630. Uusi parkkimaksuprosessi on turha
1. Helsingin käräjäoikeudessa alettiin eilen käydä oikeutta neljän vuoden takaisesta 40 euron suuruisesta pysäköinninvalvontamaksusta. Asiasta kertoi näyttävästi kaikissa tv:n uutislähetyksissä Yle Uutiset, jota parkkimaksukiista on kiinnostanut alusta lähtien muuta mediaa selkeästi enemmän. Yksityinen pysäköinninvalvonta ja sen päättäväinen vastustaminen näyttää muodostuneen eräille Ylen toimittajille suorastaan elämää suuremmaksi kysymykseksi, nämä toimittajat ovat jutuistaan päätelleen valinneet oman puolensa hyvissä ajoin.
2. Objektiivisesta tiedonvälityksessä ei voida puhua, jos toimittaja esimerkiksi käyttää virallisesta ja vakiintuneesta termistä aina vain uudelleen ja uudelleen omaa versiotaan eli puhuu "parkkisakoista". Sakostahan valvontamaksussa ei toki ole kyse, mutta siitä huolimatta toimittaja Päivi Happonen julisti eilen uutisjutussa koko ajan juuri parkkisakko-sanomaa; jo uutisjutun otsikossa puhutaan "merkittävästä parkkisakko-oikeudenkäynnistä".
3. Toimittaja Happonen hehkutti, että käräjäoikeudessa käynnistynyttä oikeudenkäyntiä on odotettu "hartaasti". Uutisjutun mukaan helsinkiläismies vaatii käräjäoikeutta hylkäämään hänelle määrätyn 40 euron suuruisen valvontamaksun, jonka hän sai jo huhtikuussa 2008 Ruoholahdessa sijaitsevassa parkkihallissa yksityiseltä parkkifirmalta. Mies ilmoitti heti maksun saatuaan parkkiyhtiölle, ettei hän aio maksaa valvontamaksua. Parkkifirma ParkCom (nykyinen Q-Park Services) ei tätä hyväksynyt, mutta ei kuitenkaan ole ryhtynyt maksua oikeusteitse mieheltä perimään.
4. Toimittajan mukaan tämä uusi oikeudenkäyntiä "haastaa" korkeimman oikeuden maaliskuussa 2010 tekemän "linjauksen"yksityisten pysäköintifirmojen toiminnasta. Korkein oikeus määräsi tuolloin toisen helsinkiläismiehen maksamaan ParkComilta saamansa valvontamaksut; itse asiassa korkein oikeus hylkäsi kyseisen miehen saamastaan valvontamaksusta parkkiyhtiölle tekemän valituksen.
5. Yle uutisjutun mukaan nyt alkanutta prosessia on odotettu hartaasti siksi, että "parkkisakkotilanne on sekava." Tässä kohdin toimittaja haastatteli yhtä Helsingin oikeustalon parkkipaikalle luvatta pysäköinyttä ja valvontamaksun saanutta sangen kiukkuista keski-ikäistä naisihmistä, joka sanoi tuohtuneena valvontamaksulappu kädessään, että eihän parkkisakkojen antaminen kuulu missään tapauksessa tällaisille "pikkufirmoille"! Tämän naisihmisen purkaus siis ilmeisesti toimittajan mukaan riitti todisteeksi siitä, että tilanne on paha ja sekava.
6. Toimittaja viittasi jutussaan eduskunnan perustuslakivaliokunnan hieman ennen vuoden 2011 eduskuntavaaleja antamaan lausuntoon (PeVL 57/2010 vp), jonka mukaan pysäköinninvalvonta kuuluu julkiselle vallalle eikä yksityisille parkkifirmoille. Aivan näin valiokunta ei kuitenkaan tainnut lausua, vaan se totesi vain, että valvontamaksun määräämisessä on kyse julkisen vallan käytöstä. Pysäköinninvalvontaa valiokunta ei yksityisiltä omalla maallaan kieltänyt eikä voikaan kieltää; parkkifirmat eivät harjoita pysäköinninvalvontaa omaan lukuunsa, vaan hoitavat tehtävää kiinteistönomistajien toimeksiantojen perusteella.
7. Mutta onko tilanne "parkkirintamalla" nyt todella toimittajan väittämin avoin sekava, vai onko kyse vain siitä, että Yle Uutiset haluaa saada tilanteen näyttämään omissa intresseissään sekavalta? On muistettava, että asiassa on saatu tähän mennessä jo kaksi korkeimman oikeuden ennakkopäätöstä, joissa molemmissa on katsottu, että pysäköinninvalvonta yksityisellä alueella tai valvontamaksun määrääminen ei ole julkisen vallan käyttöä, vaan perustuu pätevään yksityisoikeudelliseen sopimukseen.
8. Vuonna 2010 antamansa ennakkopäätöksen (KKO 2010:23) lisäksi korkein oikeus hylkäsi viime vuonna hakemuksen, jossa vaadittiin sen edellisenä vuonna antaman ennakkopäätöksen purkamista (KKO 2011:43). Vaikka vuoden 2010 ratkaisu syntyi korkeimmassa oikeudessa äänestyksen (3-2) jälkeen, äänestys ei kuitenkaan koskenut kysymystä pysäköinninvalvonnan tai valvontamaksun luonteesta, vaan muuta asiaa. Siitä, että valvontamaksun määräämisessä ei ole kyse merkittävän julkisen vallan käyttämisestä, vaan sallitusta sopimusoikeudellisesta menettelystä, korkein oikeus oli yksimielinen.
9. Tähän mennessä siis jo kymmenen (10) korkeimman oikeuden tuomaria on kahdessa eri ratkaisussa yksimielisesti todennut, että pysäköinninvalvonnassa yksityisellä alueella tai valvontamaksun määräämisessä ei ole kyse julkisen vallan käytöstä, vaan sopimusoikeudesta ja sen perusteella määrätystä maksusta sopimuksen rikkomisen johdosta. Minusta tilanne ei siis ole lainkaan "sekava", vaan päin vastoin harvinaisen selvä. Lisäksi on syytä todeta, että eduskunnan perustuslakivaliokunta ei vuonna 2011 lausunnossaan (PeVL 57/2010 vp) puuttunut millään tavalla korkeimman oikeuden vuonna 2010 antamaan ennakkopäätökseen eikä moittinut sitä, mihin sillä ei ole edes toimivaltaa. Valiokunnan tuolloinen puheenjohtaja Kimmo Sasi on todennut, että asia on näin ja että parkkifirmojen määräämät valvontamaksut on syytä maksaa.
10. Ylen toimittaja vetoaa jutussaan - kuinkas muuten - myös siihen, että "monet oikeusoppineet" ovat neuvoneet kansalaisia jättämään maksun suorittamatta. En tiedä "monista", mutta ainakin yksi oikeusoppinut Itä-Suomen suunnasta on tällaista "neuvontaa" tai kenties suoranaista yllyttämistä kyllä innolla harrastanut. Juuri tätä "auktoria" Yle Uutiset on sitten "jostakin syystä" aina mieluusti siteerannut ja haastatellut ohjelmissaan.
11. Ylen toimittajan tarkoittamat oikeusoppineet ovat samoja tyyppejä, joita perustuslakivaliokunta kuuli hätäpäissään juuri ennen vuoden 2011 eduskuntavaaleja torpatessaan hallituksen jo vuoden verran eduskunnassa maanneen asianmukaisen lakiesityksen yksityisestä pysäköinninvalvonnasta, jonka mukaan nykyinen käytäntö olisi säädetty eräin muutoksin pysyväksi. Perustuslakivaliokunnan lausunnon perustelut on poimittu kovassa kiireessä sieltä täältä kyseisten radikaalien oikeusoppineiden lausunnoista. Nämä oikeusoppineet saivat aikanaan lainvalmisteluvaiheessa ujutetuksi perustuslain 124 §:ään arveluttavan säännöksen, jonka mukaan "merkittävää julkisen vallan käyttöä sisältäviä tehtäviä voidaan antaa vain viranomaiselle".
12. Käsite "julkisen vallan käyttö" tai "julkinen hallintotehtävä" on tietenkin erittäin tulkinnanvarainen ja arvovalintainen määritelmä, puhumattakaan siitä, milloin tuollaista tehtävää on pidettävä laadultaan "merkittävänä". Tämä arvio on mahdollista tehdä vain subjektiivisen näkemyksen perusteella eli niin sanotusti hatusta tempaisemalla aina sen mukaan, miltä asia milloinkin tuntuu ja miten arvio sopii arvioitsijan omaan ja hänen edustamansa intressipiirin pirtaan. Tämä säännöksen ympärille radikaali valtiosääntöoppi tuntuu viime vuosina keskittäneen pääasiallisen tarmonsa. Juuri ko. lausunnonantajat ovat tehneet siitä lähestulkoon oman tieteenalansa ja mestaroivat nykyisin siis lausunnonantajina myös perustuslakivaliokuntaa itse kehittämillään omalaatuisilla tulkintaopeilla.
13. Jo talonpoikaisjärjellä voi toki toki ymmärtää, että yksityisellä alueella, jossa lain mukaan maanomistajaa määrää pysäköinnin ehdot, tapahtuva pysäköinninvalvonta tai sopimuksen rikkomiseen perustuva valvontamaksun määrääminen on kaukana julkisen vallan käytöstä, puhumattakaan merkittävästä julkisen vallan käytöstä. Joka muuta väittää, ei pysyttele oikeuden piirissä, vaan pyrkii tekemään politiikkaa pontimenaan yksityisen omistusoikeuden ja yritysten toimintaedellytysten kaventaminen.
14. Oikeusministeriössä viime toukokuun lopulla valmistunut esitysluonnos yksityisen pysäköinninvalvonnan järjestämisestä on niin typerä ja yksipuolinen ehdotelma, ettei siitä viitsisi oikein edes puhua. Esitys tosiasiallisesti riistäisi kiinteistöomistajilta lakiin perustuvan oikeuden määrätä pysäköinnin ehdoista ja tekisi heistä ja pysäköinninvalvontaa käytännössä huolehtivista firmoista viranomaisten eli poliisin ja kunnallisten pysäköinninvalvojien pikkuapulaisia. Pysäköintifirman työntekijä voisi pysäköintivirheen havaitessaan tehdä viranomaiselle ainoastaan esityksen seuraamuksen eli virhemaksun määräämisestä. Päätösvalta siirtyisi siis viranomaiselle ja kertyneet maksut, siis "sakot", tilitettäisiin yhteiskunnalle.
15. On vaikea ymmärtää, miten näin naiivi ehdotus on voinut edetä edes esitysluonnoksen asteelle. Viime aikoina on puhuttu paljon suomalaisen lainvalmistelun heikosta laadusta, eikä suotta. Viime viikolla Itä-Suomen yliopistossa tarkastettiin asiaa selvittänyt Auri Pakarisen väitöskirja, jonka mukaan lainvalmistelussa on yhä edelleen suuria puutteita. Huolestuttavaa on väitöskirjan mukaan esimerkiksi havainto, että eduskuntaa ei aina informoida lain kaikista seuraamuksista. Jos tiedetään lain aiheuttavan jollekin ryhmälle kielteisiä vaikutuksia, viedään lakiesitys Pakarisen mukaan läpi "puolilla valoilla." Pakariselle voidaan todeta kokemuksen perustella, että paitsi eduskuntaa, myöskään maan hallitusta ei läheskään aina informoida riittävästi lain vaikutuksista, eikä noita vaikutuksia viitsitä lakia valmisteltaessa edes kunnolla selvittää.
16. Oikeusministeriä yrittää usein eräänlaisena ammattiministeriönä valvoa ja huomautella muita ministeriöitä huonosta lainvalmistelusta. Mutta kriittinen, juuri oikeusministeriön toimialaan perehtynyt tutkija on voinut panna monen monituista kertaa merkille, miten juuri oikeusministeriön oma lainvalmistelu on vähintään yhtä kehnolla tolalla kuin muidenkin ministeriöiden. Edellä mainittu yksityistä pysäköinninvalvontaa koskeva esitysluonnos on tästä tyypillinen esimerkki. Luonnos samoin kuin sitä edeltänyt työryhmämietintökin, on sekava koonnos erilaisista asioista, jossa ei ole esimerkiksi välitetty selvittää, miten vastaavat asiat on järjestetty muissa pohjoismaissa. Lakiesityksen vaikutusten selvittely on puutteellista eikä luonnoksessa ole kiinnitetty minkäänlaista huomiota niihin haitallisiin seurauksiin, joita lakiesitys toteutuessaan tulisi käytännössä kiinteistönomistajille aiheuttamaan. Kiinteistönomistajia edustavat järjestöt ovat vastustaneet jyrkästi lakiehdotusta, mutta tätä ei ole huomioitu.
17. Lakiesityksen toteutumisen myötä pysäköinninvalvonta yksityisillä alueilla tulisi todellisuudessa lakkaamaan ja asiassa palattaisiin takaisin sellaiseen kaoottiseen tilaan, jossa villi pysäköinti taloyhtiöiden ja kauppakeskusten pihoilla sai ennen pysäköintifirmojen toiminnan alkamista rehottaa täysin vapaasti. En usko, että monikaan parkkifirma lähtisi jatkamaan toimintaansa viranomaisten pikku apurina. Aikaa myöten laki johtaisi toteutuessaan parkkifirmojen toiminnan alas ajamiseen, mihin esityksellä lienee osin tähdättykin, jolloin villi pysäköinti riistäytyisi taas valloilleen.
18. Toivotaan kuitenkin, että hallituksen oikeusministeri tulisi vielä järkiinsä ja jättäisi sekavan, torson, byrokratiaa lisäävän ja haitallisiin seurauksiin johtavan lakiesityksen viemättä hallituksen päätettäväksi.
19. Yle Uutisten jutussa oli monta hieman huvittavaa kohtaa. Yksi niistä oli toimittajan alkuperäinen toteamus, jonka mukaan nyt alkanut "merkittävä oikeudenkäynti" 40 euron valvontamaksusta tulee kestämään kauan, sillä ratkaisua saadaan odottaa vuosia ("Edessä on siis vuosia kestävä oikeusprosessi")! Miksi ihmeessä, koska asiahan on faktoiltaan päivänselvä ja siinä on kiistaa vain yhden lainkohdan (PL 124 §) tulkinnasta? Mallin "vuosia kestävälle oikeusjutulle" ja sen päivittelemiseen toimittaja oli tempaissut muista vastaavista "kohujutuista", joista hän on aiemmin Yle Uutisille raportoinut.
