1. Turun Sanomissa tänään oikeuskansleri Jaako Jonkka ja oikeusministeriön edustaja moittivat käräjäoikeuksien mielivaltaista tapaa ja käytäntöä antaa yksityiskohtaista tietoa salaisista oikeusjutuista.
2. Lehden tekemän selvityksen mukaan käräjäoikeuksista ei löydy minkäänlaista yhteistä linjaa esimerkiksi seksuaalirikoksista tiedottamisessa. Osa käräjäoikeuksista laatii julkisen selosteen lähes jokaisesta tapauksesta, toisilta tietoa ei heru juuri mistään. Esimerkiksi kun Ahvenanmaalla julkinen seloste oli annettu viimeisen viiden vuoden aikana jokaisesta salaisena käsitellystä jutusta, Päijät-Hämeen käräjäoikeudessa niitä annettiin vain kolmesta prosentista.
3. Näin suuri vaihteluväli on yhteiskunnallisesti merkittävä. Kansalaisten on vaikea arvioida oikeuskäytäntöä ja vertailla rangaistusten yhdenmukaisuutta, jos tietoa on saatavilla näin vaihtelevasti, oikeuskansleri Jaakko Jonkka kommentoi kyselyn tuloksia. Kyselyn tulos on niin yllättävä, että siinä on varmasti ajattelemisen aihetta oikeusministeriön lainvalmistelijoille, Jonkka sanoi.
4. Hajonta on valtava ja kertoo siitä, että tuomioistuimet tulkitsevat julkisuuslakia laidasta laitaan, toteaa hallitusneuvos, apulaisosastopäällikkö Heikki Liljeroos oikeusministeriöstä.
5. Oikeudenkäyntejä salataan pääasiassa uhrien suojelemiseksi. Lähes kaikki salatut oikeudenkäynnit koskevat seksuaalirikoksia. Käräjäoikeuksien käytännöt näkyvätkin suoraan siinä, millaisella laajuudella kansalaiset saavat median kautta tietoa yhteisöä järkyttävistä rikoksista.
6. OIkeudenkäynnin julkisuudesta yleisissä tuomioistuimissa annettu laki velvoittaa tuomioistuimet laatimaan salatuista oikeusjutuista julkisen selosteen, kun käsiteltävä asia on yhteiskunnallisesti merkittävä tai se herättää huomattavaa kiinnostusta. Heikki Liljeroosin mukaan lakiin jätettiin tarkoituksella harkinnanvaraa.
7. Oikeusministeriön edustajan puuttuminen tuomioisutuinten käytäntöön kummastuttaa, sillä tuomioistuimet ovat riippumattomia eikä toimeenpanovallaa edustavan ministeriön tulisi näin ollen puuttua tuomioistuinten ratkaisuihin ja menettelytapoihin. Suomessa tuomioistuinten keskushallinto tosin kuuluu oikeusministeriölle, mutta em. asiassa ei ole tietenkään kyse tuomioistuinten hallinnosta, vaan lainkäytöstä. Liljeroos tekee, niin kuin OM:n hallntoneuvokset ja muutkin isommat "päälliköt" usein tekevät, siis todellisen kardinaalimunauksen ko. arvostelussaan. Ehkä Heikki Liljeroosille ja muille päälliköille pitäisi järjestää kiireesti valtiosääntö- ja prosessioikeuden pikakurssi siitä, mistä on kyysmys, jottei vastaavia mokia enää tapahtuisi!
8. Mutta se on selvää, että tuomioistuinten käytäntö on täysin epäyhtenäinen ja osoittaa huonoa ja lainsäätäjän tahdosta piittaamattomasta lainkäytöstä. Käräjäoikeuksien lainkäytön valvonta kuuluu, ei siis ministeriölle, vaan asianomaisille hovioikeuksille. Hovioikeuksien presidentit eivät kuitenkaan ole panneet tiukkua ristiin myöskään tämän epäkohdan korjaamiseksi.
9. Toinen asia, mihin TS:n kyselyssä ja jutussa ei ole kiinnitetty huomiota, koskee mainittujen julkisten selosteiden sisältöä. Kuten Anneli Auerin ja Jens Kukan Varsinais-Suomen käräjäoikeuden kesällä antaman seksuaalirikosjutun julkinen seloste osoitti, selosteet ovat usein hyvin minimaalisia ja mitäänsanomattomia. Niistä ei selviä itse asiassa mitään muuta kuin tuomittu rangaistus ja rikosnimike. Vaikka syytteet on kiistetty kokonaisuudessaan, selostessa ei mainita mitään konkreettista niistä seikoista ja todisteista, joilla syyte on katsottu toteennäytetyksi. Tällaisilla selosteilla ei ole käytännössä juuri mitään virkaa.
