1. Korkeimman hallinto-oikeuden (KHO) viestintäpäällikkö Teuvo Arolainen on kirjoittanut Kanava -nimisen aikakauslehden numerossa 1/2013 julkaistun artikkelin ammattivalittajista.
2. Kirjoitus on saanut neutraalilta vaikuttavan otsikon "Oikeusvaltion on siedettävä myös ammattivalittajat". Kirjoituksesta huokuu kuitenkin syvä vastenmielisyys Arolaisen ammattivalittajiksi leimaavia ihmisiä kohtaan. Arolainen antaa ymmärtää, että kyseiset henkilöt, joilla Arolainen tarkoittaa yksinomaan maallikoita - ei siis esimerkiksi asianajajia - syyllistyisivät "järjestelmän väärinkäyttöön" ja tuottaisivat tuomioistuimille ja viranomaisille "paljon vaivaa".
3. Teuvo Arolaisen nimi tuli tässä blogissa esille viime syksynä, kun KHO antoi ihmisoikeustuomioistuimen (EIT) tuomion kanssa ristiriidassa olevan pakkohoitopäätöksen; olen selostanut KHO:n päätöstä blogissa nro 635/15.9.2012. KHO käsitteli ko. asian täysistunnossaan ja perusteli ratkaisuaan laajasti, mutta lähinnä muodollista laatua olevilla seikoilla. Niissä annettiin muun muassa ymmärtää, että EIT:llä ei olisi ollut tiedossaan kaikkia Suomen lainsäädäntöä ja oikeuskäytäntöä koskevia seikkoja.
4. Kuten edellä mainitussa blogijutussani kerroin, KHO:n päätöksen todelliset syyt näyttäisivät olleen osin toisenlaisia. Ne paljastuivat sattumalta KHO:n viestintäpäällikön päätöksen johdosta Yle Uutisille antamasta lausunnosta. Teuvo Arolainen totesi ko. lausunnossaan, että ko. asiaa ja päätöstä pidettiin KHO:ssa erittäin tärkeänä, koska erilainen päätös olisi voinut mullistaa nykyiset hoitokäytännöt. Jos KHO:n ratkaisu olisi ollut toinen - toisin sanoen jos KHO olisi hyväksynyt EIT:n tekemän linjauksen - olisi pakkohoitoon määräämisen tavat jouduttu Teuvo Arolaisen mukaan miettimään kokonaan uusiksi. Uskon, että nämä viestintäpäällikön mainitsemat seikat muodostivat KHO:n ratkaisun todellisen perustan, vaikka KHO ei tietenkään halunnut tuoda julkilausutuissa perusteluissaan niitä nimenomaisesti esille. Suomen valtio yritti tämän jälkeen KHO:n päätökseen tukeutuen saattaa EIT:n ko. jaostoratkaisun saman tuomioistuimen laajennetun kokoonpanon käsiteltäväksi, mutta veti hankkeessa vesiperän, sillä EIT torjui valtion pyynnön. Nyttemmin muun muassa Kuopion hallinto-oikeus on asettunut asian suhteen omassa plenum-päätöksessään EIT:n omaksumalle kannalle.
5. Teuvo Arolaista voidaan siis pitää tietyllä tavalla "totuudenpaljastajana". Puhuuko Arolainen sitten totta myös Kanava-lehden kirjoituksessaan? Arolainen tukee esittämiään väitteitä monilla viittauksilla ja osin myös tilastoilla, joita ei ole syytä epäillä vääriksi. Kysymyksessä on kuitenkin puhdas mielipidekirjoitus asiasta, josta tuskin on edes mahdollista esittää ehdotonta totuutta, vaan ainoastaan kirjoittajan omia käsityksiä. Se, mistä Arolaista voidaan kritisoida, on kirjoituksen yksipuolisuus ja selvä tendenssimäisyys. Arolaisen sanoma on selvä: ammattivalittajat pitää "tuomita," heitä saa ja pitääkin mollata ja heidän toimintaansa on syytä rajoittaa. Kirjoituksessa tosin päädytään muodollisen hurskastelevaan sävyyn lopputulemaan, jonka mukaan oikeusvaltiossa pitää sietää myös ammattivalittajia. Arolainen joutuu nimittäin myöntämään, että valittajat - hän ei kuitenkaan tarkoita tässä kohdin nimenomaisesti mollaamian "ammattivalittajia" - ovat "silloin tällöin" oikeassa. Tämä ei kuitenkaan muuta kirjoituksen yleissävyä ja tarkoitusta.
6. Arolainen erottaa ammattivalittajissa ("valitustehtailijoissa") kolmenlaisia ihmisiä: oikeustaistelijoita, propagandisteja ja painostajia. Yhteistä näille ihmisille on TA:n mukaan muun muassa se, että kaikki yrittävät hyödyntää mediaa "tarjoamalla väitetyistä vääryyksistä värikkäitä kertomuksia". Arolainen ottaa kirjoituksensa lähtökohdaksi dosentti Johan Bäckmanin laajaa julkisuutta saaneet toimet eli "kohudosentin" tehtailemat kantelut, valitukset ja rikosilmoitukset. Samaan epäilyttävään kastiin Arolainen lukee sitten muitta mutkitta myös muun muassa Eurooppalaisen oikeusturvan keskusliiton (EOK), Vakuutusongelmaisten liiton, Hannu Karpon (ja yleensä kaikenlaiset "hannukarpot") sekä hännänhuippuna kaikenmaailman blogistit ja laajat "yhteen asiaan keskittyvät erikoissivustot". Yksittäisistä ammattivalittajista Arolainen mainitsee Reino "Pihti" Virtasen.
7. Huvittavana yksityiskohtana on syytä mainita, että juridiikkaa käsittelevistä blogeista Arolainen mainitsee esimerkkinä oikeusmurha.com -nimisen sivuston, joka kertoo "rumat yksityiskohdat" oikeusmurhista, joihin "on sotkeutunut yli 270 tuomaria, poliisia, syyttäjää, kaksi asianajajajaa ja useita lohjalasvirkamiehiä". Arolainen mainitsee esimerkkejä myös KHO:een, oikeuskanslerille ja oikeusasiamiehelle valituksia, kanteluita ja purkuhakemuksia tehtailevista ihmisistä.
8. Myös "takavuosien tunnettu liikemies" Kari Uoti, joka Arolaisen mukaan kuuluu ryhmään "painostajat", saa viestintäpäälliköltä kritiikkiä osakseen. TA:n mukaan Kari Uoti on vuosien kuluessa käynyt lukuisten omia asioitaan selvitelleiden virkamiesten ja journalistien "kimppuun" kaikin lain suomin keinoin; näistä yrityksistä huomattavan moni on Arolaisen mukaan myös epäonnistunut. Tässä yhteydessä on syytä muistaa, että Arolainen on itse entinen journalisti eli entinen Hesarin rikos- ja oikeustoimittaja, joka haki 2-3 vuotta sitten journalistiikan vierailevan professorin virkaa Tampereen yliopistosta. Kollega Jukka Kemppinen onkin blogissaan ihastellut Arolaisen kirjoituksia.