20. Mutta ehkä tässä toimittajassa on kuitenkin hiukka kehityskelpoisuutta havaittavissa, sillä jo eilisissä iltauutisissa hän tiesi kertoa, että jutussa ei taida sittenkään vuositolkulla aikaa vierähtää. Asianosaisten advokaatit ovat näet ilmeisesti keskenään sopineet, että käräjäoikeuden tuomiosta ei valitetakaan hovioikeuteen, vaan asiassa pyydetään valituslupaa suoraan korkeimmalta oikeudelta. Tähän niin sanottuun "ohivalitukseen" laki antaa nykyisin tietyin edellytyksin mahdollisuuden, jos riitaisella oikeudellisella kysymyksellä olisi ennakkopäätösarvoa (OK 30a luku). Käräjäoikeuden tuomio jutussa saataneen jo parin kolmen viikon viikon kuluttua, joten voinemme odotella korkeimman oikeuden päätöstä ensi vuoden aikana.
21. Parkkiyhtiötä edustaa jutussa kokenut asianajaja Jukka Peltonen, joka edusti yhtiötä jo ensimmäisessä parkkioikeudenkäynnissä, joka päättyi vuonna 2010 yhtiön voittoon vasta KKO:ssa. Toivottavasti Peltosen esittää jutussa selvityksen siitä, miten pysäköinninvalvonta yksityisillä alueilla on järjestetty muissa maissa ja erityisesti Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa. Tietämäni mukaan oikeusoppineet muissa pohjoismaissa eivät ole vaahdonneet lähimainkaan samassa määrin kuin suomalaiset kollegansa julkisesta vallankäytöstä yksityisessä parkkivalvonnassa.
22. Ensimmäisessä oikeudenkäynnissä kantajana oli parkkiyhtiö, joka on nyt vastaajan asemassa. Kantajana oleva mies yrittää ilmeisesti saada vahvistetuksi, ettei yhtiöllä ole ollut oikeutta valvontamaksun määräämiseen, koska sanottu toiminta on luonteeltaan julkisen vallan käyttöä. Tämä kysymys ratkaistiin kuitenkin oikeusvoimaisesti jo ennakkopäätöksellä KKO 2010:23, jossa korkein yksimielisesti totesi, että yksityinen pysäköinninvalvonta voidaan perustaa sopimusmenettelyn varaan. Samaan lopputulokseen korkein oikeus päätyi ratkaisussaan KKO 2011:43.
23. Kun mitään sellaisia muutoksia, jotka voisivat horjuttaa korkeimman oikeuden aiemmin omaksuman kannan oikeellisuutta, ei ole lainsäädännössä tapahtunut, tuntuu selvältä, että korkein oikeus ei tule muuttamaan kantaansa. Kannattaa huomata, että perustuslakivaliokunnan edellä mainittu lausunto (PeVL 57/2010 vp) oli korkeimman oikeuden tiedossa jo silloin, kun se antoi ratkaisun tapauksessa 2011:43. Mainitun ratkaisun perusteluissa todetaan (kohta 17), että perustuslakivaliokunnan lausunnossa viitatussa aikaisemmassa lausuntokäytännössä - jota edellä mainitut oikeusoppineet esittelivät laajasti oman kantansa tueksi valiokunnalle antamissaan lausunnoissa - esitetyt tulkinnat ovat "koskeneet siinä määrin erityyppisiä tilanteita, ettei niistä korkeimman oikeuden arvion mukaan ole ainakaan suoraan johdettavissa yksiselitteistä ja ehdottoman kielteistä vastausta siihen, voidaanko yksityistä pysäköinninvalvontaa perustaa sopimusmenettelyn piiriin."
24. Perustuslakivaliokunta ei ole perustuslakituomioistuin, vaan poliittisin perustein valituista kansanedustajista koostuva poliittinen elin, jonka tehtävänä on antaa lausuntoja sen käsittelyyn tulevien lakiehdotusten perustuslainmukaisuudesta. Valiokunnan tehtävät eivät siten liity millään tavalla lainkäyttöön, vaan yksinomaan vastedes säädettävään lainsäädäntöön. Perustuslakivaliokunta ei voi "sanella" tai muutoinkaan sitovasti päättää, miten jokin tuomioistuimessa vireillä olevaan konkreettiseen tapaukseen liittyvä lainsoveltamiskysymys olisi ratkaistava. Valiokunnan lausunnoilla voi toki olla tiettyä faktista painoarvoa, kun tuomioistuin joutuu arvioimaan perustuslain 106 §:n mukaan sitä, onko lain säännöksen soveltaminen käsiteltävänä olevassa oikeusjutussa ilmeisessä ristiriidassa perustuslain kanssa. Tuomioistuin ei voi kuitenkaan pyytää valiokunnalta lausuntoa mainitusta kysymyksestä.
25. Se, millainen tosiasiallinen vaikutus perustuslakivaliokunnan lausunnolla 57/2010 vp mahdollisesti on nyt vireille tulleessa oikeudenkännissä, riippuu lausunnon perustelujen painoarvosta. Kuten korkein oikeus on jo ratkaisunsa 2011:43 perusteluissa todennut, valiokunnan aikaisemmin antamissa lausunnoissa esittämät tulkinnat koskien perustuslain 124 §:ssä mainittua julkisen vallan käyttöä ovat koskeneet niin erityyppisiä tilanteita, ettei niistä ole juurikaan saatavissa johtoa ko. tapauksessa eli pysäköinninvalvontaa koskevassa asiassa. Valiokunnan lausunnolla ei voi liioin olla taannehtivaa vaikutusta sellaisessa oikeusjutussa, joka koskee ennen lausunnon antamista ilmennyttä oikeusriitaa. Taannehtivaa vaikutusta ei voi olla myöskään yksityisestä pysäköinninvalvonnasta mahdollisesti säädettävällä lailla. Eduskunta voi toki säätää yksityisestä pysäköinninvalvonnasta hölmön ja huonosti toimivan lain, jonka vaikutukset ovat haitallisia - onhan tällaista tapahtunut muissakin asioissa. Oikeusministeriön toukokuun lopulla julkaisema luonnos hallituksen lakiesitykseksi ei kuitenkaan vaikuta millään tavalla nyt vireille tulleen oikeusjutun ratkaisuun.
26. Miten vireille tulleessa oikeusjutussa tulisi käymään? Jos käräjäoikeus hylkää autoilijan kanteen, tapahtunee niin, että korkein oikeus ei myönnä kantajalle valituslupaa, koska käräjäoikeuden ratkaisu noudattelee jo ennakkopäätöksissä KKO 2010:23 ja 2011:43 omaksuttuja oikeusohjeita, jolloin uuden ennakkopäätöksen antaminen olisi tarpeetonta. Jos kanne sitä vastoin hyväksytään, tulee korkein oikeus myöntämään parkkiyhtiölle valitusluvan ja hylkäämään kanteen.
27. Itse oikeuskysymyksen osalta uusi parkkimaksuprosessi on turha, koska riidanalainen kysymys on jo ratkaistu korkeimman oikeuden ennakkopäätöksellä. Prosessin lopputulos hyödyttää toki parkkiyhtiöitä, koska ne saavat tulossa olevasta uudesta ratkaisuista entistä vahvemman perusteen, jonka nojalla ne voivat periä tähän asti maksamatta jätetyt valvontamaksut.
84 kommenttia:
Ei ole hääppöinen YLE:n oikeustoimittajien ammattitaito kun kuvittivat tämän parkkisakkoasian Korkeimman hallinto-oikeuden rakennuksen julkisivua näytteän. Kuvassa jopa näkyi KHO:n kyltti, josta tuomioistuimen nimi oli luettavissa. Toimittaja ei siis liene havainnut, että Suomessa on sekä KKO että KHO. Parkkiasia päätyy siis KKO:een.
Loistava bloggaus.
"10 korkeimman oikeuden tuomaria on yksimielisesti todennut, että pysäköinninvalvonnassa yksityisellä alueella tai valvontamaksun määräämisessä ei ole kyse julkisen vallan käytöstä, vaan sopimusoikeudesta ..."
***
Yhtenä sunnuntaina olin omalla taloyhtiön parkkipaikalla "joku" parkkeerannut autonsa minun autoni taakse (oma parkkipaikka, josta maksan, "as.yhtiöni" tontilla siis alueella), en saanut autoa mihinkään suuntaan. Selvitin auton rekisterinnumeron perusteella tekstiviestillä omistajan ja etsin fonectasta puhelinnumeron, kännykkä ei vaan vastannut. Hieman harmitti, oma auto oli turhan panttina, ja käytin pyörää, illalla auto oli (onneksi) kadonnut.
***
En näe tässä keississä kyllä kauheasti julkisen vallan käyttöä, että korvaukseksi väärästä pysäköinnistä yksityisalueella olisi mahdollisuus periä pieni maksu, maksanhan minäkin omasta paikasta sekä yhtiövastiketta, että paikasta vuosimaksua, lisäksi sähkö maksaa ja tolpan tekemisestä maksettiin.
Oikeusministeriön valmisteleva luonnos hallituksen esitykseksi yksityisen pysäköinnin valvonnan järjestämisestä oli noin kuukauden pituisella lausuntokierroksella, joka määräaika päättyi juhannuksen alla.
Osa lausunnonantajina olleista parkkiyhtiöistä katsoi, että lakiesitys on perustuslain vastainen, jos se rajoittaa, niin kuin vahvasti näyttää, kiinteistönomistajien omistusoikeutta eli oikeuttaa päättää oman alueensa käytöstä.
Osa mainituista yrityksistä ilmoitti, että ne saattavat jatkaa valvontamaksujen määräämistä kiinteistönomistajien toimeksiannosta nykyiseen tapaan, vaikka OM:n lakiluonnos toteutuisi sellaisenaan. Yritykset eivät halua missään nimessä ryhtyä viranomaisten apulaisiksi ministeriön kaavailemalla tavalla.
Nämä valvontayritykset katsovat, että lakiluonnos ei faktisesi muuttaisi vallitsevaa oikeustilaa, vaan antaisi asianomaisille viranomaisille ainoastaan mahdollisuuden ulkoistaa pysäköinninvalvontaa yksityisille. Yritysten mukaan parkkiyhtiöiden toiminta voisi jatkua lähes entisellään myös siinä tapauksessa, että laissa nimenomaan kiellettäisiin nykyisenkaltainen valvontabisnes.
Tästäkin "otoksesta" nyt nähdään, millaisia vakavia vaikutuksia ja epäselviä kysymyksiä kiireellä ja kaikkia asianosaisia kuulematta valmisteltuun lakiluonnokseen liittyy.
Olisi melkoinen ihme, jos oikeusministeri Henriksson päättäisi tuoda raakilemaisen lakiluonnoksen sellaisenaan hallituksen käsittelyyn! Ministeri tekisi ehkä viisaasti, jos hän odottaisi nyt käynnistetyn oikeusprosessin lopputulosta eli KKO:n ratkaisua, jos KKO antaa asiassa valitusluvan käräjäoikeuden tuomioon.
Joka tapauksessa luonnoksen mukaisen lain säätäminen edellyttää eduskunnassa perustuslainsäätämisjärjestystä.
Onko hallituksen oikeistopuolueilla kanttia hyväksyä lakiluonnos, joka selkeästi rajoittaa omistusoikeutta ja kaventaa parkkiyhtiöiden toimintaa ja uhkaa lopettaa sen tyystin? Kaikkein pahinta on, jos niin kuin näyttäisi tapahtuvan, yksityinen parkkivalvonta loppuu kokonaan, sillä se johtaisi pysäköinnin yksityisillä alueilla kaaokseen. Tätä tietenkin toivovat kaikenkarvaiset parkkiaktivistit.
Antaako kokoomus tässäkin asiassa periksi demareille, vasureille ja vasemmistovihreälle puolueelle, jotka luultavasti tukevat lakiluonnosta?
Takiaispuolueiden edustajille on annettu hallituksessa pelottavan suuri valta päättää kansalaisten oikeusturvaan ja oikeuksiin sekä turvallisuuteen liittyvistä asioita. Takiaispuolueisiin Timo Soini lukee Rkp:n, jota oikeusministeri Henriksson ja puolustusministeri Hagman edustavat, kristillisdemokraatit (KD), jolla on sisä-eli poliisiministerin salkku.
Luulenpa, että "parkkisakkoasiassa" suuri kannatus ei löydy mistään puolueesta vaan ajattelemattomista individualisteista.
Blogistin kommentissa tuodaan hyvin esiin, että kysymys ei ole mistään parkkifirmojen omasta oikeudesta eikä erillisestä julkisen vallan käytöstä. Kysymys on kiinteistön omistajien oikeudesta määrätä omaisuudestaan. Julkisuudessa ammutaan (tai ammuskellaan) vain viestinviejää.
Olen eri mieltä väitteestä "10 korkeimman oikeuden tuomaria on yksimielisesti todennut, että pysäköinninvalvonnassa yksityisellä alueella tai valvontamaksun määräämisessä ei ole kyse julkisen vallan käytöstä, vaan sopimusoikeudesta ...". Todellisuudessa, ennen kuin Perustuslakivaliokunta lausui suunnilleen päinvastaista, kolme korkeimman oikeuden tuomaria kerkisi enemmistönä todeta että heidän mielestään kyseessä ei ollut julkisen vallan käyttö, vaan yksityinen sopimusasia. Kahden vähemmistöön jääneen näkemys tästä kysymyksestä on jäänyt mielestäni epämääräiseksi. Sitten perustuslakivaliokunnan lausunnon jälkeen seuraavat viisi korkeimman oikeuden tuomaria pyörittelivät näkökohdan tulkinnanvaraisuutta katsoivat että kolmen aiemman kanta että ei ole julkisen vallan käyttöä, ei ole ILMEISEN väärää lain soveltamista. Täytyy muistaa purkukynnyksen olemassaolo, eli paino on sanalla ilmeinen eli SELVÄ. Näiden viiden ei rehellisesti voi katsoa enää todenneen mitään autoritatiivista siitä onko julkisen vallan käyttöä vai ei.
Kun kyse on rehellisen prejudikaatin saamisesta, mielestäni prosessi on tähän mennessä mennyt ikään kuin takapää edellä puuhun. Purkukynnyksen takia vuoden 2011 ratkaisu ei vastaa kysymykseen onko valvontamaksussa kyse merkittävästä julkisen vallan käyttämisestä vaiko ei. Mielestäni siinä kysymyksessä ovat edelleenkin vastakkain näkemykset, joista toisen arvovaltaisimpia kannanottoja on 2010 KKO sanoen että eipä ole julkisen vallan käyttöä ja vastakkaisen arvovaltaisimpia kannnottoja on Perustuslakivaliokunnan näkemys että onpas kyse rangaistuksen luonteisuudesta ja julkisen vallan käytöstä.
