1. Liikenneministeri Merja Kyllösen tapaus näyttää puhuttavan lehdistöä edelleen melkoisesti. Itse olen kirjoittanut siitä jo kaksi pitkää juttua, joihin on tullut lähes sata kommenttia. Tänään Helsingin Sanomissa ja Ilta-Sanomissa - siis lehdissä, jotka ovat ehkä kaikkein kiivaimmin hyökkäilleet Kyllöstä vastaan - on otettu kantaa ministerin poliittiseen vastuuseen yleensä ja lausuttu käsityksiä myös ministeri Kyllösen sanotusta vastuusta. I-S:ssa on haastateltu valtiosääntöoikeuden professoreita Veli-Pekka Viljasta ja Tuomas Ojasta, HS:ssa Ojasta.
2. HS:n toimittaja kysyi eilen puhelimitse myös minun mielipidettäni, joka on mainittu tämän päivän lehdessä lyhyesti Ojasen kannanoton jälkeen. Tapahtui niin, että kun olin päässyt lausumassani oikeastaan vasta alkuun, toimittaja totesi, että, "kiitos, tämä riittääkin hänelle". Ilmeisesti toimittajalle juttua varten varattu palstatila oli lopussa. Parilla kolmella virkkeellä kysymystä ministerin poliittisesta vastuusta on kuitenkin aika vaikea selvittää, vaikka yrittäisi olla kuinka ytimekäs tahansa. Se olisi vähän sama asia, jos Kalle Päätaloa olisi aikanaan pyydetty kiteyttämään muutamalla lauseella, mistä hänen Iijoki-sarjassaan on oikeastaan kysymys ja mitä hänen mainituissa kirjoissa kerrotaan.
3. Kuten blogin ensimmäisen sivun oikeassa reunassa olevasta (pitkähköstä) asiasana- tai tunnisteluettelosta voidaan havaita, olen käsitellyt kysymystä "poliittinen vastuu" neljässä ja kysymystä "ministerin poliittinen vastuu" yhdeksässä eri blogijutussa. Olen pohtinut sanottua vastuukysymystä erityisesti ex-pääministeri Matti Vanhasen, ex-oikeusministeri Tuija Braxin ja erityisesti ex-sisäministeri Anne Holmlundin osalta; myös eräiden muiden ministereiden poliittista vastuuta olen sivunnut lyhyesti muutamissa jutuissa.
4.Otetaanpa tähän ensin eräänlainen pikakertaus, mitä noissa aiemmissa blogijutuissani olen esittänyt. Tämän jutun loppupuolella otan kantaa ministeri Kyllösen poliittiseen vastuuseen.
5. Poliittisten päättäjien vastuu on asia, joka puhuttaa kansalaisia varsin usein. Tämä koskee erityisesti valtioneuvoston jäsenten eli ministereiden vastuuta. Selvää on, että hallitus ja sen ministerit ovat vastuussa virkatoimistaan. Systemaattisessa katsannossa ministerin vastuu jaetaan - kuten myös professorit Ojanen ja Viljanen ovat em. haastatteluissa todenneet - yhtäältä oikeudelliseen ja toisaalta poliittiseen vastuuseen.
6. Ministerin juridinen vastuu tulee perustuslain mukaan kysymykseen, jos niin sanotun ministerisyytteen edellytykset täyttyvät. Syyte ministeriä vastaan valtakunnanoikeudessa voidaan päättää nostettavaksi, jos ministeri tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta on olennaisesti rikkonut ministerin tehtävään kuuluvia velvollisuuksiaan tai muutoin menetellyt virkatoimessaan selvästi lainvastaisesti (perustuslain 116 §). Syytekynnys on siis asetettu hyvin korkealle, mistä johtuen valtakunnanoikeus on kokoontunut käsittelemään aikojen kuluessa ministerisyytteitä ani harvoin. Syyttämiskynnys on niin korkea, että voitaisiin puhua, kuten olen tehnytkin, erityisestä syytesuojasta.
7. Ministerin poliittinen vastuu puolestaan kulminoituu eduskunnan ja hallituksen suhteisiin ja siihen, nauttiiko ministeri eduskunnan luottamusta. Käytännössä on erittäin harvinaista, että eduskunta antaisi yksittäiselle ministerille epäluottamuslauseen; käytännössä epäluottamuslausetta esitetään opposition tekemän välikysymyksen muodossa. Heikkokin ministeri voi siten "palloilla" muun hallituksen mukana vaikkapa koko hallituskauden, kunhan vain hallitus nauttii eduskunnan luottamusta. Ministeri ei ole oikeudellisessa vastuussa hänen aloitteestaan annetuista ja eduskunnan hyväksymistä hallituksen lakiesityksistä aiheutuipa niistä yhteiskunnassa millaisia epäkohtia tai miten suurta vahinkoa tahansa. Välikysymystä kevyempi menettely on kansanedustajien oikeus testata ministerin kykyä ja taitoa ja uskottavuutta esittämällä tämän vastattavaksi eduskunnassa suullisia ja kirjallisia kysymyksiä, mutta näistä ministerit selviytyvät yleensä helposti. Eduskunnan kyselytunnilla on sangen tavallista, että ministerit vastaavat kysymyksiin joko hyvin lyhyesti tai sivuuttavat asiallisesti ottaen kysymyksen sisällön kokonaan puhuen asian vierestä.
8. Tavallisin vastaus tiettyyn konkreettiseen asiaan tai ilmenneeseen epäkohtaan on asianomaisen ministerin ilmoitus, jonka mukaan hänen johtamansa ministeriö jo selvittelee kyseistä asiaa tai ainakin "seuraa sitä huolellisesti." Tavaksi, voisi sanoa tässäkin kohdin maantavaksi, on tullut ministerin ilmoitus, että hän on asettanut tai tulee asettamaan erityisen työryhmän selvittämään ko. asiaa; näin ministeri saa ainakin joksikin aikaa kiusallisen asian pois päiväjärjestyksestä. Asiallisesti mitään valmista eduskunnan kyselytunneilta ei liene juuri koskaan saatu aikaan. Kyse on lähinnä poliittisesta teatterista, näennäistä väittelyä television välityksellä seuraavaa suurta yleisöä varten.
9. Ministeri voi menettää eduskunnan luottamuksen paitsi ministerinä tekemänsä virkatoimen takia, myös muusta syystä ja siis viranhoidon ulkopuolella tekemänsä töppäyksen takia. Ministerin ei tarvitse odotella eduskunnan epäluottamuslausetta, vaan hän voi vetää, joko itse tai ryhmänsä painostuksesta, omat johtopäätöksensä ja pyytää eroa, jos hän on töpännyt niin raskaasti, että eduskunta saattaisi innostua äänestämään hänen luottamuksestaan. Muistamme, miten pääministeri Anneli Jäätteenmäki teki vuonna 2003 eduskuntaa kuohuttaneen niin sanotun Irak-gate tapauksen johdosta johtopäätöksensä ja jätti hallituksensa eronpyynnön presidentti Haloselle Kultarannassa.
