1. Oikeuskansleri, tarkemmin ja kunnioitusta osoittaen ilmaistuna Valtioneuvoston Herra Oikeuskansleri, on tunnetusti maamme ylin laillisuusvalvontaa harjoittava viranomainen ja virkamies - yhdessä Eduskunnan Herra Oikeusasiamiehen kanssa.
2. Suomalainen järjestelmä on omituinen sikäli, että meillä on kaksi ylintä laillisuusvalvojaa, eli siis oikeuskansleri ja oikeusasiamies, kun sitä vastoin muissa maissa, Ruotsia lukuun ottamatta, on tyydytty yhteen ylimpään laillisuusvalvojaan eli oikeusasiamiestä vastaavaan ombudsman-instituuttiin. Olisiko meikäläinen tuplajärjestelmä siis ko. suhteessa tehokkaampi kuin "yksikamarinen" systeemi? Tuskinpa vain, jos kysymystä tarkastelee käytännön valossa, mutta tämä on jo toinen juttu, mihin ei nyt tässä yheydessä enmpää kajota.
3. Se on kuitenkin vielä sanottava, että suomalainen järjestelmä on myös sikäli omituinen, että toinen ylimmistä laillisuusvalvojistamme eli oikeuskansleri toimii samalla eräiden korkeassa asemassa olevien valvottaviensa eli valtioneuvoston ja sen ministereiden neuvonantajana eli ns. kruununjuristina laillisuutta koskevissa kysymyksissä. Tämä kaksinapaisuus tai -naamaisuus on tietenkin varsin outoa, mutta tätä eivät meidän korkeasti oppineet valtiosääntöasiantuntijat ole vielä(kään) jostakin syystä hoksanneet. Oikeuskanslerille tehty kantelu esimerkiksi jonkin ministeriön korkean virkamiehen nimityspäätöksen laillisuudesta on siten täysin turha toimenpide, sillä se on tuomittu jo etukäteen epäonnistumaan, koska oikeuskansleri on jo etukäteen hallituksen ja nimitysesityksen tehneen ministerin neuvonantajana antanut siunauksensa kiistanalaisen nimityspäätöksen tekemiseen. Tämä nähtiin viimeksi sisäministeriön kansliapäällikön kummallisen nimitysjupakan yhetydessä. Sanotunlaista kantelua ratkaistessaan oikeuskansleri toimii ikään kuin omassa asiassaan, sillä kohdistuuhan kantelu tosiasiallisesti myös häneen itseensä.
4. Tämän esipuheen jälkeen voimmekin mennä päivän epistolatekstiin. Sysäyksen siihen antoi Helsingin Sanomien mielipidesivulla tänään julkaistu Erkki Havansin kirjoitus otsikolla "Lainvalvojat ei ole erehtymättömiä". Havansi ilmoittaa kirjoituksessaan, samoin kuin kotisivuillaan, olevansa "oikeustieteen professori" (emeritus). Mutta kuten me juristit hyvin tiedämme, Havansi on nimenomaan prosessioikeuden täysinpalvellut eli - lusinut professori; mitä vikaa prosessioikeudessa muka olisi, ei sitten mitään!
5. Erkki Havansi on nykyisin aktiivinen perussuomalainen poliitikko, joka tuli (tai jäi, miten vaan) vuoden 2011 eduskuntavaaleissa persujen ensimmäiseksi varakansanedustajaksi Uudellamaalla. Hän on toiminut 1.9.2011 alkaen perussuomalaisten eduskuntaryhmän oikeudellisena asiantuntijana ja ilmoittaa blogissaan toimivansa mainitussa hommassa "hallituksen kaatumiseen ja uusiin eduskuntavaaleihin saakka". Tämä osoittaa emerituksessa sarkasmin lisäksi tiettyä optimismia oppositiossa olevien persujen kannalta. Lieneekö Erkki ensi kuun kunnallisvaaleissa persujen ehdokkaana Keravalla? Tätä ennakoisi se, että hän on alkanut jälleen kirjoitella US-blogiaan, viimeksi teemasta "Kylläpäs vaan eurokriisi on yksi tärkeä kuntavaaliteema".
6. Havansin HS-kirjoitus käsittelee apulaisoikeuskanslerin 16.8. antamaa päätöstä kanteluun, jossa oli kyse - hieman puisevan otsikkonsa mukaan - "peruskoulun valvonta- ja kurinpitovallan ulottovuudesta ja sisällöstä". Apulaisoikeuskanslerin mainitusta ratkaisu on laadittu OKa-viraston ratkaisutietokantaan otettu seloste (diaarinumero OKV/427/1/2011). Tuossa ratkaisussa apulaisoikeuslansleri antoi Sastamalassa toimivan Sylvään koulun rehtorille vastaisen varalle huomautuksen hänen virheellisestä menettelystään. Huomautuksen apulaisoikeuskanslerilta sai myös Sastamalan kunnanhallitus, joka oli päätöksen mukaan vastuussa siitä, ettei se nähnyt rehtorin menettelyssä tai koulun virheellisissä järjestyssäännöissä huomautettavaa tai moitittavaa.
7. Havansi viittaa kirjoituksessaan Nuorisotutkimusverkoston tutkijan Tomi Kiilakosken HS:ssa edellisenä päivänä eli 23.9. julkaistuuun vieraskynäkirjoitukseen "Koulumatkalla kiusaamiseen pitää puuttua". Sekä Kiilakoski että Havansi "oudoksuvat" apulaisoikeuskanslerin kyseistä päätöstä. Kumpikaan herroista ei tohdi mainita kantelupäätöksen tehneen apulaisoikeuskanslerin nimeä, mikä saattaa johtua (liian) hyvästä kotikasvatuksesta tai/ja tietynlaisesta esivallan kunnioittamisen halusta ("Äla turhaan lausu Herran nimeä"). Mutta eihän se mikään salaisuus ole eikä saa olla, että nykyisen apulaisoikeuskanslerin nimi on Mikko Puumalainen.
8. Mitä pahaa Sylvään koulun rehtori oli sitten oikeastaan tehnyt, kun apulaisoikeuskansleri katsoi asiakseen nuhdella häntä noin julmetulla tavalla? Päätöksen mukaan rehtori oli rikkonut peräti viittä perustuslain, neljää perustusopetuslain sekä kahta tupakkalain säännöstä vastaan! Vaikka rikkomuksista annettu sanktio on vain huomautus, on tämä oikeuskanslerin ratkaisukäytännössä jo aikamoisen merkittävä seuraamus, sillä kuten tiedetään, yleensä oikeuskanslerit - samoin kuin oikeusasiamiehet - toimivat niin sanotusti "silkkihansikas-periaatteella" ja tyytyvät lausumaan yleensä virkamiehen tai viranomaisen lainrikkomustapauksissa ainoastaan oman "käsityksensä"; sitäkin pidetään jo sanktiona. Pikkuvirkamiehiä nämä korkeat laillisuusvalvojamme kyllä höykyttävät silloin tällöin, mutta mitä ylemmäs virkahierarkian portaikossa edetään, sitä lievemmiksi tuppaavat oikeuskanslerin ja oikeusasiamiehen kannanotot ja langettamat sanktiot yleensä aina käymään.
9. Julkisuudessa herätti ensin huomiota Mikko Puumalaisen tiukka kannanotto tupakkalain säännösten noudattamisen suhteen. Koulun rehtori oli nimittäin määrännyt tupakoinnista kiinni jääneet oppilaat kirjoittamaan - luultavasti jälki-istunnon aikana - jonkilaisia aineita tupakoinnin vaarallisuudesta. Apulaisoikeuskansleri Puumalaisen mukaan "tupakkatutkielmien kirjoittaminen on lakiin perustumaton kurinpitoseuraamus". Puumalainen piti perusopetuslain 16 §:n 1 momentin vastaisena myös koulussa käytössä ollutta tukiopetuksen järjestämistä seurauksena koulualueella tupakoinnista. Vielä Puumalainen totesi, ettei rehtorilla ollut lakiin perustuvaa oikeutta vaatia oppilasta allekirjoittamaan koulussa laadittua lomaketta, joka sisälsi asiallisesti oppilaan lupauksen noudattaa tupakkalaissa (12 §:n 1 momentin 2 kohta) säädettyä tupakointikieltoa.
