1. Vakuutusoikeudessa on lainoppineiden jäsentä lisäksi kahdeksan tuomarinvalan vannonutta tai vastaavan vakuutuksen antanutta sivutoimista varsinaista ja yhdeksän sanotun valan tai vakuutuksen antanutta varajäsentä. Lääkärijäsen osallistuu kahden lainoppineen jäsenen kanssa vakuutusoikeuden istuntoon, jos lääketieteellinen selvitys voi vaikuttaa asian ratkaisuun. Näin on asian laita varsin usein, sillä jokainen lääkärijäsen osallistuu vuosittain vakuutusoikeuden päätöksentekoon sadoissa jutuissa. Mainituilla ratkaisuilla on usein varsin suuri merkitys valittajina olevien yksityisten henkilöiden toimeentulon kannalta.
2. Vakuutusoikeuden lääkärijäsenen tehtävänä on oikeuden työjärjestyksen mukaan (19 §) 1) toimia ratkaisukokoonpanon jäsenenä, jos lääketieteellinen selvitys voi vaikuttaa asian ratkaisuun, 2) tarkastaa hänelle jaetut asiat ja merkitä käsittelymuistioon asian ratkaisuun vaikuttavat lääkeopilliset seikat sellaisessa laajuudessa, että niitä voidaan käyttää apuna perusteluita laadittaessa, ja 3) antaa tarvittaessa asiantuntija-apua toisille lääkärijäsenille sekä muille vakuutusoikeudessa asian käsittelyyn osallistuville. Lääkärijäsenten toimintaa valvoo ja heille asetetun työmäärän saavuttamisesta vastaa vakuutusoikeuden ylilääkäri, joka on edelleen vastuussa ylituomarille. Lääkärijäseniä koskevia periaatteellisia asioita ratkaistaessa on kuultava ylilääkäriä.
3. Lääkärijäsenten tehtävät on siis moninaiset, sillä lääketieteellinen selvitys vaikuttaa varsin usein asian ratkaisuun vakuutusoikeudessa. Kun asioiden käsittely vakuutusoikeudessa on kokonaan kirjallista ja siis ei-julkista, voivat lääkärijäsenet toimia asioiden käsittelyssä ikään kuin "takapiruna" eli he voivat vaikuttaa taustalla asioiden ratkaisuihin silloinkin, kun he eivät ole muodollisesti mukana istunnossa eikä heidän nimeään näy oikeuden antamissa päätöksissä. Lääkärijäsen antaa lausuntoja ja kertoo kysyttäessä käsityksiään lainoppineille jäsenille ja muille lääkärijäsenille.
4. Jo esivalmistelussa asian valmisteluun osallistuva notaari varaa lääkärijäsenelle tilaisuuden osallistua lausunnoillaan asian käsittelyyn esittämällä lääkeopillisissa asioissa lääkärijäsenelle esitettävät kysymykset (työjärjestys, 24 §). Nämä kysymykset ja lääkärijäsenten niihin käsittelymuistioihin kirjoittamat vastaukset eivät ole asianosaisjulkisia. Kirjallisen valmistelun jälkeen lääkärijäsen voi vielä osallistua valmistelevaan istuntoon, jonka tarkoituksena on varmistaa, että asia on valmis ratkaistavaksi "sujuvalla tavalla" (26 §).
5. Lääkärijäsenille ei ole asetettu erityisiä kelpoisuusvaatimuksia. Vakuutusoikeutta koskevassa laissa säädetään vain (4 §), että lääkärijäsenen ja lääkärivarajäsenen tulee olla laillistettu lääkäri ja että kullakin jäsenellä ja varajäsenellä tulee olla suomen kielen hyvä suullinen ja kirjallinen taito sekä ruotsin kielen tyydyttävä suullinen ja kirjallinen taito. Kielitaitoon on siis kiinnitetty erityistä huomiota, ei sen sijaan lääketieteelliseen erityisosaamiseen. Tämä vaikuttaa aika yllättävältä, sillä edes paljon puhuttua vakuutuslääketieteen tuntemusta ei lain mukaan lääkärijäseniltä vaadita.
6. Miten lääkäristä sitten tulee vakuutusoikeuden sivutoiminen jäsen? Lain mukaan valtioneuvosto, siis maan hallitus, määrää vakuutusoikeuteen riittävän määrän lääkärijäseniä ja lääkärivarajäseniä oikeusministeriön esityksestä viideksi vuodeksi kerrallaan. Lääkärijäsenten ja lääkärivarajäsenten määräämistä varten sosiaali- ja terveysministeriö tekee ehdotuksen oikeusministeriölle.
7. Mutta mikä elin tekee sosiaali- ja terveysministeriölle ehdotuksen virkaan nimitettävistä lääkärijäsenistä ja heidän varajäsenistään? Tästä ei laissa säännöksiä, mutta tämänpäiväisestä Helsingin Sanomien vakuutusoikeuden lääkärijäseniä koskevasta jutusta ilmenee, että käytännössä sanotun esityksen tekeminen on uskottu käytännössä yhdelle ainoalle henkilölle eli vakuutusoikeuden ylilääkärille, jonka tehtäväksi on annettu "uusien jäsenten etsiminen." Jos valistunut arvaus pitää paikkansa, niin ministeriö hyväksyy useimmiten sellaisenaan ylilääkärin "etsinnän" tuloksen. Ylilääkärinä on toiminut viimeksi Eero Hyvärinen, joka on ollut vaikuttanut vakuutusoikeuden lääkärijäsenenä viimeiset parikymmentä vuotta. Hyvärinen ilmoitti viime viikolla eroavansa tehtävästään, sillä hän pahoitti mielensä KKO:n presidentin vakuutusoikeuden tapaturmavakuutusasioissa antamia ratkaisuja kohtaan esittämän arvostelun takia.
8. Tämänpäiväisen Helsingin Sanomien jutun mukaan useimmat vakuutusoikeuden lääkärijäsenet ovat "päivätyössä" Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirissä HUS:issa. Maakunnissa toimivia lääkäreitä ei siis ole haluttu rekrytoitu kyseiseen tehtävään. HS:n jutussa on nostettu esiin ongelma, joka aiheutuu siitä, että vakuutusoikeuden varsinaisista lääkärijäsenistä ja heidän varajäsenistään kolmanneksella on kytköksiä niihin vakuutusyhtiöihin, jotka esiintyvät vakuutusoikeudessa valittajina olevien yksityishenkilöiden vastapuolina. Kytkös syntyy siitä, että kuusi vakuutusoikeuden lääkärijäsentä työskentelee sivutoimisesti lääkäriasemilla, jotka ovat tehneet vakuutusyhtiöiden kanssa sopimuksen siitä, että yhtiössä vakuutetut voivat hakeutua hoitoon kyseisille lääkäriasemille. Lääkäriaseman potilaan laskun maksaa siis vakuutusyhtiö. Kyseiset lääkärijäsenet osallistuvat sitten vakuutusoikeudessa myös sellaisten asioiden ratkaisemiseen, joissa mainitut vakuutusyhtiöt esiintyvät usein valittajien vastapuolina.
9. Mitä mainittu kytkös vaikuttaa kyseisten lääkärijäsenten puolueettomuuteen, jota oikeuden jäseniltä ja siis myös vakuutusoikeuden lääkärijäseniltä edellytetään? Vakuutusoikeuden ylituomari Juha Pystynen samoin kuin jutussa haastateltu vakuutusoikeuden lääkärijäsen tuntuvat kovasti vähättelevän sanotun kytköksen merkitystä. Pystynen sanoo, ettei lääkäreiden vakuutusyhtiöiltä sama tulo ei tee heitä esteelliseksi ratkaisemaan vakuutusoikeuden jäsenenä asiaa, jossa kyseinen vakuutusyhtiö on valittajan vastapuolena. Pystysen perustelu on se, että lääkärijäsenet "eivät ole tekemisissä yhtiöiden kansa vaan potilaiden kanssa."
10. Asia ei kuitenkaan taida olla niin yksioikoinen kuin ylituomari Pystynen ja jutussa haastateltu lääkärijäsen väittävät. Vaikka esteellisyyttä ei syntyisi minkään erityisen laissa mainitun tuomarin esteellisyysperusteen johdosta, kysymykseen voi tulla ja esteellisyyden aiheuttaa myös ko. tapauksessa yleissäännös, jonka mukaan tuomari on esteellinen, "jos jokin muu kuin laissa nimenomaan mainittu seikka antaa perustellun aiheen epäillä tuomarin puolueettomuutta asiassa" (OK 13:7.3). Huomioon on otettava lisäksi Euroopan ihmisoikeussopimus ja ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisukäytäntö, joka lähtee siitä, että esteellisyyssäännösten tarkoituksena on vahvistaa menettelyn neutraalisuutta ja yleistä luottamusta tuomioistuimen ja sen jäsenten riippumattomuuteen (objektiivinen puolueettomuus). Juuri yleisen luottamuksen turvaamiseksi esteellisyystilanne pitää aina ottaa vakavasti huomioon, vaikka esimerkiksi tuomarin taloudellinen sidonnaisuus tai muunlainen kytkös ei ilmeisesti vaikuttaisi tai edes voisi vaikuttaa asian käsittelyyn taikka siinä tehtävään päätökseen.
11. Jos lääkäri saa potilaan lääkäriasemalta käynnistä palkkion asemaa ylläpitävältä vakuutusyhtiöltä, niin ei voida ylituomari Juha Pystysen tavoin sanoa, että lääkäri ei ole "tekemisissä" vakuutusyhtiön kanssa. Yhtiö ei ole lääkärin potilas, mutta maksaa lääkärin potilaskäynnistä kirjoittaman ja yhtiölle osoittaman laskun. Jos ja kun lääkärijäsenet kertomansa mukaan jäävät itsensä sillon, kun valittajana on henkilö, jonka hoitavana lääkärinä ao. lääkärijäsen on ollut, niin tuntuu kummalliselta, ettei näin tapahdu silloin, kun asianosaisena vakuutusoikeudessa on vakuutusyhtiö, jolta lääkärijäsen on saanut sivutuloja.
12. Vaikuttaa siltä, että vakuutusoikeuden ylituomari on unohtanut tuomareilta edellytettävän objektiivisen puolueettomuuden ja vakuutusoikeuden riippumattomuuden, jota hänen vakuutusoikeuden päällikkötuomarina tulisi erityisesti vaalia, jottei syntyisi vaikutelmaa vakuutusoikeuden vakuutusyhtiöitä suosivasta päätöksenteosta. Tällainen vaikutelma näyttää kuitenkin julkisessa keskustelussa syntyneen johtuen paljolti juuri vakuutusoikeuden lääkärijäsenten väitetyistä sidonnaisuuksista. Sidonnaisuudet tulisi ilmoittaa julkisesti ja vakuutusoikeuden lääkärijäsenet tulisi valita tehtävään julkisen haun perusteella eikä yhden lääkärin etsiskelyn perusteella.
13. Suomi kuuluu maailman vähiten korruptoituneiden maiden joukkoon, mutta Transparency Internationalin korruptiomittauksissa ei ole otettu huomioon rakenteellista korruptiota. Tämä selittää Suomen aseman sanotuissa mittauksissa, sillä kuten tiedämme, rakenteellinen korruptio on saanut rehottaa meillä varsin vapaana. Rakenteellinen korruptio on suurelta osin laillista, Suomen laki ei sitä kiellä.
14. Rakenteelliselle korruptiolle on tyypillistä sinänsä toimivallan puitteissa tapahtuva toiminta, jossa lakia ja muita normeja tulkitaan ja sovelletaan (venytetään) joidenkin eduksi vallan, tehtävien tai asemien hankkimiseksi tai julkisten varojen jakamiseksi esimerkiksi poliittisin perustein. Virkamies tai tuomari saattaa kahden vastakkaisen osapuolen riidassa kokea toisinaan suorastaan velvollisuudekseen tukea lakia tulkitsemalla tai venyttämällä toista osapuolta ja tämän asiassa edustamaa tulkintaa. Tietyllä toimialalla toimivat voivat muodostaa verkoston (HV-verkostot), jossa tehtäviä tai muita etuja "satutaan jakamaan" niille, jotka vastavuoroisesti suostuvat toimimaan virassaan mainittuja etuja jakavien tahojen intressien edellyttämällä tavalla.
