1. Oikeusministeriön asettaman "Korkean neuvottelunnan mietintöä" on jo ehditty odottaa. Monissa tuomioistuimissa sitä on odotettu kauhun sekaisin tuntein, sillä tiedossa on ollut, että kyse on oikeus- ja erityisesti tuomioistuinlaitokselle asetettujen kovien säästötavoitteiden toteuttamiskeinoista. Tänään tuo mietintö sitten luovutettiin oikeusministerille. Asiakirjan virallinen nimi on "Oikeudenhoidon uudistamisohjelma vuosille 2013-2025".
2. Neuvottelukunnan puheenjohtajana toiminut oikeusministeriön kansliapäällikkö Tiina Astola yritti mietinnön luovuttamistilaisuudessa toki peitellä mainittua tosiasiaa parhaan kykynsä mukaan puhumalla kauniisti siitä, että tehostaminen ja oikeusturva eivät ole keskenään ristiriidassa eivätkä toistensa vastakohtia. Eivät toki välttämättä olekaan, mutta kysymys onkin siitä, millä keinoin oikeuslaitoksen toimintaa voidaan tehostaa ja samalla parantaa oikeusturvaa tai ainakin säilyttää se entisellä tasolla.
3. Neuvottelukunnan ohjelmaan sisältyy toki monia kannatettavia ajatuksia. Suuri osa niistä on samoja, joista olen itse usein kirjoittanut ja joita olen kannattanut. Osa tehostamis- ja korjaamiskeinoista taas on jäänyt raportissa selvästi puolitiehen. Sitten on joitakin ehdotuksia, jotka eivät ole perusteltuja, koska ne tulisivat heikentää kansalaisten oikeusturvaa tuomoistuimissa. Vm. osin neuvottelukunnan mietintöä voitaisiin luonnehtia oikeusturvan "teurastusohjelmaksi". Ohjelmassa mainitussa oikeudenhoidon sopeuttamisessa on kyse suomeksi sanottuna oikeudenhoidosta valtiolle aiheutuvien menojen tuntuvasta leikkaamisesta, mikä johtaa usein automaattisesti oikeusturvan heikkenemiseen.
5. Kansliapäällikkö Tiina Astolan esittelypuheenvuoro löytyy tästä.Tässä puolestaan on neuvottelukunnan koko ehdotus eli kehittämisohjelma. Oikeusministeri Anna-Maja Henrikssonin luovutustilaisuudessa käyttämä puheenvuoro.
7. Kehittämisohjelmasta riittää varmaan pohdittavaa useamman blogijutun verran. Koska ulkona on mitä parhain ulkoilu- ja hiihtosää, lähden tästä aivan hangille hiihtelemään ja palaan asiaan myöhemmin. Lukijat voivat toki jo alkaa kommentoida ohjelmaa ja siinä tehtyjä ehdotuksia. Seuraavassa ainoastaan muutama alustava kannanotto ohjelmaan.
8. Positiivista ohjelmassa on esimerkiksi se, että neuvottelukunnan selvä enemmistö pitää oikeusministeriöstä erillisen tuomioistuinviraston perustamista tärkeänä. Tätä ehdotettiin laajasti perustellen jo vuoden 2003 tuomioistuinlaitoksen kehittämiskomitean mietinnössä (Arposen komiteassa, KM 2003:3). Selvää on, että tomioistuinten keskushallinnon järjestäminen erilleen oikeusministeriöstä vahvistaisi tuomioistuinten riippumattomuutta. Tämä uudistus olisi tullut toteuttaa tietenkin jo vuosia sitten, mutta näin ei ole käynyt. Vastuun tästä kantavat oikeusministerit Johannes Koskinen ja Tuija Brax, jotka eivät ole tehneet asian suhteen mitään. Eivät ole, vaikka oikeusministeriö ei ole pystynyt reiluun kymmeneen vuoteen huolehtimaan tyydyttävällä tavalla tuomioistuinten kehittämisestä.
9. KHO:n pitkäaikainen edellinen presidentti Pekka Hallberg eli Pekka I vastusti ankarasti OM:stä erillisen keskushallintoyksikön perustamista. Hänen viitoittamallaan tiellä jatkaa nyt Pekka II eli KHO:n nykyinen presidentti Pekka Vihervuori, joka jätti mainitulta osin ohjelmapaperiin eriävän lausuntonsa.
10. Pekka Hallberg ei sietänyt virassa ollessaan edes kuulla ajatuksesta, jonka mukaan maan kaksijakoinen tuomioistuinorganisaatio voitaisiin yhdistää niin, että hallintotuomioistuimet integroitaisiin yleisiin tuomioistuimiin. Tämä olisi todella merkittävä ja runsaasti hallinnollisia menoja säästävä uudistus. Kaksijakoista tuomioistuinlinjaa on pidetty niin pyhänä tabuna, että Arposen komiteaa vannotettiin olemaan puuttumatta siihen, ja niin komitea myös teki. Itse olen kannattanut kyseistä uudistusta jo toistakymmentä vuotta ja rohkenin ottaa asian esille myös Arposen komitean mietintöön jättämässäni lausumassa.
11. On ilahduttavaa, että nyt myös muiden silmät alkavat vihdoin aueta, sillä neuvottelukunnan enemmistö päätti, että kahden erillisen tuomioistuinlinjan yhdistämistä ryhdytään selvittämään. Kysymyksessä on siis pitkän tähtäyksen suunnitelma, jonka toteutuminen on vielä monen mutkan takana. Mikään yllätys ei ollut, että KHO:n presidentti Pekka (II) Vihervuori jätti myös tältä osin ohjelmaan eriävän lausumansa ja että hänen kanssaan samaa mieltä oli hallinto-oikeuden ylituomari Marjatta Mäenpää.
