636. Ylen kunnallisvaalitentti ei innostanut

1. Apuuvva! Ne ovat jälleen täällä, olohuoneissamme! Nämä puoluejohtajat telkkarin vaalitenteissä, joita uhkaa jatkua harva se ilta aina 28.10. pidettäviin kunnallisvaaleihin asti. 

2. Keskustelu, joka ei tuntunut pysyvän aina toimittajien hanskassa, oli sekavaa puuroutumista ja epämääräistä mölinää, kun kaikki yrittivät  ottaa niin sanotusti keskustelun haltuunsa ja puheenvuoroja itselleen. Keskustelun rönsyäminen eurokriisiin ja muihin kunnallisvaaleista kaukaisiin asioihin latisti väittelyn informaatioantia.

3. Väittelyn sekavuutta lisäsi epämääräisten pienpuolueiden edustajien mukana olo, heillä ei tuntunut olevan juurikaan sanottavaa. Ei mikään ihme, että heidän puolueensa ovat pienpuolueita! Siksi ne myös ainakin tämän keskustelun tuloksena jäävät ja tulevat ikuisesti olemaan. Jatkossa pienpuolueita tuskin nähdään enää puoluejohtajien välisissä vaalienteissä ainakaan näissä kunnallisvaaleissa. Huvittavaa oli tapa, jolla nämä kahdeksan pienpuolueen edustajaa oli sullottu istumaan pieneen tilaan kuin sillit suolassa konsanaan kun sitä vastoin "isojen" puolueiden edustajilla oli ruhtinaallisesti tilaa studiossa. Oikeestihan meillä on vain neljä suurta puoluetta ja sitten  neljä pientä puoluetta (vasemmistopuolue, vihreät, Rkp ja KD), minkä jälkeen tulevat vielä nämä kahdeksan mikropuoluetta.

4. On aika ihmeellistä, että Suomessa ja myös näissä vaaliväittelyissä mukana on peräti neljä (4) eri kommunistista tai hienommin sanottuna sosialisista puoluetta, jotka kaikki yrittävät vuodesta ja vaaleista toiseen olla mukana "vaikuttamassa" maan ja kuntien asioihin. Emäpuolue on Paavo Arhinmäen johtama vasemmistoliitto, joka on lyöttäytynyt hallitukseen muun muassa oikeistopuolueiden eli kokoomuksen ja Rkp:n seuraksi.  Kolme muuta  kommaripuoluetta ovat Yrjö Hakasen - tämä vanhaa kunnon neukkuideologia muistuttava politrukki - johtama Suomen Kommunistinen Puolue (SKP), Juhan Tanskin johtama Suomen Työväenpuolue (STP)  ja hännänhuippuna Kommunistinen Työväenpuolue (KTP), jota edusti väittelyssä mies, jonka nimi jäi kyllä minulta kyllä unholaan; niin vaisua hänen esiintymisensä oli. Ahaa, hänen nimensä on siis Mikko Vartiainen.

5. Yrjö Hakanen on Suomen virkaiältään vanhin puoluejohtaja, sillä hän on johtanut  kommunistista puoluettaan jo vuodesta 1990 lähtien. Helsingin kaupunginvaltuustossa Hakanen on istunut vuodesta 2004, joten kyllä niitä kommareita vielä ainakin Helsingistä löytyy. Hakanen tunnettiin aiemmin Taisto Sinisalon läheisenä tukimiehenä. Tanskin johtaman puolueen aatesuunta on kuulemma ekososialismi. Onhan tämä Tanski, joka ei todellakaan väittelyssä mitenkään loistanut,  kuulunut joskus ammoin vihreisiin.

6. No, mutta onhan perussuomalaisillakin tavallaan kaksi "sisarpuoluetta," eli ensin Köyhien asialla -niminen puolue, jota edusti väittelyssä totuttuun tomeran sähläilevään tyyliinsä Terttu Savola, ja sitten Suomen eroa EU:sta kiivaasti ajava Itsenäisyyspuolue, jota johtaa Antti Pesonen.