10. Kulttuuriministeri Suvi Lindén erosi ministerin tehtävistä vuonna 2002, kun oli paljastunut, että hän oli ministerinä myöntänyt valtionapua golfkentälle, jossa hän perheineen oli osakkaana. Lindén myönsi virheensä selittäen, ettei hän ollut tajunnut, että golfosake katsotaan sijoitukseksi. - Ulkoministeri Ilkka Kanerva puolestaan joutui eroamaan hallituksesta huhtikuussa 2008 tunnetun tekstiviestikohun johdosta. Kanerva itse ei olisi halunnut erota, ei sitten millään, vaikka hänen uskottavuutensa hoitaa ministerintehtäviä oli mennyt. Vihdoin kokoomuksen puheenjohtaja Jyrki Katainen pakotti Kataisen pyytämään eroa. Vielä paria viikkoa aikaisemmin Katainen oli vakuuttanut julkisuudessa, että Kanerva nauttii hänen täyttä tukeaan. Median ja yleisön taholta tullut paine pakotti Kataisen muutamaan kantansa ja osoittamaan Kanervalle ovea hallituksesta.
11. Muissa maissa ministerit kantavat aika herkästi poliittisen vastuun eroamalla meikäläisittäin joskus hyvin vähäpätöisiltä tuntuvien töppäysten jälkeen. Ruotsissa silloinen varapääministeri Mona Sahlin erosi vuonna 1994, kun paljastui, että hän oli käyttänyt ministerin luottokorttia noin 50 000 kruunun arvosta yksityisiin kauppaostoihinsa. Ruotsin demareiden edellinen puheenjohtaja Håkan Juholt joutui eroamaan viime vuonna hieman samanlaisen syyn takia.
12. Suomessakin ministereillä ja muillakin poliitikoilla on kyllä ollut tapana käyttää paatoksellista ilmaisua "kannan täyden poliittisen vastuun" asiasta. Tällä ilmaisulla on Suomessa kutenkin toisenalainen merkitys kuin muualla. Suomessa ministerin poliittiseen vastuuseen, edes siihen "täyteen vastuuseen", ei kuulu eronpyynnön jättäminen kesken viranhoidon. Kun suomalainen ministeri puhuu täyden poliittisen vastuun ottamisesta, vastuu itse asiassa siirtyy äänestäjille, joiden tehtävänä on (vasta) seuraavissa vaaleissa kenties 3-4 vuoden kuluttua harkita, nauttiiko ministeri vielä luottamusta. Kun äänestäjien muisti on tunnetusti varsin lyhyt, on ministereillä varaa mainittuun retoriikkaan siinä toivossa, että kansalaiset unohtavat heidän törkeimmätkin töppäilynsä seuraavissa vaaleissa. Lähimenneisyydestä muistuu mieleen vain yksi tapaus, jossa istuvan hallituksen ministeri jäi seuraavissa vaaleissa valitsematta eduskuntaan. Tarkoitan oikeusministeri Leena Luhtasta (sd), jonka pääsy eduskuntaan tyssäsi vuoden 2007 vaaleissa. Viime eduskuntavaaleissa myös ministeri Paavo Väyrynen tipahti eduskunnasta.
13.Täyden poliittisen vastuu ottaminen tarkoittaa länsimaissa vastuun ottamista myös ministerin johtamalla toimialalla tapahtuneista laiminlyönneistä ja ministeriön alaisten viranomaisten ja virkamiesten virheiden johdosta aiheutuneita vahinkoja. Näin siis myös silloin, kun ministeri ei itse ole syyllistynyt laiminlyönteihin tai virhearviointeihin; ministeri eroaa, koska hän on menettänyt uskottavuutensa huolehtia alaisilleen viranomaisille kuuluvien tehtävien valvonnasta. Norjassa pääministeri Jens Stoltenberg sanoi viime kesänä erittäin kriittisen Breivik-selonteon valmistumisen ja ryöpytyksen jälkeen, että hän kantaa poliittisen vastuun siitä, että poliisi ei toiminut tehokkaammin Utøyan tapauksessa ja Breivikin kiinnisaamiseksi; Stoltenberg ei kuitenkaan eronnut, sillä mielipidemittausten mukaan vain noin 20 prosenttia norjalaisista ilmoitti haluavansa hänen eroavan virastaan. Suomessa tällainen vastuun kantaminen on sen sijaan ollut jokseenkin tuntematonta. Suomalaisen ministerin ei ole käytännössä tarvinnut vastata toimialallaan sattuneista laiminlyönneistä ja vahingoista, olivatpa ne miten kauhistuttavia tahansa. En muista, että eduskunnassa olisi juurikaan tehty välikysymyksiä tai luottamuslauseponsia ministerin poliittisesta vastuusta mainitulla perusteella.
14. Oikeusministeri Tuija Braxin johtaman ministeriön ja lähinnä vaalijohtaja Arto Jääskeläisen selkeä laiminlyönti vaalirahoituslain valvonnan osalta vuoden 2007 eduskuntavaalien yhteydessä oli laadultaan sangen vakava, kuten oikeuskansleri Jaakko Jonkka päätöksessään vuonna 2009 totesi. Jonkka ei muuten ottanut ministeriön vaalijohtajan laiminlyöntiä tutkittavaksi omasta aloitteestaan, vaan teki sen vasta minun oikeuskanslerille tekemän kantelun johdosta. Oikeusministeri Brax ei kantanut poliittista vastuuta virkamiehensä vakavasta laiminlyönnistä eikä kukaan, minua lukuun ottamatta, edes vaatinut häntä siitä tilille. Missä mahtoivat tuolloin olla esimerkiksi professorit Ojanen, Viljanen, Tuori ja Mäenpää ministerin poliittista vastuuta koskevine lausuntoineen? Johtuiko professoreiden vaikeneminen kenties siitä, että kyseessä oli vihreä ministeri ja hänen vastuunsa?
15. Tuija Braxin johtama oikeusinisteriö möhli myös sähköisen äänestyksen kokeilun yhteydessä, minkä seurauksena vuoden 2008 kunnallisvaalit jouduttiin suorittamaan kolmessa kunnassa uudelleen; tästä aiheutui valtiolle myös ylimääräisiä kustannuksia. Eduskunnan ulkopuolella, ei kuitenkaan edellä mainittujen professoreiden toimesta, vaadittiin oikeusministerin eroa, mutta ministeri ei ottanut vaatimuksia kuuleviin korviinsa. Kun on kyse enemmistöhallituksessa eikä pääministerillä ole minkäänlaista munaa vaatia ministereiltään asianmukaista viranhoitoa, niin eihän ministereillä ole mitään hätää palloilla täyttä nelivuotiskautta hallituksessa. He kantavat poliittisen vastuun istumalla kuin tatit paikoillaan ja siirtämällä vastuun äänestäjille seuraaviin vaaleihin!
