1. Iltapäivälehtien ja tv-kanavien ykköslööppejä on tänään ollut Ylen päätoimittajan joutuminen päällekarkauksen ja ilmeisesti myös ryöstöyrityksen kohteeksi eilen klo 20 Myyrmäen juna-asemalla Vantaalla.
2. Päätoimittaja oli tulossa kello 20 aikaan koulun vanhempainillasta ja kävelemässä asemalle kokoontuneen miesporukan läpi, kun yksi porukassa ollut mies lähti seuraamaan päätoimittajaa. Mies oli yrittänyt pummata tupakkaaa, jota päätoimittajalta ei ollut antaa. Sen jälkeen miekkonen oli pyytänyt rahaa, mutta sitäkään päätoimittajalta ei ollut herunut. Tämän jälkeen mies oli lähtenyt seuraamaan päätoimittajaa ja saavutettuaan tämän ottanut kunnon niskalenkin uhristaan ja tokaissut, että "eikö pukumiehellä rahaa ole". Miesten pystypainia kesti parisen minuttia ennen kuin päätoimittaja pääsi irti hyökkääjän otteesta miehen serataessa kuitenkin edelleen uhriaan ja yrittäen potkia ja lyödä tätä. Päätoimittaja pääsi pakoon metallitolpan taakse, mistä hän oli kertomansa mukaan huikannut häirikölle "hähää" ja pyytänyt apua paikalla olleilta ihmisiltä. Päällekarkaaja rauhoittui ja jätti uhrinsa rauhaan vasta, kun eräs paikalla ollut nuori nainen tarjosi miehelle tupakan kysyen rauhallisesti, "tätkö sinä olit vailla." - Siinäpä todella fiksu nainen!
3. Tässä tapausten kulku yllättävän yhtäpitävien lehtitietojen mukaan. Tänään saatiin tietää, että kyseinen mies oli syyllistynyt Myyrmäen aseman lähistöllä myös toiseen päällekarkaukseen ja ryöstöön potkaisemalla uhriaan vatsaan ja anastamalla tältä kassin.
4. Tällaiset tapaukset eivät kuitenkaan ole mitenkään epätavallisia, päinvastoin. Niitä sattuu varmaankin kymmeniä yhden vuorokauden aikana ympäri maata. Uutiskynnyksen tapaukset ylittävät yleensä vasta sitten, kun uhrina on joku julkkis tai muu tunnettu henkilö. Silloin tapauksista raportoidaan ja otsikoidaan hyvin tarkasti. Tässäkin tapauksessa jossakin lehdessä kerrotiin päätoimittajan ceevee melkein kokonaisuudessaan.
5. Sitä, että kyseessä oli varsin tavanomainen häiriköinti ja rikos, kuvastaa erinomaisen hyvin myös Vantaan poliisin asiasta antaman tiedotteen rutiininomainen sanamuoto:
- Tästä on tehty ilmoitus, ihan normaali häiriökäyttäytyminen. Maastoasuinen mies on riehunut ja käynyt ilmoittajaan käsiksi. Ilmoittaja on kuitenkin pystynyt soittamaan poliisille.Vartijat ottivat häirikön kiinni ja poliisi toimitti hänet tänne komeroon. - Hm, siis "aivan normaali häiriökäyttäytyminen". Tää korutont' on kertomaa!
6. Miten ihmiset voisivat omatoimisesti vähentää rikoksen kohteeksi joutumisen riskiä ja välttyä siten ikäviltä pummaamisilta ja päällekäymisiltä, sillä poliiseja tai vartijoita ei ole yleensä paikalla, kun asia sattuu omalle kohdalle? Epämääräisen näköiset porukat olisi varmaankin syytä kiertää mahdollisimman kaukaa, niiden "läpi kulkemista" ei ainakaan voida suositella. Jos joutuu kulkemaan iltaisin juna-asemilla tai muilla vastaavilla julkisilla paikalla, joissa epämääräisiä seurueita on yleensä liikkeellä, lienee syytä jättää "puku" himaan ja pukeutua reilusti vaikkapa toppatakkin tai tuulipukuun, jolloin ei erotu massasta; vanhempainillassakaan tuskin on nykyään pukupakkoa. Jos sattuu olemaan fyrkkaa tai pankkikortti mukana, lienee parasta ottaa taksi, jos kotimatka ei ole kovin pitkä, ja välttää lähijunilla tai busseilla matkustamista. Vaikkei olisi tupakkamiehiä tai -naisia, olisi kenties syytä varautua pahimman varalle ja ottaa tupakka-aski taskuun, ehkä myös sytkäri. Taskunpohjalle olisi hyvä varata muutama kolikko, jos rahaa tai pikavippiä satuttaisiin matkan varrella yllättäen pyytämään. Kaikenlainen "hähättely" ja provosointi kannattaa tositilanteessa unohtaa.
