1. Sarjaan korkeimman oikeuden (KKO) eriskummallisia prejudikaatteja saatiin eilen uusi lisä, kun KKO antoi ennakkopäätöksen raiskaukseen syyllistyneen poliisin väitettyä virka-aseman väärinkäyttämistä koskevassa asiassa. Korkein oikeus katsoi, että raiskaukseen syyllistynyt poliisimies ei käyttänyt virka-asemaansa väärin, vaikka hän oli virkamerkin näyttämällä saanut houkutelluksi kadulla yöllä tapaamansa karkumatkalla olleen 16-vuotiaan tytön asuntoonsa, missä sitten oli toteuttanut katalan aikeensa ja raiskannut tytön.
Seloste KKO:n ennakkopäätöksestä 2013:6 löytyy tästä.
2. KKO:n julkaisemassa selosteessa ei ole kerrottu koko tapausta, vaan siinä on keskitytty yksinomaan virka-aseman väärinkäyttämistä koskevaan asiaan, mistä KKO:ssa oli enää kysymys. Tämän vuoksi on paikallaan selostaa tapausta tarkemmin niin kuin siitä on aikanaan kerrottu lehdistössä.
3. Raiskaus tapahtui jo vuonna 2006 Helsingissä, kun Helsingin järjestyspoliisissa työskennellyt 51-vuotias konstaapeli oli tavannut 16-vuotiaan teinitytön yöllä kadulla. Poliisille selvisi, että kaupungin keskustassa hortoillut tyttö oli vailla yöpaikkaa, sillä tämä oli karannut kotoaan. Tyttö kertoi, ettei hänen matkapuhelimensa ollut päällä, eivätkä hänen vanhempana tienneet, missä hän oli.
4. Sen sijaan, että poliisimies olisi toimittanut tytön kotiin tai lastensuojeluviranomaisten huostaan, mies alkoi houkutella tyttöä asunnolleen. Mies kertoi olevansa poliisi ja näytti tämän vakuudeksi tytölle virkamerkkinsä. Tyttö lähtikin miehen asunnolle, jossa poliisi tarjoille tytölle nelosolutta, kunnes tämä sammui. Tämän jälkeen poliisisetä raiskasi tytön kaksi kertaa ja otti tiedottomasta uhristaan kännykkäkamerallaan 17 kuvaa, joista osa oli lähikuvia. Kuvat raiskaaja tallensi tietokoneelleen.
5. Tyttö oli kertonut rikoksesta ystävillleen ja lääkärille ja tehnyt asiasta rikosilmoituksen poliisille. Hän kertoi luottaneensa mieheen siksi, koska tämä oli poliisi. Tekijä olisi kuitenkaan tuskin jäänyt koskaan kiinni, jollei tyttö olisi vuonna 2008 ottanut IRC-Gallerian kautta yhteyttä Helsingissä tuolloin toimintansa aloittaneeseen nettipoliisiin. Nettipoliisi Marko Forss piti tytön kertomusta uskottavana ja käynnisti rikosta koskevan esitutkinnan.
6. Helsingin käräjäoikeus tuomitsi 1.2.2010 syytetyn 2 vuoden ehdolliseen vankeusrangaistukseen raiskauksesta ja sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan kuvan levittämisestä kahdeksi vuodeksi vankeuteen. Käräjätuomari Eija Larinkoksen puheenjohdolla istunut käräjäoikeus määräsi ranagistuksen kuitenkin ehdolliseksi. Käräjäokeus hylkäsi tekijää vastaan nostetun syytteen virka-aseman väärinkäyttämisestä tai vaihtoehtoisesti virkavelvollisuuden rikkomisesta. Poliisimies velvoitettiin maksamaan uhrilleen korvaukseksi psyykkisestä haitasta ja henkisestä kärsimyksestä 15 000 euroa. - Kostaapeli oli irtisanottu virastaan vuoden 2009 syksyllä.
7. Helsingin hovioikeus, jonne asianosaiset valittivat, tuomitsi 1.2.2011 antamallaan tuomiolla syytetyn raiskauksen ja sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan kuvan levittämisen lisäksi rangaistukseen myös virka-aseman väärinkäyttämisestä. Tekijälle tuomittiin näistä kolmesta rikoksesta ehdoton 2 vuoden ja 6 kuukauden vankeusrangaistus. Oikeudenkäyntiasiakirjat julistettiin salaisiksi 40 vuodeksi ratkaisun lopputulosta lukuun ottamatta.
8. Ainoastaan syytetty valitti hovioikeuden tuomiosta korkeimpaan oikeuteen, joka antoi tuomionsa eilen; todettakoon, että juttu esiteltiin ja siis ratkaistiin alustavasti jo 29.2.2012, eli jutun asiakirjat ovat kieräneet esittelyn jälkeen lähes vuoden viidellä jäsenellä ennen tuomion antamista. Korkein oikeus piti selvänä, että mies oli syyllistynyt raiskaukseen ja sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan kuvan levittämiseen. Sen sijaan korkein oikeus pohti, syyllistyikö mies lain tarkoittamaan virka-aseman väärinkäyttämiseen, kun hän houkutteli teinin asunnolleen näyttämällä virkamerkkiään.
9. Korkein oikeus piti selvänä, että poliisimiehen ammatti ja virkamerkki saivat uhrin luottamaan raiskaajaan. Korkeimman oikeuden mielestä poliisimies ei virkamerkkiä esittäessään kuitenkaan antanut ymmärtää, että hän olisi ollut juuri silloin virkatehtävässä ja käyttämässä julkista valtaa. Poliisi saavutti siis tytön luottamuksen keinoilla, joita laki ei määrittele virka-aseman väärinkäytöksi. Siksi korkein oikeus hylkäsi syytteet virka-aseman väärinkäyttämisestä sekä vaihtoehtoisen syytteen virkavelvollisuuden rikkomisesta.
10. KKO:n mukaan pelkästään se, että poliisinviran haltija vapaa-aikanaan esittää virkamerkin, ei kuitenkaan merkitse, että hän sillä hetkellä ilmoittaa toimivansa ja toimii virkatehtävässään. Virkamerkin esittämiselle voi olla myös "muita syitä", toteaa KKO. (Sitä, mitä nämä muut syyt voisivat ollat, KKO:n perusteluissa kuitenkin vaietaan tyystin.) KKO:n mukaan poliisimiehen toimimisvelvollisuudet ja toimivaltuudet ovat laajat myös hänen vapaa-aikanaan. Kun virka-aseman väärinkäyttäminen on rangaistava kuitenkin vain tahallisena tekona, on KKO:n kannanoton mukaan perusteltua edellyttää, että virkatehtävä, johon poliisimiehen väitetään tietyllä menettelyllään vapaa-aikanaan ryhtyneen ja jossa virka-aseman väärinkäyttämisen väitetään tapahtuneen, on selvästikin merkinnyt julkisen vallan käyttöä, ja vastaavasti, että sellainen poliisimiehen toimimisvelvollisuus, jonka hänen väitetään laiminlyöneen, on ollut riittävän selvä.
