1. Suomen olympia- ja MM-kisojen kisapappina pitkään toiminut pastori Leena Huovinen alkaa olla Suomen joukkueen työllistetyimpiä toimitsijoita myös parhaillaan meneillään olevissa Val Di Fiemmen hiihdon MM-kisoissa. Sen verran heikosti suomalaiset ovat kisoissa toistaiseksi menestyneet eikä menestystä ole odotettavissa myöskään kisojen loppupäivinä. Kisapapilta ei lohduttamisen aihetta todellakaan puutu.
2. Eilen näimme tv:stä, miten naisten viestinhiidon ankkuri Riikka Sarasoja-Lilja suorastaan romahti oman osuutensa jälkimmäisellä lenkillä. Suomen joukkue oli viimeisessä vaihdossa vielä Ruotsin kannoilla, mutta odotetusti Charlotta Kalla lähti heti alusta omaa vauhtian, joten Sarasoja-Liljan tehtäväksi jäi, kuten tv-selostajemme yhteen ääneen toitottivat, varmistaa Suomelle pronssimitali. Venäjän ankkuri starttasi liikenteeseen 33 sekuntia suomalaisnaisen jäljessä ja hiihdettävä matka oli vain viisi kilometriä.
3. Mutta toisinhan siinä sitten kävi. Riikan voimat hupenivat, maitohapot iskivät ja Julia Tsekaleva rynni helposti suomalaisen ohitse ja saman tempun teki hieman myöhemmin myös USA:n ankkuri. Maaliin tultuaan Sarasoja-Lilja romahti sammuneena hangen pintaan ja hän sai maata paikallaan tv-kameroiden ikuistamana muutaman minuutin ennen kuin kisapappi Huovinen saapui hiihtäjärukkaa lohduttelemaan.
4. Jos Sarasoja-Lilja olisi pitänyt pintansa ja tuonut Suomen pronssille olisivat joukkueen muut jäsenet olleet riemuissaan ankkuriaan vastassa. Mutta nyt kaikki loistivat poissaolollaan ja jättivät epäonnistuneen joukkuetoverinsa yksin. No, Riitta-Liisa Roponen saapui sitten sentään Huovisen seurassa Riikkaa lohduttamaan. Tämä sinänsä pieni episodi kertoo paljon Suomen urheilijoiden joukkuehengestä, siis sen puutteesta.
5. Päävalmentaja Magnar Dalen saa ottaa Suomen huonosta sijoituksesta suuren osan omaan piikkiinsä. Hän ei osannut valita oikeita hiihtäjiä viestijoukkueeseen. Ankkuriksi olisi toki pitänyt valita Krista Lähteenmäki, jolla on näyttöjä ankkuriosuuden hiihdoista jo edellisistä kisoista, ei noviisi Sarasoja-Liljaa.
6. Viestin aloittajaksi oli kannattanut valita Aino-Kaisa Saarinen, sillä aikaisemmista MM-lähdöistä Italiassa kaikki ovat voineet nähdä, että nyt aloittaneelta Anne Kyllöseltä on näissä kisoissa paras puhti pois. Kyllönen syyllistyi alokasmaiseen virheeseen jo startissa lähtiessään matkaan hirmuvauhdilla, minkä seurauksena hän alkoi vähitellen kypsyä ja jäädä kärjestä. Puolimatkaan tultaessa Kyllönen mokasi sitten täydellisen hölmösti yrittäessään tiukassa mutkassa ja erittäin ahtaassa kohdassa ohittaa saksalaista hiihtäjätärtä. Kyllönen kaatui ja hänen suksensa takertuivat katsomoaitaan ja hän jäi hetkessä porukasta lähes puoli minuuttia.
7. Naishiihtäjät voivat lohduttautua vain sillä, ettei mieshiihtäjillä mene juuri yhtään sen paremmin. Matti Heikkiseltä odotettiin paljon, mutta näissä kisoissa Matille ei "pöljää päivää" sattunut. Heikkinen hiihtää kisoissa Salomonin suksilla, mutta vesikelille ko. firman kalustosta ei ole löytynyt sopivia ja kilpailukykyisiä kapuloita. Saman suksifirman kapuloita käytti myös Sarasoja-Lilja ja sen huomasi; hän hävisi laskuosuuksilla selvästi Tsekalovalle, jonka sukset luistivat todella hyvin.
8. Tänään on sitten vuorossa miesten viestiinhiihto. Jo etukäteen pelottaa ajatella, miten heikosti suomalaisilla voi tämäkin kisa mennä; näyttää siltä, että joukkueen sijoitus painuu kymmennnen sijan huonommalle puolelle. Joukkueessa hiihtää yhtenä lenkkinä Ville Nousiainen, joka on jo etukäteen lausahtanut, että hänen ei pitäisi olla tässä kunnossa näissä kisoissa lainkaan mukana. Nousiainen on valittu kisajoukkueeseen vain siksi, että edes jonkinlainen viestiporukka saataisiin kasaan!