15. Esiintyisikö vakuutusoikeudessa rakenteellista korruptiota? Vakuutusoikeuden vakuutusyhtiöitä suosivasta linjasta tapaturma-asioissa on olemassa vakuuttava näyttö KKO:n viime vuosina antamissa lukuisissa ennakkopäätöksissä, joka poikkeaa selvästi vakuutusoikeuden omaksumasta kannasta. Näistä ennakkopäätöksistä huolimatta vakuutusoikeus on ollut haluton muuttamaan linjaansa. Perusteluja tästä linjasta kiinnipitämiselle ei vakuutusoikeuden päätösten perusteluissa ole juurikaan esitetty. Tällöin syntyy luonnollisesti epäily siitä, että juuri vakuutusoikeuden lääkärijäsenten taloudelliset kytkökset vakuutusyhtiöihin ovat osaselitys ja ehkä jopa ratkaiseva tekijä vallitsevaan käytäntöön.
16. Olisi mielenkiintoista tietää, ovatko mainitut kytkökset vakuutusyhtiöihin olleet olemassa jo sillon, kun vakuutusoikeuden ylilääkäri on "etsinyt" uusia lääkäreitä vakuutusoikeuteen, vai ovatko uudet vakuutusoikeuden lääkärijäsenet saaneet sivutoimia vakuutusyhtiöiden ylläpitämiltä lääkäriasemilta vasta tultuaan nimitetyiksi vakuutusoikeuden jäseniksi.
17. HS:n tämänpäiväisen jutun alaotsikko kuuluu: Kolmannes vakuutusoikeuden lääkäreistä työskentelee lääkäriasemilla, joissa potilaan laskun maksaa usein vakuutusyhtiö. Oikeudessa samat yhtiöt ovat juttujen osapuolia.
18. Tämä vaikuttaa jotenkin tutulta. Aivan oikein, itse asiassa korkeimman oikeuden jäsenten sivutoimissa on kysymys aika paljon samanlaisesta asetelmasta. Kolmannes KKO:n jäsenistä on työskennellyt tai toimii välimiehenä jutuissa, joissa heidän usein varsin korkeiksi nousevat palkkionsa maksavat välimiesriidan osapuolina olevat vakuutusyhtiöt, pankit, rakennusliikkeet, paperitehtaat tai muut sen kaltaiset suuret yritykset. Nämä samat vakuutusyhtiöt, pankit, rakennusliikkeet, tehtaat ja muut suuret yritykset esiintyvät usein asianosaisina myös KKO:ssa, jolloin näiden riitojen ratkaisemiseen osallistuvat samat oikeusneuvokset, jotka ovat välimiehinä saaneet palkkionsa kyseisiltä yrityksiltä.
19. Tuomareiden välimiestehtävät lainsäätäjä on meillä kuitenkin siunannut ja vieläpä niin, etteivät ulkopuoliset eivätkä edes juttujen osapuolina KKO:ssa esiintyvät henkilöt ja yhtiöt saa (virallisesti) tietää, minkä yhtiöiden välisten riitojen ratkaisemiseen heidän jutuissaan KKO:ssa tuomareina olevat oikeusneuvokset ovat välimiehinä osallistuneet. KKO:n jäsenten välimiestehtävät ovat siis umpisalaisia.
20. Jos vakuutusoikeuden lääkärijäsenet tienaavat vakuutusyhtiöiden ylläpitämillä lääkäriasemilla vain "suolarahoja", kuten HS tänään "lieventävänä asianhaarana" kertoo, niin KKO:n oikeusneuvokset eivät tyydy välimiehinä suinkaan pikkusummiin, vaan heidän välimiespalkkionsa voivat ylittää jopa heidän virkapalkkansa määrän, joskus jopa moninkertaisesti.
21. Voidaankin kysyä, kummassa tuomioistuimessa rakenteellisen korruption vaara on suurempi ja vaikeampi paljastaa, vakuutusoikeudessa vai KKO:ssa? Vai onko vastauksena "väliäkö tuolla", sillä eihän rakenteellinen korruptio ole sinänsä lainvastaista! Ainakin ylimmät laillisuusvalvojamme eli oikeuskansleri ja eduskunnanoikeusasiamies suhtautuvat kysymykseen ja ongelmaan hälläväliä-tyyliin, sillä he eivät puutu mainittuun epäkohtaan kummankaan tuomioistuimen osalta. Heidän asenteenaan tuntuu olevan: "Emme halua tietää asiasta mitään, älkää ihmeessä vain tänne ikinä kannelko"!
22. Oikeusvaltiossa rakenteellisen korruption mahdollisuus tulisi estää. Vakuutusoikeuden lääkärijäsenten ei sallita oikeusvaltiossa hankkia sivutuloja vakuutusyhtiöiltä eikä maan ylimmän tuomioistuimen tuomareiden ole lupa harjoittaa virkansa ohella tuottavaa ja umpisalaista yksityispraktiikkaa välimiehinä.
76 kommenttia:
Delhistä lennätetään, että intialainen joogan opettaja ja televisioguru Baba Ramdev jatkaa jo neljättä päivää poliittista paastoaan. Ramdev vaatii hallitukselta tehotoimia korruptiota vastaan, tai uhkaa laajentaa paastoprotestinsa koko maahan. Hän on aiemminkin paastonnut samasta syystä.
Meillä Suomessa on oma Baba eli Uutisvuodon Baba Lybeck. Voisiko hän tehdä kaimansa Baba R:n tempun korruption vastustamiseksi?
Kovimmat liikemiehet löytyvät nykyään lääkärien ammattikunnan joukosta. Se on vielä jossakin määrin ymmärrettävää, että lääkäreitä käytetään esimerkiksi sivutoimisina asiantuntijajäseninä vakuutusoikeudessa, joskin asia voitaisiin hyvin hoitaa muutenkin.
Ennenkuulumatonta sen sijaan olisi, jos esimerkiksi julkiset oikeusavustajat pitäisivät virkansa ohella "yksityisvastaanottoa" tai työskentelisivät oman toimensa ohella suurissa yksityisissä asianajotoimistoissa. Se mikä ei juristien kohdalla tule kuuloonkaan, on kuitenkin lääkärien keskuudessa aivan normaalia. Hyvin ovat osanneet lääkärit korttinsa pelata.
Tämä on kuitenkin vasta alkua. Terveydenhuoltoa yksityistetään kovaa vauhtia ja niissä bisneksissä pyörivät miljardit.
Mielenkiintoista on nähdä, mihin tämä tästä jatkuu.
"Ennenkuulumatonta sen sijaan olisi, jos esimerkiksi julkiset oikeusavustajat pitäisivät virkansa ohella "yksityisvastaanottoa" tai työskentelisivät oman toimensa ohella suurissa yksityisissä asianajotoimistoissa".
Kyllä, mutta eikö anonyymi näe mitään "ennenkuulumatonta" tai vastaavaa kamaluutta siinä, että KKO:n tuomarit pitävät tosiasiallisesti sanotunlaista "yksityispraktiikkaa" toimimalla välimiehinä?
Siinä yhteydessä ei tarvitse puhua konditionaalissa, vaan yksityispraktiikka on täyttä totta.
Oikea huomio blogistilta, ennenkuulumatontahan se on. Siispä myös julkisille oikeusavustajille oikeus yksityisvastaanottoon. Toisin kuin oikeusneuvoksilla, on julkisten oikeusavustajien heikko palkkataso varsin hyvä peruste tälle vaatimukselle.
Aiemmin hovioikeudenviskaalit toimivat lähes säännönmukaisesti asianajotoimistoissa ja monilla oli jopa oma lakiasiaintoimistokin. Esimerkkinä vaikkapa Sauli Niinistö, jolla oli oma toimisto Salossa samaan aikaan kun hän oli viskaalin virassa Turun hovioikeudessa. Asianajoa ei maltettu jättää vielä edes sinä vaiheessa, kun viskaali oli edennyt urallaan hovioikeuden apujäseneksi.
Kiitos blogista
Eduskunnan oikeusasiamies ja valtioneuvoston oikeuskansleri voivat ihan omiin nimiinkin piipahtaa kaffella lönnrotinkatu 18,
Kahvit lettivehnäsen kera työnmerkeissä on paikallaan lounastamista on kuitekin syytä välttää ettei tule sanomista.
Koska kumpainenkaan ei voi puuttua puolueettoman tuomioistuimen toimintaan niin eipä sitten anna aihetta enempään.
Joissakin tapauksissa viskaalille saattoi olla avartavaa asianajoa harjoittaessaan huomata, ettei homma aina toimi alioikeudessa aivan kirjan mukaan, eikä muutoksenhaussa läheskään aina ole kysymys hovioikeuden rasittamisesta turhilla valituksilla.
Itse olin siinä käsityksessä, että vakuutusoikeudessa ovat yleensä vastapuolina valittaja/etuuden hakija ja joku alemman tason lautakunta (esim. tapaturmaltk), jonka ratkaisusta on valitettu.
Tietääkseni mikään vakuutusyhtiö ei ylläpidä lääkäriasemaa, vaan kaikki ne ovat tehneet lukuisten asemien kanssa sopimuksia, ja jokaisella asemalla lienee sopimuksia useiden vakuutusyhtiöiden kanssa. Tämä taas johtuu viitisen vuotta vanhasta lain tai asetuksen muutoksesta, jonka seurauksena siirtymää julkiselta puolelta yksityiselle on tapahtunut - vakuutusyhtiöt saavat sen jälkeen potilaansa hoitoon nopeammin ilman jonoja. Nämä sopimukset eivät myöskään ole millään lailla lääkärikohtaisia. Useimmat ovat suuria semia, joilssa pitää vastaanottoa satojakin lääkäreitä. Potilas ohjautuu sille, jonka erikoisalasta on kysymys ja jolla on ensimmäisenä vapaa aika.
Toisin kuin Lönnrotinkatu 18:a edustava anonyymi väittää, oikeuskansleri ja oikeusasiamies voisivat toki puuttua yleisellä tasolla vakuutusoikeudessa vallitseviin epäkohtiin ja siis myös vakuutusoikeuden lääkärijäsenten arveluttaviin, vakuutusyhtiöiden "sopimuslääkäriasemien" välityksellä lääkäreille maksamiin palkkioihin, jotka voivat vaarantaa vakuutusoikeuden puolueettomuuskuvan. Tämä ei ole olisi tietenkään puuttumista yksittäistapauksissa vakuutusoikeuden toimintaan.
Se, miten potilaat mainituilla sopimislääkäriasemilla ohjautuvat eri lääkäreille, ei toki ole asiassa relevantti seikka.
Suomen olympiakomitean valmennuspäällikkö Niemi-Nikkola oli tiukkana Lontoossa lausuessaan, etteivät alisuorittajat kuulu olympiakisoihin.
Totta. Niemi-Nikkola ei näytä kuitenkaan tarkoittavan lausunnollaan Suomen olympiakomitean edustajia, ei etenkään komitean valmennusjohtoa, joka on koostunut jo pitkään pelkästään alisuorittajista.
Kiitoksen Virolaisen Jyrkille erittäin tärkeän aiheen esille nostosta ja erinomaisen tarkasta esille viipaloinnista. Toivon, että läpivalaisuun saadaan myös prosessien alkupää. Eli vakuutusyhtiöt. Vakuutuslääkäreineen ja vakuutuslakimiehineen. Tuon tähän kohtaan kohteliaimmin yhden lisälähestymiskulman aiheeseen. Kyse on lakisääteisestä työtapaturmavakuutuksesta. Linkin takaa avautuvan selvityksen oikeusministeriölle vuonna 2003 tehnyt Maija Sakslin toimii nykyisin eduskunnan apulaisoikeusasiamiehenä.