11. Kotoaan karkumatkalla olevan 16-vuotiaan kohtaaminen kadulla öiseen aikaan on omiaan herättämään huolestuneisuutta kenessä tahansa, sanotaan KKO:n perusteluissa hieman hurskastelevaan sävyyn. Hovioikeuden tuomiossa viitattu poliisilain 9 §:n 3 momentin säännös ei kuitenkaan velvoita poliisimiestä ryhtymään vapaa-aikanaan kiireellisiin toimenpiteisiin vain siitä syystä, että tilanne on huolestuttava. Myöskään poliisilain 11 §:n säännös, johon syytteessä on viitattu, ei oikeuta poliisimiestä ottamaan kiinni alaikäistä, ellei tämän turvallisuutta uhkaa vakava ja välitön vaara. Kyseisessä tapauksessa mikään asiassa ei kuitenkaan viittaa siihen, että B:n turvallisuutta olisi syytteessä tarkoitetussa tilanteessa uhannut lainkohdissa tarkoitettu rikos tai välitön ja vakava vaara. Sellaisina ei voida pitää A:n itsensä taholta uhkaavaa vaaraa.
Mistään seikasta ei KKO:n mukaan voida myöskään päätellä, että tyttö olisi lähtiessään poliisimiehen seurassa tämän kotiin kello kaksi yöllä käsittänyt poliisin toimivan virkatehtävässään, tai että syytetty olisi poliisimiehenä häntä poliisilain nojalla tähän käskenyt tai määrännyt. Syytteessä ei ole edes väitetty syytetyn käyttäneen rikoslain 40 luvun 7 §:n 1 momentin 2 kohdan edellyttämällä tavalla väärin asemaansa käskyvallassaan tai välittömässä valvonnassaan olevaan henkilöön nähden.
12. KKO:n perustelujen mukaan on sinänsä selvää, että poliisimiehen ammatti ja sen osoitukseksi esitetty virkamerkki ovat saaneet tytön luottamaan syytettyyn. Tämän luottamuksen perusteena ei kuitenkaan voida katsoa olleen sen, että syytetty olisi toiminut sillä hetkellä virkatehtävässään, vaan sen, että poliisimiehiä ja poliisin ammattikuntaa kohtaan yleensä tunnetaan luottamusta, KKO päättelee. Syytetyn ei siten voida katsoa virkamerkin esittäessään toimineen poliisimiehenä virassaan eikä käyttäneen julkista valtaa virkatehtävässä.
13. KKO:n päättely ja lain tulkinta vaikuttaa toki lain säännösten sanamuodon valossa objektiivisesti arvioiden sinänsä johdonmukaiselta. Mutta, mutta. Eikö tulkinnassa ja päättelyssä olisi tullut lähteä nimenomaan siitä, millaiselta öinen tapaaminen kadulla vaikutti karkumatkalla ja hädissään olleen nuoren 16-vuotiaan tytön kannalta? KKO:n fundeerasi, että "mistään seikasta ei voida päätellä, että tyttö olisi lähtiessään poliisimiehen seurassa tämän kotiin käsittänyt poliisin toimivan virkatehtävässään". Tämä johtopäätös ei ole minusta vakuuttava, vaan päin vastoin voitaisiin perustellusti lähteä siitä, että tyttö on nimenomaan voinut luottaa siihen, virkamerkin esittänyt ja poliisiksi itsensä esitellyt mies toimi ja ryhtyi auttamaan häntä nimenomaan "virkansa puolesta".
14. Oikeuskysymys, johon KKO on halunnut ennakkopäätöksensä sanoman visusti rajata, tuntuu raiskausrikoksen härskiys huomioon ottaen melko makaaberilta; jokseenkin vähäisen yksityiskohdan tarkastelussa on sivuutettu, mitä rangaistuksen mittaamiseen tulee, itse pääasia eli raiskausrikoksen vakavuus. Kysymyksessä on todella vakava rikos, jossa poliisi on käyttänyt törkeällä tavalla ("viekkaudella ja vääryydellä" ) hyväkseen 16-vuotiaan nuoren tytön hädänalaista asemaa ja tämän poliisia kohtaan tuntemaa luottamusta.
15. Se, oliko raiskaaja syyllistynyt myös virka-aseman väärinkäyttämiseen, ei minusta olisi saanut vaikuttaa teosta tuomittuun rangaistukseen. KKO on kuitenkin alentanut tuomittua vankeusrangaistusta kolmella kuukaudella nimenomaan sen vuoksi, että syytetty ei ollut syyllistynyt virkarikokseen, josta hovoikeus oli hänet tuominnut. Minusta tuomitun yhteisrangaistuksen alentamiseen ei rikoksen tekotapa ja tekoon johtaneet olosuhteet huomioon ottaen ole ollut asiallista syytä.
16. Jos olisin itse osallistunut jutun ratkaisemiseen KKO:ssa, olisin todennäköisesti ollut sitä mieltä, että syytetty on syyllistynyt myös hoivoikeuden hänen syykseen lukemaan virkarikokseen. Mutta vaikka olisin hylännyt sanottua rikosta koskevan syytteen, en olisi tuolla perusteella lieventänyt hovioikeuden tuomitsemaa vankeusrangaistusta.
17. Syytetty toki valitti yksin hovioikeuden tuomiosta KKO:een, jolloin reformatio in peius -kielto on estänyt hovioikeuden tuomitseman rangaistuksen koventamisen. Reformatio in peius -kielto ei kuitenkaan estä hovioikeuden tuomitseman rangaistuksen pysyttämistä, vaikka virkarikosta koskeva syyte tuli KKO:ssa hylätyksi. KKO:n tulkinta ja lainkäyttö on ollut liian muodollista, jolloin oikeudenmukaisuus on kärsinyt. Tekijälle tuomittua rangaistusta on lievennetty lähinnä muotoseikan perusteella, vaikka hovioikeuden tuomitsema rangaistus on teosta ilmenevä kokonaistilanne ja härskiys huomioon ottaen oikeudenmukainen rangaistus raiskausrikoksesta.