9. Yhdistetyn miehet, myös aiemmin sentään joten kuten menestynyt Janne Ryynänen, rämpivät kisoissa sijoilla 25-40. Ryynäsen kehitys ei ole vain pysähtynyt, vaan hänen kuntonsa on suorastaan romahtanut.
10. Samat sanat pätevät Anssi Koivurantaan, joka muutama vuosi sitten oli koko maailmassa yhdistetyn selvä ykkönen ja voitti kirkkaasti mm. maailman cupin kokonaiskilpailun. Sitten Anssi jostakin mystisestä syystä sairastui ja vaihtoi mäkihypyn puolelle. Koivurannan mäkitulokset eivät ole olleet ennen tätä kauttakaan olleet mitenkään hyvät, mutta tällä kaudella miehen tulokset ovat, kuten myös kaikkien muidenkin mäkimiestemme, suorastaan romahtaneet. Suomalaiset löytyvät eilisen suurmäen kilpailun tuloslistalta sijoilta 42, 45 ja 47! Yksi edustajamme ei läpäissyt edes karsintaa, jossa varsinaisesta kisasta tiputettiin ainoastaan kymmenkunta hyppääjää. Suomella on koko MM-kisojen heikoin mäkijoukkue Val Di Fiemmessä.
11. Mika Kojonkoski nosti kymmenkunta vuotta sitten Norjan mäkijoukueen aallonpohjalta maailman huipulle, missö norjalaiset mäkimiehet ovat edelleen. Kojonkoski lopetti valmennusuransa Norjassa, mutta ymmärrettiinkö hänet palkata samaan valmennushommaan Suomessa? Eipä tietenkään, mutta saihan Mika kuitenkin hyväpalkkaisen ja siistin sisätyön HUMU:n pomona! Tuossa tehtävässä Mika tuottaa kyllä paljon paperia, mutta noista papereista ei taida olla Suomen huippu-urheilulle minkäänlaista hyötyä. Mäkijoukkueen päävalmentajana toimii Pekka Niemelä, joka ei tunnu ymmärtävän erota hommastaan edes tämän katastrofaalisen kauden jälkeen.
12. Pekka Niemelä ei ole kuitenkaan mikään "Humu-Pekka", jollaiseksi filosofi Pekka Himasta voidaan kutsua. Himanen tuottaa tutkijaryhminen Kalifornian auringossa Suomen hallitukselle ja kaverilleen Jyrki Kataiselle suorastaan fantastisia "sinisiä kirjoja" ja "sinisiä unelmia". Himasen espanjalainen tutkijakollega, maailmankuulu sosiologi Manuel Castells kehuu Humu-Pekkaa nerokkaaksi ja oman alansa johtavaksi tutkijaksi koko maailmassa. - Niin, kateellisiahan ne nämä Himasen kotimaiset kollegat ja muut tavisprofessorit tietenkin ovat, siitähän tämä Pekkaa kohtaan osoitettu kritiikki toki vain kertoo!
13. Kuten Castells todistaa, Himasen täytyy olla todella nero ja vaikutusvaltainen ihminen, sillä eihän hän olisi muutoin saanut Suomen pääministeriä ja Suomen Akatemiaa tilaamaan itseltään useita nollaselvityksiä kovalla hinnalla.
23 kommenttia:
Siellähän ne muut viestitytöt iltapäivälehdissä selittelevät poissaoloaan maalialueelta "kokemuksen puutteella". Onneksi sentään Göteborgin halli-EM:ssä suomi-naiset ovat juosseet hyviä aikoja!
Mediapapin onneksi hiihtäjä hoippui uupuneena hänen eteensä eikä keskeyttänyt ladun varrelle pimentoon.
Niin, onkohan tuolla kisapapilla suksia ollenkaan matkassa?
Suomen mieshiihtäjät pääsivät hyvään sijoitukseen eli viidenneksi, kun ankkuriosuuden kärkihiihtäjät sivakoivat suorastaan kävelyvauhtia ja jo noin puolitoista minuuttia kärjen perässä osuudelleen lähtenyt Matti Heikkinen hiihti kärjen kiinni kilometri pari ennen maalia.
Hyvä hiihto Matilta! Pitäisikö miehen osallistua vielä viidellekympille? Jos vaikka silloin sattuisi olemaan taas se pöljä päivä.