16. Oikeusministeriön piikkiin menevät myös Suomen ihmisoikeustuomioistuimelta saamat kymmenet langettavat tuomiot, joissa on kyse oikeudenkäyntien kohtuuttomasta pitkittymisestä. Jos ja kun juttujen käsittelyaikojen kohtuuton pitkittyminen johtuu oikeuslaitoksen niukoista resursseista, kuuluu vastuu tästä tietenkin oikeusministeriölle ja oikeusministerin pitäisi kantaa poliittinen vastuu.
17. Edellisellä hallituskaudella perussuomalaiset vaativat ministeri Astrid Thorsia (rkp) eroamaan hallituksen harjoittaman lepsun maahanmuuttopolitiikan takia. Sosiaali- ja terveysministeri Paula Risikko on joutunut vastaamaan muun muassa vanhusten huonosta laitoshoidosta. Herttaisesti hymyilevä ministeri, jonka mielilauseisiin kuuluu toteamus "edustaja on kyllä tässä asiassa aivan oikeassa", on vierittänyt ministeriönsä vastuun ja samalla siis omaa vastuutaan aina hienovaraisesti kunnille ja asianomaisille viranomaisille selittäen selittänyt, että "yleisesti ottaen" vanhusten hoito samoin kuin sairaanhoito on Suomessa kansainvälisesti arvioiden oikein hyvällä mallilla.
18. Tähän konstiin turvautui viime myös edellisen hallituksen maatalousministeri Sirkka-Liisa Anttila, joka joutui tulilinjalle muun muassa teurassikojen ja hevosten huonon kohtelun takia samoin kuin turkiseläintarhoissa ilmenneiden eläinrääkkäysten johdosta. Anttila turvautui vähättelyyn vedoten siihen, että ilmitulleet eläinrääkkäykset ovat vain yksittäistapauksia ja että yleensä tai keskimäärin asiat ovat Suomessa paremmalla tolalla kuin monissa muissa EU-maissa. Sikaloissa ilmenneiden epäkohtien osalta Anttila vieritti vastuun tuottajille ja teurastamoille. Erään kerran Anttila oikein tulistui toimittajien uteluille ja kiljahti, että ei kai hän nyt sentään voi istua jokaisen turkistarhan tai karsinan vieressä ja vahtia, ettei eläimiä kohdella kaltoin! Ministeri ei näyttänyt oikein ymmärtäneen, mistä poliittisessa vastuussa on kysymys.
19.Ylivoimaisesti räikein ja pahin tapaus, suorastaan skandaalimainen, poliittisen vastuunkannon täydellisestä piittaamattomuudesta oli edellisen hallituksen sisä- ja aseministeri Anne Holmlundin pysyminen hallituksessa Jokelan ja Kauhajoen koulusurmien jälkeen. Olen käsitellyt sisäministeri Holmlundin vastuunpakoilua useissa koulusurmia koskevissa blogikirjoituksissa. Missä olivat myös tuolloin Ojasen, Tuorin, Viljasen tai Mäenpään vaatimukset ministerin poliittisesta vastuusta? Niitä ei kuulunut, eikä eduskunnassakaan juuri kukaan vaatinut ministeri Holmlundin eroa, kun tämä ei itse ymmärtänyt erota omasta aloitteestaan. Jokaisessa muussa maassa asianomainen ministeri olisi eronnut välittömästi ensimmäisen koulusurmatapauksen jälkeen.
20. Edellisen vaalikauden aikana eduskunnassa saatiin kuunnella liikenneministeri Anu Vehviläisen jatkuvia ja pitkäpiimäisiä selityksiä junaliikenteen takkuamisen syistä. Vehviläinen yritti puolustautua pontevasti, kun ilmeni, että ministerin vastuulla olevat viranomaiset ja laitokset olivat laiminlyöneet varautua liikennejärjestelmien kunnossapitoon vaativia talviolosuhteita silmällä pitäen. Junaliikenne on takunnut melkein kaikkina vuodenaikoina parin viimeisen vuoden aikana. Ministeri Vehviläinen selitteli ja asetteli uusia selvitys- ja työryhmiä ja yritti vierittää vastuuta alaisilleen viranomaisille ja virkamiehille samoin kuin valtion omistajaohjauksesta vastaavalle ministeri Häkämiehelle. Samanlaista takkuamista oli myös itärajan rekkajonojen kanssa pari kolme vuotta sitten.
21. Nykyisen hallituksen toimikauden aikana esiin tulleista epäkohdista esimerkiksi lastensuojelun kurja tilanne on asia, josta asianomaisen ministerin olisi odottanut kantavan poliittista vastuuta. Viittaan blogiin 632/5.9.2012, jossa käsittelin muun muassa 8-vuotiaan Eerikan kuolemaan johtanutta pahoinpitelyä, minkä ministeriön alaisten lastensuojeluviranomaisten laiminlyönnit osaltaan mahdollistivat. Ministerin vastuuta ei kuitenkaan kannettu eikä sitä edes vaadittu, vaan asia kuitattiin - jälleen kerran - asettamalla lukuisia työryhmiä asiaa selvittämään. Samaa metodia käytettiin viikko pari sitten Talvivaaran kaivoksen aiheuttamassa ympäristökatastrofissa, jolloin ympäristöministeri ja elinkeinoministeri sälyttivät vastuun kaivoksen puutteellisesta valvonnasta alaisilleen viranomaisille. Tietenkin myös Talvivaaran tapauksessa ministerit asettivat lukuisia työryhmiä asiaa selvittämään!
22. Mitten liikenneministeri Merja Kyllösen vastuu vertautuu edellä mainittuihin tapauksiin? Professorit Veli-Pekka Viljanen ja Tuomas Ojanen toteavat tänään, että valtiosääntöoikeudellisesti ministeri ei vapaudu vastuusta, vaikka virhe, jota kyseiset oikeusoppineet eivät ole lausunnoissaan yksilöineet, olisi tehty ministeriön alaisessa virastossa eli tässä tapauksessa siis Liikennevirastossa. Viljanen vetoaa ministeriön valmisteluvastuuseen ja siihen, että ministeriö on vastuussa mahdollisista puutteista Liikenneviraston toiminnan asianmukaisessa valvonnassa. Tuomas Ojanen lisää, että ministerin vastuuta ei poista se, että virhe johtuisi yksittäisen virkamiehen virheestä. Juridista virhettä Ojanen ja Viljanen eivät näe Kyllösen toiminnassa, mutta kumpikin katsoo, että Kyllösellä on poliittinen vastuu Liikenneviraston ja sen pääjohtajan virheestä eli siis valtion väylähankkeiden rahoitusta koskevista virheellisistä laskelmista.
