1. Kauhajoen koulusurmista alkanut rikostutkinta ja oikeudenkäynti, jossa selvitettiin surma-aseen Matti Saaren haltuun jättäneen komisario Hannu Haapalan rikosoikeudellista vastuuta, päättyi maaliskuun lopussa siihen, että korkein oikeus (KKO) epäsi Haapalan ja asianomistajina jutussa esiintyneiden surmattujen lähiomaisen valituslupahakemukset. Olen kertonut tästä blogissa n:o 571/30.3.2010.
2. Valituslupahakemukset käsiteltiin KKO:n kaksijäsenisessä jaostossa, johon kuluivat oikeusneuvokset Kari Raulos ja Pekka Koponen. Jutun esittelijänä toimi ma. vanhempi oikeussihteeri Kaarlo Hakamies. Esittelijä esitti valitusluvan myöntämistä, mutta oikeusneuvokset eivät yhtyneet esittelijän kantaan. Vaasan hovioikeuden tuomio, jolla Hannu Haapala tuomittiin tuottamuksellisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta saamaan varoitus, jäi siis voimaan.
3. Hovioikeuden tuomio vastasi virallisen syyttäjän jutussa esittämää syytettä. Asianomistajat vaativat Haapalan tuomitsemista rangaistukseen tahallisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta ja kymmenestä törkeästä kuolemantuottamuksesta sekä valtion ja Haapalan velvoittamista suorittamaan yhteisvastuullisesti korvausta muun muassa henkisestä kärsimyksestä. Nämä asianomistajat vaatimukset siis hylättiin hylättiin kokonaan. Asianomistajat velvoitettiin korvaamaan Haapalan oikeudenkäyntikuluja peräti 54 570 euroa.
4. Olen saanut nyt asianomistajan asianajajalta kuulla, että asianomistajat ovat parisen viikkoa sitten jättäneet korkeimpaan oikeuteen kantelukirjoituksen, jossa vaaditaan KKO:n lainvoimaisen päätöksen poistamista oikeusneuvos Pekka Koposen jääviyden eli esteellisyyden johdosta.
5. Kantelu esitetty väite Koposen jääviydestä perustuu siihen, että Koponen, joka nimitettiin KKO:n jäsenen virkaan 29.5.2009, johon hän siirtyi syyskuun alussa 2009, oli valtakunnansyyttäjänvirastossa (VKSV) esitutkinnan aloittamista koskevaa päätöstä ja apulaisvaltakunnansyyttäjä Jorma Kalskeen sittemmin antamaa syytemääräystä valmisteltaessa VKSV:ssa toimivan valtionsyyttäjän virassa. Kantelijat katsovat, että Koposella oli tämän johdosta kantelukirjelmässä lähemmin mainituilla perusteilla läheinen kytkös itse asiaan ja sen valmistelijana toimineeseen valtionsyyttäjä Jarmo Rautakoskeen ja syytemääräyksen tehneeseen Jorma Kalskeeseen. Tämä antaa kantelun mukaan perustellun aiheen epäillä Koposen puolueettomuutta valituslupa-asian käsittelyssä.
6. Valtakunnansyyttäjä määräsi jo 24.9. 2008 eli heti koulujoukkomurhaa seuraavana päivänä kihlakunnansyyttäjä Timo Luosman selvittämään esitutkinnanjohtajana "ampumistapaukseen", kuten Matti Saaren hirmutöitä sievistelleen kutsuttiin, liittyvän poliisin menettelyn. Kantelun mukaan Kalskeen päätöksellä esitutkinta rajattiin heti alusta lähtien koskemaan yksinomaan epäiltyä virkavelvollisuuden tuottamuksellista rikkomista, vaikka tapauksesta ei ollut saatu vielä tarkempaa selvitystä. Tämän rajauksen perusteella Haapalaa kuultiin esitutkinnassa ensimmäisen kerran 2.10.2008, jolloin koulusurmista oli kulunut vasta yhdeksän päivää, syylliseksi epäiltynä tuottamuksellisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta.
7. Apulaisvaltakunnansyyttäjä Jorma Kalske määräsi 27.1.2009 Pirkanmaan johtavan kihlakunnansyyttäjän Jouko Nurmisen ajamaan syytettä komisario Haapalaa vastaan tuottamuksellisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta (syyteoikeuden rajaamispäätös). Saamansa syytemääräyksen mukaisesti ja siihen sidottuna Nurminen nosti 16.2.2009 käräjäoikeudessa Haapalaa vastaan syytteen mainitusta tuottamuksellisesta rikoksesta.
8. Kantelijoina olevat asianomistajat jättivät puolestaan 26.4.2009 käräjäoikeudelle haastehakemuksen, jossa he vaativat komisario Haapalalle rangaistusta virkavelvollisuuden rikkomisesta ja kymmenestä törkeästä kuolemantuottamuksesta tai vaihtoehtoisesti viime mainitulta osin kuolemantuottamuksista. Vaihtoehtoisesti asianomistajat yhtyivät syyttäjän esittämään rangaistusvaatimukseen.
9. Kantelijoiden mukaan käräjäoikeuden ja hovioikeuden käsittelyissä ilmeni, miten syyttäjä Jouko Nurminen koki itse asiassa oikeudenkäynnissä tärkeimmäksi asiakseen kaikin tavoin vastustaa ja vähätellä asianomistajien komisario Haapalaan kohdistamia rangaistusvaatimuksia. Tällainen vaikutelma syntyi kantelukirjelmän mukaan myös asianomistajien kahdelle avustajalle. Myös eräiden oikeudenkäyntiä seuranneiden toimittajien laatimista uutisjutuista voidaan kantelun mukaan päätellä, että syyttäjä esiintyi oikeudenkäynnissä tosiasiallisesti, ei niinkään syytetyn, vaan erityisesti asianomistajien ja heidän avustajiensa vastapuolena. Saamansa syytemääräyksen mukaisesti syyttäjä halusi kaikissa prosessivaiheissa nonschaleerata hänen omaa syytettään huomattavasti ankarammat asianomistajien rangaistusvaatimukset ja niiden perusteet sekä vastustaa asianomistajien oikeudelle tarjoamien useiden todisteiden esittämistä.
10. Olin seuraamassa yhtenä istuntopäivänä jutun käsittelyä käräjäoikeudessa ja toden totta sain kyllä itsekin samanlaisen "kissa ja koira" -vaikutelman syyttäjän ja asianomistajien avustajien välisestä sananvaihdosta, mistä kantelukirjelmässä on mainittu. Syyttäjä näytti olevan terrierinä varsinkin asianomistajien nuoremman avustajan kimpussa puuttumalla usein useaan otteeseen tämän esityksiin. Yleensähän syyttäjä ja asianomistajat vetävät prosessissa yhtä köyttä syytettyä vastaan. Mutta kun tässä jutussa oli etukäteen määrätty, että komisariota ei syytetä eikä häntä saa myöskään saa tuomita niin raskaista rikoksista mistä asianomistajat vaativat komisariolle rangaistusta, on syytemääräyksen ylimmältä syyttäjältä saaneen syyttäjän toiminta toki ymmärrettävää.
11. Kantelukirjelmän mukaan Pekka Koponen toimi valtionsyyttäjänä VKSV:n ohjaus- ja kehittämisyksikön päällikkönä vuosina 2002-2009 eli siihen saakka, kunnes hän siirtyi oikeusneuvoksen virkaan. - Koponen kuului siis VKSV:ssa niin sanottuun terävään päähän ja hänellä oli faktisesti enemmän sanavaltaa kuin monilla häntä virassa nuoremmilla valtionsyyttäjillä.
12. Syytemääräyksen ja -rajauksen apulaisvaltakunnansyyttäjä Kalskeelle valmistellut Jarmo Rautakoski puolestaan on toiminut VKSV:ssa syyteasiain yksikön päällikkönä yhtäjaksoisesti 1.10.2009 tapahtuneeseen eläkkeelle jäämiseensä saakka. Myös Rautakoski oli edellä mainitun VKSV:n johtoryhmän jäsen.
13. Vaikka Pekka Koponen ei ole muodollisesti osallistunut VKSV:ssa Jorma Kalskeen sittemmin ratkaiseman syytemääräyspäätöksen valmisteluun, on kantelun mukaan tärkeää ottaa huomioon, että hän on edellä kohdissa 5-6 kohdassa kerrottujen toimenpiteiden aikana ollut Jarmo Rautakosken läheinen kollega ja kuulunut yhdessä Rautakosken kanssa VKSV:n johtoryhmään eräiden muiden valtakunnansyyttäjänviraston virkamiesten ohella.