10. Koulun järjestyssääntöihin oli otettu kohdat, joiden mukaan "tupakkalain ja opetushallituksen määräysten mukaan tupakointi on oppilailta kouluaikana ja koulumatkoilla kielletty" ja "koulussa ei saa pitää toisia loukkaavia vaatteita". Näitä määräyksiä apulaisoikeuskansleri Puumalainen piti harhaanjohtavina ja virheellisinä, koska tupakkalain säännösten noudattamisen valvonnasta ja ohjauksesta vastaa Valvira, ei opetushallitus, eikä koululla ollut valvontavaltaa oppilaisiin nähden heidän koulumatkoillaan. Päätöksessä huomautetaan, että tupakkalaki kieltää tupakoinnin ainoastaan oppilaitosten sisätiloissa ja niiden käytössä olevilla ulkoilualuiella, muttei kouluaikoina ja -matkoilla. Mainittua vaatekieltoa Puumalainen piti yksilöimättömänä ja oppilaiden sananvapauden kannalta ongelmallisena.
11. Päätöksensä perusteluissa Mikko Puumalainen puuttuu myös kiusaamiseen koulumatkoilla, vaikka tästä ei Sylvaan tapauksessa ilmeisesti ole ollutkaan nimenomaisesti kyse. Päätöksen perustelujen mukaan rehtorin tiedotteessa oleva maininta koulumatkoilla tapahtuvan ilkivallan ja kiusaamisen hoitamisesta aina koulussa antoi kuitenkin väärän kuvan koulun toimivallasta.
12. Apulaisoikeuskansleri Puumalaisen tiukkaa päätöstä on ihmetelty julkisuudessa jo ennen Kiilakosken ja Havansin kirjoituksia aina eduskuntaa myöten. Eduskunnan käsitellessä 14.9. täysistunnosaan oikeuskanslerin kertomusta vuodelta 2011 (täysistunnon pöytäkirja PTK 80/2012 vp.) kansanedustaja Ben Zyskowicz (kok) otti esille Puumalaisen sanotun päätöksen, vaikka se on annettu vasta tämän vuoden puolella eli siis 16.8.
13. Ben Z. totesi mm. että apulaisoikeuskanslerin päätöstä eli oikeuskanslerinviraston näkökulmaa on tulkittava niin, että kun laissa ei erikseen ole annettu opettajille oikeutta panna oppilaita sanktiona kirjoittamaan aineita tupakoinnin vaarallisuudesta, niin opettajalla ei myöskään tällaista oikeutta voi olla. Zyskowicz jatkoi: "Ymmärtääkseni tähän liittyy myös keskustelu siitä, että kun laissa ei erikseen ole säädetty, että koululla on velvollisuus ja oikeus puuttua koulumatkalla tapahtuvaan kiusaamiseen, niin koululla ei tähän oikeutta olisi. Siis kun laissa ei erikseen ole sanottu, että koulumatkalla tapahtuvaan kiusaamiseen tai muihin vastaaviin tekoihin voi koulu puuttua, kun tätä ei erikseen ole laissa säädetty, niin tällaista oikeutta ei ole".
14. Ben Z. esitti hallituksen aitiossa istuneelle oikeuskansleri Jaakko Jonkalle seuraavan kysymyksen:
"Herra oikeuskansleri, kysyn: milloin Suomesta on tullut maa, jossa terveen järjen käyttö on kielletty ja joka asiasta pitää erikseen säätää lailla? Tiedän, että me juristit - itsekin entinen perustuslakivaliokunnan jäsen ja puheenjohtaja - olemme olleet varmasti tätä ajattelua edistämässä ja tehdyt perusoikeusuudistukset ja muut ovat tätä lailla säätämisen vaatimusta korostaneet ja viranomaisten harkintavallan rajoja korostaneet, mutta kysyn silti: Ollaanko nyt menossa yli, toiseen suuntaan? Milloin terveen järjen käyttö on kielletty tässä maassa ja on erikseen vaadittu, että kaikesta pitää säätää lailla"?
15. Zyskowicz pohjusti mainitusssa puheenvuorossaan oikeuskanslerille esittämäänsä kysymystä toteamalla, että hänen havaintojensa mukaan eduskunnan perustuslakivaliokunnan ja sen kuulemien valtiosääntöasiaintuntijoiden perus- ja ihmisoikeuksien korostaminen tai jopa ylikorostaminen on käytännössä johtanut tulkintoihin, jotka ovat merkinneet henkilökohtaisen vapauden tai yksityisyyden suojan korostumista ja samalla joidenkin toisten tärkeiden perusoikeuksien, kuten ihmisten turvallisuuden, joutumista vähemmälle huomiolle.
16. Oikeuskansleri Jaakko Jonkka vastasi Zyskowiczin kysymykseen näin:
"Edustaja Zyskowicz kiinnitti huomiota erääseen yksittäistapaukseen elikkä tähän Sastamalan koulun tupakkajupakkaan. Totean sen, että oikeuskansleri ja apulaisoikeuskansleri tekevät ratkaisunsa toisistaan riippumatta enkä voi tässä tätä yksittäistapausta lähteä arvioimaan enkä kommentoimaan. Perusoikeuksien soveltaminen erityisesti silloin, jos on useita perusoikeuksia tavallaan vastakkain, niiden keskinäinen punninta ja arviointi, on varsin vaativa tehtävä, joka joudutaan kussakin tapauksessa erikseen aina arvioimaan, joskin yleistettävissä olevien kriteerien mukaan. Itse ymmärrän, että myös terveen järjen käyttö tässä punninnassa tulee sitä kautta mukaan kuvaan, että näiden punnintaperiaatteiden arvioinnissa ja arvottamisessa voidaan ottaa myös niin sanottu seurausharkinta huomioon".
17. Näin. Kannattaa huomata, että oikeuskansleri Jonkka kutsui ko. yksittäistapausta nimikkeellä "Sastamalan koulun tupakkajupakka". Nyttemmin tuosta "jupakasta" on framille nostettu nimenomaan kysymys siitä, voiko koulu toimivaltansa puitteissa puuttua koulumatkoilla tapahtuvaan kiusaamiseen. Tätä Ben Z:n kysymyksessä esille nostamaa asiaa Jonkka ei kuitenkaan halunnut vastauksessaan mainita, vaikka asia on niin, että koulumatkoilla tapahtuva kiusaaminen on vakavampi ilmiö kuin oppilaiden tupakointi eli "pieni kessuttelu" koulumatkoilla.
18. Jotkut tämän blogin lukijoista ja kommentaatoreista ovat ehtineet jo ihmetellä, että eikö oikeuskanslerinvirastolla ole esimerkiksi mainittujen kysymysten osalta minkäänlaista yhtenäistä linjaa ja eikö oikeuskansleri voisi puuttua apulaisoikeuskanslerin päätöksiin. Tämä asia on kuitenkin siten kuin Jonkka vastauksessaan mainitsi. Apulaisoikeuskansleri on itsenäinen päätöksentekijä, joten oikeuskansleri ei voi puuttua "apulaisensa" tekemiin päätöksiin eikä vaikuttaa tämän kannanottoihin. Jonkalla ja Puumalaisella on omat tehtävänsä ja toimialansa, jotka on määritelty viraston työjärjestyksessä.
19. Mutta kun eduskunta käsittelee vuosittain oikeuskanslerin edelliseltä vuodelta antamaa toimintakertomusta, niin miksi ihmeessä eduskunnan kuultavaksi ei voida kutsua oikeuskanslerin ohella myös apulaisoikeuskansleria, joka sentään tekee lukumääräisesti ilmeisesti enemmän kantelulupäätöksiä kuin oikeuskansleri? Se, ettei näin tapahdu, osoittaa vain, miten ikivanhoja useita vuosikymmeniä syntyneitä traditioita ja käytäntöjä ei hoksata muuttaa nykyoloja vastaaviksi. Jos eduskunta esittää oikeuskanslerin toimintakertomuksen johdosta kyysmyksen, jota koskevan päätöksen on tehnyt apulaisoikeuskansleri, voi oikeuskansleri vastata vain, että hän ei vastaa päätöksistä, joita apukansleri on tehnyt! Kätevää, vai mitä? Tervettä järkeä voisi kuitenkin käyttää tässäkin tilanteessa ja kutsua myös apukansleri eduskunnan kuultavaksi.
20. Mitä itse asiaan tulee, niin toki apuaisoikeuskanslerin päätös tuntuu vahvasti jonkinlaiselta pilkunviilaukselta ja on selvä osoitus siitä, miten ahtaasti laillisuusvalvojamme edustavat ikivanhaa legalistista oikeusajattelua ja laintulkintatraditiota. Toki oikeuskanslerit valvovat laillisuuden noudattamista, mutta eihän tämä voi tarkoittaa nykyoloissa niin ahdasta laintulkintaa, että terveen järjen käytöltä pitäisi ummistaa silmät kokonaan. Kuten Jaakko Jonkkakin totesi, perusoikeuksien kollisiotilanteissa pitäisi osata kiinnittää ennen muuta huomiota - teleologisen laintulkintametodin mukaisesti - ennen muutta seuraamusharkintaan eli niihin vaikutuksiin, joita eri tulkintavaihtoehtojen omaksumisesta käytännössä todennäköisesti olisi seurauksena.