18. Olisin lausunut tuomiossa ko. osin tähän tapaan:
Silloin, kun syytetty on valittanut yksin hovioikeuden tuomiosta, ei hovioikeuden tekijälle tuomitsemaa rangaistusta voida reformatio in peius -kieltoa koskevan normin johdosta koventaa. Mainittu kielto ei sen sijaan edellytä, että syytetylle kahdesta tai useammasta rikoksesta tuomittua yhteistä rangaistusta on alennettava, jos jokin päätekoon nähden liitännäinen ja sitä vähäisempää rikosta koskeva syyte syytetyn valituksen johdosta hylätään (ks. tämän johdosta myös Virolainen, Reformatio in peius -kiellosta 1977 s. 257). Vaikka A:ta vastaan ajettu syyte virka-aseman väärinkäyttämisestä on hylätty, ei hovioikeuden hänelle tuomitseman vankeusrangaistuksen alentamiseen ole syytä. Syytetyn viaksi luetut rikokset ovat laadultaan vakavia. Syytetty on käyttämällä hyväkseen hädänalaisessa tilassa olleen 16-vuotiaan uhrin luottamusta syyllistynyt uhrin yksityisyyttä ja itsemääräämisoikeutta vakavasti loukkaavaan rikolliseen tekoon. Oikeudenmukaisena rangaistuksena näistä rikoksista on pidettävä vähintään hovioikeuden syytetylle tuomitsemaa 2 vuoden 6 kuukauden vankeusrangaistusta.
51 kommenttia:
Tällä tavalla kyllä murennetaan pikkuhiljaa entistä enemmän kansalaisten luottamusta viranomaisiin, ja toki oikeuslaitokseenkin.
Pitäisikö kansalaisen muka tietää milloin poliisi on virkatehtävissä ja sen ulkopuolella, ja miten poliisin käytöksestä tai tämän voi ulospäin erottaa, ellei ko. poliisi satu olemaan vaikka selvästi päihtynyt.
Onko toimintamalli siis kieltäytyä minkäänlaisesta yhteistyöstä, ennen kuin poliisi A. todistaa olevansa poliisi ja B. olevansa virantoimituksessa suorittamassa virkatehtävää. Muussa tapauksessa voidaan olettaa että hän toimii yksityishenkilönä, eikä siis nauti erityisasemasta enempää kuin kuka tahansa vastaankulkija siitä huolimatta että ns. lätkä löytyisi.
Nyt tarvittaisiin nopeasti ohjeistukset ja jonkinlainen tiedotuskampanja siitä, mistä virantoimituksessa olevan poliisin erottaa mahdollisesta näyttelijästä.
Onko uusi oletusasetus, että poliisiin ei voi, tai kannata luottaa, ennen kuin toisin todistetaan?
KKO 2013:6 nostaa taas kerran esiin kysymyksen, miten KKO:n saisi pudotettua korkeasta norsuunluutornistaan tavallisten ihmisten pariin, ylimmän tuomioistuimen riipumattomuutta vaarantamatta. Näin eräänä syynä blogistinkin perustelusti kritisoiman sisäsiittoisen nimityskäytännön. Blogistin ratkaisu tuomarinvalintalautakunnan kytkemisestä asiaan voisi auttaa.
Eräs muu anonyymi heti komentissaan blogiin 694 mielenkiintoisen ajatuksen:
"Tuomarit nimittäisi alemmissa asteissa korkeimmat oikeudet (KKO ja KHO) ja niiden jäsenet olisivat valtioneuvoston eistyksestä eduskunnan nimitettäviä niin että perustuslakivaliokunta julkisesti haastattelisi ehdokkaat ja antaisi lausunnon eduskunnan täysistunnolle, joka lopullisesti vahvistaisi nimityksen. Nimitys olisi vihdoin avoin ja demokraattinen."
Miten voikin meillä olla näin paska Korkein oikeus!
Virkamerkin näyttäminen todisti raiskaajan olleen poliisi eli siis luotettava henkilö. Näin ei olisi ollut, jos poliisi olisi näyttänyt vaikkapa ajokorttiaan.
Miten KKO:n tuomarit saa vastuuseen virkavirheestä?
Satun olemaan tämän palstan tuomarilukija. Palsturin oma perusteluehdotus taisi jäädä muistiini ja jos joskus olisin vastaavassa tilanteessa, tiedän minne surffailla leikkaamaan ja liimaamaan johonkin tulevaan tuomioon tätä perustelukomponenttia. Täytyy kuitenkin todeta, että vastaavalla tavalla olen kirjoittanut ja tiedän muutenkin tässä maailmassa kirjoitetun.
Kummallisinta jutussa on se, että käräjäoikeus tuomitsi ehdollisena vankeusrangaistuksen.
Helppo yhtyä kritiikkiin. Kokemuksesta tiedän, että poliisimerkin vilauttaminen myös poliisin vapaa-ajalla on sen verran iso juttu, että tavallinen kansalainen käsittää sen helposti niin, että nyt käytetään virkavaltaa. Joten KKO:n perustelu "Mistään seikasta ei voitu myöskään päätellä" on jälleen kerran tavalliselle elämälle vieras. Jospa sitä olisi päätelty vaikka siitä, kuka voi noin vain näyttää poliisin virkamerkkiä.
"Kummallisinta jutussa on se, että käräjäoikeus tuomitsi ehdollisena vankeusrangaistuksen".
Niin, mutta ehkäpä naistuomarit ymmärtävät miehiä paremmin lapsia raiskaavia poliisisetiä...
Siitähän vasta rattoisaa tulisi, jos eduskunnan veijarit pääsisivät haastattelemaan tuomariehdokkaat!
KKO:n tuomio osoittaa, kuinka vieraantunut se on tavallisen ihmisen arjesta, jos näin fraasinomaisesti sanotaan. Hovioikeuden tuomio on ollut täysin oikea. KKO ei tunne poliisin virkamerkin merkitystä.
Myös eräät KKO:n antamat ratkaisut siitä, mikä väline totettaan ampuma-aseeseen ja teräaseeseen verrattavalla välineellä tehdyn törkeän pahoinpitelyn, ovat myös selvästi vääriä.
KKO:n jäsenet ovat siviiliasioihin perehtyneitä ja heikon käytännön juridikan omaavia lainsoveltajia, minkä vuoksi rikosasioissa mennään metsään, että kolisee!
Kokeneet polliisimiehet tuntuvat olevan "kovia poikia" raiskamaan alaikäisiä tyttölapsia.