12. Neuvottelukunnan ehdotuksen mukaan selvitystössä tultaisiin pohtimaan KKO:n ja KHO:n yhdistämistä ja hallinto-oikeuksien yhdistämistä hovioikeuksiin, joita tulisi jäämään maahan ohjelman mukaan kuuden/viiden sijaan enää neljä. Mutta kuten olen monta kertaa tässä blogissa "julistanut", hallinto-oikeuksia ei toki pitäisi yhdistää hovioikeuksiin, vaan muutaman suurimman käräjäoikeuden kanssa. Ilmeisesti neuvottelunnan enemmistö on ajatellut hieman naiviisti niin, että kun kerran hallinto-oikeudessakin ratkaistaan valitusasioita, niin ne tulee yhdistää valituksia ratkaisevien hovioikeuksien kanssa; molemmissa "linjoissa" noudatetaan sitä paitsi puhtaasti kirjallista menettelystä, kun taas käräjäoikeuksissa on vallalla suullinen käsittely.
13. Näin mielikuvituksettomasti (ja tyhmästi) asiassa ei kuitenkaan pitäisi menetellä. Ehdotuksesta olisi seurauksena esimerkiksi tilanne, jossa poliisin aselupapäätöksestä valitetaan suoraan hovioikeuteen, kun taas henkirikos, joka on toteutettu ampumalla, käsitellään ensimmäisenä asteena käräjäoikeudessa. Käräjäoikeus voi toki toimia myös valitusasteena, kuten jo nykyisin eräissä asioissa tapahtuu. Jos hallinto-oikeudet yhdistetään käräjäoikeuksiin, valitettaisiin käräjäoikeuden myös hallintoasioissa antamista päätöksistä hovioikeuteen ja sieltä edelleen valituslupajärjestelmän kautta edelleen KHO:een/KKO:een.
15. Neuvottelukunnan esitystä, jonka mukaan käräjäoikeuksien lukumäärää tulisi alentaa edelleen puoleen nykyisestä 27:stä, on vaikea ymmärtää. Käräjäoikeuksia karsittiin kovalla kädellä eli juuri puolella viimeksi vain pari kolme vuotta sitten, mutta nyt olisi taas edessä samanlainen hevoskuuri, oikeastaan teurastus. Huomaa hyvin, että korkean neuvottelukunnan jäsenistä läheskään kaikilla ei ole kokemusta käräjä- ja hovioikeusmenettelystä, vaan he ovat pompanneet korkeisiin tuomarin - tai muihin virkoihinsa joko suoraan hallinnosta tai yliopiston luentosalin kateederin takaa.
16. Oikeusturvan selvää hekentymistä merkitsee myös suunnitelma ja ehdotus hovoikeuden jatkokäsittelylupajärjestelmän laajentamisesta, mikä merkitsee, toisin kuin neuvottelunta väittää, samalla valitusoikeuden tosiasiallista rajoittamista. Ehdotus merkitsee tältä osin paluuta seulontajärjestelmään, joka ehdittiin tyrmätä ja kumota vain muutama vuosi sitten peräti huonona systeeminä. Tämä on malliesimerkki siitä, miten edestakaisin sinne tänne hyppelehtivää suomalainen oikeudenhoito ja oikeuslaitoksen uudistaminen on! Ei siinä juuri järki päätä pakota!
17. Ehdotus, jonka mukaan hovioikeuksissa otettaisiin käyttöön ns. videopääkäsittely eli menettely, jossa käräjäoikeudessa esitetty näyttö otettaisiin hovoikeudessa vastaan käräjäoikeudessa tehtyjen videotallenteiden välityksellä, on kannatettava. Kysymyksessä ei kuitenkaan ole, kuten kansliapäällikkö Astola sanoo, pelkkä videotallenteiden "katselu", vaan suullinen pääkäsittely, jossa myös partit ja heidän avustajansa ovat saapuvilla. Tällainen järjestely on ollut käytössä Ruotsissa muutaman vuoden ja siitä saadut kokemukset ovat olleet hyviä. Tämä uudistus olisi pitänyt ottaa tarkasteltavaksi meillä jo muutama vuosi sitten oikeusneuvos Kari Kitusen johtamassa toimikunnassa, joka pohti hovioikeusmenettelyn uudistamista. Mutta aivan käsittämättömästä syystä siitä haluttiin vaieta kokonaan, jotteivät päättäjät vain olisi saaneet tietää siitä! Tässäkin uudistuksessa on siis tuhlattu aikaa 5-10 vuotta oikeusministeriön laiminlyönnin takia. Olen kirjoittanut tästä lainvalmistelua koskevasta mokasta useamman kerran.
18. Lautamiesten osallstumista käräjäoikeuksien työhön halutaan edelleen supistaa ja pitemmällä aikavälillä luopua koko lautamiesjärjestelmästä. Tältä osin neuvottelukunnan jäsen, hovoikeuden presidentti Mikkö Könkkölä, joka tunnettiin nuorena (1970-80 -luvuilla) radikaalina vasemmistolaisena lakimiehenä, on jättänyt ohjelmaan ikään kuin vanhasta muistista eriävän mielipiteen. On sääli, että lautamiesjärjestelmästä joudutaan luopumaan, mutta tämä johtuu, se tulkoon selvästi sanotuksi, siitä, että valtiovalta ja oikeusministeriö, jonka virkamiehistöön Könkköläkin kuului pari vuosikymmentä ennen KKO:n jäseneksi ponnahtamistaan, ei ole välittänyt huolehtia lautamiesjärjestelmän asianmukaisesta kehittämisestä, ei sitten alkuunkaan! Muissa pohjoismaissa lautamiesjärjestelmä tai sitä vastaava jury -järjestelmä toimii ja voi hyvin, mutta Suomessa se joudutaan kitukasvuisena ja huonosti hoidettuna teurastamaan eli lopettamaan kokonaan. Vastuu myös tämän asian huonosta hoidosta kuuluu maan hallituksille ja niiden oikeusministereinä istuville poliitikoille.