21. Jos tältä kannalta harkitaan Sylvään koulun tapausta, niin koulun puuttumista myös koulumatkoilla - eikä siis vain koulun alueella - tapahtuvaan kiusaamiseen ei voida pitää virheellisenä ja huomautukseen johtavana menettelynä. Apulaisoikeuskanslerin päätös toimivallan puuttumisesta muistuttaa hiukan prosessilaissa säädettyjen oikeuspaikka- eli forumkyysmysten sääntelyä.
22. Kuten Tomi Kiilakoski sanoo em. kirjoituksessaan, olennaista kiusaamisen hoidossa olisi välitön ja kaikkia osapuolia kunnioittava puuttuminen asiaan. Kiilakosken mukaan Sylvään koulussa on tähän asti kuultu kiusaamistapauksen ilmettyä kaikkia osapuolia jo saman päivän aikana, jolloin asiaa on selvitetty oppilaiden ja huoltajien sekä opettajien yhteisessa palaverissa. Useimmissa tapauksissa kiusaaminen on loppunut yhteen tapaukseen ja ilmoitukseen, että tilannetta seurataan.
23. Tomi Kiilakoski ja Erkki Havansi toivovat koulurauhan ja koululaisten turvallisuuden vuoksi lainsäätäjän pikaista puuttumista asiaan, jotta asianomaisia lakeja voitaisiin tarkistaa ja selventää. Havansi varoittelee virkamiehiä ja päätöksentekijöitä uhmaamasta "mahtijuristin" eli apauaisoikeuskanslerin laintulkintaa, vaikkei se mahdukaan terveeseen talonpoikaisjärkeen. Havansin mukaan päätöksen haastaminen vaatisi aivan liikaa siviilirohkeutta.
24. Tuossa nyt taitaa kyllä puhua poliitikko, joka uskoo lainsäätäjän kaikkivopaisuuteen ja mahtiin. Koulurauhan ja oppilaiden turvallisuuden takaaminen ovat kuitenkin niin tärkeitä asioita, ettei lainsäätäjän joskus hamassa tulevaisuudessa tapahtuvia toimenpiteitä tarvitse jäädä odottelemaan eikä laillisuusvalvojan terveen järjen vastainen päätös tässä tarkoituksessa saa estää siviilirohkeuden käyttämistä.
45 kommenttia:
Minusta hyvä kirjoitus. Itse en ole hahmottanut maallikkona oikeuskanslerin ja oikeusasiamiehen eroa (kaikissa tilanteissa), enkä ymmärrä kaksoisrooleja
***
Minusta koulun kurinpitolainsäädäntö pitäisi yhtenäistää, nyt on eri säännökset eri kouluasteilla ja ammattikouluissa eri aloilla ns. SoRa-lainsäädäntö poikkeaa (esim. terveydenhuoitoala). Olen itse kiinnittänyt vaatimattomammin asiaan huomiota blogissani http://deekoo-javiel.blogspot.fi/2012/09/vanha-jalki-istunto-on-parempi-kuin.html, koska nykyisen lain mukaan (minun tulkinta) vain jälki-istunto on mahdollinen rangaistus, jutussa voi olla (ja luultavasti onkin)asiavirheitä, mutta lainsäädäntö on ainakin sekava ja tilanne on epäselvä.
Tarvitaan lainsäädännön tarkastelu, jossa käydään oppilaan oikeudet, koulun velvollisuudet ja opettajan mahdollisuudet läpi, myös kuuleminen ja valitusmahdollisuus olisi hyvä olla koulun antamissa päätöksissä, niin kuinn varmaan onkin?.
Lainsäädäntöä voidaan toki aina tarkistaa ja täydentää, mutta selvissä ja kiireellisiä toimenpiteitä edellyttävissä tapauksissa ei toki tarvitse jäädä odottelemaan lainsäätäjän ehkä joskus tulevaisuudessa tapahtuvia toimia, jos tomenpide ei ole selvästi lain vastainen ja sitä voidaan perustella järkisyillä. Kaikki se, mitä laki ei nimenomaan salli, ei voi olla kiellettyä.
Virkamieskin voisi joskus osoittaa kansalaistottelemattomuutta, eikä tämän tarvitse välttämättä aina ilmetä lukitsemalla itsensä metsätyö- tai kaivinkoneeseen.
Totta virkat, olemme menneet enemmän amerikkalaiseen malliin, jossa opettajien tekemiä ratkaisuja kyseenalaistetaan, monista päätöksistä valitetaan hallinto-oikeuteen (niin kuin oikein onkin), myös tässä valitus-asiassa on kirjavuutta, osasta päätöksiä valitusosoite on rehtori, joskus hallinto-oikeus, osassa on AVI, osassa ns. näyttöjen toimielin. SoRa-lain piti ratkaista eräitä ongelmia, mutta se ei kuitenkaan tehnyt sitä.
***
Koulu on asetettu vastuuseen koulun turvallisuudesta. Nyt opettaja ei voi tutkia laukkua, eikä ottaa pois veistä, mutta koulu on siis vastuussa turvallisuudesta.
***
Tähän nimeenomaiseen jälki-istunto-ongelmaan ratkaisun tekeminen kestää hetken OPH antaa ohjeen jälki-istunnon määritelmästä, luultavasti lakikielellä viranomaisen antama alempiasteinen normi, ymmärtänet tarkoituksen, kyse on enemmän tahdosta ...
Oikeuskansleri Puumalaisen kanta tuntuu olevan, että koulumatkalla tapahtuva kiusaaminen on aina poliisiasia, eli siitä on ilmoitettava poliislle tai vähintään jollekin sosiaalityöntekijälle. Koulu ei voi puuttua asiaan mitenkään, jos kiusattu kertoo tapauksesta opettajalle.
Rikosilmoituksia kiusaamisesta tehdään kuitenkin vain ani harvoin.
Oikeuskäytännössä on vasta nyt ensimmäisen kerran "linjattu" edellytyksiä, joilla koulu-uhkaajan aselupa voidaan peruuttaa. Asiasta kertoo Nelosen uutiset.
Tapauksessa oli kyse koulu-uhkailijasta, joka oli poliisin suorittaman esitutkinnan mukaan uhannut ammattikorkeakoulussa muita oppilaita tappamisella. Lisäksi hän uhkasi räjäyttää koulun ja käyttäyytnyt aggressiivisesti hirvijahdin yhhteydessä. Poliisi otti mieheltä aseluvan pois, mutta hallinto-oikeudessa mies voitti jutun.
KHO:n mukaan miehen käytös osoitti, että hän oli sopimaton pitämään hallussaan asetta.
Hallinto-oikeuden päätös, jonka mukaan aselupaa ei voitu peruuttaa, vaikuttaa ko. olosuhteissa käsittämätömältä. Se myötäilee Kauhajoen komisarion kantaa, joka voitti koulusurmajutussa käräjäoikeudessa. Tosin tässä tapauksessa kihlakunnansyyttäjä ei ollut katsonut olleen riittävää näyttöä koulu-uhkailusta.
Suomen perustuslain mukaan oikeuskansleri julkaisee joka vuodelta toimintakertomuksensa ja antaa sen erikseen tiedoksi eduskunnalle ja valtioneuvostolle.
Kun oikeuskanslereita onkin itse asiassa kaksi eli oikeuskansleri ja apuoikeuskansleri, niin sanotun vuosi-tai toimintakertomuksen nimi tulisi muuttaa muotoon "Valtioneuvoston oikeuskanslerien kertomus"
Minua on ihmetyttänyt se, että oikeuskanslerin ja eduskunnan oikeusasiamiehen päätöksiä on totuttu pitämään jonkinlaisena absoluuttisena totuutena. Tämä vaikutelma ainakin julkisuudesta tulee. Kun vaikkapa Puumalainen on todennut jonkin asian olevan lain vastaista, niin sitten se on niin. Kukaan ei nouse kyseenalaistamaan näiden virkamiesten päätösten oikeellisuutta.