23. Olen tästä kysymyksestä periaatteessa samaa mieltä. Mutta mitä ministerin poliittinen vastuu tässä tapauksessa itse asiassa merkitsee, ja olisiko Kyllösen tapauksessa sellaisia vastasyitä ja faktoja, jotka tulisi ottaa pro et contra -argumentoinnissa huomioon ministerin vastuun laajuutta pohdittaessa? Tähän puoleen mainitut oikeusoppineet, jotka tarkastelevat asiaa vain tiukasti periaatenormien valossa, eivät ole ottaneet lainkaan kantaa. Nämä professorit ovat teoreetikkoja ja sillä alalla varmasti päteviä, mutta lain soveltamisesta käytäntöön (lainkäytöstä) heillä, kuten muillakaan edellä mainituista oikeusoppineista, ei taida olla juurikaan kokemusta. Tulisi muistaa, että "kaikkia lakia on järkevästi käytettävä", kuten vanhoissa tuomarinohjeissa neuvotaan tekemään. Vaikka ministerillä on poliittinen vastuu, eivät kaikki tapaukset ole, toisin kuin esimerkiksi Viljanen ja Ojanen näyttävät ajattelevan, yksioikoisesti samanlaisia ja yhtä "tuomittavia".
24. Edellä mainituissa muissa tapauksissa asianomaisen ministerin hallinnonalalla toimivien viranomaisten virheistä on aiheutunut yleensä vahinkoa ja kärsimystä, joka on voinut olla laadultaan hyvinkin tuntuvaa. Ministeri Holmlundin vastuualueella tapahtuneessa kahdesta koulusurmassa kuoli parikymmentä ihmistä ja loukaantui vakavasti useita muita ja koulusurmien aiheuttamat inhimilliset kärsimykset olivat muutenkin todella suuria. Sitä huolimatta ministeri ei eronnut eikä häntä vaadittu eroamaan. Ministeri Tuija Braxin johtaman oikeusministeriön virkamiesten möhläyksistä aiheutui myös vahinkoa, sillä jouduttiinhan esimerkiksi kuntavaalit toimittamaan pieleen menneen sähköisen äänestyksen takia kolmessa kunnassa uudelleen.
25. Vaalirahalain valvonnan laiminlyönnit puolestaan edesauttoivat merkittävien epäkohtien samoin kuin talousrikollisuuden syntymistä. Kukaan ei kuitenkaan vaatinut oikeusministeri Braxia eroamaan eikä hän itse kantanut poliittista vastuuta. Päin vastoin Brax kiirehti vaalirahalakiasiassa puolustamaan vakavaan laiminlyöntiin syyllistynyttä alaistaan ja selittämään eduskunnan edessä, että ministeriö oli muka toiminut asiassa täysin oikein. Lastensuojeluviranomaisten laiminlyönneristä samoin kuin vanhusten huonosta laitoshoidosta aiheutuneista laiminlyönneistä on myös aiheutunut merkittäviä inhimillisiä kärsimyksiä jne. Junaliikenteen takkuamisesta ministeri Anu Vehviläisen toimikaudella aiheutunut niin ikään tuntuvaa haittaa ja vahinkoa junaa hirmupakkasissa turhaan odottamaan joutuneille ihmisjoukoille. Kenenkään päähän ei silti pälkähtänyt vaatia asianomaisia ministereitä kantamaan poliitista vastuuta ja eroamaan virastaan.
26. Onko liikenneväylien määrärahoissa nyt paljastuneesta "ammottavasta aukosta" aiheutunut joillekin tahoille vahinkoa? Jotkut suunniteluista tiehankkeista saattavat toki viivästyä alun perin luvatusta siinä tapauksessa, että mainittua aukkoa ei saada katetuksi myöhemmin katetuksi. Mutta mitään suoranaista vahinkoa Liikenneviraston virheellisistä laskelmista tuskin on aiheutunut tai tulisi aiheutumaan. Oppositio ja osa tiedotusvälineistä huutavat kuitenkin kurkku suorana liikenneministeriä vastuuseen, mikä ei voi tarkoittaa muuta kuin vaatimusta ministerin erosta tai epäluottamuslauseäänestystä eduskunnassa. Minusta tämä on täysin kohtuutonta, jos liikenneministerin tapausta verratataan edellä mainittuihin todella merkittäviin laiminlyönteihin, jolloin vastaavanlaisia vaatimuksia ministerin poliittisesta vastuusta ei ole kertaakaan esitetty.
27. Liikenneministeri Merja Kyllönen toimi, kuten pääministeri Katainen ja ministeri Urpilanen ovat todenneet, suoraselkäisesti ja avoimesti paljastaessaan ja tuomalla julki sanotun Liikennevirastossa tehdyn virheen julkisen keskustelun kohteeksi. Jos Kyllönen olisi toiminut samalla tavalla kuin hänen edeltäjänsä vanhan hallintokulttuurin aikana ovat mitään häpäilemättä toimineet, sanottu virhe olisi jätetty pimentoon ja paljastunut vasta joskus myöhemmin, jolloin se olisi pyritty hoitamaan, kuten aina ennenkin on vastaavanlaisissa tapauksissa totuttu tekemään, lisämäärärahojen avulla. Tähän oppositiopuolueet eli keskusta ja perussuomalaiset olisivat olleet tyytyväisiä. Mutta kun ministeri halusikin heti selvittää Liikenneviraston virheelliset laskelmat ja tuoda asian selvityksen jälkeen myös julki, hän onkin opposition ja vertajanoavan median mielestä suuri konna, joka pitää häpäistä "hallituksen irvikissana" ja panna kiireesti viralta!
28. Mainitulla tavalla toimiessaan ministeri Merja Kyllönen on minusta kantanut poliittisen vastuunsa kunnioitettavalla tavalla. Tästä hyvästä hän ansaitsisi, kun Itsenäisyyspäiväkin on taas kohta ovella, jonkin ansiomerkin mustaan klenninkiinsä. Ministeri pyysi julkisesti nöyrästi anteeksi alaisensa viraston ja sen johtavan virkamiehen tekemää virhettä ja ilmoitti samalla tekevänsä kaikkensa, jotta puuttuva rahoitus luvatuille väylähankkeille saataisiin kokoon. Tämä riittää, ministerin ei tarvitse erota, vaan hän voi kulkea jatkossakin pää pystyssä avoimuutta korostavan uuden hallintokulttuurin airueena.