7. Päätoimittajaan kohdistunut päällekarkaus sattui Vantaalla eli kaupungissa, jossa juuri käydyissä kuntavaaleissa oli maan alhaisin äänestysprosentti, vain 51 %. Vaalipäivän jälkeisenä maantaina Vantaan ääniharava Antti Lindtman (Sdp) sattui paikalle, kun olutvaras yritti puikkia pakoon, jollon myös isokokoinen kansanedustaja joutui pidättelemään varasta aloillaan. Mikähän siellä Vantaalla, demareiden pitkään hallitsemassa kaupngissa, oikein mättää, kun tällaisia sattuu alvariinsa? Mainittakoon myös, että Vantaan lyhytaikaista ex-kaupunginjohtajaa epäillään parhaillaan lahjusrikoksista. Mitähän vantaalaispoliitikot tulivat taas näissäkin vaaleissa luvanneeksi äänestäjilleen? No, varmaankin ainakin "turvallisuutta", sitähän vaaleissa aina luvataan. Onko Vantaasta tulossa tai kenties jo tullut Suomen "uusi Chicago"?
8. Tänään oli taas se aika vuodesta, jolloin viime vuoden verotustiedot tulivat julkiseksi. Tässäpä tiedotusvälineillä taas riittää raportoitavaa moneksi päiväksi yllin kyllin! Mitä naapurisi tienasi viime vuonna, tämä luvataan lööppien mukaan ilmoittaa. Tienauslistojen kärkipäässä ovat jälleen kerran jo entuudestaan hyvin tunnetut liike- ja muut "pukumiehet". Ylen päätoimittajankin verotettavat ansiotulot olivat viime vuonna 198 246 euroa.
9. Retoriseen kysymykseen siis retorinen vastaus: Kyllä pukumiehillä rahaa on! Tämä ei toki oikeuta ketään pukumiehiltä väkivalloin rahaa kadulla pummaaamaan.
14 kommenttia:
Niin, kukapa tuntisi näiden laitapuolten kulkijoiden, rahan ja tupakan pummaajien ja rikollisten aivoitukset, jotta osaisi varoa heitä!
Tunteeko edes rikollisen tai rikoksesta syytetyn asianajaja päämiehensä? Eräs suuri suomalaineni blogisti ja entinen tuomari väittää, että advokaatit eivät tunne avustettaviaan epäiltyjä tai syytettyjä, eivät edes ns. vakiasiakkaitaan eikä heidän pidäkään opetella näitä tuntemaan.
Mainitun suurblogistin mukaan tuomari, joka on joko esittelijänä tai vaikkapa niin korkeassa asemassa kuin hovoikeudenneuvoksena tutustunut tuomioistuimen arkistossa säilytettävien asiakirjojen ("aktien"), mielentilatutkimusasiakirjojen tai muunlaisten henkilötutkintapareiden perusteella rikoksentekijöihin, tuntee syytetyt ja "konnat" paljon paremmin kuin rikosasianajaja konsanaan. Jos tämä tuomari on vielä vieraillut muutaman kerran vankilassa, jossa hän on tavannut vankilan virkamiehiä, hänestä on omasta mielestään tullut täysin oppinut rikollisen mielen tuntija, joka voi esitelmöidä ja jaaritella rikolllistuntemuksestaan lajoille yleisösaleille.
