1. Korkein hallinto-oikeus (KHO) poikkesi viime vuoden syyskussa antamassaan päätöksessä (KHO 2012:75) Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen (EIT) kannasta potilaan tahdosta riippumattoman hoidon jatkamista koskevassa asiassa.
2. EIT katsoi 3.7.2012 antamassaan ratkaisussa X v. Suomi, että koska X:n pakkohoidon jatkamisesta päätettäessä ei ollut varattu tilaisuutta ulkopuolisen lääketieteellisen selvityksen hankkimiseen, asiassa oli rikottu Euroopan ihmisoikeussopimuksen (EIS) henkilökohtaista vapautta koskevan 5 artiklan 1 kappaleen määräyksiä.
3. EIT:n päätös saattoi suomalaiset viranomaiset tietynlaiseen ahdinkoon, sillä edellyttihän päätös Suomelta selvää käytännön muutosta vastaavanlaisissa tapauksissa. Hätiin huudettiin KHO, joka tavallaan "hallinnon jatkena" on tottunut aiemminkin rientämään viranomaisten ja hallitusvallan apuun, jos "yleinen etu" sitä vaatii. KHO:n presidenttinä aiemmin pitkään toiminut Pekka Hallberg muistetaan presidenttien ja ministereiden kaverina, jonka arvovaltaiseen apuun valtioneuvosto, ministerit ja ministeriöt ovat usein turvautuneet tärkeiden lakihankkeiden läpiviemiseksi.
4. KHO:ssa tuli sopivasti esille vastaavanlainen tapaus, jossa pakkohoitoon määrätty Y oli valittanut KHO:een samanlaisesta asiasta kuin X aiemmin EIT:een. KHO päätti nujertaa EIT:n kannan ja tässä tarkoituksessa tuomioistuimen presidentti Pekka Vihervuori määräsi Y:n tapauksen käsiteltäväksi 21 jäsentä koostuvassa täysistunnossa eli plenumissa. Ja niinhän siinä sitten kävi kuin oli tarkoituskin: KHO nuiji 13.9.2012 antamallaan yksimielisellä päätöksellään (KHO 2012:75) EIT:n päätöksen maanrakoon ja arvosteli EIT:tä siitä, että sen ratkaisussa ei olisi huomioitu kaikkia hienoja oikeusturvatakeita, joita suomalainen järjrestelmä asiassa tarjoaisi.
5. Tartuin KHO:n sanottuun päätökseen blogissani 635/15.9.2012 ja kritisoin päätöksen perusteluja ja lopputulosta. Totesin myös, että tapauksen tekee KHO:n kannalta kiusalliseksi se, että KHO oli käsittelyt sittemmin EIT:een edenneen X:n tapauksen kaksi eri kertaa ja torjunut molemmilla kerroilla X:n väitteen, että asiassa olisi menetelty virheellisesti, kun X:lle ei ollut annettu tilaisuutta ulkopuolisen psykiatrin lausunnon esittämiseen.
6. KHO:n ratkaisua on käsitelty aika niukasti julkisuudessa, tätä blogia lukuun ottamatta. Suomalaiset oikeustieteilijät ja juristit eivät yleensäkään kovin herkästi omasta aloitteestaan lähde ylimpien tuomioistuinten ratkaisuja tai menettelytapoja arvostelemaan. Täällä Pohjan perillä halutaan elellä sovussa ja konsensushengessä myös juridiikan kysymyksissä. Pienemmät viskaalit tyytyvät yleensä nurisematta siihen, mitä isot päättäjät sanovat ja niihin tiedon murusiin, joita isoisten pöydiltä heille kenties sattuu tipahtamaan. Jos alat arvostella julkisesti korkeiden tuomioistuimien tai muiden vastaavien lainkäyttöelinten kannanottoja, saat kyllä varautua siihen, että uralla eteneminen hankaloituu tai tyssää kokonaan. On niitä HV-kerhoja myös oikeus- ja tuomioistuinlaitoksessa, samoin tiedeyhteisössä.
7. Tämän päivän Helsingin Sanomien Sunnuntai-osiossa on toimittaja Petri Sajarin kirjoittama oivallinen reportaasi KHO:n mainitusta päätöksestä ja siihen johtaneista tapahtumista. Juttu on saanut lehden printtiversiossa ehkä hieman oudolta kuulostavan otsikon "Pakko perustella", mutta kupletin juoni ilmenee kuitenkin hyvin itse tekstistä. Jutussa olisi voitu mainita sanotun päätöksen numero, siis KHO 2012:75, jotta ne, jotka haluaisivat tutustua päätökseen tarkemmin, voisivat etsiä ratkaisun netistä syynättäväkseen.
8. Hesarin jutusta ilmenee, miten pakkohoitoon määrätty ihminen (Y) oli psykiatrisesta sairaalasta lähetetyssä horjuvalla käsialalla kirjoitetussa kirjeessä pyytänyt KHO:ta tutkimaan, oliko hänen pakkohoitonsa jatkamisesta päätetty laillisesti. Valittajan mielestä pakkohoidon jatkamiselle ei ollut perusteita, koska hän pystyi huolehtimaan itse hygieniastaan ja lääkityksestään. Sairaalassa hänet oli kertomansa mukaan saatettu vahvalla psykelääkityksellä toimintakyvyttömään kuntoon.
9. KHO ei kiinnittänyt päätöksensä perusteluissa juurikaan huomiota Y:n tapaukseen tai valittajan vetoamiin seikkoihin, joita ei päätöksen perusteluissa lähemmin edes mainita. KHO:n jäsenet hoksasivat, että heillä oli edessään tapaus, jonka puitteissa voitiin käydä tuimaan vastahyökäykseen ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisua vastaan ja näyttää niin sanotusti kaapin paikka EIT:lle, joka oli tavallaan mitätöinyt KHO:n oman kannan X:n tapauksessa antamassaan tuomiossa.
