa: Tuomareiden ja nimenomaan KKO:n jäsenten lukuisat rahakkaat välimiestehtävät altistavat oikeusneuvokset korruptiolle. Tämänpäiväisessä Helsingin Sanomissa kollegani Antti Jokela Turun yliopistosta sanoo, että hän ei "usko", että korruptiota todellisuudessa tapahtuisi. Mutta eihän tässä tietenkään ole kysymys mistään uskon asiasta eikä sen perusteella tehtävistä arvioista.
20. Kyse on sitä, että kun tuomareiden välimiestehtävät ovat salaisia eikä niitä, kuten edellä on todettu, käytännössä edes välitetä valvoa asianmukaisesti, emme kerta kaikkiaan voi tietää, millaista kähmintää välimiesten ja heidän hyvä veli -kumppaneidensa kesken kulissien takana oikeastaan esiintyy tai voi esiintyä. Jo epäily siitä, että tällaista kähmintää ja laitonta vaikuttamishalua voi salaisissa tapahtua, olisi peruste kieltää ainakin KKO:n jäseniltä välimiestehtävät kokonaan. Kun emme tiedä emmekä edes voi saada tietää, vaikka meidän pitäisi tietää, niin silloin tuomareilta on evättävä oikeus ottaa vastaan salaisia (pimeitä) ja rahakkaita toimeksiantoja.
21. Millaisia ilmenemismuotoja mainitsemani epämääräinen kähmintä voisi sitten käytännössä saada? Kyse on välimiestuomareiden ja -neuvosten, siis välimiehinä esiintyvien tuomareiden, sekä toisaalta lähinnä helsinkiläisten asianajotoimistojen välimiestehtäviä hoitavien asianajajien muodostamista hyvä veli -kerhoista. Nämä asianajajat esiintyvät vuoroin välimiehinä, vuoroin taas välimiesjuttuja välimiesoikeuksissa ajavina yritysten asiamiehinä. On tärkeä huomata, että välimiehiä eivät käytännössä valitse tehtäviinsä asianosaisina olevat yritykset, vaan niiden asiamiehinä esiintyvät asianajajat. Jos siis esimerkiksi oikeusneuvos toimii ainoana välimiehenä, hänet ovat valinneet tehtävään kyseisen jutun asianosaisten asianajajat. Jos välimiehiä on kolme, valitsee kummankin asianosaisen asianajaja yhden välimiehen, minkä jälkeen nämä kaksi välimiestä puolestaan valitsevat välimiesoikeuden puheenjohtajan.
22. Kuten sanottu, oikeusneuvokset toimivat nykyisin ainoastaan välimiesoikeuden puheenjohtajina. Useimmissa tapauksissa välimiesoikeuden jäseninä toimii tällöin kaksi asianajajaa; myös oikeustieteen professorit esiintyvät välimiehinä, mutta eivät läheskään niin usein kuin asianajajat. Siis kaksi ns. huippuasianajaja valitsee ensin kaksi kollegaansa välimiehiksi, jotka puolestaan valitsevat puheenjohtajaksi KKO:n jäsenen. Jossakin muussa välimiesasiassa puolestaan ensi mainitut asianajat voivat toimia puolestaan välimiehinä ja välimiesoikeudessa istuneet välimiesasianajajat puolestaan juttua ajavina asianajajina. Kun välimiesmenettelyä käytetään liike-elämässä varsin runsaasti, muodostuu "sinne tänne" tuota pikaa "pieniä piirejä, jotka "pyörivät" muodostaen sitten laajempia HV- verkostoja, jonka "pauloihin" välimiehiksi persot eli useita välimiestoimeksiantoja perä perää itselleen haalivat tuomarit siis joutuvat. Yhden haaran tästä HV-verkostosta eli "välimiesoikeuksien saaristosta" muodostaa edellä mainittu Keskuskauppakamarin välityslautakunta, jonka jäseniä ovat asianajajat, tietyt yliopistojuristit ja sitten ikään kuin pisteenä iin päällä kaksi oikeusneuvosta, joista toinen on antanut valituttaa itsensä myös lautakunnan puheenjohtajaksi.
23. Oikeusneuvosten ("välimiesneuvosten") ja mahdollisesti myös muiden tuomareiden edellä kerrotunlainen verkottuminen suurten yritysten ja yleensä bisneselämän asioita ajavien ja hoitavien asianajajien kanssa on toki jo sinänsä sangen huolestuttava ilmiö, kun ajatellaan, millaisen oivan kasvupohjan kaikenlaiselle korruptiolle tuollainen verkosto muodostaa. Mutta mitä tämä vaikuttaa sitten välimiesneuvosten ja muiden välimiestuomareiden varsinaiseen virkatyöhön? Mahdollisuuksia ja tilanteita on useita, mutta poimin niistä tässä esille kolme.
24. Kuten edellä jo totesin, samat välimiesmenettelyissä tuntemattomat yritykset, jotka maksavat isoja palkkioita korkeimman oikeuden tuomareille, esiintyvät usein muissa asioissa asianosasina korkeimmassa oikeudessa. Tällöin myös välimiesneuvokset eli välimiehinä esiintyvät KKO:n jäsenet osallistuvat kyseisten riitojen ratkaisemiseen.
25. Korkein oikeus myöntää riita-asioissa valitusluvan ainoastaan noin 7-8 prosentissa haetuista tapauksista. Asianosainen ja asianajaja, joka onnistuu saa valitusluvan, on siis todella hyvin "onnekas." Kun KKO ei perustele millään tavalla valituslupapäätöksiään, emme voi yhdessäkään tapauksessa tietää, millä perusteella lupa on myönnetty tai evätty. Tämäkin asia on siis täysin salaista ja salamyhkäistä. Kun tuomitsemistoiminta on inhimillistä puuhaa, voi kerrotunlaisissa oloissa hyvinkin sattua, että valitusluvan KKO:lta saavat herkimmin ja helpoimmin juuri ne asianosaiset ja yritykset, joiden asiamiehinä korkeimmassa oikeudessa juttua ajavat asianajajat esiintyvät usein myös välimiesjutuissa joko asianajajina tai välimiehinä, missä yhteydessä he ovat tutustuneet ja luoneet HV-siteitä välimiesneuvoksiin.