10. Katso blogia 614/30.6.2012, jossa olen käsitellyt mainitussa Auerin ym. jutun tuomiossa annettua julkista selostetta (kohdat 10-16).
11. Toimittaja Jarkko Sipilä halusi valittaa Varsinais-Suomen laatimasta po. selosteesta hovioikeuteen ja ilmoitti siinä tarkoituksessa tyytymättömyyttä käräjäoikeuden ratkaisuun selosteen osalta. Sipilä vaati valituksessaan, että hovoikeus velvoittaisi käräjäoikeutta täydentämään antamaansa selostetta, koska seloste ei täyttänyt oikeudenkäynnin julkisuudesta yleisissä tuomioistuimissa annetun lain 25 §:ssä säädettyjä vaatimuksia.
12. Varsinais-Suomen käräjäoikeus jätti kuitenkin Sipilän tyytymättömyyden ilmoituksen tutkimatta katsoen, ettei sen osalta voida erikseen valittaa. Jarkko Sipilä kuitenkin valitti ja pari viikkoa sitten eli 6.11.2012 Turun hovoikeus antoi asiassa oman päätöksensä; hovoikeuden ratkaisukokoonpanoon kuuluivat tuomarit Simo Simola, Nina Porkka ja Kari lahdenperä, esittelijänä esko Junnila. Hovioikeus hyväksyi käräjäoikeuden ratkaisun.
13. Hovioikeuden päätöksen perustelut ovat tyypillistä kapulakielta ja asiasisällöltään lähinnä saivartelua. Hovoikeus katsoi muun muassa, että käräjäoikeus ei ole ratkaissut eikä voinutkaan ratkaista tiedotteessaan mitään oikeudenkäynin kohteena ollutta kysymystä. Tiedote on laadittu käräjäoikeuden aloitteesta eikä Sipilän pyynnöstä... plääp plääp jne. Hovioikeus siis katsoi, ettei Sipilällä ole valitusoikeutta asiassa ja että käräjäoikeudella oli oikeus evätä Sipilän käräjäoikeudelle tekemä tyytymättömyyden ilmoitus.
14. Hovioikeuden olisi toki pitänyt käsitellä ja tutkia Sipilän sille osoittama kirjoitus, ei valituksena, vaan kanteluna. Tätä ei ole tehty, aivan ilmiesesti siksi, että rajoittumalla käsittelemään ainoastaan menettelypuolen kysymystä Sipilän puhevallasta, hovioikeus on (omasta mielestään) näppärästi välttynyt ottamasta kantaa itse asiaan eli siihen, täyttikö käräjäoikeuden laatima seloste sisällöltään lainsäännöksen kriteerit.
50 kommenttia:
Auerin ja Kukan jutussa taisi käydä kuten Talvivaaran kohdalla, ettei lainsäätäjä uskonut tällaista asiaa tulevan koskaan esille. Sipilän valitusta on ollut käsittelemässä Turun HO:n tilapäinen pressa eli "aivot" on ollut kokoonpanossa. Tiedottaminen ei ole koskaan ollut suomalaisten vahvimpia lajeja (mm Lahden MM -hiihdot, MM -jääkiekon lippuhintajupakka...)
Useimmissa seksuaalirikosjutuissa riittäisi käsittely yleisön läsnä olematta. Tuomion voisi julkistaa kokonaan, niin että asianomistajan nimi olisi salattu. Niin yleisö saisi käsityksen paitsi lainkäytöstä myös rikollisuudesta.
Miten lainkuuliaisesti, puolueeton ja riippumaton Vakuutusoikeus noudattaa sen käsittelyyn uskotun asiat, myöskin tiedottamisessa linja on vankalla pohjalla kaikki asiakkaan parhaaksi ja onneksi. Saadakseen käsittely ja esittelymuistion on kirjallinen menettely.
Pyyntö kirjallisena.
Kahden viikon kuluttua tulee tiedote hinnastosta ja mihin kaikkeen asiakas on oikeutettu. mm paperi, jossa on kahdeksan riviä käsittely pv. d:no valittajan nimi ja osoite. ja hinnasto.
Kakkosvaihe ilmoitettava mitä halua,jos vielä haluaa. Jos sanonta, tyhjän saa pyytämättä, niin Vakuutusoikeudesta tyhjän saa pyytämällä.
Lainsäätäjälle erityisen vaikeaa on säättää jonkin asian rajoittamisesta järkevällä tavalla. Kun julkisuusperiaate on lähtökohtaisesti "kaikki julkista" on siitä vaikea tehdä järkeviä poikkeuksia ja eteenkään jättää siimaa yksittäistapauksille.
El Tohtori on muuten oikeassa, mutta jos tuomittu on lähisukulainen, paljastuu asianomistaja. Myös jutun paikallisuus saattaa kavaltaa suojeltavan henkilön. Jos tiedotteet julkaistaisiin keskitetysti ja ilman tuomioistuimen nimeä, esim. kerran vuosineljänneksessä, ei jutun ajankohtaisuuskaan paljastaisi suojattavien henkilöllisyttä.