Monista perusoikeussäännöksistä on sitä erityistä kohtaa vihaava taho loihhut laukomaan että onpa paha pykälä jota ei olisi pitänyt säätää. En siis viitsi antaa arvoa kyseisenkaltaiselle, lähinnä lausujansa poliittista arvomaailmaa kuvaavalle kannalle. Jos nuo olisivat ratkaisevia, eipä olisi mitään ihmisoikeuksia ikinä turvattu. Onhan joillekin tahoille esimerkiksi tappamisen kielto ollut vastenmielinen, kiusallinen ja ärsyttävä pykälä. Ja blogistin omista suosikkiaiheista, kun ihmisoikeuden tekstisisältöä katsoo, on toki joillekin kovin hankala ja vastenmielinen se velvollisuus että toisilla on oikeus oikeudenmukaiseen puolueettomaan oikeudenkäyntiin ja riittävään tehokkaaseen oikeussuojakeinoon. Yksinkertaisesti, kyseinen perusoikeus on säädetty perustuslakiimme ja sitä on mielestäni sovellettava sellaisena kuin sen sanamuoto sen tarkoittaa olevan. Vähättely ja liioittelu ovat molemmat huonoa.
Perusoikeusajattelusta sujuvasti irti oleminen ei ole ollut ollenkaan epätavallista korkeimman oikeuden tuomarikunnan keskuudessa. Pikemminkin kyse on perusoikeuksien vähättelystä aivan institutionaalisena rakenteellisena piirtenä, johon on vasta viime aikoina joitain perusoikeusmyönteisiäkin prejudikaatteja alkanut tehdä vähäsen lovia. Arvostelun tässä ansaitsevat ne enemmistönä olleet kolme oikeusneuvosta, jotka olivat niin irti perusoikeusajattelusta että eivät kyenneet ennakoimaan että perustuslakivaliokunta näkee valvontamaksut selvänä julkisen vallan käyttämisenä. Aika oli nähtävästi ajanut ohitse kyseisten neuvosten, eivätkä he olleet oikeasti kykeneviä enää 1995 ja 2000 omaksumaan ja sisäistämään uusien perustuslakien henkeä. Muutenhan he olisivat jotain oivaltaneet jo silloin 2010.
Kun tässä prejudikaattikysymyksessä ei vielä ole saatu prejudikaattia, joka ottaisi perustuslakivaliokunnan kannan asianmukaisesti huomioon ilman purkukynnystä, niin prejudikaatin tarve on mielestäni yhä olemassa.
Helsingin käräjäoikeudessa ei ole nähty rohkeutta siihen suuntaan että perusoikeudet otettaisiin huomioon. Tähän asti olen nähnyt rohkeita irtiottoja vain päinvastaiseen suuntaan, mikä kertookin omaa kieltään.
Vaikka todennäköisyys ei ehkä ole kummoinenkaan, toivoisin tämänkertaiselta käräjäoikeudelta rohkeutta tuomita vastoin 2010 ja 2011 KKO-ratkausuja ja siten huolehtia että nykyinen korkein oikeus joutuisi ottamaan tämän asian sinne.
Eiköhän työväenpuolue kokoomus tässäkin asiassa osoita työväenpuolueen elkeet. Saihan se presidentiksikin valitutettua työväenmies Saulin.
Heh he. Aika on ajanut perustuslakivaliokunnan ohitse. Juna meni vasemmalta ohi.
Tuo nyt oli tyypillistä "toivotaan toivotaan" kyökkiargumentointia!
Anonyymi lukee KKO:n ennakkopäätösten perusteluja niin kuin "piru raamattua" eli siten kuin hän itse haluaisi asioiden olevan eikä hyväksy perustelujen selvää tekstiä. Vuoden 2010 ratkaisussa korkein oikeus oli selkeän yksimielinen sen suhteen, että kyse ei ole julkisen vallan käytöstä, ei tämä asia anonyymin lapseellisilla selityksillä muuksi muutu.
Vuoden 2011 ratkaisussa KKO:lla oli hyvin tiedossa PeV:n lausunto ja kanta, mikä näkyy perusteluista, joissa on monessa kohtaa viitattu valiokunnan lausuntoon ja jopa siteerattu sitä. Mutta valiokunnan lausunto ja sen perustelut, jotka valiokunta tempaisi kovassa kiireessä suoraan asiantuntijoiden papereista, eivät vakuuttaneet KKO:ta.
PL 124 §:n ao. säännös on koko lain tulkinnanvaraisimpia kohtia. Tämä on antanut radikaaleille valtiosääntöoppineille oivan tilaisuuden veivata tulkintaa ja pykälän sisältöä ideologisilla syillä mieleiseensä suuntaan, jonka valiokunnan hieman "oppimattomammat" jäsenet ovat sitten joutuneet sellaisenaan nielemään.
Kun maanomistajalla tietysti on täysi omistusoikeus kiinteistöönsä, ja kun tällaiset pikku valvontamaksut ovat melko tehottomia, niin mitäpä jos lähdettäisiin suoraan sille kannalle että luvattomaan paikkaan pysäköidyn kulkuneuvon voi suoraan tuhota. Samoin pitäisi saada suoraan tuhota kulkuneuvo joka liikenteessä asettuu luvattomasti toisten esteeksi. Eikös maanomistajan omistusoikeus oikeutakin ihan reilusti tähän.
Minusta olisi kovin mukavaa, jos käyttämäni raitiovaunun esteeksi vaikeaan kääntymiskohtaan juuttunut parkkeerattu yksityisauto voitaisiin räjäyttää tuusan nuuskaksi. Se olisi tehokasta. Ratikka pääsisi kulkemaan. Sen sijaan jonkin pysäköintifirman antama maksulappu jota käsitellään käräjillä vielä seuraavanakin vuonna, on täysin tehotonta siihen nähden että ratikka pitäisi saada kulkemaan tällä minuutilla eikä vasta kun yksityisauton törppö omistaja tulee puolen tunnin kuluttua takaisin kioskijonosta.
Voisipa tilanteessa riittää joskus sekin, että panssaripuskureilla varustettu ratikka töytäisee törpön autoa puoli metriä ulkokaarteen suuntaan. Peltivahingot ja mitä muuta autolle ja sen moottorille käykin, jäävät toki törpön autonomistajan itsensä kustannettaviksi. Vakuuttakoon rotiskonsa törttöilynsä varalle.
Pikkupojatkin pitäisivät. Taatusti löytyy katsojia kun noita toimenpiteitä tehdään.
Näin myös löytyisi uusia markkinoita joillekin yrittäjille: esimerkiksi auton räjäyttämisen tarvekalut kompaktissa tee-se-itse -paketissa olisi markkinahitti. Tuotekehittelijät loisivat autonromua sulattavaa tai mieluiten haihduttavaa räjähdearsnaalia.
Samoin voin ymmärtää omalla kerrostalon pihallaan autopaikan omistavan perheen tuskaa ja kärsimystä, kun palaavat kotiin väsyneinä ja kiukkuisina ja pikkulapsetkin ovat nälkäisiä ja sitten onkin heidän parkkiruutunsa vallannut joku öykkäri ilman mitään lupaa. Valvontamaksu siinä tilanteessa ei auta oikean omistajan hätään yhtään mitään, mutta sen sijaan auttaisi jos väärän auton saa kylmästi tuhota pois, tai naapurista nopeasti pyydetty hinausauto ja -nosturi nostaa sen ja siirtää vaikkapa poliisin romuautokentälle omistajansa pois lunastettavaksi.
Niin että mitä ihmettä jostain yksityisistä parkkivalvontamaksuista edes kannattaa melskata. Kasvattaa tapa-väärinpysäköijiä jopa vääriin asenteisiin. Valvontamaksujen maksaminenhan on sitten melkein kuin lupa jatkossa parkita väärin, kunhan maksaa sen muutaman kympin pikavoittonsa aina kun jää kiinni.
PL 124 § on ollut Suomessa pitkään vakiintunutta valtiosääntöistä sääntelyä, kunnen säännöksen idea sitten perustuslakiuudistuksessa kirjattiin myös perustuslain tekstiin. Institutionaalisesti on päivänselvää, että OM voi nyt antaa hallituksen esityksen ainoastaan niissä puitteissa kuin mitkä PeV viitatussa kannanotossaan rajasi. Blogistin ja KKO:n kanta sopimusoikeudellisesti toki on perusteltavissa. Kuitenkin myös PeV:n kanta on perusteltavissa, ja sitä on perusteltu PeV:n lausuntokäytännöllä.
Enemmän tässä asiassa on kyse siitä, että kun Suomessa ei ole perustuslakituomioistuinta, eivätkä korkein oikeus ja perustuslakivaliokunta käy ratkaisuargumenttien tasolla keskinäistä keskustelua (ts. ota perustellen kantaa toistensa lähtökohtiin - mikä tapahtuisi välttämättä perustuslakituomioistuimessa), ollaan nyt tällaisessa kissanhännänvetotilanteessa.
Blogisti on useasti esittänyt torjuvan näkemyksen perustuslakituomioistuinta vastaan. Toisaalta blogisti leimaa PeV:n (= pääosin ei-juristeja ja usein ensimmäisen kauden kansanedustajia) ja sen harvalukuiset toistuvasti käytetyt asiantuntijat vasemmistolaisiksi (= ilmeisesti blogistin mielestä huono asia). Eikö tämä ole jokseenkin ristiriitaista? Siis siihen nähden, että joka tapauksessa tämäntyyppisessä kysymyksessä, jossa on valtiosääntöisiä piirteitä, ratkaisunteossa on mukana elementtejä, jotka joku halutessaan voi leimata poliittiksisi. Eikö silloin olisi parempi, että meillä olisi pysyvä, asiantunteva, hyvin resursoitu perustuslakituomioistuin, joka olisi kykenevä henkilöstönsä asiantuntemuksen ym. puolesta ottamaan punnitusti kantaa asian kaikkiin ulottuvuuksiin?
Kuten ratkaisun KKO 2011:43 perusteluissa on todettu, PeV:n lausunnossa mainitut valiokunnan aiemmat kannanotot ja lausunnot ovat koskeneet niin erilaisia tapauksia ja tilanteita, ettei niistä saada johtoa nyt kyseessä olevan asian ratkaisuun mitä tulee mainittuun "merkittävään julkisen vallan käyttöön."
Perustuslakituomioistuinta näin pienessä maassa, jossa ei ole sellaista osavaltiojärjestelmää kuten esim. Saksassa tai Yhdysvalloissa, ei toki tarvita. Sitä paitsi en luota yhtään mahdollisen suomalaisen perustuslakituomioistuimen kokoonpanoon pätevyyteen tai puolueettomuuteen. Tuntien suomalaisen poliittisen virkanimityskäytännön, olisi varsin pelättävissä että p-tuomioistuimeen tulisivat jäseniksi esim. liuta entisiä oikeusministereitä (Johannes Koskinen, Tuija Brax jne.) ja nykyisin juuri niitä PeV:ssa usein kuultavia "pysyvä" ja vasemmistolaisia asiantuntijoita, joilla ei ole minkäänlaista kokemusta tuomarin tai asianajajan ammatista! Se nyt olisi aivan kauhea paikka! Suuret puolueet jakaisivat tuomioistuimen jäsenten paikat keskenään ja katsoisivat niihin "sopivat" jäsenet! Hirveätä!
Yhdysvalloissa sen sijaan on aina oltu hyvin tarkkoja siitä, että Supreme Courtin jäsenet ovat sekä ammattitaitonsa että moraalinsa suhteen todella korkeatasoisia ammattilakimiehiä, yleensä aina vetoomustuomioistuinten tuomareita.
Minä olen perehtynyt verrattain perusteellisesti Yhdysvaltain korkeimman oikeuden tuomarikunnan nimityksiin ja istuimen kokoonpanoon jo yli vuosikymmenen ajan, sekä perehtynyt kirjallisuuden kautta sen historiaankin.
Vastoin mitä blogisti väittää, mielestäni Yhdysvalloissa ei ole ollenkaan aina huolehdittu, että Supreme Courtin jäsenet olisivat sekä ammattitaitonsa että moraalinsa suhteen todella korkeatasoisia ammattilakimiehiä.
Nykyisen korkeimman oikeuden jäsen Clarence Thomas on räikeä esimerkki moraaliltaan kyseenalaisesta ja ammattitaidoltaan kehnonpuoleisesta henkilöstä korkeimman oikeuden jäseneksi, hän on mielestäni melkein yhtä kelvoton sellaiseen asemaan kuin Pauliine Koskelo Suomessa, ja se onkin jo paljon. Clarence Thomas on äärikonservatiivinen otus, mustaihoinen mies joka token-vähemmistönä kohosi jo ennen SCOTUS-vaihettaan ylitse pätevyystasonsa. Ehkä hän on niin äärikonservativinen koska hänen lahjakkuutensa rajallisuus (= oma tyhmyys) on hänelle vakavasti ahdistava tekijä, samoin kuin oma tyhmyys Suomessa lukuisille persuille. Nimitys korkeimpaan oikeuteen oli räikeimpiä epäpätevyyden sallimisia pelkän poliittisen tahdon takia. Niinpä senaatissa peräti 48 senaattoria äänesti häntä vastaan, ja vain 52 (puoluekuria tottelevaista) senaattoria puolesta. On tullut mieleen että nimitysten vahvistuksille tulisi ehkä säätää määräenemmistövaatimus, jotta puoluesuositut kammotukset eivät saisi vahvistuksia.
Yhdysvaltain korkeimmassa oikeudessa nähtiin tämän vuoden kesäkuun lopussa äänestys, jossa neljä vähemmistöön jäänyttä tuomaria (mielestäni osoittaen itsensä henkisesti epärehellisiksi kiukkuisiksi vanhoiksi kääkiksi) perusteli kantansa tavalla, joka minun mielestäni tarkoittaa että verolta näyttävä maksuvelvollisuus ei heille ole perustuslain mielessä vero, kun kongressi on lain tekstissä itsessään päättänyt kutsua sitä jollakin muulla nimellä kuin vero. Onneksi enemmistön muodostaneet viisi tuomaria löivät stopin sellaiselle ajattelulle ja siten estivät jatkossakin kongressia pelkän rubrisoinnin keinoin tekemästä tosiasiallisesti ratkaisuja perustuslainmukaisuudesta.