29. PS. - EIT:n Suomea koskeva pakkohoitopäätös lopulliseksi - Euroopan ihmisoikeustuomioistuin (EIT) on hylännyt Suomen valtion pyynnön siitä, että EIT:n jaostoratkaisu tapauksessa X vs. Suomi (EIT 3.7.2012) otettaisiin käsittelyyn EIT:n suuressa jaostossa. Tapaus koski sitä, onko Suomessa mielenterveyspotilaalla riittäviä oikeusturvakeinoja pakkolääkityksen ja pakkohoidon riitauttamiseksi. EIT antoi Suomelle langettavan tuomion. Päätös evätä valtion pyyntö asian tutkimisesta EIT:n suuressa jaostossa on hyvin merkittävä, sillä KHO päätti puolestaan syyskuussa tänä vuonna antamassaan täysistuntoratkaisussa KHO 2012:75, että EIT:n ko. ratkaisussa omaksuma tulkinta suomalaisten oikeusturvakeinojen puutteellisuudesta ei ole oikea. KHO:n plenum-rakaisu, joka oli yksimielinen, sisälsi eräänlaista "näsäviisastelua" siitä, ettei EIT:llä (muka) olisi ollut oikeita tietoja suomalaisesta järjestelmästä. Todella hyvä lopputulos asiassa! Olen blogissa 635/15.9.2012 kritisoinut voimakkaasti KHO:n täysistuntoratkaisua, joka lienee perustunut, kuten olen ko. blogijutussa kertonut, tosiasiallisesti pelkkiin tarkoituksenmukaisuussyihin, joissa potilaan oikeusturva on kylmästi sivuutettu. Hallintotuomioistuimet eivät siis voi jatkossa noudattaa KHO:n plenum-ratkaisussa omaksuttua oikeusohjetta, vaan niiden tulee noudattaa EIT:n tuomiota tapauksessa X vs. Suomi 3.7.2012.
56 kommenttia:
"Oikeusministeriön piikkiin menevät myös Suomen Euroopan ihmisoikeustuomioistuimelta saamat kymmenet langettavat tuomiota, joissa on kyse oikeudenkäyntien kohtuuttomasta pitkittymisestä. Jos ja kun juttujen käsittelyaikojen kohtuuton pitkittyminen johtuu oikeuslaitoksen niukoista resursseista, kuuluu vastuu tietenkin oikeusministeriölle ja oikeusministerin pitäisi kantaa poliittinen vastuu ja erota."
Ks. tuore CEPEJ 2012 tutkimus (Euroopan maiden oikeusjärjestelmien tehokkuutta selvittävä EN:n tutkimus). Luvut koskevat vuoden 2010 tilannetta. Kun verrataan asukaslukuun suhteutettuna - toistan, asukaslukuun suhteutettuna - Suomen, Ruotsin ja Norjan oikeuslaitoksia, paljastuu karu totuus oikeuslaitoksemme (sisältäen tuomioistuimet, syyttäjät, oikeusavun ja täytäntöönpanopuolen) resursoinnin tilasta:
Suomen taso on noin 1/3 Ruotsiin verrattuna ja noin 1/5 Norjaan verrattuna! Ihan oikeasti.
Vaan meilläpä vain tuottavuusohjelma viiltelee oikeuslaitosta siinä kuin "ihan mitä muutakin hallintoa tahansa".
Ehkä toimittajan kärsimättömyys johtui siitä, että hän on itse juristi (Helsingin yliopistosta).
Jahas, hieman oudolta vaikutti, ettei toimitajan tuntunut tietävän, mistä "Jokelan tapauksessa" oli kysymys!
Jos asianomainen ministeri eli anonyymin mainitsemassa tapauksessa siis oikeusministeri, ei kykene tai saa koko hallitusta vakuuttuneeksi oikeuslaitoksen resurssien lisäämistarpeesta, hänen olisi myös tässä tapauksessa kannettava poliittinen vastuunsa ja erottava. Tällä tavoin hän saisi huomiota sanotulle epäkohdalle, jota hän ei ole kyennyt itse poistamaan.
Egyptissä liikenneministeri erosi heti kun 47 päiväkotilasta oli kuollut pikkubussin ajettua junan alle tasoristeyksessä.
Tarkoitus oli herättää huomiota. Samoin toimitaan vastaavanlaisissa tilanteissa Ruotsissa.
Suomessa politiikassa on vain yksi tosi vaikea kysymys: miten muodostaa vaalien jälkeen enmmistöhallitus, on Mauno Koivisto kuuluisalla tavalla lausunut.
Meillä politiikan tarkoitus on pelastaa pohjoismainen hyvinvointivaltio, eikä niin pyhä tehtävä voi väistyä junan alta.
Oikeuskansleri "näpäytti" tänään Pekkarista hänen ministerinä eduskunnalle kaivoslain käsittelyssä antamistaan tiedoista, "jotka eivät edellä kerrotuin tavoin kaikilta osiltaan vastanneet vallinnutta tilannetta tai muutoin antaneet asianmukaista kokonaiskuvaa asioista". Jonkka oli myös todennut, että tosiasiassa voi olla merkittävääkin, mitä ministeri asiasta lausuu ennen äänestystä. Varsinaista huomautusta ei Pekkariselle kuitenkaan tarvinnut antaa, sillä ei ollut syytä epäillä, että hän olisi yrittänyt tahallaan johtaa eduskuntaa harhaan.
Jotain outoa tässä päättelyssä on. Jos ministeri antaa eduskunnalle tietoja, jotka antavat eduskunnalle väärän kokonaiskuvan asioista, mitä tekemistä on sen pohdinnalla, onko hän yrittänyt tahallaan antaa väärän kuvan asioista, ts. "johtaa eduskuntaa harhaan". Eikö ministerin toiminnan voi normaalitapauksessa voi olettaa olevan tietoista eli "tahallista"?
"Lähimenneisyydestä muistuu mieleeni vain yksi tapaus, jossa istuvan hallituksen ministeri jäi seuraavissa vaaleissa valitsematta eduskuntaan."
Eikös noita ollut viime vaaleissakin pari: Väyrynen ja Linden.
Ministerin poliittinen- ja oikeudellinen vastuu on niin vaikea asia, ettei sitä Suomen kaltaisessa moraalivajemaassa lainkaan ymmärretä. Pääministeri, jolla ei ole johdettavanaan yhtä hallinnonalaa, kantaa vastuun koko valtioneuvostosta. Meillä vaan on niin, että mitä suurempi töpinki on kohdalla sitä suuremman tuen ainakin nykyinen pääministeri on valmis antamaan ministereille.