19. Neuvottelukunta ehdottaa riidattomien velkomisasioiden eli suomeksi sanottuna pikavippien ja muiden perintäasioiden käsittelyn uudistamista joko siirtämällä ne käräjäoikeuksista ulosottoviranomaisille tai keskittämllä ne enintään kolmeen käräjäoikeuteen. Voi, voi ja voi! Kukahan kaistapää on saanut neuvottelukunnassa päähänsä, että nuo täysin selvät ja riidattomat asiat pitäisi edelleen kierrättää käräjäoikeuksien kautta ja keskittää ne "enintään kolmeen käräjäoikeuteen". Eivätkö neuvottelukunnan jäsenet ole todellakaan kuulleet ja ymmärtäneet, millaista harmia näistä perintäasioista käräjäoikeuksien työlle ja ennen muuta asianosaisille aiheutuu? Käräjäoikeuskäsittely on edullista yksinomaan suurten perintätoimistojen kannalta, koska ne nettoavat niistä huomattavasti. Jos maahan jää ehdotuksen mukaan enää 13-14 käräjäoikeutta, niin luultavasti niistä kolmen säilyttämistä perustellaan sillä, että juuri ne "hoitavat" perintäasioiden käsittelyä.
20. Samanlaisia inhon tunteita herättää ohjelmassa oleva kannanotto, jonka mukaan esitutkinnan johtoa ei vieläkään siirrettäisi poliisilta syyttäjälle. Tässä näkyy Matti Nissisen läsnäolo neuvottelunnassa. Ohjelman mukaan esitutkinnan johdon siirtämistä "ryhdytään selvittämään" vasta sitten, jos paljon puhuttu poliisin ja syyttäjien välinen esitutkintayhteistyö ei tehostu. Suomeksi sanottuna uudistus tullaaan siis hautamaan kokonaan, siitä Nissinen, Paatero ja ja kumppanit pitävät huolen.
21. Esitutkintayhteistyö on yksi esimerkki tapauksista, joita voidaan luonnehtia toteamuksella: paljon puhetta, vähän villoja. Asia, kuten tässä esitutkintayhteistyö, toimii kyllä paperilla, mutta vain siinä. Kaikki järkisyyt edellyttäisivät esitutkinnan johdon siirtämistä syyttäjälle, mutta eihän suomalaisen oikeudenhoidon ja oikeusturvan suunnittelussa ole ennenkään järkisyistä juuri perustettu. Neuvottelukunnan ohjelma jatkaa monessa kohdin mainitulla "hyväksi havaitulla" linjalla. Selvityksiä selvitysten perään, mutta käytännössä mikään asia ei muutu.
22. Ohjelmassa esitetään tuomioistuinmaksujen käyttöalan laajentamista ja oikeudenkäyntimaksujen tuntuvaa korottamista. Tämän arvellaan johtavan merkittävään tulonlisään. Toisin sanoen: oikeuslaitoksen ns. sopeuttamis- eli säästötavoite kustannettaisiin oikeusturvaa hakevilta ihmsiltä perittävien maksujen tuntuvilla korotuksilla. Tästä on itse asiassa jo valmistunut erillisen työryhmän mietintö.
23. Maksujärjestelmän muutoksilla tavoitellaan ohjelman perustelujen mukaan tuomioistuinten taloudellisen aseman parantumista ja niillä pyritään tehostamaan maksujärjestelmän ohjausvaikutusta siten, että kynnys muutoksenhakuun nousisi. Fiskaalisiin tavoitteisiin kuuluu maksujärjestelmän kattavuuden lisääminen siten, että oikeudenkäynnit ovat pääsääntöisesti maksullisia ja tästä pääsäännöstä on mahdollisimman vähän poikkeuksia. Samalla on kuitenkin tärkeää varmistua siitä, etteivät maksut estä oikeussuojan hakemista, vaan myös vähävaraisilla on mahdollisuus tuoda asiansa tuomioistuimeen.
23. Näin kauniisti sanotaan ohjelmassa, mutta tosiasia on, että oikeudenkäyntimaksujen näin tuntuva korotus, esimerkiksi hovioikeuteen ja KKO:een valitettaessa noin kaksikertaisiksi nykyisestä, iskee pahimmin keskituloisiin ihmisiiin, joille ei myönnetä oikeusapua. Koventuva linja näkyy myös siinä, että maksut perittäisiin jo etukäteen, tätäkin perustellaan maksujen "ohjausvaikutuksella". Siis: miettikää nyt, hyvät hölmöt, kahteen kertaan, ennen kuin lähdette vaivaamaan meitä, tuomareita, tylsillä hakemuksillanne tai kanteillanne! Tavoite tuomioistuintulojen merkittävästä kasvattamisesta toteutuu, mutta toisaalta uudistus johtaa kansalaisten oikeusurvan heikkenemiseen. Maksujen korotuksilla kynnys muutoksenhakuun nousee, mutta samalla nousee kynnys myös prosessikynnys alioikeuteen riita-asioissa. Mutta tästä korkea neuvottelukunta ei näy kantavan huolta, eipä tietenkään.
41 kommenttia:
Korkeaan neuvotteluntaan virkansa puolesta kuulunut Asianajajaliiton puhenjohtaja MIka Ilveskero on nostanut uudistausohjelmasta esille yhden kysymyksen: Lautamiehistä luovuttava tuomarien tähden.
Olisi toki odottanut, että advokaattien nokkamiehellä olisi ollut jotain tähdellisempää sanottavaa pitkän tähtäyksen okeusturvaohjelmasta, mutta ei ollut!
Ilveskeron mukaan lautamiesjärjestelmästä on luovuttava, jotta ammattituomareiden virkoihin jää rahaa. Vain ammattituomarien avulla minimoidaan hänen mukaansa viivästykset oikeuskäsittelyissä.
– Rajujakin muutoksia on pakko tehdä. Näpertely ei auta saavuttamaan vaadittuja säästöjä, Ilveskero sanoo.
Raha ratkaisee, kuten asianajajat niin kovin hyvin tietävät! Mutta minusta kyllä lautamiesasia kuuluu neuvottelunnan ehdotuksessa juuri näihin näpertyasioihin, sillä ei lautamiesjärjestelmästä luopumisella saavuteta kovinkaan suuria säästöjä.