10. Ratkaisun KHO 2012:75 perustelut koostuvat laajista pykälä- ja oikeustapauskatsauksista, joista valituksen tehnyt Y tuskin ymmärsi kovinkaan paljon. Y:tä olisi kiinnostanut vain se, mitä mieltä KHO oli hänen omasta asiastaan, mutta sille KHO puolestaan ei tunnu perusteluissaan osoittavan suurempaa kiinnostusta. Suomen valtio eli käytännössä ulkoministeriö kuvitteli saavansa KHO:n päätöksestä oivallisen aseen, johon vedoten se vaati EIT:n X:n tapauksessa antaman jaostoratkaisun käsittelemistä uudelleen tuomioistuimen vahvennetussa kokoonpanossa (Grand chamber). Tässä hankkeessa kävi kuitenkin köpelösti, sillä EIT hylkäsi pika pikaa valtion sanotun pyynnön.
11. KHO ei näytä saavan asiassa myöskään "omien" kannatusta, kuten Kuopion hallinto-oikeuden tammikuussa 2013 antamasta plenum-päätöksestä ilmenee; olen kertonut sanotusta päätöksestä blogissa n:o 692/22.1.2013. Kuopiolaiset asettuivat tässä arvovaltakiistaksi muodostuneessa asiassa selkeäti EIT:n kannalle. Sosiaali- ja terveysministeriö puolestaan ilmoitti viime joulukuussa, että mielenterveyslakia aiotaan muuttaa niin, että pakkohoidon jatkamisesta päätettäessä potilaalle on annettava mahdollisuus sairaalan ulkopuoliseen psykiatriseen arvioon.
12. Kuten HS:n tämänpäiväisestä jutusta ilmenee, allekirjoittanut ei ole toki ainoa juristi, joka on rytännyt KHO:n edustaman kannan, jossa EIT:n ratkaisulle annetaan kyytiä ja jossa hallbergmaiseen tapaan hehkutetaan oman oikeusjärjestelmämme erinomaisuutta. Ilahduin erityisesti professori Tuomas Ojasen seuraavasta toteamuksesta: "KHO:n täysistunto ajautui ulos kartalta, kun se lähti pullikoimaan ihmisoikeustuomioistuinta vastaan".
13. HS:n jutussa haastateltu KHO:n presidentti Pekka Vihervuorta näyttää olevan kiistan suhteen aika vaitelias, mikä sinänsä on ymmärrettävää. Vihervuori tuntuu edelleen vähättelevän EIT:n X:n tapauksessa Suomelle antamaa langettavaa tuomiota sanoen, että se on vain "yksittäinen ratkaisu", jolla ei ole kovin suurta painoarvoa. Vihervuori vihjailee lisäksi, että EIT:n kanta olisi seurausta siitä, että Euroopan ihmisoikeussopimukseen on liittynyt viime vuosina useita Euroopan unioniin kuulumattomia valtioita, joissa "oikeusvaltion periaatteet eivät ole vielä kehittyneet kovin pitkälle".
14. KHO näyttäisi olevan hieman huono häviäjä turvautuessaan sanotunaisiin selityksiin. Tapauksessa X vs. Suomi EIT:n jaoston puheenjohtajana toimi koko tuomioistuimen brittiläinen presidentti, joten tuossa kokoonpanossa ei ainakaan ollut vain "kehittymättämien oikeusvaltioiden" tuomareita; olihan siellä myös suomlainenkin tuomari yksimielistä päätöstä tekemässä. Mutta ehkä Vihervuori antaa EIT:tä suuremman arvon "todelliselle oikeusvaltioekspertille" eli edeltäjälleen Pekka Hallbergille ja hänen opeilleen. Paha kyllä tämä Hallberg kärähti pari vuotta sitten juuri oikeusvaltion vastaisesta menettelystä, mistä eduskunnan oikeusasiamies joutui häntä vakavasti huomauttamaan.
15. Minusta EIT:n kanta toteuttaa mainitussa asiassa oikeusvaltion periaatetta paljon paremmin kuin KHO:n päätös, jonka todellisena pontimena näyttäisi olleen "yleisen edun" nimissä huolehtia sitä, ettei terveydenhoitoviranomaisten toimintaa kuormiteta lliiaksi potilaan asemaa ja oikeusturvaa kohentavilla "turhilla muotoseikoilla". Tähän viittasi KHO:n viestintäpäällikön välittömästi päätöksen jälkeen medialle antama lausunto, jossa hän kertoi, mitkä olivat päätöksen ratkaisevat ja todelliset perusteet.
16. Pekka Vihervuori vähättelee myös niitä kerettiläisiä lainoppineita, jotka kehtaavat väittää, että hallinto-oikeuksien päätöksenteossa asetetaan turhan usein yleinen etu yksilön oikeuksien edelle tai että hallintotuomioistuimet toimisivat ikään kuin hallinnon jatkeena. PV:n mukaan hän ei ole kuullut "tiedeyhteisön piiristä muilta vastaavanlaista kritiikkiä ratkaisun johdosta. Vihervuori itse on ponnistunut KHO:n jäsenistöön tietyn tiedeyhteisön piiristä, mutta kuten oikeustietelijät tietävät, tiedeyhteisö on aika suhteellinen käsite. Se ei ole suinkaan mikään yhtenäinen ja homogeeninen porukka, vaan jakaantuu mm. eri oikeudenalojen mukaisiin pienempiin yhteisöihin ja kuppikuntiin.
17. Mitä tulee esimerkiksi prosessioikeuteen ja lainkäyttöön, niin tunnettu tosiasia on, että prosessioikeuden eli yleisen lainkäytön tutkijat ja tuomarit eivät juuri piittaa hallintolainkäytöstä ja sitä edustavien tutkijoiden tai tuomareiden mielipiteistä, eivätkä hallintolainkäyttöihmiset, joihin Pekka Vihervuori itse lukeutuu, puolestaan yleensä välitä tuon taivaallista prosessioikeuden piirissä esitetyistä mielipiteistä. Prosessioikeuden tutkijat eivät tunne tai ainakaan viittaa juuri milloinkaan hallintolainkäytön tutkijoihin tai KHO:n raykaosuihin, eivätkä hallintolainkäytön tutkijat ja tuomarit puolestaan koskaan prosessioikeuden tutkijoiden kannanoottoihin. Tilanne on aika erikoinen, sillä onhan molemmissa "haaroissa" kuitenkin kyse lainkäytöstä ja prosessista. Näyttää siltä, että hallintoprosessi ja sitä koskeva tutkimus esiintyy tässäkin suhteessa "hallinnon jatkeena": sitä opetetaan yliopistossa hallinto-oikeuden eikä prosessioikeuden yhteydessä. Olisi suotavaa, että hallintolainkäyttö lähentyisi siviiliprosessioikeutta, hallintolainkäytön opetus siirrettäisiin prosessioikeuden yhteyteen ja hallintotuomioistuimet integroitaisiin yleisiin tuomioistuimiin.