Vuonna 2009 lehdistössä kohistiin Itä-Suomen hovioikeuden tuomiosta, jolla hovi lievensi tuntuvasti alaikäisen raiskauksesta tuomitun, yli 50-vuotiaan suonenjokelaisen poliisimiehen rangaistusta. Kuopion käräjäoikeus oli tuominnut ylikonstaapelin kahden ja puolen vuoden vankeuteen raiskauksesta ja lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä.
Hovioikeus alensi rangaistukseksi vuodeksi ja 10 kuukaudeksi vankeutta ja määräsi sen ehdolliseksi. Lisäksi mies tuomittiin 70 tunnin yhdyskuntapalveluun.
Hovioikeus perusteli ratkaisuaan sillä, että käytetty väkivalta oli ollut "verrattain lievää" ja että teko tapahtui "lähellä suojaikärajaa". Uhri oli tekohetkellä 15-vuotias. Hovioikeus alensi myös uhrille määrätyn 8 000 euron kärsimyskorvauksen 5 000 euroon. Rikokset tapahtuivat kymmenen vuotta aikaisemmin.
Tältä seisomalta näytästää omituiselta, mutta kun ottaa huomioon tämän omituisen otusten kerhon niin...
Virkamieskunnalla näyttää olevan oikeus erityisen oikeudenmukaisiin oikeudenkäynteihin, kynnys on korkealla, kun ei ylitä toimivaltaansa ei ole. syyllinen, siihen tai ylipäätään mihinkään rikokseen.
l Virkamies (viranomainen) voi alittaa toimivaltansa. Jos toisenlaisella tuomiolla olisi ollut vaikutusta tämän entisen poliisimiehen nykyiseen asemaan uudessa virassa tai eläkkeeseen... ikuinen salaisuus tämä ei ole vain se neljäkymmentä vuotta.
Saako poliisi vilautella virkamerkkiään milloin vaan ja miten? Onko siitä olemassa joku sääntö?Tuohan on ollu ilmiselvää oman edun tavoittelua rikollisessa mielessä "viran puolesta".
Yäk, miten meidän oikeusjärjestelmä valillä haisee!
Eilen oli IL:ssa selostus ex NHL kiekkoilijan hyväksikäyttöasiassa, joka tapahtui USA:ssa. Syytetty neuvotteli itselleen neljän vuoden vankeuden syyteneuvottelussa. Tuomari ei tätä niellyt, vaan määräsi 15 vuotta vankeutta ja lätkämiehen ikuiseen seksiterapiaan.
Mistä voidaan tämän jälkeen yleensä päätellä, koska poliisi on virkatehtävissä, jos virkamerkin esittäminen ei tarkoita sitä, että poliisimies toimii virassaan ja käyttää julkista valtaa virkatehtävässä. Pitääkö kohdatessaan siviiliasuisen poliisimiehen odottaa, että hän poliisilain nojalla käskyttää tai antaa määräyksen, jotta voisi vähänkään uskoa hänen olevan virkatehtävissä. Onko sekään riittävä tunnusmerkki virkatehtävästä vai pitääkö todella edellyttää, että hänellä olla mukanaan esimiehensä antama kirjallinen todistus virkatehtävästä ennen kuin voi jatkossa luottaa poliisin käyttävän julkista valtaa.
Näyttääpä naivilta blogistin oma ehdotus perustelulausumaksi. KKO ei tokikaan johda normeja mistään 1970-luvulla julkaistuista sinänsä ansiokkaista väitöskirjoista, vaan perustaa oikeusohjeensa oikeuslähdeopillisesti mahdollisimman ylhäältä löytyvään oikeuslähderyhmään. Hakusanalla "refomatio in peius" löytyy aika monta KKO:n ratkaisua ilman, että itsestäänselvyyksien osalta täytyy viitata johonkin ehkä oikeustieteellisessä peruskoulutuksessa tärkeään väitöskirjaan.
Heh, heh! Eihän tuossa kuivtellussa tilanteessa väitöskirjan lyhyestä kannanotosta ole toki "johdettu oikeusnormia", mihin perustuen ko. kyysmys olisi ratkaistu, vaan kuten viittaustyylistäkin ilmenee, kyse on vain informatiivisestä viittauksesta. Viitatussa asiassa ei ole toki kysymys mistään itsestään selvyydestä. Mutta anonyymihän ei näytä oikein bonjaavan koko asiaa.
Tämäntapauksia viittauksia eisintyy hyvin usein mm. Ruotsin ja Norjan korkeimpien oikeuksien perusteluissa puhumattakaan eräiden muiden maiden ylimpien oikeuksien tuomion perusteluista. Oikeuskulttuureissa on todella eroja, sillä Suomen KKO:ssa oikeuskirjallisuuteen viittaaminen on sitä vastoin julistettu nykyisin lähestulkoon pannaan syistä, joita voidaan toki arvailla. Alemmat oikeudet eli käräjäoikeudet ja hovioikeudet sen sijaan näyttävät viittavaan nykyisin entistä useammin oikeuskirjallisuuteen.
Poliisihallitus voisi nyt teettää uudet uniformut niille poliiseille jotka eivät käytä poliisin virka-asua, rikostutkijat ym. Ne voisi olla vaikkapa nykyisten poliisien sinisten asujen kaltaisia mutta väriltään kirkkaan keltaisia. Kuitenkin niin ettei Lassila&Tikanojan virkapuvut sekoitu niihin.
Ja yksinkertaista, virkamerkkiä ei käytetä ellei olla virantoimituksessa asianmukaisesti pukeutuneena.
Kun ei kerta virka-aseman väärinkäyttöä ko tapauksessa niin uusi laki tarvitaan nopeasti, virkamerkin väärinkäyttö, samoilla sanktioilla kuin virka-aseman väärinkäyttö.
Lievä virkamerkin väärinkäyttö, virkamerkin väärinkäyttö ja törkeä virkamerkin väärinkäyttö.
Kyllä tähän ainakin pari työryhmää kannattaisi Räsäsen Päivin valjastaa, sopivalla korvauksella tietenkin.
Entä jos tyttö olisi surmannut poliisin sen jälkeen kun tämä oli näyttänyt virkamerkkinsä? Olisiko tällöin kyseessä murha RL 21:2 §:n 4 kohdan ("tappamalla virkamies hänen ollessaan virkansa puolesta ylläpitämässä järjestystä tai turvallisuutta taikka virkatoimen vuoksi") mukaan?
Tämän ennakkopäätöksen logiikan mukaan ko. poliisi ei ollut suorittamassa virkatointa, joten hänen surmaamisensa olisi ollut "ainoastaan" tappo. Sitä vain ihmettelen, että olisiko korkein oikeus päätynyt tällaiseen johtopäätökseen päinvastaisessa tilanteessa...