Omistusoikeuden pyhyys on toki ollut kovin tärkeä Yhdysvaltain korkeimman oikeuden praksisissa. Blogisti varmasti tykkää juuri siitä. Esimerkiksi päätuomari Roger Taneyn johdolla 1800-luvun puolivälissä Yhdysvaltain korkein oikeus sujuvasti lujitti omistajan omistusoikeuden loukkamattomuutta, esittäen oikein perusoikeudet sille että karannut orja oli palautettava isännälle. Että sellaista korkeata ammattitaitoa ja korkeata moraalia.
Eikö tämä case eroa aiemmasta siinä, että tässä pysäköinti oli tehty parkkihallissa. Jos parkkihallissa pysäköinnistä ei saisi tehdä sopimuksia, niin parkkihallitoiminta loppuu siihen. Siitä vasta seuraisi pysäköintiongelmia.
Heh, heh! Olipa hupaisa kommentti, jossa kiihkomielinen anonyymi rinnastaa Pauliine Koskelon mustaan Clarence Thomasiin ym.!
Minä taas muistan tuon tuomari Thomasin 90-luvun alkupuolelta siitä, että ennen kuin senaatti hyväksyi hänen nimityksensä, oli tullut ilmi tapaus tai esitetty ponteva väite taikka syytös, jonka mukaan Thomas olisi aiemmassa virassaan syyllistynyt naispuolisen opiskelijan, vai oliko se nyt ollut kollega, seksuaaliseen ahdisteluun! Luulisin, että tuo senaatin tiukka äänestys johtui juuri tästä syystä.
US Supreme Court, joka siis on todellinen perustuslakituomioistuin. äänestää toki hyvin päätöksistä ja usein äänet jakautuvat 4-3 (tuomioistuimessa on ainoastaan seitsemän jäsentä). Tämä johtuu demokraattien ja republikaanien hyvin tasaväkisestä asemasta.
Ennen kuin presidentti tekee jäsenen valinnan, joka menee senaatin vahvistettavaksi, jäsenehdokkaiden tausta tutkitaan hyvin huolella sen suhteen, miten he ovat ratkaisseet aiemmin juttuja aiemmissa viroissaan eli yleensä vetoomustuomioistuimen jäseninä ollessaan, ts. onko kyseessä mielipiteiltään liberaali vain konservatiivinen tuomari. Supreme Courtissa pyritään säilyttämään tasapaino näiden kahden suuntauksen välillä, siitä johtuvat myös nuo usein ilmenevät 4-3 äänestykset. Senaatti kuulustelee aina hyvin huolellisesti presidentin tuomariksi esittämää ehdokasta ennen kuin tekee päätöksensä siitä, voidaanko nimitys hyväksyä vai ei.
Se, mitä minä tarkoitin edellä sanoa, koskee Supreme Courtin tuomareiden ammatti- ja erityisesti ratkaisujen perustelutaitoa. Heitä ei valita virkaansa sopivuuden perusteella ja kiinnittämättä liiemmin huomiota tuomarin taitoon ja kykyyn, kuten Suomessa usein tapahtuu, vaan nimenomaan hyvänammattitaidon perusteella.
Mutta anonyymi näyttää tekevän omat johtopäätöksensä yksinomaan yhden "mustan" ja hänen omaan maailmankatsomukseensa epäsopivan "ilkeän ja tyhmän" tuomarin (Thomas) perusteella.
"ujutetuksi perustuslain 124 §:ään arveluttavan säännöksen, jonka mukaan 'merkittävää julkisen vallan käyttöä sisältäviä tehtäviä voidaan antaa vain viranomaiselle'".
Jos PL 124 § on arveluttava säännös, pitäisikö sitten poliisitoimi voida yksityistää vartiointiliikkeille ja vankiloistakin tehdä yksityisiä. Tuomioistuimetkin - ainakin riita-asioissa - voisi varmaan yksityistää niinkuin Norri tuntuu esittävän.
Ainakin KHO taisi olla sillä linjalla, että ainoastaan virkalääkäri voi lähettää henkilön mielisairalaan, siinä kun on loppujen lopuksi kysymys vapaudenriistosta.
Eiköhän parkkiasiassa ole loppujen lopuksi yksityisoikeuden ja valtiosääntö-/hallinto-oikeuden - jonka asiantuntija blogisti ei ole - välisestä koulukunta-/painotuseroista. Tuota painotuseroa kuvaa termiriita "parkkisakko" vrt "parkkimaksu".
Kurkistin Wikipediaan, jossa oli sangen pitkä stoori Clarence Tomasin nimityskuvioista ja myös edellä mainitsemastani seksuaalisesta ahdistelusta, joka lienee ollut "vain" Thomasin tyylin kuulunutta seksuaalisten kommenttien heittelyä.
Kohteena oli Thomasin aiemmassa virassa opetusministeriössä oloaikana hänen alaisena Anita Hill, josta myöhemmin tuli lakiprofessori. Ahdistelu olisi tapahtunut vuonna 1981 eli siis 10 vuotta ennen Thomasin kohua herättänyttä nimitysmenettelyä. Thomas itse väitti, että Hill halusi vain kostaa hänelle, koska hän oli tuolloin 1981 nimittänyt johonkin virkaan toisen erään toisen naisjuristin eikä Hilliä.
Thomasilla oli muuten sangen lyhyt tuomarinura takanaan, vain 16 kk, mikä on harvinaista Supreme Courtin jäsenille. No, mutta nimitettiinhän Suomen KKO:een kuukausi pari sitten uudeksi jäseneksi hallintolakimies, joka oli toimittanut tuomarin tehtäviä aiemmin joskus 20 vuotta sitten vain 8 kk!
Thomasin nimitys selittyy pääosin sillä, että presidentti Bush (vanhemoi) halusi Supreme Courtin tuomariksi sillä kertaa todella konservatiivisen tuomarin.
Wikipediassa on tarkka selonteko kaikkien senaattoreiden kannasta, kun Thomasin poika "korkkiin" nimitettiin! Juuri väite Thomasin seksuaalisesta ahdistelusta oli asia, joka jakoi äänestyksessä mielipiteitä niin vahvasti.
Ei kai PeVin asia ole ottaa kantaa siihen, mikä on sopimus. Jos KKO:n mielestä pysäköinnillä syntyy sopimus, niin sitten syntyy. PeV voi ehkä ottaa kantaa siihen, mistä voi sopia. Jos pysäköinnistä ei PeVin mielestä ei voi sopia, niin sitten siitä ei voi sopia millään tavalla eikä missään.
"Eiköhän parkkiasiassa ole loppujen lopuksi yksityisoikeuden ja valtiosääntö-/hallinto-oikeuden - jonka asiantuntija blogisti ei ole - välisestä koulukunta-/painotuseroista. Tuota painotuseroa kuvaa termiriita "parkkisakko" vrt "parkkimaksu""
No mutta, blogistihan on toki "kaikkien alojen asiantuntija"!
Tuollaisia anonyymin kaipaamia erityisasiantuntijoita ei taida olla juuri KKO:ssakaan. Pitäisikö KKO:n siis vain uskoa sellaisenaan, mitä PeV ja sen kuulemat "todelliset asiantuntijat", joiden lausuntoihin valiokunnan kanta suoraan perustuu, ovat lausunnoissaan kirjootelleet? Koulukunta siis ratkaisisi.
Se olisi sitä helppoa ja sujuvaa lainkäyttöä!
Tässä keskustelussa on jäänyt vähemmällä huomiolle se, että hylätyssä lakiehdotuksessa ehdotettu sääntely poikkesi korkeimman oikeuden arvioitavana olleesta sopimukseen perustuvasta valvontamaksun perimisestä. Lakiehdotuksen mukaan valvontamaksu olisi voitu veloittaa pysäköintiä koskevan säännösten rikkomisesta. Perustuslakivaliokunta näytti lausunnossaan takertuvan juuri tähän säännösehdotuksen sanamuotoon. Jo yksistään tästä seikasta johtuu, ettei perustuslakivaliokunnan lausunto sisällä kannanottoa sellaiseen yksityiseen pysäköinninvalvontaan, jota tällä hetkellä harjoitetaan.
Myös Korkein oikeus kiinnitti purkuhakemusta ratkaistessaan huomiota edellä mainittuun seikkaan. Ratkaisun KKO:2011:43 kohdassa 15 todetaan seuraavaa: "Lakiehdotus poikkeaa kuitenkin ennakkoratkaisusta tavalla, joka on lisännyt valvontamaksujärjestelmään julkisen vallan käytölle ja hallinnollisille seuraamuksille ominaisia piirteitä. Muun muassa valvontamaksun määräämisperusteena olisi nimenomaisesti ollut tieliikennelain 28 §:n 3 momentin vastainen menettely. Valvontamaksu olisi siten ollut samoin määritellystä teosta johtuva vaihtoehtoinen seuraamus julkisoikeudelliselle pysäköintivirhemaksulle."
Ihmetyttää, miten vähälle oikeusministeriön tuorein lakiesitys on jäänyt typeryydessään. Se taisi olla yksittäisen virkamiehen työtä ilman työryhmiä ja toimikuntia.
Olennainen kysymys on: miten ihmeessä norsuunluutorni (=OM) kuvittelee, että yksityiset firmat ryhtyisivät viranomaisten pikku apulaisiksi. Pysäköinnin valvonta on heille bisnestä, eikä heitä tietenkään kiinnosta avustaa viranomaisia vaatimatonta korvausta vastaan. OM:n esitys on laadittu kuvitellen, että näitä pikku apulaisia riittää.
Jos nykytyyppinen yksityinen valvonta tehdään mahdottomaksi (niin kuin oikeusministeriö yrittää), ainakin pääkaupunkiseudulla on seurauksena jättimäinen kaaos. Asunto-osakeyhtiöiden pihoja käytetään pysäköintiin surutta jne.
Olen luullut, että oikeusministeriönkin tehtävänä olisi edistää yhteiskunnallista hyvää ja oikeudenmukaisuutta. Minun arvomaailmassani siihen hyvään kuuluu mm omistusoikeuden kunnioittaminen, mitä pysäköinninvalvonta palvelee. Yksityisen pysäköinninvalvonnan vuoksi pysäköintiasioissa vallitsee edes jonkinlainen rauha. Eikö se ole hyvä asia?
On käsittämätöntä, että kun yhteiskunnassa vallitsee rauha ja hyvinvointi (pysäköintiasiassa) että se pitäisi rikkoa typerillä perusoikeusargumenteilla. Hyötyjiä olisivat vain säännöistä piittaamattomat häiriköt.
Kun sitä vallankeikausta tai -kumousta, jota mm. sotien jälkeen ja vielä 70-luvullakin ajettiin "tiettyjen piirien" toimesta, ei saatu aikaiseksi (vaikka oikeuslaitoskin piti Kekkosen kaudella ottaa kansanvaltaisen, lue: puoluepoliittisen, kontrollin piiriin), ovat noiden "kumouksellisten voimien" henkiset jälkeläiset joutuneet nyt tyytymään vähäpätöisempiin projekteihin ja pienempään häiriköintiin ja kiusantekoon tylliin "pannaan nyt hulinaksi edes joillakin elämänaloilla, saatuna".
Yksi tällainen alue on liikenne ja nyt tapetilla oleva yksityinen pysäköinninvalvonta, jota parkkiaktivistit ja -huligaanit yrittävät kaikin tavoin saada sekasortoon. Tässä heille aulista apuaan (vaikka ehkä sitä tiedostamatta tarjoavat nuo vasemmistoradikaaliset oikeusoppineet PL 124 §:n oudoilla tulkinnoillaan.
En tiedä, onko tuo OM:n porukka ja siihen kuuluvat muut "valmistelijat" todella niin typerää tai sinisilmäistä väkeä, vai mistä on kyse, mutta niin vain he ovat, ihme kyllä vielä ministeri Henrikssonin suojeluksessa, ryhtyneet ajamaan täysin käsittämätöntä lakiesitystä.
Menee vähän off topicin puolelle mutta vain vähän.
Muistelen nähneeni otsikon, jossa EOA (tms.) olisi antanut yksityiselle lääkärille jonkinlaisen huomauksen siitä, että tämä oli määrännyt psykoottisen, akuutin hoidon tarpeessa olleen henkilön pakkohoitoon. Virhe ei ollut suinkaan hoitotoimenpiteessä vaan siinä, että lääkärillä ei ollut virkamiehen hattua päässä. Tässäkin oli EOA:n mukaan kyse julkisen vallan käytöstä.
Maallikko saattaisi ajatella, että siinä oli kyse potilaan hoitamisesta. On hyvä, että ihminen toimitetaan pakolla hoitoon, kun hän on niin sairas, että hän muodostaa välittömän vaaran itselleen tai lähimmäisilleen, eikä ymmärrä tilannetta. Se, että esimerkiksi aamun pikkutunneilla jouduttaisiin etsimään virkamiestä lähetteen kirjoittamisen, ei palvele kenenkään etua.
Ja uskaltaako yksityinen lääkäri tulevaisuudessa lainkaan kajota esimerkiksi tajuttomaan potilaaseen. Pakkohoitoon määrääminen on pikkuasia sen rinnalla, että lääkäri avaa vaikkapa potilaan rintakehän tai kallon ja suorittaa hänelle hengenvaarallisen operaation.
Anonyymi kirjoitti:
"Tässä keskustelussa on jäänyt vähemmällä huomiolle se, että hylätyssä lakiehdotuksessa ehdotettu sääntely poikkesi korkeimman oikeuden arvioitavana olleesta sopimukseen perustuvasta valvontamaksun perimisestä".
Näin on, niin kuin KKO:n ratkaisun 2011:43 perusteluissakin (kohta 15) on todettu. Rauennut lakiesitys ei kuitenkaan vaikuta tämän nyt vireille tulleen tapauksen ratkaisuun.
Valvontamaksu perustuu nykyisellään puhtaasti yksityisoikeudelliseen sopimukseen, joka on vaihtoehto TLL 28.3 §:ään perustuvalle pysäköintivirhemaksulle. Sopimusperusteiseen vaihtoehdon käyttöön ottamiseen on jouduttu, koska julkinen pysäköinninvalvonta ei ole toiminut yksityisillä alueilla alkuunkaan.