18. Lainkäyttäjien ja tuomareiden, varsinkin korkeiden päällikkötuomareiden, ei tulisi rajoittua ottamaan selkoa tai noteeraamaan vain hajanaisen tiedeyhteisön piirissä esitettyjä käsityksiä, vaan huomiota kannattaisi, tuomitsemistoiminnan riippumattomuutta ja itsenäisyyttä toki vaarantamatta, kiinnittää myös muualla yhteiskunnassa esitettyihin mielipiteisiin.
58 kommenttia:
Sikäli kuin ymmärrän, KHO lähti perusteluissaan siitä, että EIT oli päätöksessään epäselvä ydinkysymyksessä eli hallinto-oikeuden psykiatrin automaattisen mukanaolon suhteen, joka siis Suomen omanlaisessa alistusjärjestelmässä toteutuu, valittipa asianomainen sinne tai ei. Kun herkissä tilanteissa hallinto-oikeus omine psykiatreineen aina järjestänee sairaalan tiloissa suullisen käsittelyn, jossa potilasta perusteellisesti jututetaan, voidaan ihan hyvästä syystä kysyä, onko tämä huonompi tapa kuin se, että joku ulkopuolinen lääkäri, esimerkiksi terveyskeskuslääkäri, käy häntä katsomassa. Itse asiassa jonkin vainoharhan aitous ei kerralla edes selviä.
No eipä ainakaan Hesarin selostuksesta käy ilmi, että ihmisoikeustuomioistuimen päätöksessä olisi jotakin epåselvää.
En ole lukenut HS:n haastattelua. Mutta kiinnitin huomiota kohdassa 13 todettuun 'Vihervuori tuntuu edelleen vähättelevän EIT:n X:n tapauksessa Suomelle antamaa langettavaa tuomiota sanoen, että se on vain "yksittäinen ratkaisu",'- Kun kansanedustaja, fil.tri Jussi Halla-aho kritisoi hiukan samoin äänenpainoin KKO:n hänelle langettamaa tuomiota niin media meinasi tukehtua omiin teon arvostelukirjoituksiin.
Samoin kiinnitin huomiota ensimmäisen kommentoijan kirjoittamaan 'esimerkiksi terveyskeskuslääkäri, käy häntä katsomassa. Itse asiassa jonkin vainoharhan aitous ei kerralla edes selviä' on hiukan epäreilu rinnastus kun siinä rinnastetaan hallinto-oikeuden asiantuntijapsykiatria terveyskeskuksen ehkä vain yleislääkäriin. Mutta unohdetaan vaihtoehto, että ulkopuolinen lääkäri onkin ehkä psykiatri ja vielä vaikka potilaan hyvin tunteva päinvastoin kuin hallinto-oikeuden käyttämä psykiatri.
Kaiken kaikkiaan taas erinomainen kirjoitus Jyrki Virolaiselta. Kiitoksia.
Vai että käy hallinto-oikeus istumassa juttua sairaalassa, hm! Kaipa ne tuomarijäsenetkin sitten suorittavat "uhrin" henkilöön ja psyykkeeseen kohdistuvan tarkastuksen, samalla reissulla yhdessä pysologin kanssa? Ainkaan X:n tapauksessa sairastuvalla ei taidettu kuiteskaan käydä.
Joku sanoi edellä: "No eipä ainakaan Hesarin selostuksesta käy ilmi, että ihmisoikeustuomioistuimen päätöksessä olisi jotakin epåselvää."
Hesarin juttua parempi tietolähde KHO:n ajatuksista on itse KHO:n päätös, johon blogisti edellä antoi osoitteen. Voit tutkia sieltä.
Olen ymmärtänyt, että oikeudenkäynnin pitäisi myös hallintoprosessissa näyttää ulospäin puolueettomalle. Siis edes näyttää.
Miten tämä edellytys toteutuu, jos ja kun hallinto-oikeus istuu valitusasiaa pakkohoitopäätöksen tehneen lääkärin virkahuoneessa?
Näin on todellisuudessa tapahtunut. Mahtaako olla hyvinkin tavallinen käytäntö? Sitten vielä joku kehtaa väittää, etteivät hallinto-oikeudet ole mikään hallinnon jatke.
Ehkäpä hallintotuomarit tutkituttavat sairaalassa samalla myös oman psyykkeensä pikaisesti?
Jos tiedyhteisöön kuuluu sanokaamme vaikkapa 200 tutkijaa (vrt eduskunta), mutta näistä vain 2-3 on esittänyt kritiikkiä KHO:n päätöstä kohtaan, ei tästä tarvitse Vihervuoren mukaan olla todellakaan huolissaan, sillä ovahan loput eli 197-198 silloin KHO:n kannalla.
"Miten tämä edellytys toteutuu, jos ja kun hallinto-oikeus istuu valitusasiaa pakkohoitopäätöksen tehneen lääkärin virkahuoneessa?"
Ainakin sairaalan tiloissa jossakin - laitos päättänee omien tilojensa käytöstä. Mitkä mahtavat lain mukaan olla vaihtoehdot? Nyt siis oikeus tulee melkein potilaan luokse. Olisiko hallinto-oikeudella valta määrätä hoitajat tuomaan häntä oikeuteen - jos terveydentila sallii?