Jos virkamerkkiä näyttävä siviiliasuinen polliissi ei KKO:n mukaan ole virkatehtävässä, niin lieneekö mahdollista että myöskään poliissin virkapuvussa oleva ole virkatehtävissä?
Pitänee vissiin jatkossa jokaisella pysäytyskerralla:
1) pyytää virkamerkit nähtäväksi
2) kysyä ovatko virkatehtävissä
3) soittaa hätäkeskukseen ja pyytää välittämään soittopyynnön jollekin poliisidirikalle
4) poliisidirikan soittaessa takaisin, kysymällä varmistaa että konstat on virkatehtävissä
;)
Toisaalta, jos poliisi näyttääkin virkamerkkinsä niin silloin täytynee varoa joutumasta raiskatuksi. :D
Olisikohan poliisimies, lasten raiskaaja, menettänyt eläkkeensä mikäli virkarikos syyte olisi mennyt läpi?
KKO siis suojeli omiaan, ettei raukkaparka menettäisi eläkkeitään?
Siinäkö syy, tähän absurdiin päätökseen?
Kokonaistuomion olisi pitänyt olla vähintään 4 vuotta ehdotonta vankeutta. Nythän tämä ukko, istui tekosistaan vain vuoden vankeudessa koska oli ensikertalainen ehdottomaan vankeuteen tuomittu.
Mutta kuten nyt useampikin tietää ja tajuaa pikkuhiljaa, Suomen oikeusjärjestelmä suojelee vahvoja ja tuhoaa heiko köyhät yksilöt.
Mitäköhän muuten kuuluu niille nuorukaisille jotka saivat yhdessä 800.000 euron korvaukset niskaansa Teostolta, musiikin laittomasta jakamisesta?
Korkeimman oikeuden päätöksiä käytetään usein perusteluina alioikeuksien tekemissä ratkaisuissa.
Niillä on siis selkeästi ohjaava vaikutus, tässä tapauksessa korkein oikeus ohjaa metsään.
Korkeimman oikeuden päätöksen perusteella poliisi voi vapaa-aikana käyttää julkista valtaa virkamerkkiä vilauttamalla, tuskin monikaan ryhtyy siinä tilanteessa kyselemään työvuorolistojen perään.
90-luvulla ollessamme tunturialueella pilkillä, lomalla ollut torniolainen poliisi tuli kyselemään kalastuslupia.
Kysyessämme häneltä, että millä oikeudella hän kyselee kalastuslupia, hän näytti virkamerkkinsä, jonka saimme talletettua videokameralla.
Myöhemmin selvisi, että hän ei ollut virantoimituksessa, vaan kalastusreissulla kuten mekin.
Olisimmekohan saaneet sakot ja menettäneet kalastusvälineemme, mikäli emme olisi näyttäneet hänelle lupiamme?
Olisimmeko syyllistyneet virkavallan vastustamiseen?
Toin tuon esimerkin esille osoittaakseni, että poliisi käyttää virkamerkkinsä avulla julkista valtaa myös vapaa-aikanaan.
Korkein oikeus on käyttänyt runsaasti aikaa päätöksensä sorvaamiseen, joten jostakin muualta kuin ajan puutteesta on haettava syyt noinkin pieleen menneelle ratkaisulle.
Nyt tarvitaan pikaisesti uusi laki, kuten edellinen kirjoittaja esittikin, virkamerkin väärinkäyttämisestä.
Tuotakaan asiaa korkeimman oikeuden muita viisaammat eivät ole osanneet ennakoida.
Kko:n rangaistuksen mittaamista koskevassa osassa mainittiin luottamus poliisiin. Päätöstä voi luke niin, että virkamerkin näyttäminen vaikutti rangaistukseen (2 v sijasta 2 v 3 kk?). Blogistin ehdotuksessa tämä aspekti jäi vielä vähemmälle kuin kko:lla.
Koska enempää poliisilaissa kuin poliisiasetuksessakaan ei ole määrätty sitä, miten poliisina esiintyminen raiskauksen valmistelussa on suoritettava, niin xx.ää ei voida tuomita virka-aseman väärinkäytöstä. (HAH).
Kerroin eilen kommentissani Itä-Suomen HO:n antamasta tuomiosta, jolla hovioikeus lievensi poliisimiehelle lapsen raiskaamisesta käräjäoikeudessa annetun 2 v 6 kk vankeusragaistuksen ehdolliseksi vankeusrangaistukseksi. Ko. rikos oli tapahtunut jo v. 1999.
Mutta ei tässä vielä kaikki, sillä KKO antoi ko. jutussa poliisille valitusluvan - vaikka kyse oli "pelkästäään näytöstä" - ja 7.6.2011 antamallaan tuomiolla hylkäsi entistä poliisimiestä ajetun syytteen kokonaisuudessaan. KKO ei julkaissut ratkaisuaan ennakkopäätöksenä ja jutun asiakirjat määrättiin salaisiksi 60 vuodeksi.
KKO ei antanut ratkaisustaan heti myöskään julkista tiedotetta, vaan sanottu tiedote annettiin vasta seuraavana päivänä eli 8.6.-11 ja sen jälkeen, kun olin blogijutussani 439/7.6.2011 ("KKO kumosi salaisella päätöksellään hovioikeuden ex-poliisille langettaman lapsenraiskaustuomion") ihmetellyt moista salamyhkäisyyttä.
Onko ABC:n poliisialennus voimassa vain virkamerkkiä vastaan ja työaikana? Ymmärtääkseni tarjous on tarkoitettu koskemaan ruokailua? Jos tarjous on voimassa vain virkamerkkiä vastaan ja koskee kaikkia tuotteita, pitää poliisin käydä ruokakaupassa työaikana.
Eikös vuoden 2009 jutun yhtenä lievennysperusteena ollut myös se, että poliisi oli naimisissa ja perheellinen?
Luettuani tekstin, niin minulle ei tullut mitään muuta mieleen kuin uutisointi heti tapahtuman tultua julkisuuteen, jossa poliisiylijohtaja Paatero kertoi mielipiteensä, että kyllä poliisiakin pitäisi rankaista tahallaan tehdystä rikoksesta.
Niin, tuollaistahan/tällaistahan se se sitten tuppaa oleen, tämä suomalainen "keskustelu"...
"Oikeuskulttuureissa on todella eroja, sillä Suomen KKO:ssa oikeuskirjallisuuteen viittaaminen on sitä vastoin julistettu nykyisin lähestulkoon pannaan syistä, joita voidaan toki arvailla."
