639. Urpilaisesta uusi ulkoministeri?
1. Lauantaisin TV1:ssä lähetettävä "Ykkösaamu", jossa haastatellaan kärkipoliitikkoja, on melko turha ohjelma. Tämä voitiin todeta taas kerran tänä aamuna, jolloin studion sohvalla istui valtiovarainministeri ja demareiden puheenjohtaja Jutta Urpilainen. Mitään uutta näissä turinatuokioissa ei juuri koskaan tule esiin. Haastattelijoina olevat politiikan toimittajat ovat usein haastateltavien tuttuja ja kysymykset ovat sitten sen mukaisia. Siis kovin kesyjä ja koskettelevat asioita, joista haastateltavan kanta tiedetään jo muutenkin. Yleensä aina on arvattavissa, mitä toimittaja kysyy ja mitä politikko vastaa tai on vastaavinaan.
2. Tähän ohjelmaan osallistuu puhelimen välityksellä usein joku vastakkaisen leirin eli tässä tapauksessa oppositiota edustava poliitikko. Tänään puhelimen päässä oli persujen kansanedustaja Pietari Jääskeläiknen, joka esitti tietyn suoran kysymyksen Urpilaiselta. Ylimielisen oloinen Urpilainen ei kuitenkaan vastannut kysymykseen mitään - toimittajakaan ei sitä ryhtynyt tinkaamaan - vaan käytti härskisti tilaisuutta hyväkseen ja ryhtyi kehua retostelemaan itseään Suomen Kreikalta ja Espanjalta vaatimista takuista. - Että tällaista "keskustelua" sitä meillä harrastetaan!
3. Jutta Urpilaisen haastattelussa oli oikeastaan vain yksi uutinen: Jutan isoisä on kuollut ja hautajaisten takia Jutta ei matkusta kahden viikon kuluttua Tokiossa pidettävään IMF-kokoukseen; jos joku ei satu tietämään, niin kerrottakoon, että IFM on kansainvälinen valuuttarahasto. Toimittaja ja Jutta oikein herkistyivät miettiessään kuolemaa, ja Jutta sai taas kosolti säälipisteitä todetessaan, että kyllä läheisen kuolema sentään ajaa politiikan edelle.
4. Jos kerran juttelutuokiossa mentiin ministerin henkilökohtaisiin asioihin ja murheisiin, niin minä olisin toimittajan asemassa ottanut esille myös erään toisen ministerin henkilöön liittyvän asian. Olisin nimittäin kohteliaasti tiedustellut, että milloin ministeri, joka on nyt 37 vuoden ikäinen, aikoo puolisonsa kanssa hankkia lapsia, ja aikooko hän ylipään niin tehdä, vai onko politiikka ministerin koko elämä. Luulisin, että tämä asia olisi kiinnostanut katsojia vähintään yhtä paljon kuin valitettava suru-uutinen ministerin isoisän kuolemasta. Samalla keskusteluun ja lähetykseen olisi saatu sopivasti tasapainoa elämän peruskysymysten eli kuoleman ja syntymän välillä.
5. Sikäli ohjelmassa oli hiukka uutisen tynkää, että Urpilainen ilmoitti toivovansa Suomen lähtevän mukaan rintamaan, joka ajaa rahoitusmarkkinaveroa eli lyhyemmin sanottuna pankkiveroa EU:n alueelle. Tästä tekivät eilen yhdessä aloitteen Saksa ja Ranska. Suomesta tästä verosta on puhunut jo vuosikausia muun muassa Erkki Tuomioja. Tämän koko EU:n kattavan veron olisi tarkoitus hillitä keinottelua ja kerätä tuloja. Osake- ja lainakaupalle määrättäisiin 0,1 prosentin vero, joka kohdistuisi osakkeilla, johdannaisilla ja joukkovelkakirjoilla käytävään kauppaan.
6. Urpilaisen mukaan Suomen hallituksen on tarkoitus muodostaa kantansa kyseiseen veroehdotukseen ensi viikolla. Urpilainen sanoi uskovansa, että rahoitusmarkkinoita pitää uudistaa ja sääntelyä ja veroja lisätä, jotta finanssikriisit eivät toistuisi. Urpilaisen mukaan nyt vallinnut "ahneuden aika" ja sen vuoksi tarvitaan eettisempää markkinataloutta ja uusia pelisääntöjä." Pääministeri Katainen ei halunnut vielä tänään muodostaa kantaansa asiaan, mutta kokoomuksen Sampsa Kataja, joka on eduskunnan asianomaisen valiokunnan verojaoston puheenjohtaja, torjui rahoitusmarkkinaveron suoralta kädeltä "täysin mahdottomana." Hallituksen suuret puolueet ovat siis tässsäkin kysymyksessä täysin eri linjoilla. Ilmeistä on, että jollei Ruotsi hyväksy Saksan ja Ranskan suunnittelemaan veroa, niin Suomikaan ei lähde mukaan sanottuun uudistukseen.