KHO:n perusteluista käy selvästi ilmi, että he pitivät EIT:n päätöstä epåselvänä. Jos noin on, sen rooli muiden tapausten ratkaisemisesssa saattaa tosiaan olla ongelmallinen. Toki X:n itsensä asiassa Suomen noudattamisvelvollisuus on selvä, mutta siitähän ei nyt ole kyse. Hyvä olisi, jos antaisivat ongelmattomasti yleistettävissä olevan uuden päätöksen. Tiettävästi EIT:ssäkin joku valmistelija kirjoittaa päätöspohjat, ei koko kollegio, joten liikoja ei ehkä pidä odottaa.
Se, että hallinto-oikeus ja sen psykiatrijäsen kenties näkevät ja tapaavat potilaan sairaalassa oikeuden "suullisessa käsittelyssä" (sairaalakäynnin yhteydessä) ei toki ole sama asia kuin jos lääkäri tutkisi potilaan ja kirjoittaisi sen perusteella lausuntonsa. Onkohan hallinto-oikeus juuri koskaan kumonnut sairaalalääkärin pakkohoitopäätöstä puhtaasti lääketieteellisellä perusteella?
Joka paikassa ja myös juristien keskuudessa liikkuu erilaisia huhuja, joiden paikkaansa pitävyyteen on ymmärrettävä suhtautua varauksellisesti.
X v. Suomi tapauksesta tuomaripiireissä liikkuu huhu, jonka mukaan KHO olisi saanut EIT:n sisäpiiriläisen näkemyksen siitä, että EIT:n ratkaisu on väärä eikä se tule kestämään suuremmassa jaostossa. Tämä selittää KHO:n uhmakkuutta tavalla, joka tekee huhusta uskottavan.
Mielestäni KHO:n täysistuntoratkaisu on skandaali. Se on skandaali siiinä mielessä, että arvon hallintoneuvokset toimivat kuin pahaiset poliittiset hallitusneuvokset polkiessaan kansalaisten ihmisoikeuksia luottaen HV-verkoston sisäpiiritietoon.
Ex. apulaisoikeusasiamies Jukka Lindstrdtin olisi luullut tietävän, mistä ihmisoikeuksissa on kyse. Vai onko tämä osoitus siitä, että oikeusasiamiehen kansliassa voi palvella pitkäänkin ilman tarkempaa perehtymistä ihmisoikeuskysymyksiin ja EIT:n rooliin ihmisoikeuksien valvontajärjestelmän osana?
Vanha prinsiippi on, että tuomari ei saa käyttää tai turvautua asiaa ratkaistessaan tapaukseen liittyviin omiin yksityisiin tietoihinsa. Jos anonyymin viestiin on uskominen, niin ko. tapauksessa KHO olisi turvautunut ratkaisussaan, ei vain yksityisiin tietoihin, vaan sille kerrottuihin huhupuheisiin. Tuskinpa nuo huhut ovat sentään ratkaisevasti vaikuttaneet KHO:n päätöksen lopputulokseen.
Olipa KHO:lla etukäteen vihiä sisäpiirin kautta EIT:n ratkaisun kestävyydestä tai ei, sen ko. ratkaisu on joka tapauksessa skandaali. Onneksi EIT:n yli ei käveltykään noin vain. Omaakin järkeä olisi toki saanut käyttää, skandaali olisi silloin ollut ehkä vältettävissä.
Ma. tuomareiden on aina otettava huomioon jatkomahdollisuutensa ao. tuomioistuimessa. Siksi he eivät lähde yleensä kovin herkästi "pullikoimaan" omilla erivillä mielipiteillään enemmistön ja vanhojen jäsenten kantoja vastaan.
Määräaikainen hallintoneuvos Jukka Lindstedt on näköjään poistunut KHO:n vahvuudesta. Hän oli tarkastavana jäsenenä purkuhakemuksessani mutta oli kovin tietämätön asiasta kun otin häneen yhteyttä ja vähätteli asiaa "sehän on vain purkuhakemus".
Hän on työskennellyt mm. apulaisoikeusasiamiehenä ja syrjintälautakunnan puheenjohtajana sekä presidentti Halosen avustajana.
Hän oli kolmen kokoonpanossa hylkäämässä purkuhakemukseni ilman perusteluja. Olisi luullut että olisi kiinnittänyt huomiota pitkäaikaiseen työsyrjintääni syrjintälautakunnan puheenjohtajana ja entisenä apulaisoikeusmiehenä oikeudenkäynnin oikeudenmukaisuuteen.
Valitukseni oli ainoa KHO:een ensi asteena tullut virkamiehen irtisanomisasia mannersuomessa aikavälillä 1999-2011 jolta ajalta on sähköinen arkisto. Vanhemmat ovat paperilla enkä pyytäessäni niitä saanut.
Halusin kartoittaa kuinka monta irtisanomisasiaa ilman joko hallinto-oikeuden tai virkamieslautakunnan pohjakäsittelyä on KHO:een tullut vuosikymmenien aikana. Sain siis tiedot vain 13 vuodelta mutta jo tästä havaitsee että kun vain yksi varsinainen irtisanomistapaus ensiasteena 13 vuodessa on käsitelty, ei kokemusta ole juuri tullut ratkaista näitä asioita suoraan ensi asteena.
Anonyymin mainitsema huhu on peräisin blogissa 692 olevasta anonyymin kommentista. Ihmettelen kyllä, kuinka kukaan voisi ennakkoon omata mitään varmuutta sellaisen instanssin kuin EIT:n päätöksistä.
KHO:n toinen viimevuotinen vuosikirjatsoinen pakkohoitopäätös eli ns. keikkalääkäripäätös ei täällä ole puhuttanut ollenkaan, muussa mediassa kuten Hesarin mielipidesivulla kylläkin. Johtuisikohan siitä että, siinä yksityisen valitus menestyi.
Aika turhanpäiväistä spekuloida yksittäisten tuomareiden aivoituksia parinkymmenen tuomarin yksimielisen kollegion ollessa kysymyksessä. Mukanahan oli taustoiltaan monenlaista väkeä, myös entinen pitkäaikainen Suomen ihmisoikeustuomari.
Luettuani KHO:n päätöksen näyttää koko lailla selvältä, että he ovat pitäneet EIT:n päätöstä epäselvänä ja/tai vajavaisena. Tästä voisi päätellä myös, että selväksi koettua EIT:n oikeusohjetta kyllä olisi seurattu, oli Suomen laki linjassa sen kanssa tai ei.