Onpas oikeuskansleri nyt pontevana, mutta tässä asiassa kelpaa esiintyä, kun kysymys ei ole poliittisesta virkanimityksestä tai ministerin tekemisistä tai mistään muustakaan, johon puuttuminen olisi valtioneuvoston mielestä harmillista.
Varsin hupaisa oli myös tämä kokoomuksen virkanimitys, jossa AOka vaati nimitysasiakirjoihin joitain lisäyksiä. Ts. poliittinen virkanimitys voitiin esteittä tehdä normaalit nimitysperusteet sivuuttaen, kunhan muistioon tehtiin pikku lisärunoelma.
Tuo 1.10.2007 voimaan tullut oikeudenkäynnin julkisuuslaki on ainakin käräjätuomareille aivan liian vaikea sovellettavaksi. Se antaa tuomarille liian vapaa kädet tehdä niitä ratkaisuja "laidasta laitaan". Kun arkaluontoinen tai asianosaisten vaatimuksesta salattava asia tulee eteen, tuomari ei lakikirjaa tavatessaan muista lain tarkoitusta. Julistuksenomainen lain alussa oleva julkisuusperiaate tuleekin lähes aina ohitetuksi. Epävarma ja kokematon tuomari pelkää julkisuutta ja määrää asian varmuuden vuoksi ainakin käsittelyn osalta salaiseksi. Lopputuloskin jää salaiseksi, koska demokraattisen kontrollin toteuttamiseksi tarpeellinen salaisuuden ja julkisuuden punninta jää, käytännössä mukavuussyistä, tekemättä.
Lain linjaus, jonka mukaan julkisen selosteen tekeminen on harkinnanvaraista, oli ideaalin kannnalta hyvä. Emme kuitenkaa elä tässä ideaalimaailmassa. L injausta tehtäessä valittiin liian hieno ja siten vääräksi soittautunut tie. Lain tavoitteet olisi voitu saavuttaa vain määräämällä julkisen selosteen tekeminen pakolliseksi. Lain valmistelun aikana ja eduskuntakäsittelyn aikana jokainen asiaa ymmmärtävä tuomari tämän mielsi, muttei uskaltanut sanoa sitä ääneen. Kukaan ei halunnut leimautua häiriköksi ja saada kollegoinen arvosteluja itselleen.
Lain voimaaantulosta on sitäpaitsi kulunut jo niin pitkä aika, että lain tavoitteet näyttävät jo tuomareilta unohtuneen. Tarkoitus oli lisätä julkisuutta ja korvata vanhentunut laki. Kun laki on nyt liian väljä, esimerkiksi oikeusasiamies ei enää pääse päätöksissään tukistamaan tuomareita. Lain tavoitteiden vastainen ratkaisu onkin laissa olevan harkintavallan rajoissa tehty ja siten laillinen.
Julkisen ja salaisen rajat löytyvät itseasiassa parhaiten EOA:n ratkaisuissa vuodelta 2002. Siis vanhan lain ajalta. Harkinta tehtiin edellisen lain aikana kategorisemmin. Vaikka vanhaa lakia arvosteltiin, nyttemmin täytyy tunnustaa, että se oli tässä suhteessa parempi.
Nykyistä lakia pitäisi täydentää, säätämällä selosteen tekeminen pakolliseksi ja lain tavoitteet pitäisi em. tuomareiden osaamattomuuden tai huonomuistisuuden kirjoittaa paremmin auki julistuksenomaiseen 1 pykälään. Siihen pitäisi jotenkin saada ympätyksi, ettei rikoksen tekeminen saa jäädä salaiseksi.
Jk. Turun hovioikeuden ratkaisusta: Täytynee tässä julkisemminkin tuoda kaikkien tuomareiden tuntema asia: Turun hovioikeudessa käytetään tässä ja monessa muussakin asiassa ihan omaa lakikirjaa.
Tiettävästi ministeriöissä ei ole hallintoneuvoksia, KHO:ssa vain.
Media ei kerro lähisukulaisen tuomitun nimeä. Tuomitun nimi on kuitenkin aina julkinen, eli kiinnostunut voi sen selvittää. Yleensä uhrin lähipiiri tietää tapahtuneesta, mutta muut eivät. Toki uhrin henkilöys voisi tulla selvemmin ilmi kokonaisesta tuomiosta, mutta nämä tapaukset ovat äärimmäisen harvinaisia. Esimerkiksi Auerin väitettyjen seksuaalirikosten väitetyt uhrit sen sijaan ovat tiedossa ennätyksellisestä salailusta huolimatta.