7. Terttu Savola oli puolueensa ensimmäinen valtuutettu, sillä hän pääsi edellisissä vaaleissa Espoon valtuustoon 176 äänellä puolueen ollessa vaaliliitossa Timo Soinin johtaman perussuomalaisten kanssa. EU-vaaleissa 2009 Savola keräsi koko maasta muhkeat 385 ääntä. Antti Pesonen istuu Alajärven kaupunginvaltuustossa ja sai vuoden 2009 EU-parlamenttivaaleissa koko maassa  kasaan 962 ääntä. Ei siis mitenkään mairitteleva tulos maan eroa EU:sta ajavalle puoluejohtajalle.

8. Miten sitten näiden vanhojen puolueiden - persut on ilman muuta laskettava nykyisin vanhaksi puolueeksi - sitten pärjäsivät keskustelussa. Vaikea sanoa, sillä kukaan ei erityisesi loistanut, jos nyt sitten myöskään totaalisesti munannut,  samaa liturgiaa (ja luikuria) ne päästelivät tässä tentissä niin kuin aina ennenkin vastaavissa väittelyissä.

9. Suorastaan huvittavalta näytti tapa, miten innokkaasti - joko aidosti tai sitten tekoinnokkaasti - nämä vanhatkin konkarit olivat lähes koko lähetyksen ajan joko ainakin sormi, mutta yleensä koko käsi pystyssä puheenvuoroa pyytämässä. Telkkarista nähtiin useita pätkiä, jolloin puheenvuoron käyttäjän molemmilla puolilla viuhtoi 2-3 kättä sojottamassa anovasti keskustelun vetäjiä kohti! Nämä ilmassa viuhtovat ja sojottavat  kädet viestivät, että "katsokaa nyt, hyvät ihmiset, täällä minäkin olen, vaikkeivät ne puolueelliset puheenjohtajat annakaan minulle yhtään puheaikaa"! Viuhtomisaika on eri asia kuin puheaika.

10. Jutta Urpilaisen, tämän "Pikku-leuhkan", itsekehuskelu ja äänestäjien äitelä nuoleskelu ja ikivanhojen fraasien heittely on ottanut ainakin minua päähän jo viime eduskuntavaaleista lähtien ja nyt sama meno tuntuu vain entisestään kiihtyvän. Jyrki Katainen yritti nyt kuten aina ennekin olla tekoinnokas; Kataisen alku olikin hyvä, mutta mitä pidemmälle keskustelu eteni, sen näkymättömämmäksi Katainen kävi. Katainen on innokas tehokkaiden peruskuntien kannattaja, mutta  tällä hän ei tarkoita persujen johtamia kuntia!

11. Timo Soini yritti pärjätä vanhalla retoriikallaan ja äänekkäillä heitoillaan, mutta eihän hänellä ollut nytkään kerrassaan mitä uutta sanottavaa edes valtakunnan politiikan ja EU-politiikan osalta, kunnallispolitiikasta puhumattakaan.  Soini kuitenkin osaa kunnallispolitiikan alalta ne muutamat asiat ja kysymykset, jotka uppoavat yleisöön; esimerkiksi nuorten asioista  puheenvuoron käyttäessään Soini luetteli rauhallisesti edessä olevasta muistiostaan lyhyesti neljä kohtaa, jotka hän tiesi uppoavan puolivillaiseen espoolaiseen ja muuhunkin vastaavanlaiseen äänestäjäkuntaan. Mitä jos Timo Soini olisi 40 kiloa kevyempi, niin kuin Julma-Juha Väätäinen on halunnut? Olisiko lommoposkinen Juha Sipilän oloinen ajokoiramainen laiheliini Timo enää lainkaan uskottava kansankiihottaja?