Selevee pässin lihhaa ja vielä ihan selvin päiten!
Suosittelen kaikkia anonyymejä lukemaan Kuopion hallinto-oikeuden päätöksen 18.1.2013 (13/0016/7). Siinä on väännetty rautalangasta malli, miten potilaan tahdosta riippumattoman hoidon jatkamista koskeva tapaus on ratkaistava ja millä perusteilla silloin, kun ulkopuolisen lääkärin lausunto on puuttunut. Kuopion HAO vertailee vakuuttavasti EIT:n ja KHO:n ratkaisuja ja päätyy EIT:n ratkaisun kannalle.
Minulle ei Hesaria tule, mutta sain naapurilta sunnuntain numeron. On aina hyödyllistä tutustua alkuperäislähteeseen. Jutun yhteydessä haastateltu KHO:n presidentti puhui yksittäisistä puheenvuoron käyttäjistä arvioidessaan yksilön oikeuksien toteutumista ylimalkaan hallinto-oikeuksissa. Sitä ennen toimittaja oli todennut: "Vihervuori ei ole havainnut, että Suomen hallinto-oikeuksissa yhteiskunnan etu asetettaisiin yksilön oikeuksien edelle." Itse vastaus kuului: "En ole kuullut tiedeyhteisön piiristä yleisemmin tällaista. Yksittäisiä puheenvuoron käyttäjiä voi heidän omista lähtökohdistaan aina olla." Muut hänen kommenttinsa liittyivät yleisesti EIT:n toimintaan. Ainoa presidentin itse KHO:n päätöstä koskenut kommentti oli se, että KHO nojasi päätöksessään "lukuisiin EIt:n pakkohoitoratkaisuihin vuosilta 1979-2012."
Olisikin ollut superyllätys, jos KHO:n presidentti olisi myöntänyt, että he asettavat yleisen edun yksityisen edelle ja että KHO:n ratkaisu oli väärä.
Katselinpa minäkin sitä Hesarin sunnuntailiitettä. Minua kun on koko ajan askarruttanut, mikä tämän kaiken selitys oikein on. Lehti ei ollenkaan avannut niitä perusteluja, joilla KHO:n täysistunto tuon Y:n asiassa oli tulokseensa päätynyt. Tuomioistuimethan tunnetusti korostavat, että ne puhuvat vain päätöstensä perustelujen kautta. Se taitaa kyllä olla huono taktiikka, kun perusteluja ei koko sivun jutussakaan väläytetä, jotta lukija voisi arvioida ainakin niiden pääideaa. No, avasin siis tuon KHO:n syyskuisen päätöksen, johon blogisti useampaan kertaankin on antanut linkin. Sieltä paistaa selvästi esiin, että hallintoneuvokset ovat pitäneet EIT:n perusteluja epäselvinä ja ristiriitaisina. Blogisti tai kuka tahansa meistä voi hyvin olla eri mieltä, mutta minua ainakin rauhoitti kun ymmärsin tuon taustan - siihen itse mitään vahvaa kantaa ottamatta. Saattaahan olla, että taustalla on myös ajatus siitä, ettei epäselvän päätöksen perusteella lähdetä oikeuskäytännön kautta muuttamaan mielenterveyslain järjestelmää, vaan odotetaan joko selvempää kantaa EIT:ltä tai lain muuttamista.
Voihan sen toki noinkin "nähdä", jos on putkisilmäinen!
Ratkaisevaa on minusta se miltä asia näytti ja näyttää vastaavanalaisissa tapauksissa pakkohoidolla uhataun ja sitten myös sen kynsiin joutuneen yksityisen ihmisen näkökulmasta ja oikeusurvan kannalta.
EIT tarkasteli asiaa ja ko. oikeuskysymystä potilaan oikeusturvan kannalta, KHO taas voittopuolisesti siltä kannalta, mikä on järjestelmän ja systeemin kannalta järkevää ja tarkoituksenmukaista.
KHO näyti unohtavan perusteluista päätellen oikeusturvaansa peräävän ihmisen näkökulman. Tässä mielessä voi kyllä perustellusti sanoa, että KHO toimi "hallinnon jatkeena".
Silloin oli paavo toinen, virastokin oli elintarvikevirasto.
-Suomalaisen lääkärin varpaalle astumisesta on tehty niin törkeä rikos, ettei EIT kaan saa ottaa kantaa suomalaisten ihmisoikeuksiin.
Anonyymi Hesarin jutusta: "Lehti ei ollenkaan avannut niitä perusteluja, joilla KHO:n täysistunto tuon Y:n asiassa oli tulokseensa päätynyt."
Hauskaa: Jutun otsikkohan oli "Pakko perustella"! Mutta siinä taidettiinkin tarkoittaa vähän eri perusteluja...
Kun valittajalla ei ole ollut Y:n eikä X:n tapauksessa vastapuolta, joka olisi valvonut yleistä etua, on tämä edunvalvojan rooli langennut, kuten virallisperiaatteeseen "kuuluu", tuomioistuimelle eli KHO:lle. Se on pannut päpainon tarkoituksenmukaisuusnäkökohdille ja - jos KHO:n viestintäpäällikön lausuntoon on vähääkään uskominen - julkisen vallan taloudellisile intresseille, mikä on johtanut valitusten hylkäämiseen. Toki sillä muodollisella eli fasadiperusteella, ettei pakkohoitoon määrättyjen oikeusturva muka vaatisi puolueetroman lääketieteellistä asiantuntijaselvityksen hankkimista.
KHO:n plenum-päätöksen perustelujen adresaaattina ei ole ollut tosiasiassa valittaja, vaan EIT, jonka omaksumaa linjaa vastaan päätös sotii, ja valtioneuvosto (UM), joka on saanut päätöksestä tukea vaatimukselleen, jonka mukaan X:n valitus tulisi ottaa EIT:n vahvistetun kokoonpanon tutkittavaksi.
