1. Valtioneuvosto asetti kesäkuussa 2001 komitean selvittämään tuomioistuinlaitoksen pitkän tähtäimen kehittämislinjoja. Komitea luovutti lähes 800-sivuisen mietintönsä 16.12. 2003 oikeusministeri Johannes Koskiselle (KM 2003:3).
2. Kun tänä vuonna tulee kuluneeksi 10 vuotta mietinnön valmistumisesta, on syytä hieman tarkastella, miten ja mitkä komitean monista ehdotuksista ovat toteutuneet tai toteutumassa. Eräät komitean jäsenet kokoontuivat viime viikolla näissä merkeissä muistelemaan kymmenen vuoden takaisia asioita, itse en valitettavasti päässyt tilaisuuteen mukaan.
3. Komitean tehtävänä oli siis selvittää tuomioistuinlaitoksen pitkän tähtäimen kehittämislinjoja. Komitea on käsitellyt mietinnössään tuomioistuimia muuttuvassa yhteiskunnassa sekä tuomioistuinten toiminnan yleisiä ja oikeudellisia lähtökohtia. Näiden pohjalta komitea on hahmotellut tuomioistuinlaitoksen kehittämisen haasteita, joihin mietinnössä haetaan vastauksia. Komitea on lähestynyt tuomioistuinlaitoksen kehittämistä sekä yhteiskunnan ja oikeuspalveluja käyttävien näkökulmasta että tuomioistuimen sisäisestä näkökulmasta. Ensin mainitussa ovat työskentelyn lähtökohtina olleet oikeusturva, oikeuden saatavuus sekä asiakasnäkökulma. Tuomioistuinpalvelujen tuottamisessa korostetaan toimijoiden osaamista ja ammattitaitoa. Osaamisen kehittäminen kohdistuu sekä tuomioistuinten omaan henkilöstöön että muihin toimijoihin, kuten avustajiin. Toisaalta komitea on nähnyt kiinteän yhteyden tuomioistuinpalvelujen laadun ja tuomioistuinlaitoksen organisatoristen ratkaisujen ja toimintatapojen välillä.
4. Mietintö on koko tuomioistuinlaitoksen pitkän aikavälin (10-15 vuotta) laaja-alainen selvitys, jossa on tarkasteltu kaikkia tuomioistuinlaitoksen osa-alueita. (Tässä yhteydessä voisin jo todeta, että visioinnin tähtäin olisi ollut syytä asettaa himpun verran pidemmälle, esimerkiksi 20-25 vuoden päähän.) Komitea on käsitellyt tuomioistuinten roolia nyky-yhteiskunnan oikeudellisessa ratkaisuntekojärjestelmässä ja sen pohjalta luonut yleisen tason perusteita siitä, mitkä asiaryhmät kuuluvat tuomioistuinten käsiteltäväksi. Mietinnön aihekokonaisuudet ovat
- tuomioistuimissa käsiteltävät asiat,
- oikeudenkäyntimenettelyt,
- avustaminen oikeudenkäynnissä,
- konfliktinratkaisun vaihtoehdot,
- osaaminen ja ammattitaito,
- tuomioistuinorganisaatio,
- tuomioistuinten johtaminen sekä
- tuomioistuinten keskushallinto.
5. Komitean puheenjohtajaksi kutsuttiin oikeusneuvos, sittemmin hovioikeuden presidentti Markku Arponen (Itä-Suomen HO) ja varapuheenjohtajaksi hallintoneuvos Heikki Kanninen KHO:sta. Komitean jäseniä olivat tutkija Kaijus Ervasti (Optula), asianajaja Markku Fredman, tutkija Vaula Haavisto (Helsingin yliopisto), professori Jukka Kemppinen (TKK), hovioikeudenlaamanni Leena Korkalainen (Vaasan HO), dosentti Pia Letto-Vanamo (Helsingin yliopisto), hallinto-oikeustuomari Marjatta Mäenpää (Helsingin hallinto-oikeus), käräjätuomari Jukka Peltonen (Tampereen käräjäoikeus), professori, ent. kihlakunnansyyttäjä Matti Tolvanen (Joensuun yliopisto), oikeusaputoimen johtaja Marja-Leena Tervahauta (Rovaniemen hovioikeuspiiri) sekä lautamies Hannu Virkkala Kajaanista. Komitean pysyvinä (ja äänivaltaisina) asiantuntijoina olivat erityisasiantuntija Sakari Laukkanen (OM), lainsäädäntöneuvos Asko Välimaa (OM) ja professori Jyrki Virolainen (Lapin yliopisto). Komitean päätoimisina sihteereinä toimivat käräjätuomari Antti Savela (Oulun käräjäoikeus) ja vanhempi hallintosihteeri Anne Niemi (KHO).
6. Komiteassa oli siis tuomareita sekä yleisistä tuomioistuimista että halintotuomioistuimista, asianajajakunnan ja syyttäjälaitoksen edustaja sekä tutkijoita eri yliopistoista ja tutkimuslaitoksista. Lautamies Hannu Virkkala edusti maallikkonäkemystä, mutta erityistuomioistuimista ei komiteassa ollut edustajaa. Raskaimman taakan komitean työssä joutuivat puheenjohtajien ohella kantamaan ahkerat ja taitavat päätoimiset sihteerit.
7. Komitean työssä ilmeni heti alusta lähtien, että yleisten tuomioistunten edustajat keskittyivät siivili- ja rikosprosessia koskevaan lainkäyttöön ja hallintotuomarit puolestaan hallintolainkäyttöön. Tämä heijastui selkeästi myös komitean päätoimisten sihteerien työssä ja mietinnön kirjoittamistehtävän jakamisessa. Komiteassa näytti vallitsevan tiukka reviiriajattelu: älkää te yrittäkö puuttua meidän asioihimme, niin mekään emme sekaannu teidän asioihinne. Tämä on valitettavaa, sillä todella pitkällä aikavälillä ei liene kenenkään etu - ei ainakaan oikeudessa asioivien ihmisten - että pienessä maassa toimii kaksi erillistä tuomioistuinorganisaatiota, joissa noudatetaan monilta osin aivan erilaista asioiden käsittelytapaa. Itse otin mietintöön jättämässäni lausumassa - tätä ei saanut nimittää eriäväksi lausunnoksi (!) - toki kantaa myös joihinkin hallintolainkäytön pahimpiin epäkohtiin, joista hallintolainkäytön edustajat halusivat vaieta.
8. Komitean toimeksiantoon sisältyy yksi sinänsä selvä ja vaarattoman tuntuinen virke: "Komitean työn lähtökohtana ovat uuden perustuslain perusperiaatteet tuomiovallan käytöstä ja perusoikeusnäkökulma". Komitealle kerrottiin heti alussa, että tämä tarkoittaa sitä, että komitean ei sallita pohtia kaksijakoisen tuomioistuinorganisaation yhtenäistämistä eli käytännössä hallintotuomioistuimien integroitumista yleisiin tuomioistuimiin. Perustuslaissa nimittäin lukee, että valtakunnassa on sekä yleisiä tuomioistumia että hallintotuomioistuimia, joilla on lainkäytössä oma toimivaltansa. Kerrottiin, että KHO:n presidentti Pekka Hallberg olisi suostunut "päästämään" omat edustajansa komiteaan vain juuri sillä ehdolla, että kysymystä organisaatioiden yhtenäistämisestä ei oteta komitea työssä lainkaan esille.
9. Tämä rajaus, jota komitea sitten uskollisesti noudatti - mietinnössä ei ole sanakaan ko. "tabusta" - oli ja on edelleen minusta "syvältä", sillä mainittu asia kuuluisi ilman muuta tuomioistuinlaitoksen kehittämisen tärkeimpiin kohtalonkysymyksiin. Jos komitean tarkoituksena oli todella visioida tuomioistuimien pitkän tähtäimen kehittämislinjoja, ei mainittua kysymystä olisi voitu sivuuttaa. Omassa lausumassani rohkenin tuoda tämän näkökohdan esille. Komitean ei olisi toki tarvinnut ehdottaa tältä osin perustuslain muuttamista - komitea ei itse asiassa tehnyt mietinnössään konkreettisia pykäläehdotuksia muutenkaan - mutta asia olisi tullut toki ottaa mietinnössä periaatteellisella tasolla esille ja korostaa sen merkitystä tuomioistuinlaitoksen kehittämisessä. - No, nyt kun komitean mietinnön jättämisestä on kulunut kymmenen vuotta, korkeimman oikeuden presidentti on vihdoin ja viimein rohjennut ottaa asian eli siis tuomioistuinorganisaation yhtenäistämisen julkisesti puheeksi. Yhtenäistämällä organisiaatiot saataisiin aikaan merkittäviä hallinnollisia säästöjä.