"Avoin muistio vakuutusoikeudesta" >>> http://ajankuva.blogspot.fi/2007/11/avoin-muistio-vakuutusoikeudesta.html
Nykyään esteellisyyskysymyksiin periaatteessa monella alalla suhtaudutaan hyvin hyvin varovasti ja tarkoin. Poliisi ei saa ammatikseen toimia portsarina eikä ulosottomies tiemmä saa harjoittaa yksityistä perintää.
Niinpä näidenkin esimerkkien näkökulmasta perin omituista on, että tuomarin on sallittua harjoittaa yksityistä tuomarintointa ilman, että kukaan näkee asiassa ongelmaa tai mitään vaaroja pääviran hoitamisen suhteen.
Tuomarinhan pitäisi olla se kaikista riippumattomin virkamies. Niinhän he mielellään aina silloin ovat, kun heille itselleen ja omille intresseilleen sopii siihen vedota. Alemmat tuomarit taitavat tämän asian ottaakin vakavasti. Ylimpiä tuomareita ei tämä uskottavuuden ja riippumattomuuden vaaliminen samalla tavalla jostain syystä kiinnostakaan. Raha ratkaisee, vaikka idealisti voisi muuta ajatella.
Miksi Vakuutusoikeuden jäseninä täytyy missään jutussa ylipäätään toimia lääkärijäsen, joka tekee ratkaisuja tuomarinvalan nojalla? Eikö yksinkertaisinta olisi, ettei vakuutusoikeuden kokoonpanoon missään jutussa kuuisi lääkärijäsentä?
Kun kaikissa niissä jutuissa, jotka tulevat vakuutusoikeuteen ja joihin kuuluu ns. lääkärin lääketieteellinen arviointi, on jo hankittu lääkärinlausunto vakuutusoikeuteen valittaneen partin toimesta ja kun vastapuoli, joka yleensä on korvauksen mahdollisesti maksamaan joutuva vakuutusyhtiö, työantaja jne., on myös hankkinut lääkärinlausunnon asiasta valittaneesta henkilöstä, eihän itse vakuutusoikeuden jäsenille jää muuta kuin arvioitavaa kuin se, kumman partin lausuntoa uskoa, jos lausunnot ovat erilaiset.
Ei siihen tarvita enää vakuutusoikeudessa toimivaa lääkäriä, kun jo ainakin kaksi ellei useampi lääkäri on jo jutun aikaisemmassa vaiheessa lausunut käsityksensä asiassa.
Eihän KKO:ssa eikä alemissa oikeuksissakaan ole mitään lääkärijäseniä, vaikka sielläkin varsin usein joudutaan arvoimaan lääketieteellistä näyttöä.
Siispä lääkärijäsenet kokonaan pois vakuutusoikeuden kokoonpanosta.
Olen muuten kaksi kertaa lyhyen ajan sisällä avustanut päämiestäni vakuutusoikeudessa pidetyssä suullisessa käsittelyssä.
Minulla ei ole ollut mitään vaikeuksia saada jutuissani suullista käsittelyä aikaiseksi.
Olen jo valituskirjelmissäni tarvittaessa vedonnut aina siihen, että jos vakuutusoikeus ei järjestäisi pyytämääni suullista käsittelyä, tule viemään asiani EU-tuomioistuimeen. Tämä lienee varsin tehokas pelote saada asia suullisesti vakuutusoikeudessa käsitellyksi.
Minusta jotenkin tuntuu, että vakuutusoikeus ei surmin suinkaan halua raportoida käsittelemistään asioista EU-tuomioistuinta.
Totuuden nimissä on myös todettava se, etteivät läheskään kaikki asiakkaitaan avustavat asianajajat ja muutkaan lakimiehet suhtaudu vakuutusoikeudelle tehtäviin valituksiin sellaisella vakavuudella kuin muihin juttuihin, vaan juttuja hoidellaan ns. vasemalla kädellä puoli huolimattomasti.
Kaiken kaikkiaan yhteenvetona todettakoon, että
varsin "salaperäinen maailma" tämä vakuutusoikeusmaailma. Kyllä siinä työsarkaa Jyrkille ja Hesarille riittää!!!
Merkittävä syy asiantuntijalääkäreiden blogissa mainittuun rakenteelliseen korruptioon on tehtävän sivutoimisuus, josta seuraa, että sivutoimisella on päätyö, joka saattaa tehdä jääviksi. Tähän ratkaisu olisi päätoimisuus. Tämän ongelma vain olisi se, että pätevä lääkärijäsenelle tulisi maksaa sen tasoista palkkaa, että se sotkisi koko vakuutusoikeuden - ellei KKO:n - palkkarakenteen.
Toinen rakenteellista korruptiota luova seikka on käytännössä edellytetty vakuutuslääketieteellinen kokemus, jota voi hankkia vain työskentelemällä vakuutusyhtiöihin kytkyssä olevissa paikoissa.
"Se, miten potilaat mainituilla sopimislääkäriasemilla ohjautuvat eri lääkäreille, ei toki ole asiassa relevantti seikka."
Onko sillä sitten, näkee lääkäri ylipäänsä kuka laskun maksaa vai hoitaako tuon puolen erillinen jokin laskutusosasto tms?
Näiden "sopimuslääkäriasemien" lääkäreiden toiminta vakuutusoikeudessa on kyseenalaista vaikkeivat he saisikaan palkkiotaan vakuutusyhtiöltä. Päinvastoin vakuutusyhtiöhän hyötyy, jos lääkäri sanavalinnoillaan vähättelee vamman syntymistä vakuutuksen kattavien toimien seurauksena(esim. todennäköisesti muuttuu muotoon mahdollisesti) ja korostaa esim. ikääntymisen ja nivelvammoissa kulumisen vaikutusta. Tällöinhän vakuutusyhtiöiden on helppo hylätä korvaushakemus, kun hoitavan lääkärin lausuntokin mahdollistaa sen ja potilas hyväksyy tuomionsa helpommin.
Ehkä (vakuutus)lääkäreidenkin keskuuteen on sitten muodostunut näitä hyväveli verkostoja, koska vakuutusyhtiöiden edun mukaan toimiminenhan se vasta osoittaakin ammattitaitoa. Näistä kivenkovista "ammattilaisista" onkin sitten hyvä hakea porukkaa kaikenlaisiin lisätienesteihin kuten vakuutusoikeuden lääkärijäseniksi.
Mielenkiintoisia kommentteja! Skorpioni on oikeilla jäljillä ihmetellessään, miksi vakuutusoikeuteen ylipäätään tarvitaan lääkäreitä asiantuntijajäseniksi.
Tuomioistuinhan voi hankkia tarvittavan asiantuntemuksen myös asiantuntijatodistelun avulla eli pyytämällä, kuten KKO tekee tapaturmavakuutusasioissa, asiantuntijalausunnon Valviralta.
Lainsäädännössä ja oikeuskirjallisuudessa on jo pidemmän aikaa pohdittu sitä, miten tarvittava erityisasiantuntemus olisi järkevintä hankkia tuomioistuimen, siis a) asiantuntijaedustuksen eli asiantuntijajäsenten avulla vai b) asiantuntijatodistelun avulla.
Tätä kysymystä on pohdittu pro et contra -tyyliin viimeksi OTT Mikko Vuorenpään kirjassa "Asiantuntijatodistelun ongelmakohtia" (2012) s. 45-55. Vuorenpää kallistuu asiantuntijatodistelun kannalle vaikka "ehdottoman oikeaa" kantaa kysymykseen onkin mahdotonta antaa.
Asiantuntijakokoonpanoihin liittyvät pulmat ovat MV:n mukaan suurempia kuin asiantuntijatodisteluun liittyvät ongelmat, miltä osin MV viittaa esimerkkinä juuri vakuutusoikeuden kokoonpanoon.
Asiantuntijatodistelun etuna on esimerkiksi se, että sen avulla tapahtuva kokemussääntöjen selvittely oikeudenkäynnissä turvaa menettelyn kontradiktorisuuden toteutumisen erityiskokoonpanoja paremmin. Kun oikeuden jäsenet saavat omien asiantuntijajäsentensä kautta tietoja asiaan ja sen ratkaisuun liittyvistä kokemussäännöistä, esimerkiksi juuri lääketieteellistä kysymyksistä, eivät jutun asianosaiset pääse kyseenalaistamaan ko. kokemussääntöjen paikkansa pitävyyttä.
Asiantuntijakokoonpanot ovat lisäksi omiaan aiheuttamaan epäluottamusta tuomioistuimen puolueettomuutta kohtaan.
Olisin kysymyksen asiantuntijakokoonpano vai -todistelu osalta olemaan samaa mieltä kuin JV juuri kontradiktorisuuden toteutumisen vuoksi (ts jutun asianosaiset näkevät, millä perusteella heidän asian ratkaistaan ja voivat ottaa siihen kantaa).
Asiantuntijatodisteluun siirtymisessä on kuitenkin kaksi ongelmaa:
- tuomioistuin ei välttämättä ilman asiantuntijajäsentä pysty ymmärtämään asiantuntijatodistajia, jos näiden sisältö menee hyvin syvällelääketieteeseen
- asiantuntijatodistelu on kallimpaa kuin asiantuntijajäsen varsinkin jos molemmilla osapuolilla on yksi tai useampia omia asiantuntijoita. Ainakin käräjäoikeudessa tuollaisten laskut ovat "suolaisia". Alentakaa ei voi, muuten ei ole kohta ole asiantunjoita.
Olen ymmärtänyt, että erityisesti vakuutusoikeudessa kustannuskysymys on oleellinen.
Ja tässä lisätietoa jo vuonna 2003 Maija Sakslin tekemästä selvityksestä. Hän toimii tällä hetkellä eduskunnan apulaisoikeusasiamiehenä.
Lääketieteelliseen arviointiin vakuutusoikeudessa ehdotetaan muutoksia
http://www.om.fi/Oikeapalsta/Haku/1146647923082
17.09.2003
"Lääketieteellisen arvioinnin avoimuutta olisi lisättävä ja sen merkitystä vahvistettava käsiteltäessä työkyvyttömyyseläkettä ja tapaturmavakuutusta koskevia valituksia vakuutusoikeudessa.
Näin ehdottaa tutkija Maija Sakslin selvityksessään oikeusturvan toteutumisesta näitä etuuksia koskevien valitusten käsittelyssä vakuutusoikeudessa."
Eikä tässä vielä kaikki.
Samaan aikaan toisaalla viimeisteltiin vuosina 2003-2007 "kahden lääkärin loukku" - nimellä tunnettu lakipakettikokonaisuus.
Jota olisi hyvä peilata nykyisen hallituksen hallitusohjelmaan.
"Hallitusohjelmasta"
http://ajankuva.blogspot.fi/2012/08/hallitusohjelmasta.html
...ei liene ihme, jos vakuutusyhtiöissä tämän kokonaisuuden on hehkutettu olevan pomminvarman...
Tämä blogi tuo todella raikkaan tuulahduksen tonkiessaan kaikkea tätä mädännäisyyttä! Eniten uskoa Suomen korruptoitumatomuuteen valaisi korruptiotuomio (kunhan nyt tuota karmeaa sanaa uskallettaisiin edes käyttää lakikirjassa)
KIITOS!
Tosiaan, OTL Maija Sakslin, joka siis tuntee hyvin vakuutusoikeuden ongelmat, on nyt eduskunnan apulaisoikeusasiamiehenä, ollut kai jo parisen vuotta.