14. Kantelukirjelmän mukaan VKSV:ssa kyseisenä aikana, jolloin esitutkinnan aloittamispäätöstä ja syytemääräystä valmisteltiin, viranhoidossa korkeintaan kymmenkunta valtionsyyttäjää. Kysymyksessä on siten ollut verrattain pieni ja tiivis työyhteisö ja/tai –yksikkö, jonka virkamiehet ja nimenomaan valtionsyyttäjät ovat mitä ilmeisimmin olleet toistensa kanssa lähes päivittäin tekemisissä. Kauhajoen koulusurmatapaus, joka tapahtui vain kymmenisen kuukautta Jokelan verilöylyn jälkeen, oli koko kansakuntaa syvästi järkyttänyt tapahtuma. Siitä on varmuudella keskusteltu kaikkien VKSV:n valtionsyyttäjien sekä apulaisvaltakunnansyyttäjän ja valtakunnansyyttäjän välisissä palavereissa ja epävirallisissa tapaamisissa.
15. Tällaisessa tilanteessa on kantelijoiden mukaan pidettävä inhimillisesti ottaen selvänä, että nimenomaan VKSV:n johtoryhmään kuuluneet valtionsyyttäjät, siis myös Jarmo Rautakoski ja Pekka Koponen, ovat keskustelleet syytemääräystä ja esitutkinnan rajoittamista koskevasta asiasta lähes päivittäin keskenään. Asian virallisena valmistelijana toiminut Rautakoski samoin kuin sen ratkaissut Jorma Kalske ovat voineet keskusteluissa tiedustella rikos- ja prosessioikeuden alalta oikeustieteen tohtoriksi väitelleen ja myös tämän vuoksi erittäin suurta arvostusta kollegojensa piirissä nauttineen valtionsyyttäjä Pekka Koposen mielipidettä komisario Haapalaa koskevasta syyteasiasta, vaikka Koponen ei ole muodollisesti osallistunutkaan asian valmisteluun.
15. Kantelussa väitetään myös, että Pekka Koponen on voinut saada kyseisen valmistelun aikana tietoonsa sellaisia seikkoja, joista kaikki eivät olleet tulleet asianosaisten tietoon kyseisen rikosjutun yhteydessä, ja jotka ovat voineet vaikuttaa OK 13 luvun 7 §:n 2 momentissa tarkoitetun ennakkoasenteen tavoin myöhemmin Koposen harkintaan hänen osallistuessaan valituslupa-asian ratkaisemiseen korkeimmassa oikeudessa.
16. Kantelussa verrataan VKSV:ssa valinnutta tilannetta asianajotoimiston lakimiesten esteellisyyteen.
Asianajotoimiston jokainen lakimies on yksittäistä juttua koskevan asianajojakson perusteella esteellinen toimimaan myöhemmin tuomarina jutussa, joka on ollut hänen asianajotoimistossa työskentelynsä ajankohtana kyseisen toimiston hoidettavana. Jääviys on perinteisen käsityksen mukaan voimassa täysin siitä riippumatta, onko asianomainen lakimies osallistunut jutun hoitamiseen vai ei.
17. Tässä yhteydessä kantelijat viittaavat ennakkopäätöksen KKO 2011:31, jonka otsikossa todetaan oikeusohjeena, että pesänjakajaksi esitetty asianajaja oli esteellinen tehtävään, koska hakemuksen pesänjakajan määräämiseksi oli tehnyt lakimies, joka työskenteli ehdotetun henkilön kanssa samassa asianajotoimistossa”. Kantelukirjelmässä päätellään, että jos asianajaja on pesänjakajan tehtävään esteellinen ratkaisussa KKO 2011:31 mainitulla perusteella, niin sitä suuremmalla syyllä pitää katsoa, että aiemmin syyttäjänä toiminut tuomari on esteellinen erityisen merkittävässä rikosasiassa, jota koskevan syytteen nostamisesta ja syytteen rajaamisesta on päätetty tietyssä syyttäjäyksikössä hänen siellä työskentelynsä ajankohtana.
18. Jos siis Kaponen olisi ollut aikaisemmin toimessa sellaisessa asianajotoimistossa, jonka yksi osakas olisi esiintynyt ko. rikosasiassa joko syytetyn tai jonkun asianomistajan avustajana, Koponen olisi mainitusta korkeimman oikeuden ennakkopäätöksestä ilmenevän oikeusohjeen mukaan ilman muuta esteellinen osallistumaan KKO:n jäsenenä valituslupahakemuksen käsittelyyn, vaikka hänellä ei olisi asianajajana ollessaan ollut mitään tekemistä sanotun asian kanssa. Tosiaan, miksi Koponen olisi esteellisyyden suhteen eri asemassa, kun hän on toiminut syyttäjänä siinä virastossa (VKSV), jossa syytemääräys on annettu?
19. Se, että jutussa syytettä faktisesti oikeudenkäynnissä ajanut Jouko Nurminen ei ole ollut VKSV:n palkkalistoilla, ei minusta ole mikään selittävä tekijä, sillä kuten hyvin tiedämme ja olemme myös hyvin laadituista oppikirjoistakin lukeneet, syytemääräyksen ylimmältä syyttäjältä saanut syyttäjä on tiukasti sidottu saamaansa syytemääräyksen sisältöön. Myöskään se, että syyttäjä ei hakenut jutussa valituslupaa eikä siis esiintynyt KKO:ssa asianosaisena, ei minusta vaikuta asiaan. KKO olisi nimittäin voinut pyytää valituslupahakemusten johdosta syyttäjä Nurmiselta vastineen, mitä ei tässä tapauksessa kuitenkaan tehty. Tämä vaikuttaa minusta jutun laatu ja vakavuusaste huomioon ottaen oudolta, vaikka lain mukaan vastineen tai lausunnon pyytäminen onkin jätetty KKO:n harkintaan. Mutta ehkä syyttäjältä ei pyydetty vastausta juuri siksi, että oikeusneuvos Koponen saattoi osallistua asian käsittelyyn ja olla mukana epäämässä asianomistajien valituslupahakemusta! Mutta ratkaisevaa on kuitenkin toki se tosiasia, että Koponen oli valtionsyyttäjän virassa silloin, kun syytemääräystä valmisteltiin VKSV:ssa ja hänellä on ollut tuolloin mahdollisuus vaikuttaa mielipiteillään asiaan ja toisaalta saada asiasta sellaisia tietoja, joista kaikki eivät ole välttämättä olleet asianomistajan tiedossa.
20. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen 1.10.1982 ratkaisemassa tapauksessa Piersack v. Belgia, johon kantelukirjelmässä viitataan, tuomarina oli toiminut henkilö, joka oli aikaisemmin johtanut syyttäjänvirastoa. Jutussa syyttäjänä toimineen syyttäjän hallinnollisena esimiehenä ko. tuomari oli ollut toimivaltainen tarkastamaan ja ohjaamaan alaistensa syyttäjien työtä. Vaikka hän ei ollut syyttäjänä tehnyt kysymyksessä olevassa asiassa päätöksiä tai osallistunut jutussa syyttämiseen, hän oli organisatorisen asemansa johdosta "saattanut joutua tehtäviensä puitteissa käsittelemään sittemmin tuomarina ratkaisemaansa asiaa". Tämän perusteella tuomioistuimen puolueettomuus saattoi vaikuttaa epäilyksenalaiselta ja oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin oli loukattu. Kantelussa viitataan myös tapaukseen EIT Dorozhko ja Pozharskiy v. Viro 24.4.2008, jossa taas oli kysymys siitä, että tuomarin aviomies oli johtanut kysymyksessä ollutta juttua tutkinutta poliisiryhmää. Tässä tehtävässään hänellä oli ollut toimivaltuudet ryhtyä asiassa kaikkiin tutkinnallisiin toimenpiteisiin, ja hänen oli myös väitetty tosiasiassa osallistuneen rikostutkintaan. Tuomarin aviomiehen osallistuminen rikostutkintaan oli ainakin antanut vaikutelman tuomioistuimen puolueettomuuden puuttumisesta. Siten oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin oli EIT:n mukaan loukattu.
21. Kantelijoiden mielestä oikeusneuvos Pekka Koposen jääviys saa tukea näistä molemmista EIT:n ratkaisuista, erityisesti Piersack-ratkaisua pidetään kantelukirjelmässä käsillä olevassa suhteessa merkittävä. Se, että Koponen on työskennellyt syytemääräyksen valmistelun ja antamisen aikana VKSV:ssa, antaa kantelijoiden mukaan perustellun aiheen epäillä ennakkoasennetta ja puolueettomuuden vaarantumista OK 13 luvun 7 §:n 2 ja 3 momentissa tarkoitetulla tavalla.