Mikähän se "puolueeton lääketieteellinen selvitys" psykiatristen sairauksien osalta on. Eli tehdäänkö selvitys toistasataa vuotta sitten nähtyjen unien perusteella vai miten...Tuskinpa siinä potilaan oikeus toteutuu tehtiin niin tai näin. Toivottavast saadaan uusi ammattikunta sillekin alalle kun kehiin tulevat "vapauttavia pakkohoitopäätöksiä" tehtailevat "psykiatrian erikoislääkärit".
Aamun lehden mukaan Kuopion hallinto-oikeus on kahdessa pakkohoitoasiassa päättänyt viran puolesta pitää suullisen käsittelyn, kun lääkärien kannat olivat ristikkäiset. Olisi mukava kuulla blogistin kanta siitä, onko tämä(kin) hänen mielestään kielteistä virallisperiaatteen käyttämistä.
"Kuopiolaiset asettuivat tässä arvovaltakiistaksi muodostuneessa asiassa selkeäti EIT:n kannalle"
Toivottavasti tämä Kuopion hallinto-oikeuden vasemmistoklikki ei leimaa oikeudenkäyttöä enemmälti.
Samat "varjelijatuomarit" viivästyttivät Kuopion toriparkin laajennuksen rakentamista menestyksellisesti yhtyessään vihreän paikallispoliitikon häirintään.
Miksi muuten Suomi on yliedustettuna kouluampujissa? Avohoito ja nyt hullujen toimintavapautta turvaavat tuomarit.
Tämä on oikeastaan yhdenmukaista rikollisten paapomisen kanssa. Suomi on takuulla maa, jossa yksi maailman lievin rangaistuskäytäntö eikä rikosasiaoissa saada prosessin rakenteellisten seikkojen vuoksi edes tuomiota saati täytäntöönpanoa kohtuullisessa ajassa. Ja siitäkin on väännetty lieventämisperuste. Arvaatteko missä?
Eräs anonyymi kirjoitteli syvällä rintaäänellä "Suomi on takuulla maa, jossa yksi maailman lievin rangaistuskäytäntö ..."
Voi tuollaista tietämättömyyttä. Taitaa olla joku "oikeudentuntoinen" lynkkaaja muistakin painotuksista päätellen. Heillähän on totuuden siemenet hallussaan kun lukevat iltalehtien lööppien rikosjuttuja.
Kuopion hallintooikeus kirjoittaa pitkästi, mutta tulee sitten selvään lopputulokseen ”Potilaalle on varattava tilaisuus ulkopuolisen lääketieteellisen selvityksen hankkimiseen.”
Tämä ratkaisee pakkohoidon kohtalon. Jos potilaan itse valitsema lääkäri katsoo, että potilas on pakkohoidon tarpeessa, ei voida enää puhua pakkohoidosta. Jos potilaan oma lääkäri ottaa vastuun vapaaehtoisesta hoidosta pääsee potilas vapaaksi.
Siis KHO:n tiedoittaja on iskenyt naulan kantaan kun hän toteaa, että EIT:n linjan seuraaminen muuttaa mielisairauden hoitokäytännön Suomessa. Se kuinka tämä laissa tai ministeriön ohjeissa määritellään on sivuseikka.
Ruotsissa pakkohoidon uusi laki on lausuntokierroksella. EIT:n linjasta ei mainita. Käytäntö osoittaa kuitenkin muuta. Sture Bergwall tuomittiin pakkohoitoon 1991, pankkiryöstön jälkeen. Mutta mielisairaalassa hänelle syntyi valemuistoja, joiden perusteella hänet tuomittiin kahdeksasta murhasta.
Hänet on nyt vapautettu murhasyytöksistä, mutta mielisairaala ei halua päästää häntä vapaaksi. Asia on taas kerran katkolla näinä viikkoina, mutta EIT:n päätös ei ole vielä rantautunut Ruotsiin, eikä Bergwallille anneta mahdollisuutta oman lääkärin valintaan.
Johan on edellisellä anonyymillä kommentti!
Mistäs alkaen lain noudattaminen on merkinnyt kuulumista vasemmistoklikkiin?
Siinä tapauksessa suotavaa on, että muutkin hallintotuomarit, samoin kuin kaikki yleisten tuomioistuinten tuomaritkin liittyvät kiireen vilkkaa vasemmistoklikkiin.
Igorille ja muillekin tiedoksi, että työnantajien teoillaan ja laiminlyönneillään aiheuttamia mielenterveydenhäiriöitä (esim. masennus)ei edes tutkita, eikä syytetä, eikä heitä ainakaan tuomita rangaistukseen pahoinpitelystä tai vammantuottamuksesta, vaikka tahallinen mielenterveyden häiriön aiheuttaminen on ollut pahoinpitelyä jo yli 17 vuotta. Tuottamuksellisena se on vammantuottamus edellyttäen, että sairaus ei ole vähäinen. Ja vähäinen se ei voi olla, jos se on aiheuttanut edes ajoittaista työkyvyttömyyttä.
Esimerkkinä Helsingin käräjäoikeuden tuomio, jonka hovioikeus (HelHO:2012:8, vailla lainvoimaa) pysytti voimassa sellaisenaan.
Siinä A tuomittiin työturvallisuusrikoksesta pahoinpitelyn tunnusmerkistöllä. Käräjäoikeuden mukaan A oli tahallaan aiheuttanut C:lle masennusta, joka johti työkyvyn menetykseen.
Pahoinpitelyn tunnusmerkistö täyttyy kaikilta osin, mutta tuomio tuli työturvallisuusrikoksesta!
"Toivottavasti tämä Kuopion hallinto-oikeuden vasemmistoklikki ei leimaa oikeudenkäyttöä enemmälti."
Eikö asia ole ollut pikemminkin niin päin, että "vasemmistoklikkien" hallitsemissa maissa yleisen edun kannalta hyödyttömät yksilöt ja muut eri mieltä olevat oli tapana sulkea mielisairaaloihin, hankkimatta asiasta sen kummemmin ensimmäisenkään lääkärin lausuntoa?
Jos "vasemmistoklikki" nyt onkin kääntänyt kelkkansa ja alkanut puolustaa yksilönvapautta yhteiskunnan koneistoa vastaan, tätähän on tervehdittävä pelkästään ilolla!