Palstan pitäjä käsitellyt pro et contra -argumentaatiota lukuisissa kirjoituksissaan. Yleensä moitteet tässä suhteessa ovat meneet tuomioistuinlaitoksen suuntaan. Väittäisin, että esimerkiksi Puumalaisen päätökset (vai lausuntojako ne ovat) eivät kestä minkäänlaista kriittistä tarkastelua tässä suhteessa. Pitkän kertoelman jälkeen seuraa yksitotinen johtopäätös: asia on näin. Ja varmempana vakuutena oikeuskanlerin leima alla. Päätöksen voima perustuu yksinomaan auktoriteettiin, ei läpinäkyviin ja kontrolloitavissa oleviin perusteluihinn.
Sylvään koulun tapauksen hyvä puoli on, että se on nostanut laillisuusvalvojien päätöksenteon julkisen keskustelun kohteeksi.
Niin, nämä toverit edustavat koulukuntaa, jonka mukaan oikeudellisiin ongelmiin on olemassa vain yksi ainoa ehdottomasti oikea ratkaisu, ja sen he kuvittelevat itse aina "löytävänsä".
Beniltä aivan loistava esitys laiksi: Järjenkäyttö kielletty ellei toisin säädetty.
Pitkäaikaiselta edustajalta ei olisi "hatusta" vdetty aloite. Okv yllätyksiä täynnä kuin vakuutusyhttiöiden lakiasian.tsto lönkalla...
"Kaikki se, mitä laki ei nimenomaan salli, ei voi olla kiellettyä."
Tässä on nimenomaan ydinkysymys. Lainvalvojilla on taipumus ajatella ym. tavalla, mitä hallinnon lainalaisuusperiaate (väärin ymmärrettynä)saattaa tukea.
Erityisen vaarallista em. ajattelu on prosessisäännöksiä tulkittaessa, koska se voi estää järkevän prosessinjohdon.
Prosessinjohtoa ei ole laissa kovin tarkkaan säännelty, ja ne harvat säännökset, joita on annettu, ovat aika väljiä. Tästä johtuu, että monien tuomareiden prosessinjohto, etenkin materiaalinen eli aineellinen prosessin johtaminen, on kovin passiivista. Ehkä ajatellaan, että koska lainsäätäjä(kään) ei ole nähnyt tarpeelliseksi säätää asiasta yksityiskohtaisesti, niin eipä tuolla prosessinjohdolla sitten varmaankaan ole niin kovin suurta merkitystä!
Tästä tuomarin omaksumasta "hällä väliä" -otteesta sitten seuraaa, että jutut ajelehtivat tuomioistuimissa sinne sun tänne ja oikeudenkäynti tuntuu kestävän iät ja ajat. Prosessinjohto on valunut tuomarin käsistä asianosaisten advokaateille. Nämä kyllä yleensä osaavat prosessin pitkittämisen taidon.
Hyvä havainto palstanpitäjältä tuomioistuinten prosessinjoohtoon. Joudun osallistumaan hiljan erääseen oikeudenkäyntiin ja jäin ihmettelemään: tähänkö on tultu. Tuntui siltä, että oikeuslaitos tarjosi kyllä fasiliteetit oikeudenkäyntiä varten mutta muutoin ruljanssin pyörittäminen näytti olevan asianajajien vastuulla. Edes todistajille osoitettuihin selvästi epäasiallisiin kysymyksiin ei puuttu. Ajatellaanko tuomioistuinlaitoksessa sitten, että ei näillä palkoilla!
AA, OTL Markku Fredman ja tutijatohtori Juha Lavapuro Turusta ovat tänään kirjoittaneet KHO:n ja EIT:n päätöksiin liittyen HS:n mielpidesivulla otsikolla "Ihmisoikeudet eivät ole minkään maan sisäinen asia".
Siinä sanotaan muun ohella, että EIT:n päätös perustuu mahdollisesti "virheelliseen tietoon."
Olen käsitellyt KHO:n sanottua päätöstä KHJO 2012:75 pari blogia sitten numerossa 635.
Kuten olen blogissani ja useissa kommenttipuheenvuoroisa todennut, en usko, että tästä on kyse. Kyse on siitä, että EIT asettaa potilaan oikeusturvan kohdalla riman paljon korkeammalle kuin KHO, joka puolestaan pitää silmällä - vaikkei perusteluissa tätä rohjeta sanoakaan - julkisen vallan intressejä ja hallinnon tarkoituksenmukaisuutta. Oikeusturva saa siis väistyä tarkoituksenmukaisuuden tieltä.
Toivottavasti joku jatkaisi keskustelua HS:n palstoilla.
Eipähän se taida mikään uskonasia olla.
Luin juttusi uudestaan ja allekirjoitan seuraavan kappaleen "olennaista kiusaamisen hoidossa olisi välitön ja kaikkia osapuolia kunnioittava puuttuminen asiaan..."
***
Maalaisjärjen käyttö niin kuin todetaan on toivottavaa.
Koulu monesti antaa ohjeita alakoulussa koulumatkoihin esim. heijastimet ja polkupyörän käyttö, joten on luontevaa, että koulumatkoilla tapahtuvaan koulukiusaamiseen puututaan, jo senkin vuoksi, että lapset tuntevat sen takia, että suorittavat pakollista oppivelvollisuutta.
Pedagogisesti tuon tapauksen rehtorilla ei ainakaan näyttänyt olleen tervettä järkeä. Jotenkin rehtorilta oli kadonnut jonnekin kasvattajan osaaminen.
Johannes Koroma, se eläkkeellä oleva etujärjestömies, näyttää olleen ensimmäinen, joka huuteli terveen järjen perään sitä termiä käyttäen, loppukesästä Lehtiyhtymän lehdissä kirjoituksellaan. Blogisti Virolainen sitten jatkoi samaa termiä käyttäen tätä peräänkuuluttamista.
Eipä tosin juristi Zyskowicziltä eikä tämän kommenttipalstan kaikenkarvaisilta juristeiltakaan voi odottaa tervejärkistä pedagogiikan osaamista. Juridiikan tiedot eivät myöskään takaa mitään rangaistuspsykologian ymmärrystä.
- - - - - -
mielipidekirjoitus:
Koulutehtävien kaltaista tehtävää ei pidä käyttää rangaistuksena
Tervettä järkeäkin kouluihin huutavat erinäiset kuri-intoilijat ovat tarjonneet uusia rangaistusmuotoja kurinpitokeinoiksi. Näyttääpä niitä jossakin jo otetun 'kokeilukäyttöön'. Heidän kannaltaan on varmaankin harmittavaa että en pysty näkemään heidän erinäisiä ideoitaan tervejärkisinä.
Pedagogisesti on tuhoisaa käyttää koulutehtäviä silloin tällöin rangaistuksinakin. Silloin tehtävän suorittaminen antaa kasvavalle nuorelle sen vaikutelman että koulu ja koulutehtävät ovat itsessäänkin rangaistus. Poikkeus voisi olla koulutehtävän laiminlyöminen, jonka seuraamuksena kyseisen tehtävän teettäminen valvonnassa ei ehkä aiheuta väärää mielleyhtymää.
Kun nuori ihminen saa selkeän viestin että koulutehtävän teettäminen on rangaistus hänelle jostakin ihan muusta tekosesta, niin sitten ymmärrettävästi koulutehtävät ovat hänen mielessään rangaistuksia. Silloinkin kun muita koulutehtäviä ei olekaan tarkoitettu rangaistuksiksi.
Jos nuoren ihmisen mielessä koulutehtävät mieltyvät rangaistuksiksi, tuhoutuu motivaatiota ja katoaa pohjaa oppimisen ilolta sekä syntyy vaistonvaraista vastustusmieltä. Koulu ja koulutehtävät pitää pitää sillä tavoin asiallisina asioina että nuori voi tuntea onnistumista niistä, rankaisemisen mielleyhtymien häiritsemättä nuoren ihmisen kokemusta. Siis vaikutelma ei saa olla että mikään koulutehtävä on rangaistus.
Kim Sjöström
Helsinki
Suomen Sosiaaliliberaalisen Yhdistyksen puheenjohtaja
Kokoomuslainen kansanedustaja Ben Zyskowicz valitsi mielestäni perin huonosti tapauksen, jossa hän yritti ryhtyä lyömään läpi ajatteluaan että kaikki mikä ei ole kiellettyä. on sallittua. Ben Zyskowicz ei siis itse osoittanut minkäänlaista erityisen kehuttavaa tervettä järkeä. Mainittu ajattelu on oikeaa tai oikeansuuntaista silloin, kun toimijana on yksityinen ihminen ilman mitään viranomaisasemaa.