9. Jokainen voi toki olla valituksia ja kanteluja tekevistä ihmisistä mitä mieltä haluaa, nimitellä heitä ja esitellä käsityksiään "arvovaltaisissa" kultturelleissa julkaisuissa. (Kanava-lehden avustajista muistetaan myös esimerkiksi asianajaja Matti Norri oikeudenkäyntimenettelyn "uudistamista" koskevista raflaavista kirjoituksistaan.) Hieman oudolta kuitenkin vaikuttaa, että ylimmän tuomioistuimen palveluksessa oleva virkamies leimaa kirjoituksessaan jokseenkin kaikki useita valituksia tehneet ihmiset ammattivalittajiksi (vrt. ammattirikolliset) ja rinnastaa heidät muitta mutkitta "valtakunnan kohudosenttiin" ja kaikki juridiikkaa käsittelevät blogit oikeusmurha.com -sivustoon. On toki myönnettävä, että maassa on monia jatkuvasti eri viranomaisten ja tuomioistuiminen puoleen kääntyviä henkilöitä, joiden valitukset ja kantelut eivät johda mihinkään ja jotka omalta osaltaan työllistävät (muutenkin hieman turhaantuneita) virkamieheiä ja tuomareita. Kaikki heistä eivät kuitenkaan ole pikku-bäckmanneja tai oikeusmurha.comissa esitettyjen mielipiteiden kannattajia.
10. Nimike "ammattivalittaja", jonka Arolainen rinnastaa kverulanttiin, on jo sinänsä halventava ja yleistävä. Arolaisen mukaan ammattivalittajan nimen ansaitsee henkilö, joka "hakee toistuvasti muutoksia viranomaisten ratkaisuihin tai menettelyyn". Käsite "toistuva valittaminen" on kuitenkin aika epätarkka, mutta ilmeisesti Arolaiselle (ja KHO:lle) riittää, että jo muutaman "turhan valituksen" tehneeseen ihmiseen voidaan lyödä ammattivalittajan leima. Turhia valituksia lienevät TA:n mukaan luultavasti kaikki sellaiset valitukset ja kantelut, jotka eivät johda valituksenalaisten päätösten muuttamiseen tai aiheuta toimenpiteitä ylimpien laillisuusvalvojien taholta.
11. Hieman huolestuttavaa Arolaisen kirjoituksessa on yksipuolinen tarkastelutapa eli se, ettei hän ymmärrä tai ole ymmärtävinään, mistä nämä hänen kverulanteiksi leimaamiensa ihmisten lukuisat valitukset ja kantelut oikein kumpuavat. Kun jotkut oikeustaistelijat ovat vuosien kuluessa lähestyneet myös minua oikeusongelmissaan, olen voinut panna merkille, että syitä Arolaisen vaikertamaan asiantilaan on myös ja jopa varsin usein nimenomaan niissä viranomaisissa, virkamiehissä ja tuomioistuimissa, joiden päätöksistä tai menettelystä kyseiset ihmiset valittavat, kantelevat tai hakevat purkua. Virkamiehen, kuten esimerkiksi juuri Arolaisen, joka ei itse joudu käsittelemään sanottuja asioita ja niistä tehtyjä valituksia, vaan jonka tehtäviin kuuluu nimenomaan työnantajansa puolustelu, on tietenkin vaikea tätä nähdä saati myöntää.
12. Jos viranomaisessa asioiva ihminen tai oikeusjutun asianosainen ei saa asiassaan perusteltua päätöstä, jolla hänen hakemuksensa tai kanteensa on hylätty, ei ole kovin kummallista, että hän ei hyväksy ratkaisua tai epäilee viranomaisen tai tuomioistuimen ratkaisseen asian mielivaltaisesti tai suosineen vastapuolta. Sama tunne ja vaikutelma saattaa syntyä, jos asianosainen kokee asian käsittelyssä, että häntä ei kuulla tai hänelle ei ole varattu todellista mahdollisuutta osallistua asian selvittämiseen taikka hänen mielipiteilleen ei anneta arvoa tahi häntä kohdellaan jollakin muulla tavalla epäoikeudenmukaisesti.
13. Myös erilaiset valituskiellot ja valituslupasäännöstöt ovat omiaan kaventamaan ihmisten oikeusturvaa eli saada asia valituksen avulla muutoksenhakuoikeuden tai ylemmän viranomaisen tutkittavaksi. Kirjallinen menettely, jossa käsittelyn julkisuus ei toteudu - hallinto-oikeuksissa ja KHO:ssa vallitsee lähestulkoon "umpikirjallinen" käsittely - lisää ihmisten ja oikeusjutun asianosaisten menettelyä ja tuomioistuinta kohtaan tuntemaa epäluuloa. Jos asianosainen pyytää asiassa suullista käsittelyä hallinto-oikeudessa, KHO:ssa tai vaikkapa hovioikeudessa, hän saattaa usein saada varsin ylimalkaisen ja ylimieliseltä vaikuttavan vastauksen, jossa vain lyhyesti todetaan, että "suulliseen käsittelyyn ei ole aihetta". Erityistuomioistuimista etenkin vakuutusoikeuden toiminta herättää jatkuvasti närää, ja hallinto-oikeuksien ja KHO:n väitetään toimivan - eikä aivan syyttä - käytännössä usein lähinnä vain hallinnon jatkeena, joka kokee tehtäväkseen viranomaisten menettelyn ja valituksenalaisten päätösten siunaamisen eikä toimi todellisena oikeusturvaa antavana instanssina. KHO:n pakkohoitopäätös viime syksynä on tästä oivallinen esimerkki. Julkista valtaa käyttävien vakuutuslääkäreiden nimiä tai sidonnaisuuksia ei haluta kertoa ja tuomareilla on sellaisia sivutoimia (välimiestehtävät), joista oikeusjutun asianosaiset eivät ole oikeutettuja samaan tarvittavia tietoja jne. - Mainittakoon tässä kohdin, että viimeksi tänään annetussa KKO:n ennakkopäätöksessä (KKO 2013:8) vakuutusoikeutta on hieman "tukistettu" päätöksen puutteellisista perusteluista.