26. Toiseksi poissuljettua ei ole myöskään se, että edellä mainituilla perusteilla välimiesverkostojen molemminpuolinen jäsenyys vaikuttaa myös niiden juttujen lopputulokseen, joissa KKO on myöntänyt valitusluvan ja ottanut siten asiallisesti tutkittavakseen. Tähän voidaan toki sanoa, että "minä en usko tällaiseen." Mutta kuten sanottu, kyse ei olekaan mistään uskon asiasta, vaan siitä, että tällaista kähmintää voidaan kerrotuissa olosuhteissa aina epäillä tapahtuvan ja että jo perusteltu epäily korruptiosta on riittävä syy arvioida uudelleen, tulisiko KKO:n jäsenten osallistuminen välimiestehtäviin kieltää.
27. Kolmantena esimerkkinä vaikuttamistavoista voidaan mainita KKO:n jäsenten salamyhkäinen rekrytointitapa. Korkein oikeus tunnetusti täydentää käytännössä täysin suvereenisesti itse itseään el valitsee, kenet se haluaa uudeksi jäsenekseen. Tällöin voi hyvinkin "satua", että valinta kohdistuu juuri asianajajaan, joka on esiintynyt usein välimiesjutuissa joko asianajajana tai välimiehenä. HV-verkostothan tunnetusti suosivat omia jäseniään.
28. KKO:n välimieskytkösten vaikutus ilmeneekin käytännössä selvimmin juuri siinä, että KKO:n jäseniksi on valikoitunut viime vuosina yhä vain laajeneva joukko välimiesasianajajia. Jos valinta on tehtävä ihmisoikeusjuristina tunnetun asianajajan ai välimiehenä kunnostautuneen asianajan välillä, valinta "osuu" jälkimmäiseen, vaikka KKO:n kokoonpanossa on jo ennestään ollut useita välimiesasianajajia, muttei yhtään ihmisoikeuksiin perehtynyttä juristia. Tämä tendenssi tuntuu vain jatkumistaan jatkuvan ja kohta käy ilmeisesti niin, että välimiesasianajajat valtaavat vähitellen KKO:n enemmistön.
29. HS:n tämänpäiväisessä jutussa "KKO:n tuomareilla on eniten välimiestehtävä" professori Antti Jokela sanoo, että "jos järjestelmä antaa mahdollisuuden rakenteelliseen korruptioon, se tulisi korjata." Tästä olen samaa mieltä. Mutta millä tavalla järjestelmää tulisi korjata? Jokelan resepti on se, että tuomareiden välimiestehtävien tulisi olla julkisia ainakin asianosaisten ja palkkioiden osalta.
30. Minusta tämä keino ei riitä eikä tepsi epäkohtien poistamiseen, jos korruption mahdollisuus halutaan todella kitkeä pois. On myös niin, että kun välimiesmenettely on luonteeltaan myös mainituissa kohdin salaista, Jokelan mainitsemia poikkeuksia ei edes ole mahdollista tehdä "yhdenlaisten" välimiesten eli tuomareiden osalta, vaan kaikkien välimiesten osalta on noudatettava samoja sääntöjä.
31. Oma reseptini on siis se, että koska välimiesmenettely on salaista ja tulee sellaista olemaan myös jatkossa sekä asianosaisten nimien että välimiesten palkkioiden osalta, ei ole olemassa muuta vaihtoehtoa kuin evätä tuomareilta tai ainakin maan ylimmän tuomioistuimen tuomareilta mahdollisuus ottaa vastaan välimiestoimeksiantoja. Eiväthän ylimmän oikeusasteen tuomarit saa kerta kaikkiaan ottaa vastaan salaisia yksityisiä ja täysin salaisia tuomitsemistehtäviä, joista heille maksetaan salaisia ja "suolaisia" palkkioita, eikö niin? Tuollaiset salamyhkäiset sivutoimet vaarantavat ilmiselvästi tuomareiden puolueettomuuden ja koko tuomioistuinlaitoksen perustuslaissa ihmisten oikeusturvan keskeiseksi takeeksi säädetyn riippumattomuuden.
32. Jokin välimiestehtävä silloin tällöin, esimerkiksi parin välivuoden jälkeen, kävisi vielä jotenkin pirtaan, mutta kun noita toimeksiantoja näköjään hamutaan jatkuvasti, on ainakin minun mittani täyttänyt. Selvää on myös, että tuomarin runsaat välimiestehtävät ja muut sivutoimet ovat omiaan heikentämään hänen keskittymistään oman virkatyön hoitamiseen ja saattavat haitata esimerkiksi ennakkopäätösten perustelemista. Laadukkaiden perustelujen laatiminen jää tällöin pakosta niiden tuomareiden harteille, joilla ei ole välimiestehtäviä tai muita sivutoimia.
33. Korkeimman oikeuden tuomareiden välimiestehtävät ovat siis yksiselitteisesti Suomen perustuslain vastaisia. Katso myös blogia 556/12.3.2012 "KKO:n jäsenten salaiset välimiestehtävät tulisi kieltää".
34. Kuten edellä totesin, kysymys on loppujen muuta tuomareiden moraalista, oikeamielisyydestä ja ammattietiikasta, siis niiden puutteesta. Kun ihmiset jatkuvasti ja riittävän äänekkäästi paheksuvat edellä kohdassa 16 mainittuja mätämunatuomareita, on syytä uskoa, että välimiestuomarit itsekin, vaikka olisivat olleet kuinka persoja ja ahneita sivutoimille tahansa, itsekin vähitellen havahtuvat paheksuntaan ja ymmärtävät, mikä on eettisesti sallittua ja mikä ei.
PS
Korkeimman oikeuden tänään antamassa tiedotteessa sanotaan, että KKO:n tuomarit eivät toimi asianosaisten nimeäminä välimiehinä.
Tiedote on varmaankin annettu tänään Helsingin Sanomissa olleen jutun takia, jossa on otsikoitu, että "KKO:n tuomareilla on eniten välimiestehtäviä."
Tuossa jutussa tai siinä haastatellun kahden professorin lausunnoissa ei kuitenkaan edes väitetä, että KKO:n oikeusneuvokset toimisivat asianosaisten nimeäminä välimiehiä. Tätä ei ole väitetty myöskään minun edellä olevassa blogikirjoituksessani, vaan siinä on nimenomaan todettu, että nykyisin KKO:n jäsenet toimivat ainoastaan välimiesoikeuden puheenjohtajina tai ainoana välimiehenä.