Asia on kuitenkin täysin päinvastainen kun toimijana on viranomainen, joka käyttää jonkinasteista julkista valtaa eli pakkovaltaa. Käsi sydämelle, kuinka moni on ihan oikeasti valmis kannattamaan että viranomaiselle on kaikki se sallittua mikä ei ole siltä kiellettyä.
(Okay, joitakin autoritaristeja nosti hetki sitten lapansa kannatukseksi pystyyn. Eipä muita.)
Zyskowiczin (vähän riemuidiootisti esiin eduskuntakeskusteluun nostamassa) yksittäistapauksessa toimija oli Sastamalan kaupungin Sylvaan koulun rehtori. Joka käyttää julkista valtaa koululaisiin.
No hetihän tällä palstalla sitten nousi niitä, joiden mielipide nähtävästi on että laitosvalta pitää palauttaa käyttöön ja rehtorin pitää saada tehdä vallallaan mitä haluaa. Kun muu ei näiden mielestä ole tervettä järkeä. Tai maalaisjärkevää.
(Saanko ehdottaa että nämä laitosvallan kannattajat menisivät itse johonkin laitokseen, nauttimaan siellä ihan vapaaehtoisesti kurinpidon objektina olosta. Meidät muut nämä voisivat kuitenkin jättää pois laitosvaltapyrkimyksistään.)
Kuten jotkut perusoikeuksien tuntijat tietävät, laitosvaltaoppi on taannottain kumottu nykyisen perustuslain säännösten voimaanpanon yhteydessä mietinnöissä lausutuilla kannanotoilla.
Tässä Sastamalan koulun tupakkajupakassa perusoikeudet eivät todellisuudessa olleet mielestäni vastakkain. Jonkka ei siis mielestäni ollut perehtynyt tarpeeksi osuvasti Puumalaisen ratkaisun tilanteeseen.
Turvallisuushan ei siinä tupakkajupakassa ollut relevantti perusoikeus - paitsi korkeintaan juuri rangaistujen tenavien hyväksi, joiden hyväksi laillisuusperiaatteen tulisi osaltaan tuottaa turvallisuutta: ei sellaisia rangaistuksia joita ei ole säädetty voimaan. Sekin on turvallisuuden elementti.
Sen sijaan perusoikeusperiaatteista kysymyksessä tietenkin olivat oikeusvaltioperiaate ja laillisuusperiaate. Joista johtuu mielivaltaisten rangaistusten kielto. Ja samanlaisiin perusoikeusnäkökohtiinhan se laitosvaltaoppikin kukistui toistakymmentä vuotta sitten Perustuslakivaliokunnassa pyöriteltyjen mietintöjen voimin.
Minusta ainakin yksi tämän asian olennaisista puolista on se, voiko virkamies määrätä seuraamuksia, jotka eivät perustu lakiin. Toisaalta, jos katsotaan, että tämän ikäisille voi, niin minkä ikäisille sitten ei enää voi ja mihin tuo jako perustuu.
Terveen järjen käyttö tahtoo useimmiten itse kunkin puheessa tarkoittaa, että toimitaan niinkuin minusta olisi parasta.
No, tuossapa tuli oikein kolmelta taholta - tai sitten vain yhdeltä -ryöpsähdys "laitosvallasta". Itse en olisi voinut edes kuvitella, että jos opettaja kutsuu koulukiusaamisen osapuolet puhutteluun ja kutsuu kenties vielä oppilaiden huoltajatkin mukaan keskusteluun, kyse olisi laitosvallasta! Sanoisin, että kyse on sovittelusta, ei inkvisitorisesta tutkinnasta ja vallankäytöstä.
Laitosväkivallasta lienee em. kolmen kirjoittajan mielestä kyse, jos ope lätkäisee jälki-istuntoa ja kehottaa istuvia aikansa kuluksi kirjoittamaan vaikkapa "tupakkatutkielmia" (termi Mikko Puumalaiselta).
Mutta oppia ikä kaikki! Nyt ainakin tiedämme, että jäljet johtavat tässäkin asiassa sylttytehtaalle. Siis perustuslakivaliokuntaan ja sen kuuulemiin, meille tässä blogissa jo niin kovin tutuiksi tulleisiin valtiosääntöoppineisiin veijareihin, jotka kaikki tuppaavat tulemaan siitä yhdestä ainoasta tuutista eli ideologisesta leiristä.
1. On tosiaan erikoista, ellei peräti surkuhupaisaa, että OKa:n viraston huipulla on kaksipäinen kotka, joka katselee samaan aikaan eri suuntiin. Tosiasiassahan tietysti virastossa on paljon juristityttöjä, -poikia, -miehiä ja -naisia, jotka värkkäävät päätökset alustavasti - heidän hommansa ei käy kateeksi, kun tietää, kuinka paljon tuollaista Hannu Karpo -tyylistä toivonta asiaa virastoon työntyy, varsinkin nyt, kun kaikkea soopaa voi viranomaisille lähettää napin painalluksella vaikkapa aamuyön tunteina ja muutaman hörpyn jälkeen. Sitten päätöksen on tehnyt jo oikeuskansleri tai apulais-sellainen. Eiköhän tuota henkilöitymistä olisi syytä purkaa, sekä kanslereiden että kansalaisten eduksi ja muuttaa OKan virasto virastoksi muiden joukossa.
2. Emeritus kiinnitti oikeutetusti huomiota siihen, että em. virasto käy pontevasti, melkein koko perustuslain voimalla, ilmiesestikin hyvää tarkoittaneen rehtorin kimppuun - samalla kun (aiemmassa blogissa kerrotuin tavoin) Mauri Pekkarinen saa synninpäästön kahvikeskustelussa.
3. Valtiosääntöoikeus on tietysi (ärsyttävää muotisanaa käyttäen) "haatava" oikeudenlaji, siinä missä prosessioikeuskin kyllä. Perustuslain muutoksia pohditaan yleensä vuosikymmeniä, ja sitten syntyy jotakin oraakkelimaista, sillä laissahan ja varsinkin perustulaissa pitää välttää turhia sanoja. (Oliko se Napoleon, joka sanoi, että hyvä perustuslaki on lyhyt ja sekava?) Niin syntyy sitten sellaisia timantteja kuten lause: "Suomen ulkopolitiikkaa johtaa tasavallan presidentti yhteistoiminnassa valtioneuvoton kanssa". Sen jälkeen tämä valtiosääntörälssi saa pohtia, mitä tuli säädetyksi. Montako lautasta? Kuka, mitä, missä, milloin? - Sitten pitäisi jonkun pikkukoulun rehtorin tietää, mitä perustuslaki häneltä edellyttää.
Koulu ei pysty järjestämään minkäänlaista systemaattista valvontaa koulumatkoille. Koulumatkoilla ei juuri ikinä ole esimerkiksi opettajaa näkemässä mitä tapahtui. Eikä koulun valvontakameroita. Jos ja kun koulu sitten ryhtyy rankaisemaan koulumatkoilla tapahtuneesta, koulu on rangaistuksia määrätessään käytännöllisesti katsoen aina riippuvainen siitä näytöstä mitä asian osalliset kertovat, eikä koululla ole käytettävissään tehosteita todistelun esiinsaattamiseksi muilta eikä totuudessa pysymisen tueksi.
Pitäisi siis olla selvää että koulumatkoilla tapahtuneet pahoinpitelyt ovat paljon luontevammin poliisin tutkittavia ja tuomioistuinten rangaistavia, kuin että koulu yrittäisi ottaa niissä rankaisijan roolin.
Apulaisoikeuskansleri Puumalaisen kirjoitusta tarkoin tarkastellessa, näkyy selvästi että koulumatkoja koskevan huomautuksen syy oli eniten se että tapauksessa rehtori oli verbaalisella ja informatiivisella tasolla pyrkinyt pidättämään koulumatkoilla tapahtuneet mahdolliset rikokset koulun yksinomaiseen rankaisuvaltaan. Sehän on ilman muuta väärää informaatiota. Jopa koulussakin tapahtunut pahoinpitely on aivan luvallista ja oikeutettua saattaa poliisin tutkittavaksi ja tuomioistuimessa rangaistavaksi, vaikka kuinka rehtori ja koulu sellaisessa yrittäisi pidättää itselleen yksinomaisen vallan. Eipä siis koulumatkojakaan voida luvallisesti tiedottaa koulun yksinomaiseen rankaisuvaltaan. Tällaisella tiedottamisella tehdään vahinkoa ihmisten pääsylle laillisiin oikeussuojakeinoihin.