22. Kantelijat viittaavat myös ennakkopäätökseen KKO 2010:78, joka koskee niin ikään tuomioistuimen jäsenen ja syytäjälaitoksen organisatorista yhteyttä ja sillä perustella objektiivisesti pääteltävissä olevaa ennakkoasenteen mahdollisuutta. Kyseisessä ratkaisussa, joka koskee paljon huomiota herättänyttä Jippii-jutun käsittelyä, hoviokeuden tuomari katsottiin esteelliseksi muun muassa sillä perusteella, että hän oli jutussa syyttäjänä toimineen henkilön esimiehen avopuoliso.
23. Kantelussa käsitellään myös tuomarin esteellisyysperusteita koskevan OK 13 luvun esitöissä esitettyjä kannanottoja. Hallituksen esityksestä 78/2000 vp näyttäisi kantelun mukaan olevan pääteltävissä, että OK 13 luvun 6 §:n 1 momentin 2 kohta, verrattuna 3 momenttiin, soveltuisi oikeusneuvos Koposta koskevaan tapaukseen. Hallituksen esityksessä kiinnitetään huomiota kulloisenkin toimintayksikön puitteissa kollegoiden keskinäisen kanssakäymisen kannalta yksikön kokoon ja käsiteltäväksi tulevan asian erityiseen laatuun. Koska VKSV:ssa on ollut sanottuna aikana vain kymmenkunta valtionsyyttäjää, on Koposen silloinen työyhteisö ollut tosiasiassa hyvin pieni. Kauhajoen joukkomurhaan liittyvä komisario Haapalan virkatoiminnan oikeudellinen arviointi on ollut suomalaisessa lainkäyttöhistoriassa täysin ainutlaatuinen asia, joka ei järkyttävän asiayhteytensä vuoksi ole voinut jättää mitään asian kanssa työskentelemään joutunutta työpaikkaa vaille koko henkilökuntaan ulottuvia vaikutuksia. Lain esitöissä esitetty painotus toimintayksikön koosta ja asian erityisestä laadusta osuu kantelun mukaan täsmälleen käsillä olevaan tilanteeseen.
24. Kantelussa viitataan edelleen siihen, mitä sanotussa hallituksen esityksessä on lausuttu OK 13:7 §:n 2 momentin osalta ennakkoasenteen aiheuttamasta esteellisyydestä sekä 3 momentissa säädetystä esteellisyyttä koskevasta yleissäännöksestä. Ennakkoasenteen perustavana ”erityisenä syynä” mainitaan hallituksen esityksessä sen seikan vaikutus, että tuomari on saanut oikeudenkäyntimenettelyn ulkopuolella asiaa koskevia tietoja tai että hän on ennen asian vireilletuloa ottanut asian ratkaisuun kantaa.
25. Erityisesti OK 13 luvun 7 §:n 3 momentin osalta hallituksen esityksessä edellytetään esteellisyyden tulevan kysymykseen vain, jos jokin selvästi yksilöitävissä oleva olosuhde voi vaarantaa tuomarin puolueettomuuden käsitellä tiettyä asiaa. Oikeusneuvos Koposen osalta tämä erityinen olosuhde on kantelijoiden mukaan hänen työskentelynsä valtionsyyttäjänä edellä 5-6 kohdissa kerrottuna ajankohtana. Kantelijoiden mukaan tuomarinjäävin kannalta on tässä yhteydessä erityisen tärkeää se, että nuo ratkaisut ovat jo lähtökohdiltaan olleet jyrkästi kantelijoiden intressien vastaisia ja merkinneet sen jälkeen käräjäoikeudessa ja hovioikeudessa syyttäjän fokuksen suuntaamista kantelijoina olevien asianomistajien vaatimuksia vastaan.
26. Kantelija viittaavat lisäksi siihen, että KKO:ssa valituslupa-asian esitellyt vanhempi oikeussihteeri Kaarlo Hakamies esitti mietinnössään valitusluvan myöntämistä. Se, että valituslupa-asiassa esittelijä katsoo aiheelliseksi kirjoittaa oman, jäsenten kannasta poikkeavan mietinnön näkyviin, on kantelijoiden käsityksen mukaan käytännössä erittäin harvinaista. Tämä osoittaa, että esittelijällä on ollut todella perusteltu aihe esittää valitusluvan myöntämistä. OTL Kaarlo Hakamies on lisäksi kokenut rikosasioiden esittelijä, joka on toiminut esittelijänä monissa merkittävissä ja laajoissa rikosasioissa. - Kaarlo Hakamies on saanut hiljattain Helsingin yliopiston tiedekunnalta asianmukaisen esitarkastuksen jälkeen väittelyluvan talousrikosoikeutta käsittelevälle väitöstutkimukselleen (palsturin huomautus).
27. Lain eli OK 2 luvun 9 §:n 2 momentin mukaan KKO:ssa valitusluvan myöntämistä koskevat asiat käsitellään ja ratkaistaan jaostossa, jossa on kaksi tai kolme jäsentä. Jos asia käsitellään kaksijäsenisessä jaostossa, se on mainitun lainkohdan mukaan siirrettävä kolmijäsenisen jaoston ratkaistavaksi, jos jaoston jäsenet niin päättävät tai jolleivät he ole ratkaisusta yksimieliset.
28. Kauhajoki-tapauksessa valituslupa-asia olisi siis voitu ja kantelijoiden mielestä myös pitänyt käsitellä ja ratkaista kolmijäsenisessä jaostossa. Onhan jutussa kyse hyvin merkittävästä ja suurta julkisuutta herättäneestä rikosasiasta, jossa käräjäoikeus ja hovioikeus olivat päätyneet erilaiseen lopputulokseen. Erityisesti se seikka, että kokenut esittelijä on esittänyt mietinnössään valitusluvan myöntämistä, on sellainen seikka ja peruste, jonka vuoksi asia olisi kantelijoiden mielestä pitänyt ehdottomasti siirtää käsiteltäväksi kolmen jäsenen jaostossa. Kantelijat lausuvatkin ihmettelynsä siitä, että näin ei tehty, vaan asia haluttiin käsitellä ja ratkaista kaksijäsenisessä jaostossa, jonka toisella jäsenellä on epäilyttävä kytkös jutun syyttäjään ja myös itse asiaan. - Myös palsturin mielestä on todella outoa, että KKO menetteli niin kuin teki.
29. Tässäpä korkeimmalle oikeudelle purtavaa kerrassaan! Minusta kantelu on asiallisesti perusteltu ja siinä esitetyt näkökohdat todella huomionarvoisia. Kuten kokemuksesta hyvin tiedämme, KKO ei kuitenkaan hevin pura tai poista omia ratkaisujaan. Näin voi käydä tässäkin tapauksessa, jolloin asianomistajien viimeiseksi keinoksi saada vihdon oikeussuojaa on viedä asia Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen käsittelyyn. - Niinhän se näyttää Jaakko Ilkan kuuluisia sanoja vapaasti mukaillen olevan, että "ei oikeutta maassa saa, jos Euroopasta sit' ei itse hanki!
30. Kun OK 13 luvun säännökset on jouduttu pakosta kirjoittamaan aika yleisluonteiseen muotoon, olisi minusta perusteltua, että esteellisyysperusteita tulkitaan epäselvässä tilanteessa niin, että tuomari on esteellinen, siis in dubio pro jäävi. Kun kaikista tuomioistuimissa löytyy nykyisin lukuisia tuomareita, saadaan harmaan alueen tilanteissa tuomariksi aina varmasti esteetön tuomari. Tilanne on toisenlainen vielä 10-15 vuotta sitten, jolloin pienemmissä käräjäoikeuksissa saattoi olla vain kaksi tuomaria. Mutta korkeimman oikeuden kanta on toinen, sillä siellä katsotaan, että tuomarin jääviyden tulee olla niin sanotusti selvä tapaus ennen kuin asianosaisen jääviysväite voi menestyä. Tämä on minusta virheellinen linja.
31. Vaikka tuomari ei itse ole varma esteellisyydestään, hän voi epäselvässä aina itse vetäytyä omasta aloitteestaan jutun käsittelystä, siis vaikkei esteellisyysväitettä ole tehtykään. Samalla tavalla hän voisi menetellä silloin, kun esteellisyysväite on tehty. Tästä käytetään oikeuskirjallisuudessa nimitystä delikatessijääviys. Miksi tuomarin pitää väen väkisin olla mukana ratkaisemassa jutussa, jossa hän kokee itsekin asemansa esteettömyyden suhteen ongelmalliseksi? Tätä olen ihmetellyt parissa tapauksessa - muun muassa ns. parveketupakkajutussa - joissa on oikeusneuvos Mikko Tulokkaan epäilty jääviys on noussut esiin. MIksi oikeusneuvos Koponen on pitänyt välttämättömänä osallistua Kauhajoki-jutun käsittelyyn KKO:ssa, vaikka hänellä on sanottu kytkös asiaan ja vaikka hänen tilalleen olisi helposti saatu joku toinen jäsen? En ymmärrä, enkä halua tässä ryhtyä ryhtyä spekuloimaan syitä, joista selitys saattaisi löytyä.