En pidä näitä harvinaisia tapauksia uhrin yksityisyyden kannalta kovinkaan loukkaavina. Eihän rikoksen uhri ole tehnyt mitään väärä eikä hänellä ole hävettävää.
Blogisti on mielestäni täysin oikeassa, että Turun hovioikeuden olisi tullut antaa asiassa kanteluratkaisu. Jos hovioikeus on ollut toista mieltä sen olisi pitänut se nimenomaisesti perustella. Sipilän kirjoitus koski vain käräjäoikeuden selostetta ja vaatimus oli sinällään hyvin perusteltu.
Oikeuskäytännössä on tavanomaista, että valitusviranomainen katsoo valitukseksi tarkoitetun kirjoituksen paremminkin kanteluksi ja tutkii/ratkaisee asiapuolen kanteluna. Tavallaan esikysymyksenä ratkaistava "valtava ongelma" on osa lainkäyttöä, jonka tehtävän hovioikeus on lainminlyönyt (oikeastaan kiertänyt).
Tosiasiassa lienee niin, että hovioikeus ei osannut ottaa kantaa taitavana tutkivan journalismin ammattimiehenä tunnetun Sipilän vaatimukseen. Vanha periaate ratkaisupakosta on muuttunut ratkaisupeloksi.
Shapovalov v. Ukraina tapauksessa (31.7.2012) EIT katsoi, että toimittajan vaadittua tietoa viranomaiselta, syntyi 6 artiklan mukainen riita-asia, jossa toimittajalla oli oikeus saada asia tuomioistuimen ratkaistavaksi. Eli julkisuusasiat voivat kuulua nekin 6 artiklan alaisuuteen. Minusta Sipilän vaatimus saada laissa tarkoitettu julkinen seloste voisi hyvinkin olla valituskelpoinen asia.
Hovioikeuden kanta siitä, että tiedote on laadittu käräjäoikeuden aloitteesta on sekin outo, koska on kai siihen pikkuisen vaikuttanut lain antama velvoitekin?
Oikeudenkäynnin julkisuus palvelee paitsi asianosaisten myös yleisön tiedonsaanti-intressejä. Tämä koskee myös julkista selostetta. Siksi on perusteltua katsoa, että esim. toimittajalla on tarvittava intressi hakea muutosta, jos tuomioistuimen julkistama seloste on tosiasiallisesti mitäänsanomaton.
Milläs ihmeen tavalla Liljeroos tässä "puuttuu tuomioistuinten käytäntöön"? Ensinnäkin Liljeroos puhuu roolissaan julkisuuslaista vastaavana lainvalmistelijana, ei tuomioistuinten keskushallinnon edustajana. Toiseksi hän ei edes millään tavalla ota kantaa ratkaisulinjojen suotavuuteen tai linjaan oikein muutenkaan, saati sitten pyri ohjaamaan tuomioistuimia mihinkään suuntaan!
Liljeroos ON tuomioistuinhallinnon keskeinen virkamies, mutta julkisuuslain soveltaminen ole mitään hallintoa vaan puhdasta lainkäytölle. Tietääkseni L. ei ole osallistunut ko. lain valmisteluun ja vaikka olisikin, sillä ei ole tässä merkitystä. Liljeroos esiintyi ko. epäkohdan kriitikkona, mikä ei sovi hänen rooteliinsa. OM ei voi eikä saa antaa tuomioistuimille ohjeita tai määräyksiä lain soveltamisesta.
Julkisten selostusten merkitys myös oikeustieteen tutkimukselle on keskeinen asianosaisten ja yleisön tiedonsaannin lisäksi.
Suomessa tilaa saava vinkkilainsäädäntö ei varmasti johda mihinkään tavoitteeseen. Tällä palstalla on vähän ajan sisällä käsitelty syyttäjän tehtävää esitutkinnassa ja nyt tätä tuomioistuinselostetta "toivotaan toivotaan" periaatteella. Kummastakaan ei näytä tulevan yhtään mitään. Miksi tällaisia lakeja ylipäätään tehdään?
Metsäteollisuus ry:n johtaja Tomi Salo on kirjoittanut asiallisen jutun lainsäädännön valmistelusta (Uusi Suomi online 29.10.2012). Hän huolehtii keskeisten sidosryhmien unohtamisesta lainsäädäntöhankkeiden valmistelussa. Soidensuojelun täydennysohjelmaa valmistelevaan työryhmään ei huolittu metsä- ja energiateollisuuden edustajaa lainkaan. Mukaan otettiin kuitenkin edustaja Suomen luonnonsuojeluliittosta ja sen nuorisojärjestö Luontoliittosta.
Rappe pitää kotietsintään liittyviä oikeussuojakeinoja "amerikkalaisina" ja kertoo, ettei "muotovirheitä" ole havaittu.
Rappe varoittaa muotovirheistä kotietsinnöissä
STT
Valtionsyyttäjä Jukka Rappe arvioi Salon Seudun Sanomille, että Suomen oikeuskäytännöt kotietsintöjen osalta ovat amerikkalaistumassa.