10. Komitean asialistalla oli toki myös monia molemmille lainkäyttösektoreille yhteisiä asioita ja kysymyksiä. Ministeriö oli asettanut komitean työtä valvomaan kaksi omaa erityisasiantuntijaansa. Ilmeni, että hallintolainkäyttöä komiteassa edustaneet jäsenet ja ministeriön edustajat olivat monessa asiassa ja erityisen selvästi tuomioistuimien keskushallintokysymyksessä samalla puolella, eli halusivat torjua keskushallinnon irroittamisen oikeusministeriön alaisuudesta. Tämä ei ollut sinänsä toki mikään yllätys, sillä tiedossa oli, että KHO:n presidentti Pekka Hallberg vastusti tuohon aikaan jyrkästi tuomioistinten keskushallinnon uudistamista ja sen erottamista oikeusministeriön holhouksesta.Hallberghan tunnettiin hyvin valtioneuvoston ja ministeriön käynnistämien erilaisten uudistusten vetäjänä.
11. Mitä komitea sitten sai aikaaan? Kun on kyse 800-sivuisesta asiakirjasta, löytyy mietinnöstä monenlaista asiaa ja ehdostusta. Oikeusministeriön sivustolla komitean ehdotukset on tiivistetty näin:
Komitea toteaa, että tuomioistuinten perustehtävä on oikeusriitojen ja konfliktien ratkaiseminen. Käräjäoikeuksien ja hallinto-oikeuksien asemaa pitää vahvistaa. Tuomarien ja oikeudenkäyntiavustajien monipuolinen osaaminen ja ammattitaito tulee taata. Tuomarinuraa pitää ryhtyä toden teolla avaamaan myös tuomioistuinlaitoksen ulkopuolisille hakijoille ja oikeudenkäyntiavustajien toiminta säätää luvanvaraiseksi. Oikeudenkäyntien nopeuttamiseksi ja oikeudenkäyntikulujen hillitsemiseksi ehdotetaan uudistuksia. Oikeudenkäyntien avoimuutta tulisi lisätä. Lautamiesjärjestelmä säilyisi, mutta lautamiesten osallistumisen laajuuteen, äänioikeuteen ja valintatapaan ehdotetaan muutoksia. Tuomioistuinten keskushallinnon komitean jäsenten niukka enemmistö siirtäisi oikeusministeriöstä uuteen tuomioistuinten keskushallintoyksikköön. Tuomioistuinten johtamiselta komitea odottaa nykyistä ammattimaisempaa otetta.
12. Komitean mietintö (KM 2003:3) löytyy tästä. Lyhyt yhteenveto komitean ajatuksista ja ehdotuksista löytää tästä tiivistelmästä.
13. Komitean ehdotuksista on toteutunut ainakin oikeudenkäyntiavustajan tehtävän saattaminen luvanvaraiseksi. Tämän vuoden alussa tuli nimittäin voimaan laki luvan saaneista oikeudenkäyntiavustajista. Lain myötä oikeudenkäyntiasiamiehenä saa toimia vain asianajaja, julkinen oikeusavustaja tai luvan saanut oikeudenkäyntiavustaja. Luvan myöntämisestä päättää uusi riippumaton lautakunta, nimeltään oikeudenkäyntiavustajalautakunta; uusia nimikehirviöitä siis tälläkin saralla! Laissa säädetään niistä velvollisuuksista, joita luvan saanut lakimies on toiminnassaan velvollinen noudattamaan. Säännökset ovat samankaltaisia asianajajien vastaaviin säännöksiin verrattuna. Luvan saaneita lakimiehiä valvovat sekä oikeudenkäyntiavustajalautakunta että perustettava valvontalautakunta. Varsinaisen valvonnan suorittaa valvontalautakunta. Luvan peruuttamisesta tai laissa mainitusta seuraamusmaksusta päättää okeudenkäyntiavustajalautakunta valvontalautakunnan esityksestä.
14. Tästä nyt hyvin näkee, miten todella pitkään tarpeellisten uudistusten aikaansaaminen oikeuslaitoksen saralla voi kestää, 10 vuotta siihen tässä tapauksessa vierähti aikaa! On toki hyvä asia, että kaikki oikeudenkäyntiavustajat ja -asiamiehet ovat nyt asianmukaisen valvonnan piirissä ja että avustajien kelpoisuusehtoja on jonkin verran tiukennettu. Mutta todella kankea ja raskas byrokratia sitä varten on luotu! Pienessä maassa pitäisi toki tässsäkin tapauksessa selvitä yhdellä organisaatiolla eli asianajajaliitolla. Komitea pohti neljää eri vaihtoehtoa, jonka pohjalta asia voitaisiin järjestää. Itse kannatin - ainoana muuten - lupajärjestelmän rakentamista lähes kaikkien muiden eurooppalaisten maiden mallin mukaan asianajajamonopolin varaan. Tämä olisi kuitenkin edellyttänyt Suomen Asiananajaliiton voimakasta kehittämisestä, mutta tähän liitolla ei ilmeisesti ollut tahtoa tai kykyä.
15. Komitean ehdotus, jonka mukaan kiinteistöä koskevat asiat (lainhuudatukset ja kiinnitykset), joita oli todella paljon, siirretttäisiin käräjäoikeuksista maanmittauslaitokselle, toteutui muutama vuosi sitten. Tämä oli täysin välttämätön uudistus, sillä tavoitteena tulee toki olla, että tuomioistuimien ja siis myös käräjäoikeuksien on keskityttävä perustehtäväänsä eli oikeusriitojen ratkaisemiseen. Kiinteistöasioissa on kysymys ainoastaan oikeuksien kirjaamisesta.
16. Komitea, eli tarkemmin sanottuna sen enemmistö (vähemmistöön kuuluivat Kaijus Ervasti ja OM:n komiteaan asettamat "vahdit" Välimaa ja Laukkanen) ehdotti myös, niin kuin oli ehdotettu monta kertaa jo 1990-luvulta lähtien, että kiinteistöasioiden tavoin myös riidattomat velkomusasiat, joissa on kyse, ei oikeusriidasta, vaan ainoastaan selvien ja riidattomien saamisasioiden perinnästä, siirrettäisiin pois käräjäoikeuksista, tässä tapauksessa suoraan ulosottoviranomaisille. Mutta niin vain tätä uudistusta, joka olisi täysin välttämätön, ei ole vieläkään saatu edes suunnitteluasteelle! Peräti käsittämätöntä! Tätä uudistusta ovat, ihme kyllä, vastustaneet myös useat käräjäoikeudet ja myös korkein oikeus lausunnossaan joskus vuoden 2005 paikkeilla (presidentti Koskelo ja oikeusneuvokset Rajalahti ja Poutiainen)
17. Viimeksi eilen saimme Ylen Uutisista kuulla, miten pikavippiasiat, joita riidattomista velkomusasioista on n. 80 prosenttia, suorastaan ruuhkauttavat käräjäoikeuksia! Esimerkiksiksi Oulun käräjäoikeudessa näiden asioiden määrä on kaksinkertaistunut viidessä vuodessa ja nyt niitä kuulemma siirretään Oulusta Kuusamossa sijaitsevan sivukanslian käsiteltäväksi! Mutta mitään ei vaan tehdä eikä ole edes tarkoitus tehdä näiden perintäasioiden yksinkertamiseksi!
18. Jotakin pienempi asioita on ehkä myös saatu toteututetuksi, mutta ne eivät juuri nyt juolahda blogistin mieleen. Komitea painotti aivan oikein muun muassa kahta tärkeää asiaa: a) asiakkaiden näkökulman huomioon ottamista ja ns. koetun oikeudenmukaisuuden merkitystä, sekä b) oikeudenkäynnin avoimuuden lisäämistä. Se, onko näissä hienoissa tavoitteissa käytännössä riittävästi onnistuttu, on kuitenkin kokonaan toinen kysymys.