Kisapapin pitäisi oikeastaan olla lähtöviivalla toivottamassa onnea tasapuolisesti jokaiselle kilpailijalle, mutta suomenkielisenä hän ehkä voisi kuiskata Matille korvaan viime vihjeet säiden haltijalta.
Matti, toivotan sinulle Korkeimman siunausta tälle viheliäiselle 50 km:n lenkille! Eiköhän olisi, penetele vieköön, taas vihdoin sen "pöljän päivän" aika sullekin!
Mutta muista Matti, jos kapula ei toimi tai alkaapi ylämäissä lipsahdella, tämä Raamatun sana:
ensimmäiset tulevat viimeisiksi ja viimeiset ensimmäiseksi!
Samaa mieltä Dalenin virhevalinnoista, varsinkin Lähteenmäen kohtelu oli ala-arvoista. Sitä paitsi, eihän Ikaalisten poika Ikaalisten tytön silmää noki.
Uusi ilmiö paljastui naisten viestin toimittajakommenttien perusteella: ennenvanhaan maitohapponoutaja tuli vajaan kunnon vuoksi, fysiologisista syistä, nyt hiihtäjä meni hapoille psyykkisistä syistä.
Takavuosina hiihtjoukkueeseen on kuulunut joku Matti Nykäsen tai Harri Ollin tyylinen kaljaveikko, eikä silloin kisapapin mukanaolosta ole kukaan edes puhunut. Homma on mennyt liian kiltiksi. Seuraavissa kisoissa pitää olla mukana kisapäivähoitaja, kisakampaaja ja kisakosmetologi. Kunnon kisajoukkueesta pitää vähintään yksi passittaa kesken kaiken Suomeen selviämään.
Kyllä on kisapastori kuulunut aina Suomen MM-kisajoukkueen samoin kuin olympiajoukkueen muonavahvuuteen!
Suomalaiset rinnastavat kv. urheilukisat sotatoimiin. Kun talvi- ja jatkosodassa sotilaspastoreilla oli merkittävä rooli, niin on johdonmukaisesti tietenkin ajateltu, että totta maar' myös kisoissa tarvitaan pappi joukkueen tueksi ja turvaksi!
Nykyään puhutaan paljon urheilijoiden henkisestä valmennuksesta. Suomen joukkueissa juuri kisapastori edustaa henkistä puolta ja siten myös henkistä valmennusta, ei siinä ketään muita tarvita!
Norskit luottavat valmennuksessa ihmisluonteen tunteviin psykologeihin sekä fysiologeihin jättäen tuonpuoleisten tietäjät meille, sillä me suomenkieliset olemme yhä niin helposti vaikenevia.
Sotapappien paratiisissa saattaa kiinnostaa kuulla kuinka Berlusconi, il cavaliere, sohaisi karhunpesää väittäessään Mussolinin tehneen oikein kun liittyi Hitlerin kanssa, koska muuten "natsit olisivat ottaneet meidät väkisin".
Kauhea selvittely siitä kuitenkin jälkikäteen syntyi, Suomessa oltiin siinä suhteessa viisaampia että osattiin välttyä pesänselvittelyltä, joten vastuuta tänäänkin kantaa Tuomioja, joskaan nimi ei ole Sakari, eikä Hetemäen Päiviö eikä blogimaailmassa Kemppisen Kullervo vaan Jukka.
Vanha klishee "teit isäin astumaan" ei siis ole toteutunut sen enempää Tuomiojilla kuin Kemppisilläkään!
Isästäään poiketen Jukka Kemppisellä tosiaan on vain toinen jalka Karjalan juoksuhaudoissa, Tuomioja jankuttaa omilla palstoillaan sitä yhtä totuutta jonka on perinyt: olkaa rauhaisia, mutta pysykää lujina.
Blogisti epäilemättä näkee yhteyden ajatushautomoiden äidin Sitran hupaisaan Gesundheit (icke hälsa!)-kisaan.
Kisapastorin merkitys on huomioitu myös Olympiakomiteassa, joka antoi viime vuonna ansiomerkin Leena Huoviselle hyvin tehdystä työstä. Linnanjuhliin taitaa tästä MM-porukasta päästä vain samainen Huovinen ansioillaan.
Urheilijat taistelivat, kisapastori kertoo.
Kisapapin tehtäväkenttä voi olla moninainen. Jollekin urheilijalle voi tulla koti-ikävä kesken kisojen,jotakuta kiusataan kisakylässä, joku voi kokea seksuaalista ahdistelua, joku voi vaivaantua mediasta, joku menettää hermonsa vaikkapa ruokajonossa etuilemisesta, joku voi ratketa ryyppäämään ym ym. Blogin otsikko on ihan oikea eli kisapapilla riittää kysyntää!