En kannata tuota KKO:n käytäntöä, mutta yksi peruste sille on: ainakin käytännön oikeuslähdeopissa KKO:n oikeuskäytäntö on oikeuskirjallisuuden yläpuolella. Olisi loogisuuden kannalta outoa, että oikeuslähteellisesti ylempää lähdettä perusteltaisiin alemmanasteisella lähteellä.
Kun poliisi näyttää virkamerkkinsä, on kyseessä aina virantoimitus;
1. On selvää, että poliisi käytti virkamerkkiä hämäystarkoituksessa.Tästä ei voi sulkea pois virantoimituselementtiä, koska raiskauksen uhri ymmärsi poliisin olleen virantoimituksessa.
2. Virantoimitusta tai virkavallan väärinkäyttöä on mmyös erehdyttäminen jotakuta tässä asiassa.
3. Hyvä veli-kerho toimii ja voi hyvin näköjään tässäkin asiassa.
4 KKO ylläpidetään verovaroin. En veronmaksajana hyväksy heiddän työnsä laatua. Vaadin parempaa. Blogisti on tuonut esiin korkeimmassa lainkäytössä sellaisia puutteita ja lapsuksia, että en kyseistä tuomioistuinta voi kunnioittaa. Kaalimaan vartijoina toimivat pukit eivät täytä tasonormeja, mitä KKO:n tehtävältä vaaditaan.
"En kannata tuota KKO:n käytäntöä, mutta yksi peruste sille on: ainakin käytännön oikeuslähdeopissa KKO:n oikeuskäytäntö on oikeuskirjallisuuden yläpuolella. Olisi loogisuuden kannalta outoa, että oikeuslähteellisesti ylempää lähdettä perusteltaisiin alemmanasteisella lähteellä".
Anonyymi ei nyt oikein ymmärrä, mistä asiassa ja oikeuslähdepissa sekä tuomion perustelemisessa on kysymys.
Ei muiden valtioiden tuomioistuinten perusteluissakaan viitata oikeuskirjallisuuteen toki sen vuoksi, että oikeuskirjallisuus olisi oikeuslähteiden hierarkiassa ennakkopäätösten yläpuolella! Siitä ei todellakaan ole kyse eikä kukaan ole sellaista edes väittänyt.
Hyvä ettei tuomittu virkavallan vastustamisesta.
KKO:n perusteluissa sanotaan:
"Mistään seikasta ei voida myöskään päätellä, että B olisi lähtiessään A:n seurassa tämän kotiin kello kaksi yöllä käsittänyt A:n toimivan virkatehtävässään".
Perusteluissa ei kerrota, mihin tämä päätelmä perustuu. Ilmeisesti vain KKO:n neuvosten hatusta tempaisemaan omaan arvioon. Siitä, miten B eli uhri eli B itse oli tilanteen mieltänyt, ei perusteluissa kerrota mitään. KKO:ssa ei toimitettu suullista käsittelyä, jossa B:tä ja A:ta olisi kuultu henkilökohtaisesti ja selvittää, miten B oli tilanteen ja A:n toiminnan kokenut.
Mutta kuten todettua, ratkaisevaa tapauksessa oli toki se, että B oli voinut luottaa A:han, koska tämä kertoi olevansa poliisi ja esitti hänelle virkamerkkinsä. Se, toimiko A virkatehtävässään vai ei, on sivuseikka. Näin ollen se, että A vapautettiin virkarikossyytteestä, ei olisi saanut johtaa A:lle tuomitun rangaistuksen lieventämiseen.
Jörn Donnerin "Mammutti" -kirjan antia:
- Urho Kekkosella oli suhde Armi Ratian kanssa, so. Urkki nussi Armia
- Tarja Halonen nipisti Jörkkaa pyllystä, siis perseestä, eduskunnassa.
Ehkä 90-vuotismuistelmissaan Jörkka on jo päästänyt Tarskan nipistelemään etumustaan!
Tämä Jörkan kökköfilmejä 60-luvulta joudutaan nyt seuraamaan koko hemmetin helmikuu telkkarista!
Minua myös ihmetyttää, että KKO on tuolla kannalla. Rikoslain 40 luku alkaa menettää merkityksensä, sillä jos poliisi ei kyseisessä tuilanteessa rikkonut virkavelvollisuuksiaan, käyttänyt virka-asemaan väärin, niin ainakin yritys oli kova.
Onko tuomioissa rikosnimikkeiden osuudet kokonaistuomiosta eritelty. Ei varmaankaan, vaan oikeuden mielestä sopivan määrän putkaa,linnaa, vankeutta keräännyttyä, lopuista ei rangaista lainkaan.
Miksi raiskausrikokset aiheuttavat yleisyyteensä nähden suuria tulkintaongelmia. Eikö tuomarit opi prosesseista, mikä olisi lähelle oikein ja toteuttaisi rangaistuksen tarkoitusta.
Rikosnimikkeet eli ne rikokset, joihin tekijä on syyllistynyt, mainitaan tuomiolauselmassa. Rangaistuksia ei eritellä, vaan kahdesta tai useammasta rikoksesta tuomitaan yhteinen rangaistus. Ko. tapauksessa käräjäoikeus on tuominnut syytetyn raiskauksesta ja sukupuolisiveelisyyttä koskevan kuvan levittämisestä 2 vuoden ehdollisen vankeusrangaistuksen. HO luki syytetyn syyksi myös virka-aseman väärinkäyttämisen ja tuomitsi mainituista kolmesta rikoksesta syytetylle 2 vuoden 6 kuukauden ehdottoman vankeusrangaistuksen. KKO hylkäsi syytteen virkarikoksesta ja tuomitsi syytetyn kahdesta muusta rikoksesta 2 v 3 kk vankeuteen. Luultavasti KKO on "laskenut" niin, että hovioikeuden tuomitsemista rikoksista raiskaus "tekee" 2 vuotta ja kaksi muuta rikosta kumpikin 3 kk vankeutta. Kun virkarikos putoaa pois, niin silloin KKO järkeili, että syytetylle "jää" suoritettavaksi 2 v 3 kk vankeusrangaistus. Mutta koska virkarikoksen "pudottaminen" pois syyksi luettujen rikosten joukosta ei tee syytetyn rikosta tekojen kokonaisuus ja erityisesti uhrin luottamuksen pettäminen huomioon ottaen yhtään vähäisemmäksi, ei KKO:n olisi tarvinnut eikä minusta myöskään pitänyt tällä perusteella lieventää hovoikeuden tuomitsemaa yhteisrangaistusta.