7. Muuten haastattelu ei tuottanut minkäänlaisia ylllätyksiä tai uutisia. Urpilaisella oli helppo tehtävä vastata toimittajan lepsuihin kysymyksiin. Tiitisen listan julkistamista vuonna 2015 voitaisiin kuulemma harkita. Urpilainen yhtyi työministeri Lauri Ihalaisen johtamaan kuoroon, joka vaatii elinkeinoelämää pidättäytymään irtisanomisista ja käyttämään niiden sijasta lomauttamisia. Hurskaita toivomuksia, kaikki tyyni!
8. Urpilaisen ilmoitus, jonka mukaan demarit sunnittelevat ministereidensä kierrättämistä ensi keväänä, jolloin hallituskaudesta on puolet takana, ei ollut uutinen, sillä onhan tästä puhuttu jo aiemminkin. Luultavasti Urpilanen oli joutunut hallitusta keväällä 2011 muodostettaessa lupaamaan Eero Don Heinäluomalle, että tämä pääsee mukaan hallituksen, kunhan pari vuotta on kulunut. Monet ovat kaavailleet Heinäluomasta uutta ulkoministeriä, jolloin Erkki Tuomiojasta tehtäisiin eduskunnan puhemies. Jutta Urpilainen ampui odotetusti alas joidenkin höyrypää-toimittajien kaavailun, jonka mukaan Tarja Halosesta tehtäisiin Tuomiojan seuraaja ulkoministerinä.
9. Itse veikkaisin, että uuden ulkoministerin nimi on Jutta Urpilainen, jolloin Heinäluoma siirtyy hallitukseen valtiovarainministeriksi. Miksi Urpilainen istuisi neljä vuotta rasittavalla rahaministerin tuolilla, kun eurokriisi näyttää vain jatkuvan jatkumistaan! Ulkoministerin paikalla pääsisi paljon helpommalla. Don Eerolla on kova hinku päästä hallituksen aitioon kinaamaan Timo Soinin ja erityisesti Mauri Pekkarisen kanssa, jota hän on jo ehtinyt puhemiehenäkin kurmoottaa muutaman kerran. Heinäluoma saisi kuitenkin panna parastaan, sillä Mauri tuntuu olevan nyt retoriikassaan todella elämänsä vireessä!
10. Suomi on hinkunut jo kymmenisen vuotta päästä YK:n turvallisuusneuvoston vaihtuvaksi jäseneksi. Tätä hanketta ovat pohjustaneet presidentit Ahtisaresta ja Halosesta lähtien ja tällä viikolla myös Sauli Niinistö käväisi YK:n yleiskokouksessa lobbaamassa Suomen valintaa ja lukemassa paperista tankeroenglannillaan kuivakkaan virkamiespuheensa. Urpilaisen mukaan myös Don Eero on vieraillut tällä viikolla New Yorkissa samoissa merkeissä, siis lobbaamassa Suomen valintaa turvaneuvostoon; ohhoh!
11. Monien muiden hämmentyneiden suomalaisten tavoin ihmettelen itsekin, mikä ihmeen kumma vimma Suomen politiikoilla on ajaa Suomea tuohon todella ikävään tehtävään. Turvaneuvostossa ei juuri muita asioita nykyisin käsitelläkään kuin eri puolilla maailmaa tuon tuostakin puhkeavia aseellisia selkkauksia ja kahakoita, esimerkkinä vaikapa vain Afganistan, Irak, Libya, Tunisia, Egypti ja Syyria sek tietenkin alati jatkuvat kiistat Israelin ja toisaalta Iranin ja muiden arabimaiden välillä. Kun Suomi edellisen kerran eli 90-luvun alkupuolella oli YK:n turvaneuvoston jäsenenä, jouduimme valmistelemaan USA:n vireille panemaa hyökkäystä Irakiin Kuwaitin pelastamiseksi. Tämän takiako Suomen herrat hinkuvat jälleen maamme pääsyä turvaneuvostoon, jotta olisimme mukana erlaisissa "pöydissä" päättämässä ja ottamassa kantaa erilaisiin aseellisiin kriiseihin.?