Voisi kuitenkin otaksua, että rikoksesta syytettyjä ammatikseen avustajat advokaatit, jotka sentään joutuvat keskustelemaan konkreettisista tapauksista kasvotusten päämiestensä kanssa yleensä monta kertaa, kyselemään heidän olosuhteistaan ja perhesuhteistaan kaikenlaista, tuntevat nämä asiakkaansa paljon paremmin kuin tuomari, joka ei usein ole koskaan edes nähnyt niitä syytettyjä, jotka hän on rangaistukseen tuominnut ja joutunut perustamaan tuomionsa yksinomaan asiakirjaselvitykseen.
Otetaanpa vaikka Anneli Auer ja häntä jo muutaman vuoden avustanut sama asiananaja, joka on tavannut päämiehensä varmaan kymmeniä kertoja lähinnä vankilassa ja keskustellut tämän kanssa lukemattomia kertoja, jolloin avustajan ja avustettavan välille on syntynyt luultavasti sangen luottamukellinen suhde. Voisin väittää, että tällainen advokaatti tuntee syytetyn paljon paemmin kuin tuomari, joka kohtaa Auerin ainoastaan oikeussalissa, jossa syytetty ei puhu juuri mitään, mutta jossa tuomari joutuu silti ratkaisemaan syytetyn jutun.
No, selvää on, että tiettyjen blogistien juttuja ja väitteitä ei toki tarvitse eikä voi ottaa aina läheskään todesta, sillä heistä varsinkin jonkinlaiseen epämääräiseen taiteellisuuteen ja kultturellisuuteen hurahtaneet tyypit voivat esittää, kuten käytäntö on osoittanut, kirjoituksissaan mitä ihmeellisimpiä väitteitä, jolloin fakta ja fiktio heittävät keskenään täydellistä häränpyllyä. Jos näitä tyyppejä, joista toisia on jostakin syystä alettu kutsua älyköiksi, sattuu kaikkein älyttömimpien väitteiden ja hurahdusten johdosta hieman oikaisemaan, niin silloin hätiin hälytetään tyypin hönösieluiset aseenkantajat, jotka ryhtyvät kilvan solvaamaan ja herjaamaan kriitikkoa, joka on kehdannut kohdistaa krititikiä heidän suuren mestarinsa sepustuksille, vaikka ne voivat olla joskus aivan älyttömiä.
Nämä aseenkantajat ("poliisit"), jotka suojelevat hupsua mestariaan, ovat jääkiekkomatseissakin tavattavien likaisen pelin taitajien sukulaissiuluja. He hyökkäävät Don Quoiten ja Sachon Panchan tavoin näkymättömiä tuulimyllyjä vastaan ja kohdistavat siinä huumassa solvauksiaan ja herjauksiaan täysin syyttömiä ihmisiä kohtaan.
Taisi olla sivallus Kullervonpoika Kemppistä kohtaan.
Faktan ja fiktion sekameteli on vaikea tulkittava.
"Normaali häiriökäyttäytyminen" muuttuukin rangaistavaksi teoksi heti jos "häiriökäyttäytymisen" uhri erehtyy puolustautumaan.
Seuraava tapahtuma sattui Oulussa jokin aika sitten.
Käyttäytymisestä päätellen huumaavien aineiden vaikutuksen alainen henkilö yritti keskellä päivää raplata kerrostaloalueen parkkipaikalla henkilöauton tankin korkkia auki.
Mennessämme paikalle mies poistui paikalta, mutta palasi hetken kuluttua parimetrisen aidasta irroittamansa kakkosnelosen kanssa yrittäen lyödä sillä minua ollessani menossa autooni.
Sain kierrettyä auton ja väistettyä lyönnin jolloin hän rupesi murjomaan lankulla autoani.
Soitin tässä vaiheessa poliisille ja pyysin partiota paikalle, mies poistui paikalta saatuaan mielestään kylliksi tuhoa aikaan huutaen: "Siitäs sait".
Poliisien tultua vihdoin n. 1/2 tunnin kuluttua paikalle, kysyin heiltä, olisinko voinut ottaa tekijän kiinni, jolloin toinen heistä sanoi minulle, että "kopissa olisit".
"Normaaliin häiriökäyttäytymiseen" syyllistynyt henkilö oli poistunut asunnolleen tapahtuman jälkeen ja silminnäkijät ohjasivat poliisin ja asunnon kiinteistönhoitajan miehen asunnolle.