Rappen mukaan syynä on vuosi sitten voimaan tullut pakkokeinolaki. Se antaa etsinnän kohteelle mahdollisuuden tarkistuttaa poliisin toimien laillisuus käräjäoikeudessa.
Vuoden sisällä käräjäoikeudet ovat saaneet kymmeniä tarkistuspyyntöjä eri puolilla Suomea.
Rappen tiedossa ei ole tapausta, jossa oikeus olisi hylännyt todistusaineistoa muotovirheiden takia.
Eduskunnan oikeusasiamies on antanut useita ratkaisuja käräjäoikeuksien julkisten selosteiden antamisesta (löytyvät oa:n nettisivuilta). Päätöksessä 3948/4/08 käsitellään mm. julkisuusratkaisun luonnetta oikeudellisena ratkaisuna ja siinä yhteydessä sitä, että hovioikeuksilla ei ollut yhtenäistä linjaa tai tulkintaa siitä, antavatko (tuleeko antaa) alioikeudet erillisiä kirjallisia päätöksiä silloin, kun julkista selostetta on pyydetty, ja jos antavat, ovatko ne valituskelpoisia. OA piti perusteltuna, että annettaisiin kirjallinen päätös, josta voisi valittaa hoviin. Lakia tulisi täsmentää.
Pitääkö kaikesta säätää? Ja miten se hovi voisi tuota arvioida, jos pääasia ei ole siellä?
Julkinen seloste, josta nyt on kyse, koskee vain tapauksia, joissa tuomio on määrätty oikeuden päätöksellä pidettäväksi salassa. Jukista selostetta koskeva lainsäännös antaa tuomioistuimelle harkintavaltaa sen suhteen, a) milloin seloste on laadittava ja b) minkäsisältöinen se on.
TS:n selvityksen mukaan käräjäoikeudet käyttävät harkintavaltaa usein siten, että selostetta ei välitetä laatia; käytäntö ainakin vaihtelee ko. suhteessa suuresti. Lisäksi tiedämme Auerin tapauksesta ja muutoinkin, että seloste voidaan laatia hyvin niukaksi ja mitäänsanomattomaksi.
Mistä tämä johtuu? Minusta kyse on tuomareiden moraalivajeesta tai puutteellisesta ammattietiikasta. Vaikka selosteen idea ja funktio tiedetään, tuomarit eivät välitä käytännössä noudattaa lain tavoitetta niin, että julkisuusperiaate toteutuisi. Mukavuudenhalu ja suoraan sanottuna laiskuus on kaiken takana.
Tämä on kuitenkin vain yksi esimerkki monista tapauksista, joissa tuomarit käyttävät lainsäätäjän heille uskomaa harkintavaltaa väärin.
Jos jossakin käräjäoikeudessa julkisen selosteen laatimatta jättäminen on selkeä pääsääntö, on vikaa ao. käräjäoikeuden johdossa eli laamannissa. Kyllä laamannin pitää seurata johtamansa oikeuden ja sen tuomareiden toimintaa myös tällaisissa asioissa ja puuttua havaitsemiinsa epäkohtiin. Jos ei edes havaitse epäkohtaa, niin sitä pahempi juttu laamannille.
Turun Sanomien selvityksessä kaikista alhaisin julkisen selosteen laatimisprosentti on Päijät-Hämeen eli entisen Lahden käräjäoikeudessa, jossa seloste on laadittu vain kolmessa prosentissa tapauksista.
Jos blogistin edellä esittämä näkemys pitää paikkansa, "syntipukkia" mainittuun asiantilaan ja epäkohtaan on lupa etsiä myös käräjäoikeuden päällikkötuomarista eli laamannista.
Lahden ja sittemmin Päijät-Hämeen käräjäoikeuden laamannina on toiminut vuosina 2006-2012 Juha-Matti Murto; hän jäi tänä vuonna eläkkeelle.
Vähintään nuo vuodet 2006-2012 J-M Murto lienee ollut toisella jalallaan jo eläkehurmiossa. Ei silloin yksilön asiat tapaa paremmaksi muuttua. Julkinen selosta osaltaan varmistaa senkin, että medialle tulee oikeaa tietoa asiasta. Kyllä kai tällekin yksityiskohdalle jokin merkitys tällaisessa oikeusvaltiossa pitäisi antaa. Tässä nimenomaisessa asiassahan Jens Kukan avustajalle määrättiin vielä ikioma tiedottamiskielto eli senkin vuoksi käräjäoikeuden olisi tullut antaa seikkaperäinen seloste.