32. Kantelijoilta näyttää jääneen huomaamatta yksi tärkeä seikka, joka tukisi heidän vaatimustaan KKO:n päätöksen poistamisesta. Tarkoitan sitä, että lain mukaan asiaosaisilla on oikeus tehdä jääviysväite jo ennen kuin tuomioistuin on ottanut asian käsiteltäväkseen ja ratkaissut jutun. Tämä oikeus asianosasella on, ei vain käräjäoikeudessa, vaan myös hovioikeudessa ja KKO:ssa, jos hän epäilee näiden ylioikeuksien tuomaria esteelliseksi. Tämä edellyttää sitä, että asianosaiset saavat jo asian käsittelyvaiheessa ja siis ennen ratkaisua tiedon siitä, ketkä ovat hänen tuomarinsa eli ketkä kuuluvat asian käsittelykokoonpanoon. Tämä ilmenee OK 13 luvun 9 §:stä.
33. Suomessa asianosaiset saavat kuitenkin tiedon jutun ratkaisukokoonpanosta ja siinä mukana olevista tuomareista ainoastaan silloin, kun asiassa pidetään pääkäsittely tai muu suullinen käsittely, jossa asianosaiset ovat siis itse saapuvilla ja näkevät tuomarinsa. Mutta jos käsittely on kirjallinen, kuten hovioikeudessa ja KKO:ssa on pääsääntö, eivät asianosaiset näe tuomareita eikä heille myöskään etukäteen viran puolesta ilmoiteta, niin kuin toki pitäisi tehdä, käsittelykokoonpanoon kuuluvien tuomareiden nimiä. Tästä seuraa, että asianosaisten lakiin perustuva oikeus tehdä laissa mainittu esteellisyysväite ei toteudu. Asianosaiset saavat tietää tuomareiden nimet vasta silloin, kun he saavat käteensä tuomioistuimen ratkaisun. Mutta tuolloin he eivät voi enää esittää jääviysväitettä. Tieto siitä, että tuomioistuimeen kokoonpanossa on istunut tuomari, jota asianosainen epäilee jääviksi, tulee asianosaiselle täydellisenä yllätyksenä. Näin tapahtui myös Kauhajoki-jutun KKO-käsittelyssä.
34. Olen kiinnittänyt tähän epäkohtaan huomiota mm. edellä mainitussa parveketupakkajutussa, jossa jutun hävinnyt osapuoli epäili, minusta täysin perustellusti, oikeusneuvos Tulokkaan olleen jäävi. Tuossa tapauksessa tieto Tulokkaan kuulumisesta asian ratkaisukokoonpanoon tuli asianosaiselle yllätyksenä, eikä se voinut tehdä jääviysväitettä. Tälle asialle pitäisi tehdä jotain, eli lakia pitäisi muuttaa niin, että tuomioistuin olisi kirjallisessa menettelyssä velvollinen ilmoittamaan omasta aloitteestaan asianosaisille ratkaisukokoonpanoon kuuluvien tuomareiden nimet. Lainsäätäjä ei ole kuitenkaan osoittanut asiantilan korjaamiseksi kiinnostusta eivätkä myöskään meidän korkeat laillisuusvalvojamme ole - tietenkään - tehneet mitään asian eteen. Jos kantelijoiden jääviysväite ei menestyisi KKO:ssa, on kantelijoilla mahdollisuus valituksessaan ihmisoikeustuomioistuimelle vedota valituksensa tueksi viimeksi mainittuun epäkohtaan. Luulisin, että se saattaisi kiinnostaa ihmisoikeustuomioistuinta, samoin lisänä rokassa myös se fakta, että korkein oikeus ei perustele millään tavalla hakijoille kielteisiä valitusluparatkaisujaan.
60 kommenttia:
Vakuutusoikeus saa nyt huutia KKO:sta ihan suoraan eikä pelkästään (ennakko)päätösten muodossa
http://www.hs.fi/politiikka/KKOn+presidentti+arvostelee+vakuutusoikeuden+linjaa/a1305575064188
Kappas vaan! Nyt siis myös presidentti Koskelo on tullut tässä vakuutusoikeuden asiassa "ulos" julkisuuteen!
Tässä blogissahan vakuutusoikeuden toimintaa on arvosteltu jo aikaisemmin, katso blogia 598/23.5.2012 "Vakuutusoikeuden toiminta ei vakuuta".
Kyllähän tuo avoimuutta lisäisi, jos kokoonpanoista ilmoitettaisiin parteille etukäteen. Mutta onko sellaiseen työmäärään resurssit huomioon ottaen varaa? KKO:ssahan juttuja on vuodessa lähes 3000 ja ösapuolia per juttu vähintään kaksi. Ilmoituksia olisi siis lähetettävä kai lähemmäs kymmenentuhatta. KHO:ssa juttuja on reilusti yli 4000 vuodessa, ja osapuolia usein enemmän kuin kaksi. Tämä tarkoittaisi toistakymmentätuhatta ilmoitusta vuodessa. Työmäärä olisi valtaisa. Lykkäykset kai sitten vielä johtaisivat uusiin ilmoituksiin. Niukkenevalle rahalle lienee tuomioistuimissa tähdellisempääkin käyttöä. Vielä vähemmän vakavissaan voinee käytännössä ajatella, että koko massassa siirryttäisiin suullisiin käsittelyihin, vaikka se tietysti tämän ongelman hoitaisikin.
Voi pyhät sylvit, millaista ainaista ruikutusta työmääristä ja ikuisesta resurssipulasta! Eikö anonyymi tiedä tai yhtään ymmärrä, että hovioikeudet ja KKO joutuvat muutoinkin lähettämän asiassa kuin asiassa erilaisia ilmoituksia asianosaisille? Tieto kokoonpanosta voitaisiin aivan hyvin lisätä johonkin näistä ilmoituksista, lausumapyynnöistä tms. Ja onhan se puhelinkin jo keksitty!
Mutta tämähän on kovin tuttua. Hovioikeuksille, KKO:lle ja muillekin tuomioistuimille ja niiden tuomareille ja virkamiehille oman työn keveys, mukavuus ja helppous on ollut aina ennenkin ja tulee näköjään jatkossakin olemaan kaikkein tärkein asia. Nuo virkamiehet ja muut ihmiset noissa tuomioistuimissa eivät näköjään koskaan kykene tai edes vaivaudu milloinkaan ajattelemaan, miltä asiat näyttävät heidän asiakkaidensa eli oikeusturvaa tuomioistuimista hakevien ihmisten kannalta!
Kansalaiskeskeistä ajattelua ei tuomioistuimissa tunneta tai sille ei haluta antaa mitään arvoa. Kaikki hyvät ideat ja uudistusesitykset kaatuvat aina asenteeseen: No, mutta eihän me nyt tuollaista voida tehdä, eihän meillä ole siihen edes resursseja!
Sikäli kuin olen ymmärtänyt, yksittäisen jutun ratkaisukokoonpano muutoksenhakutuomioistuimessa ei normaalisti ole vielä tiedossa siinä vaiheessa kun peruskirjeenvaihto käydään. Istuntolista lienee se instrumentti, jolla kokoonpanot sitten aikanaan määräytyvät, esittelijän saatua osaltaan jutun esittelykelpoiseksi. Aikaero voi olla kuukausia.
Tämähän avaa hyvin mielenkiintoisen näkökulman virkavapaalla olevan valtionsyyttäjä Päivi Hirvelän - joka toimii nykyään EIT:ssä määräaikaisena tuomarina - suuntaan.
Hirvelä on niin ikään ollut keskeinen toimija VKSV:ssä. Työjärjestyksen mukaisesta asemasta en tiedä, mutta ainakin kerran olen tavannut hänet maakuntamatkalla yhdessä Kuusimäen kanssa ikään kuin Kuusimäen oikeana kätenä.
Edelleenkin Hirvelä on valtionsyyttäjien kollega sekä Kalskeen ja Nissisen alainen. Miten on hänen osallistumisensa EIT:ssa päätöksentekoon asioissa, joissa joudutaan arvioimaan, ovatko VKSV:n virkamiehet omalla menettelyllään loukanneet ihmisoikeuksia. Itse en pidä tilannetta kansalaisten kannalta mitenkään hyvänä.
"Istuntolista lienee se instrumentti, jolla kokoonpanot sitten aikanaan määräytyvät, esittelijän saatua osaltaan jutun esittelykelpoiseksi. Aikaero voi olla kuukausia".