Hetken kuluttua poliisit tulivat ulos asunnolta ja kysyin heiltä, että mihin se tekijä joutui.
"Hän nukkui eikä meillä ole pidätysoikeutta" sanoivat poliisit poistuen paikalta.
"Normaaliin häiriökäyttäytymiseen" syyllistyneen kohdalla kiinniottokynnys on edellisen tapahtuman perusteella ylittämätön kun taas itseään tai omaisuuttaan puolustavalla kynnys on erittäin matala.
Jotakin on pielessä lainsäädännössä ja poliisin toiminnassa.
Kemppinen on impressionistinen kynäilijä, joka tuntee suurta viehtymystä monia ja valitettavan usein hänen asiantuntemuksensa ulottumattomissa olevia asioita kohtaan. Suhtautukaamme häneen siis lempeästi kuin sadunkertojaan...
Kaksijakoinen persoona, toisaalta tärkeilevä paskanpuhuja, toisaalta säälipisteiden ruikuttaja.
Nyt jo yli viisikymppisenä olen elänyt yli kaksi vuosikymmentä päätöksen kanssa, jonka tein kolmekympisenä. Silloin päätin, että sitä päivää ei tule, jolloin väistän toisaalle tai olen menemättä jonnekin sen takia, että siellä joko on tai mahdollisesti on "häiriökäyttäytyviä ihmisiä". Tämän perustana on ajatus siitä , että jos alkaa väistämään, väistelylle ei tule loppua.
On tietenkin mahdollista, että joskus vielä tulee tämän seurauksena turpiin. Pidän kuitenkin omaa liikkumisen oikeuttani niin suurena oikeushyvänä, etten katso siitä ihan suosiolla voivani tinkiä. Katsotaan nyt sitten, jos joskus todella turpiin tulee, onko näiden "uusien argumenttien" voima millainen.
Periaatteessa olen siis kuitenkin sitä mieltä, että kun yhteiskunta alkaa rakentua sen varaan, että kunnollinen tavallinen ihminen väistää, on lopun alku lähellä.
"Tiettyjen blogistien juttuja ja väitteitä ei toki tarvitse eikä voi ottaa aina läheskään todesta, sillä heistä varsinkin jonkinlaiseen epämääräiseen taiteellisuuteen ja kultturellisuuteen hurahtaneet tyypit voivat esittää, kuten käytäntö on osoittanut, kirjoituksissaan mitä ihmeellisimpiä väitteitä, jolloin fakta ja fiktio heittävät keskenään täydellistä häränpyllyä."
Kyllä tietty taiteellisuuden antama intuitiivinen näkemys voi joskus tuottaa todellisuutta paremmin vastaavan kuvan kuin pelkkä faktojen pilkunviilaus (esim. Väinö Linna), josta ei voi blogisti toki syyttää. Esimerkiksi kiperien juttujen näytön arvioimisen lähtökohtana ovat tietyt faktat, mutta lopullinen johtopäätös on enemmän tai vähemmän intuitiivinen/kokonaisnäkemyksellinen, mutta ei mielivaltainen.
Jos puhutaan tuosta blogista (Kemppinen), hän minusta selvästi kirjoittaa, ettei juuri kukaan voi ymmärtää toisen sisintä. Näin juuri onkin: näemme vai ihmisen teot, joista voimme päätellä jotain tämän sisimmästä. Muu onkin tarpeetonta: systeemi perustuu ihmisen tekoihin eikä tämän "sieluun".
Kemppisen blogin pohdinta perustui siihen, saako henkilö (Jens Lapidus)entisenä rikosasianajana sellaista erityistä tietoa, joka perustelee tämän rikosroominien suosiota. Hänen blogiensa viehätys perustuu paitsi niiden laaja-alaisuuteen myös syvään perushumaaniin eetokseen, jota joskus tältä blogilta jää kaipaamaan.
Minulla on taskussa voiveitsi, jonka ojennan uhkaajalle, polvilleni mennen Kristus-ilme huulillani.
Olli K: "Silloin päätin, että sitä päivää ei tule, jolloin väistän toisaalle tai olen menemättä jonnekin sen takia, että siellä joko on tai mahdollisesti on 'häiriökäyttäytyviä ihmisiä'".