Hankalia asioita nämä salassapidot. Seurailin jokunen vuosi sitten blogia nimeltä Elävältä tapetun päiväkirja. Siinä turkulainen nainen kertoi elämästään sen jälkeen, kun hänet oli väkisin maattu hänen nukkuessaan humalassa. Nainen piti tekoa raiskauksena, mutta käräjäoikeus ja hovi seksuaalisena hyväksikäyttönä. Naisen pyynnöstä juttu käsiteltiin salaisena.
Hän kritisoi voimakkaasti oikeuslaitoksen toimintaa ja kertoi kokemuksistaan ilman nimiä, mutta yhdessä tekstissä laittoi tuomitun nimen esiin takaperin kirjoitettuna - siis esim. googlaamalla nimeä asia ei tulisi netissä ilmi.
Viimeisessä kirjoituksessaan blogisti kertoi, että hänet on haastettu oikeuteen salassapitorikoksesta. Sen jälkeen blogi katosi, enkä tiedä myöhemmistä tapahtumista.
Siispä asianomistajankin pitää muistaa, ettei hän saa puhua pukahtaa jutustaan mitään, koska se on salassa pidettävää tietoa. Ei edes perhepiirissä, vai kuinka?
«Salassapitorikos»
Joka laissa tai asetuksessa säädetyn taikka viranomaisen lain nojalla erikseen määräämän salassapitovelvollisuuden vastaisesti
1) paljastaa salassa pidettävän seikan, josta hän on asemassaan, toimessaan tai tehtävää suorittaessaan saanut tiedon, taikka
2) käyttää tällaista salaisuutta omaksi tai toisen hyödyksi,
on tuomittava, jollei teko ole rangaistava 40 luvun 5 §:n mukaan, salassapitorikoksesta sakkoon tai vankeuteen enintään yhdeksi vuodeksi.
Oikeudenkäyntejä salataan pääasiassa uhrien suojelemiseksi.
Ketkähän olivat ne uhrit Nova-jutussa, joita tuomioistuin halusi suojella?
Koska Gorby on täällä läsnä niin sopinee pikku juttu avoimemmasta uutistuulahduksesta:
Venäjän erotetun puolustusministeri Serdjukovin bisnesmiesystävä kutsui Jennifer Lopezin esiintymään 50-v.päivillään, mutta joutui itse pidätetyksi aattopäivänä Moskovassa korruptiosta epäiltynä. Häneltä on takavarikoitu jotain 5 milj. dollaria käteistä, liittyen puolustusministeriön rakennushankkeisiin.
Tähdelle oli luvattu 100 000 euroa. Hän esiintyi samalla matkalla Helsingissä.
Kotkalaisen asianajajan surma alkaa muistuttaa venäläistä systeemiä. Jutun tutkinta on kesken, mutta ei taida olla kysymys ihan ex. naisystävän tekemisistä.
Da, da, pravda, mutta Kanervan juhliessa, Tuksuille tuskin maksettiin 100 tonnia, novan pohjattomasta kassasta.
Miten voi olla mahdollista, että poliisi pidättää useita henkilöitä epäiltynä Kotkan asianajajan murhasta eikä edes hae heitä vangittavaksi? Poliisin on täytynyt olla ihan kuutamolla rikostutkinnan alkuvaiheessa?
Vaikuttaa siltä, että poliisi on ensin epäillyt tekijöiksi joitakin moottoripyöräjengin jäseniä, mutta havainnut pian, ettei asia ole niin. Sen jälkeen "jengiläiset" on vapautettu. Vm. anonyymille sanoisin, ettei ole suinkaan epätavallista, että poliisi "lyö häkkiin" hankirikostutkinnassa jonkin tietyn "lähipiirin" tai porukkaa, josta se uskoo tekijän löytyvän.
Joka tapauksessa hyvä, että KRP on saanut jutun tuoreeltaan tutkittavaksi, jotta ei käy kuten Ulvilan, Imatran tyttösurmassa ym. monessa muussa jutussa, että paikalispoliisi tuhrii ja tunaroi vaativan jutun alkuvaiheen toimenpiteilään joko jutun täysin "pimeäksi" tai ainakin vaikeasti selvitetäväksi.
Tämän vuoksi tuntuukin käsittämättömältä, että poliisiylijohtaja Mikko Paaterolla on poliisilähteistä saamani tiedon mukaan ollut kanttia esittää, ettei KRP tutkisi lainkaan henkirikoksia, vaikka täysin käsittämättömiä ja meille vieraita tekotapoja henkirikoksissa on entistä enemmän.
Onko se sitä paaterointia, jota termiä blogisti niin mielellään käyttää? Eikö parempi nimi olisi tunarointia? Vai ovatko sanat paaterointi ja tunarointi toistensa synonyymejä?
Skorpionin kommentit nostavat aina niin kivasti keskustelun tasoa! Paaterointi on tunaroinnin erityislaji, siinä on hölmöyden ohella aimo annos tai ainakin ripaus härskiyttä.