19. Paljon helpomaaa on kuitenkin listata niitä asioita ja kysymyksiä, joissa ei ole menty eteenpäin tai saatu komitean ehdotuksia edes suunnitteluasteelle. Yksi tärkeä toteutumatta jäänyt kysymys on tuomareiden koulutusjärjestelmän kehittäminen. Siitä on julkaistu tähän mennessä useita erilaisten toimikuntien ja työryhmien papereita, mutta mitään ei ole käytännössä tapahtunut ja saatu aikaan. Tähän kiinnitti huomiota äskettäin huomiota myös Vaasan HO:n ex-presidentti Erkki Rintala, joka muuten piti "Arposen komitean" mietintöä ylipäätään hyvänä ellei suorastaan korkeatasoisena työnä. Rintala harmitteli (aiheellisesti) sitä, ettei OM ole halunnut ottaa komitean ehdotuksia huomioon, vaan on vedonnut mm. siihen, että komitea oli monissa kohdin erimielinen. Niinpä, vähemmistöön eli ns. jarrumiehiksi osoittautuivat useimmiten nimenomaan OM:n edellä mainitut "vahdit" eli Laukkanen ja Välimaa (toki virkansa puolesta) sekä trio Ervasti, Mäenpää ja Letto-Vanamo. Komiteassa puhuttiin paljon - asiaa ja sen vierestä - ja tässä suhteessa vm. trio kunnostautui kyllä erinomaisella tavalla.
20. Tuomareiden rekrytointia ja valintamenttelyä ei ole alettu kehittää komitean ehdottamalla tavalla. Tuomioistuinharjoittelun kehittämisessä on tapahtunut pelkkää näpertelyä. Lautamiesjärjestelmän kehittäminen on laiminlyöty kokonaan ja järjestelmä on esitetty lakkautettavaksi mm.Tuija Braxin suulla. Tuomareiden valvontalautakunnasta, jonka perustamista komitea ehdotti laiskojen tuomareiden kuriin saattamiseksi, on luovuttu. Komitea, siis sen enemmistö, ehdotti myös esittelijäjärjestelmästä luopumista kaikissa tuomioistuimissa. Tämä oli etenkin Markku Arposen yksi kuningasajatuksista, mutta sille on viitattu OM:ssä ja esimerkiksi hovioikeuksissa täydellisesti kintaalla! Kehitä tässä sitten hovioikeuksien tai hallinto-oikeuksien toimintaa!
21. Komitea pohti ansiokkaalla tavalla tuomareiden valintamenettelyn kehittämistä ja ehdotti siinä yhteydessä - jälleen äänestäen - ns. kiintiömallin käyttöön ottamista. Olen kirjoittanut tästä asiassa monta kertaa, koska kannatan sitä aina KKO:ta ja KHO:ta myöten; KKO:ssa itse asiassa on tuollainen kiintiösysteemi ollut epävirallisesti jo kauan käytössä. Järjestelmä on käytössä mm. Hollannissa. Komitean enemmistön mukaan jo lyhyellä tähtäimellä olisi tarpeellista kiintiöidä osa avoimista tuomarin viroista vain tuomioistuimen ulkopuolella työskenteleville lakimiehelle, jotta esimerkiksi käräjäoikeuksiin saataisiin kauan ja hartaasti kaivattua osaamista muualtakin kuin tuomioistuinten sisältä.
22. Ehdotin komiteassa, että tuomarinvirkoja koskevat hakuilmoitukset olisi julkaistava myös ao. päivälehdissä, hakuilmoituksista olisi tehtävä houkuttelevia ja että ne olisi tässä tarkoituksessa laadittava samalla tavalla kuin firmojen työpaikkailmoituksetkin. Eräällä matkalla komitean kokoukseen Tampereelta Helsinkiin luonnostelin junassa - olisiko ollut ravintolavaunun pöydässä - hakuilmoituksen mallin, josta muut jäsenet (vähemmistöä tietenkin lukuun ottamatta) innostuivat niin, että luonnoksen pohjalta muotoiltu kahden käräjätuomarin viranhakuilmoitus otettiin oikein mietinnön kansikuvaksi (ks. yllä). - Mutta mitään edistystä ei ole tässäkään suhteessa tapahtunut!
23. Pahimpana puutteena voidaan kuitenkin, ainakin komitean enemmistön mielestä, pitää sitä, että erinomaisen perusteellisesti pohdittu ja kaikin puolin punnittu ja perusteltu ehdotus tuomioistuimien keskushallinnon erityttämisestä eli irrottamisesta oikeusministeriöstä ja sen siirtämisestä erilliselle keskushallintoyksikölle, jonka johdossa olisivat tuomarit, ei ole vieläkään liikahtanut eteenpäin. OM:stä erillinen tuomioistuinten keskushallinto korostaisi tuomioistuimien riippumattomuutta; kaikissa muissa pohjoismaissa mainittu uudistus on toteutettu juuri mainitusta lähtökohdasta käsin jo ajat sitten. Kun keskushallintouudistusta ei ole saatu aikaan, junnaa tuomioistuinlaitoksen kehittäminen paikallaan ja toiminnan epäkohdat sen kun pahenevat. OM:stä erillisen keskushallintoyksikön perustamista kannattivat komiteassa Arponen, Fredman, Kemppinen, Korkalainen, Peltonen, Tolvanen, Virkkala ja Virolainen. Uudistusta vastustivat Ervasti, Haavisto, Kanninen, Letto-Vanamo, Mäenpää, Tervahauta ja Laukkanen; Välimaa oli poissa äänestyksestä.
24. Miksi komitean ehdotukset ovat olleet osin vastatuulessa? Viittasin edellä jo siihen tekosyyhyn, jonka mukaan tämä johtuisi siitä, että komitea oli useissa keskeisissä kysymyksissä erimielinen. Jo mietinnön luovutustilaisuudessa 16.12.2003 näkyi selvästi, ettei mietintö ollut oikeusministeri Johannes Koskiselle mieluinen. Myös Koskista oikeusministerinä seuranneet poliitikot ovat suhtautuneet esimerkiksi tuomioistuinten keskushallinnon uudistamiseen torjuvasti lähinnä ideologisilla perusteilla. Vielä Matti Vanhasen II hallituksen ohjelmassa mainittiin vienosti kysymys keskushalllinnon kehittämisestä. Oikeusministeri Brax hoiteli mainitun kysymyksen hänelle tyypilliseen näppärään tapaansa pois päiväjärjestyksestä asettamalla selvitysmieheksi yliopiston erään amanuenssin, jonka selvitys, kuten tarkoitus ilmeisesti olikin, hautautui saman tien ministeriön arkistoon.
25. Jyrki Kataisen hallituksen ohjelmassa mainitusta kysymyksestä ei taida olla edes lausumaa. Tämä selityy sillä, että kun hallitusohjelmaa rustattiin vuoden 2011 vaalien jälkeen, oikeuslaitosta koskevan ohjelmapaperin laatimista johti, kukas muu kuin juuri kansanedustaja Johannes Koskinen! Oikeuslaitoksen osalta hallitusohjelma valmistui kivuttomasti päivässä tai parissa, vaikka muilta osin hallitusohjelmaa väsättiin kasaan viikko- tai kuukausitolkulla. Lobbareita, jotka olisivat kiinnittäneet poliitikkojen huomiota tuomioistuinlaitoksen kehittämistarpeisiin, ei ilmeisesti ollut kuultavina. Ei ollut, koska tuomarit eivät voi toimia lobbareina, eikä maassa ole hallituksesta ja oikeusministeriöstä erillistä itsenäistä tuomioistuinlaitoksen keskushallintoyksikköä, jossa olisi tarvittava asiantuntemusta ja motivaatiota uudistusten käynnistämiseksi.