Periaate kannattaisi viedä pidemmällekin: mennä Hell's Angels -baariin ja huutaa kovalla äänellä "V:uun kaikki Hell's Angelit".
Vakavasti puhuen tuo periaate, varsinkin jos siihen liittyy yhteiskunta, jossa aseenkanto on vapaata (USA) hirvittää. Samaa periaatetta Suomessa myös liian moni toteuttaa liikenteessä.
Minusta aikuisuuteen liittyy tilanne- ja suhteellisuudentaju: kyky tarvittaessa olla loppuun saakkaa ajamatta omia "oikeuksiaan" tai oikeassaolemista, silloin kuin kyse ei ole riittävän tärkeistä eduista.
Mutta jokainen taplaa tyylillään ja tulee uskollaan autuaaksi, kuka enemmin kuka myöhemmin.
Olli Koo teköö vain niin kuin ite tykkää ja ite parraaksi näköö. Jottei kuitenkaan tulis näköön, niin voisi ehkä kuitenkin hiukka harkita, onko syytä kiiruhtaa assalla epämääräisistä tyypeistä koostuvan jegin läpi tohkeissaan niin kuin teki päätoimittaja puku päällä.
Oikeat miehet "maailmalla" täräyttäisivät heti luuvitosella jos joku kävisi kamppeisiin kiinni. Mutta näin ei kaiketi kannata Suomessa tosimiestenkään itseään puolustaa, vaikka kuin olisi ääni- ja kuvatallennetta autenttisesta tilanteesta esittää. Pitää vaan kestää ja toivoa, että kuristusotetteen ottaja on heikko voimiltaan.
Kyl määki Turkkuses, voiteluveitsellä...
Anonyymille:
Esität: "Periaate kannattaisi viedä pidemmällekin: mennä Hell's Angels -baariin ja huutaa kovalla äänellä "V:uun kaikki Hell's Angelit"."
En ymmärrä logiikkaa, miksi minun tulisi "häiriökäyttäytyä"? Kun nimenomaan vaadin vain, etä kaikilla on oikeus liikkua rauhassa ite valitsemiaan teitä.
En myöskään ymmärrä, miten aseet tai liikenne liittyvät siihen, etten hyväksy sitä, että häiriköitä tulisi erityisesti vältellä.
Vielä vähemmän ymmärrän sitä, että aikuisuus olisi sitä, että isointa ääntä pitävää öykkäriä tulisi väistää, kun minun oikeuteni olla julkisella paikalla ei ole riittävän tärkeä etu. Mutta kuten sanoit, jokainen tyyylillään.
Kyllä pukumiehillä rahaa on - ja on jatkossakin, jos erään nuoren leijonan vapaamuotoisemmassa yhteydessä esittämä ajatus sosiaalisten ongelmien torjumisesta suoraan niiden lähteelle saa laajempaa kannatusta.
Viittaan tässä tietysti kokoomusnuorten varapuheenjohtaja Saul Schubakin Iltalehdenkin verkkoversion pääotsikoksi nousseeseen kommentiin, jonka mukaan Saul ottaisi "heikommalta ainekselta" lapsilisät pois.
Heheh - aika velikulta. Saulin läpeensä humaanit ja lapsen parasta tarkoittavat mietteet muistuttavat ainakin etäisesti niitä ajatuksia, joiden yhteiskunnallisen läpilyönnin seurauksena joitakin tuhansia - ehkä kymmeniäkin tuhansia - Saulin etu- ja kukaties sukunimikaimojakin tuprutteli 1940-luvulla sakeana savuna Puolan ja muunkin Euroopan taivaalle.
Panee kyllä miettimään, mistä lähteestä Saulin vahvasti elämänmakuinen realismi on peräisin. Ja voisinpa melkein olettaa, että samasta lähteestä kuin sen tämän kommenttiosastolla mainitun toisen blogistin asiantuntevat ajatukset rikosasianajajista ja näiden suhteesta päämiehiinsä sekä siitä, miltä Stureplan by night näyttää ja vaikuttaa.
Vaikka velat eivät näin perjantai-iltanakaan ole muuttuneet saataviksi, niin voisin kuitenkin ostaa samaa ainetta kympillä. Tieteellisestä mielenkiinnosta, tietysti.
Lähetä kommentti