Mutta eihän KKO:n tiedotteessa mainittu seikka toki poista niitä epäkohtia ja epäilyjä, joita tuomareiden välimiehenä toimimisesta aiheutuu tuomareiden ja KKO:n riippumattomuuden kannalta asiaa tarkasteltaessa!
KKO:n tiedotteessa otetaan kantaa ainoastaan tuomareiden esteettömyyteen/esteellisyyteen, mutta tuomarin ja tuomioistuimen riippumattomuus, joka on keskeisiä asioita perustuslaissa, KKO vaikenee ja sivuuttaa mainitun tärkeän kysymyksen siis kokonaan.
KKO:n tiedotteessa ei oteta kantaa myöskään välimiesneuvosten toistuviin ja runsaisiin välimiestehtävin ja niistä maksettaviin "pimeisiin" palkkoihin.
Sillä seikalla, että välimiesjutun asianosaiset ovat KKO:n presidentin tiedossa, ei ole asiassa mitään merkitystä, sillä kyse ja ongelma onkin siitä, että nuo tiedot eivät ole yleisölle julkisia.
15. Minusta KKO:n jäsenten lukuisat ja rahakkaat välimiestehtävät ja niiden ahnas haaliminen muutaman oikeusneuvoksen toimesta on ennen muuta eettinen ja moraalinen ongelma. Tuomareilta ja erityisesti valtakunnan ylimmältä tuomareilta edellytetään korkeaa moraalia, ei vain virkatehtävissään, vaan kaikessa toiminnassaan. Tuomareiden tulisi olla oikeamielisiä, ei ainoastaan virassaan, vaan myös viranhoidon ulkopuolella.
16. Ovatko muutamien harvojen välimiesneuvosten lukuisat ja rahakkaat välimiestehtävät ja niiden vastaanottaminen osoitus näiden tuomareiden korkeasta ammattietiikasta, moraalista tai oikeamielisyydestä, jos ja kun he varantavat tällä tavoin luottamuksen edustamansa tuomioistuimen eli maan ylimmän oikeusasteen riippumattomuuteen ja puolueettomuuteen?
17. Minusta vastaus on kielteinen. Näitä "supertuomareita" meillä ei ole mitään syytä kumartaa eikä kunnioittaa, vaan sanoutua jyrkästi irti heidän soittamastaan moraalista, siis sen puutteesta. He ovat itse asiassa tuomioistuinlaitoksen mätämunia, jotka pilaavat ahneudellaan koko tuomioistuinlaitoksen riippumattoman maineen ja kunnioituksen.
18. Tuomareilta edellytettävän ammattietiikan vaatimuksiin kuuluu läpinäkyvyys ja avoimuus. Heidän toimiensa niin virassa kuin viranhoidon ulkopuolellakin tulee olla julkisuuden kontrolloitavissa ja arvioitavissa. Oikeamielinen tuomari ei ota perä perä jälkeen vastaan salaisia toimeksiantoja yrityksiltä, joiden maksamat huimat palkkiot ovat myös salaisia. Meidän ei tule hymistellä tällaista salailua ja ahnasta kähmintää, vaan osoittaa sille päättäväinen paheksuntamme.
19. Oikeustoimittajat ovat johtopäätöksissään oikeassa: Tuomareiden ja nimenomaan KKO:n jäsenten lukuisat rahakkaat välimiestehtävät altistavat oikeusneuvokset korruptiolle. Tämänpäiväisessä Helsingin Sanomissa kollegani Antti Jokela Turun yliopistosta sanoo, että hän ei "usko", että korruptiota todellisuudessa tapahtuisi. Mutta eihän tässä tietenkään ole kysymys mistään uskon asiasta eikä sen perusteella tehtävistä arvioista.
20. Kyse on sitä, että kun tuomareiden välimiestehtävät ovat salaisia eikä niitä, kuten edellä on todettu, käytännössä edes välitetä valvoa asianmukaisesti, emme kerta kaikkiaan voi tietää, millaista kähmintää välimiesten ja heidän hyvä veli -kumppaneidensa kesken kulissien takana oikeastaan esiintyy tai voi esiintyä. Jo epäily siitä, että tällaista kähmintää ja laitonta vaikuttamishalua voi salaisissa tapahtua, olisi peruste kieltää ainakin KKO:n jäseniltä välimiestehtävät kokonaan. Kun emme tiedä emmekä edes voi saada tietää, vaikka meidän pitäisi tietää, niin silloin tuomareilta on evättävä oikeus ottaa vastaan salaisia (pimeitä) ja rahakkaita toimeksiantoja.
21. Millaisia ilmenemismuotoja mainitsemani epämääräinen kähmintä voisi sitten käytännössä saada? Kyse on välimiestuomareiden ja -neuvosten, siis välimiehinä esiintyvien tuomareiden, sekä toisaalta lähinnä helsinkiläisten asianajotoimistojen välimiestehtäviä hoitavien asianajajien muodostamista hyvä veli -kerhoista. Nämä asianajajat esiintyvät vuoroin välimiehinä, vuoroin taas välimiesjuttuja välimiesoikeuksissa ajavina yritysten asiamiehinä. On tärkeä huomata, että välimiehiä eivät käytännössä valitse tehtäviinsä asianosaisina olevat yritykset, vaan niiden asiamiehinä esiintyvät asianajajat. Jos siis esimerkiksi oikeusneuvos toimii ainoana välimiehenä, hänet ovat valinneet tehtävään kyseisen jutun asianosaisten asianajajat. Jos välimiehiä on kolme, valitsee kummankin asianosaisen asianajaja yhden välimiehen, minkä jälkeen nämä kaksi välimiestä puolestaan valitsevat välimiesoikeuden puheenjohtajan.