Nykyisenkaltainen käytäntö yksityisessä pysäköinninvalvonnassa ei välttämättä kaipaa tuekseen lainsäädäntöä. Parkkiyhtiöiden toiminta voitaisiin toki tehdä ilmoituksenvaraiseksi, eli valvontafirmojen tulisi rekisteröityä viranomaisrekisteriin. Oikeusturvan takaamiseksi voitaisiin säätää, että maksuvaatimuksen saajalla on oikeus tehdä oikaisuvaatimus kunnalliselle pysäköinninvalvojalle.
Tässä kaikki, mistä tarvitaan lainsäädäntöä.
Anonyymin edellä mainitusta pakkohoitopäätöksestä on nyt olemassa tuore KHO:n ratkaisu 2012:63, jonka otsikossa todetaan näin:
- Tarkkailulähetteen A:sta laatineella niin sanotulla keikkalääkärillä ei ollut ollut toimivaltaa lähettää A:ta vastoin tämän tahtoa sairaalaan tarkkailuun sen selvittämiseksi, ovatko edellytykset A:n psykiatriseen sairaalahoitoon määräämiseen olemassa, koska tällaisesta toimivallasta ei ole lailla erikseen säädetty eikä kyseinen lääkäri ollut ollut virkasuhteessa kaupunkiin. Kun A:n tarkkailuun ottaminen ei ollut perustunut virkalääkärin laatimaan tarkkailulähetteeseen, ei A:sta tehdyn hoitoonmääräämispäätöksen voitu katsoa syntyneen siten kuin perustuslaissa ja mielenterveyslaissa edellytetään.
KHO:sssa äänestys 4-1.
Mainitunlaisessa pakkohoitoon ohjaamista koskevassa asiassa voidaan perusteellisesti katsoa olevan kyse julkisen vallan ja jopa merkittävän julkisen vallan käyttämisestä. Mutta tästä(kään) päätöksestä ei voida saada tukea sille, että valvontamaksun määräämisessä yksityisen pysäköinninvalvonnan yhteydessä olisi kyse vastaavanlaisesta vallankäytöstä. Tapaukset eivät ole vertailukelpoisia.
Valvontamaksu ei ole sakko - vaikka Päivi Happonen ja Ari Mölsä kuinka innokkaasti muuta kansalle kertoisivat - vaan seuraus yksityisoikeudellisen sopimuksen rikkomisesta.
Valvontamaksun sijasta pitäisi puhua ehkä esimerkiksi pysäköintimaksusta.
Hienoa, että meillä on PL 124 §.
Aikanaan vuosikymmeniä sitten, kun minun maksamalleni autopaikalle pysäköi joku muu, tilasin paikalle poliisin, joka kirjoitti kunnon päiväsakot. Eikä kyse ollut mistään pysäköintivirhemaksusta. Näin sen tulisi mennä.
KKO:n sopimuskonstruktio on kuluttajansuojan kannalta ongelmallinen sellaisissa tilanteissa, joissa autoilija ajaa pysäköintiin osoitetulle alueelle esim. ostoskeskuksessa esteettä. Onpa merkillistä, jos joku pikkuruinen kyltti tienposkessa luo sopimuksen, jossa muka pätevästi sidottaisiin autoilija maksuvelvolliseksi esim. pysäköintikiekon käyttämättä jättämisestä. Vaikuttaa kohtuuttomalta.
Jos KKO:n sopimuskonstruktio hyväksytään, mikäpä estäisi yksityistä maanomistajaa/haltijaa pystyttämästä kylttejä pihapiiriinsä esim. läpikulkumaksusta, ylipainomaksusta, kulkemismaksusta, lasten keinumismaksusta jne. ,ja sitten keräämästä maksuja sen mukaan mitä kylttiin on präntätty.
Eihän joukkoliikenteessäkään voida määrätä maksua siitä, että voimassaoleva matkalippu on unohtunut esim. toisen takin taskuun, kuten itsekullekin joskus voi käydä.
Tilanne on selvä silloin kun ajetaan sisään puomilaitteesta siten, että sisäänpääsy ei ole nmahdollista ilman pysäköintilipukkeen ottamista, eikä ulospääsy ilman maksamista.
Kyse taitaa olla siitä, etteivät noiden pysäköintialueiden omistajat/haltijat halua maksaa tästä aiheutuvia kustannuksia.
Meillä perustuslaki asettaa PeVi:n erityisasemaan yleisenä lainsäädännön perustuslainmukaisuuden valvojana. PeVi:n lausunnoilla on painoarvoa siis laajemminkin.
Tuomioistuimet ovat kuitenkin itsenäisiä, eikä niillä ole oikeudellista velvollisuutta otaa PeVi:n lausuntoja huomioon.
Tämä pysäköintimaksuasia on tyyppiesmerkki pattitilnateesta, jonka voi oikeudellisesti ratkaista vain perustuslakituomioistuin. Selaista meillä ei kuitenkaan ole. Tämä taasen johtuu siitä, että hallitus haluaa pitää yleisen perustuslainmukaisuuden tulkinnan omissa käsissään PeVi:n kautta. Siellähän hallituskoalitiolla on aina enemmistö, joka pysyy tarvittaessa ryhmäkurin avulla.
PL:n esitöiden mukaan tuomiostuimet ovat sidottuja PeVi:n tulkintaan pohtiessaan yksittäisissä soveltamistilanteissa lainsäädännön perustuslainmukaisuutta. Jos PeVi on asiasta lausunut, ja katsonut lainsäädännön sovellettavaksi tulevilta osin olen perustuslainmukainen, ei tuomioistuin voi ilmeisyyskriteeristä johtuen tulkita asiaa toisin.
No, ainakaan KHO ei ole ottanut tuota ilmeisyyskriteeriä kovin tosissaan enää vuosiin.
Voi, voi! Tuo jankutus "kenen tahansa oikeudesta kirjoitella mitä maksulappuja tahansa" on iänkuinen ja typerä veruke, joka on tullut torjutuksi tässä blogissa jo useita kymmeniä kertoja. Mutta yhä vaan joku uuno jaksaa sen ottaa uudelleen esille!
Olipa siinä polliisilla töitä nykyaikana, jos konstaapeli olisi aina hinattava paikalle, kun joku on pysäköinyt taloyhtiön parkkipakalla jonkun toisen paikalle! Tämä johtaisi siihen, että jokaista taloyhtiötä varten tulisi palkata yksi uusi poliisinvirka! Eihän se tuollainen valvonta muuten toimisi millään! Olen kuitenkin ymmärtänyt, että uusia poliisinvirkoja ei ole tulossa ja että tätä nykyistä konstaapelikantaakin ollaan harventamassa.
Turha urputtaa tässä yhteydessä enää siitä toisesta iänikuisuuskysymyksestä eli perustuslakituomioistuimesta! Se on täysin utopistinen ajatus Suomessa!
Tuomioistuinten valtaa valvoa lakien perustuslainmukaisuutta olisi sen sijaan kohennettava poistamalla PL 106 §;ssä anonyymin mainitsema ilmeisyyskriteeri. Sellaista ei ole kaiketi minkään muun valtion perustuslaissa. Meillä sen sijaan lainsäätäjä ja eduskunta ei luota (edes) tässä suhteessa tuomioistuimiin, vaan haluaa kahlita niiden toimintaa tuollaisilla säännöillä ja keskittää sanotun vallan poliittiselle elimelle eli perustuslakivaliokunnalle! Hyi, hyi!
No hemmetti, eihän noissa keinumismaksuissa mitään uutta ole! Jos keinut tivolin keinussa tai ajat tivolin karusellilla, sinun pitää maksaa. Kuka tahansa voi todellakin pystyttää keinuja ja tarjota maksullisia keinumispalveluja kuluttajille. Siitä vaan yrittämään!
"KKO:n sopimuskonstruktio on kuluttajansuojan kannalta ongelmallinen sellaisissa tilanteissa, joissa autoilija ajaa pysäköintiin osoitetulle alueelle esim. ostoskeskuksessa esteettä. Onpa merkillistä, jos joku pikkuruinen kyltti tienposkessa luo sopimuksen, jossa muka pätevästi sidottaisiin autoilija maksuvelvolliseksi esim. pysäköintikiekon käyttämättä jättämisestä. Vaikuttaa kohtuuttomalta."
Juuri kommentoijan mainitsemista syistä tällaisissa tilanteissa ei sopimusta synny. Kyltin tulee olla selkeästi havaittavissa. KKO:n ratkaisu ei ole tältäkään osin mitenkään ongelmallinen.
Yksityisen valvonnan ja valvontamaksun sopimusoikeudellinen konstruktio tuli hyväksytyksi KKO:n ennakkopäätöksessä 2010:23, itse asiassa vieläpä yksimielisesti tämäkin kysymys. Äänestys KKO:ssa koski vain sitä, oliko ko. yksittäisessä tapauksessa sopimusehdot ilmoitettu riittävän selvästi.
Kun näin on ja koska KKO:ssa siis myös väite valvonnan julkisoikeudellisesta luonteesta tuli hylätyksi äänin 5-0, ei ole mitään periaatteellista estettä sille, etteikö KKO:n hyväksymä nykykäytäntö voisi jatkua edelleen ja myös sen jälkeen, vaikka eduskunta säätäisi nyt julkistetun lakiluonnoksen mukaisen lain.
Kyse on vaihtoehdoista eli mahdollinen uusi laki ei sulje pois sopimusmenettelyyn perustuvaa valvontaa ja valvontamaksun määräämistä sopimusrikkomuksen johdosta. Lakiehdotuksessa ei ehdoteta nimenomaan kiellettäväksi nykyistä käytäntöä eikä siihen olisi mitään järkevää syytäkään. Jos nimittäin halutaan, että yksityinen pysäköinninvalvonta toimisi jatkossakin.
Ei kai nyt ole ihan kaukaa haettua vetää keskusteluun myös perustuslain 18 §. Sen mukaan jokaisella on oikeus hankkia toimeentulonsa valitsemallaan työllä tai elinkeinolla.
Elinkeinon harjoittamisen vapaus on perusoikeus. Toki monien elinkeinojen harjoittamiseen (lääkärintoimi jne.) liittyy rajoituksia, mutta ihan kevyesti niitä ei voi asettaa. Yksityiselle pysäköinninvalvonnalle on kiistämätön käytännön tarve ja suojaa toista tärkeätä perusoikeutta eli omistusoikeutta. Valvonnasta aiheutuu "haittaa" vain niille, jotka haluavat loukata muiden oikeuksia.
Nähdäkseni valtiovalla pitäsi olla todella vahvat perusteet, mikäli hyödyllinen elinkeinotoiminta haluttaisiin kieltää.
Kuten jo Yhdysvaltoja koskevassa kommentissani vinkkasin, inhoan sitä että pelkkää rubrisointia käyttäen yritetään kieroilla jokin asia sitä koskemaan tarkoitettujen oikeusperiaatteiden ulkopuolelle, joksikin muka erilaiseksi asiaksi. Pidän sellaista rubrisointitemppuilua henkisesti epärehellisenä.
Tästä pysäköintiasiasta olen perustuslakivaliokunnan linjoilla juuri tuosta syystä. Kun toimenpide mikä tehdään on rangaistusluonteinen seuraamus, niin silloin sitä pitää koskea perustuslain asianomainen perusoikeussäännös, ja sen toimenpiteen muuttaminen muka muuksi on tuomittavaa.
Jos tarkkoja ollaan, kuten pitää, niin perustuslakivaliokuntakaan ei ole lausunnossaan 57/2010 vp suhtautunut nuivasti em. sopimuskonstruktioon, sillä eihän se ole ottanut siihen edes kantaa! Valiokunta otti, kuten anonyymi aiemmin edellä ansiokkaasti KKO:n ratkaisun 2010:23 perusteluihin viitaten totesi, kantaa vain rauenneeseen lakiesitykseen. Tämä lakiesitys ei lähtenyt sopimusoikeudellisesta menettelystä tai konstruktiosta, vaan siitä, että valvontamaksun määrääminen perustuisi suoraan TLL 28 §:n 3 momentin säännöksen rikkomiseen, eli valvontamaksu olisi ollut lainrikkomisesta johtuva vaihtoehtoinen (julkisoikeudellinen) seuraamus niin ikään julkisoikeudelliselle pysäköintivirhemaksulle.
Perustuslakivaliokunta ei siis todennut, että sopimuksen perustuva valvontamaksu olisi julkisen vallan käyttöä! Se otti kantaa toiseen asiaan ja kysymykseen.
Kuten edellä jo totesin, termi valvontamaksu ei ole kovin onnistunut, eikä itse asiassa pitäisi ainakaan käyttää sanontaa "valvontamaksun määrääminen" - tähän olen toki itsekin syyllistynyt - vaan yksinkertaisesti vain sopimuksessa mainitun maksun vaatimisesta sopimusrikkeen johdosta. Kun autoilijalle kirjoitetaan valvontamaksulappu, ei autoilijalle määrätä maksua, vaan kyseessä on huomautus sopimuksen rikkomisesta ja siihen perustuvan maksuvaatimus.
Anonyymi kirjoitti:
"Kun toimenpide mikä tehdään on rangaistusluonteinen seuraamus, niin silloin sitä pitää koskea perustuslain asianomainen perusoikeussäännös, ja sen toimenpiteen muuttaminen muka muuksi on tuomittavaa".
Voi hyvät hyssykät, millainen pässinpää!
Kuten tässäkin blogijutussa on tullut moneen kertaan sanottua, valvontamaksussa ei kyse ei ole rangaistuksenluontoisesta seuraamuksesta, vaan sopimuksen rikkomiseen perustuvasta maksusta!
Kuten edellä juuri totesin, perustuslakivaliokunta ei suinkaan 2010 "tuominnut" sopimukseen perustuvaa valvontaa ja valvontamaksun vaatimista sillä perusteella. Valiokunta ei ottanut kantaa koko kysymykseen, koska lakiesityskään ei sitä koskenut.
Katselin hieman netistä, millaisia lausuntoja OM:n esityksestä on annettu. Puoltavat lausunnot ovat yksinkertaisesti säälittäviä.
Mahtava Kuluttajaliitto muun muassa pitää hyvänä, että pysäköintifirmoille tulee vain avustava ja dokumentoiva rooli. Liiton mielestä on hyvä, että pysäköintifirmoja voi tarvittaessa rangaista ja että niiltä voi ottaa valvontaoikeudet kokonaan pois. Liiton mukaan kuluttajien oikeusturva paranee tällä tavalla.