14. Tätä epäkohtien listaa voitaisiin jatkaa pitkään. Yhteisenä piirteenä niille on se, että viranomaisissa ja tuomioistuimissa asioimaan joutuvat ihmiset eivät koe menettelyä ja/tai ratkaisua oikeudenmukaiseksi. Vaikka perustuslaissa ja muissa laeissa julistetaan tuomioistuimien riippumattomuutta tai viranomaisten ja oikeusasteiden puolueettomuutta taikka hyvää hallintoa, ja KHO:n presidentit vakuuttelisivat juhlapuheissaan miten hartaasti tahansa, että "oikeusvaltiotalossa" kaikki olisi hyvin tai suorastaan erinomaisesti, ei tämä vakuuttelu auta paljoakaan, jos viranomaisten ja tuomareiden menettelytavat ovat käytännössä asenteellisia, ylimielisiä tai suorastaan töykeitä eli kaiken kaikkiaan sellaisia, että ne eivät ole omiaan herättämään luottamusta käsittelyn puolueettomuuteen ja asianmukaisuuteen, vaan antavat päin vastoin aiheen epäillä, että ihminen on joutunut omassa asiassaan mielivaltaisen, puolueellisen tai muutoin epäasianmukaisen taikka ylimielisen kohtelun kohteeksi. Viranomaisen tai tuomioistuimen ratkaisu voi toki olla aivan oikea ja kohtuullinen, mutta virkamiesten tai tuomareiden toiminta ja ratkaisujen perustelut eivät silti läheskään aina vakuuta ihmisiä siitä, että näin todella olisi asian laita.
15. Jos oikeudenkäynnistä tai hallinnosta puuttuu koettu oikeudenmukaisuus, siitä puuttuu itse asiassa kaikki oleellinen. Menettelyn koetun oikeudenmukaisuuden kannalta keskeisiä asioita ovat asianosaisten tosiasiallisten osallistumismahdollisuuksien turvaaminen, heidän asianmukainen kohtelunsa oikeudenkäynnissä tai hallinnossa, menettelyn vuorovaikutuksellisuus, tuomareiden ja virkamiesten puolueettomuus ja ammattietiikka sekä ratkaisujen seikkaperäinen ja ymmärrettävä perusteleminen. Jos näissä kohdin on puutteita, ei ole kovin kummallista, jos kanteluja ja purkuhakemuksia tehdään myös toivottomilta näyttävissä tapauksissa.
16. Minusta myös valitustehtailua, josta Arolainen Kanavassa vaikertaa, tulisi tarkastella edellä mainittua taustaa vasten ja yrittämällä nähdä, mitä epäkohtia ja puutteita viranomaisten ja tuomioistuinten menettelyssä ja ratkaisuissa tai niitä koskevassa lainsäädännössä saattaisi olla. En usko, että kaikki Arolaisen ammattivalittajiksi leimaamat ihmiset, tuskin edes suurin osa heistä, kokisivat jonkinlaista sairaalloista nautintoa tai toimisivat pelkästään kiusantekotarkoituksessa valituksia tai kanteluja tehdessään. Monet heistä voivat toki olla aidosti huolissaan oikeusturvastaan ja siitä, onko heitä kohdeltu asianmukaisesti ja yhdenvertaisesti ja ovatko he saaneet oikeutta. Minusta on outoa, jos tuomari tai virkamies ei tätä ymmärrä tai haluaa sivuuttaa kyseisen näkökohdan kokonaan.
17. Korkein oikeus ja korkein hallinto-oikeus ovat jo jonkin aikaa vaatineet lainsäätäjältä toimia, joilla "turhien ja jatkuvien" valitusten ja kantelujen tekemistä voitaisiin saada aisoihin. Minusta valituslupahakemusten, valitusten tai kantelujen leimaaminen sanotussa määrin merkittäväksi epäkohdaksi tai suuren luokan ongelmaksi on kyllä liioilteltua, kun otetaan huomioon, että tuomioistuinlaitoksessa, myös KKO:ssa ja KHO:ssa, on paljon vakavampiakin epäkohtia ja puutteita.
18. Lainsäätäjä on nähnyt oikeaksi kuulla KKO:n ääntä ja toivomusta. Tässä tarkoituksessa lakiin (OK 15:1.4) on otettu tämän vuoden alussa voimaan tullut säännös, jonka mukaan muun hakijan kuin viranomaisen on käytettävä oikeudenkäyntiasiamiestä tai -avustajaa OK 31 luvussa tarkoitetussa tuomiovirhekantelua tai tuomion purkamista koskevassa asiassa korkeimmassa oikeudessa. On siis lähdetty siitä, että "ammattikantelijoina" esiintyvät kyseisissä asioissa nimenomaan hakemuksia "tehtailevat" maallikot. Heidät on haluttu saattaa ko. lainmuutoksella ruotuun epäämällä heiltä oikeus kantelu- ja purkuhakemusten tekemiseen omin päin eli ilman lakimiesasiamiestä tai avustajaa.
19. Mikä sitten neuvoksi, jos asianosaisen asiamiehenä tai avustajana toimiva lakimies haksahtaa tekemään KKO:lle "turhan" kantelu- tai purkuhakemuksen? Kyllä tämänkin varalta laista keinoja löytyy! Tämän vuoden alusta on nimittin tullut voimaan lainsäädäntö, jolla on huomattavasti tiukennnettu oikeudenkäyntiasiamiesten ja -avustajien kelpoisuutta ja haluttu valvoa entistä tehokkaammin heidän toimintaansa. Nyt myös muut lakimiehet kuin asianajajat on saatettu valvonnan piiriin perustamalla muille kuin asianajajille ja julkisille oikeudenkäyntiavustajille uusi lupajärjestelmä. Lakimies tarvitsee nykyisin erityisen luvan toimia asiamiehenä tai avustajana tuomioistuimessa, ja hän on velvollinen noudattamaan samansisältöisiä ammattieettisiä sääntöjä kuin asianajajat ja julkiset oikeusavustajatkin.
20. Luvan saanut oikeudenkäyntiavustaja ("lupalakimies") on tehtävissään oikeuskanslerin, Suomen Asianajajaliiton valvontalautakunnan sekä erityisen oikeudenkäyntiavustajalautakunnan (huh, mikä nimike, melkein kuin jatkokäsittelylupajärjestelmä) valvonnan alainen. Myös tuomioistuimilla on oikeus ja velvollisuus valvoa asiamiesten ja avustajien toimintaa. Tässä tarkoituksessa tuomioistuin voi kieltää lakimieheltä esiintymisen asiamiehenä tai avustajana tietyssä asiassa tai, "jos siihen on syytä", muissakin asioissa kolmen vuoden ajan, jos lakimies osoittautuu tuomioistuimen käsityksen mukaan epärehelliseksi, ymmärtämättömäksi tai taitamattomaksi taikka jos hänet havaitaan toimeensa muutoin sopimattomaksi. Vaikka esiintymiskieltoa ei määrättäisi, tuomioistuin voi ilmoittaa asiamiehen tai avustajan töpeksinnästä valvontalautakunnalle, joka voi ryhtyä lakimiestä vastaan kurinpitotoimiin.