Anonyymi:
- Oikeuskansleri "näpäytti" tänään Pekkarista hänen ministerinä eduskunnalle kaivoslain käsittelyssä antamistaan tiedoista, "jotka eivät edellä kerrotuin tavoin kaikilta osiltaan vastanneet vallinnutta tilannetta tai muutoin antaneet asianmukaista kokonaiskuvaa asioista"
Mistähän tämä "näpäytys" ilmenisi?
Oikeuskansleri Jaakko Jonkka on Yle Uutisten mukaan "näpäyttänyt" entistä elinkeinoministeriä Mauri Pekkarista tämän kullankaivuuta koskevista puheista eduskunnassa vuosi sitten. Oikeuskansleri halusi tänään antamallaan päätöksellä kiinnittää Pekkarisen huomion siihen, että hänen olisi pitänyt ministerin asemassa ollessaan olla täsmällisempi kielenkäytössään.
Oikeuskansleri ei kuitenkaan katsonut aiheelliseksi antaa Pekkariselle varsinaista huomautusta asiasta.
Oikeuskansleri tutki tapausta hänelle tehdyn kantelun takia. Kantelija oli sitä mieltä, että Pekkarinen oli esittänyt tarkoituksellisesti valheellisia tietoja ja pyrkinyt johtamaan kansanedustajia harhaan sekä vaikuttamaan äänestystulokseen viime vuoden maaliskuussa käydyssä eduskuntakeskustelussa.
Keskustelu koski hallituksen esitystä kaivoslaiksi ja erityisesti koneellista kullankaivuuta Lemmenjoella.
Kantelijan mielestä Pekkarinen oli heikentänyt kullankaivajien edellytyksiä harjoittaa ammattiaan.
Oikeuskanslerin mukaan Pekkarinen ei ollut suoranaisesti valehdellut, mutta hän olisi asemansa huomioon ottaen voinut olla täsmällisempi puheissaan.
--
Heh, heh! Niin jonkkamaista, niin jonkkamaista että oikein: "Oikeuskansleri ei katsonut aiheelliseksi antaa Pekkariselle varsinaista huomautusta asiassa".
Niin, eihän toki, koska Mauri ja Jaakkko ovat vanhoja tuttuja jo Suomi-Soffan taulukauppojen ajoilta 2008! Tällöinkään Jaakko ei raskinut antaa Maurille "edes varsinaista huomautusta"! Kas, kun pojat tulevat niin hyvin juttuun keskenään ja ovat kuin konsanaan kaksi marjaa!
Saa nähdä, mitä Jonkka keksii antaa Kyllöskälle, kun hän päätti eilen "tiukasti" pyytää LVM:ltä selvitystä tiehankkeiden rahoitussotkusta? Varmaan Kyllöskä saa Jaakolta vähintään "vakavan varotuksen", sillä eihän Kyllöskä ole kepulainen
EIT:n Suomea koskeva pakkohoitopäätös lopulliseksi. - Euroopan ihmisoikeustuomioistuin (EIT) on hylännyt Suomen valtion pyynnön siitä, että EIT:n jaostoratkaisu tapauksessa X vs. Suomi (EIT 3.7.2012) otettaisiin käsiteltäväksi EIT:n suuressa jaostossa. Tapaus koski sitä, onko Suomessa mielenterveyspotilaalla riittäviä oikeusturvakeinoja pakkolääkityksen ja pakkohoidon riitauttamiseksi. EIT antoi Suomelle langettavan tuomion.
EIT:n nyt antama päätös evätä valtion pyyntö asian tutkimisesta EIT:n suuressa jaostossa on hyvin merkittävä, sillä KHO päätti puolestaan syyskuussa tänä vuonna antamassaan täysistuntoratkaisussa KHO 2012:75, että EIT:n ko. ratkaisussa omaksuma tulkinta suomalaisten oikeusturvakeinojen puutteellisuudesta ei ole oikea. KHO:n plenum-rakaisu, joka oli yksimielinen, sisälsi eräänlaista "näsäviisastelua" siitä, ettei EIT:llä (muka) olisi ollut oikeita tietoja suomalaisesta järjestelmästä.
Todella hyvä lopputulos asiassa! Olen blogissa 635/15.9.2012 kritisoinut voimakkaasti KHO:n täysistuntoratkaisua, joka lienee perustunut, kuten olen ko. blogijutussa kertonut, tosiasiallisesti pelkkiin tarkoituksenmukaisuussyihin, joissa potilaan oikeusturva on kylmästi sivuutettu.
Hallintotuomioistuimet eivät siis voi jatkossa noudattaa KHO:n plenum-ratkaisussa omaksuttua oikeusohjetta, vaan niiden tulee noudattaa EIT:n tuomiota tapauksessa X vs. Suomi 3.7.2012.
Pitänee ottaa tapaus vielä tarkempaan syyniin myöhemmin eri blogijutussa.
Kepulle samoin kuin kaiketi Ojaselle, Viljaselle ja muille alan oikeusoppineille paikattavissa oleva vaje tiemäärärahoissa on siis painavampi peruste vaatia ministerin eroa kuin 20 ihmishenkeä vaatineet kaksi koulusurmaa.
Ministeri kantakoon vastuun sektorinsa sotkuista, erotkoon!
Jyrki, minkä vuoksi mielestäsi Holmlundin olisi tullut mielestäsi ottaa poliittinen vastuu Jokelan ja Kauhajoen koulusurmista sekä näin ollen erota palliltaan?
Tätä en oikein ymmärtänyt kirjoituksissasi tähän blogiin liittyen. Minun on hyvin vaikea kuvitella, että nuo kaksi sodanajan jälkeisen Suomen vakavinta tapausta olisivat jääneet tapahtumatta oli sisäministerinä ollut kuka tahansa.
Jos syitä tapauksille hakee yhteiskunnasta, niinkuin varmasti sellaisia löytyykin, niin eiköhän syypuolella kyseessä kuitenkin ole hiukan pidemmän aikavälin kehityskulut yhteiskunnassamme sekä niiden seuraukset kuin vain yhden sisäministerin puolentoista vuoden aikaansaannokset?
"Jyrki, minkä vuoksi mielestäsi Holmlundin olisi tullut mielestäsi ottaa poliittinen vastuu Jokelan ja Kauhajoen koulusurmista sekä näin ollen erota palliltaan?"