Voihan helevetti, mitä typeryyttä! Eikö sillä esittelijäpoloiselle ole annettu puhelinta, jolla se voi rimpauttaa tiedot kokoonpanosta parteille!
"Tämähän avaa hyvin mielenkiintoisen näkökulman virkavapaalla olevan valtionsyyttäjä Päivi Hirvelän - joka toimii nykyään EIT:ssä määräaikaisena tuomarina - suuntaan".
No, tässä meillä on sitten toinen typerys! Tämän "Hirvelä-vihaajan" tarkoittama "kytkös" ei vaikuta toki mitenkään Hirvelän asemaan käsitellä EIT:ssa ko asioita tai mitään muitakaan Suomesta tehtyjä valituksia.
Kirjoittelin tämän blogijutun eilen illalla sadepäivän ratoksi. Musta alkaa anonyymien edellä olevia aivan hulluja vuodatuksia lukiessa tuntua siltä, että taitaa olla parasta sulkea nämä vempeleet ja keskittyä taas vain mökkielämän viettoon, kun aurinkokin paistelee!
Muistetaanpa, että pari vuotta sitten erään hovioikeuden jäsenen puolueettomuus -olettama vaarantui pelkästään yhden yleisluontoisen sähköpostin perusteella. Tähän nähden Koposen kytkös on paljon laajempi ja kiinteämpi.
On kiinnostavaa seurata, miten puhtaana oma pesä pidetään... :)
Eihän tietenkään esittelijäpoloisten kommunikointihaluttomuutta pidä hyväksyä, mutta ymmärrettävää se toki on: esittelijät eivät tyypillisesti halua eivätkä hermostollisesti kestä kommunikointia parttien kanssa.
Esittelijöiksi hakeutuu juristeista juuri sellaisia ansarikukkasia jotka ovat ja haluavat olla ansarissa. Kirjoituspöytähommissa ilman niin kutsuttua asiakaspalvelukontaktia. Moni heistä omaa neurologisen rakenteen joka ei sovellu kanssakäymiseen riitelevien ihmisten kanssa.
Toki juristeista osa on tällaisia, niin kuin kaikesta muustakin väestöstä. Kanssakäymisen he haluavat rajoittaa mahdollisimman määrämuotoiseksi, mahdollisimman yksisuuntaiseksi, joko sähköiseksi tai muuten kirjalliseksi. Kasvokkain kohtaaminen pelottaa heidän neurologista rakennettaan.
Tällaiset juristit ovat kautta aikojen hakeutuneet työpaikkoihin, joissa käsittely on kirjallista ja joissa ei pääsääntöisesti suullisia käsittelyitä järjestetä. Sellaisia tuomioistuimia ovat vanhoina aikoina olleet hallintotuomioistuimet, vakuutusoikeus, KKO ja hovioikeudet. Silloin kun tällaisissa tuomioistuimissa joskus on pakko järjestää suullinen käsittely, nämä neurologiset ansaritapaukset välttelevät ja piiloutuvat kokoonpanosta. Viimeisen vuosikymmenen ajan neurologiset ansaritapaukset ovat joutuneet kovin ahtaalle hovioikeuksissa, ja heidän ongelmakäyttäytymisensä näkyykin jonkin verran hovioikeuksien tietyissä oudoissa prosessuaalisissa ratkaisuissa.
Tällaiset ansaritapaukset voisivat sopia joihinkin rajallisiin tutkimustehtäviin, mutta tutkimukseen normaalisti kuuluvat opetustehtävät ovat heille kuin ruttoa. Useimmissa hallinnon ja liike-elämän tehtävissä ei ole tarpeeksi heidän kaipaamaansa turvaa hermostuttavalta kanssakäymiseltä. Siksipä itse toimintansa muodot perinteisesti määräävä tuomioistuinlaitos (niiltä osin kun suulliset käsittelyt ovat estettävissä) on heidän kohdesijoittautumisensa.
Anonyymi on nyt kyllä väärässä. Luulen ja tiedänkin, että esim. hovioikeuden esittelijät ovat nykyisin suurimmaksi osaksi hyvin motivoituja ja innostuneita tehtävästään. Toisenlaista asennetta esiintyi aikaisemmin, jolloin esittelijä eteni normaalisti siinä rangijärjestyksessä, jossa hän oli hovioikeuteen aikoinaan otettu, aina jaoston puheenjohtajaksi asti. Nyt on tilanne toisenlainen myös tässä suhteessa.
Tuo blogijutussa mainittu sinänsä vähäinen ja hyvin helposti toteuttavissa oleva asia asia eli kokoonpanoista asianosaisille tai heidän advokaateilleen etukäteen ilmoittaminen ei ole kiinni esittelijöistä, vaan hovioikeuden jäsenistä ja johdosta, joka määrää, mitä esittelijät saavat tehdä ja mitä eivät. Hovioikeuksien samoin kuin käräjäoikeuksien päällikkötuomareiksi on Koskelon toimesta haalittu ns. "hallintomiehiä." Ne eivät kuitenkaan halua kehittää lainkäyttöä asiakasystävällisemmäksi, vaan ne pauhaavat vain juttumääristä ja käsittelyajoista eivätkä välitä huolehtia asianosaisten oikeusturvaa parantavista parannuksista.
Luulen, että anonyymikirjoittaja saattaa olla urallaan hieman katkeroitunut hovioikeudenneuvos, joka on tottunut esittelijöiden "passaamisen"!
Ehkäpä tuo "neurologisista ansaritapauksista" kirjoittanut anonyymi on varttunut tai jo eläköitynyt hovioikeustuomari, joka on saanut joskus niin sanotusti "pakit" joltakin viehättävältä viskaalineitokaiselta...
Pakko täältä hallintolainkäytön suunnalta lisätä lusikka soppaan. Tuo äskeinen esittelijän psyykenkuvaus ensinnäkin tuntuu täällä arjessa täysin vieraalta. Mutta kun hallintolainkäytössä ei ole asiamiespakkoa ja partteina täällä esiintyy monensorttisia yksityisiä omin päin, heidän tavoittamisensa esimerkiksi puhelimella - kotimaasta tai jostain muualta maapallolta tai jostakin hoitolaitoksesta tai mistä vaaan - voi prosessin kannalta paljon tärkeämmissäkin asioissa viedä tolkuttoman paljon aikaa. Ei se soittelu tuosta vaan siis ollenkaan ole kevyttä oheishommaa, varsinkin kun se kaiken muun keskellä olisi tehtävä muutaman päivän aikana ja silloinkin kerrallaan usein kymmenille eri tahoille. Jos joku nyt välttämättä haluaa jäsenen ennakkoon yrittää jäävätä - aivan hullujakin jääväysyrityksiä esiintyy koko ajan - voi varmuuden vuoksi käydä läpi mm. valtiokalenterista löytyvän kaikkien jäsenten luettelon. Päättömintä olisi, että tästä ennakkoilmoittelusta nyt vielä tehtäisiin muotovaatimus, joka taas tuottaisi uusia valitusperusteita. Se, jolle asian viipyminen olisi edullista, taatusti pysyisi tavoittamattomissa.
Huh, huh! Kyllä tuon "hallintolainkäyttöanonyymin" kirjoituksesta näkee, miten oudosti ajattelevia ja nihilistisiä tyyppejä myös hallintotuomioistuimiin on voinut pesiytyä!
Keskustellaanpa nyt välillä asiasta, turha enää lähettää tänne noin hoopoja kommentteja ko. aidan seipäistä! Kysykää ihmeessä vaikka Mäenpään Marjalta tai Vihervuoren Pekalta, miten ilmoitukset ratkaisukokoonpanoista asianosaisille tulisi tehdä!
STT:n uutisen mukaan oikeuskansleri on määrännyt nostettavaksi syytteen käräjätuomaria vastaan tuottamuksellisesta virkarikoksesta.
Itä-Uudenmaan käräjäoikeuden tuomarin epäillään rikkoneen lakia liian pitkiksi venyneillä käsittelyajoilla. Oikeuskanslerin mukaan epäily koskee liki 30 asiaa. Pisimmillään käsittely on kestänyt yli kymmenen vuotta. Oikeuskanslerin mukaan viipyneet jutut eivät olleet erityisen laajoja tai vaikeita ratkaista. Tapaus paljastui Helsingin hovioikeuden tekemässä tarkastuksessa.
Minua oudoksuttaa tässä tapauksessa erityisesti se, että käräjätuomari saa syytteen ainoastaan lievimmästä mahdollisesta rikoksesta eli tuottamuksellisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta. Kyseessä näyttäisi nimittäin olevan selvästi tahallinen virkarikos.