Mutta eipä ole häneltäkään nyt kuulunut ehdotuksia tai kannanottoja asiantilan korjaamiseksi! Tästä nähdään, että tutkijana ihminen vielä saattaa ottaa kantaa rohkeasti, mutta kun hän sitten pääsee itse "puikkoihin" ja korkeaksi päättäjäksi, niin mielenkiinto tuntuu kummasti hiipuvan.
Toki edellisellä kaudella eduskunnalle annettiin HE vakuutusoikeuslain muuttamisesta ja siinä yhteydessä esitettiin eräitä muutoksia nyt esillä olleisiin kysymyksiin.
Mutta mitä tapahtui? Lakiesitys raukesi, kun sitä ei ehditty käsitellä ennen vuoden 2011 eduskuntavaaleja. Tiettävästi lakiesityksen etenemistä jarruttivat etenkin keskeiset etujärjestöt eli SAK ja EK. Tämä taas lienee johtunut siitä, että vakuutusoikeudessa on lääkärijäsenten lisäksi vielä useita ns. sivutoimisia jäseniä, jotka edustavat tiettyjen muiden työ- yms. alojen tuntemusta. Nämä paikat ammattiliitot ja mut vastaavat järjestöt ovat miehittäneet omilla jäsenillään.
Rakenteellinen korruptio ulottaa lonkeronsa siis etujärjestöjen toimin myös eduskuntaan asti.
Vuonna 2010 eduskunnalle annettu lakiesitys vakuutusoikeuslain muuttamisesta siis raukesi ennen huhtikuun 2011 eduskuntavaaleja, koska sitä ei ehditty käsitellä. Perustuslakivaliokunnan tuolloinen puheenjohtaja Kimmo Sasi moittii tästä HS:ssa 20.6.2012 OM:ä, koska sieltä tuli lakiesityksiä "liikaa ja liian myöhään."
Tuolloinen oikeusministeri Tuija Brax ei Sasin syytöstä hyväksy (HS 20.6.). Hän viittaa keskeisten työnantaja- ja työntekijäjärjestöjen kantoihin, joissa sekä EK että SAK vastustivat lausunnoissaan esityksen keskeisiä osia, kuten juuri vakuutusoikeuden mahdollisuutta pyytää lääkärinlausuntoja. Tällä oli Braxin mukaan merkitystä siihen, ettei asia edennyt eduskunnassa.
Uskoisin tässä kohdin Braxin selitystä, vaikka toki sanottu lakiesitys olisi voitu antaa eduskunnalle jo aiemmin eikä jättää sitä viime tippaan ennen vaaleja.
Kimmo Sasin johtama perustuslakivaliokunta puolestaan innostui ahkeroimaan niin tiiviisti ja pitkään Matti Vanhasen esteellisyysasian kimpussa, että monet muutkin tärkeätä lakiesitykset kuin vain vakuutusoikeutta koskeva esitys "jäi valiokunnan käsiin." Esimerkkinä vaikkapa yksityistä pysäköinninvalvontaa koskeva lakiesitys, joka oli hyvä, mutta jonka Sasi johtama valiokunta torppasi hätäpäissään ja parkkiaktivistien pelossa vasemmistolaisten asiaintuntijoiden antamien lausuntojen perusteella.
Nykyinen oikeusministeri Anna-Maja Henriksson ei puolestaan tunnu pitävän asian kanssa mitään kiirettä, sillä hän sanoi HS:ssa 20.6.-12, että "vakuutusoikeus menee remonttiin lähivuosina." Siis vasta lähivuosin, joka voi merkitä esim. 5-10 vuotta! Huh, ettei taas kävisi niin, että ko. lakiesitys annetaan eduskunnalle niin viime tipassa ennen (joitakin) tulevia vaaleja, ettei sitä ehditä käsitellä.
OIkeusministeri Henrikssonilla on tunnetusti muita kiireitä, sillä hän tuntuu keskittävän kaiken tarmonsa ja osaamisensa seksinostokieltoa tarkoittavan lain säätämiseen.
Anna-Maja haluaa panna siis asiat tärkeysjärjestykseen, jossa seksinoston kielto on toki paljon, paljon tärkeämmällä sijalla kuin pienten ihmisten oikeusturva vakuutusoikeudessa.
Luottamus vakuutusoikeuteen ei varmaankaan lisääntynyt lääkäri Eero Hyvärisen erolla varsinkin jos vaihtoehtona olisi ollut erottaminen.
Oikeaa syytä lähtöön ei varmaankaan ole kerrottu ja tuskin kerrotaankaan.
Asiakkaan näkökulmasta, Hyvärisen lähtö ja Pystysen lausunto viiveestä, millä VakO tulee ottamaan huomioon KKO.n "päätökset" tulevat herättämään mielen pahoittumista jopa suuttumusta.
Tulisiko VakO:n tutkia uudestaan päätöksensä, joihin ylilääkäri Hyvärinen on antanut jonkinlaisen lausunnon.
Vakuutusoikeuden lääkärijäsenet ovat varmasti "palkkansa ansainneet" eikä heitä hevin saada pois vaikka minkälainen uudistus valmisteltaisiin. Vakuutusoikeuden lääkärijäsenten merkitys ja se, kuinka paljon he "tuottavat" erilaisille eläkeyhtiöille, vakuutusyhtiöille jne.,jotka ovat esimerkiksi jonkin korvaushakemuksen tehneen yksityisen henkilön vastapuolena,olisi helppo selvittää ja on varmaan jonkun tutkijan toimesta epäilemättä selvitettykin.
Tuskin kukaan lähtee vakuutusoikeuteen hakemaan korvausta esim. loukkaannuttuaan, ellei hänellä ole jo hakuvaiheessa hakijan terveydentilan tutkineen lääkärin - tässä "oma lääkäri"- lausunto, jonka perusteella korvausta kannattaa hakea. Kun hakija on sitten tehnyt hakemuksensa mainitunlaisen oman lääkärin positiivisen lääkärinlausunnon perusteella ja jää odottamaan, että hänen hakemuksensa mahdollisimman pikaisesti tutkittaisiin vakuutusoikeudessa, tulee monella hakijalle täytenä yllätyksenä, ettävakuutusoikeuden "asiantuntijalääkäri", joka on siis vakuutsuoikeuden jäsen, suhtautuukin täysin päin vastaisella tavalla oman lääkärin lausuntoon.
On myös hyvä huomata, että oma lääkäri antaa lausunnon hakijalle tutkittuaan henkilökohtaisesti hakijan siis tavattuaan hakijan, mutta vakuutusoikeuden "asiantintijalääkäri" ei koskaan tai poikkeuksellisesn harvoissa tapauksissa edes näkee hakijaa. Vakuutusoikeuden "asiantuntijalääkäri" tekee siis arvionsa hakijan terveydentilasta pelkkien papereiden perusteella tutkimatta tai edes tapaamatta hakijaa.
On aivan selvää, että tällä menettelyllä -nimitettäköön sitä sitten korruptioksi tai miksi muuksi - vakuutusoikeuden asiantuntijalääkäri "tuottaa" kymmeniä miljoonia yksityisen hakijan vastapuolelle.
Tämän vuoksi vakuutusoikeuden asiantuntijalääkärin asema mainitun oikeuden jäsenenä on "kiveen hakattu".
Jotta se summa, minkä vakuutusoikeuden jäseninä toimivat lääkärit edellä kerrotulla tavalla "tuottavat" selviäisi, olisi suoritettava selvitys ja laskettava, mikä on oman lääkärin ja vakuusoikeuden jäsenenä toimivan lääkärien lausuntojen välinen rahallinen erotus.
Virolainen hieman oikoo sopimussuhteita sanoessaan, että lääkäri saa tuloja vakuutusyhtiöltä. Lääkäri saa palkkionsa potilaalta. Jos tällä on vakuutus, saa hän vakuutusehtojen mukaisen korvauksen vakuutusyhtiöltä. Jos asiaan liittyvää paperityötä on helpotettu erilaisilla vakuutuskortti- tai suorakorvausmenettelyillä, ei se muuta näitä sopimussuhteita.
Perustin sanomiseni tältä osin HS:n eiliseen juttuun, jonka otsikossa todetaan, että "kolmannes vakuutusoikeuden lääkäreistä työskentelee lääkäriasemilla, joissa potilaiden laskun maksaa usein vakuutusyhtiö."
Sillä, että lääkäri mahdollisesti kirjoittaa laskun ensin potilaalle, ei ole merkitystä, koska tuon laskun maksaa tai korvaa potilaalle vakuutusyhtiö. Lääkärit tietävät varmaankin hyvin, kuka viulut ja heidän palkkionsa lopulta maksamaa.
Elokuu 13 Hesari
Nyt tuli mielensä pahoittaneiden vakuutusyhtiöiden lääkäreiden vuoro astua kehiin
Tuskin Torstilankaan pussissa on puhtaat jauhot. jotain asiallistakin asiaan olin huomaavinani Ilkan vuodatuksessa.
Nyt ollaan jouduttu selkä seinää vasten selittäjän osaan on joutuneet ne jotka on päässeet vähemmällä tähän asti.
"On aivan selvää, että tällä menettelyllä -nimitettäköön sitä sitten korruptioksi tai miksi muuksi - vakuutusoikeuden asiantuntijalääkäri "tuottaa" kymmeniä miljoonia yksityisen hakijan vastapuolelle."
Vielä paljon enemmän vakuutusyhtiöille tuottavat yhtiöiden omat vakuutuslääkärit, joiden lausuntojen perusteella yhtiöt epäävät korvauksia. Nämäkään lääkärit eivät tapaa tai edes näe hakijoita.
Tänään HS:ssa haasteltiin yhtä vakuutusyhtiön vakuutuslääkäriä, joka kertoi, että vakuutusyhtiöillä on palveluksessaan vain kymmenkunta vakinaista vakuutuslääkäriä ja että suurin osa lausunnoista tehdään sivutoimisesti eli "iltatöinä" - varmaan esimerkiksi kotisohvalla toisella silmällä Kauniita ja rohkeita tms. tv-ohjelmia seuratessa. "Normi" on kuulemma 30 lausuntoa illassa ja 150 lausuntoa viikossa!
Sillä lailla! Ihan kivaa ja varmasti sangen kannattavaa kotityötä raskaan lääkäriasemalla tai muualla tehdyn päivätyön jälkeen. Jos yhdestä lausunnosta sivutoiminen vakuutuslääkäri saa vaikkapa vain vaatimattomat 100 euroa, voi jokainen laskea, kuinka paljon hän hankkii "yhdessä illassa."
Ko. HS:n jututtama lääkäri on muuten saanut professorin arvonimen vuonna 2008.
Nämä vakuutuslääkärit ovat todella "tienanneet" yhtiöilleen kymmeniä ellei satoja miljoonia euroja uransa aikana, joten ei mikään ihme, että heitä "palkitaan" yhtiöiden heille kustantamilla professorin yms. arvonimillä.
Jokaiselle vaan reilusti professorin tai/ja lääkintöneuvoksen arvo! He ovat sen ansainneet.
Em. vakuutuslääkärin eli siis Ilkka Torstila kertoi HS:ssa hauskan jutun eli tapauksen, jolloin hän on luultavasti ainoan kerran tavannut ihmisen, jonka sairaudesta hän on antanut yhtiölleen epäävän lausunnon. Tämä mies oli uhannut tappaa IT:n. Mutta juteltuaan keskenään Torstila ja ko.mies olivat eronneet aivan sovussa ja mies oli jopa tokaissut IT:lta, että "hei. kun sä olet asiantuntija, niin tiedät varmaan hyvän hoitolaitoksen tähän vaivaan (siis jonkinlaiseen vainoharhaisuuteen)"!
Tästä nyt nähdään, millainen positiivinen vaikutus lääkärin ja potilaan/asiakkaan välisellä henkilökohtaisella tapaamisella on! Miksi siis vakuutuslääkärit eivät kuitenkaan halua missään nimessä nähdä yhtiöiden asiakkaita? Kummallista!