21. Siis jos esimerkiksi joku "lupalakimies" erehtyy hakemaan KKO:lta "turhaan" tuomion purkamista tai kantelee lainvoimaisesta päätöksestä aiheettomasti, KKO voi lätkäistä hänelle esiintymiskiellon tai ilmoittaa asiamiehen menettelystä valvontalautakunnalle. Lisäksi tuomioistuinten suoritteista perittäviä maksuja koskevaan lakiin on hiljattain ehdotettu tuntuvia korotuksia, joilla voidaan tehokkaasti ehkäistä esimerkiksi juuri "turhien" valitusten ja kantelujen tekemistä. - Kyllä ei turhia kantelu- ja purkuhakemuksia enää tämän jälkeen KKO:lle tehdä!
30 kommenttia:
Miten määritellään ammattivalittaja, Herra Arolainen?
Kuinka monta valitusta/kantelua täytyy tehdä että on ammattivalittaja?
Voiko 8 tuntia päivässä vakituisessa työssä käyvä olla ammattivalittaja?
Tosiasiassa jo nytkin monet "asianajajat eivä lähde valituksissaan hovioikeuteen tai korkeimpaan oikeuteen puuttumaan esim esteellisyyteen liittyvissä asioissa. Monesti ongelma on juuri tuomarin puolueellinen toiminta.
Suurin osa täyspäisistä ihmisistä ei lähde kantelemaan viranomaisten toimista, nimittäin kun kollaa vaikka VKSV:n ratkaisuja niin aniharvoin syyttäjät ovat ylittäneet harkintavaltaansa.
Puhumattakaan Jonkan firmasta.
Sen verran kantelut kuitenkin johtavat toimenpiteisiin että ne organisaatiot saavat työllistettyä itsensä.
Arolaisen visiolla voisimme lakkauttaa kaikki valvontaviranomaiset, mihin niitä muuten edes tarvitaan.
Risikkokaan ei usko että vakuutuslääkärit toimivat esteellisinä.
Jos omistaisin lääkäriaseman ja työntekijäni olisi julkinen vakuutuslääkäri niin en todellakaan haluaisi että vakuutuslääkärini toimisi sivubisneksessään niin että se haittaisi päätyötä.
Bisneksen etu on että ikävää julkisuutta ei ole, siitä kärsii imago.
Tieto lisää tuskaa, sanoo vanha sananlasku.
Kiitoksia hyvästä kirjoituksesta. En ole Arolaisen vuodatusta Kanavassa lukenut mutta aika arrogantilta kuulostaa.
Ja aika röyhkeää on, jos KHO:n tiedottajan, joka ei kai ole edes juristi, on julkisesti mainittava jopa nimeltä henkilö, jota hän kutsuu ammattivalittajaksi. Satuin tuntemaan Reino "Pihti" Virtasen vuosien takaa. Sitkeä RV oli mutta minäkin vakuutuin hänen esittämistään asiakirjoista vääryyden tapahtuneen. Tuskin Arolainen on edes yhtä tarkkaan perehtynyt tapaukseen. Kunhan pieksää suutaan. Aika monta muutakin hänen epäilyttävään kastiin lukemaa järjestöä tunnen. Vaikka niissä joitain häiriintyneitä olen tavannutkin pidän äärimmäisen härskinä tuollaisen koko ryhmän leimaamista. Minä olen tavannut joukossa lukuisia erittäin tervehenkisiä, järkeviä ja loogisesti ajattelevia ja argumentoivia henkilöitä. Ihme jos Arolainen myöntää arroganttiutensa unohtaen näiden "silloin tällöin" olevan oikeassa.
Suuri kiitos Jyrki Virolaiselle asiallisuutta henkivästä kritiikkikirjoituksesta.
Tuskin yhdestä erehdyksestä lupalakimiestäkään rangaistaan.
Mutta 5 virhettä koriksessakin vie suihkuun! Niin, ovela juttu tuo, että jonkun luvallisen lakimiehen pitänee täst edes antaa "valituslupa" purunhakijalle?
Ammattivalittaja on ehkä terminä huono. Mutta kokemuksesta sanon, että viranomaisissa pyörii erittäin runsaasti asioita, joita aikaansaavat mielenterveydeltään syvästi häiriintyneet yksilöt (ennen sanottiin hullut).Virkamiehen aikaa ja vaivaa kuluu, kun hulluksi ei ketään voi leimata ilman psykiatrin koulutusta.
Kyllä Hannu Karpolla oli monta kertaa todellistakin asiaa. Arolainen pitää Karpoa luultavasti "ammattitiedottajana", kun rahan edestä toi epäkohtia viikosta toiseen esille TV:ssä. Viranomaisviidakossa ihminen on liian usein viranomaispetojen ruokaa. Kuinka monta turhaa matkalaskuvirhettä Arolainen teki entisessä työssään, kun sai kenkää Aatos Erkolta?
Vielä pitää muistaa, että Arolainen kirjoittaa "ammattivalittajista", jotka pitää erottaa "ammattikantelijoista". Valituksen tarkoituksena on saada muutos KHO:n päätökseen, mutta kantelussa voi olla kysymys paljon muustakin. Valituksen tekeminen edellyttää muutosvaatimusta sekä perusteluita eli Arolainen tyrmää suoraan kaikkien "ammattivalittajan" valitusperusteet. Melko törkeää KHO:n tiedottajalta!
Teuvo Arolainen noudatti hyvin uskollisesti toimittajien 1970-80-luvun "maantapaa". Kun hän vei "tietolähteensä" lehtensä kustannuksella "työlounaalle", hän tilasi itse aina ruuakseen erilaisia merenherkkuja, kuten ostereita jne. Eli TA:kin noudatti sitä jaloa periaatetta, että kun paljon antaa, niin itsekin saa! Kuinkahan väljät tiedotuspäällikön oikeuden lounaan tarjoamiseen talon laskuun KHO:ssa ovat?
Korkein hallinto-oikeus on mm. päätöksissään KHO:2005:37 ja dnro 470/2/10 (27.8.2010) pitänyt valituksen alaisia päätöksiä riittämättömästi perusteltuina ja siten lainvastaisina, kumonnut ne ja palauttanut uuteen käsittelyyn.
Silti hallinto-oikeudet - mukaan luettuna kho – antavat tuhkatiheään riittämättömästi perusteltuja, siten lainvastaisia päätöksiä. Ei ihme, että se synnyttää tarvetta kannella ja hakea purkua.
Mutta varsinaisia lainvastaisia päätöksiä suoltavia tehtaita ovat ylimmät laillisuusvalvojat. Vai uskottelevatko he asiakkailleen, ettei kyseessä ole päätös, jos kanteluun annetun ratkaisun sisältävä asiakirja nimetään vastaukseksi ja sen allekirjoittaa vain sihteeri. Kuitenkin vastauksessa mainitaan, että asia on ratkaistu esittelystä.