Anonyymi, nyt et ole ymmärtänyt lainkaan kirjoitustani! Luepa uudelleen kirjoituksen kohta 13. Holmlundin vastuussa on periaatteessa kyse ihan samanlaisesta vastuusta, jota nyt vaaditaan kuorossa Kyllösen tapauksessa: vastuu hallinnonalansa viranomaisten kyvyttömyydestä hoitaa kunnolla virkaansa ja vastata alaisensa viranomaisen ja virkamiesten tekemistä virheistä,H:n tapauksessa poliisin kyvyttömyydestä vasta kansalaisten turvallisuudesta
Poliittisen vastuun listalta puuttuu vielä yksi kuolemaa kylvänyt tapaus, kun liikenneministeri Luhtasen alaisuudessa toimineen VR-konsernin Pohjolan liikenteen kuljettaja oli määrätty ajamaan paperirullia ylikuormaa ylinopeudella, ja liikenneministeri Luhtasen vastuulla oleva tie oli peilijäässä ja hiekottamatta/suolaamatta. Ministerin kahdenpuolisten laiminlyöntien seurauksena kuorma-auton perävaunu törmäsi nuoria kuljettaneeseen linja-autoon sillä seurauksella että 23 kuoli ja 15 loukkaantui. Tällä meriitillä Leena Luhtasta voi ehkä pitää suomen rauhanajan pahimpana sarjamurhaajana.
Onneksi paha sitten kuitenkin sai palkkansa toista kautta oikeusministerikauden päätteeksi.
Liikenneministeriä ei toki voida pitää "sarjamurhaajana" tai minään muunakaan rikollisena, vaan poliitisesssa vastuussa on kyse vastuusta, vaikkei ministerin viaksi jäisi minkäänlaista omaa virhettä tai tuottamusta. Egyptissä juuri muutama päivä sitten maan ao. ministeri otti poliittisen vastuun ja erosi heti virastaan, kun lapsia kuljettanut bussi jäi tasoristeyksellä junan ruhjomaksi, jolloin 40 lasta sai surmansa.
Lukijoiden näyttää olevan todella vaikea ymmärtää, mistä ministerin poliittisesta vastuussa on kysymys! Tämä johtuu varmasti osaksi siitä, etteivät ministerit Suomessa ole käytännössä ottaneet tuollaista vastuuta eikä siitä ole edes kovin paljon puhuttu.
Älkäämme unohtako ulkoministeriön ansiokkaita ponnisteluja aikanaan tsunamin yhteydessä.
Omasta mielestäni tämä on ollut ministeriöiden toiminnan pohjanoteeraus viimeisen parin vuosikymmenen aikana.
Ministeriöhän tunnetusti tiedotti ensin, että kenelläkään suomalaisella ei ole hätää, ja sen jälkeen oli päiväkausia totaalisen kuutamolla verrattuna siihen tietotasoon, mikä löytyi tavanomaisilta keskustelupalstoilta.
Tämän illan kuvassa ilmeisesti jonkun henki haisee taikka kädet puristavat tukevasti perää.
Ulkoministerinä taisi tsunamin tapahtuessa olla muuan Erkki T. Ja arvatkaapa kuka nimitettiin tsunamin tutkintalautakunnan puheenjohtajaksi? Presidentti ja UM:n entinen virkamies Martti Ahtisaari, joka taisi jo varmuuden vuoksi etukäteen todeta, että UM hoiti tiedonkulun ym. toimenpiteet suomalaisuhrien auttamiserksi hyvin.
Tosiaan, otsikkokuvassa Jutta on päässyt tai joutunut, ihan kouriintuntuvasti, paljon puhuttuihin "vallan ytimiin".
Sivuhuomio: mikä asia yhdistää näitä kaikkia ministereitä, jotka ovat oman toimintansa ja vastuualueensa sekavuuksia selittelemään?
Holmlundin vastuu Jokelan tapauksesta itse asiassa kulminoituu lokakuussa 2007 hyväksyttyyn aselupakäytäntöjen yhtenäistämisohjeeseen, jonka perusteella Jokelan tapauksessa myönnettiin ampuma-aseen hallussapitolupa.
Tuo onneton ohje meni monessa kohdassa lain ohi ja yli, mutta silti siinä keskityttiin tunnetuin seurauksin välineeseen ihmisen sijasta - ohjeen mukaan "pienoispistooli" on lähes vaaraton, kuten sen nimi jo kertoo, joten sellaisen luvan voi myöntää suht löyhin perustein.
Ainakin pääministeri yhdistää joka on Mauno kOiviston ajoista taannut että hallitus istuu neljä vuotta, vaikka ajaisi juna kansan päälle.
Jotenkin juolahti mieleen yksi selitys sille miksi Kyllöskä panee nyt virkamiehiä herran nuhteeseen ja kuriin.
Aikaisemmin hyvä veli-verkoston päätehtäviin kuului liikenneministeriössä huolehtia että Christoffer Taxell esitettiin vuosittain Finnairin hallituksen puheenjohtajaksi.
Luottamuksesta kiitellen Taxell kehui valtiota lojaaliksi omistajaksi, koska se antoi yhtiön hallinnolle reilusti tilaa kokeilla uusia käytäntöjä.
Kun nyt Taxellin käytännöt ovat vieneet hänet turvallisemman Stockmannin hallituksen johtoon, niin olsiko aika tuulettaa liikenneministeriön hallinnonalaa? Joku ketunhäntä tuntuu Kyllöskän kainalon alta pilkottavan.
Minua ihmetyttää näiden nykyministereiden herkkyys lähteä heti syyttelemään muita oman vastuualueensa teoista. Niinistöllä ja Kyllösellä on sama mediataktiikka: kerrotaan avoimesti ja läpinäkyvästi "kaikki asiat" ja samalla syytetään alaisia, entisiä ministereitä, muita puolueita, sovinisteja jne.
Tämä nykyinen malli on tietysti hyvää poliittista teatteria, mutta joskus olisi virkistävää nähdä suoraselkäinen ministeri, joka sanoo, että virheitä on tehty ja kannan täyden vastuun ministeriöni tekemisistä. Piste.
Nykyiset ministerit ovat kuin tämä kuuluisa italialainen laivan kapteeni, joka hyppäsi ensimmäisten joukossa ulos uppoavasta laivasta."Ei ollut minun syyni".
Asiasta aiempaa blogia täydentääkseni:
http://yle.fi/uutiset/eduskunnalta_kavallettuja_urheilurahoja_ei_perita_puheenjohtajilta/6388479
Vastuunkantoa tämäkin.
Mistähän tämä yleinen lynkkausmieliala johtuu, että ainoa tapa kantaa vastuuta on erota?
Talvivaara-uutinen: Vuotava vesi on kirkasta.
Taitaakin olla pontikkatehdas koko kaevos!
Muistaako kukaan yhtään tapausta Suomesta, jossa ministeri olisi eronnut sen vuoksi, että asiat ovat hallinnonalalla menneet pahasti persieelleen, vaikka munaukset eivät olisi suoraan olleet ministerin itsensä syytä?
Olisiko esim. 1920-luvulla voinut käydä näin?