Asianajajaliiton Ilveskero yhdistäisi myös nykyiset hovioikeudet ja hallinto-oikeudet. - Mutta kuten sanottu, hallinto-oikeudet olisi, jos asiaa järkevästi ajatellaan, yhdistettävä tietenkin käräjäoikeuksiin eikä hovioikeuksiin.
Pauliine Koskelo kirjoittaa erillisessä lausumassaan sivistyneesti, mutta sekoaa sitten omaan näppäryyteensä:
2. Ongelmia ja vaaroja liittyy myös kokonaisuuden hallintaan. Kuten Seneca opetti jo antiikin ajalla, ”il n’y a pas de vent favorable à celui qui ne sais pas
oû il va” (ei ole suotuisaa tuulta sille, joka ei tiedä, minne on menossa).
Jokainen Senecan kirjoituksiin tutustunut tietää, että hän ei kirjoittanut ranskaksi. Blogistin villa -metaforaan voisi roomalaiseen sanaparteen viitaten todeta, että aasista ei saa lainkaan villoja.
Blogisti on oikeassa lautamiesjärjestelmän alasajosta. Lautamiesjärjestelmän (lautakuntien) alasajo on rahapulassa piehtaroivan Suomen valtion ratkaisuna järjetön.
Kävin eilen seuraamassa norjalaista riitajutun pääkäsittelyä. Tuomioistuimen kokoonpano oli 1+2 eli virkatuomari ja kaksi asiantuntijalautamiestä, mitä pidetään tehokkaana.
Norjassa on myös tehokas ja edullinen lautakuntajärjestelmä. Käräjäoikeuteen ei voi päästä tavallisen riitajutun kanssa ennen kuin lautakunta on asian käsittelyn. Lautakunnat käsittelevät vuodessa yli 200 000 riitajuttua, ja valtaosa niistä myös jää lautakunnan ratkaisun varaan.
T. AG
Norja on muutenkin oikeustieteen mallimaa. Vievät parhaat ja pystyvimmät suomalaiset tutkijatkin omiin yliopistoihinsa.
"Lautamiesjärjestelmä (lautakuntien)alasajo on rahapulassa piehtaroivan Suomen valtion ratkaisuna järjetön."
AG:n kommentti jää vähän epäselväksi. Puhuuko hän lautakunnista vai lautamiehistä?
Pauli Ståhlbergin tapaus, jossa syyte muuten hylättiin, osoittaa mielestäni oivallisesti sen, että lautakuntatyyppinen oikeudenhoito saattaa johtaa uuden tyyppiseen lobbaamiskulttuuriin.
AG tarkoitti varmaan "lautakuntajärjestelmällä" sovintoneuvostoa (forlikråd), joka harjoittaa Norjassa, on tehnyt sitä jo pari sataa vuottra, meidän tuomioistuinsovitteluamme vastaavaa tehtävää riita-asioissa. Tämän neuvoston jäsenet, jotka ovat siis maallikkoja, eivät istu oikeudessa juryn jäseninä.
Ainakin Kouvolan ja Kuopion hallinto-oikeuksien yhdistäminen kuulostaa älyttömältä (kuuntelin eduskunnan täysistuntoa ja hyviä perusteluita muutamat kansanedustajat esittivätkin): säästöä tuskin tulee, kun Pyhtään (Pyttis) eli Suomen itäisimmän kaksikielisen kunnan (8% kunnan väkimäärästä on ruotsinkielisiä eli reilut 400 henkeä) hallinto-oikeusasioiden hoito siirtyy/siirtyisi Kuopioon ja koko Kuopion hallinto-oikeusalue muuttuu samalla kaksikieliseksi!
Pyhtäältä asiointimatka (sikäli, kuin sitä lisääntyvän sähköisen asioinnin vuoksi tarvitaan) Helsingin jo valmiiksi kaksikieliseen hallinto-oikeuteen on n. 117km, mutta Kuopioon jo peräti 341km. Lisäksi olen saanut (rivien välistä) käsityksen, että Pyhtääläiset (su+ru) asioisivat mieluummin Helsingin suuntaan, kun se muutoinkin on usein asiointisuunta.
Lisäksi puolella korvalla eduskunnan täysistuntoa kuunnellessani kävi ilmi, että kyseiseen uudistusohjelmaan sisältyy myös eri oikeusasteiden henkilökunnan lisääntyvä jalkautuminen tarpeen vaatiessa ns. kentälle.
Vaikka olen toisen ammattikunnan edustaja, olen tuollaista jalkautumista riittävästi aikoinaan suorittanut, EIKÄ siinä ole mitään järkeä (jalkautuminen vaatii aina ylimääräistä järjestelyä jo kotirintamalla sähköisistä työvälineistä huolimatta, matkoihin menee julmetusti aikaa jne.), mutta aikaa ja rahaa palaa... Säästöjä haetaan, mutta otaksun kustannuksien kasvavan!
Toisaalta hallinto-oikeuksiin ei juurikan tarvitse "jalkautua", koska hallinto-oikeusmenettely on pääosin, ehkä n. 90 prosentissa tapauksissa, kirjallista menettelyä, jossa siis asiat ratkaistaan puhtaasti asiakirjojen perusteella.
Eduskunnan hallintovaliokunnassa keskustalaiset jäsenet vastustivat Kouvolan hovioikeuden lakkauttamista tai sen liittämistä Itä-Suomen hovioikeuteen.
Kirjoitin Itä-Suomen hovioikeuden vuoden 2005 vuosikertomuksen johdon katsauksessa seuraavan:
"Oikeusministeriön hallinnonalalle kaudelle 2007 - 2011 kaavaillut henkilöstöleikkaukset eivät ole toteutettavissa juustohöylämenetelmällä, mikä halvaannuttaisi kaikki yksiköt. Sen sijaan tuomioistuinlaitoksen rakennetta olisi tarkasteltava ennakkoluulottomasti.
Yleisten tuomioistuinten osalta tämä voisi merkitä käräjäoikeuksien lukumäärän puolittamista noin 30 käräjäoikeuteen. Sen seurauksena jokaisen hovioikeuspiirin alueella olisi noin viisi käräjäoikeutta. Hovioikeus ja sen alueella olevat käräjäoikeudet muodostaisivat yhden tuomioistuimen. Sen seurauksena Suomessa olisi korkeimman oikeuden lisäksi kuusi yleistä oikeutta eli kukin hovioikeuspiiri muodostaisi yhden tuomioistuimen ja samalla tiliviraston.