Kuluttajaliitossa kenenkään päähän ei ole pälkähtänyt, että yksikään firma ei jatka valvontatoimintaa näillä ehdoilla. Kuluttajien oikeusturva ei parane vaan päin vastoin heikkenee. Vain rosvot ilakoivat!
Aivan oikein! Noin tulisi juuri tapahtumaan, josta tuosta torsosta lakiluonnoksesta tulisi lainsäädäntöä. Kuluttajaliitto varmaan katsoo, että esim. kerrostaloissa asuvat autonomistajat eivät ole kuluttajia.
Lakiesityksen eduskuntakäsittelyhän menee niin, että lakiesityksen laatija eli tässä tapauksessa siis OM, käytännössä sen lakiehdotusta valmistelleet virkamiehet, sopivat poliittisilla perusteilla valittujen asianomaisen valiokunnan eli tässä tapauksessa lakivaliokunnan valiokuntaneuvosten kanssa, keitä asiantuntijoita kutsutaan valiokunnan kuultaviksi.
Tällöin päädytään aina siihen, että asiantuntijoiksi valitaan lähinnä vain sellaisia virkamiehiä ja muita asiantuntijoita, jotka ovat jo lainvalmisteluvaiheessa "valinneet puolensa" eli ilmoittaneet hyväksyvänsä ja kannattavansa lakiehdotusta.
Näin menetellen saadaan lakiesitys "kivasti" läpi valiokunnassa, kun esityksen vastustajat jätetään joko kokonaan kutsumatta tai heistä kutsutaan vain 2-3 valiokunnan kuultaviksi; kannattavia asiantuntijoita taas voi olla vaikkapa 10-12.
Valiokunnan jäsenet pähkäilevat sitten, että jos kerran lakiesityksen puoltajia on nuin paljon ja vastustajia taas nuin vähän, niin eiköhän tämä sitten pidä hyväksyä!
Jyrki, kirjoitat näin:
"Parkkiyhtiöiden toiminta voitaisiin toki tehdä ilmoituksenvaraiseksi, eli valvontafirmojen tulisi rekisteröityä viranomaisrekisteriin. Oikeusturvan takaamiseksi voitaisiin säätää, että maksuvaatimuksen saajalla on oikeus tehdä oikaisuvaatimus kunnalliselle pysäköinninvalvojalle."
Ensimmäisen virkkeen ehdotus vaikuttaa järkevältä. Silläkään ei tosin ole mitään tekemistä sen kanssa, että kyse on lopulta maanomistajan oikeudesta valvoa pysäköintiä alueellaan. Ei liene merkitystä sillä, tekeekö maanomistaja sen itse vai valtuuttaako jonkun toimimaan puolestaan. Tilanteessa, jossa sopimus syntyy asianmukaisesti, voidaan toki käyttää sopimusrikkomuksen varalle sovittuja sanktioita (eli valvontamaksua).
Toisen virkkeen ehdotus ei oikein vaikuta "puhtaalta" eikä loogiselta, jos (ja kaiken maalaisjärjenkin mukaan kun) lähdetään siitä, että kyse on maanomistajan ja pysäköijän välille syntyvästä sopimuksesta. Minulle ei ainakaan heti tule mieleen mitään muuta yksityisten henkilöiden välistä sopimusta (sopimustyyppiä), jonka rikkomistilanteissa sovittuun seuraamukseen haettaisiin "muutosta" kunnalliselta viranomaiselta. Eikö ole aivan rehellistä todeta, että kun kyseessä on sopimus ja siitä mahdollisesti aiheutuva erimielisyys, oikea paikka on yleinen tuomioistuin tai kuluttajan ollessa kyseessä myös kuluttajariitalautakunta? Ei kai tähän nyt pysäköinninvalvontaviranomaista tarvita? Sehän sotkee asiaa sekä oikeusopillisesti että käytännössä.
Ja sitten ihan pieni sivuraide: keiden välille sopimus syntyy ja kuka on velvollinen maksamaan valvontamaksun, jos osakeyhtiön toimitusjohtaja työtehtävissään ja yhtiön asioita hoitaessaan parkkeeraa ko. alueelle ja saa valvontamaksun? Onko velvoitettu taho osakeyhtiö vai auton paikalle ajanut yksityishenkilö (tj)? Kannattaa muuten hetki miettiä ennen kuin paukauttaa vastauksen, sillä ei tämä niin yksiselitteistä ole, että ajaja vastaa! Muutoinhan aina oikeushenkilöä ei voitaisi koskaan velvoittaa mihinkään...
Yt. JM
JM:lle - Minulle toki sopii vallan hyvin, että sopimus mikä sopimus loppuun asti, eli että ei mitään oikaisumahdollisuutta pysäköinninvalvojalle. Heitin tuon ehdotuksen lähinnä eräänlaisena kompromissina ja "vastaantulona" järjestelmän vastustajille. Itse asiassa huomasin tuon oikaisupointin erään kiinteistönomistajia edustavan järjestön paperista!
Mainitussa esimerkkitapauksessa maksulapun saa kyllä firman toimitusjohtaja ei yhtiö, tämä lienee selvä asia. Johtaja voi sitten laskuttaa nuo 40-50 euroa yhtiöltä, jos tällaisesta järjestelystä on sovittu tai se hyväksytään yhtiön sisällä.
Kun valiokunta käsittelee säädettävää lakia, primääri hyväksymiskriteeri ei ole yleensä tuo blogistin esittämä (eli asiantuntijoiden enemmistö), vaan kokonaan toinen faktori, eli valiokunnassa olevien kansanedustajien fiilikset siitä mitä heidän ja heidän puolueidensa äänimäärät kokevat jos sellainen (tavallinen) laki säädetään. Kansanedustajat ovat hyvin kovia heilahtelemaan juuri sen mukaan mikä tuo lisää ääniä ja mikä vie ääniä pois.
Sen sijaan asia on hiukka erilainen kun kyse on perustuslakivaliokunnan kannan muodostumisesta kysymykseen, onko jonkin toisen valiokunnan valmistelussa oleva lakiesitys perustuslain vastainen. Siinä äänestäjäsuosiofaktorin ohella myös asiantuntijoiden uskottavuus ja enemmistö näyttelee osaansa. Nimitäin koska perustuslakivaliokunnassa on silloin kyse myös asiantuntijatehtävästä, eli valiokunta lausuu eduskunnan sisäisenä asiantuntijana toisille valiokunnille kysymyksestä mikä menee "perustuslakiseulan" lävitse ja mikä ei.
Tämä näin pedanttisena korjauksena blogistin kiihkeisiin kannanottoihin siitä mitä eduskunnassa valiokuntatasolla hänen mielestään tapahtuu.
Minusta huomiotta on jäänyt ratkaisusta KKO 2010:23 se, että KKO katsoi sopimuksen syntyneen valvontafirman ja kuljettajan välillä. Minne unohtui maanomistaja? "Kysymys siitä, oliko auton pysäköimisellä alueelle syntynyt pysäköinnin valvontaa alueella harjoittaneen yhtiön ja alueelle pysäköineen auton kuljettajan välille opastetaulun ehtojen mukainen pysäköimistä koskeva sopimus."
Valiokuntien jäsenten kiinnostuksen aste riippuu toki sitä, millaista asiaa esitys kulloinkin koskee. Jos on kyse esim. rikos- tai prosessioikeudesta, niin valiokunnan jäsenten enemmistö ei ole yleensä kovin kiinnostunut, sillä he katsovat usein, että kyse on vain lähinnä pykäläjuridiikasta, jolla nyt ei voi juuri ääniä seuraavissa vaaleissa saada tehtiinpä lakiesityksen suhteen niin tai näin!
Pysäköintilakiesitys voi toki kiinnostaa edustajia kovastikin, jos se nyt sitten joskus eduskunnalle annetaan.
Valiokunnan asiantuntijat määräytyvät kyllä useimmiten valiokunnan virkamiesten ja puheenjohtajan valinnan mukaisesti. Virkamiehet ovat tällöin avainasemassa ja he ovat yhteydessä asianomaiseen ministeriön virkamiehiin, jotka ovat lakiesityksen valmistelleet. Näin se menee, valitettavasti!
Perustuslakivaliokunnassahan ovat ne paljon puhutut (faktisesti) "pysyvät asiantuntijat", joilla useimmilla on määrätty ideologinen tausta, ei siitä mihinkään pääse.
tapahtuuko eduskunnassa valiokuntatasolla jotakin (merkittävää)?
Oman käsitykseni mukaan tärkeät asiat (kuten tämä) lyödään lukkoon jo ennenkuin hallituksen esitys annetaan eduskunnalle valtioneuvoston istunnossa. Esittelevä ministeri tarvitsee varmuuden siitä, että hallituskumppanit eivät ala kepittää esitystä eduskunnassa.
Asiantuntijoita kuullaan ja kansanedustaja saavat kokea pätevänsä, mutta tärkeässä asiassa käytännössä mikään ei muutu enää eduskunnassa. Maakuntien miehille ja naisille jää kumileimasimen rooli.
"Minusta huomiotta on jäänyt ratkaisusta KKO 2010:23 se, että KKO katsoi sopimuksen syntyneen valvontafirman ja kuljettajan välillä. Minne unohtui maanomistaja?"
Tuossa ei ole mitään kummallista. Valvontafirma toimii maanomistajan antaman toimeksiannon ja sitä koskevan sopimuksen mukaisesti.
Hoh, hoh. Tämä loputon pysäköintikohu osoittaa, miten hyvin Suomessa menee kaiken eurokriisinkin keskellä. Mitään oikeita ongelmia ei ole, ja sen vuoksi voidaan vuodesta toiseen ihmetellä, saako väärinpysäköivää kiusata kamalalla muutaman kympin maksulla vai ei.
Perustettakoon vielä pysäköinninvalvonta-asioiden erityistuomioistuin ja pysäköintioikeuden professuuri. Tietysti pysäköijäasiamiehen virka on aivan välttämätön. Puhumattakaan pysäköintiasioiden lautakunnasta ja neuvottelukunnasta.
Peruskysymys on tietysti se, että 1) julkinen valvontajärjestelmä ei toimi yksityisillä alueilla, ja 2) eräät haluavat käyttää tätä hyväksi.
Tosi on!
Mihin muuten perustuu pääkaupunkiseudun bussiliikenteen ja VR:n lipuntarkastajien oikeus kirjoittaa tarkastusmaksu?
Tilanne on toki erilainen, siinä tekijä jää verekseltä kiinni ilman asianmukaista maksutositetta, mutta on keississä minusta jotain samaa. Kerran jouduin maksamaan tarkastusmaksun, oli mennyt kk-kortti vanhaksi.
Joukkoliikenteen tarkastusmaksu perustuu aivan erilliseen lakiin, jossa se ja maksun asettamismenettely on säädetty.
Muistaakseni lipuntarkastajat ovat jopa ihan virkasuhteisia, oliko se nyt kaupungin (bussien osalta) ja ratahallintokeskuksen (junien osalta) palkkalistoilla.
Tällaista samanlaista rakennetta voisi odottaa yksityisalueiden pysäköintisakotukseenkin, olettaen että yksityisalueiden pysäköinnin suojaaminen olisi riittävän monien luvattomasta kärsivien kautta kansanvaltaisessa poliittisessa intressissä. Mutta jos poliittista tahtoa ei ole järjestää tehokasta sellaista koneistoa, siitä voi päätellä että pysäköintialueiden suojaaminen ei ole riittävien äänestäjäjoukkojen tarve vaan liian harvalukuisen bisnestahoston tarve.
Katsoin vuoden 2011 lakia pysäköinninvalvonnasta. Menin siis ihan perusasioihin. Perusasioiden tarkistaminen usein unohtuu keskustelujen tuoksinassa.... Kaikesta päätellen sen lain soveltamisala on kaikki pysäköintivirheet. Siis sijaintipaikasta riippumatta. Siinä laissa ei ole soveltamisalasta mitään rajoituksia joilla yksityisalueet olisi rajattu kyseisen lain ulkopuolelle.
Miten siis ylipäänsäkään on tilanne muka sellainen että yksityisen omistamilla paikoilla kyseinen laki ei pätisikään? Mistä tulee sellainen soveltamisalan rajoitus - kun sitä ei ainakaan sanotusta laista näy?
Oikeusfilosofiana erittäin hyvä tekstualismi sanoo että lakia on sovellettava niin kuin siinä lukee. Ja että lain esitöistä ei saa käyttää sellaisia tavoitteiden, tarkoituksen jnpp sisältöjä jotka eivät näy itse lain tekstissä, mutta esitöistä saa käyttää sellaista joka selittää mitä säätämisvaiheessa lain tekstin sanoilla on tarkoitettu.
Pysäköinninvalvonnasta 2011 annetun lain säännökset näyttäisivät oman tekstinsä mukaan ulottuvan myös yksityisen omistamilla paikoilla tehtyihin pysäköintivirheisiin. Kuten luvattomaan pysäköintiin ja maksun laiminlyömiseen sinänsä luvallisesta mutta maksullisesta pysäköimisestä yksityisen omistamalla alueella. Jos soveltamisalan rajoitusta ei oikeasti löydy, niin silloinhan maksun määrääminen yksityisen toimesta on virkavallan anastusta, eikö totta.
Pysäköinninvalvonnasta annetun lain säätämän järjestelmän puitteissa, minusta näyttäisi siltä että ongelma-alueiden yksityisten omistajien (kuten taloyhtiöiden) olisi hoidettava asiansa niin että saisivat kunnalliset pysäköinninvalvojat motivoitua toteuttamaan pysäköinninvalvontaa heidänkin alueillaan.
Nyt käräjissä käsiteltävänä on pysäköintivirhe vuodelta 2008. Kun uusi laki pysäköinninvalvonnasta on säädetty vuonna 2011, tulisi mieleen että vastaisuutta varten ei enää 2008 tapauksen ratkaisemisesta saisi kuitenkaan prejudikaattia...
Kommentoijalle: Onko pvalvontalailla rajoitettu yksityisen oikeutta sopimuksen tekoon? Ei kai.
L pysäköinninvalvonnasta ja pysäköintivirhemaksu kyllä soveltuisi myös yksityisillä alueilla tapahtuvaan pysäköintiin, mutta ongelma onkin siinä, että kunnallinen pysäköinninvalvonta ei käytännössä toimi yksityisillä parkkialueilla. Parkki-Pirkot ja Lappu-Liisat eivät yksinkertaisesti harjoita valvontaa yksityisillä alueilla eikä heitä saa sinne edes pyynnöstäkään, ei kirveelläkään. Ei ole niitä paljon puhuttuja resursseja, kunnallinen valvonta ei ole kovin tahokasta edes kaduilla yms. julkisilla alueilla.