26. Parhaillaan istuu oikeusministeriön asettama "korkean tason neuvottelukunta", jonka tehtävänä on valmistella pitkän aikavälin oikeusturvaohjelmaa sekä lyhyemmän tähtäimen sopeuttamisohjelmaa. Neuvottelukunnan yhtenä tavoitteena on pyrkiä varmistamaan, "etteivät säästötavoitteet vaaranna oikeusturvatavoitteita". Neuvottelukunnan ehdotuksen oli määrä valmistua jo 15.2.2013, mutta mitään ei ole vielä kuulunut. Kuten edellä jo mainitsin, neuvottelukuntaan kuuluva KKO:n presidentti Pauliine Koskelo tuli jokin aika sitten julkisuuteen ja ehdotti tuomioistuimien määrän rajua karsimista ja kaksijakoisen tuomioistuinorganisaation yhtenäistämistä. KHO:n presidentti Pekka Vihervuori, hänkin istuu neuvottelukunnassa, vastusti Koskelon ehdotusta "jyrkästi". - Ei siis kovin hyvältä näytä, kun oikeuslaitoksen menoja pitäisi säästää tietojen mukaan 25 miljoonalla eurolla, mutta komitean päähenkilöt ovat keinoista noin erimielisiä keskenään. Luultavasti oikeusturvaa pyritään varmistamaan (lue: heikentämään) esimerkiksi siten, että ihmisten valitusoikeutta mm. hovioikeuteen rajoitettaisiin vielä nykyisestä tuntuvasti. Siitähän se oikeusturva tietenkin "kohenisi", kun ei enää saisi edes valittaa! - Palatkaamme asiaan sitten, kun neuvottelukunnan ehdotus julkistetaan.
48 kommenttia:
Neuvottelukunnan ehdotus luovutetaan oikeusministerille 13.3. klo 11 valtioneuvoston linnassa. Tänään tuli lehdistölle kutsu.
Kehittämiskomitean työssä käytettiin paljon aikaa ja tupakkaa tuomioistuimen sovittelevan roolin korostamiseen. Sovittelu ja yleensä ns. vaihtoehtoinen riidan- tai konfliktinratkaisu oli tuolloin 2000-luvun alussa - on yhä edelleen, joskin jo hieman vaimentuneena - trendikäs muoti-ilmiö, josta kirjoitettiin ja puhuttiin paljon.
Komitean jäsenistä kaksi eli Vaula Haavisto ja Kaijus Ervasti ovat väitelleet sovittelusta, joten ei siis ollut mikään ihme, että komitea "hurahti" käsittelemään mainittua kysymystä perusteellisesti ja kirjoittamaan siitä mietinnössään reilun 50 sivun verran.
Itse olen kuitenkin ollut erillisen tuomioistuinsovittelun suhteen aika toppuuttelevalla kannalla. Minusta tuomarin prosessin sisällä tapahtuva sovinnon edistäminen, josta on saatu hyviä kokemuksia ja tuloksia alioikeusuudistuksen voimaantulosta 1993 lähhtien, riittäisi. Tämä ei ole kuitenkaan riittänyt muille, ja niin meillä on ollut muutaman vuoden ajan voimassa erillinen tuomioistuinsovittelua koskeva järjestelmä.
Toisaalta komitea ehdotti - aivan oikein - käräjäoikeuden toiminnan "puhdistamista" lainkäyttöön kuulumattomista tehtävistä eli kiinteistöasioiden kirjaamisesta ja perintäasioiden käsittelystä. Toisaalta taas komitea halusi kuitenkin tuoda käräjäoikeuksiin kokonaan uuden asiaryhmän eli tuomioistuinsovittelun.
Sain komitean enemmistön sentään hyväksymään kannan, jonka mukaan tuomioistuin ei voisi aloittaa sovittelumenettelyä pelkän sovittelua koskevan hakemuksen perusteella ilman, että varsinaista kannetta yksilöityine vaatimuksineen ja perusteluineen olisi oikeudessa vireillä. Tuomioistuimesta ei pitäisi minusta tehdä sovitteluelintä, sillä - jo perustuslain mukaan - tuomioistuimen tehtävänä on (vain) lainkäyttö, siis oikeusriitojen ja rikosjuttujen ratkaiseminen. Aiemmin vuonna 2003 mietintönsä jättänyt OM:n työryhmä oli ehdottanut, minusta suorastaan typerää uudistusta, jonka mukaan asianosainen voisi kääntyä pelkällä sovitteluhakemuksella tuomioistuimen puoleen.
Mutta niin vain tuomioistuinsovittelulakiin tuli säännös, jonka mukaan tuomioistuimelta voidaan pyytää asian sovittelua, vaikkei itse riita-asia ole vielä siellä vireillä! Nykyisin riita-asian sovittelusta ja sovinnon vahvistamisesta yleisissä tuomioistuimissa säädetään vuonna 2011 annetussa laissa (689/2011).
Tuomioistuinsovittelu on, aivan odotetusti, ollut käytännössä toistaiseksi aika harvinaista, paikkakuntakohtaiset erot ovat suuret. Koko maan käräjäoikeuksissa sovitellaan vuosittain vain vajaa 100 riita-asiaa. Poikkeuksen vaisusta sovittelukäytännöstä muodostaa vain Oulun käräjäoikeus, jossa lähes puolet maan kaikista riita-asiain sovitteluista tapahtuu! Ei liene mikään yhteensattuma, että Oulussa käräjäoikeuden riita-asioiden osastonjohtajana toimii komitean päätoimisena sihteerinä ollut käräjätuomari Antti Savela.
Sovitteluun pitänee palata lähemmin eri blogijutun yhteydessä.
Lainkäytössä eli oikeusjutuissa sattuu ja tapahtuu:
Ike Kanerva on syytteessä hovissa, Timo Räty saa syytteen Hilkka Ahteen pahoinpitelystä (mielen pahoittamisesta) ja Himasgate viedään pääministerin osalta perustuslakivaliokunnan tutkittavaksi.
Kanerva joutui puolustuksekseen myöntämään/väittämään, ettei hän hallitse lainkaan kaavoitusasioita, vaikka on istunut 15 vuotta putkeen maakuntaliiton puheenjohtajana, eli elimessä, jonka päätehtävänä on käsitellä juuri merkittäviä kaava-asioita!
Miksi Kanerva sitten on halunnut pitää tuon paikan? Ei kai vain siksi,että...?
Timo Rädyn(kin) avustajakseen valitsema asianajaja Heikki Lampela povaa täysin poikkeuksellista käräjäkäsittelyä Rädyn asiassa:
- Tässä käsitellään puhtaasti ihmisen tunne-elämän liikahduksia. Ihmisen mielentilan muutoksia ja niihin vaikuttavia syitä. On tulossa hyvin tunnepitoinen, harvinaislaatuinen, erikoinen ja poikkeuksellinen oikeuskäsittely.
Joopa joo, juttu on kuin tehty Lampelalle!
Miksiköhän julkkikset ja jopa järkevinä pidetyut polliitikot ja virkamiehet valitsevat usein juuri Lampelan avustajakseen? Herättääkö Lampela niin paljon myötätuntoa raastuvassa? Mutta onko Lampela voittanut yhtään merkittävää oikeusjuttua - paitsi nyt omansa hovioikeudessa AA-liiton kurinpitoasiassa - niin, että syyte hänen päämiestään vastaan on hylätty?
Niin, olisiko Ilkka Kanervankin pitänyt valita avustajakseen Heikki Lampela?
Kanerva joutui puolustuksekseen myöntämään/väittämään, ettei hän hallitse lainkaan kaavoitusasioita, vaikka on istunut 15 vuotta putkeen maakuntaliiton puheenjohtajana, eli elimessä, jonka päätehtävänä on käsitellä juuri merkittäviä kaava-asioita!
Miksi Kanerva sitten on halunnut pitää tuon paikan? Ei kai vain siksi,että...?
Korruptio on moninaista: joskus kannattaa tukea mistään ymmärtämätöntä laiskimusta, jotta hän pysyisi vallassa eikä tilalle tulisi asioihin puuttuvaa ja niistä ymmärtävää älykköä.
Poliitikko voi haluta pysytellä asiantuntijaelimen johdossa vain siinä tarkoituksessa, että kaavoituksesta tms. asioista riippuvaiset tahot tukisivat häntä eri tavoin. Ei hänen tarvitse olla kiinnostunut kaavoituksesta tai ymmärtää siitä mitään, hänellä on avustajia ja varamiehiä, jotka hoitelevat substanssipuolen hänen haluamallaan tavalla.
Hyvissä ajoin ennen Sdp:n tulossa olevaa ministerikierrätystä vanha konkari Erkki Tuomioja hoksasi ilmoittaa, että juu, minäpä asetun ehdolle myös seuraavissa kahden vuoden kuluttua pidettävissä vaaleissa. Puolueen puheenjohtaja Jutta Urpilainen on nimittäin antanut ymmärtää, että kierrättäminen uhkaa niitä istuvia ministereitä, jotka eivät mahdollisesti tule enää jatkossa olemaan eduskuntaehdokkaana.