Tunnettu ja Amerikoissa oikein tieteellisin metodein todennettu asia on, että oikeuslaitoksen asiakkaiksi joutuvat ihmiset ovat ennen muuta kiinnostuneita siitä, millä tavalla ja millaisessa menettelyssä heitä tuomioistuimissa ja muissa viranomaisissa kohdellaan, eivät lopultakaan itse asian lopputuloksesta.
Jos ihmisiä kohdellaan ystävällisesti, heitä kuullaan ja todella myös kuunnellaan ja heidän näkemyksensä otetaan päätöksen perusteluissa huomioon, he ovat lopulta tyytyväisiä myös sellaiseen ratkaisuun, jolla heidän hakemuksensa tai kanteensa on hylätty eivätkä hae muutosta, koska he ymmärtävät, ettei päätös valituksen johdosta muuttuisi.
Tärkeintä ihmisille tuomioistuimissa ja viranomaisissa on siis koettu oikeudenmukaisuus, eli "oikeudenmukaisuuden tuntu", so. menettelyllisen oikeudenmukaisuuden vaatimus (procedural justice).
Tätä Suomessa ei ole, ihme kyllä, vieläkään hoksattu, ei vakuutusoikeudessa eikä muissakaan tuomioistuimissa. Merkillistä!
Esimerkiksi suullisia käsittelyjä halutaan Suomessa yhä edelleen vain karsia kaikissa instansseissa, vaikka juuri kirjallisen ja "umpisalainen" menettely, jossa ihmistä itseään ei kuulla, horjuttaa eniten ihmisten uskoa oikeudenmukaiseen menettelyyn.
Lainsäätäjä ja "korkeat tuomarit" (koskelot, könkkölät ja vihervuoret) tarkastelevat oikeudenkäyntiä vain tuijottamalla omaan napaansa eli pitävät tärkeimpänä sitä, että menettely on tuomareiden ja tuomioistuimen omalta kannalta mahdollisimman mukava ja kevyt, oikeusasiakkaiden tunnoista se/he viis veisaavat!
Vakuutuslääkäreitä kritisoidaan yleensä seuraavilla teemoilla:
(i) Vakuutuslääkäri saa palkkaa/palkkion vakuutusyhtiöltä ja on siten puolueellinen
(ii) Vakuutuslääkäri on tehnyt ratkaisunsa potilasta näkemättä
(iii) Vakuutuslääkäri on ratkaissut asian toisin kuin hoitava lääkäri olisi tehnyt
Blogistin kirjoitus sivuaa kohtaa (i) ja on hyvin ansiokas.
Kohdat (ii) ja (iii) ansaitsisivat omat kirjoituksensa.
Mahdollisesti on myös muita kohtia, joita olisi hyvä käsitellä erikseen.
Ehdotus:
Jos vakuutusoikeuden lääkärin ja hoitavan lääkärin näkemykset eroavat toisistaan, niin hoitava lääkäri kutsutaan vakuutusoikeuden istuntoon, jossa hän ja vakuutuslääkäri saavat tilaisuuden esittää oikeuden jäsenille näkemyksensä (aikaa tähän varataan kummallakin 20 minuuttia) ja vakuutustuomarit puolestaan tilaisuuden esittää kummallekin lääkärille selventäviä kysymyksiä. Tällöin lääkärit eivät enää olisi mukana vakuutusoikeuden ratkaisukokoonpanossa.
Mitä niissä salaisissa salassa pidettävissä asiakirjossa on kirjoitettu.
Pohjolan Lääkärikansiossa lakisääteinen tapaturmavakuutus.
"Perustelut, koska kyseessä hankala asiakas joka vaatii aina kunnon perustelut, mikäli hylätään."
Nyt odottelenkin vakuutusoikeutta "perustelemaan kunnolla".
Se vakuutusyhtiön perustelu:
1. ei kannaltamme tarpeen valiasiaa varten.
Tuo Jyrkin ehdotus on hyvä avaus solmukohtien avaamiseksi vakuutusoikeudessa.
Työssään pysyvästi vammautuneiden ja sairastuneiden asiat voidaan mielestäni hoitaa fiksusti jo vakuutusyhtiön päässä.
Tässä vuoden 2008 tietopaketissa on valtaosin asiat edelleen kutinsa pitävät.
Sisältäen myös helposti toteuttavissa olevan ratkaisumallin, jos työssään pysyvästi vammautunut tai sairastunut ei pysty enää töihin. Takana lääketieteelliset hoidot ja kuntoutus sekä ammattillisen kuntoutuksen selvittelyt.
"Lakisääteinen tapaturmavakuutus ja sen mustat aukot"
http://ajankuva.blogspot.fi/2008/11/lakisteinen-vakuutusturva-ja-sen-mustat.html
Erinomainen ehdotus blogistilta. Veikkaanpa, että istuntoihin tulisi paljon uteliasta yleisöä kuuntelemaan, kun vakuutuslääkäri perustelee, miksi ajokorttinsa tapaturmassa vammautumisen takia menettänyt rekankuljettaja on täysin työkykyinen, ja millä perusteella ajokortittomuus vain jonkin verran vaikeuttaa hänen työskentelyään ammatissaan.
Olihan siellä toinenkin erinomainen osuma blogistilta, kun pidemmälle lueskelin.
Suullisia käsittelyjä ja käsittelyjä ylipäänsä halutaan tottakai edelleen karsia Suomessa, koska oikeusministeriössä on jo vuosikymmeniä käsitelty oikeuslaitosta ja sen toimintaa pikemminkin kustannuseränä, kuin eräänä keskeisimmistä, perustavaa laatua olevista valtiovallan tehtävistä kansalaisia, yrityksiä ja yhteisöjä kohtaan.
Tähän liittyy mm. "vähäisten" rikosasioiden siirtäminen kansliakäsittelyyn, vaikka seisomisella korvat luimussa oikeuden edessä olisi varsinkin nuorelle ensikertalaiselle huomattavasti tehokkaampi erityisestävä vaikutus, kuin postiluukusta vasta aikojen päästä tipahtavalla sakkolapulla.
Tätä vinosuuntausta on ollut omiaan edistämään se varsinkin ylempien tuomioistuinten tuomarien keskuudessa yleinen asenne, jonka mukaan asianosaiset lähinnä kiusallisella tavalla häiritsevät heidän viranhoitoaan aikaansaamalla joutavia oikeudenkäyntejä ja suullisia käsittelyjä.
On erinomainen asia, että blogisti toi tämänkin näkökulman esille.
Ehdotuksessani mainitun vakuutusoikeuden "istunnon", oikeastaan vain kuulemisen, jossa kahta lääkäriä kuullaan vastakkain, ei tietenkään tarvitsisi olla yleisölle julkinen!
Pitäisi toki osata käyttää hieman mielikuvitusta eikä hössöttää ko. tapauksessa jostakin yleisön edessä tapahtuvasta käsittelystä!
Joo, hovioikeuden ja KKO:n, samoin m kuin hallinto-oikeuksien ja KHO:n, tuomareiden, asenne on tosiaan ollut sellainen, että suullinen käsittely ja asianosaisten näkeminen vain häiritsee "heidän joustavaa ja kivaa työtään", on valitettavan yleinen ja osoittaa vain suomalaisten tuomareiden ammatillista jälkeenjääneisyyttä ja heikkoa oikeuskulttuuria ylipäätään.
Vakuutusoikeuden toiminnan edellinen kehityskierros päättyi vuonna 2003. Tämä Jyrkin viittama kierros oli tietojeni mukaan vireillä 2006-2010.
Toimeksianto on tosin kirjattu valtioneuvoston hankerekisteriin (HARE) alkavaksi vuodesta 2008.
Myös työryhmän toimeksiannosta voi sen perustiedosta HAREssa tehdä sellaisen päätelmän, ettei esimerkiksi Sakslinin vuonna 2003 selvityksessä esiintuotuja ongelmia olekaan tarkoitus ratkaista.
torstaina, marraskuuta 26, 2009
Vakuutusoikeuden toiminnan kehittäminen
http://ajankuva.blogspot.fi/2009/11/vakuutusoikeuden-toiminnan-kehittaminen.html
Näin maallikon näkökulmasta.
Päätavoite oli todellisuudessa hylkäävien päätösten nopeampi läpisaanti vakuutusoikeudessa ja pienemmässä ratkaisukokoonpanossa tehtynä.
Lausunnon antaneista nostaisin esiin vielä Suomen edellisen ihmisoikeustuomarin EIT:ssä Matti Pellonpään, Hippokampus ry:n ja Vakuutusongelmaisten liiton lausunnot.
Oikeustieteen tohtori Pellonpään näkemyksiä olisi nyt erittäin tärkeää saada laajemminkin julkisuuteen.
Näin maallikolle hänen lausumansa tuntuu antavan hiljaisen hyväksynnän pahimmalle ongelmakohdista vakuutusoikeudessa ja koko vakuutusoikeudellisessa erityistuomioistuinjärjestelmässä. Tosin kertoen osuvasti myös sen, missä kohtaa tarvittaisiin läpivalaisua.
Lainaus alkaa
"OTT Matti Pellonpää
Vakuutusoikeuden toiminnan kehittäminen (työryhmämietintö 2009:10)
OIkeusministeriölle
Minulta on pyydetty lausuntoa yllä mainitusta mietinnöstä. Rajoittuen eräisiin Euroopan ihmisoikeussopimuksesta (EIS) aiheutuviin näkökohtiin esitän kunnioittaen seuraavaa.
1.Lääkärijäsenjärjestelmän kehittäminen
Suurin osa vakuutusoikeuden ratkaisemista asioista (vuosittain n. 6000) edellyttää lääketieteellistä asiantuntemusta, jonka turvaa ennen muuta vakuutusoikeuden lääkärijäsenjärjestelmä eli se, ratkaisukokoonpanoon kuuluu kahden lakimiesjäsenen ohella lääkärijäsen. Tällaisen kokoonpanon osalta ei ole huomauttamista EIS:n kannalta.
Myöskään lääkärijäsenen kannanoton jääminen neuvottelusalaisuuden piiriin ei ole 6 artiklassa turvatun oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin vastaista.
Lääkärijäsenjärjestelmän ongelmana pidetään sitä kohtaan tunnettu epäluottamusta (s. 21). Lisäksi mietinnöstä käy ilmi, että nykykäytäntöön saattaa sisältyä myös oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin periaatteiden kannalta arveluttavia piirteitä, erityisesti konsultoitujen lääkärijäsenten kannanottojen jääminen neuvottelusalaisuuden piiriin. (s. 22). Euroopan ihmisoikeustuomioistuin (EIT) on korostanut, että asiaosaisen tulisi saada lausua kaikesta ulkopuolelta tulleesta aineistosta, jolla pyritään vaikuttamaan ratkaisun sisältöön.
Tuomioistuimen oikeuskäytännössään julkituomien periaatteiden kannalta ongelmallisena voidaan nähdä se, että asian ratkaisukokoonpanolla on ilmeisesti usein käytössään sen ulkopuolelta tullutta ratkaisun sisältöön vaikuttavaksi tarkoitettua materiaalia, jota asianosainen ei ole voinut kommentoida."
Eikä tässä vielä kaikki.
Vakuutusoikeudellisen erityistuomioistuinjärjestelmän ensimmäisen asteen lautakuntien "kehittäminen" on sosiaali-ja terveysministeriön alaisuudessa. Kun taas vakuutusoikeuden oikeusministeriön. Tällä erittelyllä pieniinkin uudistuksiin saadaan menemään helposti 10-20 vuotta, joka lienee vakuutusyhtiöiden tarkoituskin?