Oo Las Palmas, oo Las Palmas
Sun helmaasi aina jään
Sun tyttöni kaunehimmat,
Mun heikoksi hetkessä saa....
Näissä merkeissä mennähän!
Pääministeri Katainen on jäänyt kuulemma kiinni Himas-tilauksen junailemisesta ja rahoittajien painostuksesta, jotta kaverinsa Pekka Himanen saisi valtiolta 700 000 euron arvoisen nollaselvityksen ilman kilpailuttamista.
No, ei hätää, sillä tänään valtioneuvoston neuvonantajana toimiva oikeuskansleri Jaakko Jonkka on päättänyt ottaa Himas-kantelut tutkittavaksee
Asia on sillä selvä: pääministereri ei ole - tietenkään - syyllistynyt Jonka mukaan minkäänlaiseen virheeseen tai painostukseen.
Eihän hallituksen neuvonantaja voi toki päätyä muunlainen ratkaisuun. Sitä vartenhan meillä on kaksoisroolin omaava oikeuskansleri valtioneuvostossa, että tämä pesee ministerit puhtaaksi kaikista epäillyistä rötöksistä ja virheistä.
Pekka on sentään tohtori, mutta HUMUssa ei ollut yhtään tohtoria. Silti palkkaus ja edut S. Wallinin junailemana olivat kohtuulliset:
Humu tuli valtiolle kalliiksi. Ryhmän jäsenillä oli autoetu, ja he nostivat lähes 10 000 euron kuukausipalkkaa. Raporttiin tehtiin kymmeniä haastatteluja, ja niitä tehneet haastattelijat tienasivat 1 000 euroa per haastattelu. Kaikkinensa työ maksoi kaksi ja puoli miljoonaa euroa. Tutkimuksen yhden sivun hinnaksi kertyy 100 000 euroa.
Pääministeri Kataisen kuolemattomia ajatuksia kilpailuttamisesta...
- Ei voida ajatella, että minkä tahansa yrityksen heikkoudet korvattaisiin veronmaksajien rahoilla. Tuki ei myöskään saa vääristää kilpailua eikä asettaa toisia mahdottomaan tilanteeseen.
http://yle.fi/uutiset/katainen_kilpailu_laivanrakennushankkeista_epaterveella_pohjalla/6418915
Ettäs blogisti kehtaa, hyi sentäs! Jyrki ja Pekka toimivat vain "maan tavalla".
Samalla tavoin täytetään täytetään joka vuosi suomalaisen junioriurheilun pelipaidat ja kausijulkaisut mainoksilla. Alihankkijoiden ja "yhteistyökumppanien" annetaan vähintäinkin epäsuorasti ymmärtää, että jälkikasvun joukkueen tukemiseen käytettävä raha on ehto hankintojen/sopimusten/.. jatkolle.
Maallikon järjenjuoksulla on siis täysin itsestään selvää, että pääministeri on käyttänyt virka-asemaansa painostustarkoituksessa eli väärin. Aivan kuten blogisti totesi, oikeuskanslerilta ei tule muuta kuin valkopesu, vaikka joku löytäisikin Siilinjärveltä heittomotin tuppeensahattua ja kasan vierestä kyltin "Kiittäen, Pemasen Hikka!"
Valtakunnassa kaikki hyvin.
Ainahan Jaakko, niin nytkin näyttää siltä, että Jaakolta ei kukaan muistanut kysyä, vai eikö Jaakko muista, että olisi kysytty tai vastattu.
Luultavimmin tämä ei anna aihetta enempään.
Pakkohoitoasia, joka on tämän ketjun alkuperäinen aihe, etenee hurjaa vauhtia. Ministeriö, Valvira ja THL ovat ryhdistäytyneet ja antaneet kuntia sitovan ohjeen. Nyt siis korkeimmalle hallinto-oikeudelle näytetään kaapin paikka.
http://www.stm.fi/tiedotteet/kuntainfot/kuntainfo/-/view/1846600#fi .
Psykiatrian ylilääkärin, joka haluaa pakkohoitoa pitää kutsua terveyskeskuslääkäri tapaamaan potilasta ja antamaan lausuntonsa pakkohoidon tarpeellisuudesta.
En voi olla taas kerran muistuttamasta Teuvo Arolaisen toteamusta, että EIT:n päätöksen seuraaminen muuttaa hoitokäytäntöä. 1980-luvulla pääsimme eroon siitä, että kymmeniä tuhansia ihmisiä suljettiin mielisairaalaan. Nyt on menossa seuraava vaihe. Asiantuntemus osoittaa, että pakkohoito ei pure muhin kuin krimnaalitapauksiin. Sitä tarvitaan ehkä vankilatuomion vaihtoehtona
Kuinka on mahdollista väitellä 20 vuotiaana tohtoriksi? Onko kyseessä akateeminen läpijuoksu ja missä roolissa siinä on ollut Pafos-saarten Leparpi Esa Saarinen? Emeritus Uusikylän mukaan Himasen tuotokset ovat keskiverto-opiskelijan tuotoksia.
Toivottavasti blogisti valaisee tätä akateemista pikaraidetta jollain tapaa. Mikäli olen ymmärtänyt oikein niin blogistikin on suorittanut opintonsa huomattavan nopealla tahdilla.
KHO iskee takaisin ja nöyryyttää Kuopion hallinto-oikeutta:
KHO: Koulutuskuntayhtymän suunnittelujohtajaa kuultiin tarpeeksi irtisanomisessa
Korkein hallinto-oikeus on palauttanut Savon koulutuskuntayhtymän suunnittelujohtajan irtisanomisen takaisin Kuopion hallinto-oikeuden käsiteltäväksi. KHO:n mukaan irtisanomisessa ei tapahtunut menettelytapavirhettä.
http://yle.fi/uutiset/kho_koulutuskuntayhtyman_suunnittelujohtajaa_kuultiin_tarpeeksi_irtisanomisessa/6508806
Olisi mukava tietää tuon KHO:n konklaavin kokoonpano.