Eri asia on mielestäni, jos koululla puhutellaan ja puhutetaan kiusaamisesta epäiltyjä arvovaltaisen kouluhenkilön toimesta, oli se väitetty kiusaaminen sitten koulussa tai koulumatkalla tapahtunutta. Puhuttelu on kasvatuksellinen keino jolla vastaavan toistumista pyritään ehkäisemään (ja joskus onnistutaan), ja sitäpaitsi voi esiintuoda selvitystä tapahtumista. Uhrin laillisia oikeussuojakeinoja esimerkiksi tuomioistuimessa ei silti saa sulkea pois millään koulun yrityksellä ottaa itselleen kaikki "tuomiovalta" asiassa.
Anonyymi tuossa edellä paassa kovasti opettajan tai rehtorin ntamista "rangaistuksista" ja "tuomiovallan" haalimisesta viranomaisilta itselleen.
Kovin on outoa puhetta tässä yhteydessä, mutta panee epäilemään, että anonyymimme olisi juristi!
”Nyt minulla on aikaa paneutua kotikuntani asioihin”.
- Paavo Väyrysen blogi 26.9
Väyrynen (66) ei anna periksi, vaan (ks. blogi) hamuaa tulevan suurkunnan (?) Meri-Lapin pormestariksi. Eikö eläköitymisikä ko. toimessa ole 68 vuotta?
So what? Paavollahan on aikaa pari vuotta ja jos valitaan ma. pormestariksi, niin silloin kai viranhaltija voi olla 68 vuotta vanhempi.
Eikö emeritus halua käsittää että koulun järjestysrangaistukset oppilailleen ovat rangaistuksia ja että koulumatkojen tapahtumien pidättäminen koulun yksinomaisesti käsiteltäväksi sanoo joillekuille että tuomiovallan puoleen ei saa kääntyä.
Mikä on rangaistus? Kyllä koulussa annetut rangaistukset ovat rangaistuksia. Ei sitä poista mikään tuommoinen kovin vanhanaikaiselta vaikuttava pyörittely että laitetaan ei-rangaistuksellisti jälki-istuntoon ja "kehotetaan" aikansa kuluksi kirjoittamaan tupakkatutkielmia ja jälki-istuntohan on vain rehtorin tapa keskustella lasten kanssa. Emerituksen sanavalinnoista käy ilmi asenne että hierarkkinen auktoriteetti on oikeassa ja saa käyttää valtaa miten haluaa, eikä kouluissa tarvita mitään oikeusturvaa. Läpi kuultaa asenteesta myös että nuohan ovat vain lapsia.
Jokainen voi toki nimittää jälki-istuntoja miten vain haluaa, mutta kyllä rangaistuksella ja "rangaistuksella" on eroja.
Kukaan ei ole kai ollut "pidättämässä" (taas viittaus rikoslakiin) "koulumatkojen tapahtumia" itselleen tai väittänyt, että "valtaa saa käyttää miten haluaa."
Anonyymi taitaa kuulua samaan "heimoon" niiden kanssa, jotka puhuvat parkkisakoista tarkoittaen yksityisoikeudellisia valvontamaksuja.
Puumalainen kirjoitti: "... rehtorin tiedotteessa oleva maininta koulumatkoilla tapahtuvan ilkivallan ja kiusaamisen hoitamisesta aina koulussa antoi kuitenkin väärän kuvan koulun toimivallasta."
Tarkoin tuota lukemalla, emerituskin varmaankin huomaa että lukijan silmissä rehtorin tiedote sanoo että koulumatkojen tapahtumat pidätetään koulun käsiteltäviksi.
Jos emeritus haluaa vielä varmistaa mitä rehtoiri tarkalleen tidotti, emeritus pyytänee sieltä Sastamalasta kopion rehtorin ko. tiedotteesta. Itsekin haluaisin kuulla onko Puumalainen siteerannut alkuperäistä tiedotetta tarkoin.
Joka tapauksessa, Puumalaisen tulkinnan tiedotteesta ollessa käytössä, katson mielipiteenäni että Puumalainen oli siinä huomautuksessaan sitten oikeassa. Ei viranomainen saa ryhtyä tiedottelemaan (hyväuskoisille ihmisille) että koulumatkoilla tapahtuvat rikokset (ilkivalta ja kiusaaminen) hoidetaan aina koulussa.
Ihmisten tule mieluumminkin saada tidot mitä oikeussuojakeinoja heillä on käytettävissään.
Höpsistä! Eihän ehtorin tiedotteessa puhuta ensinnäkään mistään toimivallan "pidättämisestä" eli käytetä sanaa, johon anonyymi on jostakin syystä niin kovin mieltynyt. Mahtaneeko hän itse olla evp. = ei vielä pidätetty?
Ja kun tiedotteessa sanotaan, että kiusaaminen hoidetaan tai selvitetään aina koulussa, niin sillä on tarkoitettu, niin ymmärrän, sitä että asia käsitellään aina ensin koulussa. Kyse ei siis ole siitä, niin kuin anonyymi väittää, että tuolla sanonnalla koko toimivalta olisi pidätetty koululle! Jos kiusaaminen on laadultaan niin rankkaa, että se vaatisi esim. poliisin puuttumisen asiaan, niin siten asia saatetaan viranomaisten tietoon.
Puumalaisenkin olisi toki pitänyt ymmärtää, mistä on kyse eli käyttää sitä tervettä järkeä!
MInä ymmärrän rehtorin ja koulun toimineen hyvässä tarkoituksessa ja oppilaiden parhaaksi, kyse ei ole suinkaan ollut mistään toisten viranomaisten varpaille astumisesta tai koululle kuulumattoman toimivallan "anastamisesta" koululle tai rehtorille, kuten anonyymi väittää!
Blogistin perääämää tervettä järkeä tarvittaisiin koulumaailmassa.
Eihän siinä esim. ole mitään järkeä, jos oppilas tuo kouluun repussaan alkoholijuomia "kassi kilisten", että opettajat eivät saisi muka mitenkään tarkastaa, mitä oppilaalla on repussaan ja tarvittaessa ottaa juomia pois.
Ei voida ajatella, että tarvittaisiin poliisin kutsuminen aina paikalle tällaisiin tilanteisiin, kuten aikuisten maailmassa toki laki vaatii. Oppilaiden oikeudet eivät voi olla samanveroiset kuin kouluajan ulkopuolella aikuisten elämässä asiat ovat.
Käytännössä tuollaiset vaatimukset olisi mahdollista täyttää vain perustamalla jonkinlaisia koulukohtaisia koulupoliiseja. Siinä ei taas olisi mitään taloudellista järkeä.
Opettajilla on oltava järjestyksenpito oikeuksia kohtuullisessa määrin ja jos laki on puutteellinen, muutettakoon lakia näiltä osin. Siihen saakka täytyy terveen järjenkäytön olla sallittua. Minkälaisen kuvan lapsetkin saavat lainkäytöstä, jos he jo koulussa oppivat kaikenlaisen muotosäännöksiin perustuvan juristerian antavan oikeuksia polkea toisten oikeuksia ja vaarantaa yleistä turvallistuutta.
En osannut kuvitellakaan, että kolmen rivin kommenttini olisi ryöpsähdys. En myöskään löydä siitä termejä "laitosvalta", "laitosväkivalta" enkä mitään ajatusta perustuslakivaliokunnasta. Pyrinpähän vain pohtimaan, mikä on viranhaltijan kontra kansalaisen suhde ja vaikuttaako kansalaisen ikä hänen asemaansa. Mihinkään ideologiseen leiriin en blogistin epäilyistä huolimatta tiedä kuuluvani, ja vaikka kuuluisinkin, olisi melko huomattava teko tunnistaa se kolmen rivin kirjoituksesta.
En tunne rehtorin tiedotetta tarkemmin, mutta jos on kyse ylle siteerattujen sanojen tulkinnasta (koulumatkakiusaamisen hoitamisesta aina koulussa), niin luen niitä kyllä aivan eri tavalla kuin kriitikot. Mielestäni ne pitävät sisällään positiivisen viestin siitä, että koulumatkalla tapahtunut kiusaaminen johtaa aina asian käsittelyyn koulussa. Asiaa ei paineta villaisella.
Eikös tämä ole hyvä asia! Olisi kamalaa, jos koulussa tiedettäisiin, että jotkakuta kiusataan kolumatkoilla mutta asiaan ei puututtaisi millään tavalla. Ei kai kukaan kuvittele, että poliisi on oikea taho setvimään lasten välillä koulumatkalla tapahtuneita nahisteluja yms.