Joten toivottavasti julkisuuden valoheittimiä saadaan suunnattua entistä enemmän vakuutusyhtiöihin, koska siellähän ne ilman tosiasiallisia perusteluita tehtävät hylkäävät päätökset, esimerkiksi tapaturmaeläkkeistä, tehdään....
keskiviikkona, helmikuuta 27, 2008
Vakuutuslääkäreiden toimien tuottavuus vakuutusyhtiöille
http://ajankuva.blogspot.fi/2008/02/vakuutuslkreiden-toimien-tuottavuus.html
Höblarissa oli pari päivää sitten ministeri Henrikssonin haastattelu ”Hektisk höst väntar riksdagens lagutskott”. Ministerin pyynnöstä virkamiesten prioriteettilistalla on syksyllä pikavippilainsäädännön uudistus. Kriminaalipuolella mainittiin vankeinhoidonuudistus (vankilahenkilökunnan hihamerkkeihin ruotsinkielinen teksti?). Vakuutusoikeuslaista on kaiketi tarkoitus antaa muutosehdotus vielä tällä hallituskaudella.
Hektisk höst, toden totta, valtaosa noin 130:sta lakiesityksestä, jotka Kataisen hallitus lupasi keväälle jäi antamatta...
Kahden lääkärin kuuleminen vastakkain suljetuin ovin ei toisi lisää läpinäkyvyyttä käsittelylle. Todennäköisesti se vain lisäisi epäluuloja vakuutusoikeusprosessia kohtaan.
Vastaan voi tietysti tulla vakuutetun yksityisyyden suoja terveydentilaa koskevien tietojen osalta, mutta eiköhän useimmiten olisi myös hänen etunsa saada tämäkin osa käsittelyä julkiseksi.
Vakuutusyhtiöistä on tehty ammatti ja taparikollista toimintaa harjoittavia yrityksiä sekin tapahtuu valtiovaltallan erityisessä suojeluksessa.
Moniko Torstilan asiakkaista on ampua lopsauttanut itsensä sitä ei kerrottu.
Syy-yhteyhteydet joita pitkittyneet vaivat mm. kivut, niitä vakuutusoikeudessa hyväveli Hyvärinen on jättänyt tutkimatta.
Kaikki selvitetyt ja selvittämättä jätetyt asiat jää salaisiksi vakuutusoikeuden arkistoihin.
Petokseen yllyttäminenkin on jokapäivästä vakuutusyhtiöiden toimintaa kaikki kelalle ja vakuutetulle maksettavaksii "vahingoksi jääneet korvaukset ei tunnu kiinnostavan Hyssälän putiikkia sen enempää kuin. valvontaviraomaisiakaan puhumattakaa STM.n vakuutusosastoa.
"Kahden lääkärin kuuleminen vastakkain suljetuin ovin ei toisi lisää läpinäkyvyyttä käsittelylle. Todennäköisesti se vain lisäisi epäluuloja vakuutusoikeusprosessia kohtaan".
Läpinäkyvyyttä toisin lisää jo se, että mainitut lääkärinlausunnot, jotka annettaisiin ennen kuulemista ensin kirjallisina, olisivat asianosaisjulkisia. Nykyisin valittaja ei saa tietää lääkärijäsenen lausunnon eikä "ylimääräiseltä" lääkärijäseneltä pyydetyn lausunnon sisältöä.
Valittaja voisi toki olla saapuvilla mainitussa kuulemisessa asian selvittämiseksi, jolloin häneltä voitaisiin kysyä asiaan liittyviä seikkoja.
Matti Pellonpään em. lausunto on tyypillinen "laiskan asiantuntijan" lausunto, jossa eri vaihtoehtoja ei vitsitä tuoda esiin, saatikka pohdita.
Pellonpäälle, joka on entinen ihmisoikeustuomari, näyttää ikän kuin "vanhasta muistista" riittävän se, ettei vakuutusoikeuden nykykokoonpano ole EIS:n eikä EIT:n vastainen! Tästä ilmenee nykyisin usein esille tuleva "ihmisoikeususkollisuus tai -sidonnaisuus"" eli se, että jos joku "homma" tai asia täyttää nipin napin EIS:n vaatimukset, niin silloin kaikki on hyvin eikä mitään muutta pohdintaa tarvita.
Jos yksinomaan tällä perusteella ja asenteella uudistetaan lainsäädäntöä, niin ei ole mikään ihme, että Suomessa on sellaista huonoa ja takaperoista lainsäädäntöä kuin on.
Ei muisteta eikä välitetä siitä, että EIS 6 artikla sisältää ainoastaan vähimmäisvaatimukset oikeudenmukaiselle oikeudenkäynnille. EIS ei ole suinkaan mikään rajapyykki, jota ei saisi ylittää - oikeudenmukaisuutta lisäävään suuntaan.
"Moniko Torstilan asiakkaista on ampua lopsauttanut itsensä sitä ei kerrottu."
Vaikka näkökohta on karsea, niin Torstilan lausunto edustaa juuri edellä jo mainittua asiantuntija- ja viranomaiskeskeistä näkökulmaa, jossa potilaan ja asiakkaan asema ja huoli unohdetaan tyystin. Torstila tosiaan mainitsee vain sen, että kaksi hänen kollegaansa on ammuttu hermonsa menettäneiden vakuutettujen toimesta, mutta ei ota huomioon lainkaan sitä, että vaikeassa tilanteessa olevien vammautuneiden tai sairastuneiden yhtiön asiakkaiden itsemurhien määrä, joka johtuu kielteisestä vakuutuspäätöksestä ja/tai ynseästä kohtelusta yhtiössä, ei varmastikaan jää kahteen.
Eikä varmasti edes kahteen sataan. Hatunnosto blogistille tämän puolen esille nostamisesta.
Asenne tuntuu monesti olevan "Ei teitä mikään vaivaa, olettehan te valituksenkin kyennyt tekemään"
Mutta missä on Sale. Ei kun vaan tarttumaan epäkohtiin eikä ilmaislippuihin kissanristiäisiin.
Niin, kun Kuninkuusravitkin ovat jo takanapäin!
Onnitteliko Sale muuten Antti Ruuskasta lainkaan mitalista? Vielä kilpailua seuraavana päivänä Antti ei kertomansa mukaan tiennyt, oliko Sale soittanut onnittelusoiton joukkueelle! Siis ainakaan keihäsmitalimiehemme kanssa henkilökohtaisesti Sale ei ollut siis vielä tuolloin puhunut. Onko Sale niitä miehiä, jotka puhelevat vain joukkueen johdon kanssa?
Pitääkö asiantuntijalääkärin tavata potilas tarkemmin sanottuna tutkittava?
Asiantuntijalääkärin tehtävä on useimmiten kertoa lääketieteellisestä syy-yhteydestä ts vedotun vakuutustapahtuman ja hakijan nykyisen tilan, joka osoitetaan hoitavan lääkärin lausunnoilla, välisestä lääketieteellisten kokemussääntöjen mukaisesta syy-yhteydestä. Tämä ei välttämättä vaadi hakijan tutkimista asiantuntijalääkärin toimesta, koska kyse on yleisistä lääketieteellisistä kokemussäännöistä.
Eri asia on jos tuollainen tapaaminen/istunto halutaan järjestää koetun oikeudenmukaisuuden toteuttamiseksi. Muistutan kuitenkin, että se väistämättä lisää kustannuksia ja käsittelyaikaa.
Anonyymille - kenties sieltä Lönnrotinkatu 18:sta - totean, että minä en ole suinkaan puhunut enkä vaatinut, että asiantuntijalääkärin pitäisi "tutkia" tai edes tavata potilas/valittaja!
Kyse on siitä, että hoitava lääkäri ja asiantuntijalääkäri keskustelevat ja väittelevät oikeuden "edessä" antamiensa kirjallisten lausuntojen pohjalta, jolloin oikeuden jäsenet voivat myös esittää heille kysymyksiä, jolloin vakuutusoikeuden jäsenet saavat näin paljon paremman kuvan ja selvityksen asiasta kuin nykyisessä epäkontradiktorisessa menettelyssä.
Tämä ei hyvin suunniteltuna ja toteutettuna lisäisi vakuutusoikeuden käsittelyaikaa tippaakaan, päinvastoin, eivätkä myöskään kustannukset nousisi mitenkään kohtuuttomiksi.
Pohjola johtoryhmän, hallituksen ja asiantuntijoiden kuvagalleriaa katsellessa paljastuu yrityksen menestyksen salaisuus jokaista on kehoitettu pitämään kädet taskussa toinen käsi omassa taskussa kuten kuvista näkyy toinen tietenkin vakuutettujen ja asiakkaiden.
Vakuutusoikeuden yhtä käytäntöä olen pitkään ihmetellyt.
Koskaan en ole itse saanut tai en ole kuullut kenenkään muun saaneen yksilöityjen asiakirjojen listausta siitä, mihin asiakirjoihin vakuutusoikeuden kirjallinen tuomioistuinkäsittely on perustunut.
Toinen tulee tässä.
Jo vuonna 1996 eduskunnan tuolloinen apulaisoikeusmies Paunio antoi vähemmän mairittelevan päätöksen vakuutusoikeuden ja sen alaisten lautakuntien toiminnasta.
Päätös kokonaisuudessaan on siitä kiinnostuneiden tilattavissa eduskunnan oikeusasiamiehen kansliasta seuraavilla diaaritiedoilla:
31.12.1996 dnro 2675/2/96 ja dnro 489/2/96.
Tuon vakuutusoikeuden perustoimintamallin voi kiteyttää seuraaviin vuonna 1996 eduskunnan nykyisen oikeusasiamiehen Paunion muovaamiin kappaleisiin:
”Niin sanottuja liitepäätöksiä, joiden perusteluina viitataan yleisesti alemman asteen päätökseen tai joita ei perustella, käytetään saamieni selvitysten mukaan edelleen tarkastuslautakunnassa, Kuntien eläkelautakunnassa ja vakuutusoikeudessa.
Niiden päätösten perustelutapaa en ole voinut päätöksessäni pitää lainsäädäntömme edellytyksiä täyttävänä.”
Saamieni tietojen mukaan tämä lakiemme vastaiseksi katsottu liitepäätösmenettely on nyt vuonna 2012 edelleen voimissaan.
Asian hoitamisesta kuntoon antoi lupauksen jo sosiaali-ja terveyministerinä toiminut Sinikka Mönkäre/sd. eduskunnassa 11.11.1997. Koko setti internetistä > KK 998/1997 Sulo Aittoniemi /kesk - Eläkevalituksiin annettujen päätösten perustelemisesta.
Anonyymi - jolla ei ole yhteyksiä vakuutusoikeuteen - yritti sanoa, että tuollaisella "hoitava lääkäri ja asiantuntijalääkäri keskustelevat ja väittelevät" ei ole - jos kumpikin pysyvät omassa roolissaan ole useimmiten merkitystä, koska nämä puhuvat eri asioista: hoitava lääkäri potilaan nykytilasta ja asiantuntijalääkäri lääketieteellisestä kokemussäännöstä: voiko vakuutusperuste (tapaturma, onnettomuus tms) ja nykytila syy-yhteydessä keskenään.
Oikeuden istunnoista jotain tietävä voin sanoa, että JV:n ehdottamassakin muodossa lisää väistämättä käsittelyaikaa: tuollainen istunto paikalletuloineen, vakuutuksineen ja asiamiesten kysymyksiineen ja loppulausuntoinee vie vähintään tunnin. Päätösneuvottelu pitää pitää. Päivää kohti ei varmasti jaksa viittä juttua enempään eikä yli kahta päivää viikossa. Siitä voi laskea paljonko lisäresursseja n 7000 käsittely noin vaatisi vaikka joka neljännessä pidettäisiin tuollainen suullinen. Jos niitä pidettäisiin taas vähän eikö se olisi eriarvoista muita kohtaan.
Asiamiehet tuntien lasku olisi vähintään 1000/2000 € valmistautuminen ja matkakulut huomioiden.
Mutta mikäs siinä jos poliittisesti halutaan varat suunnata juuri tuohon epäkohtaan.