Kohta myös esim. opetusministeri Jukka Gustafsson (65) ilmoittaa, että taidanpä minäkin sitten olla ehdolla seuraavissa vaaleissa.
Kauppalehden mukaan ex-kansanedustja Kimmo Kiljunen (sdp) on vahvoilla, kun Urpilainen kohtapuolin päättää, kuka on Suomen jäsen Maailmanpankin johtokunnassa seuraavat kolme vuotta. Johannes Koskinen jäisi niin ollen rannalle, vaikka Johanneksella onkin eduskunnan paras päässälaskutaito.
Johannes Koskinen on sentään arvovaltaisen perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja! Tänään Koskinen sanoi, että persujen ja kahden vasemmistoloikkarin valiokunnalle jättämä kirjallinen muistutus pääministeri Jyrki Kataisen Himassotkusta voi kuivua kasaan, sillä asiasta on kanneltu myös oikeuskanslerille, jonka päätöstä valiokunta voi päättää jäädä odottamaan. Jos Jonkan päätös on, kuten arvata saattaa, Kataiselle myönteinen, perustuslakivaliokunta tyytyisi vain toteamaan tämän, jolloin muistutuksen käsittely raukeaisi.
Mitä persuta voisivat tämän estämiseksi tehdä? Tehdä valiokunnalle muistutus myös oikeuskanslerin virkatoimista, jolloin tämä ei voisi asiaan osallisena tutkia Kataisesta tehtyjä kanteluja?
luonnoksen pohjalta muotoiltu kahden käräjätuomarin viranhakuilmoitus otettiin oikein mietinnön kansikuvaksi (ks. yllä). - Mutta mitään edistystä ei ole tässäkään suhteessa tapahtunut!
Ehkä kuitenkin jotain: Markkinaoikeus
"...virkojen tehtävien menestyksellinen hoitaminen edellyttää hyvää perehtyneisyyttä patentti-, tavaramerkki-, malli- tai tekijänoikeuksiin."
No, tuo nyt on vielä aika vaisua hakuilmoituksen "kohdentamista".
Kiitos, Jyrki, siitä, että nostit komiteamme mietinnön esille. Joistakin asioista olemme toki eri mieltä, mutta niistä en nyt tässä mainitse kuin yhden: tuomioistuinsovittelua olen aina kannattanut.
Viime perjantaina joukko komitean jäseniä todellakin kokoontui tarkastelemaan sitä, mitä komitean ehdotuksista on edes jollain tavoin toteutettu ja mitä ei ole lainkaan toteutettu.
Itse olin kirjannut viisi ehdotusta, joita ei ole toteutettu:
1. oikeusministeriöstä riippumaton tuomioistuinhallitus
2. esittelijäjärjestelmästä luopuminen hovi- ja hallinto-oikeuksissa (en tässä mainitse ylimpiä tuomioistuimia, koska niiden osalta järjestely voisi olla toisenlainen: jäsenen kabinetti)
3. tuomareiden valvontalautakunta
4. syyttäjä esitutkinnan johtajana
5. summaaristen asioiden siirtäminen pois käräjäoikeuksista.
En tähän listannut esim. tuomareiden erikoistumista erit. käräjäoikeuksissa, koska tässä ja joissakin muissa asioissa on tapahtunut paljonkin sisäisellä kehittämisellä. Valitettavasti on vain niin, että jotkut kehittävät, kun taas jotkut eivät kehitä.
On valitettavaa, että et voinut olla paikalla. Olisit ehkä yllättynyt, niin ainakin minä tein, siitä, miten paljon kuitenkin komitean ideoista on enemmän tai vähemmän toteutunut.
Mutta miinussaldoksi jää kuitenkin se, että ainakin minun todella tärkeinä pitämistä ehdotuksista mainitsemani viisi ovat jääneet toteuttamatta.
Komitea otti todellakin kantaa myös siihen, että syyttäjästä tulisi tehdä esitutkinnan johtaja, mutta kuten tiedämme, tämä(kään) asia ei ole saanut "korkeiden päättäjien" keskuudessa kannatusta. Yleensäkin oikeus- ja tuomioistuinlaitoksen uudistamisessa on ollut erittäin vaikea tai suorastaan mahdotonta saada järkeviä asioita eteenpäin.
Esittelijäjärjestelmää tulisi hovi- ja hallinto-oikeuksissa samoin kuin KKO:ssa ja KHO:ssa järkevöittää ainakin sikäli, että esittelijän viroista tehtäisiin määräaikaisia koulutuspaikkoja, joissa vakinaiseeen tuomarivirkaan tähtäävät lakimiehet harjoittelivat ja kouluttautuisivat maksimissaan 2-3 vuotta. Nyt esittelijänvirat voivat periaatteessa olla ja esim. KKO:ssa ja KHO:ssa käytännössä myös usein ovatkin eläkevirkoja.
Joku porukka (työryhmä) tyrmäsi vajaa 10 vuotta sitten ehdotuksen tuomareiden valvontalautakunnasta mm. sillä perusteella, että riippumattomia tuomareita ei saisi muuka tällä tavalla valvoa. Viitattiin myö sihen, että tuomareita valvovat nykyisin oikeuskansleri ja oikeusasiamies sekä ao. ylioikeudet. Mutta kuten tiedämme, Oka:n ja EOA:n valvonta on aivan toisen tyyppistä laillisuusvalvontaa eikä missään nimessä eennalta estävässä mielessä riittävän tehokasta.
Minkälaista ammatillista kokoonpanoa M. Arponen olisi esittämässä tuomareiden valvontalautakuntaan? Muodostuisiko se tuomareista? Jos niin eikö vaarana olisi uusi vakuutuslääkäri -tyyppinen järjestö?
Lainaus komiteanmietinnöstä: "Valvontalautakuntaa koskevassa jatkovalmistelussa tulisi pohtia muun muassa lautakunnan kokoonpanoa. Siihen voisi kuulua esimerkiksi tuomareita, asianajaja ja yleisön edustaja."
Tuosta Johannes Koskisen kommentista eräs huomio.
Eikös Kataisen Himasgaten perusteellinen esitutkinta edellytä joka tapauksessa Jonkan kääntymistä perustuslakivaliokunnan puoleen?
Matti Vanhasen esitutkinnan aloittamien piti kierrättää Jonkan oman tieteellisen tulkinnan takia nimenomaan perustuslakivaliokunnan kautta?
Tietenkin Jonkka voi taas tyytyä pekkarointitutkintaan, siis asia hoidetaan muutamalla puhelinsoitolla, ilman että selvitetään kuka oli aloitteellinen Pekkaristen tukien hankinnassa, elleivät rahat sitten ilmestyneet Pekkarisen tilille yllättäen ja pyytämättä.
Joo, sovittelun osalta suutari pysyköön lestissään. Tuomitseminen ei ole sovittelua, eikä sovittelu tuomitsemista.
Alioikeusuudistuksen yhteydessä 90-luvulla pulpahti pian näkyviin että tietyt tuomarit kovin mielellään alkoivat painostaa asianosaisia sopimaan riitajuttujaan. Merkitseehän se tuomarille helpotusta työtaakkaan. Joillekin tuomareille se merkitsee ilmeisesti aivan uudenlaista sulkaa hattuun, ja jotkut alkoivat runnomaan pakkosovintoja hiki hatussa.
Minusta kaikenlainen sovittelu tuomioistuimen johdolla pitäisi mieluumminkin kieltää. Asianosaiset sopikoot keskenään, jos sopiakseen ovat. Tuomioistuin on sitä varten että asia on riitainen eikä sitä ole saatu sovittua. Tuomioistuimen rooli hämärtyy pahasti jos siellä on pelkona pakkosovinto.
Esimerkiksi asunto- ja kiinteistökauppariidoissa on erittäin epämiellyttävää havaita tuomarin kanta jo valmiiksi näkyvillä sovittelun aikana. Näistä taloriidoista on tullut muutenkin viheliäisiä, jopa ihmiskohtaloita tuhoavia vitsauksia. Ahneet, röyhkeät ja rikkaat käyttävät häikäilemättä hyväkseen jälkikäteistä tinkimahdollisuutta ja menevät käräjille jos hiukankin on rahantulon mahdollisuutta.