Tyypillinen asiaratkaisu sekä omien että muutamien tuttujeni kokemusten mukaan kuuluu jotenkin, että hänen (ylin laillisuusvalvoja tai apuri) mukaansa asiassa ei ole aihetta epäillä hänen valvontavaltaan kuuluvaa lainvastaista menettelyä tai velvollisuuden laiminlyöntiä. Siinä päätös lyhyesti selostettuun kanteluun ja ”perustelut”.
Aivan aluksi haluan kiittää.. (kuten J. Urpilainen taannoin).. blogistia siitä, että hän myös joskus antaa tunnustusta KKO:lle, nyt näissä vakuutusoikesasioissa.
On olemassa kaksi marginaaliryhmää, jotka valittavat tuomioista: 1) todelliset maanvaivat, joiden aivot ovat lukkiutuneet jonkin vääryyden puitteisiin - he tehtailevat valituksia ja rikosilmoituksia loputtomiin. He haastavat oikeuteen syyttäjiä, valtakunnasyyttäjiä ja hovioikeudenneuvoksia. Ja kaikki nämä jeremiadit täytyy tutkia ja antaa niihin sivistynyt vastaus. - Ja sitten 2): hovioikeus saa nykyään tehdä minkälaisen tuomion tahansa vaikkapa kahden muurarijäsenen (tai kolmen naisoorientoituneen naisen)voimin. Jutussa on voinut tapahtua minkälaisia virheitä tahansa, mutta KKO:n esplanadinpuoleisia ovia on turha kolkutella: siellä ratkotaan kyllä joidenkin satojen eurojen arvoisia periaatekysymyksiä, mutta hankalat yksittäistapaukset eivät kelpaa.
Totta kai pitää olla jokin järki siinä, kuinka KKO:een pääsee, mutta kynnys on turhan korkea. Eräs KKO:n jäsen sanoikin koulutustilaisuudessa: (HO:n) tuomio voi olla selvästi väärä, mutta se ei kiinnosta (valitusluvan kannalta), jollei sillä ole laajempaa merkitystä.
Toisin kuin V. Ronski sanoo, minä olen toki antanut KKO:lle blogissani tunnustusta myös muissa kuin vakuutusoikeusasioissa! Yleensä kuitenkin kirjoitan ja puutun lähinnä vain sellaisiin KKO:n ratkaisuihin, joissa on jotakin kritisoitavaa, en siis yleensä niihin tapauksiin, joissa KKO:n ratkaisu on aivan ok ja hyvin perusteltu; tällaisia tapauksia on onneksi valtaosa KKO:n ennakkopäätöksistä.
Minusta V. Ronskin 1-kohdassa mainitsemat tapaukset eivät ole kovin suuri ongelma, sillä nehän on "naurettavan helppoa" ratkaista, ei niihin tarvitse eikä käytännöss myöskään käytetä kovin paljon aikaa. En toki halua millään muotoa kannustaa ihmisiä tällaisten valitusten tai kantelujen tekemiseen, mutta johonkin mittaan näitäkin ihmisiä voi silti ymmärtää.
Mutta on myös paljon tapaujksia, jotka arolaiset ja kummpanit lulevat kylmästi Ammattivalittajien tekmiksi tai turhiksi valituksiksi, vaikkei näni ole suinkaan asian laita. He ansaitsevat oikeustaistelijan nimen. Olen käsitellyt blogissa joitakin tällaisia tapauksia, esim. tapaukset "Tyyne" ja "Viljo" sekä tapaus, jossa virkamies irtisanottiin VTV:n virastaan kylmästi sillä perusteella, että hän paljasti työnantajalleen esimiehensä seksuaalirikoksesta käräjäoikeudessa saaman langettavan tuomion.
V. Ronski sanoo: "Totta kai pitää olla jokin järki siinä, kuinka KKO:een pääsee, mutta kynnys on turhan korkea. Eräs KKO:n jäsen sanoikin koulutustilaisuudessa: (HO:n) tuomio voi olla selvästi väärä, mutta se ei kiinnosta (valitusluvan kannalta), jollei sillä ole laajempaa merkitystä."
Eikös KKO tehtävä ole ohjata alempia tuomioistuimia vaikka juttu ei olisikaan kiinnostava? Tulee mieleen se muutaman vuoden takaisen lääkärin nänninimemisjuttu. Kyllä ainakin minä ihmettelin miten tuollainen juttu sai valitusluvan. Vai oliko juttu niin mielenkiintoinen tai oliko sillä laajempaakin merkitystä?
Omassa tapauksessani olen todennut ylimpien laillisuusvalvojien ratkaisuista (=käsityksistä) olleen minulle vain haittaa, sillä niihin vedoten alemmat viranomaiset ovat vetäytyneet vastuusta ja jättäneet omat virkatyönsä asiassa tekemättä. Esimerkiksi poliisi ei tee esitutkintaa ennen irtisanomistani vuosia ketäneestä työsuojelullisesta piinasta ja terveyteni vakavasta vaarntamisesta jonka esimieheni minulle aiheuttivat, vaan vetosivat ylimpien laillisuusvalvojien käsityksiin harkintavallan rajoissa tehdystä irtisanomisesta ja siteerasivat niitä esitutkinnan rajoittamispäätöksessä.
Nänninimemisjuttua ihmettelin jo siksi, että se ylipäätään johti esitutkintaan. Tapaus sattui Raahessa, jossa uutiskynnyksen ylittävät vain Rautaruukin lakot, Jari Sillanpään tuulivoimala ja raaka murha silloin tällöin.
Toki on selvää, että Blogistin ei kannata uhrata hyvin ansaitsemiaan eläkepäiviä KKO:n 92-prosenttisesti mainioiden ratkaisujen kiittelemisiin. Blogisti lienee ainoa taho, joka yleensä rohkenee kritisoida Korkeinta Esanssia (erään asiakkaan termi). Kiitos siitä!
Anonyymille: jutun mielenkiintoisuus ei tietenkää määräydy samalla perusteella kuin 7 päivää -lehdessä. Muutoinhan KKO päättäisi etupäässä siitä, saiko jääkiekkoilija/missi/huippukokki/tv-legenda tms. 15 vai 1o päiväsakkoa.
Mielenkiintoista, että oikeusasiamies Jääskeläinen on ratkaissut perustellusti asian, joka koski sitä, onko kattila sallittu käsimatkatavara lentokoneessa, dnro 3320/4/10 (26.10.20111).
Kun kysymys oli siitä, voiko työsuojelutarkastaja ratkaista esim. epäasiallista kohtelua ja/tai syrjintää koskevan asian tarkastuskertomuksella - josta ei voi valittaa - vai pitääkö työsuojeluviranomaisen ratkaista asia hallintopäätöksellä, josta puolestaanvoi valittaa, ei vastausta saanut irti uudistetullakaan kantelulla.
Oikeusasiamiehensihteerin allekirjoittama vastaus oli, että apulaisoikeusasiamiehen mukaan asiassa ei ole aihetta epäillä hänen valvontavaltaan kuuluvaa lainvastaista menettelyä tai velvollisuuden laiminlyöntiä.