Onko se sitten hankirikostutkinnan nykyaikaa, että otetaan moottoripyöräjengin paikallisosasto kappiin eli aloitetaan siitä? Minusta tuo osoittaa, ettei poliisi ole lainkaan murhaajan jäljillä.
http://kimsjotrom.puheenvuoro.uusisuomi.fi/124980-oikeussuoja-ei-kuulu-alaikaiselle-arvioi-korkein-oikeus
KKO 2012:95
Veikkaan, että melko pian KRP pyytää yleisön apua asianajajan murhan selvittämiseksi.
"Oikeudenkäynnin julkisuudesta yleisissä tuomioistuimissa annettu laki velvoittaa tuomioistuimet laatimaan salatuista oikeusjutuista julkisen selosteen, kun käsiteltävä asia on yhteiskunnallisesti merkittävä tai se herättää huomattavaa kiinnostusta". Selväähän on, että varsinkin seksuaalirikosjutut herättävät "huomattavaa kiinnostusta", mutta ei tiedotteita laadita uteliaiden tiedontarpeen ja tirkistelynhalun tyydyttämiseksi. Jos tiedotteiden suhteen laaditaan Lex Jonkka eli pakotetaan mahdollisesti tuomioistuimet laatimaan tiedotteita useammin, se väistämättä johtaa siihen, että tiedotteet ovat varsin suppeita. Ja oikeusministeriön puuttuminen asiaan osoitti taas, että Suomeenkin pitäisi saada "Domstolsverket"
"Jos tiedotteiden suhteen laaditaan Lex Jonkka eli pakotetaan mahdollisesti tuomioistuimet laatimaan tiedotteita useammin, se väistämättä johtaa siihen, että tiedotteet ovat varsin suppeita".
Miten niin "väistämättä"?
"Lex-Jonkalla" olisi mahdollista säätää selosteen sisällöstä nykyistä tarkemmin.
KRP Kotkassa Casablancan malliin: "Round up the usual suspects"
Hankirikostutkinnan... heh heh.
Hauska mimmi tämä Merja Kyllönen. Tämän päivän tiedotustilaisuuden anti oli klo 16 mennessä se, että ministeri Kyllönen antoi potkut Tervalalle, mutta sain vasta jälkikäteen tietää, mistä syystä Kyllönen potkut antoi!
Olisi kiintoisaa kuulla, mitä Tervala nyt sanoo, mutta epäilempä, ettei hallituksella ja varsinkaan Kyllösellä ole kanttia kysyä Tervalata asiaa.
Käsittämätöntä menettelyä ministeriltä. Syyttää aina jotain toista, eikä ota vastuuta mistään,vaikka pitäisi nähdä malka omassa silmässä.Ja tästä Angry Birdistä pitäisi tehdä vielä yksi ns. hallituksen miehistä!
Eiköhän olisi parasta, että tämä "vasuriemäntä" menisi vetämään punaista viivaa sinne, missä tie Kainuussa päättyy!
Poliisin tiedotteesta paistaa epätoivo. Jari Skyttän asunnolla on murha-aikaan ollut poliisin mukaan muitakin henkilöitä. Ketään ei silti ole edes pidätettyinä! Poliisia tuntuu kiinnostavan enemmän autot kuin syyllisen kiinni saaminen.
Tapahtumapaikan lähistöllä asuvilta ja kansalaisilta laajemminkin otetaan edelleen mielellään vastaan tietoja Kotkan Marinmäentien tuntumassa liikkuneista tuntomerkkeihin sopivista henkilöistä tai alueelle kuulumattomista ajoneuvoista torstai 15.11.2012 illan ja puolen yön tienoilta.
Kuten kommenteista näkyy, tämä on aika laaja-alainen blogi! Varsinaisen teeman eli päivän "epistolatekstin" ohella täällä puututaan, otetaan kantaa ja selvitellään mitä erilaisempia asioita: Kotkan murhaa, ministeri Kyllösen puheita ja tempauksia, lapsen puhevaltaa huoltajuusasiassa, Jennifer Lopezin esiintymistä venäläisen oligarkin juhlissa jne. Hyvä, tämä on, ei "vain elämää" vaan tosi elämää!
"Eiköhän olisi parasta, että tämä "vasuriemäntä" menisi vetämään punaista viivaa sinne, missä tie Kainuussa päättyy"!
Olen Irwinin kanssa ehdottomasti eri mieltä Kyllösestä! Tällaisia topakoita tyyppejä á la Siiri Angerkoski meillä juuri hallituksessa tarvitaan! Ei mitään nynnyjä hymistelijöitä tyyliin Paula Risikko tai epämääräisesti tuulia haistelevia Gutseitti-Richarssonneja tai puuta heinää haastelevia urpolaisia, vaan tomeria tätejä, jotka panevat kelmimäiset pääjohtajat ja virkamiehet ruotuun, kuriin ja Herran nuhteeseen!