12. Miksi Suomi on käyttänyt lobbaukseen aika paljon resursseja ja ilmeisesti myös rahaa? Turvaneuvoston jäsenyydestä ei makseta meille mitään, päin vaston joutuisimme ilmeisesti itse vastamaan monista jäsenyyden aiheuttamista kustannuksista. Luultavasti kyseinen hanke, jota tavalliset ihmiset eivät käsitä, hyödyttäisi lähinnä vain Suomen poliittista eliittiä ja UM:n virkamiesjohtoa. Tarja Halonen, Pekka Haavisto sekä monet muutkin poliitikot ja virkamiehet haluaisivat mielellään seurata Mara Ahtisaaren jalanjälkiä kansainvälisissä rauhanvälitystehtävissä.
13. Lobbaus näyttää myös sikäli yli-innostuneelta ja jopa hieman naurettavalta, että yhtä paikkaa tavoittelee vain kolme ennalta määrättyä jäsenmaata eli Suomen lisäksi Australia ja Luxemburg. Näistä kolmesta valitaan kaksi eli rannalle jää vain yksi jäsenmaa. Silti suomalaiset kuohkaavat hankkeen kimpussa niin vallan perk...siis mahdottomasti! Australian valinta Euroopan ulkopuolisena maana lienee selvä asia, joten todellisuudessa Suomi kamppailee paikasta vain piskuisen Luxemburgin kanssa. Olisi se karmean nolo pettymys, jos Suomi jäisi tässä kamppalussa toiseksi ja koko kisassa siis kolmanneksi! Kuka silloin taputtelisi Niinistöa, Halosta, Tuomiojaa ja Urpilaista selkään ja lohduttaisi, että onhan se "ronssikin" itse asiassa ihan hyvä tulos?
13 kommenttia:
kyllä meidän nyt kelpaa rehennellä kun on hyvä tuote tarjota maailman kansoille sisäisen turvallisuuden malliksi. Tämä rumien hallitsema vähemmistöjen paratiisi, meinaan.
Jo Platonin hahmottelemassa antiikin kolmijakoisessa ihannevaltiossa filosofit ajattelivat, sotilaat hoitivat turvapalvelut ja rahvas tuotti ruokaa.
Pyörää kohti YK:n turvaneuvostoa polkeva viipurilaisen sotilasmestarin poika Martti Ahtisaari toteaa maailman tarvitsevan Suomea, ja puoluetoveri Eero "Don" Heinäluomalle lupaillaan seuraavaa suomalaista rauhannoopelia.
Tämän päivän uutinen kertoo opetusministeri jUkka Gustavsonin vaimon sisar on nimitetty Tukholman yliopiston professoriksi, antiikin historia ja yhteiskunta.
Åbon tohtori Paavo Väyrynen puolestaan ei tuota lukijoilleen pettymystä koska ei Obaman luota palattuaankaan halua halailla mummoja kutakin valituista valituimpana, vaan haluaa edelleen tulla itse halatuksi valituista valituimpana.
Olen monessa yhteydessä tuonut esille, ettei arvoisa palsturi ole parhaimmillaan poliitikasta kirjoitaessaan, mutta tällä kertaa kirjoittaja yllättää raikkaalla ja omintakaisella otteellaan.
Olen täysin samaa mieltä, että sunnuntaiaamun TV-"haastattelut" ovat miltein poikkeuksetta juuri sellaisia kuivakkaita "jorinoita", joiksi palsturi ne hyvin kuvaa.
Olen kuitenkin eri mieltä siitä, ettei "Don" Heinäluomalla ole mitään hinkua pois Eduskunnan puheenmiehen paikalta. Niin hyvin "Don" näyttää siinä viihtyvän.
Kierrättämisen kohteeksi demariministereistä joutuvat heikommin menestyneet ministerit. "Sosiaalitantta" M G-R menee ilman muuta kierrätykseen, mutta kuka on toinen, se jää nähtäväksi.
Tuomioja vaikuttaa todella väsästäneeltä ja hampaatkin suhisevat suussa siihen malliin, että Ekistä on virta poissa, mutta en usko, että hän menee kiertoon varsinkin jos Suomi tulee YK:n turvanauvoston jäseneksi. Vaikuttaisi oudolta, että Tuomioja vaihdettaisiin juuri tässä vaiheessa.
Jutta pysyy itse valtiovarainministerinä. Se on kyllä yhtä varma asia kuin se, ettei Juha Mieto ole koskaan käyttänyt tai edes kysynyt "troupinngista".