Kappas vaan! KHO ei ole - ainakaan toistaiseksi - julkaissut ko. päätöstään Finlexissä tai kotisivuillan. Onkohan tarkoituksena ollut "piilottaa" kiusallinen ratkaisu julkisuudelta?
Kansalaisena ja hallintoalamaisena vaadin että KHO alkaa tehdä oikeudenmukaisia ja puolueettomia päätöksiä, ei vain hallintoa suosivia vaan myös yksityisen edun huomioon ottavia. Hallinto-oikeuksien eikä varsinkaan EIT:n nokittelu sovi ylimmän hallintotuomioistuimen arvovaltaan.
Ellei tämä käy, on vakavasti harkittava ylimpien tuomioistuinten yhdistämistä. Tuomiovallan käyttö ei missään tapauksessa saa olla arvovaltakiistojen temmellyskenttä!
Pekka Himanen ei ole tietääkseni missään yliopistossa professorina ja liekkö koskaan ollutkaan. En myöskään löytänyt mistään, että hänelle olisi edes dosentuuria, vaikka Bäckmannin perusteella sellaisi jaellaan kovin hövelisti.
Hankesuunnitelmassaan, johon myönnetty rahoitus perustuu, hän kuitekin tituleeraa itseään harhaanjohtavasti professoriksi. Tuohan on suoranaista huijaamista ja harhauttamista?
En tiedä, mutta olen kuullut kerrottavan, että Pekka Himanen olisi vierailevana professorina jossakin englantilaisessa yliopistossa.
Off topicina jatkuu.....
1. Löysinpä sattumoisin Iltalehden kolumnistin (blogit-osiossa) Matti-Esko Hytösen selvitykset "huippufilosofi" Pekka Himasen professuureista (Hytösellä on kirjoitustensa mukaan myös kirjalliset todisteet) ad 12/2009 (kannattaa lukea, vaikka ei Hytösfani olisikaan):
Himasen harha-askel 12.11.2009
Himasen harha-askel, osa 2 19.11.2009
Himasen harha-askel, osa 3 26.11.2009
Himasen harha-askel, osa 4 3.12.2009
2. Pekka Himanen ilmoitti omilla nettisivuillaan seuraavasti arkistolinkissä 28.8.2011, mutta viimeaikaisen kohun saattelemana sivuja on kaiketi "siivottu":
Himanen jakaa aikansa toimimalla professorina Taideteollisessa korkeakoulussa, vierailevana professorina Oxfordin yliopistossa, vierailevana professorina Barcelonassa IN3-instituutissa sekä johtavana tutkijana HIITissä (Helsinki Institute for Information Technology).
3. Tiettävästi tuo Oxfordin "professorius" oli = vieraileva luennoitsija (associate professor) ainakin 9/2005 - 7/2006 (kaimansa "professori" Pekka Haaviston tapaan).
4. Pikaetsinnällä haku Aalto-yliopiston sivuilta tuotti 0-tuloksen Pekka Himasen nimellä.
5. Täyttä huuhaata näkyy olevan tuo Himasen "Sininen kirja" (löytyy pdf-muodossa Valtioneuvoston sivuilta). Mutta kyseinen lauseiden ja käsitteiden pyörittelykaruselli sopii taatusti "arvoisan" pääministerimme pirtaan, kun pm Katainen puhuu itse aivan samalla tavalla koukeroisesti.
Pekka Himasen professuurin olemassaolosta kirjoitti Iltalehden kolumnisti Mattiesko Hytönen useampaan kertaan muutama vuosi sitten ja sen jälkeen professoritiedot hävisivät Himasen nettisivuilta.
Professori nimitys ei hävinnyt.
Myt hän esittäytyy ulkomaisilla Dignity Day liikkeen/järjestön
http://globaldignity.org/view/executive-management
sivulla HIIT:in professorina "Pekka Himanen is a Philosopher and currently teaches as a Professor at the Helsinki Institute of Information Technology.
HIIT:in tuoreessa henkilöstöluettelossa ei näy Himasta.
http://www.hiit.fi/people#H
HIIT:in v 2010 vuosikertomuksessa Himanen mainitaan tittelillä 'Prnicipal Research Scientist'. Vuoden 2009 vuosikertomuksessa Himanen esiintyy tutkimusprojekteissa professorina mutta HIIT:in henkilöstöluettelossa häntä ei näy.
Että hiukan epämääräiseltä näyttäisi tuo professorius.
JJ Oikeuskanslerinvirasto: "Töttöröö, siitähän mulle maksetaan".
Pekka Himasella ja J.Kataisella on nyt tuo "Gininen kausi" menossha.
Sotke Humu-Pekka, sotke Humu-Pekka,
Sininen kirja ja professuurisi!
Niinistön Sale harmittelee muijansa kohtelua, koska tämä ei ole "julkisessa virassa". Onko käsite "julkisuuden henkilö" muuttumassa?
HS: Oliko siis yllätys, millaiseen läpivalaisuun puolisonne on joutunut?
"Yllätys on ollut se, että yhtäkkiä vaalien jälkeen presidentin puolisosta monet haluavat tehdä julkisen tehtävän. Ja sitähän se ei Suomessa ole. Ennen vaaleja, kun asian näin esitti, ei kuulunut vastaan panevaa sanaa. Näinhän se tietysti on – puoliso ei ole julkisessa virassa. "
Heh, heh! Salen olis sitten pitänyt pitää muijansa julkisuudelta kokonaan piilossa eikä julkistaa avioliittoaan "sopivasti" ennen pressanvaaleja! Onko meitillä torella noin umpisokea jätkä pressanan, ettei se ymmärrä, että kansa on ollu liki aina kiinnostuneempi pressan muijasta kuin ite pressasta! Varsinkin jos eukko sattuu oleen ukkoa paljon nuorempi. Ei, ei se sokee oo, se on vaan niin helevetin kiero ja arroganssi. Se on just tätä samaa entisen kykupuolueen nykyporukkaa á la Jyrki Katainen ym.
Himanen on siis edelleen dosentti? Miksi sitten noinkin lahjakas mies ei ole saanut vielä professuuria? Akateeminen floppi?
Lähetä kommentti