22. Kuten sanottu, oikeusneuvokset toimivat nykyisin ainoastaan välimiesoikeuden puheenjohtajina. Useimmissa tapauksissa välimiesoikeuden jäseninä toimii tällöin kaksi asianajajaa; myös oikeustieteen professorit esiintyvät välimiehinä, mutta eivät läheskään niin usein kuin asianajajat. Siis kaksi ns. huippuasianajaja valitsee ensin kaksi kollegaansa välimiehiksi, jotka puolestaan valitsevat puheenjohtajaksi KKO:n jäsenen. Jossakin muussa välimiesasiassa puolestaan ensi mainitut asianajat voivat toimia puolestaan välimiehinä ja välimiesoikeudessa istuneet välimiesasianajajat puolestaan juttua ajavina asianajajina. Kun välimiesmenettelyä käytetään liike-elämässä varsin runsaasti, muodostuu "sinne tänne" tuota pikaa "pieniä piirejä, jotka "pyörivät" muodostaen sitten laajempia HV- verkostoja, jonka "pauloihin" välimiehiksi persot eli useita välimiestoimeksiantoja perä perää itselleen haalivat tuomarit siis joutuvat. Yhden haaran tästä HV-verkostosta eli "välimiesoikeuksien saaristosta" muodostaa edellä mainittu Keskuskauppakamarin välityslautakunta, jonka jäseniä ovat asianajajat, tietyt yliopistojuristit ja sitten ikään kuin pisteenä iin päällä kaksi oikeusneuvosta, joista toinen on antanut valituttaa itsensä myös lautakunnan puheenjohtajaksi.
23. Oikeusneuvosten ("välimiesneuvosten") ja mahdollisesti myös muiden tuomareiden edellä kerrotunlainen verkottuminen suurten yritysten ja yleensä bisneselämän asioita ajavien ja hoitavien asianajajien kanssa on toki jo sinänsä sangen huolestuttava ilmiö, kun ajatellaan, millaisen oivan kasvupohjan kaikenlaiselle korruptiolle tuollainen verkosto muodostaa. Mutta mitä tämä vaikuttaa sitten välimiesneuvosten ja muiden välimiestuomareiden varsinaiseen virkatyöhön? Mahdollisuuksia ja tilanteita on useita, mutta poimin niistä tässä esille kolme.
24. Kuten edellä jo totesin, samat välimiesmenettelyissä tuntemattomat yritykset, jotka maksavat isoja palkkioita korkeimman oikeuden tuomareille, esiintyvät usein muissa asioissa asianosasina korkeimmassa oikeudessa. Tällöin myös välimiesneuvokset eli välimiehinä esiintyvät KKO:n jäsenet osallistuvat kyseisten riitojen ratkaisemiseen.
25. Korkein oikeus myöntää riita-asioissa valitusluvan ainoastaan noin 7-8 prosentissa haetuista tapauksista. Asianosainen ja asianajaja, joka onnistuu saa valitusluvan, on siis todella hyvin "onnekas." Kun KKO ei perustele millään tavalla valituslupapäätöksiään, emme voi yhdessäkään tapauksessa tietää, millä perusteella lupa on myönnetty tai evätty. Tämäkin asia on siis täysin salaista ja salamyhkäistä. Kun tuomitsemistoiminta on inhimillistä puuhaa, voi kerrotunlaisissa oloissa hyvinkin sattua, että valitusluvan KKO:lta saavat herkimmin ja helpoimmin juuri ne asianosaiset ja yritykset, joiden asiamiehinä korkeimmassa oikeudessa juttua ajavat asianajajat esiintyvät usein myös välimiesjutuissa joko asianajajina tai välimiehinä, missä yhteydessä he ovat tutustuneet ja luoneet HV-siteitä välimiesneuvoksiin.
26. Toiseksi poissuljettua ei ole myöskään se, että edellä mainituilla perusteilla välimiesverkostojen molemminpuolinen jäsenyys vaikuttaa myös niiden juttujen lopputulokseen, joissa KKO on myöntänyt valitusluvan ja ottanut siten asiallisesti tutkittavakseen. Tähän voidaan toki sanoa, että "minä en usko tällaiseen." Mutta kuten sanottu, kyse ei olekaan mistään uskon asiasta, vaan siitä, että tällaista kähmintää voidaan kerrotuissa olosuhteissa aina epäillä tapahtuvan ja että jo perusteltu epäily korruptiosta on riittävä syy arvioida uudelleen, tulisiko KKO:n jäsenten osallistuminen välimiestehtäviin kieltää.
27. Kolmantena esimerkkinä vaikuttamistavoista voidaan mainita KKO:n jäsenten salamyhkäinen rekrytointitapa. Korkein oikeus tunnetusti täydentää käytännössä täysin suvereenisesti itse itseään el valitsee, kenet se haluaa uudeksi jäsenekseen. Tällöin voi hyvinkin "satua", että valinta kohdistuu juuri asianajajaan, joka on esiintynyt usein välimiesjutuissa joko asianajajana tai välimiehenä. HV-verkostothan tunnetusti suosivat omia jäseniään.
28. KKO:n välimieskytkösten vaikutus ilmeneekin käytännössä selvimmin juuri siinä, että KKO:n jäseniksi on valikoitunut viime vuosina yhä vain laajeneva joukko välimiesasianajajia. Jos valinta on tehtävä ihmisoikeusjuristina tunnetun asianajajan ai välimiehenä kunnostautuneen asianajan välillä, valinta "osuu" jälkimmäiseen, vaikka KKO:n kokoonpanossa on jo ennestään ollut useita välimiesasianajajia, muttei yhtään ihmisoikeuksiin perehtynyttä juristia. Tämä tendenssi tuntuu vain jatkumistaan jatkuvan ja kohta käy ilmeisesti niin, että välimiesasianajajat valtaavat vähitellen KKO:n enemmistön.
29. HS:n tämänpäiväisessä jutussa "KKO:n tuomareilla on eniten välimiestehtävä" professori Antti Jokela sanoo, että "jos järjestelmä antaa mahdollisuuden rakenteelliseen korruptioon, se tulisi korjata." Tästä olen samaa mieltä. Mutta millä tavalla järjestelmää tulisi korjata? Jokelan resepti on se, että tuomareiden välimiestehtävien tulisi olla julkisia ainakin asianosaisten ja palkkioiden osalta.
30. Minusta tämä keino ei riitä eikä tepsi epäkohtien poistamiseen, jos korruption mahdollisuus halutaan todella kitkeä pois. On myös niin, että kun välimiesmenettely on luonteeltaan myös mainituissa kohdin salaista, Jokelan mainitsemia poikkeuksia ei edes ole mahdollista tehdä "yhdenlaisten" välimiesten eli tuomareiden osalta, vaan kaikkien välimiesten osalta on noudatettava samoja sääntöjä.