Olli K - Se, mitä olen edellä Teidän ykköskirjoituksenne - niiden kolmen rivin - jälkeen kirjoittanut kommenteissani, ei ole ollut suunnattu Teidän mainittuja kolme riviänne vastaan. Kiitos tuostakin vähästä, siis niistä kolmesta rivistä!
Tänään otsikoissa: Alakoululainen 10-vuotias poika riehui ja pieksi opettajiaan - kolme opea sairaahoitoon!
Toivottavasti tapaus ei mene Puumalaisen tutkittavaksi, ties mitä tämä apugansteri keksisi opettajien pään menoksi!
Koulukiusaamisessa koulumatkat luovat otollisia kiusaamistilanteita. Minusta koulussa pitää juuria pois kiusaaminen. Raja pitää vetää, mutta ainakin koulun alueella, ja esim. linja-autopysäkkiin asti kuuluu koulun reviiriin, vaikkei juridisesti, niin kusaamisessa. Luultavasti eduskunnan oikeusasiamies ei vastusta koulun puuttumista tilanteessaa jossa aina samaa pikku poikaa "mopataan".
Koulukiusaamiseen puuttuminen on tärkeää, eikä siinä rangaista kiusaajia, vaan yritetään lopettaa ikävä ilmiö.
Koulun henkilökuntaa sitoo myös lastensuojelulaki, eli se antaa myös mahdollisuuksia, mutta myös velvollisuuksia.
Koulukiusaamiseen harvoin pureudutaan riittävän aikaisin ja riittävällä tarmolla.
Hei, blogisti!
Näin Hesari tänään:
Kansanedustajat Hyvä Veli- jäjestelmän hyötyjinä?
Eduskunnan urheilukerhon vastuunalaiset jäsenet ja tilintarkastajat ovat välttämässä vastuun kerhon vuonna 2009 paljastuneen rahastonhoitajan kavallusrikoksen vahingonkorvauksista.
Vahingonkorvausvastuut vanhenevat mahdollisesti 20. lokakuuta, jos eduskunnan kansliatoimikunta ei ennen sitä ryhdy perimään näitä saatavia kyseisiltä kansanedustajilta.
Rahastonhoitaja tuomittiin marraskuussa 2010 ehdolliseen vankeuteen ja maksamaan valtiolle 136 000 euron vahingonkorvaukset.
Varattomaksi todetun rahastonhoitajan jälkeen toissijaisesti vahingonkorvausvelvollisia asiassa ovat asiantuntijalausunnon mukaan kerhojen puheenjohtajat ja tilintarkastajat.
Mahdollisesti korvausvelvollisia urheilukerhon vastuujäseniä ovat esimerkiksi pääministeri Jyrki Katainen (kok), opetusministeri Jukka Gustafsson (sd), ja elinkeinoministeri Jyri Häkämies (kok). Urheilukerhon hallituksen puheenjohtajana toimi pitkään kansanedustaja Matti Saarinen (sd).
Eduskunnan urheilukerhon rahastonhoitaja kavalsi vuosien ajan kerhon varoista rahaa omaan käyttöönsä. Kerhon tilintarkastajat ja vastuunalaiset jäsenet eivät huomanneet mitään.
Asiaa läheltä seurannut konkarikansanedustaja sanoo nimettömänä HS:lle, että "juridisesti päivänselvä" asia on yritetty painaa eduskunnassa ja kansliatoimikunnassa villaisella.
"Maan tapaan kuului, että valvontavastuu hoidettiin niin vasemmalla kädellä kuin suinkin", hän kuvaa eduskunnan kerhojen käytäntöä.
Perintä on ollut esillä eduskunnan rahankäyttöä valvovassa kansliatoimikunnassa, jossa istuvat eduskunnan puhemiehet ja neljä kansanedustajaa varsinaisina jäseninä.
Perinnän aloittamista on käsitelty yhdessä kokouksessa, mutta asia jäi ratkaisematta. Saatavien perintää kannattivat perussuomalaiset jäsenet Anssi Joutsenlahti ja Pietari Jääskeläinen, mutta kansliatoimikunnan puheenjohtaja Eero Heinäluoma (sd) vastusti asiaa.
Sikamainen juttu, tämä eduskunnan urheilukerhon jäsenien suojelu! Hyvät veljet - puolueeseen katsomatta - ovat päästämässä veljensä pinteestä!
Mutta vielä pahempi tapaus po. suhteessa oli Johannes Koskisen päästäminen korvausvastuusta Alpo Rusin tapauksessa muutama vuosi sitten. Oikeusministeriö ei ryhtynyt entistä päällikköään Koskista koskevaan takaisinperintään siitä vahingonkorvauksesta, jonka valtio joutui Helsingin HO:n lainvoimaisen tuomion perusteella Koskisen ihmisoikeusloukkauksen johdosta Alpo Ruslle pulittamaan! Kantelin mm. tästä asiasta oikeuskanslerille, mutta tapansa mukaan Jaakko Jonkka vain levitteli päätöksessään käsiään ja totesi, ilman minkäänlaisia perusteluja, että OM on vain käyttänyt sitä harkintavaltaa, joka OM:lle kuuluu!
Laillisuuden savuvrho sille, ettei ko. kansanedustajilta lähdetä perimään osaakaan sanotuista vahingonkorvauksista, hoidetaan siten, että eduskunnan hallintoniilot pyytävät parilta suurelta helsinkikäiseltä asianajotoimistolta lausunnot siitä, että takaisinperimiseen ei ole purustetta eikä siihen siis kannata ryhtyä. Tähän nojautuen kansliatoimikunta tekee em. päätöksensä. Huomattava on, että kyse on todella maksetuista lausunnoista, eikä lausuntoja toki erehdytä pyytämään alan todelliselta asiantuntijoilta eli esim. yliopiston professoreilta.
Toki tässä tapauksessa Katainen ja kumppanit hoitivat asian jo silloin, kun tilintarkastajat päästettiin vastuusta; luultavasti silloinkin asianajotoimistojen lausuntojen perusteella.
"Mikä on rangaistus? Kyllä koulussa annetut rangaistukset ovat rangaistuksia."
Kyllä olisi parempi puhua kasvatuksellisista kurinpitokeinoista. Rangaistuksia ovat rikoslain mukaiset 2 luvun mukaiset eli yleensä sakko tai vankeus.
Jos koululasten koulumatkanahinoista - vakavimpia tapauksia lukuunottamatta - halutaan tehdä poliisin tutkimia rikosasioita, jotka menevät tuomioistuimiin, suhteellisuudentaju on menetetty.
Jos legalismi tuottaa ylipääsemättömiä ongelmia, kirjoitettakoon peruskoululakiin säännös, jonka mukaan "... voi käyttää jälki-istuntoa tai muuta asianmukaisesti katsotavaa kurinpito-ojjennuskeinoa."
HS:n mukaan eduskunnan kansliatoimikunta on pyytänyt yllä mainitussa asiassa toki "kunnon asiantuntijan" eli siviilioikeuden professori ja yhdistysoikeden asiantuntija prof. Heikki Halilan lausunnon; olen aikoinaan toiminut Heikin isän Jouko Halilan asssari yliopistolla.
H.Halila toteaa lauusnnosssaan, aivan oikein, että vastuussa po. kuprusta eli yhdistyksen varojen kavalluksesta ovat riikoksentekijän lisäksi ensisijaisesti yksityksen eli tässä tapauksessa urheilukerhon puheenjohtaja ja tilintarkastajat. Lopuksi lauusnnossa todetaan, että ko. vastuuhenkilöt voidaan päästää vastuusta "harkinnan mukaan" eli esim. sillä perusteella, että em. vastuuhenkilöiden tuottamus on laadultaan vähäinen.
Mutta kyllä minusta ainakin kerhon puheenjohtajalta pitäisi periä ainakin osa mainitusta summasta, 130 000 euroa, takaisin, jos pitää paikkansa, ettei hän ollut vaivautunut kertaakaan tarkastamaan yhdistyksen tilejä ja ao. toimihenkilön toimintaamuutenkaan.
1990- luvun alun pankkikriisistä ainoina vastuullisina tuomittiin pankkien luottamusmiesjohtoa, joka ei millään tavoin ollut osallisena pankkien luotonantopäätöksissä. Siis heiltä puuttui kokonaan tuottamus ja silti heidät tuomittiin.
Minulle käsittämättömästä syystä ketään varsinaista syypäätä (pankkien operatiivinen johto, poliitikot) ei asetettu vastuuseen.
Ja Suomihan on oikeusvaltio?