Työterveyslaitoksen mukaan Suomessa on 140 000 palkansaajaa, jotka kärsivät toistuvasta epäasiallisesta ja/tai syrjivästä kohtelusta. Vaikka kaikki heistä eivät vie asiaansa työsuojeluviranomaiselle, on noitakin varmaan huomattavasti enemmän kuin kattila laukussaan matkustavia.
Pelkääköhän oikeusasiamiehen konttoori, että työsuojeluviranomaiselle tulisi lisää töitä, jos asiassa annettaisiin lainmukainen päätös.
Julkisuudessa mukaan lukien tämä blogi näyttää olevan vallalla käsitys, että vakutuuslääkäreiden nimet eivät olisi julkisia. Se perustuu tietämättömyyten tai ymmärtämättömyyteen.
Vakuutusoikeuden käyttämien lääkärien nimet näet käyvät ilmi tuomioistuimen ratkaisuista, sillä allekirjoittajina ovat myös ratkaisuun osallistuneet asiantuntijalääkärit.
Korkein hallinto-oikeus taas on ainakin kaksi kertaa katsonut, ettei asiantuntijalääkäreiden nimitietojen luovuttamiselle ole estettä.
Asianosaisella on ratkaisun KHO 2003:57 mukaan oikeus saada tietoonsa eläkevakuutusyhtiössä asiansa ratkaisemiseen osallistuneiden lääkäreiden nimet. Lisäksi on olemassa vanhempi päätös, jonka mukaan Kelan 200 asiantuntijalääkärin nimilistan luovuttamiselle ei ollut estettä.
Sitä taas ei kukaan näytä miettineen, että mikä on nykyisin korkeimman oikeuden ymmärrys ja kyky arvioida vakuutusoikeuden ratkaisuja lääketieteellisesti.
Valvira ei ole marraskuun 2011 jälkeen antanut tuomioistuimelle lausuntoja vakuutuslääketieteellisissä asioissa, eikä KKO:ssa ole omia lääketieteen asiantuntijajäseniä. Vaikeatkin lääketieteelliset seikat ratkotaan siis puhtaasti juristivoimin.
Anonyymi puhuu potaskaa! Toki vakuutusoikeuden läärijäsenten nimet ovat julkisia, ja tässä blogissa on muistaakseni julkaistu joskus kaikkien ko.lääkäreiden nimet.
Mutta kun puhutaan "vakuutuslääkäreistä", tarkoitetaan tietenkin vakuutusyhtiöiden käyttämiä lääkäreitä.
Viimeksi Helsingin hallinto-oikeus on katsonut, että vakuutuslääkärieden nimet ovat julkisia, mutta jotkut vakuutusyhtiöt eivät ole tyytyneet tähän päätöksen, vaan ovat valittaneet päätöksestä KHO:hon.
Samainen anonyymi kirjoitti:
"Sitä taas ei kukaan näytä miettineen, että mikä on nykyisin korkeimman oikeuden ymmärrys ja kyky arvioida vakuutusoikeuden ratkaisuja lääketieteellisesti.
Valvira ei ole marraskuun 2011 jälkeen antanut tuomioistuimelle lausuntoja vakuutuslääketieteellisissä asioissa, eikä KKO:ssa ole omia lääketieteen asiantuntijajäseniä. Vaikeatkin lääketieteelliset seikat ratkotaan siis puhtaasti juristivoimin".
KKO:lla on käytettävissään tietenkin sama läketieteellinen näyttö kuin vakuutusoikeudellakin. Mutta eroa on mm. siinä, että KKO antaa selvityksenä merkitystä myös hoitavien lääkäreiden lausunnoille, ei yksinomaan vakuutusyhtiön omien lääkärien lausunnoille, kuten vakuutusoikeus. Tätä taustaa vastaan ei ole ihmeteltävää, että KKO niin usein muuttaa vakuutusoikeuden päätöksiä.
...ja taas on yhden "ammattivalittajan" asiassa KKO:2013:8 päädytty eri linjalle kuin vakuutusoikeus aiemmin. Eirtyisen mielenkiitoista KKO:n kritiikki kohdistuen VakO:n päätoksen olemattomiin perusteluihin (perusteluvelvollisuuden laiminlyönti?) sekä toteamus, ettei asiassa ole tullut osoitettua muuta seikkaa kuin tapaturma, josta ao. vamma olisi aiheutunut. Todistustaakka asiassa siirtyi siis korvauksenhakijalta vakuutusyhtiölle, asiantuntijalääkäreille ja tavallaan myös VakO:lle.
TV1:n MOT-ohjelmassa 28.1. kerottiin saatavien perintää uhkailemalla harjoittavista nahkatakkimiehistä. Ohjelmassa mainittiin uhrina Mika Arolainen -niminen liikemies. MOT-jutulta tuntui kuitenkin putoavan tältä osin pohja pois, sillä ohjelman tekijät joutuivat myöntämään, että alioikeudessa käsirahajutun voittanut Arolainen on hävinnyt mainitun jutun Kouvolan hovioikeuden tuoreella tuomiolla ja että hänen liikekumppaninsa, jonka annettiin ohjelmassa ymmärtää lähettäneen ko. nahkatakkimiehet Arolaisen perään ja saaneen siitä hyvästä vankeustuomion, oli jouduttu laskemaan toisen hovioikeuden päätöksellä vpaaksi tutkintavankeudesta. Tiettävästi mainittu Mika Arolainen on KHO:n Teuvo Arolaisen veli. Olisiko tässä ollut trial by newspaper - tyyppinen kuvio, jota ex-journalisti Teuvo A. on osaltaan ollut junailemassa?
Anonyymin epäilemä trial by newspaper kuvio on Arolaisten veljesten kuviossa ihan selvä! Herää kysymys millaisella moraalilla varustettu henkilö on KHO:n tiedottajana?
- Oöen muutaman kerran hakenut muutosta ns. massapäätöksiin eli muutamaaan mielestäni virheelliserb pysäköintivirhemaksuun ja Kelan päätökseen. Joka kerya olen ollut pöyristynyt päätösten surkeista perusteluista - kun esimerkiksi olem vedonnut poikkeussäännökseen todistelemalla sen esitöissä nimenomaisesti mainittuja soveltamisperusteita, on hylsyä perusteltu pelkällä pääsäännnön referoinnilla. Varoakseni hankalan mainetta olen aina jättänyt asian sillensä.
- "Lupalakimies"systeemi on iso muutos oikeuskulttuurissamme eikä media ole tainnut huomata koko asiaa.