31. Oma reseptini on siis se, että koska välimiesmenettely on salaista ja tulee sellaista olemaan myös jatkossa sekä asianosaisten nimien että välimiesten palkkioiden osalta, ei ole olemassa muuta vaihtoehtoa kuin evätä tuomareilta tai ainakin maan ylimmän tuomioistuimen tuomareilta mahdollisuus ottaa vastaan välimiestoimeksiantoja. Eiväthän ylimmän oikeusasteen tuomarit saa kerta kaikkiaan ottaa vastaan salaisia yksityisiä ja täysin salaisia tuomitsemistehtäviä, joista heille maksetaan salaisia ja "suolaisia" palkkioita, eikö niin? Tuollaiset salamyhkäiset sivutoimet vaarantavat ilmiselvästi tuomareiden puolueettomuuden ja koko tuomioistuinlaitoksen perustuslaissa ihmisten oikeusturvan keskeiseksi takeeksi säädetyn riippumattomuuden.
32. Jokin välimiestehtävä silloin tällöin, esimerkiksi parin välivuoden jälkeen, kävisi vielä jotenkin pirtaan, mutta kun noita toimeksiantoja näköjään hamutaan jatkuvasti, on ainakin minun mittani täyttänyt. Selvää on myös, että tuomarin runsaat välimiestehtävät ja muut sivutoimet ovat omiaan heikentämään hänen keskittymistään oman virkatyön hoitamiseen ja saattavat haitata esimerkiksi ennakkopäätösten perustelemista. Laadukkaiden perustelujen laatiminen jää tällöin pakosta niiden tuomareiden harteille, joilla ei ole välimiestehtäviä tai muita sivutoimia.
33. Korkeimman oikeuden tuomareiden välimiestehtävät ovat siis yksiselitteisesti Suomen perustuslain vastaisia. Katso myös blogia 556/12.3.2012 "KKO:n jäsenten salaiset välimiestehtävät tulisi kieltää".
34. Kuten edellä totesin, kysymys on loppujen muuta tuomareiden moraalista, oikeamielisyydestä ja ammattietiikasta, siis niiden puutteesta. Kun ihmiset jatkuvasti ja riittävän äänekkäästi paheksuvat edellä kohdassa 16 mainittuja mätämunatuomareita, on syytä uskoa, että välimiestuomarit itsekin, vaikka olisivat olleet kuinka persoja ja ahneita sivutoimille tahansa, itsekin vähitellen havahtuvat paheksuntaan ja ymmärtävät, mikä on eettisesti sallittua ja mikä ei.
PS
Korkeimman oikeuden tänään antamassa tiedotteessa sanotaan, että KKO:n tuomarit eivät toimi asianosaisten nimeäminä välimiehinä.
Tiedote on varmaankin annettu tänään Helsingin Sanomissa olleen jutun takia, jossa on otsikoitu, että "KKO:n tuomareilla on eniten välimiestehtäviä."
Tuossa jutussa tai siinä haastatellun kahden professorin lausunnoissa ei kuitenkaan edes väitetä, että KKO:n oikeusneuvokset toimisivat asianosaisten nimeäminä välimiehiä. Tätä ei ole väitetty myöskään minun edellä olevassa blogikirjoituksessani, vaan siinä on nimenomaan todettu, että nykyisin KKO:n jäsenet toimivat ainoastaan välimiesoikeuden puheenjohtajina tai ainoana välimiehenä.
Mutta eihän KKO:n tiedotteessa mainittu seikka toki poista niitä epäkohtia ja epäilyjä, joita tuomareiden välimiehenä toimimisesta aiheutuu tuomareiden ja KKO:n riippumattomuuden kannalta asiaa tarkasteltaessa!
KKO:n tiedotteessa otetaan kantaa ainoastaan tuomareiden esteettömyyteen/esteellisyyteen, mutta tuomarin ja tuomioistuimen riippumattomuus, joka on keskeisiä asioita perustuslaissa, KKO vaikenee ja sivuuttaa mainitun tärkeän kysymyksen siis kokonaan.
KKO:n tiedotteessa ei oteta kantaa myöskään välimiesneuvosten toistuviin ja runsaisiin välimiestehtävin ja niistä maksettaviin "pimeisiin" palkkoihin.
Sillä seikalla, että välimiesjutun asianosaiset ovat KKO:n presidentin tiedossa, ei ole asiassa mitään merkitystä, sillä kyse ja ongelma onkin siitä, että nuo tiedot eivät ole yleisölle julkisia.
30 kommenttia:
Minkä positiivisen ajattelun huipentuman tuohon loppuun hoksasitkin pamauttaa. Että oikein itse huomaisivat lopulta "perääntyä" muiden paheksuttua toimintaa; oikein pisti hymyn huulille. Minä uskon, että raha ja valta sokaisevat siinä määrin, ettei omantunnon ääni sen enmepää kuin muiden paheksuntakaan asiaa muuta. sinun reseptisi, oliko kpl 31?, olisi varmaan järkikeino matkalla muutokseen. Kannatan.
Ihan kummiahan Korkista nyt kuuluu, kun Koskelo kertoi tämän päivän Hesarissa, että aikoovat haastatella uudet kandidaatit!
Jos blogistin kirjoittelulla on ollut osuutta tähän kehitykseen, niin kiitosta ja kunniaa!
Anu Suomela
Korkeimman oikeuden tänään antamassa tiedotteessa sanotaan, että KKO.n tuomarit eivät toimi asianosaisten nimeäminä välimiehinä
http://www.kko.fi/58687.htm
Tiedote on varmaankin annettu tänään Helsingin Sanomissa olleen jutun takia, jossa otsikoitu, että "KKO:n tuomareilla on eniten välimiestehtäviä."
Tuossa jutussa eikä siinä haastatellun kahden professorin lausunnoissa ei kuitenkaan edes väitetä, että KKO:n oikeusneuvokset toimisivat asianosaisten nimeäminä välimiehiä. Tätä ei ole väitetty myöskään minun blogikirjoituksessani, vaan siinä on nimenomaan todettu, että nykyisin KKO:n jäsenet toimivat ainoastaan välimiesoikeuden puheenjohtajina tai ainoana välimiehenä.
Mutta eihän KKO:n tiedotteessa mainittu seikka toki poista lainkaan niitä epäkohtia ja epäilyjä, joita tuomareiden välimiehenä toimimisesta aiheutuu tuomareiden ja KKO:n riippumattomuuden kannalta asiaa tarkasteltaessa!
KKO:n tiedotteessa otetaan kantaa ainoastaan tuomareiden esteettömyyteen/esteellisyyteen, mutta tuomarin ja tuomioistuimen riippumattomuus, joka on keskeisiä asioita perustuslaissa, KKO vaikenee ja sivuuttaa mainitun tärkeän kysymyksen siis kokonaan.