Moni tuomari on pihalla kuin lumiukko rakennusasioista ja tuomiot ovat aivan mitä sattuu. Hirveää jälkeä. Ja ihmiset sekoavat, eroavat, tappavat itsensä jne.
Olen 20 vuoden asianajokokemuksen perusteella täysin samaa mieltä tuomioistuimen sovitteluroolista kuin edellinen anonyymi. Se pitäisi kokonaan kieltää. Yhteiskunnan tuomioistuinlaitokselle delegoima tehtävä on antaa lakiin ja esitettyyn näyttöön perustuva ratkaisu osapuolten väliseen riitakysymykseen.
Siitäkin tehtävästä yhteiskunta nyt yrittää kaikin keinoin laistaa, mm. asettamalla jos jonkinlaisia jatkokäsittelylupavaatimuksia, jotta ratkaisuja ei tarvitsisi antaa.
Oikeusministeriön hallinnonala kuluttaa kuitenkin alle kaksi prosenttia valtion menoista. Sekö on liikaa?
Sovittelua, jolla tarkoitan ennen muuta OK 5:26:n mukaista sovinnon edistämistä tai aikaansaamista, ei toki pidä kieltää, mutta tuomareiden pitäisi kyllä tarkkaan harkita, milloin asiassa on edellytyksiä sovinnolle.
Sovinnon mahdollisuutta voidaan toki yritää valmistelun alussa kartoittaa, mutta sellaista kuvaa ei pitäisi antaa, että tuomarin päätavoite on päästä jutusta sovinnolla tyyliin "hei, eiköhän jätetä tää prosessi sikseen ja ryhdytä hakemaan sovintoa, se on nyt modernia konfliktinratkaisua"! Sovintoon "pakottaminen", edes ns. neutraalisti, on tietenkin kiellettyä.
Jos asianosaiset eivät itse pääse ilman oikeudenkäyntiä sovintoon keskenään, niin sovinnon edistäminen ja aikaansaaminen olisi tietenkin jo hyvän asianajajatavan mukaan heidän lakimiestensä ensimmäisiä tehtäviä. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että advokaatit eivät tee tässä tarkoiutksessa usein parastaan tai kerrassaan mitään, vaan luottavat siihen, että tuomari hoittaa sovittelun! Tätä advokaatit puolustelevat sillä, että vasta sitten kun partit ovat päässeet hieman ikään kuin "haistelemaan oikeussalin tunnnelmaa", he ovat valmiitaa pohtimaan sovintoa.
Itse en usko tätä selitystä, vaan uskon pikemminkin, että advokaatit vievät oikeuskäsittelyyn usein sellaisia asioita, jotka heidän aloitteestaan ja toimenpiteillään voitaisin hyvin sopia kokonaan ilman oikeudenkäyntiä. Näin tehdään siksi, että oikeuskäsittely eli sen aloittaminen on oivallinen keino palkkoiden kasvattamiseksi, vaikka käsittelyssä sitten päästäisiinkin muka tuomarin johdolla varsin nopeasti sovintoon.
Advokaatit siis hyödyntävät lähinnä omissa intressissään monien tuomareiden höveliä intoa sovitteluun ja sovinnon edistämiseen. Palkkionsa asiamiehet saavat oikeusturvavakuutuksesta silloinkin, kun juttu sovitaan käräjillä, ja käräjille meno puolestaan on keino kasvattaa palkkion määrää.
Tuomioistuinsovittelu, jossa ei siis tarvitse edes pyrkiä prosessiaineiston edellyttämään "oikeaan ratkaisuun", vaikuttaa naiivilta mm. siksi, että se kuitenkin muistuttaa ulkoisesti ihan tavallista prosessia. Myös tässä "kohtuussovittelussa" parttien advokaatit ovat nimittäin käsittelyssä mukana aivan kuten normaalisissa prosessissakin; ja ajan kulumiseen perustuva palkkiolaskutus raksuttaa koko ajan "kivasti" myös tässä "sovitteluoikeudenkäynnissä"!
Tuomari taas muka edistää sovittelussa sovintoon pääsyä, vaikka hän ei puhdasoppisesti toimiessaan saisi tehdä sovittelussa oikeastaan mitään muuta kuin olla paikalla ja puhua kauniisti sovintoon pääsemisen puolesta!
Kaveri oli riitajutussa toisen osapuolen avustajana. Juttu oli varsin hankala, eikä siinä liene ollut "yhtä oikeaa ratkaisua". Valmisteluistunnon jälkeen tuomari oli soittanut kaverilleni ja kertonut ilmoittaneensa vastapuolen asiamiehelle, että ellei sovintoa tule, ottaa HÄN ITSE suoraan yhteyttä vastapuoleen. Sovinto tuli.
Ei se kyllä mene (ainakaan pääsääntöisesti) niin kuin professori tuossa arveli eli että advoseeraajat tahallaan päästäisivät jutut käräjille palkkion kasvattamisen takia.
Kyllä sovintoja tehdään todella paljon kun juttu on vireillä käräjillä mutta ei olla vielä suullisessa valmistelussa. Todella paljon. Ja sen eteen tehdään paljon töitä.
Syy sopimisinnon kasvamiseen on se että tuomioistuinten työn laatu on koko ajan huonontunut. Ratkaisuilla ei ole minkäänlaista ennustettavuutta, ja minkä isompi taloudellinen intressi on kyseessä sen vähemmän voi luottaa tuomioistuimen kykyyn antaa asiantunteva, tai edes oikeudenmukainen ratkaisu.
Karua on käräjöinnin arki. Tuntemani asioiden ajajat ovat yleensä järjestään täysin turhautuneita (paino sanalla täysin) em. seikkoihin. Valtava työ ja lopputulos on yhtä arvattava kuin RAY:n hedelmäpelissä.
Voisiko tuomareiden valvontalautakuntaan kuulua esim. joku kokenut ja kyvykäs oikeustoimittaja? Ei taitaisi olla hyvä jos pelkästään tuomarit ja asianajajat toisiaan valvoo???
"Syy sopimisinnon kasvamiseen on se että tuomioistuinten työn laatu on koko ajan huonontunut. Ratkaisuilla ei ole minkäänlaista ennustettavuutta, ja minkä isompi taloudellinen intressi on kyseessä sen vähemmän voi luottaa tuomioistuimen kykyyn antaa asiantunteva, tai edes oikeudenmukainen ratkaisu".
Näin kirjoitti anonyymi edellä.
Heh, heh! Mutta jos kerran asiat ovat näin hassusti, niin miksi ihmeessä as.osaiset eli käytännössä advokaatit sitten ylipäätään vievät lainkaan riita-asioita tuomioistuimiin, kun siellä asioita ei kerta osata kunnolla ratkaista? Advokaatit voisivat toki päästä keskenään molempia asianosaisia tyydyttävään ratkaisuun, siis kokonaan ilman oikeuskäsittelyä, eikö niin? Nykyisin eli vuodesta 2011 lähtien myös tuomioistumen ulkopuolella tehthy sovinto voidaan vahvistaa oikeuden päätöksellä siis ilman, että asiaa tarvitsee kiikuttaa lainkaan oikeuteen.
Voisiko Virolainen pitää asianajajille koulutusta siitä miten juttu ratkaistaan keskenään. Hiukan sääntömuutoksia varmaan pitäisi viilata ettei vastapuoli kuitenkin livauta juttua käräjille. Jonkinlainen vala olla viemättä juttua käräjille ellei yhdessä ole toisin sovittu?
Huumormiehiä tämä Virolainen.
Blogistin ihmettelyyn vaikuttaa mm. se, ettei esim. oikeusturvavakuutuksen etua saa käyttöön, ellei ole vaatimusta ja siihen riitautusta. Käytännössä asia on vietävä oikeuteen, ennen kuin vakuutusyhtiö korvaansa lotkauttaa jutun kustannuksille. Käräjäoikeudet ovat nykyään ennustettavuudeltaan bingohalleja.
Blogistin arvelu, että advokaatit veisivät sovittavissa olevia juttuja tuomioistuimiin "soviteltaviksi" päästäkseen laskuttamaan enemmän, ei pidä paikkaansa.