Olin itse aikanaan harjoittelussa eräässä julkisen puolen instituutiossa ja osalla oli kyllä syvä asenteellisuus valittajia kohtaan. Puhuttiin esim. "vakioasiakkaista tms" hyvin ivalliseen sävyyn. Sitten kun näin minkälaisilla perusteluilla ihmisten valituksiin vastataan, olin aivan kauhuissani. Yritä siinä sitten opiskelijana ehdottaa, että eikös tässä voisi yrittää perustella tämänkin asian ihan kunnolla. Ei kelvannut. Avoin perustelu kuulemma riittää: "asiassa katsotaan, että". Ei punnintaa, ei pro et contraa, ja silloin perustellaan vähänkään enemmän, esitetään aina vain omaa haluttua ratkaisua tukevat seikat. Valittajan lähettämät asiakirjat mainitaan otsikolta, mutta niiden sisältöä ei avata.
Juuri tästä karmaisevasta asenteellisuudesta ja ylimielisyyden tunteesta kumpuaa se, miksei viranomaistoimintaan luoteta. Vakinaisissa työsuhteissa työskentelevällä virkamieseliitillä ei ole tänä päivänä hajuakaan siitä, minkälainen monien ihmisten tilanne on. Kehitys on todella huolestuttavaa ja oikeusturva alkaa olla jo aika hirveässä tilassa. Eduskunnan oikeusasiamies lausuu vain käsityksiään ja pillittää, että miksei kukaan muuta käytäntöjään, vaikka hän on asiasta "lausunut käsityksensä". No juuri siksi. Käyttäisi niitä valtaoikeuksia mitä hänellä on. Ai niin, mutta sitten ei enää linnanjuhlissa voisi jutella kavereilleen, eli muille virastojen johtajille ja ties mille eliittivirkamiehille.
Itsekin autoin opiskeluaikana ystävääni tekemään valituksen hänen asiassa. Hän menetti työpaikkansa ja siltä väliajalta kun oli työttömänä, hän olisi halunnut työttömyyskorvausta. Ongelma oli se, että oli mennyt kaverinsa kanssa rekisteröimään pöytälaatikkoyrityksen kaupparekisteriin. Tällä yrityksellä ei ollut minkäänlaista toimintaa eikä sen aloittamista ollut tuolloin edes suunnitteilla. Kyllä ystävä yllättyi, kun hänet katsottiin yrittäjäksi. Lain mukaan kaupparekisterimerkintä presumoi yrittäjyyden, jollei yrittäjä muuta näytä. Hän lähetti kaiken mahdollisen näytön, mitä tällaisesta "yrityksestä" nyt ylipäätään voi olla. Ei vaikutusta. Vakuutusoikeus sivuutti näytön kokonaan ja "katsoi, että on yrittäjä". Näyttö osoitti yksiselitteisesti, ettei yrityksellä ole toimintaa. Vaikenemalla näytöstä päätös saatiin näyttämään ulkopuolelle oikeaan osuneelta.
"Oikeusmurha" minusta. Ammattivalittaja varmaan vakuutusoikeuden mielestä. Huh huh. Kyllä ui Suomi syvällä!
Hyvä kirjoitus. On ihan tavallista, että ihmisten asioista säännöllisesti päättävä ja niitä käsittelevä turtuu touhuun, oli hän sitten esim. tuomari, muu virkamies tai asiakaspalvelija. Tällöin tulevat peliin psykologiset defenssit ammatin epämiellyttäviä puolia torjumaan, niin yksilön kuin työyhteisön tasolla. Ja yksinkertaisesti "noudatetun linjan" voima on valtava, eikä työnantaja yleensä kauheasti vaadi oikeasti vilpittömän tasapuolista, rehellistä ja itsekriittistä työtapaa, jos ei ole rahaa tms. pelissä.
Vakuutusasioistakaan tuskin varsinaisia salaliittoja löytyy taustalta. Yle esitti joitain kuukausia sitten mielenkiintoisen ohjelman työkyvyttömyysetuuksiin liittyvästä päätöksenteosta Ruotsissa. Ongelmat olivat täsmälleen samanlaisia: virkamiehet kaivelivat (ja heitä ohjeistettiin kaivelemaan) kaikennäköisiä seikkoja, jotka vähänkään horjuttaisivat syy-yhteyttä työhön. Härskeimpänä esimerkkinä lapsettomuudesta aikoinaan kärsinyt nainen, jonka kielteistä päätöstä perusteltiin lapsettomuuden aiheuttamalla stressillä tms., vaikka ennen työkyvyttömyyttään hän oli onnistunut hankkimaan jo kaksi lasta. Televisiokanava pääsi juttelemaan itse käsittelijöiden kanssa (tuskin onnistuisi Suomessa!), eivätkä he vaikuttaneet ainakaan pahantahtoisilta, vaan olivatpa vain omaksuneet vallitsevan työkulttuurin. Leimallista tietysti oli, että kaikki portaat ulkoistivat vastuunsa. Käsittelijät vetosivat ohjeistukseen, esimiehet syyttivät huolimattomia työntekijöitä "yksittäisistä" mokista, ja lafkan johtaja syytti lainsäädäntöä (jota oli kuitenkin muutettu sallivampaan suuntaan).
Tämä on kyllä niin tärkeä aihe, että toivottavasti blogisti jaksaa pitää asiaa aina silloin tällöin pinnalla, ettei valtiovallan ja tuomioistuinten yhteistuumin aloittama hyökkäys oikeusturvaa vastaan onnistuisi ainakaan ihan sataprosenttisesti.
Tuo mahdollisuus viedä asiamieheltä "oikeudet" määräajaksi johtuen turhasta valituksesta, on jotain aivan pöyristyttävää.
Blogisti toi esiin tärkeän koetun oikeudenmukaisuuden elementin, jota kaikkien julkistaa valtaa toisen yl käyttävän tulisi huomioida. Myös se on ymmärrettävää, että useimmat valittajat/kantelijat aidosti kokevat kärsineensä vääryyttä.
Toisaalta ymmärrän kyllä ylempiä valitusviranomaisia siinä, että jos kerran alempi valitusviranomainen on tutkinut asian ja asianmukaisesti perustellen hylännyt valituksen, niin siitä huolimatta lyödään päätä seinää KHO:ssa, mahdollisesti toiseen kertaan ylimääräisellä muutoksenhaulla.
Eräs rakenteellinen seikkakin voi KHO:ssa lisätä "aamattivalittajia": kaavoituslainsäädännössä luovuttiin laajamittaisesta kaavan vahvistamismenettelystä ja "yksityistettiin" tuo usein yleiseen etuun liittyviä valvonta kaavavalituksiksi, mikä on lisännyt halintotuomioistuinten työtä.
Korkeimman hallinto-oikeuden viestintäpäällikkö Teuvo Arolaisen Kanava-lehdessä numero 1/2013 julkaistu artikkeli on erittäin hämmästyttävä. Viestintäpäällikkö Arolainen edustaa maamme ylintä oikeuslaitosta ja asettaa lausunnollaan muun muassa Vakuutusongelmaisten liiton hyvin kyseenalaiseen asiayhteyteen.