Tuo tuomioistuin jakaantuisi muutoksenhakutuomioistuimeen ja noin viiteen käräjäoikeuteen. Kaikilla hovioikeuspiirin tuomareilla olisi toimivalta koko tuomioistuimen eli hovioikeuspiirin alueella.
Hovioikeuden presidentti johtaisi kansliansa avulla koko tuomioistuinta. Johtoryhmään kuuluisivat hovioikeudesta presidentti ja kansliapäällikkö sekä lainkäytön johtajana hovioikeudessa toimiva hovioikeudenlaamanni ja yksiköissään lainkäytön johtajina toimivat käräjäoikeudenlaamannit."
Neuvottelukunnan tänään julkistetut ehdotukset eivät toisi tähän konseptiin muuta muutosta kuin että korkeimman oikeuden lisäksi Suomessa olisi neljä yleistä oikeutta.
Hallinto-oikeudet olisi helppo ottaa tähän rakenteeseen mukaan sitten, kun aika olisi siihen kypsä. Mielestäni sitä ennen olisi perustettava oikeusministeriöstä riippumaton tuomioistuinvirasto, tuomioistuinhallitus tätä ja muitakin ehdotuksia toteuttamaan.
Kysymyksessä ei olisi hallinto-oikeuksien sulauttaminen yleisiin tuomioistuimiin sen paremmin kuin yleisten tuomioistuinten sulauttaminen hallinto-oikeuksiin, vaan alueellisten tuomioistuinten, hallinto-, hovi- ja käräjäoikeuksien toimimisesta tasa-arvoisina saman hallinnollisen sateenvarjon alla.
Esimerkiksi täällä Itä-Suomessa tuon alueellisen tuomioistuimen nimi voisi olla Itä-Suomen tuomioistuin. Sen muodostaisivat Itä-Suomen hallinto-oikeus sekä Itä-Suomen hovioikeus ja sen tuomiopiirin alueella olevat käräjäoikeudet.
Kullakin Itä-Suomen tuomioistuimeen kuuluvalla tuomioistuinyksiköllä olisi nykyiset päällikkötuomarit. He toimisivat lainkäytön johtajina omassa tuomioistuimessaan ja johtaisivat yksiköitään päivittäisesti muutenkin Itä-Suomen tuomioistuimen työjärjestyksen mukaisesti.
Itä-Suomen tuomioistuimen johtajan tehtävä olisi määräaikainen. Johtajaksi halukkaiksi voisivat ilmoittautua tuomioistuimeen kuuluvien hallinto-oikeuden ylituomari, hovioikeuden presidentti tai käräjäoikeuden laamanni. Hakijoiden johtamistaito ja -kyky tulisi selvittää riittävän perusteellisesti. Tuomarinvalintalautakunta valitsisi johtajaksi sen päällikkötuomarin, joka olisi paras johtamaan Itä-Suomen tuomioistuinta aktiivisesti ja ammattitaitoisesti. Pelkkä hallintorutiinien tai päiväkohtaisten ongelmien hoitaminen ei tuollaisen tuomioistuimen johtamiseen riittäisi. Johtaminen olisi kehittämistä.
Itä-Suomen tuomioistuimen johtajalla olisi johtamisen työkaluna käytössään muiden päällikkötuomareiden ja tuomioistuimen kansliapäällikön muodostama johtoryhmä.
Itä-Suomen tuomioistuimen muodostamassa kokonaisuudessa kaikkien yksiköiden tuomareilla olisi toimivalta koko tuomioistuimessa ja sen alueella. Näin voitaisiin turvata paras mahdollinen tuomareiden ammattitaito mihin tahansa asiaan ja tuomareiden erikoistuminen. Esimerkiksi käräjäoikeuden vaativassa verorikosasiassa tuomitsevaan kolmen tuomarin kokoonpanoon tulisi ottaa yhdeksi jäseneksi hallinto-oikeuden veroasioihin erikoistunut tuomari.
Itä-Suomen tuomioistuimen kaikkien yksiköiden tuomareilla olisi sama palkka. Samoin kaikkien yksiköiden päällikkötuomareillla olisi sama palkka. Itä-Suomen tuomioistuimen määräaikaiselle johtajalle maksettaisiin lisäksi tästä tehtävästä johtamislisää.
Hieman ihmetyttää blogistin kielteinen yleissävy.
Markku Arponen kommentoi 7.3.-13:
"Itse olin kirjannut viisi ehdotusta, joita ei ole toteutettu:
1. oikeusministeriöstä riippumaton tuomioistuinhallitus
2. esittelijäjärjestelmästä luopuminen hovi- ja hallinto-oikeuksissa (en tässä mainitse ylimpiä tuomioistuimia, koska niiden osalta järjestely voisi olla toisenlainen: jäsenen kabinetti)
3. tuomareiden valvontalautakunta
4. syyttäjä esitutkinnan johtajana
5. summaaristen asioiden siirtäminen pois käräjäoikeuksista."
Nyt oikeusturvaohjelmassa ehdotetaan näitä kaikkia muita paitsi 4. Ei 475 ole minusta paha.
Näiden lisäksi on monta järkevää ajatusta (esim. luopuminen lainvoimaisten suullisesti julistettujen tuomioiden kirjalliseen muotoon saattamisesta, johon menee paljon aikaa).
Jatkokäsittelylupakaan ei ole sellainen kummajainen kuin blogisti esittää: se vain tarkoittaa sitä, että hovioikeus saa kirjallisessa menettelyssä "tappaa" sellaiset valitukset, joita se pitää turhina. Sama asia voitaisiin joka tapauksessa tehdä suullisen käsittelyn jälkeen. Vastapainoksi taas esitetään järkevää, blogistin jo alunperin kannattamaa Ruotsin mallia eli käräjäoikeuden tallenteiden käyttämistä.