Päinvastoin, advokaatit suosittelevat nykyään suurimmassa osassa tapauksista päämiehilleen, ettei juttua kannata juuri mm. tuon huonon ennustettavuuden takia lainkaan tuomioistuimeen viedä.
Tästä on todisteena tuomioistuimien laajoissa riita-asioissa antamien ratkaisujen määrän romahtaminen murto-osaan siitä, mitä se oli 20 vuotta sitten.
Ei ole uskottavaa, että riidat olisivat vähentyneet näin radikaalisti. Niitä ei vain enää uskalleta käräjille viedä. Tämä mm. on todellinen ongelma, mutta siitä ei kehittämiskomitea puhu mitään, tuskin on tiedostanut edes koko asiaa.
Mutta hyvin on yhteiskunta onnistunut laistamaan perustehtävästään, mikä lienee ollut joidenkin tahojen tavoite ministeriössä. Olisi mielenkiintoista tietää, keiden.
Tuohan on muuten legendaarinen ja paljon keskustelua herättänyt työryhmä siinä mielessä, että on ideologisesti eniten vasemmalle vinoutuneita ryhmiä, joita missään on nähty puuhailemassa.
Listasta on helppo laskea kymmenkunta vasemmistolaisen oikeuspolitiikan aktiivia. Varsinaisia vastapuoleen kuuluvia taas aina juuri listalla olla (ellei sitten blogistia lueta tällaiseksi).
Toki joukossa on muutamia kokonaan tuntemattomia nimiä ja pari perusvirkamiestä.
"Voisiko Virolainen pitää asianajajille koulutusta siitä miten juttu ratkaistaan keskenään. Hiukan sääntömuutoksia varmaan pitäisi viilata ettei vastapuoli kuitenkin livauta juttua käräjille. Jonkinlainen vala olla viemättä juttua käräjille ellei yhdessä ole toisin sovittu?
Huumormiehiä tämä Virolainen".
Näin veisteli eräs anonyymi. Huumormiehii hääkii vissiin, tai sitten perjantaipullon nauttiminen on jo hyvässä vauhdissa.
En ole toki sanonut, että advokaattien pitäisi "ratkaista jutut keskenään." Asianajajien pitäisi kuitenkin yrittää saada partit sopimaan asia, mihin heitä velvoittaa jo Hyvä asianajajatapa (kohta 5.6). Tämä on kokonaan eri asia kuin asian "ratkaiseminen keskenään", mistä anonyymi höpäjää.
Anonyymi kuulunee ryhmän "luvasta haaveilevat oikeudenkäyntiavustajat". Olisi suotavaa, että hän yrittäisi perehtyä asianajajien tapaohjeisiin, jotka koskevat nyt myös tulevia "lupalakimiehiä".
"Tuohan on muuten legendaarinen ja paljon keskustelua herättänyt työryhmä siinä mielessä, että on ideologisesti eniten vasemmalle vinoutuneita ryhmiä, joita missään on nähty puuhailemassa. Listasta on helppo laskea kymmenkunta vasemmistolaisen oikeuspolitiikan aktiivia".
Ja tästä huolimatta vasemmistodemari Johannes Koskinen nyrpisteli komitean mietinnölle!
Korkean tason neuvottelukunnnan säästöehdostus, joka julkistetaan ensi keskiviikkona, on vuotanut. Ylen klo 17 radiouutisissa mainittiin ylimalkaisesti kolme kohtaa ehdotuksista:
1. jatkokäsittelyluvan kiristäminen
2. käräjäoikeuksien puolittaminen, jonka seurauksena kolmen tuomarin kokoonpanoja, ja
2. KKO:n ja KHO:n yhdistäminen.
KHO:n presidentti Vihervuori vastusti vm. ehdotusta.
Anonyymi on 3. kohdan osalta väärässä. Uutisten mukaan nimittäin Pauliine Koskelon ehdotukselle, jonka mukaan KKO ja KHO yhdistettäisiin, samoin hallinto-oikeudet hovioikeuksin, "ei tässä vaiheessa lämmetty" neuvottelukunnan muiden jäsenten ajatuksissa.
Olisi pitänyt tyytyä tässä tässä vaiheessa ehdottamaan vain hallinto-oikeuksien yhdistämistä hallinnollisesti hovioikeuksiin, Pauliine K. yritti siis haukata kerralla liian ison palan, mikä kostautui.
Kolmen tuomarin kokoonpano käräjäoikeuksissa on jo nyt laajassa käytössä, myös rikosasioissa, joten tältä osin ei ole tulossa mitään todellista uudistusta.
Ja sokeri pohjalla: kuten jo ennustinkin, valitusluvan saantia hovoikeuteen kiristetään, vaikka nykyinen lupakäytäntö on ollut voimassa vasta pari vuotta! Tämä merkitsee todellisuudessa myös valitusoikeuden supistamista.
Useissa ketjun kommenteissa on tullut esille, että oikeudenmukaisen päätöksen/tuomion saaminen on kuin arpapeliä.
Juuri tuosta ja asianajajien (lähes) rikollisesta laskutuksesta johtuu, että juuri kukaan ei uskalla nostaa yksityisoikeudellista kannetta, vaikka näyttö olisi kuinka vahvaa.
Miten tuollainen voi olla mahdollista jopa oikeusvaltioiden esikuvana pidetyssä Suomessa?
Jatkokäsittelyluvan kiristäminen on viimeinen virhe. Siviiliasioissa jatkokäsittelylupa johtaa jo nyt kansalaisten epätasa-arvoon lain edessä. Jatkokäsittelyluvan rahamääräinen edellytys 10.000 euroa saattaa olla eläkeläismummon elinikäiset säästöt, mutta optiomiljonäärille se on viikonlopun toimintaraha.
Kuka ajaa tällaista epäoikeudenmukaisuutta? Nimet esiin!
Oikeudenkäyntikulujen karkaaminen hyppysistä on pääosin käräjätuomareiden syy, koska he eivät ole koskaan olleet kiinnostuneita kulujen kohtuullisuutta valvomaan. Heitä kiinnostaa vain valtion varoista maksettavien korvausten määrä.
Kommentti anonyymille: On väärin puhua asianajajien lähes rikollisesta laskutuksesta.
On asianajajia, ja on asianajajia. Joku on laskuttanut pysäköintikuluja Vantaan käräjäoikeuden ilmaisella parkkipaikalla, samoin käräjäpäivien aikana nautittuja lounaita on liitetty asianajolaskuun, ja lasku kokonaisuudessaan on muistuttanut päämiehen televisiossa mainostamaa jättipottia.
Sitten on pienyrittäjiä, jotka laskuttavat kohtuullisesti, mutta jotka joutuvat kärsimään näiden "huippujuristien" tähtitieteellisestä laskutuksesta.
Olisi isolla luudalla töitä myös asianajajaliiton piirissä. Mutta liiton kädet ovat sidotut. Jos kymmenen suurinta helsinkiläistä toimistoa päättää erota liitosta, ja jäädä lupalakimiesjärjestelmän piiriin, se on taloudellisesti asianajajaliiton loppu.
Pistolle voisi sanua, että on myös advokaattien ja muiden oikeusavustajien vika, ettei vaadittujen oikeudenkäyntikulujen kohtuullisuutta valvota. Kollegiaalisista syistä advokaatti/muu lakimies ei juuri koskaan paljoksu vastapuolen advokaatin esittämän palkkiolaskun määrää!
Piston tulisi toki kokeneena juristina tietää, ettei tuomari voi kohtuullistaa riita-asian kantajan asiamiehen/avustajan palkkiota viran puolesta. Siihen ei riitä tokaisu, jonka mukaan vaadittujen oikeudenkäyntikulujen määrä "jätetään oikeuden harkintaan".
Blogistin mainitsema "kollegiaalinen syy" on varmaan osaltaan vaikuttanut kulujen riistäytymiseen, mutta harvoin vastapuolen kulujen paljoksuminen mihinkään johtaa. Kohtuullisten oikeudenkäyntikulujen arvioiminen on tuomarin tehtävä -ainakin niihin vetoamisen jälkeen. Kokemukseni perusteella expit on tuomareille pakkoratkaisu (ei ratkaisupakko).