Suomen Kuvalehden haastattelussa Jörkka toteaa, että Suomi umpeen korruptoitunut maa, mutta ei rahalla, vaan ystävyydellä ja suhteilla... Tsast dinking about tät Zaska!
Jörkan noudattaman logiikan, ns. Tartsan naislogiikan mukaan ruotsalainen Ruotsi on hienoa, samoin virolainen Viro, venäläinen Venäjä sekä norjalainen Norja, mutta suomalainen Suomi on fasismia.
Tosin Donner esitti venäjän kielelle samanlaista asemaa Virossa kuin ruotsilla on Suomessa, mutta eipä ottanut siellä tulta.
Miten rangaistusta voidaan lieventää vain sillä perusteella, että poliisi ei ollut virantoimituksessa? Vaikka nimenoaan oli virkamerkkiään näyttänyt...Eikö rangaistuksen pitäisi olla poiisimiehen kohdalla kovempi kuin muiden tavallisten pulliaisten? Miksi ihmeessä poliisilakiin on kirjattu niin naurettava 9c, jos sillä ei ole mitään merkitystä.
"Poliisimiehen on virassa ja yksityiselämässään käyttäydyttävä siten, ettei hänen käyttäytymisensä ole omiaan vaarantamaan luottamusta poliisille kuuluvien tehtävien asianmukaiseen hoitoon. Arvioitaessa poliisimiehen käyttäytymistä otetaan huomioon myös hänen asemansa ja tehtävänsä poliisihallinnossa."
Eikö järjestypoliisissa toimiva poliisimies nimenomaan toimi lähellä kansalaisia ja häntä tulisi voida pitää erityisen luotettavana?
Kuvottava tapaus ja KKO:lta omituinen ratkaisu.
Edellinen anonyymi ihmettelee, mikä merkitys ylipäätään on poliisilain 9 c §:llä.
Pykälä on virkamieslautakunnassa melko ahkerassa käytössä. Viimeksi törmäsin siihen, kun virkamieslautakunta totesi miespuolisen poliisimiehen menetelleen moitittavasti, kun hän oli käynyt sairausperusteisen virkavapauden aikana ravintolassa. Kyse ei ollut alkoholin nauttimisesta, tanssista eikä tapahtumat sijoittuneet edes klo 23 myöhemmäksi.
Edellä oli puhetta oikeuslähdeopista. Se on mielestäni vanhentunut eikä vastaa todellista tuomarin päätöksentekotapaa.
Oikeuslähdeoppi perustuu vahvoine ja heikkoine oikeuslähteineen puhtaaseen teoriaan. Tosiasiassa oikeudelliset ratkaisut perustuvat muuhun kuin tuollaiseen hierarkkiseen ajatteluun.
Laki on toki se lähtökohta, mihin tuomari on "sidottu" ja mistä oikeudellinen tulkinta lähtee liikkeelle. Perustuslaki itsekin toteaa, että viranomaisen on lakia tarkoin noudatettava (PL 2 §). Oikeudenkäymiskaaressa on säännös, josta voidaan johtaa peruste lanvalmisteluaineiston painoarvolle laintulkinnassa, kuten myös maantavalle (OK 1:11). Oikeuskäytännöllä voidaan muutoksenhakusäännöksistä lukea tukea sille, että ainakin korkein oikeus on prejudikaatteja antava instanssi.
Silti todellisuudessa monilla muillakin oikeuslähteillä on paljon merkitystä oikeudellisessa ratkaisutoiminnassa ja muussakin tulkinnassa (tutkijoiden laintulkinnat).
Esimerkiksi ns. palvelupetoksen rangaistavuus ei näytä perustuvan rikoslain 36:1 petossäännöksen sanamuotoon. Taksikuskia ei erehdytetä, kun tilataan taksi ilman aikomustakaan maksaa tai käydään kampaajalla samassa aikomuksessa. Tästä huolimatta teko on rangaistava petoksena, koska ns. reaalisilla argumenteilla (yksi tärkeä oikeuslähde) voidaan perustella, että käytännössä seuraukset pelkässä sanamuodossa pysyttäessä olisivat lain soveltamisen kannalta epäsuotavat. Analogia varsinaisen suullisen erehdyttämisen ja "hiljaisen" oikeustoimen kesken ei ole juridisesti merkityksellinen.
Lain sanamuoto saa väistyä ja painavammat perusteet ratkaisevat laintulkinnan. Tästä vastaavasta on lukuisia esimerkkejä erityisesti Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisukäytännössä, jossa väljä ihmisoikeussopimuksen teksti helposti salliikin "vapaamman" tulkinnan.
Todellisessa laintulkinnassa mielestäni kaikki oikeuslähteet ovat tosiasiassa yhtä tärkeitä. Painavin perustelu voittakoon.
KKO 2013:6 näyttää perustelujensa valossa siltä, että korkein oikeus ei ole ajatellut asiaa ihan kaikkien oikeuslähteiden valossa. Lopputulos on siksikin mennyt pieleen.
Tärkeintä olisi, että tuomari tai tuomioistuin kirjoittaisi ratkaisun perusteluihin reilusti näkyviin oikeudellisen päättelynsä ja siis myös sen, mille oikeuslähteille on kussakin tapauksessa pantu painoa ja mille taas kenties ei. Voidaan toki anonyymin tavoin korostaa, että oikeuslähteet ovat samanarvoisessa asemassa tai sitten valitsevan käytännön mukaan väittää, että tietyt oikeusähteet ovat ehdottomasti velvoittavia, toiset taas ainoastaan heikosti velvoittavia, kolmannet vain sallittuja jne.
Mutta eihän tällaisesta teoretisoinnista ole oikeusjutun asianosaisille eikä liioin ulkopuolisille (yleisölle) juuri mitään hyötyä, jollei tuomion perusteluista näy, miten oikeus/tuomari on ao. konkreettisessa tapauksessa arvioinut eri oikeuslähettiä ja punninnut keskenään vastakkaisia juridisia perusteita ja tulkintoja.
Mahtaako KKO:n tympääntyminen enimmäkseen perättömien tuomareita vastaan ajettavien virkarikosten tutkintaan vaikuttaa laajemmin virkarikossäännösten tulkintaan? Jos tuomarin väitetty menettely ei ole tehty virassa, KKO pääsee jättämään jutun tutkimatta väärässä instanssissa tehtynä.