Viestintäpäällikkö Arolainen leimaa yhdistyksemme ammattivalittajiksi, vaikka liittomme ei ole koskaan valittanut yhdestäkään asiasta korkeimpaan hallinto-oikeuteen.
Korkeimpaan hallinto-oikeuteen ovat sen sijaan valittaneet useat vakuutusyhtiöt sen jälkeen, kun ne olivat hävinneet ihmisten perusoikeuksien kannalta, erittäin merkittävän prosessin liitollemme Helsingin hallinto-oikeudessa.
Tähän asiaan liittyen on korkein hallinto-oikeus kuullut vuodenvaihteessa liittoamme.
Viestintäpäällikkö Arolaisen lausunto vaikuttaisi olevan jatkoa aikaisemmin yhteiskunnassa havaitulle suuntaukselle, että sellaiset organisaatiot, jotka ovat asettuneet vakuutusalaa vastaan, ovat joutuneet avain-asemassa toimivien tahojen kautta, perusteettoman mustamaalaamisen kohteeksi.
Viestintäpäällikkö Arolainen tuomitsee oikeutta hakevat organisaatiot, mutta ei näe mitään tuomittavaa siinä, että niiden vastapuolella toimiva vakuutusala on juuri tuomittu alemmassa oikeus-asteessa pitkään jatkuneesta perusoikeuksien vastaisesta toiminnasta. Tästä asetelmasta voi kyseenalaistaa viestintäpäällikkö Arolaisen aseman ja riippumattomuuden.
Herääkin kysymys, onko sallittua julkisesti ja täysin perusteetta mustamaalata sellaista organisaatiota, jonka asiaa korkein hallinto-oikeus käsittelee samaan aikaan?
Viestintäpäällikkö Arolaisen lausunto on mielestämme laadullisesti, niin ala-mittainen ja todellisuudesta irrallaan, jotta se vaarantaa uskottavuuden korkeimman hallinto-oikeuden toimintaan ja puolueettomuuteen.
Helsinki 7.2.2013
Vakuutusongelmaisten liitto ry
Hannu Kukkonen, puheenjohtaja
Petri Salo, varapuheenjohtaja
Arolaisen mielipaha on niin arrogantti tekele että toisaalta se on ihailtavan rehellinen. Juuri noinhan virkamiehet juuri ajattelevat. Kuka kehtaa häiritä minua; arvokasta herraa jonnin joutavilla kotkotuksilla. Ettekö osaa elää surkimukset.
Norsunluutornista paljastui karmea narsistinen spitali.
En ota kantaa Arolaisen tekstiin mihinkään suuntaan, mutta keskustelua syventäisi pro et contra, jos kaikki lukisivat itse Kanavassa olleen jutun.
Nyt kun on vuosi 2016. KKO:n ylistystä lukiessa täytyy sanoa, että juttujen käännöt ovat ennenmminkin uskottavuuden vuoksi, kuin todellisen ongelman poistamiseksi.
Parempi sekin, kuin ei mitään, mutta olen seurannut yli kymmenen vuotta näiden ``case vaikeasti korvattavat 2`` eli aivo ja niskavammojen kohtelua. Vaikeasti korvattavat case 1 ovat rauhanturvatehtävissä vammautuneet, joita valtiokonttori pitää lähinnä pilkkanaan.
Nyt kun vuosikymmenen alussa Valviran asiantuntijalääkärit valittivat väsyvänsä, ja lopettivat lausuntojen annon. KKO. on jatkuvasti palauttanut juttuja takaisin vakoon. Sama kuin heittäisi lampaan susilauman keskelle raadeltavaksi. Vako hylkää Hannu Hakkolan linjauksen mukaisesti 92-95% näistä jutuista.
Perusteet ovat vakuutusoikeudessa oleva lääketieteellinen? asiantuntemus.
Itselläni on tälläinen paperi kotona, ja siinä vakoon palautetun casen hylkypäätöksessä lukee mm. Teillä ei ole objektiivista näyttöä aivovammasta, ja tätä korkeaa asiantuntemusta edusti vakuutusoikeudessa ortopedi Eero Hyvärinen, joka otti hatkat sieltä rouva Koskelon arvostelun jälkeen.
Toinen seikka hämmentää myös, kun KKO:n käännettyä muutamia AV. ja niskajuttuja vammautuneen eduksi, vako ei piitannut siitä lainkaan, vaan lanaa nämä kalliit korvattavat lähes säännönmukaisesti.
Toinen asia oli myös erikoista tässä oikeusvaltioksikin itseään nimittävässä maassa, kun KKO. pudotti mun jutun, oli noottiin kirjoitettu teksti: Tapauksen luonne huomioon ottaen käsiteltävä mitä pikimmin vakuutusoikeudessa. Käsittely kesti kuukautta vaille kaksi vuotta. Molemmat vako. käsittelyt yhteensä veivät lähes 4 vuotta. Siihen Hannu Hakkolan lautakunnan valitusakäsittelyaika 8kk, KKO:n 8kk.
Yli viisi vuotta meni tämän oikeusvaltion näyttäessä kyntensä, ja jatkuu.
Suurimman virheen tein lähtiessäni töihin aamulla, kuten 25v. aikana oli tapana ja lapsellisesti kuvittelin kruunun hoitavan, jos jotain ikävää sattuu.
Kaaduin sähkötolpan kanssa 8m. korkeudesta, ja ukko aivan päreiksi. Hannu Hakkolan ja IF yhtiön mielestä olen varsin pätevä työmies edelleen, ja huippukunto pelasti hengen sentään. Tosin nämä `Nallen`` joukot ovat yksin tämän mielipiteensä kanssa, 8 kpl. erikoislääkäreitä on täysin vastakkaista mieltä, kiistattomasti.
Nyt kun vuodet rullaa, tuli ajokortin tsekkaus, täytin 55v. Paikallinen poliisi perui R-2 eli kuorma-ajokortin, perusteena erik.lääkärinlausunto.
Lausunnossa lukee, että aivovamma ei aiheuta erityistä haittaa.
Valviran ohjeissa on, että R-2 luokan kortti peruutetaan, jos haittaluokka on 6 tai enemmän ja haittaluokan täytyy olla tapaturmalautakunnan tai vakon. vahvistama.
Minulla ei näin ole ja silti herra komisario otti laisensin pois R-2 osalta.
Arolaisen listaus ammattivalittajista vaatisi perusteellisempaa tutkintaa, minusta Hra Arolainen edustaa tyypillistä ikivirkaista koppavaa norsunluutornista ylimielisesti kurkkivaa Suomalaista virkamiestä.
Toisin kuin Suomen ainoa rehellinen virkamies, jo eläköitynyt STM:n eläkeosaston ylidirika Tarmo Pukkila. Hänestä voisi koko kööri ottaa mallia. Rehellinen mies ja kansan puolella.
Lähetä kommentti