KKO:n tiedotteessa ei oteta kantaa myöskään välimiesneuvosten toistuviin ja runsaisiin välimiestehtävin ja niistä maksettaviin "pimeisiin" palkkoihin.
Se, että välimiesjutun asianosaiset ovat KKO:n presidentin tiedossa, ei ole asiassa mitään merkitystä, sillä kyse onkin siitä, että nuo tiedot eivät ole yleisölle julkisia.
KKO:n em. tiedotteessa sanotaan myös, että välimiesoikeuden puheenjohtaja tai asianosaisten yhdessä valitsema välimies "ei ole toiminnassaan riippuvainen kummastakaan asianosaisesta."
Tähän on syytä todeta, että että kun on kyse tuomarista ja KKO:n jäsenestä, onkin syytä tarkastella, onko hän tullut riippuvaiseksi, ei asianosaista, vaan näiden asiamiehinä toimivista asianajajista, jotka käytännössä valitsevat, kuten olen blogissa selittänyt, sekä välimiesoikeuden ainoan jäsenen että välimiesoikeuden jäseninä ollessaan oikeuden puheenjohtajan.
Juuri tästä syntyvät välimiestuomareiden ja välimiesadvokaattien HV-verkostot, jotka luovat perustan rakenteelliselle korruptiolle.
Tämä näkökohta on KKO:n tiedotteessa sivuutettu tyystin, eikä siihen hoksata puuttua myöskään juridisessa keskustelussa yleensäkään.
Lisäksi, kun puhutaan riippuvuussuhteessa, niin tuomareiden osalta pitää luonnollisesti tarkastella erityisesti niitä asioita ja tehtäviä, joita välimiehenä toimiva tuomarina suorittaa virkatuomarina asianomaisen tuomioistuimen jäsenenä jutuissa, joissa asianosaisten asiamiehenä esiintyy juuri samoja advokaatteja, jotka ovat olleet valitsemassa tuomaria välimiesoikeuden puheenjohtajaksi tai välimiesoikeuden ainoaksi jäseneksi.
Tämäkin näkökohta on sivuutettu KKO:n tiedotteessa kokonaan.
KKO:n tiedotteessa sanotaan, että "esteellisyyssäännösten tahallinen rikkominen tulee rangaistavaksi virkavelvollisuuden rikkomisena."
Näin toki on, mutta kysymys onkin siitä, ettei kukaan voi tietää eikä edes epäillä välimiehenä toimivaa tuomaria esteelliseksi, kun ihmisille ja edes oikeusjutun asianosaisille ei kerrota, missä kaikissa jutuissa "heidän tuomarinsa" on toiminut välimiehenä.
Edelleen tiedotteessa mainitaan, että tuomari joutuu rikosoikeudelliseen vastuuseen, jos hänen katsotaan välimiehenä toimiessaan ottaneen lahjuksia.
Mutta tämänkin asian kontrolloitavuus on umpisalaisessa välimiesmenettelyssä lähestulkoon sula mahdottomuus.
Välimiespalkkiot ovat edellä kerrotulla tavalla "pimeitä", ei niiden määriä kukaan asianosainen tai ulkopuolinen pysty kontrolloimaan. Tietoja niistä tihkuu ainoastaan verotustietojen perusteella.
En väitä, että tuomarit ottaisivat välimiehinä vastaan lahjuksia tai rikkoisivat virassa ollessaan tahallaan esteellisyyssäännöksiä.
Mutta eiväthän nämä seikat ole mitenkään ratkaisevia. Kyse on siitä, että ihmisille syntyy tuomareiden salaisten ja suurituloisten välimiestehtävien takia epäily tuomareiden ja koko tuomioistuinlaitoksen piirissä rehottavasta epäasiallisesta menettelystä, kähminnästä ja
riippumattomuuden vaarantumisesta.
MIksi ihmeessä KKO:n tiedotteessa ei puututa lainkaan näihin oleellisiin kysymyksiin?
Blogisti on aivan oikeassa sanoessaan, että kyse on nimenomaan tuomareiden moraalista eli sen puutteesta ja ammatillisen tuomarietiikan rapautumisesta.
Tämä pointti sivuutetaan tyystin KKO:n tiedotteessa, jossa KKO ja sen presidentti, joka aivan ilmeisesti on ko. tiedotteen hätäpäissään rustannut, asettuvat tiukkaan siilipuolustukseen takertuen ainoastaan itsestään selviin muoto- ja lakiseikkoihin.
Ansiokas kirjoitus.
En ole tuomari, enkä juristi, mutta minun tietojeni mukaan oikeudenkäynnit ovat monimutkaisia ja raskaita, eli
a) onko työnantaja hyväksynyt sivutoimen? Työsuhde/virkasuhde lähtee minusta ajatuksesta, että työnantajalla on työnjohto-oikeus, ja lait määrittävät vain raamin, että mitkä on oikeudet ja velvollisuudet.
b)miten tuomari ehtii paneutua sivutoimeensa?
c) eikö ongelmaksi koeta sitä, että oikeudenkäyntikulut nousevat suureksi, koska joku kaikki kustannukset viime kädessä maksaa
Oikeustoimittajat ry:n selvityksessä tai tiedotteissa ei ole liioin esitetty väärää tietoa eli väitetty, että oikeusneuvokset toimisivat nykyisin parttien nimeäminä välimiehinä.
Deekoolle - Kyllä huolena on päin vastoin se, miten tuomarit ehtivät kaikilta sivutoimiltaan ja välimiestehtäviltään paneutua omaan virkatyöhönsä!
Kallispalkkaiset välimiestehtävät kyllä noituvat tuomareilta varmaan aivan kiitettävällä tarmolla!
Tuomareiden työnantajana on valtio, ja lainsäätäjä on hyväksynyt virkamieslaissa, jossa tuomarien sivutoimet sallitaan tietyin edellytyksin. Ehtona ovat se, että sivutoimet eivät saa haitata tuomarin viran hoitoa eivätkä aiheuttaa tuomioistuimen riippumattomuuden kannalta ongelmia.
Lain noudattamista valvoo se tuomioistuin, jossa ao. tuomarilla on virka. KKO:ssa käytännössä sen presidentti.
Kuten oikeustoimittajien selvityksestä ilmenee, KKO/Koskelo on hyväksynyt oikeusneuvosten kaikki pyynnöt saada toimia välimiehenä.