Tämä tuottamuksellisuus on vaikeasti ymmärrettävä asia. Jos veronmaksajat viime kädessä joutuvat kantamaan eduskunnan urheilukerhon kavaltajan aiheuttamat vahingot, onko siis ymmärrettävä, että Suomen kansa on toiminnallaan aiheuttanut tuon vahingon?
Syyskuun numerossa Yliopisto-lehdessä (9/2012) sivulla 15 raportoidaan, että
kasvatustieteen professori, dekaani Patrik Scheinin arvioi seuraavasti ehdotuksia oppimistehtävien ja työtehtävien rangaistuskeinoiksi soveltuvuudesta kouluissa (tällä kertaa latojana haluan muistuttaa, että kasvatustieteilijöillä ei ole sellaista käsitejärjestelmää jossa rangaistus ja ojennus olisivat eri asioita niin kuin juristerisessa epänormaalissa kielenkäytössä joillakin juristeilla on, ainakin taipumusta vedota haitatakseen argumenttien ymmärtämistä; kasvatustieteilijöille niin kutsutut ojennuksetkin ovat rangaistuksia - he arvioivat rankaisemisen psykologiaa jossa kaikki rankaiseminen käsitellään rangaistus-termillä):
- Kirjoitustehtävää on epäviisasta käyttää rangaistuksena. Eri asia on jos normaalin jälki-istunnon yhteydessä käydään opettava keskustelu...
- Rangaituksen muodossa teetettyjä töitä on syytä välttää. Työtä ei pitäisi oppia käsittämään pakollisena ja tuskallisena asiana, vaan olennaisena ja terveellisenä osana elämää.
Näin siis kasvatustietelijä Scheinin noista ehdotuksista. Muistettakoon että kasvatuksen asiantuntijoilla on suurempi pätevyys arvioida tervettä järkeä kuin esimerkiksi juristeilla, sillä järki on psykologian ilmiö eikä suinkaan lainsäätäjän säädettävissä. Vaikuttaa siltä että pedagogiikan osaamisella on paljon asiallista sanottavaa siihen mikä koulukurinpidossa on tervettä järkeä ja mikä ei. Tupakkatutkielman teettäminen ei ilmeisesti Scheininin argumenteilla ole tervejärkistä koulunuorten kasvatuksessa.
Kasvatustieteilijät, joita on vähän sillä sun täällä Suomen yliopistoissa - myös Lapin yliopistosa, jossa heistä käytettiin (minun siellä palvellessani, mistä tietenkin on kulunut aikaa jo ikuisuus) nimitystä "kasvikset" - ovat tunnetusti sangen teräväpäistä väkeä!
Mitäpä tuohon dekaanin lausumaan olisi vastaan väittämistä! Sen verran anonyymille kuiteskin, että ei kai kukaan ole vakavissaan sanonut, että terveen järjen arvioiminen kuuluisi nimenomaan lainsäätäjälle tai yleensä lakimiehille! Pois se meistä!
Itsekin olen pitänyt esimerkiksi "tupakkatutkielmien" kirjoituttamista jälkkäri-istunnoissa hieman simputukselta vaikuttavana toimenpiteenä, jota ei voi suositella yleiseen käyttöön.
Mutta voisiko jälki-istuntoa valvova ope sitten "luennoida" tai kertoa luvattomasta tupakoinnista koulussa kiinnijääneille oppilaille tupakan terveyshaitoista käyttämällä oheislukemistona vaikkapa toisen Emeritus-Erkin eli tässä tapauksessa "tupakkaprofessori" Erkki Aurejärven kirjoja, esimerkiksi kirjaa "Erään oikeusmurhan anatomia"?
Mitähän "kasvikset" sanoisivat tästä ideasta?
Minun ymmärtääkseni yleissääntönä kasvavan nuoren ojentamisessa on että pitää keskustella tenavan kanssa pitäen tilanne mahdollisimman tasa-arvoisena ("puhu lapselle kuin aikuiselle") ja saamalla nuori itse pohtimaan ("kysy kysymys kerrallaan ja odota vastausta kysymyksiisi"). Itsehän se tenava loppujen lopuksi jatkossa sen ratkaisee, toistaako tyhmän tekosensa vai pidättyykö siitä.
Kun tilanne on mennyt kurinpitoa vaativaksi, siis ojentamiseksi, luennointi ei sitten enää ole mikään mielekäs menetelmä.
Tupakan osalta on lisäksi se että jos addiktio on jo päässyt kehkeytymään, varauduttava myös ostamaan nikotiinilaastaria jne. Mutta tupakan osalta, kasvattaminen on kyllä sitten aina ylämäkeen raahustamista, lähinnä juuri sen addiktion takia. Kyllä tenava muuten yleensä yskän ymmärtää kun tarpeeksi keskustelee "syöpäkääryleistä".
OAJ:n julkaisemassa Opettaja-lehdessä, numero 41/2012, sivu 9, on seuraava nimimerkkikirjoitus, joka liittyy tämän blogin aiheeseen:
Työ ei ole rangaistus
Arvoisa opetusministeri Jukka Gustafsson! Esitätte jälki-istunnon korvaamista työojennuksella melko olemattomin perustein. Mikä on tämän työojennuksen kasvatuksellinen ajatus? Millainen malli teillä opetusministerinä on työojennuksen käytännön toteutuksesta, kestosta ja osallistujista?
Koulun arki on kiireistä ja työntäyteistä. Kenellä kasvatushenkilöstöstä on aikaa päättää, mitä oppilaat työojennuksessa tekevät? Laaditaanko veso-päivinä lista työojennuskohteista? Mikä on työojennukseen soveltuvaa työtä ja mikä ei?
Oletteko ajatellut, että kuka valvoo tämän ojennuksen? Eikö jälki-istunto tai työojennus ole aina ikään kuin rangaistus myös opettajalle? Eikö kouluissa voisi olla järjestyksenvalvoja, joka valvoo niin sanotut rangaistukset, välituntiaktiviteetit, huolehtii yleisestä turvallisuudesta ja puuttuu turvallisuusrikkeisiin?
Oletan, että eniten sääntörikkomuksia oppilaitoksissa aiheuttavat oppilaat, joiden taustalla on monenlaisia vaikeuksia. Nämä vaikeudet heijastuvat muun muassa siten, että ihmiset tuntevat yhteisölliset tai yhteiskunnalliset oikeutensa mutteivät velvollisuuksiaan.
Katsotaanpa tätä asiaa oppilaan silmin. Koulupäivät kuluvat luokissa istuen 45 minuutin jaksoissa, omaan elämään heikosti linkittyvien asioiden parissa, melko passiivisessa roolissa tai näennäisaktivoivissa ryhmätöissä. Ahdistunut ja turhautunut oppija purkaa aktiviteettien tarpeensa epätoivottavaan käyttäytymiseen. Se lienee hänen keinonsa vaatia rajoja ja huomiota. Siinä tilanteessa oppija ei odottane sääntölimboja ja rangaistuksesta vapauttamista.
Esimerkkioppilas X:n vanhemmat eivät ole oppilaan lapsuuden aikana olleet työssä. Oppilas on joutunut toistamiseen koulussa korvaamaan sääntöjen vastaisia tekojaan työllä. Kotona toinen vanhemmista kertoo, että te-toimisto on määrännyt hänet työhön. Lapsi kysyy, mitä pahaa vanhempi on tehnyt työojennukseen joutuessaan.
On siis mahdollista, että työojennuksen malli tuottaa väärää kasvatussuunnitelmaa. Tämä on hyvä huomioida ”lakialoitetta värkätessä”.
Miten estetään ei-toivottu käytös työojennuksessa tai työn laiminlyönti? Entä jos oppilas hakeutuu työojennukseen tai työojennus tuntuu mielekkäämmältä kuin luokassa istuminen?
Työ ei mielestäni ole rangaistus. Toivoisin, että yhteiskunnassamme työ ymmärrettäisiin mahdollisuutena, luovuuden lähteenä ja elämän sisältönä, josta jokaisella on vastuu. Jokaisella on oikeus ja velvollisuus ylläpitää työnteon mahdollisuuksia tehdä työtä, ansaita toimeentulo ja siten pitää yhteiskunnan rattaat pyörimässä. Koulun tehtävä on ohjata nuoria positiiviseen käsitykseen työelämästä ja työstä sekä yhteiskunnallisesti aktiivisiin ja vastuullisiin toimintamalleihin.
Opetusministeri, kouluissa on merkittävästi suurempia ongelmia kuin jälki-istunto. Toivon teidän paneutuvan aiempaa syvällisemmin koulutuskentän kokonaisuuteen ja keskeisiin käytännön ongelmiin.
"Ääni ruohonjuuritasolta"
Lähetä kommentti