Vastaavanlaisessa tapauksessa muutama vuosi sitten Jyväskylän käräjätuomari tuomittiin muistaakseni sakkoon samanlaisesta rikoksesta, mutta KKO hylkäsi oikeuskanslerin vaatimuksen tuomarin viraltapanosta. Olen kertonut tuosta tapauksessa blogissani. KKO:n tuomio oli siis "nössö", puheenjohtajana ko. jutussa toimi elokuussa eläkkeelle jäävä oikeusneuvos Kari Raulos ja kokoonpanossa istui myös mm. oikeusneuvos Ilkka Rautio.
Tässä Loviisan tapauksessa oikeuskansleri ei näytä edes vaativan käräjätuomarin viraltapanoa.
Laissa eli oikeudenkäymiskaaressa oli aiemmin lyhyt ja ytimekäs pykälä:
- Tuomari, joka laiminlyö käräjillä istuntoajan, menettäköön virkansa.
Viime viikolla postiluukusta tulla tupsahti eduskunnan oikeusasiamiehen vuosikertomus vuodelta 2011, jossa oli kolmen oikeusasiamiehen omakätisesti allekirjoittama lähetekortti. Tattista vaan, näköjään nimeni on vielä kertomuksen postituslistalla, vaikka olen kritisoinut silloin tällöin oikeusasiamiesten päätöksiä!
En puutu tuohon vuosikertomukseen nyt enemmälti, vaan totean vain, että pääoikeusasiamies Petri Jääskeläinen näkyy kirjoittavan kertomuksessa teemasta "Kansalaisnäkökulma oikeusasiamiehen työssä."
Blogissa mainitussa tuomioistuinten kokoonpanon ilmoittamisessa on kyse juuri em. kansalaisnäkökulman huomioon ottamisesta, mitä hovioikeudet, KKO ja hallintotuomioistuimet eivät siis ko. kohdin välitä ottaa lainkaan huomioon.
Mainitsemani parveketupakointijutun ja KKO:n siinä antaman tuomion jälkeen lähetin kirjoituksen oikeusasiamiehelle ja kiinnitin siinä hänen huomiotaan juuri siihen epäkohtaan, että asianosaisen laissa säädetty oikeus tehdä jääviysväite kirjallisessa ylioikeusmenettelyssä ei voi toteutua, koska asianosaisille ei ilmoiteta etukäteen oikeuden kokoonpanosta ja asian käsittelevän kokoonpanon tuomareiden nimistä. Viittasin nimenomaan sanottuun KKO:n tuomioon parveketupakkajutussa ja siihen, että jutun KKO:ssa hävinnyt as.oy ei voinut tehdä väitettä oikeusneuvos Tulokkaan jääviydestä, koska yhtiö sai tietää Tulokkaan osallistumisesta asian ratkaisemiseen vasta KKO:n tuomiosta. Vetosin kirjeessäni juuri em. kansalaisnäkökulmaan ja sen huomioon ottamiseen ja esitin toivomuksen, että oikeusasiamies ilmoittaisi asiasta OM:lle tarvittavaa lainmuutosta varten.
Mitä teki oikeusasiamies Jääskeläinen? Parin vuoden kuluttua kirjeeni lähettämisestä oikeusasiamiehen toimistosta tuli Jääskeläisen päätös, joka tekstistä ja kirjoitustyylistä päätelleen näytti olevan kyllä kokonaan asian esittelijän kynästä lähtöisin. Siinä ilmoitettiin ylimieliseen sävyyn, että oikeusasiamies ei näe tässä kysymyksessä mitään lainvastaista eikä kanteluni, joksi asia tulkittiin, siis anna aihetta mihinkään toimenpiteisiin oikeusasiamiehen taholta.
Oikeusasiamies ei siis nähnyt aiheelliseksi ilmoittaa em. epäkohdasta OM:lle ja, mikä oudointa, hän ei edes välittänyt lähettää kirjoitustani KKO:lle lausunnon antamista varten! KKO ei siis "virallisesti" tiedä mitään koko epäkohdasta, kun oikeusasiamies ei viitsinyt sille siitä kertoa!
Nyt tämä samainen oikeusasiamies sitten vuosikertomuksessaan jeesustelee kansalaisnäkökulmasta ja kehuskelee sillä, miten hyvin se (muka) otetaan oikeusasiamiesten työssä huomioon! Ollaan kuulemma menossa yleisemminkin kohti "viranomaiskulttuurin muutosta".
Voi..sanonko mikä!
Korkein oikeus epäsi tänään päätöksellään kansanedustaja James Hirvisaaren valituslupahakemuksen.
Kouvolan hovioikeus tuomitsi viime joulukuussa Hirvisaaren sakkoihin kiihottamisesta kansanryhmää vastaan. Oikeuden mielestä hän kirjoitti blogissaan solvaavasti muslimeista. Hovin määräämän sakkorangaistuksen suuruus oli vajaat 1 500 euroa.
Nyt eduskunnassa siis istuu kaksi perussuomalaista kansanedustajaa, jotka on tuomittu sakkoihin rasistisesta rikoksesta. Erotetaanko Hirvisaari nyt ryhmästä? Halla-aholle ei tehty Soini määräyksestä mitään. Ehkä Soini perustelee erilaista menettelyä "poikien tapauksissa" sillä, että "Jussihan sai sakkoa vain 400 euroa, hah, hah!"
Kaksipa poikaa persuryhmästä niin komiasti liihotti,
muslimeista ja Muhametista ne poijat kansaa kiihotti
Jaaason erkki istua kekottanu käräjiä...
Onpas kömpelöä puuhastelua...
VKSV. puhelinvaihde /kirjaamo tietää tarkkaan mitä talossa tapahtuu ja mistä puhutaan...
Tiedän kokemuksesta.
Nyt otetaan mittaa oikeusvaltiosta!
Kuka jättää virkansa,
Onneksi meille on saatu ammattitaitoisia asianajajia, jotka kykenee pyörittelemää pikeuslaitostakin mennen tullen!
Jännä nähdä uskaltaako KKO myöntää olevansa erehtyväinen vai takertuuko se arvovaltaansa ja näyttää jo toiseen kertaan lyhyen ajan sisällä, kuinka heikolla pohjalla sen toiminta oikein on.
Minä olen lähes täysin vakuuttunut että ne on joutsenia, mutta on minulla vara antaa.
periksikkin.
Koskelo voi olla vasemmalla närreen takana en kuitenkaa ole tähänkään niin vakuuttunut.
Virolainen:
"Nyt eduskunnassa siis istuu kaksi perussuomalaista kansanedustajaa, jotka on tuomittu sakkoihin rasistisesta rikoksesta. Erotetaanko Hirvisaari nyt ryhmästä? Halla-aholle ei tehty Soini määräyksestä mitään. Ehkä Soini perustelee erilaista menettelyä "poikien tapauksissa" sillä, että "Jussihan sai sakkoa vain 400 euroa, hah, hah!"
Halla-aho erotettiin eduskuntaryhmästä viime syksynä pariksi viikoksi. Hän lupasi tuolloin Kreikan sotilasjunttapuheiden jälkeen muuttaa toimintaansa, eikä hänestä ole sen koommin uutisoitu uusista rasistisiksi luokiteltavista puheista. Hirvisaaresta en ole kuullut, että hän olisi edes luvannut muulla ryhmälle muuttaa toimintaansa. Se saattaisi selittää jotain siitä, miksi ryhmä on käsitellyt kumpaakin edustajaa niin kuin on käsitellyt. Hirvisaarenkaan rangaistus ryhmältä ei muuten tullut tuomiosta (hovioikeus antoi päätöksensä joulukuussa 2011), vaan vasta 4 kuukautta sen jälkeen, ns. hihamerkkikohun myötä, jossa Hirvisaari ei suostunut perääntymään pyynnöistä huolimatta.
Virolainen:
"Erotetaanko Hirvisaari nyt ryhmästä?"
Ei. Se olisi käytännössä mahdotonta, koska hänet ON JO erotettu. Hirvisaari erotettiin jo huhtikuussa eduskuntaryhmästä viiden kuukauden määräajaksi, eli hän on joka tapauksessa ryhmän ulkopuolella syyskuuhun asti.
Hirvisaaren erottamista voidaan toki lainvoimaisen tuomin johdosta jatkaa!
Timo Soini tekisi puolueettaan ajatellen viisaasti, jos hän erottaisi koko Suomen Sisun remmin perussuomalaisten eduskuntaryhmästä. Nuo sisulaiset ovat ehkä suurin syy persujen alamäkeen.
Mikseivät nämä halla-ahot, eerolat, jamekset yms. sisulaiset perusta omaa ryhmäänsä, siinä heidän samanmielisten olisi hyvä olla yhdessä.
Ei näy koskeloa kuvassa, ei tosin närettäkään.
Millo häne pääsä varjo sattuu tuon piene närreen kohal, nii, ai hitto, sillo hänel tullooki noutaja...