Ihalaisen Lauria syö taas se, että parin viikon aikana valtakunnassa on irtisanottu lähes 2000 henkilöä työpaikoistaan. Karmeaa jälkeä, eikä hallitus tee mitään.
Muutenkin kansa kärsii eniten aina silloin kun kokoomus ja demarit muodostavat saman hallituksen rungon. Tuoreessa muistissa on vielä 1980- lopun Harri Holkerin johtama hallitus, jolloin Suomi ajautui syvään lamaan.
Myös nyt Suomi ajautuu ainakin yhtä syvään lamaan kuin mihin Holkerinkin hallitus valtakunnan vahvanmarkan poliitikaalla Mauno Koiviston avustamana ja tukemana valtakunnan ajoi.
Nyt hallituspolitiikkaa sotkee EU-maiden rahoituskriisi, johon kokoomus ja demarit eivät näytä saavan millään otetta ja yksimielistä kantaa.
Ei hyvältä näytä kokoomuksen ja demareiden yhteistyö. Järjettömiä kompromisseja joudutaan tekemään puolueiden välillä liikaa, jotta hallitus pysyisi jotenkuten kasassa. Kataisesta on tullut ja tulee Suomelle kallis mies.
Jos Kepu olisi valinnut Paavo Väyrysen Rovaniemellä puheenjohtajakseen, Kepu olisi nyt suurin puolue ja hallitus olisi kaatunut jo monta kuukautta sitten. Nyt Kepu on heikko, vaikka ei Sipilä mikään huono poliitikko ole.
Mahtaisiko tässä lobbauksessa olla taustalla brändityöryhmän parin vuoden takainen raportti, jossa Alexander Stubbin asettama valtuuskunta maalaili Jorma Ollilan johdolla Suomelle parempaa tulevaisuutta maailman ongelmien ratkaisijana. Martti Ahtisaarihan on varsin menestyksekkäästi tehnyt hyvää meille ja itselleen tässä suhteessa.
Parasta minusta oli se, kun Maran saamat palkintorahat piti käyttää johonkin "yhteiseen hyvään". Lopulta ne taisivat päätyä kuitenkin pankkiin korkeakorkoiselle. Perusteluksi mielen kääntymiselle Mara muistaakseni esitti, että eihän kyse nyt ollut kuitenkaan kovin merkittävästä summasta. Tuskin sillä olisikaan mitään hyvää saanut aikaan. Määrääkään ei tietenkään tiedetty ennen kuin vasta palkinnon saamisen jälkeen. Valitettavasti myös korkotuotot ovat tainneet viime aikoina jäädä melko pieniksi eikä rahoitusmarkkinaverokaavailut varmaankaan helpota voittojen kasvattamista. Rahalla ei taida saada "hyvää" edes itselleen.
Julkinen raha kuitenkin on sitä parasta rahaa käyttää. Siinä ei tarvitse mennä omalle pussille ja perään kysellään harvemmin, jos silloinkaan. Ja jos kyselläänkin, niin kyllä se siitä unohtuu, kun aikaa kuluu. Verottamalla sitä saadaan sitten lisää, jos meinaa kesken loppua.
Ollila näyttää olleen oikeassa ainakin yhdessä asiassa - Suomen maabrändin luovat yhdessä kaikki suomalaiset. Seuraavaksi voidaan alkaa miettiä sitä, miten myös Konneveden vanhapoika voi tämän loistavan brändin muuttaa rahaksi. Tähän pohdiskeluun tuskin löytyy julkista rahaa. Vaan eipä sitä tarvitakaan. Kuten Ollila sanoi, eihän meillä asioiden ympärillä jauheta pitkään, vaan nimenomaan halutaan tehdä! Kyllä se siitä...
Vai, että on blogistilla huoli Urpelaisen lapsista. Mikä on liityntä politiikkaan? Mikä se intimiteettisuoja onkaan?
Jahas, tuossa edellä oli taas se typerä anonyymi, joka ei osaa edes kirjoittaa oikein ministerin nimeä!
Ei minulla ole mitään huolta Urpilaisen lapsista, kun hänellä ei lapsia vielä edes ole. Totsesin vain, että jos julkisuudessa mennään poliitikon henkiökohtaisiin asioihin, kuten läheisen kuolemaan, niin yhtä hyvällä syyllää voitaisiin samaan syssyyn sitten kyllä kysyä esille ottamastani asiasta eli naispolitiikolla kenties olevasta suunnitelmasta hankkia lapsia. Onhan tätä asiaa muuten Urpilaiselta kysytty jo aiemminkin. Kyllä politiikko itse tietää, onko sanottu kysymys sopiva vai, eikä hänen tarvitse vastata, jollei halua.