Mielestäni KKO:n ratkaisu on oikea. On mielestäni selvää, ettei syytetty toiminut virkatehtävissää, eikä myöskään asianomaisen voida katsoa käsittäneen syytetyn toimivan virkatehtävissään.
Blogisti kirjoittaa: "voitaisiin perustellusti lähteä siitä, että tyttö on nimenomaan voinut luottaa siihen, virkamerkin esittänyt ja poliisiksi itsensä esitellyt mies toimi ja ryhtyi auttamaan häntä nimenomaan "virkansa puolesta".
Jokainen normaali 16-vuotias kyllä ymmärtää, ettei nelosoluen juottaminen alaikäiselle poliisin kotona kuulu poliisin virkatehtäviin. Mielestäni uhri ei ole edes subjektiivisesti arvioitunakaan voinut kokea poliisimiehen toimivan virkatehtävissään.
Tuntuu jopa hieman siltä, että blogisti sortuu tässä keskivertokansalaisen tavoin vaatimaan kovempia rangaistuksia seksuaalirikollisille, moittien samalla KKO:n varsin muodollista linjaa.
Blogisti jopa itsekin myöntää, ettei ydinvirhe syntynyt niinkään siinä, että syyte virka-aseman väärinkäyttämisestä meni nurin, vaan siinä että KKO alensi syytetyn vankeusrangaistuksen pituutta.
Tuomion pituudestako tässä siis olikin loppujenlopuksi kysymys?
Kyllä, juuri tuomion pituudesta oli kyse - ymmärsipäs anonyymikin tämän vihdoin!
Kyse oli tarkemmin sanottuna siitä, ettei KKO:n olisi tarvinnut eikä minusta myöskään pitänyt alentaa hovioikeuden tuomitsemaa rangaistusta siksi, ettei poliisin teko toteuttanut virka-aseman väärinkäyttämisrikosta.
Muuten, me emme taida tietää, mitä siellä pollarin kämpillä oikein tapahtui. Anonyymi näyttää katsovan, että kun tyttö nautti hänelle tarjottua "väkevää olutta", tämä oikeutti polliisin teon, eli oluen juonti oli poliisille merkki siitä, että hänen oli lupa ryhtyä myös naiskentelemaan sammunutta tyttöä ja ottaa tästä lähikuvia.
Blogisti kirjoitti:"
Muuten, me emme taida tietää, mitä siellä pollarin kämpillä oikein tapahtui. Anonyymi näyttää katsovan, että kun tyttö nautti hänelle tarjottua "väkevää olutta", tämä oikeutti polliisin teon, eli oluen juonti oli poliisille merkki siitä, että hänen oli lupa ryhtyä myös naiskentelemaan sammunutta tyttöä ja ottaa tästä lähikuvia. "
Tämä olisi myös tyypillisesti iltasanomien kommenteissa kovempia rangaistuksia vaativan kansalaisen vastaus näkemykseeni. Kieltäydytään erottamasta näitä kahta eri deliktiä toisistaan ja vaaditaan kiihkomielisesti rangaistusta myös kaikesta muustakin mahdollisesta. Tässä tapauksessa siis myös virka-aseman väärinkäyttämisestä.
Tietenkään en katso raiskauksen olleen oikeutettu. Tämän osalta pidän tuomiota oikeana. Oluen tarjoamisen osalta voisin katsoa myös teon täyttäneen RL 50a luvun 1§:n alkoholirikoksen tunnusmerkit.
Anonyymi kirjoitti edellä, etä jokainen normaali 16-vuotias ymmärtää, että poliisi ei toiminut virkatehtävässä.
Jaa. Itse olen 45-vuotias, ihan normaali lakimies ja vastaavassa tilanteessa ymmärtäisin poliisin toimivan virkatehtävässä, jos poliisimies minulle virkamerkkiään näyttäisi.
Ymmärtäisin olevani poliisin "suojeluksessa", kun tämä poliisiksi esittäytyy virkamerkkinsä osoittamalla. Miksi muuten hän keskellä yötä on sitä näyttänyt, ellei osoittaakseen virka-asemaansa.
Perin omituinen KKO:n ajatus, että sitä virkamerkkiä voi joten "yksityisesti" näyttää ilman, että siihen liittyy virka-asemaa osoittavaa vaikutusta. Poliisimies olisi voinut pitää merkkinsä taskussa, jos haluaa pysytellä yksityishenkilönä.
45-vuotiaalle normaalille lakimiehelle:
Virkamerkin näyttäminen voi johtua pelkästään siitä, että sillä halutaan luoda luottamusta.
Ajatellaampa vaikka tilannetta, jossa kadulla vastaan kävelee mies, pyytää sinulta rahaa lainaan päästäkseen bussilla kotiin. Mies lupaa maksaa sinulle takaisin. Hän kertoo olevansa luotettava henkilö, ja näyttää sinulle vielä virkamerkkiään. Koska mies on poliisi, arvelet hänen pitävän sanansa ja lainaat hänelle 10 euroa. Mies ei maksa takaisin, ja ilmenee ettei hänellä ollut aikomustakaan maksaa takaisin.
Mies syyllistyy kyllä petokseen, mutta syyllistyykö hän mielestäsi virka-aseman väärinkäyttöön? Oliko mies mielestäsi suorittamassa virkatehtäviään?
Summa summarum kädystä keskustelusta:
Rikoslain 40 luvun 7 §:ää Tulisi muuttaa seuraavasti
"Virkamies syyllistyy virka-aseman väärinkäyttämiseen, jos hän hankkiakseen itselleen tai toiselle hyötyä taikka aiheuttaakseen toiselle haittaa tai vahinkoa
1) rikkoo virkatoiminnassa noudatettaviin säännöksiin tai määräyksiin perustuvan virkavelvollisuutensa käyttäessään julkista valtaa virkatehtävissään, taikka
2) käyttää väärin virka-asemaansa virkatehtävissään tai vapaa-aikana."
Toiselle anonyymille:
Ovelasti asettelit esimerkkisi 10 euron lainaamisesta.
Luultavasti tuossa tilanteessa kukaan ei pitäisi tekoa virkatehtävään liittyvänä, koska lainattava summa on noin pieni. Mahdollista sekin tosin olisi. Yhden euron pummaaminen olisi varmasti vielä vähemmän virkatoimenpide.
Mutta entäpä jos poliisi virkamerkkiä näyttäen pyytäisi 10.000 euron luovuttamista haltuunsa jostakin syystä (luotettavana miehenä). Epäilyksettä ajattelisin, että poliisimies on virkatehtävissä, kun virkamerkinkin esittää näin merkittävään asiaan liittyen.
Lähetä kommentti