Siten on täysin kohtuutonta vaatia, että kiinteistönomistajien ja taloyhtiöiden pitäisi saada kunnalliset pysäköinninvalvojat "motivoiduksi" toteuttamaan pysäköinninvalvontaa heidänkin alueillaan! Oikeusfilosofin pitäisi vihdoin tulla pimeydestä ulos todellisuuteen! Filosofin väite siitä, että L kunnallisesta pysäköinninvalvonnasta estäisi yksityisen valvonnan, joka olisi siten jopa rikollista! Naurettavaa! Kukahan toope tällaista yrittää väittää?
Tarkastusmaksu, joka perustuu lakiin joukkoliikenteen tarkastusmaksusta 1979, ei ole vertailukelpoinen valvontamaksun kanssa. Valvontamaksu perustuu yksityisoikeudelliseen sopimukseen ja maksu on yksityisoikeudellinen, ei rangaistusluonteinen seuraamus. Tarkastusmaksu on julkisoikeudellinen seuraamus eli tarkemmin sanottuna hallinto-oikeudellinen kurinpitomaksu. Sen määrää valtion tai muun julkisyhteisön palveluksessa oleva lipuntarkastaja, maksun määrääminen ei perustu sopimukseen. Tarkastusmaksun lisäksi peritään normaalin lipun hinta. Maksamaton tarkastusmaksu on suoraan ulosottokelpoinen eli sen perimisen ei tarvita oikeuden päätöstä. Valvontamaksu sitä vastoin ei ole ulosottokelpoinen, vaan pysäköintifirman on haettava maksusta ensin oikeuden tuomio.
Tässä on kyse politiikasta. Parkkivalvonnan viranomaiskoneisto on aliresurssoitu tai haluton. Niinpä omistusoikeus-aktivistit etenevät yksityisesti järjestettävillä "rangaistuksilla" ja jotenkin korkein oikeus -poiketen molemmista alemmista tuomioistuimista- on hyväksynyt tällaisen "sopimuskonstruktioksi".
Pidän noita yksityisiä maksatuksia ja korkeimman oikeuden päätöstä rakentaa tuo konstruktio, oikeusjärjestykseemme sopimattomina poliittisina päätöksinä, joita tuomioistuinlaitos ei saa tehdä.
Tällanen tunnetaan jenkeissä käsitteellä judicial activism, ja tässä on konservatiivien judicial activism käynnissä niin kuin USA:ssakin on näinä aikoina monissa asioissa.
Sopimusperusteinen maksu on täysin laillinen ja oikeusjärjestyksemme mukainen. Jos se pätee yksityisissä parkkihalleissa tai -alueilla, jonne ajaminen edellyttää ajamista erityisestä puomein varustetusta portista ja maksun suorittamista alueelta poistuttaessa, niin sama pätee luonnollisesti niissä tapauksissa, jolloin pysäköinnistä ei peritä aikaan perustuvaa korvausta, vaan pysäköinti on, kuten ilmoitustauluissa kerrotaan, eräin poikkeuksin kielletty ja kellon rikkomisesta peritään kiinteä valvontamaksu.
Autoilijan kannalta näissä kahdessa eri tilanteessa ei ole mitään eroa, molemmissa tapauksissa kyse on "sopimuskonstruktiosta". Jos hän ei saa parkkeerata ilmaiseksi puomeilla ja automaateilla varustettuun yksityiseen halliin, niin miksi hänen pitäisi saada tehdä niin muilla yksityisillä parkkialueilla ja halleissa?
Oikeusfilosofienkin kannattaisi ehkä opetella käyttämään joissakin arkipäivän tilanteissa talonpoikaisjärkeä. Silloin he säästyisivät täysin turhilta pohdinnoilta ja ongelmanasetteluilta ja voisivat keskittyä todella suuriin ja sinisiin ajatusrakennelmiinsa.
Hyvä Jyrki, täyttä asiaa.
Tähän asiaan liittyen ihemettelen myös sitä, miten OTT ja yliopistomies Itä-Suomesta kehtaa lähes yllyttää KKO:n ratkaisu(je)n vastaiseen toimintaan. Mikä lieneekään herran vastuu ohjeistuksestaan, jos joku sen vuoksi jättää valvontamaksun maksamatta,joutuu siitä syystä oikeusprosessiin ja lopulta expien maksajaksi?
Niinpä, hyvä kysymys? Ehkä nuo "tietyt yliopistomiehet" ja heidän intomieliset kannattajansa median leivissä haluavat ideologisista syistä heitellä kapuloita sopimusyhteiskunnan rattaisiin ja tehdä sillä tavalla hiukka "jäynää", kun se isompi vallankumous jäi vain haaveeksi.
Kun pysäköinti on (kuten ilmoitustauluissa kerrotaan) kielletty, niin kuinka KIELLON RIKKOMISESTA perittävä maksu voi olla sopimuskonstruktio. Kiellon rikkomisesta perittävähän on luonteensa puolesta selvä rangaistusluonteinen seuraamus.
Nähdäkseni sopimusta ei ylipäänsäkään voi noin syntyä, kun kyse on kiellosta.
Anonyymi, olet väärässä! Tämäkin kysymys on jo ratkaistu ennakkopäätöksessä KKO 2010:23, katsopa sieltä äläkä höpäjä omiasi!
Muistini mukaan joukkoliikenteen tarkastusmaksun osalta esitettiin vuonna kirves ja miekka, että sen voisi antaa muu
kuin virkasuhteinen, mutta perustuslakivaliokunta katsoi, että kyseessä on julkisen vallan käyttö. Kysymys oli aikoinaan Hidenin tenttikuulustelussa. Hän käsittääkseni on kunnon porvari. Monelta osin joukkoliikenteen tarkastusmaksu on mielestäni rinnastettavissa yksityisoikeudelliseen pusäköintivirhemaksuun.
Herra Ismo Liukko - Teidän argumentointinne on kyllä täyttä potaskaa! Ihmettelen, miten tuollaisilla perusteluilla ja tiedoilla on ylipäätään voitu selvitä vaikkapa edes niin heppoisen oppiaineen kuin valtiosääntöoikeuden tentistä!
Te perustatte mielipiteenne ilman minkäänlaisia omia perusteluja yksinomaan siihen, että joku Hiden - tarkoittanette professori Mikael Hidéniä (huomaa siis heittomerkki) - olisi lausunut joskus jossakin tenttikuulustelussa jotain väittämänne kaltaista!
Hidénin lausumalla on Teidän mielestänne painoarvoa yksinomaan sillä perustella, että hän on Teidän käsityksenne mukaan "kunnon porvari." Perin outoa, Herra Liukko! Mitä tekemistä jonkun Hidénin porvarillisuudella tai ei-porvarillisuudella on tämän asian kanssa, täh?
Ette edes kerro sitä, millä perusteella pidätte tätä Hidéniä kunnon porvarina tai ylipäätään porvarina! Hämmästyttävää! Onko tämä Hidénin porvarillisuus muka jonkinlainen notorinen seikka?
Teillä ei ole lioin itse asiasta minkäänlaisia perusteluja. Te vain intätte, että "Teidän mielestänne" asia olisi niin ja niin, siis ilman mitään perusteluja. Teidän mielipiteellänne, Herra Liukko, ei taida kuitenkaan minkäänlaista merkitystä asiassa, kun otetaan huomioon se, mitä olette kommentissanne kirjoittanut ja mihin Te olette vedonnut!
Kuten ole edellä mielipiteeni perustellen todennut, tarkastusmaksu on hyvin kaukana valvontamaksusta, ne eivät siis ole lainkaan rinnastettavissa keskenään.
Korkeimman oikeuden prejudikaatti ja sopimuskonstruktion oikeutettuisuus asettuu kyseenalaiseen valoon, kun muistetaan että maanomistaja oli nimenomaan ilmoittanut kieltävänsä pysäköinnin. Mikä tällöin on tahdonilmaisu pysäköintisopimuksen syntymiseksi? Kielteinen, siis ei mikään tahdonilmaisu josta voisi syntyä myönteinen sopimus. Maanomistajan tahdonilmaisu puuttuu tuolta sopimukselta, koska maanomistaja oli kieltänyt autoa pysäköimästä.
Taas tuossa joku "nuija" jatkaa iänikuista inttämistään täysin typerillä perusteilla ja vääriä faktoja esittäen!
Ratkaisussa KKO 2010:23 selostetussa tapauksessa on nimenomaan todettu, että parkkipaikalle oli asetettu ilmoitustaulu, jossa luki seuraavaa:
"Yksityisalue. Pysäköinti sallittu merkityille paikoille pysäköintiluvan saaneille. Ehtojen vastaisesta pysäköinnistä veloitetaan valvontamaksu 40 € Pysäköimällä hyväksyt ehdot."
Miten tästä voisi ilmetä, kuten tuo "nuija-anonyymi" inttää, että maanomistaja "oli nimenomaan ilmoittanut kieltävänsä pysäköinnin." Joko anonyymi ei osaa lukea tai siten hän ei ymmärrä lukemastaan höykäsen pölähtämää! Käsittämätöntä!
Sopimusehdot on selvästi ilmaistu ko. taulussa ja autoilija on hyväksynyt sopimuksen kaasuttelemalla parkkipaikalle ja jättämällä autonsa sinne parkkiin.
Maanomistajan tahdonilmaisu ei puutu, vaan maanomistaja on tehnyt parkkiyhtiön kanssa sopimuksen. Autoilija on puolestaan tehnyt sopimuksen parkkiyhtiön kanssa karauttaessaan ja pysäköidessään autonsa ko. alueelle.
Autoilijaa ei ole kielletty pysäköimästä parkkialueelle, siellä ei ole ollut tästä ao. liikennemerkkiä. Kukaan ei ole tullut häätämään autoilijaa pois alueelta. Mutta jos autoilija pysäköi kaaransa tuolle parkkialueelle, hän tietenkin joutuu maksamaan siitä, kuten ilmoitustaulussa lukee tavalla, mihin autoilija oli sitoutunut pysäköidessään alueelle.
Näin on, vaikka nuija ei tätä haluaisi ymmärtääkään.
Tarkoitukseni oli nyt vain viitata herra plogistin omaan
argumentointiin "vasuriprofessoreista". Mitä tulee
heittomerkkiin, niin tiedossahan tuo on, mutta kun kaikissa laitteissa tuon laittaminen ei onnistu. Plogisti ei ole mielestäni, esittänyt mitään varteenotettavia perusteita, mikä yksityisoikeudellisessa kuljetussopimuksessa ja yksityisoikeudellisessa pysäköintivirhemaksussa olisi relevantti ero.
Vai en ole esittänyt "teidän mielestänne" mitään varteenotettavia perusteita! Minä, Herra Liukko, annan kyllä piu paut Teidän mielipiteillenne!
Nyt siis on kyse "yksityisoikeudellisesta kuljetussopimuksesta", aiemmin herra puhui vielä sentään tarkastusmaksusta. Ettäs kehtaa!
Onkohan tämä "Herra Liukko" kenties töissä persujen puoluetoimistossa, kun hänen kirjoituskoneestaan näyttävät puuttuvan - heittomerkkien ohella - myös kirjasimet b ja g?
Jyrki Virolainen sanoi...
"Taas tuossa joku "nuija" jatkaa iänikuista inttämistään täysin typerillä perusteilla ja vääriä faktoja esittäen! // Näin on, vaikka nuija ei tätä haluaisi ymmärtääkään."
Ymmärtämättömiä "nuijia" J. Virolaisen mielestä ilmeisesti ovat myös KKO:n 3-2 äänestyksellä tehdyn parkkipäätöksen vähemmistöön jääneet oikeusneuvokset Ilkka Rautio ja Pasi Aarnio, jotka - vastoin J. Virolaisen tässä debatissa väittämää - olivat sitä mieltä, että mitään sopimusta po. tilanteessa EI ollut syntynyt.
Nuijaa olen sanonut "nuijaksi" edellä siksi, että hän inttää vastoin totuutta, että maanomistaja olisi mainitussa KKO:n tapauksessa "nimenomaan kieltänyt pysäköinnin alueelleen". Tämä on vale. Nuijamaista on myös väite, jonka mukaan ko. tapauksessa "sopimukselta olisi puuttunut maanomistajan suostumus". Tuo on typerä väite.
KKO:n vähemmistö on jäänyt vähemmistöön siksi, että sen perusteluissa ei ole tajuttu nykytilaa, eli sitä, että nykyisin on olemassa huomattavan paljon jokapäiväisen elämän tilanteita, joissa (reaali) sopimus syntyy konkludenttisesti eli hiljaisesti ja siis ilman, että tarvitsee noudattaa joskus sata vuotta sitten vallinneisiin oloihin säädettyä oikeustoimilain periaatteita siitä, millä edellytyksillä sopimus syntyy. Vähemmistö on ilmiselvästi yrittänyt tavoitella perusteluillaan "dosenttimaailman" teoriaherrojen oppeja (Kaisto-Nybergh), mutta perusteluista selvästikin näkee, miten käytännölle vieras tuo yritys on ja siksi oli hyvä, että se todella jäi vähemmistöön. Vähemmistö ei ole pystynyt kertomaan, mitä tuossa tilanteessa parkkiyhtiön olisi pitänyt tehdä ja miten toimia, jotta sitova sopimus olisi vähemmistön mielestä syntynyt.
Tässä kannattaakin palauttaa mieliin, mitä KKO:n enemmistö on ratkaisun KKO 2010:23 perusteluissa ko. osin mm. todennut:
"Maksulliselle pysäköintialueelle pääsy on usein järjestetty niin, että sinne ajaminen edellyttää ajamista erityisestä portista, ja portin kautta poistuminen vaatii maksun suorittamisen. Nyt esillä olevassa tapauksessa tilanne on toinen: pysäköinnistä ei peritä aikaan perustuvaa korvausta, vaan pysäköinti on eräin poikkeuksin kielletty, ja kiellon vastaisesta pysäköinnistä peritään kiinteämääräinen valvontamaksu. Tällaista tilannetta ei voida pitää ajoneuvon kuljettajan kannalta yllättävänä tai poikkeuksellisena. Varsinkin isoissa asutuskeskuksissa pysäköiminen vaatii jatkuvasti sitä koskevien merkkien seuraamista ja on usein maksullista. Kiellon vastainen pysäköinti yleisellä kadulla voi johtaa pysäköintivirhemaksuun. Ajoneuvon kuljettajan täytyy myös tietää, että pysäköinti yksityiselle alueelle ilman kiinteistön omistajan tai haltijan lupaa on kielletty. Se, että yksityisen alueen omistaja asettaa tätä tarkoittavat omat kieltomerkit ja liittää kiellon vastaiseen pysäköintiin yksityisen valvontamaksun, voi saada aikaan sellaiset olosuhteet, että henkilön, joka kiellon vastaisesti on pysäköinyt ajoneuvonsa alueelle, katsotaan olevan sopimusperusteisesti velvollinen suorittamaan ilmoitetun valvontamaksun.