Ruotsin malli poistaisi nykyjärjestelmän suurimman ongelman eli sen, että HO:n ratkaisu ei perustu alioikeuden aineistoon, koska suullinen todistelu aina väistämättä "jalostuu" toistamisen myötä. Tämä on muistipsykologiasta johtuva ihmisen ominaisuus ts ihmismuisti ei ole edestakaisin kelattava tallenne vaan kerta kerralta muuttuva kaleidosskooppikuva.
Maksujen korotus puolestaan ei haittaa oikeusturvaa, koska voittaja saa sen osana oikeudenkäyntikulujaan ja häviäjän taas ei olisi pitänyt alunperin vastustakaan.
Etukäteen maksun periminen voisi poistaa nykyjärjestelmän lisääntyvän ongelman: "hullujen" nostamat, täysin perättömät jutut, joihin ei auta edes OK 5:6 mahdollisuus jättää hylätä tuollainen juttu edes vastausta pyytämättä. Jos joku erehtyy antaaan tuollaisessa jutussa haasteen, sillä voidaan aiheuttaa vastaajalle kuluja, joita ei saada perittyä varattomalta "kantajalta".
Kaiken kaikkiaan ohjelma on parasta, mitä oikeusmnisteriöstä on pitkään aikaan tullut.
"hallinto-oikeuksien yhdistämistä hovioikeuksiin"
Tällä olisi eräs raadollinen etu: näin hallinto-oikeustuomarit saisivat saadessaan hovin palkkaluokat kaikki yhden palkkaluokan, joka voisi olla keino murtaa massiivinen muutosvastarinta, joka voi olla yhdistämisen este.
Sitäpaitsi hovioikeuden ja hallinto-oikeuden prosessit muistuttavat paremmin toisiaan, joka voisi vähentää tuota muutosvastarintaa. Voisimpa jopa kuvitella, että rohkeimpien parissa urakierto voisi olla parantua: on paljon helpompaa toimia kolmehenkisen kollegion jäsenenä kuin ryhtyä yksittäistuomarina istuvana käräjätuomarina.
Eiköhän tuossa asiassa paras ole (realistisen) hyvän vihollinen.
Vm. anonymin kommentin johdosta - Neuvottelukunnan ohjelmassa ei nähdäkseni esitetä "Arposen listan" 4. kohdassa mainitun tuomareiden valvontalautakunnan perustamista. Ei myöskään esittelijäjärjestelmästä luopumista. Ei liioin - ehdottomasti - summaaristen asioiden poissiirtämistä käräjäoikeuksista, vaan vaihtoehtoisesti mallia, jossa nuo asiat siirrettäisiin "enintään kolmelle käräjäoikeudelle", mikä olisi täysin absurdia.
Itse asiassa Arposen listasta toteutui ohjelman mukaan vain tuomioistuinhallituksen perustaminen! Mitähän paperia anonyymi on oikeastaan lukenut?
Anonyymillä on päällä "tappamisen meininki", kun kyse on valittamisesta hjovoikeuteen! Hovoikeus voi "pitää turhina" melkein mitä valituksia tahansa, siis etukäteen, mutta onko valitus turha vai, pitäisi toki ratkaista vasta valituksen asianmukaisen tutkinnan yhteydessä.
Neuvottelukunnan ehdotus, jonka mukaan käräjäoikeuden - entä hovoikeuden (?) - tuomiota ei tarvitsisi perustella, jos tuomio julistetaan heti käsittelyn jälkeen ja tuomiosta ei valiteta, ei ole hyvä eikä kannatettava. Mistä käräjäoikeus tietäisi heti tuomion julistamisen yhteydessä, ei tuomiosta valiteta? Kyllä perustelut tarvitaan aina, mutta eri asia on, että selvässä asiassa pärjätään supeilla perusteluilla.
Oikeudenkäyntimaksujen ehdotettu jyrkkä korotus tulee toki osaltaan nostamaan prosessikynnystä juuri riita-asioissa, joisssa toisaalta valitetaan jo nyt mainitun kynnyksen korkeutta! Tällaisia ristiriitaisia kannanottoja vilisee ohjelmassa muutenkin
Selvästi perusteettomat kanteet voidaan toki heti hyltä, jos tuomari vain on tehtävänsä tasalla, ei sitä varten nostaa muiltakin asianosaislta oikeudenkäymntimaksuja tuplaten.
Markku Arponen: "Kaikilla hovioikeuspiirin tuomareilla olisi toimivalta koko tuomioistuimen eli hovioikeuspiirin alueella."
Tässä on vain se ongelma, että mistä saadaan ne tuomarit, jotka haluavat reissata pitkin laajoja hovioikeuspiirejä - kun matka-aikaa ei korvata, semminkin kun työn "lisäporkkana" olisi Arposen ehdottoma kurinpitolautakunta, jolla kverulantit asiakkaat - tai tulostavoitteita tavoittelevat päällikkötuomarit - voisivat kiusata heidän vaatimuksiaan hylänneitä tuomareita.
Kaiken kaikkiaan nykyarvostuksella tuomarin toiminta on yleisenä "kusitolppana"*) toimimista. Siinä eivät kauniit hakuilmoitukset auttaisi.
*) anteeksipyyntö kaikille sievistelijöille
Toinen anonyymi kannatti "hallinto-oikeuksien yhdistämistä hovioikeuksiin." Perustelut tuntuvat kummallisilta.
Anonyymi ajattelee, että ko. tapa olisi johdonmukainen, koska menttelymuodot ovat jo nyt samanalsiet, eli kirjallinen menttely. Myös ko. oikeuksien samanlainen kokoonpano puoltaisi anonyymin mielestä asiaa.
Anonyymi ei ehkä tiedä, että nykyisin käräjäoikeus raykaisee ainakin puolet asioista kirjallisessa menttelyssä. Lisäksi myös käräjäoikeuksissa on käytössä kolmen ammattituomarin kokoonpano, ei siis vain hallinto-oikeudessa ja hovoikeudessa.