Oli todella paikallaan, että Kyllönen piti oman tiedotustilaisuutensa tiemäärärahoista ja siitä, että liikenneviraston laskelmat, joita tervolat ja kumppanit ovat ministeriölle ja koko hallitukselle syöttäneet, ovat suomeksi sanottuna päin persettä!
Joku toinen olisi jäänyt päivä- tai jopa viikkokausiksi vaikeroimaan ja känisemään asiasta median kanssa, median, joka ilmiselvästi on saanut jostakin "korkeemmalta kanervalaiselta taholta" käskyn ryhtyä savustamaan Kyllöstä ulos ministerin paikalta!
Jostakin syystä palsturi on ihastunut liikenneministeri Merja Kyllösen topakkuuteen a'la Siiri Angerkoski. Eihän siinä mitään, kyllähän topakkuun on hyvästä, mutta kun tuo HM lähtee siitä, että valtioneuvoston jäseniksi valitaan rehellisiksi ja taitaviksi tunnettuja Suomen kansalaisia, niin Kyllönen ei todellakaan täytä näitä vaatimuksia.
Kyllösen olisi tullut lukea sentään paperit, joita hän Eduskuntaan tuo. Kun hän epäili Tervalaa jo muutoinkin, sitä suuremmalla syyllä Kyllösen olisi tullut syynätä paperit ja varmistaa niiden oikeellisuus.
Kyllönen on kyllä rehvakasja rehevä, mutta ministeriltä edellytetään muutakin kuin rehvakkuuttaja suunpieksämistaitoa.
Ja jotenkin tämä liikennerahajuttu haisee. Ennustan, että emme tänään saa kuulla lopullista totuutta.
Ehkä Kyllönen kuitenkin on jo repinyt muistion tuhanneksi kappaleeksi, mutta turha hänen on vielä polttaa muistiota.
Blogisti teki tärkeän huomion elämän laajasta kirjosta. Vähän on blogin tunnelma kuin pubin nurkkaloosissa valomerkin aikoihin.
Rohkenen kuitenkin esittää, että blogin lukijat valitsisivat blogistin kunniaksi vuoden 2012 parhaan blogin. Vuoden urheilijakin valitaan kesken kauden. Jospa blogisti varaisi ihan vissin tilan vaikka viikoksi hyville esityksille ja sitten me äänesthää rymmäytethään jollakin sopivalla menetelmällä.
Skorpioni siis liittyi Irwinin Kyllöstä mollaavaan leiriin, hm, mielenkiintoista!
Minusta on outoa, jos ministeriä syytetään epärehelliseksi, jos hän tuo asiat omasta aloitteestaan julki ja sanoo rehellisen mielipiteensä siitä, mistä aukko määräarahoissa johtuu!
Kyllöselle on pääministerin ja koko hallituksen tuki.
Kun Kyllönen potkaisi Tervalan pääjohtajan pallilta, hän ei ollut vielä perillä Tervalan johdolla tehtyjen virheellisten laskelmien yksityiskohdista, ainoastaan pääkohdista. Nyt nuo yksityiskohdat on selvitetty, mutta tämä ei jostakin syystä tyydytä kepulaisia.
Täytyypä rustata oma blogi Kyllösestä, joten tapauksen enammät kommentit voi jättäää odottamaan sitä. Tiedä vaikka siitä tulisi yksi "vuoden parhaista"!
Heh, heh! Kepukin selvittää oppositiossa omia sotkujaan! Kyse on puoletoimiston surkeasta Kanarian reissusta, jonka johdosta kepun puoluetoimisto joutuu nyt maksamaan rahallisen korvauksen reissusta pois jääneille! Kanarian reissun kulttuuriannista vastasi Tuksu-Tukiainen osalle kepun toiminnajohtajista. Matkan antiin kuului Tuksun "scalan" lisäksi reissaajien saama vatsatauti! Olikohan Juha Sipilä, tämä kepun "vaalivoittaja", Kanarialla kepulaisten isäntänä, hänhän kiirehti sinne heti kunnallisvaalien jälkeen.
IS kertoo ruotsalaispoliisien riehumisesta ja pahoinvoinnista Levillä. Suomen poliisi on ottanut käyttöön ihan uuden pakkokeinon, kun yksi Ruotsin poliiseista oli telkitty hotellihuoneeseen yöksi rauhoittumaan! Mitä noita hurreja putkaan raahaamaan?
Juha Sipilän sanoi TV:ssä, että Kanarian matka on vaalityötekijöiden palkintomatka, johon rahat on kerätty talkoilla. Jäin miettimään kuinka hyvin keskusta olisi pärjännyt vaaleissa jos vaalityötekijöitä olisi ollut enemmän kuin "nelisenkymmentä".
Lähetä kommentti