Onpas todella "kovakalloinen" anonyymi, vaikkei kytköksiä vakuutusoikeuteen olisikaan! Ei tahdo ymmärtää vieläkään, mitä ehdotukseni oikeasti sisälsi! Ei tuon nyt niin kovin vaikeaa pitäisi olla!
Minä en puhunut alun perin mistään istunnosta, vaan kuulemisesta, joka ei veisi aikaa puolta tuntia enempää per tapaus.
Mutta niin vain tuo "kovakallo" jankuttaa itsepäisesti istunnosta "paikalletuloineen, vakuuksineen, asiamiesten kysymyksineen ja loppulausuntoineen". Outoa, mutta tästä havaitsemme, miten hirvittävän vaikeaa näiden tyyppien on irrottautua totutuista käytännöistä ja rutiineista. Ajatellaan vain, mikä olisi tuomioistuimen omalta kannalta mahdollisimman kivuton, kevyt ja "huokea" vaihtoehto, asiakkaan kannalta tilannetta ei suostuta tippaakaan pohtimaan!
Ei ihme, että vakuutusoikeuden ja hallinto-oikeuksien "prosessi" on käytännössä puhdasta "paperiprosessia", jossa juttu etenee, kun asiakirjavihko ("akti") siirtyy ensin notaarin pöydältä esittelijän pöydälle, sieltä lääkärijäsenen pöydälle, sieltä taas "tarkastavan jäsenen" pöydälle, sieltä edelleen jaoston puheenjohtajan pöydälle ja sieltä sitten esittelyistunnon kokoushuoneen pöydälle, jossa jäsenet, täysin umpisalaisessa" menettelyssä siis, nuijivat päätöksen, joka on usein täysin mitäänsanottomasti ja niukasti perusteltu!
Tällaisesta "kivasta" , epäkontradiktorisesta ja salaisesta menettelystä nuo tuomioistuimet ja niiden tyypit haluavat jatkossakin pitää kynsin hampain kiinni, ettei vaan sinne oikeuteen tulisi niitä vaikeita ja inhottavia valittajia typerine valituksineen ja näkemyksineen itsekohtaisesti saapuville ja ettei vaan ketään muutakaan tarvitsisi kuulla asian käsittelyssä henkilökohtaisesti!
Ja edelleen: anonyymi puhuu joka ikisessä 7 000 asiassa pidettävästä kuulemisesta, vaikka sitäkään en toki tarkoittanut. Jos "alkaa päälle" tuollainen kuuleminen pidettäisiin edes 700 asiassa, niin hyvä on. Tämän jälkeen niiden lukumäärää voitaisiin saatujen kokemusten perusteella lisätä ja menettelymuotoa kehittää edelleen.
Tietenkin myös hoitava lääkäri puhuu ja operoi kokemussäännöillä ja voi olla, että hän on usein paljon pätevämpi erityisasiantuntija asianomaisella alalla kuin joku kirjanoppinut ja papereiden pyörittelyyn työssään syventynyt vakuutusoikeuden lääkäri konsaan.
Ei hoitavan lääkärin rooli tyhjenny siihen, että hän vain toteaisi tiettyjä faktoja lakonisesti tyyliin, että "potilaalla on nyt oikeassa reidessä mustelma siinä ja siinä kohdassa" tai että "hänen selkänsä on kipeytynyt vasemman lapaluun kohdalta"! Kyllä hoitava lääkäri käsittääkseni ottaa kantaa myös siihen, mistä potilaan vamma tai sairaus on aiheutunut.
Vakuutuslääketiede on lähinnä vain vakuutusyhtiöiden lanseeraama käsite, jonka turvin ne ovat operoineet vuosikymmeniä (hyvällä menestyksellä) korvauksia evätäkseen.
Vakuutusoikeuden "kirjoituspöytäprosessi" taitaa olla paljolti blogistin kuvaileman kaltaista!
Mutta ei ihme, sillä jos tarkastelee hieman vakuutusoikeuden jäsenten työuraa matrikkelitietojen perusteella, niin havaitsee, että he ovat lähes järjestään olleet vain yhden ainoan instanssi palveluksessa - vakuutusoikeuden nimittäin.
Taloon tullaan ensin vakuutusoikeuden esittelijäksi, mistä sitten edetään ilmeisesti lähestulkoon rangijärjestyksessä ensin vakuutusoikeuden sihteeriksi ja siitä siten parinkymmenen vuoden jälkeen pikkuhiljaa vakuutustuomariksi ja edelleen laamanniksi ja kenties vielä vakuutusylituomariksi. Koko 30-40 vuotinen työura vierähtää siis vakuutusoikeudessa.
Ei siis ole kovin suuri ihme, että niistä rutiineista ja työtavoista ja -menetelmistä, joita on vuosikymmeniä vakuutusoikeudessa totuttu noudattamaan, halutaan pitää kiinni yhä edelleen, vaikka aika olisikin ajanut jo ajat sitten niiden ohi.
Kaikkiin uusiin ehdotuksiin suhtaudutaan herkästi asenteella "eihän me nyt tuollaiseen voida mennä, sehän vain hidastaisi prosessia ja sehän sitä paitsi maksaakin niin paljon, me tehdään niin kuin me ollaan totuttu aina tekemään"! Ikään kuin nuo mahdolliset lisäkustannukset olisivat pois vakuutusoikeuden tuomareiden omasta pussista.
Tietojen mukaan vakuutusoikeus ei ole nuorten vastavalmistuneiden juristien keskuudessa mitenkään arvostettu ja tavoiteltu työpaikka, eikä mikään ihme.
Sauli järjestää ylihuomenna ”pressabileet” Manulle, Maralle ja Tarjalle. Kutsuttuina ovat myös paremmat puoliskot. Mahtaakohan Sauli Halosen tavoin ahtaa kaikki presidentit yhteen Golf-kärryyn ja ajeluttaa heitä pitkin Kultarannan tiluksia? Haloselta tuo näytti onnistuvan vielä suhteellisen mutkattomasti, kun kuskin paikalla istui emäntä itse, vieressä Mara ja takapenkillä selkä menosuuntaan Manu pitkine koipineen, mutta nyt valtiomiehiä onkin yksi enemmän. Tulevatko piskuisen ajokin painorajoitukset vastaan? Ehkä adjutanttien sopisi testata tätä ennalta, sillä olisihan se vallan hupaisaa, jos maailmalle leviäisi netissä kuva, jossa Suomen tasavallan presidentti Sauli Niinistö huohottaa ankarasti ex-presidenttejä pursuavan golfauton ratissa eikä kukaan arvovaltaista kuljettajaa katsellessa voi välttyä ajatukselta, että kyseinen ajoneuvo työntyykin eteenpäin hänen lihasvoimallaan eikä minkään polttoaineen avulla...
Vakuutusoikeuden sisäsiittoisuus on todellinen ongelma. Olisi hyvä jos joku selvittäisi onko sinne koskaan nimitetty tuomariksi muita kuin omia esittelijöitä tai sen alaisten muutoksenhakulautakuntien jäseniä. Onko siellä siis mitään kokemusta siitä miten moderni prosessi muissa tuomioistuimissa hoidetaan? Vakuutusoikeuden nettisivuilta käy ilmi, että siellä on 29 tuomaria + kansliapäällikkö sekä 30 esittelijää. Tuomareiden ja esittelijöiden suhdeluku määrittää pitkälti sen joutuvatko huonoimmat esittelijät pois kun eivät saa tuomarin virkaa. Nyt tuo suhdeluku on 1/1 joka tarkoittaa sitä, että yksikään esittelijä ei ole vaarassa tippua uraputkesta kelvottomuutensa takia. Kun 26-vuotias vastavalmistunut juristi päätyy vakuutusoikeuteen esittelijän sijaiseksi - haettuaan ehkä turhaan houkuttelevampia työtehtäviä - hän voi olla melko varma, että halutessaan voi jäädä 40 vuoden kuluttua eläkkelle vakuutusoikeustuomarina tai jopa -laamannina.
En tiedä, onko vakuutusoikeuteen koskaan nimitetty tuomariksi ei-esittelijää, mutta vuonna 1972 vakuutusoikeuden ylituomariksi nimitettiin "talon" ulkopuolelta OTT Juha-Veikko Hiekkaranta, joka oli puoluekannaltaan muistaakseni joko demari tai SKDL:ään kuuluva virkamies, joka toimi nimityshetkellä OM:n lainvalmistelukunnassa lainsäädäntöneuvoksena; tuohon aikaan tuolloiset virkanimitykset tehtiin aika pitkälti poliittisin perustein.
Toki Hiekkarannalla (s. 1932) oli monipuolista lakimieskokemusta eri viroista. Hän oli väitellyt vuonna 1969 Turussa tohtoriksi väitöskirjallaan, jonka nimi on "Toimeksisaajan velvollisuuksista eräissä kaupallisissa toimeksiantosopimuksissa", siis kauppaoikeuden alalta. Väitöskirja ei lukeudu missään muodossa alan klassikoihin.
Hiekkaranta kuluu sanoneen virassa ollessaan hieman arvoituksellisesti, että "sosiaalivakuutuksen muutoksenhaku on konjuktuurihommaa." Tätä tokaisua on myöhemmin siteerattu erinäisten muutoksenhakulautakuntien vuosikertomuksissa ikään kuin suurena viisautena.
Ylen tuottaman, kohua jo etukäteen aiheuttaneen Mannerheim-elokuvan näyttelijäkaarti on kansainvälinen. Elokuvan keskiössä ovat Mannerheimin naissuhteet.
Suomen Marsalkka -elokuvan pääosaa näyttelee tummahipiäinen kenialaisnäyttelijä. Elokuva on toteutettu osin englannin ja swahilin kielillä. Elokuva saa ensi-iltansa 28. syyskuuta Rakkautta ja Anarkiaa -festivaaleilla.
Nyt odotamme vain, koska tehdään elokuva Kekkosen naissuhteista, jossa Urkkia esittää tuuheatukkainen ja -viiksinen arabi.
Peruspalveluministeri Marina Guzenina-Richardson on esittänyt esittää, että vanhusten laitoshoidon sitova henkilöstömitoitus olisi 0,7 hoitajaa vanhusta kohden. Ministerin aiempi esitys oli 0,5 hoitajaa.
Ministerin on tarkennettava, mitä hänen esittämänsä 0,7 hoitajaa vanhusta kohden käytännössä tarkoittaa, sanoo Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) Ikäihmisten palvelut -yksikön päällikkö Harriet Finne-Soveri. "Kukaan ei tiedä, mitä luku 0,7 tarkoittaa. Se on ministerin itsensä määriteltävä", Finne-Soveri sanoi.
Ministeritarkoittaneen - suurin piirtein - sitä, että kymmentä vanhusta kohti olisi vähintään seitsemän hoitsua.
Mutta entäs sitten, kun tulee se yhdestoista vanhus?
Kuten eräs anonyymi edellä kertoi, Sale Niinistö järjestää tänään Kultarannassa perinteiset "pressabileet, joihin on kutsuttu Manu, Mara ja Tarska.
Ehkäpä Sale vanhana urheilumiehenä järjestää porukalle kolmiottelun, jonka lajeina ovat 1) keihäänheitto (of course), 2) rullaluistelu ja, kun boolia on maisteltu tarpeeksi, 3) pistooliammunta.
Sarjoja on kaksi: a) demarit ja b) muut. Tai olisiko paras kilpailla neljässä eri sarjassa: a) sodankäyneet, b) Milosevichin tavanneet, c) setalaiset ja d) kikkarapäät.
Näin kaikki voittaisivat ja saisivat kultamitalit kaulaansa - Kultarännässä kun kerta ollaan.
Blogisitin heittämään palloon vastaan, että yhdennentoista vanhuksen kohdalla täytynee ottaa yksi hoitaja lisää, sillä muutoinhan ei olisi keskimäärin 0,7 hoitajaa per vanhus.