Yksi seikka, joka tuomareiden välimiehenä toimimisen asianmukaisuutta arvioitaessa tulee ottaa huomioon on se, että tavallaan tuomari yksityishenkilönä "kilpailee" työnantajansa eli tuomioistuinlaitoksen kanssa yksityisenä riidanratkaisijana. Välimiesmenettelyä "kehutaan" yleisesti nopeaksi riidanratkaisukeinoksi, joten välimiehen intressi on tehdä välimiesjutut nopeasti ja tehokkaasti; mikäli virkatyötkin tehdään tehokkaasti, välimiesmenettelyn paremmuuus tässä suhteessa kärsii. Blogistin ansiokkaasti esille tuomien muiden ongelmien lisäksi tämä asetelma nävertää tuomioistuinlaitoksen arvostusta ja vähentää oikeusalamaisten tasa-arvoisuutta.
Kustun vakanssista tullee varmaan kiivas "otatus"!
Ehkä kisan ratkaisee se, kuinka paljon euroja, dollareita, puntia, markkoja ym. valuuttaa kilpahakijat ovat ehtineet koota välimiesjutuista maallista mammonaa?
Minulla ja tuskin kellään muullakaan on sinänsä mitään välimiesmenettelyä vastaan. Kyllä se on sangen tarpeellinen instituutio liike-elämän ja yritysten välisten riitojen ratkaisufoorumina.
Mutta ei välimiesmenettely suinkaan kaipaa virkatuomareita välimiehiksi, sillä päteviä välimiehiä toki löytyy toki runsaasti tuomioistuinten ulkopuoleltakin, kuten on nähty.
Eläkkeelle siirtyneille tuomareille välimiestehtävät olisivat toki sopivaa puuhaa, jossa he voisivat hyödyntää tuomareina saamaansa kokemusta ja osaamistaan.
Nuo kaikki voitaisiin potkia pois tuomarintehtävistä ja aloittaa korkeimmassa oikeudessa puhtaalta pöydältä. Sillä voitaisiin ratkaista monta muuta kyseiseen laitokseen liittyvää ongelmaa.
KKO:ssa on jälleen täytettävänä oikeusneuvoksen virka. HS:n mukaan KKO on kutsunut yli 20 henkilöstä haastatteluun viisi virkaan ilmoittautunutta.
Haastatteluun kutsutuista ainakin kahdella on ollut välimiestehtäviä. Toinen heistä on arvatenkin professori Jukka Mähösellä, joka on yhtiöoikeuden ekspertti ja jota huhujen mukaan on pidetty jo melko varmana KKO:sta "vinkkauksen"saaneena ehdokkaana.
Toinen on HON Lea Nousiainen, joka ilmoittaa Lakimiesmatrikkelissa, että hänellä on ollut "välimiestehtäviä" vuodesta 202 lähtien.
Seurataan tilannetta ja katsotaan, osuisiko KKO:n valinta tälläkin kerralla välimiestuomariin.
Fiksu ja eettisesti korkeat arvot omaava korkeimman oikeuden presidentti tietenkin vetäisi johtopäätöksensä käydystä julkisesta keskustelusta ja pyytäisi eroa virastaan. Nimenomaan siksi, koska on epäonnistunut tuomareiden välimiestehtävien valvonnassa. Kantaisi moraalisen vastuunsa, jos niin halutaan sanoa.
Näin tasavallan presidentti Sauli Niinistö pääsisi valitsemaan uuden presidentin KKO:een ja uusi eettisesti parempi toiminta alkaisi eikä mitään lakiakaan tarvitsisi edes muuttaa.
Näin tapahtuisi muualla maailmassa.
Tuota eroa saamme kyllä turhaan odotella. Pieni askel parempaan suuntaan olisi, jos KKO:n presidentti tiukentaisi linjaa ja päättäisi, että oikeusneuvos saa välimiestehtävää koskevan sivutoimiluvan ainoastaan yhteen tehtävään joka toinen tai kolmas vuosi.
Uskooko joku tosissaan, että tasavallan presidentti oikeasti voi valita tuomareita tai edes korkeimpien oikeuksien presidenttejä tai jäseniä, vaikka muodolliset päätökset tekeekin?
Riippuu kokonaan tasavallan presidentistä.
Muistamme, miten Urho Kaleva Kekkonen nimitti vuonna 1970 oikeusneuvoksen virkaan OTT Olavi Heinosen, vaikka KKO ei häntä virkaan esittänyt eikä Heinonen saanut KKO:n täysistunnossa yhtään puoltoääntä.
Kekkonen nimitti aiemmin KKO:n presidentiksi maalaisliittoa edustaneen Antti Hannikaisen.
Juho Kusti Paasikivi puolestaan nimitti aikanaan KKO:n presidentiksi Toivo Tarjanteen sillä perusteella, että tämä oli toiminut sotasyyllisyysoikeuden syyttäjänä.
Jos näin on, niin silloinhan oikeudesta ehkä tulleiden hakuvinkkien varaan ei voi mitään rakentaa.
Se oli silloin, mutta nyt,
sydämes' lienee kylmennyt,
kylätie on hiljainen,
niin hiljainen
Joku esitti, että Koskelon tulisi kantaa vastuuns. Siivet vaan taitavat olla siihen hommaan liian rasvaiset ja kapeat.
Joskus heitin sellaisen ödeeman ilmaan, jotta mitä tapahtuu, jos partti KKO:ssa tekee esteellisyysväitteen ns sisäpiiritiedon perusteella. Purkautuuko koko lankakerä ??
Politiikan seuraaminen on - pahus vieköön - jäänyt tässä blogissa nyt hiukka vähemmälle, kun on sattunut ja tapahtunut kaikenlaisia mokia ja toilauksia tuolla tuomioistuinrintamalla, mistä saa olla alvariinsa ihmettelemässä ja kertomassa.
Pari huomiota tässä politiikan ilmiöistä aivan lyhyesti.
Presidentti Sauli Niinistö sai tänään gallup-kyselyssä kansalta hyvät arvosanat, koska hänen katsotaan onnistuneen tehtävässään hyvin.