"Neuvottelukunnan ohjelmassa ei nähdäkseni esitetä "Arposen listan" 4. kohdassa mainitun tuomareiden valvontalautakunnan perustamista. Ei myöskään esittelijäjärjestelmästä luopumista."
Kyllä ne sieltä löytyvät, tarkemmalla lukemisella. Valvontalautakunta keskusviraston yhteydessä yhdellä lauseella (s 21)
Markku Arposen "sateenvarjomalli" olisi sinänsä kokeilunarvoinen, mutta luulenpa, että se olisi (radikaalisuudessaan) vielä vaikeammin toteuttavissa kuin hallinto- ja hovioikeuksien tai hallinto-oikeuksien ja käräjäoikeuksien integrointi keskenään. Mutta kun tuomioistuinlinjojen yhdistämistä on nyt päätetty kerran selvittää. niin selvitystyössä voidaan toki ottaa kantaa myös Arposen malliin.
Siitä olen Arposen kanssa samaa mieltä, että samassa tuomioisutimessa kaikilla tuomareilla tulisi olla sama palkka, päällikkötuomaria lukuun ottamatta. Sillä tavoin päästäisiin myös täysin turhilta tuntuvista toistuvista viranhauista saman tuomioistuimen sisällä.
Neuvottelukunnan ohjelmassa ei muuten ole puututtu nähdäkseni lainkaan tuomareiden täydennyskoulutuksen järjestämiseen, peruskoulutuksesta ja tuomareiden rekrytoinnista puhumattakaan.
Jos ja kun säästöjen tielle lähdetään, niin silloin tuomareiden ja esittelijöiden määrää ainakin hovioikeuksissa ja ylimmissä oikeuasteissa tulisi tarkastella uudelleen, Kun jutut vähenevät hovioikeuksista jo nyt, voidaan säästää ja vähentää ko. virkoja. KKO:n ja KHO:n jäsenten määrää tulisi laskea jo nyt, KKO:ssa 19 jäsenestä esim. 14 jäseneen. Ruotsin korkeimmassa oikeudessa on tuo määrä oikeusneuvoksia.
Miksi KKO ja KHO säästyvät aina "sopeuttamiselta" ja säästöiltä, miksi vain käräjäoikeuksia kuritetaan?
Siitäkin olen Artposen kanssa samaa mieltä, että päällikkötuomareita käräjä- ja hovoikeuksiin valittaessa ei tulisi kiinnittää huomiota vain ja erityisesti yksinomaan hallinnolliseen kokemjukseen tai joskus 15-20 vuotta sitten tapahtuneeseen palveluun esim. lääninhallituksen henkilosastolla, vaan ennen muuta viranhakijoiden lainkäytössä osoittamaan pätevyyteen ja kyvykkyyteen. Mutta Pauliine Koskelon kanta ja sen myötä tuomarinvalintalautakunnan käsitys on ollut toinen, mikä valitettavasti näkyy sitten myös käräjä- ja hovioikeuksien toiminnassa.
"Kyllä ne sieltä löytyvät, tarkemmalla lukemisella. Valvontalautakunta keskusviraston yhteydessä yhdellä lauseella (s 21)".
Heh, heh! Vai oikein yhdellä lauseella jossakin välissä! Johan olikin jämäkkä kannanotto!
"Kaiken kaikkiaan nykyarvostuksella tuomarin toiminta on yleisenä "kusitolppana"*) toimimista".
Mistähän tuo kusitolppana oleminen johtuu? Johtuisiko osin tuomareista itsestään ja heidän toiminnastaan eli työnsä laadusta?
Oikeusministeri sanoi "Korkean neuvottelukunnan" ehdotusten olevan rohkeita avauksia, vaikka monet niistä näköjään olivat blogistin mainitseman kehittämiskomitean listoilla jo 10 vuotta sitten. Neuvottelekunta osoittaa melkoista hybristä ja lähihistorian tuntemattomuutta vaikenamalla tästä.
Mikä on se syy - käytännössä ilmeisestui ainoa -jonka vuoksi OM ja käräjäoikeudet ja tuomioistuimet yleensä, haluavat niin sitkeästi pitää summaariset velkomusasiat eli pikavipit ja muut puhtaat perintäasiat itsellään ja kierrättää ne - täysin turhaan - siis käräjäoikeuksien kautta ulosottoon?
Kyse on oikeudenkäyntimaksuista. Näissä asioissa valtio perii tiettävästi 60 euron suuruista maksua per asia. Vuonna 2011 ko. summaarisia asioita saapui käräjäoikeuksiin noin 340 000 kappaletta. Niistä kertyy siis tuloa sievoiset 20 miljoonaa euroa. Ei ihme, että OM ja tuomioistuimet eivät halua luopua noin merkittävästä tulolähteestään!
Näiden perintäasioiden määrä sen kun kasvaa kasvamistaan, joten valtio kerää niistä entistä enemmän tuloa. Arvellaan, että tänä vuonna noita asioita saapuu käräjäoikeuksiin kenties jo 500 000 kappaletta. Tämä tietää jälleen huomattavaa lisätuloa valtiolle ja OM:n hallinnonalalle, oikeudenkäyntimaksuja perintäasioista kertyy nimittäin tänä vuonna perintäasioissa jo 30 milj. euroa. Jos oikeudenkäyntimaksuja vielä entuudestaan nostetaan, tulojen määrä sen kun vain kasvaa entisestään.
Perintöäasioiden täysin turhasta kierrättämisestä käräjäoikeuksien kautta hyötyvät toki vielä enemmän suuret perintätoimistot, jotka tekevät helpolla ja koneellisella työllä perintäasioiden oikeudenkäyntikulujen muodossa todella suurta tiliä.
Jos summaariset velkomusasiat siirretään suoraan ulosottoviranomaiselle, niin kuin tietenkin pitäisi, siirtyisi käräjäoikeuksista luonnollisesti myös joukko kansliahenkilöstä samalla ulosttoviranomaisten palvelukseen. Myös tästä syystä käräjäoikeudet, vaikka ne tietävätkin pyörittävänsä täysin turhia asioita, eivät halua luopua ko.asioista.