Kisapappi Leena Huovinen on taustaltaan uimari ja siis enemmänkin vesikelien naisia.
Talvikisojen papiksi pitäisi saada pätevä talvikisailija. Erinomainen ehdokas on rovasti ja eduskunnan toinen varapuhemies Anssi Joutsenlahti, joka juuri voitti ylivoimaisesti eduskunnan mestaruushiihtojen yli 70-vuotiaiden sarjan.
Pakko sanoa, kun puhe meni kisapappiin, että Leena on kyllä huipputyyppi! Pastori parhaasta päästä, ihmisenä ihana. Terveiset Leenalle :) Jos nyt tätä sattuisit lukemaan...
Viimeinen anonyymi on tainnut kerrata vanhoja blogeja. Tämän blogin otsikko on nimittäin kovasti yhdistettävissä kisapappiin.
Val Di Fiemmessä jatkui tänään sama tahti: joukkuemäessä Suomi oli 11:s, hävisi 68 pistettä kahdeksanneksi tulleelle Italialialle!
Naisten 30 km:n hiihdossa ainoa suomalaismenestyjä oli Kerttu Niskanen, joka "sähläsi suksivaihdossa", mutta oli silti 7:s.
Krista Lähteenäki puolestaan "sähläsis juomissa" ja joutui keskeyttämään.
Aino-Kaisa Saarinen puolestaan sähläsi muuten vain ja oli 17:s ja itkeskeli maalissa ja syytti Dalenin kisavalintoja!
MIksi Aino-Kaisa Saarinen haluaa jatkaa edelleeen sitkeästi kilpauraansa, vaikka menestystä ei ole tullut enää kolmeen vuoteen? Nastolan talo vaatii kai Aikun pinnalla ja julkisuuessa pysymistä, mutta ei tuo kyllä talaoudellisesti kannataa tipppaakaan, jos sijoitukset kv. kisoissa ovat päälle kahdenkymmenen kisassa kuin kisassa.
Kaisa Mäkäsäiseltä on sihti kokonaan hukassa: tänään Holmenkollenilla 9 hutilaukauta! Ampumavalmentajana on kuitenkin olympiamitalisti Juha Hirvi. Kaisan hiihtovalmentaja on sama kuin Manuela Di Centallakin aikoinaan eli Jorma Punnkkinen Suomesta. Millä keinoin Di Centa saavutti kultamitalinsa 80-luvulla? Manuelan veriarvot olivat aina huippuluokkaa.
Ekää Punkkinen on sitä mieltä, että Kaisa voi kyllä ampua niin monta hutia kuin lystää, kunhan vain pitää ladulla samaa vauhtia kuin Manuela aikoinaan 80-luvulla hänen valmennuksessaan?
Punkkinen on myös tv-kommentaattori ja kisalähetyksisissä häntä tuntuu kiinnostavan lähinnä vain se, mikä on Kaisan hiihtovauhto muihin veratuna. Punkkinen tuntuu unohtavan, että kyse ei ole kuitenkaan hiihtokilpailusta vaan ampumahiihdosta, jossa menestyäkseen urheilijan pitää osata myös ampua.
Blogistin asiantuntemusta tarvittaisiin enemmän tuomioistuinratkaisujen analysoinnissa kuin näissä muissa.
Kyllä täytyy olla toista mieltä kun edellinen kirjoittaja. Elämä ei pitäisi lakimiehilläkään tai etenkin tuomareilla olla pelkkiä tuomioistuinratkaisuja. Kyllä etenkin tuomareiden pitäisi ottaa osaa muuhunkin yhteiskunnan toimintaan oli se sitten vaikka urheilua. Se osoittaa sitä, että seuraa aikaansa ja on yhteiskunnan eri ilmiöistä kiinnostunut. Vaarallista on sellainen, että pohtii pekästään tuomioistuinratkaisuja ja elämä ja mailman meno menee omia ratojaan, eikä tuomari huomaa tai tajua sitä.
Meillä on tämä ennustaja Karma, joka ennusti eilen Uutisvuoden tuloksenkin oikein. Hiihtoliitto ym liitot voisivat käyttää häntä apuna kisavalinnoissa. Suomen kisajoukkue olisi tällä kertaa mahtunut henkilöautoon.
Sellainen tuomari, joka luulee osaavansa lain, mutta ei erota jääkiekkoa ja jääpalloa, on yksinkertaisesti kelvoton tuomari. Miten sellainen tuomari voi vastaanottaa todistelua ja vielä ymmärtää siitä jotakin jos elämä rajoittuu muutaman pykälän soveltamiseen? Blogistin viisaus on vankkaa yleistietoa, joka nykytuomareilta tuntuu tyystin puuttuvan!
Lähetä kommentti