Varmaan näin on, mutta mitä se ihmeen "tehtäviä" se Sauli on oikein ennättänyt tähän asti tehdä? Minulle ei ole jäänyt mieleen mitään erityistä. Toki muutama puhe on pidetty ja Äitienpäivänä on mummot ja äidit kukitettu ja palkittu mitaleilla Säätytalossa. Oliko sitten vielä muuta? Prinsessa Estelle on käyty kastamassa ja käväisty naapurissa eli Tukholmassa ja Tallinnassa pika pikaa. Mutta tällaisia kesäisiä reissujahan meistä miltei jokainen suomalainen keväisin ja kesäisin.
Ennen vaaleja Niinistö lupasi panna kiireesti pystyyn syrjäytymistä tutkivan ja selvittelevän komitea, mutta mitään ei ole sillä rintamalla vielä ehtinyt tapahtua. Kukaan ei ole edes muistanut kaivata koko asiaa, ja olisiko Saulikin autuaasti unohtanut sen.
Toinen asia. Venäläinen kentsu, joka on oikein sisäläisen yleisesikunnan päällikkö, Makarov kävi Suomessa ja Yliopiston isossa juhlasalissa moittimassa meittiä liiallisesta Nato-myönteisyydestä, osallistumisesta Naton sotaharjoituksiin sekä omien harjoitusten pitämisestä liian likellä itärajaa. Tämä kuulemma vaarantaa paitsi venäjän myös koko Euroopan ja ehkä maailman sotilaspoliittista tilannetta ja asemaa.
Politiikan tutkijamme ovat olleet hieman ihmeissään ja ihmetystä on herättänyt myös se, miksi kenraali Makarov tuli juuri nyt Suomeen lukemaan madonlukujaan.
Kukaan ei ole hoksannut sitä, että Makarovin känti ajoittui aivan ensi viikonvaihteessa pidettävän keskustan puoluekokouksen alle.
Tässä on syy ja selitys Makarovin vierailun ajankohdalle. Makarov halusi tulla Suomeen tuomaan Putinin ja koko Venäjän johdon tuen sille, että keskusta ymmärtäisi valita uudeksi puheenjohtajakseen entisen puheenjohtajan ja nykyisen kunniapuheenjohtaja Paavo Väyrysen!
Kun Hrutshev, Breznev ja kumppanit aikoinaan tukivat Urho Kekkosta ja ajoittivat vierailunsa ja ultimatuminsa meille juuri vähän ennen presidentinvaaleja, niin sama kaava toistuu nyt, kun Suomen pääministeriksi pitää saada neukkujen vanha toveri ja luottamusta herättävä ja kunnon ulkopoliitikko Paavo V.
Ensin Paavosta olisi kuitenkin leivottava kepun puheenjohtaja ja siihenhän se Makarovin vierailu ja läksytys tietenkin ikään kuin kautta rantain tähtäsi.
Oikeusneuvosten välimiestehtävistä merkittävä määrä näyttää olevan peräisin keskuskauppakamarilta. Sehän taas on elinkeinoelämän edunvalvontajärjestö.
Toisin sanoen oikeusneuvokset saavat merkittäviä palkkioita edunvalvontajärjestön välityksellä.
Kuulostaa aika tavalla selvältä, että tällaisten tehtävien saamiseen voi vaikuttaa se, toimiiko virassaan tavalla, joka miellyttää tai ei miellytä edunvalvontajärjestöä.
Tässä on minusta kaikkein suurin ongelma.
Ei kai kuulostaisi kovin hyvältä, jos tuomarit saisivat merkittäviä palkkioita vaikka SAK:n tai Etelärannan välittämistä tehtävistä.
Ei ole helppoa astua virkaan, jossa tietää joka tapauksessa olevansa osalle toimeksiantajistaan suuri pettymys. Kiitospuheessaan Finlandia-talossa Sauli ilmaisi haluavansa olla ja pyrkivänsä olemaan koko kansan presidentti, vaikka varmaankin jossain alitajunnan syövereissä aavisti, että maksiimi on erittäin haastava, melkeinpä mahdoton, sillä noin 40 prosenttia suomalaisista äänestäjistä ei halunnut häntä presidentiksi.
Voi mies parkaa mitä menit lupaamaan!
Kun vielä otetaan huomioon, että myös yritykset taittaa äänestämättä jättäneiden epäluulot viimeisellä kvartaalilla ovat olleet varsin aneemiset, se ei kyllä lupaa hyvää jatkoakaan ajatellen. Vanha kansa tapasi sanoa, että ”Ei hiiri nukkuvan kissan suuhun juokse”. Sama periaate sopisi presidentillekin. Status koko kansan presidenttinä tulee ansaita teoilla ja sanoilla, siihen ei riitä tietty äänimäärä.
Vaalikampanjassaan Sauli lupasi olla arvojohtaja, joka kannustaa keskusteluun ja osallistuu siihen vahvistamalla positiivista ilmapiiriä. Yksi esimerkki, jossa mies olisi voinut käyttää arvovaltaansa ja osoittaa oman elämänsä esimerkillä vahvoja ja kunnioitettavia arvoja on jokakeväinen lehtien keskustelupalstoilla vellova koirankakkakeskustelu.
Koirankakkakeskustelun kakofonian keskellä Saulin olisi tullut näyttää pragmaattista esimerkkiä ”Mäntyniemen kakankerääjänä”, joka vastuuntuntoisena ja huomaavaisena ihmisenä siivoaa Lennu-koiran jätökset ja ikään kuin demonstraationa vielä näyttänyt, että ei se pieni kakkapussi pukuhousujen taskussa niin kauhean paljon paina.
Mutta ei!
Olikohan välimiesten kunkku GM ihan esteetön ollessaan puheenjohtajana ratkaisussa KKO 2008:102? Otsikko: "Yleinen tuomioistuin vai välimiesoikeus"
http://www.finlex.fi/fi/oikeus/kko/kko/2008/20080102
Ohhoh. Olipas pommi tuo.
Kyllä pitäisi tuomio purkaa jääviyden perusteella.
KKO:n jaoston puheenjohtaja GM ei ole ollut ko. asiassa KKO 2008:102 jäävi.
Tuomari, joka on toiminut tai toimii yleensä välmiehenä, ei ole jäävi ratkaisemaan asiaa, jossa on kyse siitä, kuuluuko kanteessa mainittu asia yleisen tuomioistuimen vai välimiesoikeuden toimivaltaan.
Niin ja lisäksihän GM on palsturin hyvä veli - ja yleensäkin palsturin terävien kommenttien ulkopuolella - heh heh.
Lähetä kommentti