Kuten jo sanoin, kuluvaatimuksen kohtuullistamiseen ei riitä avustajan/asiamiehen lakoninen tokaisu, jonka mukaan vastapuolen kululasku on määrältään "kohtuuton" tai "kohtuuttoman suuri". Riitauttajan pitää yksilöidä, a) mitkä toimenpiteet ovat olleet tarpeettomia ja/tai b) miltä osin jostakin toimenpiteestä on vaadittu riitauttajan mielestä liikaa palkkiota ja c) miten paljon ko. palkkiota tulisi alentaa.
Muunlainen kohtuullistamisvaatimus on itse asiassa vain näennäinen ja luonteeltaan "kollegiaalisen anteeksipyytelevä".
Sain tällä viikolla vastauksen riita-asiassa, joka oli laadittu suuressa helsinkiläisessä toimistossa. Vastauksen laatija oli jo kolmas asiamies vastapuolella ja vasta nyt ylipäätään vastattiin. 12 sivun mitäänsanomaton vastaus on tekijänsä mukaan "noin 30.000 euron" arvoinen asiakirja ilman yhtäkään erittelyriviä kuluista/ajankäytöstä. 200 euron tuntitaksan mukaan tuota olematonta vastausta on valmisteltu ja laadittu noin 120 tuntia eli 15 täyttä työpäivää! Jos tuosta karsitaan 20% jää vieläkin petoksen yrityksen makua.
Olen samaa mieltä blogistin kanssa. Nykyään valtion maksamissa jutuissa oikeudenkäyntikululasku tulee toimittaa Romeo -järjestelmään etukäteen. Minusta olisi välttämätöntä, että puheenjohtaja määräisi myös riita-asioissa kululaskun toimitettavaksi etukäteen vastapuolelle ja tuomioistuimelle sen vuoksi, että varataan aikaa sen läpikäymiseen. Pitkän jutun päättymisen jälkeen jää 5-10 minuuttia aikaa tutustua laskuun eli siinä ajassa on mahdotonta alkaa perusteltuja väitteitä tekemään. Päämiehelle intressi kulujen osalta saattaa olla yhtä suuri tai suurempi kuin koko jutun intressi! Pienellä menettelytavan muutoksella asiaan olisi saatavissa korjaus, mutta se edellyttäisi tuomareilta hieman aktiivisuutta. KKO:tta kohtuullinen oikeudenkäyntikulu ei ole kiinnostanut aikoihin.
Tuntisiko joku Piston vuodatuksen johdosta "piston sydämessään"? Mutta vakavasti puhuen, oikeudenkäyntikululasku, jossa advokaatin eri toimenpiteet on ykslöity palkkioerittelyineen, esitetään yleensä vasta oikeudenkäynnin päättyessä. Pistolla on siis ilmeisesti vielä runsaasti aikaa valmistautua vastustamaan sanottua kuluvaatimusta!
Vai oikein "Romeo-järjestelmä"; kyllä ne nimiä osaavatten keksiä? Vieläkö Sakari on hengissänsä?
Kyllä laajoissa ja "merkittävissä" riita-asioissa asianosaisille varataan nykyisin käsittelyn päättyesä tilaisuus tutustua vastapuolen kululaskuun ja esittää sen johdosta kirjallinen lausuma. Tällaisissa asioissa annetaan aina ns. kansliatuomio vasta muutaman viikon tai kuukauden kuluessa.
Näin meneteltiin myös siinä välimiesjutussa, jossa olin viime vuonna välimiehenä. Parttien advokaateille varatiin käsittelyn päättyessä viikko aikaa lausua kirjallisesti toistensa kululaskuista ja saaduissa lausumissa ruoditiin kulu- ja palkkiolaskuja perusteellisesti.
"Jatkokäsittelyluvan kiristäminen on viimeinen virhe. Siviiliasioissa jatkokäsittelylupa johtaa jo nyt kansalaisten epätasa-arvoon lain edessä. Jatkokäsittelyluvan rahamääräinen edellytys 10.000 euroa saattaa olla eläkeläismummon elinikäiset säästöt, mutta optiomiljonäärille se on viikonlopun toimintaraha. Kuka ajaa tällaista epäoikeudenmukaisuutta? Nimet esiin!"
Näin vaati äkämystynyt anonyymi edellä.
Ulkomuiststa voin sanoa, että "korkean neuvottelukunnan" puheenjohtajana on OM:n kansliapäällikkö Tiina Astola. Jäseninä ovat mm. Pauliine Koskelo, Pekka Vihervuori, Mikko Könkkölä, Matti Nissinen, Tuomas Pöysti, Marjatta Mäenpää (taas), Tapani Koppinen, Kimmo Mikkola, Mika llveskero, Jarmo Littunen, Kari Kiesiläinen ja Asko Välimaa sekä muttamia muita.
Olisko Arolaisen Teuvo vuotanu neuvottelukunnan mieitinnön Ylelle?
Kyllä hovioikeuteen valitellaan aika paljon turhista asioista. Kaikkia mummoja suojeltaisiin sillä, ettei aseteta jatkovalitusluvan saamisen edellytykseksi vissiä rahasummaa, vaan annettaisiin merkitystä muutosvaatimuksessa esitetyille seikoille.
Jaa Koskisen Johannesko vasemmistodemari? Heh heh!
"erilliselle keskushallintoyksikölle, jonka johdossa olisivat tuomarit... Kun keskushallintouudistusta ei ole saatu aikaan, junnaa tuomioistuinlaitoksen kehittäminen paikallaan ja toiminnan epäkohdat sen kun pahenevat."
Tämä on näitä epärealistisia unelmia: jos joku tuomareista koostuva hallintoneuvosto kokoontuisi kerran kuukaudessa tai vaikka viikossa "johtamaa" tuollaista keskusvirastoa johtaisivatko he sitä? Eivät vaan virastossa pysyvästi työskentelevä ylijohtaja tms.
Toiseksi, millä tavoin tuomioistuinten kehittämistä edistäisi se, että oikeusministeriön sijasta siitä vastaisi jokin keskusvirasto, samanlaisia virkamiehiä ne ovat molemmissa. Riippumatonta on vain tuomioistuimissa itsesään tapahtuva kehitys- eli laatutyö. Eivät tuomarit tarvitse sen paremmin ministeriön kuin keskuviraston virkamiehiä neuvomaan miten heidän tulisi tehtävänsä hoitaa, työrauhan ja riittäviä resursseja vain. Jos se vaatii resursseja tai lainsäädäntöä on parempi, että on mahdollisimman lyhyt matka tuota valtaa käyttävään ministeriöön.
Kolmanneksi, niukkojen resurssien aikana tuolloinen keskusvirasto ainoastaan "syö kuormasta" tuomioistuinten vähäisiä resursseja. Ruotsin vastaavasta voidaan päätellä, että uusien virkojen tarve olisi 50-100. Kun "ylipääjohtaja" pääsee vauhtiin, virasto kasvaa kuin pullataikina, näin on käynyt kaikissa keskusvirastoissa.
Pekka Hallberg on - hyvässä ja pahassa - oli hallintoasioissa "vanha kettu" ymmärsi tämän asian erinomaisesti.
"Alioikeusuudistuksen yhteydessä 90-luvulla pulpahti pian näkyviin että tietyt tuomarit kovin mielellään alkoivat painostaa asianosaisia sopimaan riitajuttujaan. Merkitseehän se tuomarille helpotusta työtaakkaan. Joillekin tuomareille se merkitsee ilmeisesti aivan uudenlaista sulkaa hattuun, ja jotkut alkoivat runnomaan pakkosovintoja hiki hatussa."
Tämä onkin kieltämättä vahvin argumentti erilisen tuomioistuinsovittelun puolesta. Valmistelussa sovinnon edistämisessä tuomarilla on asiassa omakin intressi (työn säästö, tuomion kirjoittaminen). Olen ymmärtänyt tuomarin jäävittömyyden ydinajatukseksi sen, ettei tuomarilla koskaan pitäisi olla ratkaisutoiminnassaan (sopimattomia) sivuvaikutteita. Siksi olisi paras, että riitaprosessi valmisteleva tuomari saisi vain markkinoida sovittelumenettelyä, mutta nykyinen sovinnon edistäminen kiellettäisiin. Tuolloin tuomari keskittyisi ydintehtäväänsä eli ratkaisemaan ne asianosaisten riidat, jotka nämä halua saattaa riippumattoman tuomioistuimen ratkaistavaksi.
Lähetä kommentti