Minun muistissani on yksi tapaus, missä ministeri on kantanut poliittisen vastuun eroamalla ministerin tehtävästään. Näin teki Matti Aura ollessaan liikenneministeri. Syynä oli Pekka Vennamon sisäpiirikaupat Soneran osakkeilla. Se onkin ainoa tapaus, jonka tiedän.
Talvivaaran pitoisuudet tulisi tutkituttaa Itä-Suomen yliopistossa. Ei varmasti löytyisi uraani, ainoastaan alhaisia D-vitamiinipitoisuuksia...
Täytyy kyllä ihmetellä näitä vaatimuksia Kyllösen erosta. Eikös ole hyvä, että edes joku yrittää nyky-Suomessa purkaa entisen Neuvostoliiton mallista pöhövirkamiesdiktaduurista kulttuuri, tästähän on kyse. Ja vielä enemmän ihmetystä ja "kunnioitusta" herättää se, että sitä tekee vasemmistolainen ministeri...ennenhän olisi puhuttu kommunistiministeristä. Ja yläkuvasta saa sen käsityksen, että ministeri kokee "lievää" inhoa. Asiaan pitäisi saada varmennus "The mentalist" - sarjan pääpirulta.
Tosiaan, eihän nyt olekaan kyseessä mikroilmeet....kyllä nuo ovat selvästi makroilmeitä. Mutta eipä taida ns. analyysi tästä muuttua, selvä homma.
Olen minäkin ihmetellyt tuota KHO:n plenumratkaisua. Huomionarvoista on, että sitä ennen Kuopion hallinto-oikeus teki 21.8.2012 EIT:n linjauksen mukaisen ratkaisun (Kuopion HaO 21.8.2012 12/0521/7; löytyy Finlexistä).
Tehtaan käynnistämisestä Peräkin hoki eli jos kyse olikin bloggarin terävästä huomiosta eli Kainuun pontikasta. Sille muuten olisi varma menekki maailmalla, ei saastuttaisi eikä tuhoaisi ympäristöä.
"Kainuun kirkasta Talvivaarasta".
Huomasin tuo Markku Arposen mainitseman Kuopion hallinto-oikeuden päätöksen elokuulta ja taisin mainita siitä blogijutussani nro 635/15.9.2012. Myös KHO viittasi Kuopion ratkaisuun ratkaisuselosteensa KHO 2012:75 otsikossa maininnalla "vrt", joka tarkoittaa ko. yhteydessä jonkinlaista "paheksuntaa".
"Talvivaara" kirkastettu myytäisiin Virossa brändillä "Talioht" ja Ruotsissa "Vinterkrig"
"Vintergift"
"Jos kaikki Vaaran altaat/viinalla täyttyisi/niin silloin Pekka Perän/elellä kelpaisi.
Hän ryyppäisi vain viinaa/viinasta juopuisi..."
Poliittisen vastuun ottanut eerohyvarinen/vakuutusoikeus.fi ja maailma pelastui.
Jutta tuskin nyrpistaisi nenäänsä, jos häntä olisi Junckerin sijasta halaamassa toveri Jouni Backman tai Kari "Touho" Rajamäki?
Blogistin valitsemassa kuvassa sentään suukotellaan vain vienosti poskelle, mutta tässä kuvassa tähdätään jo suulle!
http://www.sss.fi/uutiset/talous/414350_515h.JPG
Jumatsukka! Ny mä ymmärrän, miksi ne Brysselin kokoukset kestävät niin helkkarin pitkään ja vielä yötä myöten!
Nyt myös ymmärrän, miksi Jutta on blogikuvassa niin nyrpeissään, sehän odotti ja toivoi Junckerin pussaavan sitä suulle, mutta jätkä vetikin Juttaa vaan poskelle!
Professorit taisivat vain vastata torvelon toimittajan suppeissiin kysymyksiin. Arvelen, että he ovat samaa mieltä blogistin kanssa, koska peruskoululainen tajuaa blogin luettuaan, että blogisti on tasan tarkkaan oikeassa.
Hesari julkaisi käsityksensä 2 sivun pilapiirroksessa. Kyllönen ajanut päin puuta, ja vaatii puun istuttajat erotettaviksi. Ei ihan puolueeton ja neutraali kannanotto.
Anu Suomela
Hesarilla ja keskustallahan on yhteinen missio Kyllösen kaatamiseksi.
Tarkkasilmäisimmät huomaa, että kuvien välissä on ollut tauko (kuten Supon asiassa). Jutan hiukset on erilailla, nääs. Vanha viisaus on, että alkukeitto ja esileikki ovat turhia juttuja, minkä Juncker on varmaan jo oppinut.
Pitäisikö oikean käden ylipäätään edes hallituksessa tietää mitä vasen tekee?
Vaikka Baba Lybeck vasemmalla suunpielellä loukkasi ikääntynyttä poliitikkoa mitä tökerömmällä tavalla, niin oikeaan suunpieleen työnnettiin palkinto.
Baba ei taida olla hallituksessa!
Baba sanoi sen selkeästi, siitä hänet palkittiin.
Pilapiirros ei ole Hesarin kannanotto vaan piirtäjän poliittista satiiria. Tutustumalla pilapiirrosten historiaan saa selville, ettei niideen luonteeseen kuulu neutraalius.
Vihdoinkin SE:n miniteriloikkauksessa tehnyt J. Häkämies on uusinut kotisivunsa. Miehen täsmällisyys ilmenee mm. kohdassa harrastukset, kun tämä ilmoittaa käyvänsä lenkillä sekä koiransa kanssa, että ilman koiraa.
Tämän Baba- logiikan mukaan Hitler olisi pitänyt palkita vuosisadan ampujana koska hän ampui niin tarkasti.
@ El Doctor. Olet oikeassa pilapiirtäjien poliittiseta satiirista. Mutta kun lehden oma satiirikko piirtää tuollaisen kuvan ja lehti sen julksisee, on kyseessä julkaisijan kannanotto. Jos kyseessä olisi lehden linjan vastainen satiiri, niin ei sitä olisi julkaistu.
Anu Suomela
Häkämies on nyt paalupaikalla varmistamassa että Suomen muutoksiksi riitää SA-asetehtaiden muuntaminen takomaan ansiomitaleita Ahtisaarelle, Haloselle ja Lipposelle.
Noihin ansiomitalisateen saajiin kuuluisi ilman muuta myös Erkki Tuomioja, mutta hän on prenikat korvannut paksulla lompsalla.
Sdp:n varapuheenjohtajaksi keväällä ylöshuudettu nuordemari Eero Vainio onkin todennut äskettäistä puoluevalintaa puntaroidessaan kiinnittäneensä huomiota nimenomaan Ekin paksuun lompsaan railakkaiden mielipiteiden ohella, onhan Eki yksi eduskunnan vakavaraisimmista jäsenistä.
Lähetä kommentti