Olisiko todella niin, että Pekka Koponen ei halunnut jäävätä itseään ko. asiassa siksi, että hän halusi varmistaa, ettei jutussa myönnetä valituslupaa, jottei asianomistajan syyttäjän rangaistusvaatimuksesta tyystin poikennutta vaatimuksia voitaisi enää tutkia? Koponen olisi voinut aivan perustellusti ja hyvällä omalla tunnolla vetäytyä valituslupa-asian käsittelystä siksi, että hän oli ollut valtionsyyttäjän virassa samanaikaisesti, jolloin VKSV:ssa valmisteltiin syyttäjälle annettavaa syytemääräystä. Miksi asiaa ei siirretty kolmijäseniseen jaostoon, kun kokenut esittelijä oli valitusluvan myöntämisen kannalla, vaan asia haluttiin saattaa pois päiväjärjestyksessä suppeassa kokoonpanossa? Oliko tämänkin tarkoituksena estää asianomistajien rangaistusvaatimusten selvittäminen? Minä luotan kyllä enemmän esittelijä käsitykseen kuin oikeusneuvos Kari Rauloksen tai edellä mainitun kytköksen rasittaman Pekka Koposen mielipiteeseen.
Blogisti kirjoittaa kommentissaan oikeuasamiehen kansliasta saamastaan kirjeestä:Siinä ilmoitettiin ylimieliseen sävyyn, että oikeusasiamies ei näe tässä kysymyksessä mitään lainvastaista eikä kanteluni, joksi asia tulkittiin, siis anna aihetta mihinkään toimenpiteisiin oikeusasiamiehen taholta.
Itsekin olen kokenut samasta virastosta saamieni kirjeiden sävyn vähätteleviksi tai jopa v..tuileviksi. Poikkeuksakin on (esim. J. Haapamäki), mutta jotenkin tuntuu, että nuoret oikeusasiamiehensiheerit tykkäävät verbaalisesti kyykyttää kansalaista.
minua oudoksuttaa käräjätuomarin tapauksessa, ette laaMANNI TAIDA SAADA SYYTETTÄ. JOS KYSE 30 JUTUSTA JA VIIPYMINEN VUOSIA, ON LAAMANNI KAIT PAHASTI LAIMINLYÖNYT VIRKAVELVOLLISUUTENSA VALVOA TUOMARIEN TYÖTÄ. MITEN NÄMÄ ASIAT EIVÄ OLE PALJASTUNEET HOVIOIKEUDEN TARKASTUKSISSA? Tuottamuksellisen teon kyseessä ollen ei voitane vaatia viraltapanoa. Syyttäjän teonkuvaus ei ehkä kuitenkaan sido oikeutta rubriikkiin nähden? Tällöin voitaisiin tuomita muustakin. Syytesidonnaisuus?
Virolainen:
"Hirvisaaren erottamista voidaan toki lainvoimaisen tuomin johdosta jatkaa!"
Toki voitaisiin, mutta realistisesti katsoen niin ei tehtäne, vaan 5 kuukautta nähtäneen riittävänä rangaistuksena.
Tuomioistuimeen mennyt asiahan oli ryhmän tiedossa jo tuota 5 kuukauden rangaistusta määritettäessä, ja se lienee huomioitu jo tuossa rangaistuksessa.
Toisin sanoen: koska H oli jo haastettu oikeuteen ja tuomittu hovioikeudessa, kynnys rankaisutoimenpiteille oli ryhmässä huomattavasti alentunut. Mitta oli ryhmässä niin sanotusti tullut täyteen. Sen seurauksena hänen sihteerinsä toimintaan puuttumattomuudesta (mikä oli selvästi ilmaistu ja tietoinen päätös) - vai mikä erottamiseen johtanut viimeinen niitti olikaan - seurasi niinkin iso rangaistus kuin 5 kuukaudeksi ryhmästä erottaminen.
kävin juuri oman rantani kaislikoissa tarkistamassa, että isokoskelon munat olivatten tallessa. kohta on kiirettä kun koskelot ovat suu ammollaan.
Iltalehden nettikeskustelussa syyttäjä Illmanin väitetään sanoneen Huvudstadsbladetin haastattelussa Halla-ahon KKO:sta saaman tuomion johdosta:
"Det är bra att lagtolkarna nu har fått ett prejudikat. Högsta domstolen har dragit en gräns som anger hur långt den som kritiserar makthavare har rätt att provocera och överdriva, säger Illman."
Koska blogin kommenteissa blogin kirjoittaja myös viittaa tapaukseen, olisi mielenkiintoista lukea, mitä hän ajattelee Illmanin lausunnosta,josta saa sen käsityksen, että Illman näkee päätöksen keskeiseksi asiaksi viranomaisten, erityisesti syyttäjälaitoksen, saaman suojan. Käytettiinkö syyteoikeutta muuhunkin kuin varsinaiseen syyteasiaan?
Tuota anonyymin pitäisi kysyä Illmannilta, minä en tiedä, mitä MI on tarkoittanut.
Juhannuksen aikoihin mediassa seurataan herkeämättä sitä, kuinka monta suomalaista hukkuu ja kuinka monta ihmistä kuolee liikenneonnettomuuksissa ja kuinka moni näistä kuolemaan johtaneista onnettomuuksista on aiheutunut alkoholin nauttimisen, so. viinanjuonnin seurauksena.
Viina, joka on tunnetusti viisaiden juoma, mitä kohtuulliseen nauttimiseen tulee, ei ole kuitenkaan ainoa nautintoaine, joka voi tappaa. Myös tupakointi tappaa, mutta tästä ei ainakaan näin Juhannuksen aikoihin ihmisiä muistuteta.
Juhannuslukemistoksi voin suositella kollega Erkki Aurejärven pamflettia "Lasse Lehtinen, kuoleman kauppias", jonka EA on julkaissut juuri kotisivuillaan ks. www.erkkiaurejarvi.fi.
Rankkaa tekstiä Lehtisestä ja hänen tupakoinnin vaarattomuudesta -90 -luvulla Amerin viestintäjohtajana antamistaan lausunnoista.
Jo VHO:n presidentti Paavo Alkio, Santeri A:n poika, loihe lausumaan sen itsestään selvyyteen, että hyvin perustellusta tuomiossa ei saa olla mitään liikaa muttei toisaalta mitään liian vähän.
Tuo on tietenkin kovin helppoa sanoa. Kyse on kuitenkin siitä, mikä on kulloinkin eli eri tyyppitilanteissa liikaa ja mikä liian vähän, eli miten tuomion olisi eri tilanteissa perusteltava. Näitä kysymyksiä olen yhdessä Petri Martikaisen kanssa pähkäillyt kahdessa yht. noin 800 sivua käsittävässä kirjassa.
Tämän viluisen mökkipäivän kulttuuripläjäytyksiin kuului käynti Hirvensalmen Suuren pojan Ahti Karjalaisen syntymäkodin Lepolan edustalla; portti oli kiinni eikä ketään näkynyt lähistöllä. Ahdin kotipaikka on Suonteen järven rannan lähellä, saman kirkasvatisen järven, jonka rannalla, tosin vastakkaiselle rannalla Pertunmaan puolella, blogisti vietti evakkotaipaleellaan lapsena pari vuotta. Hirvensalmen kirkonkylä on kaunista seutua. Käynti Kissakosken entisessä puu-ja paperitehtaassa, jossa nykyisin toimii Suur-Savon sähkön voimalaitos ja jossa on mm. sähkömuseo, taidegalleria sekä tietenkin A-oikeuksilla varustettu tehdasrakennuksessa sijaitseva erinomainen ravintola, kuului nähtävyyskohteisiin.
Juhannustaioista puheen ollen, miten olisi seuraava:
Kerreeppä seihtemän er heinee tyynyn alle ja jos uamulla on nivustaipeissas ihottummoo tai piä kippeenä ni allerkine oot! Hyvvee juhannusta!
Työtuomioistuin tuomitsi tänään Finnairin tekniset ja Antti Rinteen johtaman järjestön Pron hyvityssakkoon laittomasta lakosta. Samalla työtuomioistuin jätti tutkimatta työntekijäjärjestöjen vaatimuksen ikäräjäoikeuden asiassa määräämään väliaikaisen turvaamistoimen eli uhkasakon iasettamispäätöksen peruuttamisesta.
Kummallista. Työntekijäjärjestöt olivat kovasti näreissään, kun ne eivät saaneetkaan jatkaa rauhassa lakkoaan, jonka kaikki tiesivät jo alunperin laittomaksi.
Taas kerran nähtiin, ettei hyvityssakoilla ole minkäänlaista vaikutusta laittomien lakkojen estämiseksi.