12. Carl Haglund sai pari hyvää keskustelunavausta ja osoitti, miten pikkunätillä ja fiksulla esiintymistaidolla tällaisesta ympäripyöreästä keskustelusta vedetään pisteet kotiin; niin ja tietysti niillä Harry Potter -silmälaseilla! Haglund otti tilaa itselleen yllättävän helposti - kun ei ole mikään änkkä - ja pääsi myös näpäyttämään osuvasti Timo Soinia tämän iänikuisista puheista, jotka ovat pelkkää retoriikkaa ilman minkäänlaisia keinoja lueteltujen epäkohtien korjaamiseksi.

13. Ville Niinistö ja Päivi Räsänen saivat hyvin esille sanottavansa Sote-kyysmyksisä, mutta eivät muuten mitenkään loistaneet. Paavo Arhinmäki oli tavallista vaisumpi, hän ei tuntunut olevan oikein terhakka oma itsensä joutuessaan istumaan jälleen Calle Haglundin vieressä - ja pitämään kravattia! MTV:n vaalitentin jälkeen viikko sitten Arhinmäki toivotti tentin jälkeen Carl Haglundin Siperiaan! Arhinmäen oloa ei tuntunut parantavan yhtään tapa, jolla tämä Calle Haglund kehua retosteli - varmaan puoliksi piruuttaan - Arhinmäen otteita nuoripolitiikan kohentamisessa. Arhinmäen imagoon olisi sopinut paljon paremmin, jos tuo "helevetin äärioikeistolainen" olisi ymmärtänyt mollata häntä ja koko vasemmistoliittoa!

14. Ehkä kaikkein eniten odotettiin keskustan Juha Sipilä esiintymistä. Osoittihan viimeinen vaaligallup, että keskustan kannatus sen kun vain laskee ja nyt persutkin ovat ajaneet entisen ylivoimaisesti suurimman kuntapuolueen viittaa harteillaan pitäneen keskustan ohitse. Tuntui välillä siltä, ettei Sipilältä löytyisi tarpeeksi asiaosaamista kuntien asioiden osalta. Ainoa asia, mitä hän jaksaa jauhaa vaalitentistä toiseen, tuntuu olevan jossakin Etelä-Karjalassa oleva kahdeksan kunnan yhteenliittymä, jota hän mainostaa tavasta, jolla kuntien pitäisi tehdä yhteistyötä terveyspalveluiden järjestämisestä. Esiintymistaidossa Sipilä ei ole vieläkään riittävän ärhäkkä eikä saa millään otetuksi sitä paljon puhuttua "omaa tilaa" itselleen eli aloitteita haltuunsa. Ei tämä kovin hyvältä näytä. Sipilän julkisuuskuvaa ei  kohenna yhtään se, kun hän sanoo, ettei hän tiedä yhtään kuinka rikas on tai ei halua sanoa. minkä sortin lestadiolainen hän oikeastaan on. Miten tällainen venkoilu voisi herättää luottamusta puoluejohtajaan.

15. Väittelyssä mainittiin usein iskulause "arjen asiat" ja niistä huolehtiminen. Mutta ovatko arjen asiat ja ongelmat edes tilastollisesti puoluejohtajille tuttuja? Eivät tunnu olevan, mikäli asiaa arvioidaan heidän vaalintentissä osoittamansa yllättävän tietämättömyyden kannalta. Kun heiltä kysyttiin, miten monta suomalaista yli 75-vuotiasta vanhusta on jatkuvan kotihoidon tarpeessa, osasi ainoastaan kaksi puoluejohtajaa antaa suunnilleen oikean vastauksen, joka on 55 000 vanhusta. Nämä kaksi olivat vapauspuolueen Lisbet Puttonen (53 000) ja KD:n Päivi Räsänen (50 000). Timo Soini näytti raapustaneen paperiinsa vaatimattoman lukeman 7 000, Ville Niinistö 9 000, Jutta Urpilainen 15  000 ja Jyrki Katainen niin ikään 15 000 (toisiltaan siis luntaten), Juha Sipilä 12 000 jne. Kyllä tällaisten asioiden pitäisi olla ammattipoliitikoilla paljon paremmin hallussa!