Toki Alexander Stubb olisi Tuomiojaa ja muita parempi ulkoministeri, vai mitä!
Tänäänkin hän juoksi Berliinin maratonilla uuden henkilökohtaisen ennätyksensä 3.17 ja jotain; kolome tuntia ei kuisteskaan vielä alittunut, joten petrattavaa jäi.
Maabrändistä kirjoitti Marttilan Mikko.
Tosi on, että Suomen maabrändiin eli Suomi-kuvaan, kuten ennen muinon vaatimattomasti sanottiin vaikuttavat myös monet sellaiset tekijät, joita Jorma Ollila ja kumppanit eivät millään haluaisi noteerata. Kuten esimerkiksi toistuvat kouluampumiset, korkeat itsemurhatilastot, korkea työttömyysaste, paljon puhuttu nuorten syrjäytyminen, vaatimaton kehitysapu, populistipuolueen vankka kannatus, Suomen ihmisoikeustuomioistuimelta saamat lukuisat langettavat tuomiot epäoikeudenmukaisista oikeusprosesseista jne. jne.
Suomi-kuvaa huonotaa esim. heikko it-alan osaaminen. Sähköiseen reseptiin siirtyminen, mistä Virossa selvittiin tiettävästi 11 miljoonalla eurolla, uhkaa aiheuttaa Suomelle jopa 500 miljoon euron suuruiset kustannukset. Hanketta aletiin Suomessa puuhata vuonna jo 2004, mutta vasta viime vuonna ensimmäiset miljoona suomalaista voitiin siirtää uudistuksen piiriin!
No, onhan Suomesta tullut myös terveyshoidon kehitysmaa, jossa terveyskeskukseen pääsyä saa odotella viikkoja tai jopa kuukausia. Entäs sitten vahustenhoidon ja lastensuojelun surkea tilanne, voi, voi sentääni! Mutta ministereiden kanssa keskustellessaan toimittajat löpertelevät vain ministerin läheisen kuolemasta!
Viime aikoina Stadin Mafia (Tuomioja, Zyskowicz, R E J Penttilä, Soininvaara m.fl.) näyttää nousseen tunnuksellaan "Letkut irti Kreikasta ja Nallen nassikasta" ohi Savon Mafian.
Herneen nenäänsä vetäissyt Paavo Lipponen etsii uutta ulkoministeriä ilmoitettuaan ettei kommentoi mitään suomalaisessa mediassa.
Olen täysin samaa mieltä Virolaisen kanssa kyseisen haastatteluohjelman tasosta. Pidän ohjelmaa hyvän lähetysajan tuhlaamisena.
Olen myös usein miettinyt syytä siihen, miksi ohjelman haastattelijana pidetään kyvytön "kyllä, kyllä"-mies. Mielestäni syynä voi olla se, ettei ohjelmassa haluta esittää mitään negatiivistä tai vaikeaa hallitsevista poliitikoistamme. Tällöin ohjelman tekijällä on Ylen johdon poliittinen tuki.
Toinen mahdollisuus on se, etteivät poliitikot suostu haastateltaviksi, mikäli haastattelussa tulee epämiellyttäviä kysymyksiä. On Ylen heikkoutta, mikäli tämän annetaan johtaa ohjelman tekemiseen poliitikkojen ehdoilla.
Blokisti esitti myös arveluja Turvallisuusneuvoston jäsenyyslobbauksen syistä. Mielestäni syyksi riittää Eurokriisi. Hallitus, ja varsinkin sossut haluavat muitakin suuria uutisia kuin Eurokriisin ja siihen liittyvät spekulaatiot. Hallituksen, erityisesti sossuministerin päätökset eivät ole kansan eikä veronmaksajain kannalta suosittuja, Niissä aina lapioidaan Suomen rahaa tai vastuuta kriisimaille. Hallituspuolueiden kannalta on hyvä löytää edes joitain muita, positiivisia, uutisia kompensoimaan kriisiavun negatiivisyyttä
Toimittaja Jari Korkin - lieneekö muuten sukua tällä Pekka Lipposen kaverille Kalle-Kustaa Korkille - kysymykset presidenteille ja poliitikoille, erityisesti hallituspuolueiden politiikoille, ovat aina rakastettavan kilttejä ja lempeitä, siis lepsuja, ja haastattelutilanteesta syntyy ikään kuin unenomainen vaikutelma, alkaa nukuttaa.
Lähetä kommentti