Asiassa esitetyn selvityksen perusteella Korkein oikeus katsoo, että kysymyksessä oleva alue on ollut kattavasti merkitty opastetauluilla, joista on selvinnyt alueella noudatettavat pysäköinnin ehdot, niiden rikkomisen seuraamus ja sitoutuminen ehtoihin pysäköimällä. Ajoneuvon kuljettajan on siten katsottava tulleen tietoiseksi siitä, että kysymyksessä on yksityinen alue, jolla pysäköinti on kielletty ja että kiellon vastaiseen pysäköintiin liittyy 40 euron suuruinen valvontamaksu. Kuljettajalle, joka on kiellon vastaisesti halunnut pysäköidä ajoneuvonsa alueelle, voidaan näissä olosuhteissa asettaa sopimukseen perustuva velvollisuus valvontamaksun suorittamiseen."
Näin. KKO oli vuoden 2010 ratkaisussaan yksimielinen siitä, että valvontamaksuvelvollisuus voi periaatteessa syntyä pätevästi em. sopimusmenettelyn tuloksena. Erimielisyys koski vain sitä, millä edellytyksillä pätevä sopimus syntyy.
Muuten, tässä uudessa nyt vireille tulleessa oikeudenkäynnissä kantajana oleva autoilija ei ole ainakaan Päivi Happosen raportin mukaan puuttunut siihen, oliko hänen tapauksessaan syntynyt pätevää sopimusta. Kanteessa olisi tämän mukaan kyse vain siitä, onko parkkiyhtiön toiminta julkisen vallan käyttöä. Tästä kysymyksestä KKO oli vuonna 2010 ja vuonna 2011 yksimielinen: kyse ei ole julkisen vallan käytöstä.
Kirjailija Lasse Lehtisen puheet eivät johda esitutkintaan. Rikostarkastaja Ilkka Koskimäen eilen tekemän päätöksen mukaan poliisille esitetyn aineiston perusteella ei ole syytä epäillä, että Lehtinen olisi aiheuttanut ihmisten kuolemia. Tupakkayhtiön lobbarina toimineen Lehtisen lausunnoilla tai mielipiteillä ei ole poliisin mukaan syy-yhteyttä kenenkään kuolemaan.
No niin, nyt on saatu tämäkin julkisuushakuinen episodi päätökseen. Eikä tarvinnut poliisin lähettää asiaa syyttäjälle, niin kuin joku "neropatti" anonyymi asiaa koskevassa blogikommentissaan minulle väitti.
Aurejärvi lupasi jatkaa kirjoitteluaan Lehtisestä, mutta Lehtinen ei ilmoituksensa mukan aio ryhtyä mihinkään "toimiin" A:n kirjoittelun johdosta.
Financial Times paljastaa, että Halonen on toiminut presidenttiytensä ohessa ”ulosottomiehenä” kinuamalla Venezuelan Chávezia maksamaan maansa 36,3 miljoonan euron suuruisen velan suomalaisyritys Pöyry Infralle. Velkomustaidoissa lienee vielä himoisen varaa, sillä toiminto ei ole tuottanut tulosta, mutta olisiko tässä Haloselle sopiva uusi työ? Jonkin sortin tasavallanvouti, jonka johtaman erikoisperintäyksikön tehtävänä olisi kantaa vanhoja rästejä kehitysmailta?
Venezuela on maailman 9. suurin öljyntuottajavaltio, joten kyllä tuollaiset velat voipi vallan hyvin maksaa pyysi niitä sitten vaikka Vihtori Kosola.
Pöyryllä ei ilmeisesti ole riittävää know howta siitä, että velkojen perintä tapahtuu, ei presidenttien avustuksella, vaan oikeus- ja ulosottoteitse.
Pöyry on saanut vientinsä edistämiseksi Venezuelaan vientitakuut Suomen vientitakuujärjestelmästä. Se rahoitetaan lainarahalla, mutta mahdollinen alijäämä korvataan vientitakuiden antajalle viime kädessä veronmaksajien pussista.
Siksi (kun Pöyry on jo rahansa saanut myönnetyistä vientitakuista) on luonnollista, että valtion edustaja vähän kyselee veronmaksajien rahojen perään.
Tässä vielä täsmällisemmin, mistä vientitakuissa on kyse.
Esim. ostajaluottotakuu on vakuus luoton antajalle ulkomaisesta ostajasta, ostajan pankista tai ostajan maasta aiheutuvan luottoriskin varalta.
Hugo Chávez ei vaan oli vielä viittinny vastata Tarskalle. On sillä kai ollunna mutakin tekemistä. Sitä paitsi, miksi vastaisi olleskaan, koska eihän Tarska enää ole Suomen presssa.
Ongelma lienee myös se, että Suomen ja Venezuelan välillä ei ole kahdenvälistä investointisuojasopimusta. No, olisiko tuokaan auttanut kun lehtitietojen mukaan Venezuelan hallituksen suhtautuminen allekirjoittamiinsa sopimuksiin on olematon, esim. maa on irtisanoutunut Kansainvälisten investointiriitojen sovittelukeskuksesta (ICSID).
Blogisti kirjoitti:
Nykyisenkaltainen käytäntö yksityisessä pysäköinninvalvonnassa ei välttämättä kaipaa tuekseen lainsäädäntöä. Parkkiyhtiöiden toiminta voitaisiin toki tehdä ilmoituksenvaraiseksi, eli valvontafirmojen tulisi rekisteröityä viranomaisrekisteriin. Oikeusturvan takaamiseksi voitaisiin säätää, että maksuvaatimuksen saajalla on oikeus tehdä oikaisuvaatimus kunnalliselle pysäköinninvalvojalle.
On todettava että blogisti on nyt kyllä osunut oikeaan. Vaikka yksityinen pysäköinninvalvonta perustuu sopimukseen ja julkinen tieliikennelakiin niin ne ovat ulkoiselta muodoltaan varsin samanlaisia ja siksi on luontevaa että niillä on suurinpiirtein vastaavanlaiset (myös vastaavanhintaiset) oikeusturvakeinot. (oikeastaan tämä oikeusturvakysymys on ainoa joka minua on närästänyt tässa yksityisessä pysäköinninvalvonnassa).
Sitä taustaa vasten oikaisuvaatimus kunnalliselle pysäköinninvalvojalle ja siitä eteenpäin hallinto-oikeustietä kuten pysäköintivirhemaksuissakin meneteltäisiin, olisi todella hyvä ehdotus. Käytännössä nimittäin mahdollisen "alkuinnostuksen" jälkeen oikaisuun menisi vain oikeasti epäselvät sekä jääräpäiden tapaukset.
Vastapainona yksityisille parkkifirmoille voisi antaa (kunhan rekisteröityvät) oikeuden suoraan ulosmittauskelpoisuuteen, julkisten maksujen tapaan.
Oikaisumenettely pysäköinninvalvojalle ei tule onnistumaan, koska se ei sovellu yksityisoikeudelliseen sopimusmenettelyyn. Pysäköinninvalvojat eivät varmastikaan halua itselleen tuollaista uutta tehtävää, joka ei heille kuulu. Ehdotettu valitustie, eli ensin pysäköinninvalvojalle ja sitten hallinto-oikeuteen, on myös oikeusturvan kannalta autoilijoille raskaampi kuin nykyinen systeemi, jossa nimenomaan parkkiyhtiö, ei siis autoilijan, tulee toimia saadakseen täytäntöönpanokelpoinen päätös käräjäoikeudesta saatavalleen. Autoilijallehan riittää pelkkä muistutus parkkiyhtiölle. Käräjäoikeusprosessi on tällaisissa selvissä ja vähäisissä asioissa riittävän nopea ja halpa. Valvontamaksuvaatimuksesta ei ole mahdollista saada sellaisenaan ulosottokelpoista saatavaa.
"Käräjäoikeusprosessi on tällaisissa selvissä ja vähäisissä asioissa riittävän nopea ja halpa."
Ei se siloin ole jos vastaaja haluaa kiistää asian. Ei nykyinen riitaprosessi sovellu kustannussyistä mihinkään muuhunkaan pieniin asioihin (esim. kodinkone ja käytettyjen autojen kaupat). Pysäköintiasioissa tämä korostuu kun parkkifirma voi vähentää omat kulunsa liikemenonaan mutta "pieni ihminen" ei voi.
Siksi vastaajan oikeusturvasyistä muutoksenhakutie pitäisi ohjata hallinto-oikeuksiin taikka säätää, että käräjäoikeuksissa kumpikin osapuoli saa pääsääntöisesti vastata omista kuluistaan.
Anonyymi on nyt lukenut liikaa näitä mediajuttuja prosessin kalleudesta ym. Ehkä hän luottaa enemmän "suurin asiantuntijoihin" á la Päivi Happonen ja Matti Norri! Onhan Norri kirjoittanut asiasta oikein Kanava-lehdessä!
Esimerkiksi nyt vireille tullut prosessi, jonka YLe Uutisten Päivi Happonen julisti "alkaneen" viime maanantaina Hgin käräjäoikeudessa ja ennusti sen kestävän "vuosikausia," saadaan päätökseen käräjäoikeudessa parissa kolmessa viikossa.
"Pieni ihminen" älköön ihmeessä aloittako tällaista prosessia tai antako siihen syytä, jos hän on epävarma prosessin lopputuloksesta!
Tämä yksityinen volvonta ei toimi vuokratuilla autopaikoilla. Virheellisiä maksuja ei peruta, eikä käytäntö toimi usean auton käyttössä, jos samaa pysäköintipaikkaa käytetään vuorotellen. Lupia saa vain yhden. Luvan vaihtaminen ei toimi, jos autot eivät kohtaa toisiaan.
Tästä syystä virhemaksu rikkoo yhden pysäköintipaikan vuokranneen oikeuksia törkeästi. Vuokralaisen pitäisi pystä perumaan virheelliset maksut ja saada useampi lupa pysäköintipaikkaansa. Parkkifirmat eivät tähän suostu ja vetoavat sääntöihinsä ja kiskovat maksuillaan rahaa vaika väkisin virheelisestä virhemaksustakin.
Yksittäisiä epäselviä tapauksia varmastikin syntyy eri tilanteissa. Edellä mainittu oli vuokrapaikalla pysäköivän autoilijan oma näkemys ko. asiasta. Parkkifirman näkemys asiasta on todennäköisesti erilainen.
KO antoi asiassa päätöksen 10.9.2012 ja velvoitti yksityishenkilön maksmaan valvontamaksun 40 euroa ja vastapuolen kuluista kohtulliseksi harkitut 6 000 euroa. Tuomiosta äänestettiin oikeudenkäyntikulujen osalta. Vähemmistöön jäänyt käräjätuomari olisi alentanut oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuuden 2 000 euroon.
Tämä sopimuskonstruktio vaikuttaa kyllä varsin ontuvalta rakennelmalta. Näyttäisi KKO lähtenyt tulkitsemaan sopimuksen syntymistä varsin teleologisesti.
Ajatellaampa tilannetta jossa autoilija jättäisi lapun ikkunaan, jossa kieltäytyy hyväksymästä maanomistajan vakiosopimusehtoja. Tällöin lienee selvää, ettei sopimusta ole yksinkertaisesti syntynyt. Osapuolet eivät ole päässeet asiasta yksimielisyyteen. (ja toinen on tästä jopa todistettavasti antanut nimenomaisen lausuman) Parhaassa tapauksessa saattaa autoilija autosta ulos astuessaan käydä suullisesti ilmoittamassa maanomistajalle tai hänen edustajalleen kieltäytyvänsä hyväksymästä liikennemerkin näköisestä taulusta löytyvää sopimusehdotusta. Viimeistään tällöin lienee jopa Virolaisellekin selvää, ettei sopimusta ole syntynyt.
Onhan toki selvää, ettei autoilijalla ole laillista oikeutta autoaan maanomistajan hallitsemalle alueelle luvattomasti parkkeerata. Jos hän kuitenkin autonsa toisen maalle parkkeeraa, on kysymys tällöin lähinnä vahingonkorvausasiasta.
Ongelmallistahan tässä on sitten se, että kun kyse ei ole henkilö-, tai esinevahingosta, olisi maanomistajan voitava vedota johonkin VahL 5:1§:n varallisuusvahinkoja koskevaan vastuuperusteeseen.
Eräs tällainen "erityinen syy" tunnetusti voisi olla oikeussuhteen sopimuksenkaltaisuus. Toinen syy voisi olla se, että vahinko on aiheutettu rikollisella teolla.
Hallinnan loukkaus saattaisi tulla kyseeseen, mikäli parkkeerauksen toisen maalle katsotaan täyttävän RL28:11§:n teonkuvauksen:
"käyttää toisen pihamaata kulkutienään taikka toisen hallinnassa olevaa maata rakentamalla, kaivamalla tai muulla sen kaltaisella tavalla"
Suppeasti tulkiten näyttäisi tosin auton parkkeeraaminen jäädä lainkohdan ulkopuolelle.
Todennäköisimmäksi vastuuperusteeksi tällaisen puhtaan varallisuusvahingon korvattavuudelle jäisi siis enään nuo "erittäin painavat syyt", joidenka voitaisiin rakenteellisesti katsoa muodostuvan toiminnan ei sosiaaliadekvaattisuuteen.
Sitten pitäisi vielä koittaa keksiä tällaiselle varallisuusvahingolle joku korvausmäärä. Mitäs Blogisti esittäisi?
Anonyymi edellä on ajautunut ajatusrakennelmisssaan pahasti metsään tai "pihalle." Tilanne on hänen kohdallaan verrattavissa autoilijaan, joka starttaa liikkeelle Kulosaaresta tarkoituksenaan ajaa Hgin rautatieasemelle, mutta joka löytääkin parin tunnin kuluttua itsensä harhailemasta jostakiin Sipoon korvesta! Tule hyvä mies pois sieltä korvesta ja seuraa opasteita!
Lähetä kommentti