Luvun ongelma taitaakin piillä siinä, että eihän yksikään vanhus saa edes ministerin ehdotuksen mukaan itselleen omaa hoitajaa (edes 70% ajastaan), vaan hoitohenkilökunta osallistuu kaikkien vanhusten hoitamiseen. Ts. tämä velvoite pitää 0,7 hoitajaa/vanhus voidaan helpointen järjestää osa-aikaisuuksilla, jolloin voidaan esim. tuplata henkilöstön määrä pitäen hoitotuntien määrä ja samalla myös palkkakustannukset samana. Tämä luonnollisesti nostaa hoitaja/vanhus suhdetta, joten tavoite voidaan täyttää ilman todellisia muutoksia. Tällä tavalla ajateltuna tuo ministerin antama luku ei kerro oikeastaan yhtään mitään, joten tässä mielessä lupaus on erittäin sovelias poliitikolle.
Helsingin päässä ollaan suut soikeina.
Vielä ei valtioneuvostonlinnan vahtimestari eikä kansanedustajien palatsin asiamies ole saaneet suuvuoroa.
Yhtäkkiä kaikille iski pifunmoinen paniikki.
Minun juttu on kestänyt alun kolmekymmentä vuotta eikä näillänäkymin ole sen valmiimpaa tulossakaan.
terveiset; Eerolle kyllä tämä tästä!
Aamu tv:ssä haastateltu oikeusministeri Anna-Maja Henriksson sanoi, että keskustelua vakuutusoikeudesta on käyty hieman "ikävässä sävyssä". Hän haluaa lisätä vakuutusoikeuden avoimuutta, mutta "hyvässä hengessä".
Anna-Maja näytti saaneen lomallaan hyvin aurinkoa, ehkä jopa hiukka liikaakin.
No, mutta Anna-Majakin toi esiin sen kummallisuuden, että valittaja ei saa vakuutusoikeudessa koskaan tietää lääkärijäsen kielteisen kannan perusteita eikä hänelle annetta tiedoksi vakuutusoikeuden konsultoivan lääkärin lausuntoa.
Sikäli kuin ymmärsin, Anna-Maja haluaisi, että potilasta hoitavaa lääkäriä kuultaisin oikeudessa ja että asianosaisjulkisuutta muutenkin lisättäisiin.
Hei kamoon, tässähän me ollaan Anna-Majan kanssa aivan samoilla linjoilla! Hyvässä hengessä, vieläpä! Mycket bra!
OTT Juha-Veikko Hietarannan lausuman, että "vakuuusoikeuden muutoksenhaku on konjuktuurihommaa" tarkoittaa tietysti sitä, että vakuutuskorvauksista päättävät yhtiöt ovat budjetoineet ja "raamitaneet"etukäteen mitä vakuutusoikeudenkin päätösten mukaan korvauksia vuosittain tai sen mukaan miten vakuutustuotot yleensä kehittyvät, maksetaan.
Tätä olenkin epäillyt. Ts. vakuutuskorvauksia maksavat yhtiöt ovat ilmeisesti kulloisenkin konjuktuuritilanteen mukaan jo etukäteen päättäneet sen summan, minkä verran vakuutusoikeuden päätösten perusteella korvauksia tullaan vuosittain maksamaan.
Enempää ei makseta, mitä konjuktuuritilanne antaa mahdollisuuden maksaa.
Konjuktuuritilanneajattelu- kun se on vielä lausuttu oikein tohtoristasolta- osoittaa myös sen,että on epäiltävissä, että vakuutusoikeuslääkärit on asetettu vakuutusoikeudessa valvomaan, että konjuktuuriajattelu toteutuu.
Jos/kun näin ilmeisesti on, vakuutusoikeuslääkärit eivät suinkaan valvo sitä, että yksittäisen valittajn oikeusturva toteutuu, vaan ehkä pääasiassakin sitä, että pysytään niissä "raameissa", jotka on makksajayhtiöiden toimesta jo etukäteen määritetty.
Tämä viittaa siihen, että blogistin blogin otsikossa oleva kysymysmerkki "rakenteellisen korruption" olemassaolosta voitanee ottaa pois jo tässä vaiheessa.
Tilanne on hieman samanlainen KKO:ssa, jossa valituslupia myönnetään joka vuosi vain tietty määrä eli kiintiö, n. 170 valituslupaa/vuosi; sama koskee ennakkopäätöksinä julkaistavien päätösten lukumäärä, joka on 100-120 tapausta vuodessa.
Meillä on olemassa kyllä hyviä tai huonoja kantarelli- ja mustikkavuosia, mutta samalla tavalla emme voi siis puhua hyvistä tai huonoista prejudikaattivuosista.
Prejudikaattisato on joka vuosi aina yhtä surkea! Valituslupien määrä on kiintiöity, tietenkin epävirallisesti, n. 7-8 prosenttiin valituslupahakemuksista. Täytyyhän nyt neuvoksille jättää aikaa myös yksityispraktiikan pyörittämiseen eli välimiestehtäviin ja muihin sivutuloja tuottaviin harrastuksiin!
YLE Ministeri vaatii avoimuutta vakuutusoikeuteen
Kommentoinkin jo edellä lyhyesti ministerin ko. kannanottoa.
Nyt vain odotetaan, milloin Anna-Maja saa vauhtia lainvalmisteluun ja ministeriönsä virkamiehiin, jotta nuo luvatut ja jo kauan tiedossa olleet epäkohdat saadaan pikaisesti korjatuiksi!
Tasavallan presidentti Sauli Niinistö puolisoineen ei aio muuttaa kokonaan presidentin virka-asuntoon Mäntyniemeen, vaan aikoo asua osin edelleen myös perheen Espoon-kodissa.
Niin sitä pitää! Kalliiksi käy tämä Niinistö kansalle, sillä luonnollisesti kahdessa eri paikassa asumisesta aiheutuu valtiolle kaksinkertaiset presidentin turvallisuuden vaalimisesta yms. asioista (lumityöt jne.) johtuvat kustannukset.
Vakuutusoikeus on onnistunut herättämään mielenkiintoa ison intressin vaikutukseen päätöksenteossa.
Myös KKO:n osalta on tuotu esille mahdollisia päätöksiin vaikuttavia intressejä.
Päätösten suuri massa tapahtuu KO:ssa.Kun valittamista HO:een on rajoitettu, ei niihin vaikuttavia verkostoja pitäisi unohtaa.
Joskus herää kysymys, onko tuomari tahallisesti asetettu intressin asiamieheksi . Helsingin KO:ssa asianajajien palkkioriitoja istuu innolla tuomari, jonka oma poika ja appi ovat toimineet asianajajina.Onko Hgin KO niin pieni,että neutraalimpaa ei löydy ?
Myös KKO:n presidentin osalta perheen pää on toiminut pankkien asianajotoimistoissa.
Suomalaisen HV-verkoston keskeisimpiä toimintamalleja on juuri työpaikan järjestäminen toisen lapsille.Esim pankkilakeja v. 1990 tienoilla säätäneen pankkivaliokunnan pj:n poika päätyi pankkiin töihin.
Pankit ja AA:t kuulunevat parhaiten oikeudessa menestyviin.
Henkilön yhteydet ovat viesti alaisille. Muodollisen jääviyden rajat ovat niin suppeat, että organisaatioiden pitäisi kehittää toiminnan eettisyyttä, niin naurettavalta kuin se alan väestä kuulostaakin.
Sale ei ole mikää ALE. Niinistö on niin hyvä jätkä, että se voi asua missä vain. Kyllä me espoolaiset olemme ylpeitä siitä, että pressa asuu välillä meillä. Sitä paitsi Lähderannassa on paremmat rullaluistelutiet kuin Kesärannan ympäristössä.
Mahtaisiko Niinistön ratkaisu pitää myös Espoon talo asuinkäytöstä presidenttiparin mahdollista eroa? Jos ero tulisi, Jenny saisi Espoon Lähderannan talon ja Niinistö jäisi asumaan Mäntyniemeen. Tai sitten päinvastoin!
Mannerheim-elokuvan keskiö on mennyt kirjaimellisesti vituralleen. Niin kauan kuin elokuva ei esittele Mannerheimin miessuhteita ja Mannerheimin valokuvakokoelmaa, elokuva ei kuvaa milään olennaisella tavalla Mannerheimin yksityiselämää.
Järkytyin kovasti kun luin Vakuutusoikeuden toiminnan kehittämistä koskevaa työryhmämietintöä 2009:10. Hankkeen tavoitteenahan on hienosti muotoiltuna "kehittää vakuutusoikeuden asianosaisjulkisuutta sekä vakuutusoikeuden toimintaa siten, että oikeusturvan tason heikkenemättä asioiden käsittelyajat vakuutusoikeudessa lyhenevät"
Lakivaliokunnan mietintö 30/2014 vp on kuitenkin oikeusturvan näkökulmasta groteskia luettavaa:
"Lakivaliokunnan saaman lisäselvityksen mukaan käytäntö kolmijäsenisessä kokoonpanossa käsiteltävän asian ratkaisemisesta ilman muodollisen istunnon järjestämistä on ollut vakuutusoikeudessa vakiintuneessa käytössä jo 1980-luvun alussa eli vuosikymmeniä. Käytännössä, kun puheenjohtaja on todennut, että kaikki ratkaisukokoonpanon jäsenet ovat asiasta yksimielisiä ratkaisun ja perustelujen osalta, asiasta laaditaan pöytäkirja, minkä jälkeen päätös lähetetään muutoksenhakijalle yleensä noin runsaan kahden viikon kuluessa. Päätöksen merkitään ratkaisijoiksi niiden jäsenten nimet, jotka ovat asiaan perehtyneet. Vuonna 2014 kolmijäsenisessä kokoonpanossa käsiteltävistä noin 3 000 asiasta noin 75 % eli noin 2 250 asiaa käsiteltiin ilman muodollisen istunnon järjestämistä.
Oikeusministeriön ja vakuutusoikeuden toimittamasta lisäselvityksestä myös ilmenee, että vakuutusoikeuden viisijäsenisessä kokoonpanossa käsiteltiin vuonna 2014 noin 3 800 asiaa, joista noin 75 % on yksimielisiä. Muodollisista istunnoista luopuminen koskisi siten noin 2 800:aa viisijäsenisessä kokoonpanossa ratkaistavaa asiaa, jos ehdotus hyväksytään. Tämä toisi selvityksen mukaan vakuutusoikeudelle huomattavaa resurssisäästöä ja nopeuttaisi yksimielisten asioiden käsittelyä. Lisäksi se parantaisi muutoksenhakijoiden oikeusturvaa, sillä tällöin ratkaisuun merkitään niiden jäsenten nimet, jotka ovat tosiasiassa asiaan asiakirjakierron aikana perehtyneet. Nykyisin ratkaisuun merkitään muodollisessa istunnossa asiaa käsitelleen jäsenen nimi, vaikka asiaan on perehtynyt kirjallisessa menettelyssä mukana ollut jäsen.
Lakivaliokunta toteaa saamansa selvityksen perusteella, että vakuutusoikeus on käytännössä luopunut muodollisten istuntojen pitämisestä yksimielisissä kolmen jäsenen kokoonpanoissa ratkaistavissa asioissa. Kun noin 75 % näistä asioista ratkaistaan ilman istunnon pitämistä, istunnon pitämättä jättäminen on tällaisissa asioissa pääsääntöinen ratkaisutapa.
Kuitenkin vakuutusoikeuslain 10 §:n mukaan lainkäyttöasiat ratkaistaan istunnossa, jossa on puheenjohtajana vakuutusoikeuden ylituomari, laamanni tai vakuutusoikeustuomari ja muina jäseninä kaksi lakimiesjäsentä.
Hallituksen esitys merkitsisi käytännön laajentamista myös viisijäsenisessä kokoonpanossa käsiteltäviin asioihin.
Voiko näin toimia useimmissa asioissa ylin oikeusinstanssi.
Lähetä kommentti