Tuomarin esteellisyysarviointia ei tee helpommaksi se, jos tuomari seurustelee valtionsyyttäjän kanssa.
Onko tällaistakin tapahtunut tai tapahtumassa, liittyykö vihje po. tapaukseen?
Niin anonyymi, kenenkä tahojen seurustelusuhteeseen lausumasi viittaa?
Minäkin kuulin nyt parilta taholta tuosta anonyymin vihjaamasta seurustelusuhteessa kantelussa esteelliseksi epäillyn tuomarin ja valtionsyyttäjän välillä. Todella yllättävää! Ei itse seurustelu, vaan se ettei ko.tuomari tällä - tälläkään - perusteella jäävännyt jitseään, jos tuo väite pitää paikkansa. Väitteen paikkansapitävyys on syytä selvittää kantelijoiden asiamiehen toimesta. Jos ko. seikka pitää paikkansa, se yhdessä kantelussa esitettyjen muiden seikkojen kanssa tukee minusta kantelussa esitettyä väitettä ko. tuomarin esteellisyydestä.
Onhan se tietyllä tavalla romanttista, jos tuomari ja syyttäjä seurustelevat ja samalla ratkovat samaa juttua. Erityisen romanttista se on silloin, jos se tapahtuisi korkeimmalla mahdollisella tasolla. Esim. jos KKO:n jäsen ja VKS:n syyttäjä seurustelisivat.
Kun valtakunnansyyttäjä on jopa tohtinut arvostella KKO:n Halla-aholle määräämää sakkoa ja erityisesti sen suuruutta, olisi vastapainoksi hyvä, jos näiden virastojen edustajat pystyisivät "seurustelemaan" tai olemaan jopa salakihloissa!
Nyt myös toinen ihmettelyn aihe eli Jussi Halla-ahon KKO:sta saaman sakon rahamäärän lievyys.
Huomasin itse heti KKO:n tuomion antamisen yhteydessä julkaisemasta ratkaisuselosteesta, että siinä oli jätetty ilmoittamatta a) päiväsakon rahamäärä ja b) kokonaissakon määrä. Nämä tiedot ilmenevät sen sijaan asinosaisille annetusta "oikeasta" tuomiosta. Jussin päiväsakon rahamäärä oli alin mahdollinen eli 8 euroa, koska Jussilla ei ollut rikosten tekoaikana juurikaan verotettavaa tuloa; kokonaissakon oli siis vain 400 euroa. KKO ei "virallisesti tiennyt" että Jussi on nyt kansanedustaja ja että hänen tulonsa ovat n. 7000 e/ kk. Näillä tuloilla Jussin oikea sakko olisi kohonnut 3 000 euroon. Jorma Kalske VKSV:ssa harmittelee nyt sitä, ettei virasto kertonut KKO:lle, että Jussin nykyiset tulot ovat tuota suuruusluokkaa.
Mutta olisiko KKO voinut viran puolesta puuttua asiaan? Jos KKO olisi korottanut päiväsakkojen rahamäärän, ei kyseessä olisi ollut reformatio on peius -kiellon rikkominen, sillä myös syyttäjä valitti hovioikeuden tuomiosta. Jottei rahamäärän korotus olisi tullut yllätyksenä, olisi KKO:n kuitenkin tullut kysyä Jussilta hänen nykyisten tulojensa suuruutta ja varata sitten asianosaisille, siis myös syyttäjälle, tilaisuus lausua mielipiteensä siitä, mitä olisi pidettävä nyt Jussin päiväsakon suuruutena. Tämä olisi ollut minusta lain mukaan mahdollista.
Nyt KKO kuitenkin päätti "piilottaa" ja kätkeä koko ongelman ja vaikeni päiväsakon rahamäärästä/suuruudesta samoin kuin sakon kokonaismäärästä julkisuuteen annetussa selosteessa kokonaan. Tämä oli minusta kaikista huonoin vaihtoehto käsitellä asiaa.
Oikeudenkäynnin julkisuus ja toiminnan läpinäkyvyys näyttää siis olevan KKO:lle erittäin vaikea asia toteuttaa käytännössä!
Blogisti on oikeassa. KKO on laiminlyönyt prosessinjohdon eli kyselyvelvollisuutensa koskien Halla-ahon nykyisiä tuloja oikean päiväsakon rahamäärän selvittämistarkoituksessa. Kyseoikeus voidaan toki toteuttaa myös kirjallisessa menettelyssä.
Mitä väitettyyn PK:n ja valtionsyyttäjän seurusteluun tulee, niin muistetaanpa, että eräitä vuosia sitten erään päällikkösyyttäjän ja hovioikeuden neuvoksettaren seurustelusuhde oli esillä ns. Jippii -jutussa.
Se käsitys elää sitkeässä, että tosiasiassa neuvoksettaren jääviys muodostui seurustelusuhteesta, vaikka KKO "naamioi" päätöksessään perusteeksi jonkun sähköpostin.
Että niin KKO silloin...
James Hirvisaaren ja Jussi Halla-ahon saaminen sakkorangaistusten määrä:
- Hirvisaari 1 500 EUR (25 ps)
- Halla-aho 400 EUR (50 ps)
Tasan ei mene nallekarkit perussuomalaisillakaan...
Jumaleisson
Puhumattakaan salarakkaista.
Salarakas naistuomarihan voi katsoa salarakkaan asiajajan toimeksiantoa jne..
Ota näistä sitten selevää.
Tasavallan presidentin itsenäisyyspäivän vastaanoton TV-kuvauksesta saattoi havaita, että erään oikeusneuvoksen daami näytti kovasti eräältä valtionsyyttäjältä. Kumpikin on kunnostautunut työssään talousrikosten alalla, joten yhteistä harrastusta löytynee kyllä.
Siinä kesäpäiväkin seisahtui paikoillaan kun Niinistö pääsi kättelemään naapurimaan suurta johtajaa ensi kertaa presidenttinä. Miesten yhtyvät kädet muodostavat ihan selvästi kuvan sydämestä, jolla on siivet vai hmm...voisiko se olla saatananpalvontaan viittaava vuohipukin pää...ei hitto kyllä se on sittenkin siivet ja sydän, ja sydämen on ihan selvästi lävistänyt Amorin nuoli...selvä peli!
Odotamme Niinistöltä räväkkää avausta huomenna kahdenkeskisissä neuvotteluissa Putinin kanssa. Miten olisi vaikkapa vaatimus Karjalan Kannaksen palauttamisesta sitä vastaan, ettei Suomi liity Natoon?
"Kannas myös otetaan ja sit' myös lähetää kottii!" Silviisii!
Vai Karjalan Kannaksesta! Voi taivahan vallat! Juhannus on rakkauden ja lemmen väreiden juhlaa myös valtioiden välisessä diplomatiassa ja silloin puhutaan protokollaa kunnioittaen yhtymisen ihanuudesta ja autuudesta, raamatullisesti ilmaisten ”yhdeksi lihaksi tulemisesta”, kuten esimerkiksi Allegro-junasta. Ei suinkaan erosta ja irtiotoista, tai vielä pahempaa - haikailla menneen helluntain heilojen perään! Liekö Sauli jopa antanut Vladimirille lahjaksi rouvansa runoteoksen ”Paitasi on pujahtanut ylleni” ja ikään kuin etukäteen varmistaakseen toiveidensa perillemenon hempeästi vielä kuiskutellut ”--Suutelisin korviasi / tekisin kuten meri simpukoille / saman kohinan sytyttäisin--”. A vot, harasoo!
Seuraava runokokoelma Salelta:
- Lennu perkele, mihin taas piilotit sukkani!
"Rantakoivun alla" soidessa taustalla...
Lähti ajatus harhaileen...
Muistui mieleeni keskutelu VaKo:n ylituomari Timo Havun toimistossa...
Ja nyt KKO.n presidentti Koskelon vuodatus vakuutusoikeuden toimintaan.
Vakuutusoikeuden ylilääkäri professori Seppo Seitsalo taiteenkerääjä- ja tuntija on niinikään Ortonin ylilääkäri.
"Ortonilla toimii suurimpien vakuutusyhtiöiden yhteistyössä"
Mitähän sanottavaa tähän olisi "laillisuus/ valvonta/ viranomaisilla :-Q
Nyt taustalla soi Pohjolan yö:-\
Terve Jykä!
Otatko vielä viinaa entiseen malliin
vai oletko lopettanut?
Minä lopetin sen touhun 20vuotta
sitten!
Toinen Anonyymi
Viinahan on viisaiden juoma, kuten on sanottu. Minulla ei ole siten ollut syytä lopettaa alkoholin nauttimista. "Entiseen malliin"? Mistään juopottelusta minun "ottamisessani" ei ole kaiketi aiemminkaan ollut kysymys.
Lähetä kommentti