Eikö ole täysin moraalitonta, että köyhät velalliset kustantavat vuosittain ainakin 20 miljoonalla oikeudenhoitoa Suomessa.
Onko moraalilla ylipäätään mitään tekemistä "oikeuden" kanssa, nykypäivän Suomessa?
Neuvottelukunnan mietinnön toteuttaminen merkitsee jo nyt heikoissa kantimissa olevan oikeusvaltion loppua. Olemme matkalla kohti anarkiaa.
Selvien ja riidattomien velkojen kierrättäminen tuomioistuinten kautta on itseään ruokkiva ikiliikkuja. Oikeusaputoimistot työllistyvät, jotkin asianajotoimistotkin saavat niistä satunnaiskeikkoja, kuntien sosiaalitoimet maksavat oikeudenkäyntikulujen vuoksi toimentulotukia enemmän kuin muuten olisi tarvetta, veroparatiiseihin varansa siirtäneet perintäfirmat rikastuvat, käräjäoikeudet saavat notaareja ja muuta henkilökuntaa "jutturuuhkien" vuoksi, köyhät köyhtyvät ja rikkaat rikastuvat... Vaikutukset ovat rajattomat ja ainoastaan vahongolliset.
Noinhan se menee! Käräjäoikeudet voivat perintäasioita pöyrittämllä pitää ainakin kiinni kansliahenkilökuntansa määristä vetoamalla siihen, että hei, kamoon, mehän ratkaisemme vuodessa 600 000 asiaa (joista 550 000 on sellaista asiaa, joita ei tarvitsi tuoda lainkaan käräjäoikeuksiin) ja mehän hankimme niistä tulojakin niin pirusti.
Raadollista on, että vaikka itseään ruokkivan ja lainkäytön kannalta täysin tarpeettoman ikiliikkujan olemassaolo myönnetään, siitä halutaan pitää jatkossakin kynsin hampain kiinni niin, että perintäasiat siroteltaisiin "enintään kolmeen käräjäoikeuteen". Nämä kolme "onnellista" oikeuastetta sijaitsisivat Suomenmaan syrjäisimmissä kolkissa: pohjoisessa, idässä ja ..idässä.
Tässä rakentava ehdotus: Eikö perintäasioiden "hoitoa" voitaisi uskoa kokonaan Ahvenanmaan käräjäoikeudelle? Nämä asiathan hoituvat täysin sähköisesti.
Arposen kommentissa esittämä sateenvarjomalli "Itä-Suomen tuomioistuimesta" (ym.) on sinänsä toki mielenkiintoinen.
Mielenkiintoinen yhteinen malli (asia, jonka blogistikin on aiemmin tuonut esiin) on nähdäkseni kuitenkin lähinnä tuomareiden näkökulmasta, sillä yhteinen hallinnollinen rakenne oletettavasti helpottaisi urakiertoa
tuomioistuimen sisällä ja eri tehtävien välillä.
Sen sijaan en äkkiseltään ymmärrä, miten tällaiset mallit ratkaisevasti vähentäisivät hallinnollisia kustannuksia. Laamanneja, presidenttejä ym. olisi ilmeisesti suurin piirtein sama määrä kuin ennenkin.
Pystyisikö joku, tai vaikka blogisti myöhemmissä puheenvuoroissaan, avaamaan
vaikka laskutoimitusten kautta sitä, mistä säästöt tarkalleen ottaen
muodostuvat?
Säästöohjelman luovuttamistilaisuus on videoitu, tässä linkki videoon
http://valtioneuvosto.fi/ajankohtaista/tallenteet/fi.jsp
Harmaan oloinen ja kovin vaisu tilaisuus, jossa ei, ainakaan neuvottelunnan jäsenistön keskuudessa, juuri hymyilty! Myös toimittajien kysymykset olivat totuttun tapaan kovin vaisuja.
Säästöjä, leikkauksia ja "sopeuttamista" on edessä. Se tuli kyllä selväksi. Mutta se, miten tästä pitemmällä aikkavälillä edetään, on edelleen täysin avoinna ja uusien "selvitysten" varassa. Sellainen mielikuva syntyi, että ei tämä keskenään riitainen neuvottelukunta, joka siis edelleen jatkaa "ponnistelujaan", tule samaan aikaan minkäänlaista yksimielistä konkreettista ehdotusta pitemmän aikavälin kysymyksissä.
Onneton tilanne! Mutta itsehän ne ovat nämä oikeusministerit ja muut poliitikot, korkeat tuomarit ja syyttäjät ym. asiaan "osalliset" saattaneet oikeus- ja tuomioistuinlaitoksen ja samalla itsensä tähän paskamaiseen tilanteseen eripuraisuudellaan, osaamattomuudellaan ja saamattomuudellaan!
Mitkän neuvottelukunnan ehdotuksista eivät itse asiassa ole uusia, vaan ne ovat olleet jo kauan esillä ja odottaneet korjauksia ja päätöksiä, mutta mitään ei ole vain tapahtunut. Visioita siitä, miten pitäisi tehdä ja mihin suuntaan edetä, on esitetty monessa eri yhteydessä. Mm. Arposen komitean paksussa mietinnössä (KM 2003:3). Mutta sillekin silloinen oikeusministeri Johannes K. ja koko hallitus vain mutristeli suutaan. Ei puhettakaan siitä, että esitettyjä visioita ja uudistussuunnitelmia olisi lähdetty tosimielellä ja rohkeasti toteuttamaan!
"Pystyisikö joku, tai vaikka blogisti myöhemmissä puheenvuoroissaan, avaamaan vaikka laskutoimitusten kautta sitä, mistä säästöt tarkalleen ottaen muodostuvat?" - Näin kyseli anonyymi edellä.
Minun asiani ei ole ryhtyä laskemaan tarkkoja säästölukuja, mutta tokihan hallinnollisia säästöjä syntyy, jos yksi pulju tai tässä tapauksessa 6-7 puljua lakkautetaan ja yhdistetään toisiiin puljuihin, joilla on yksi yhteinen hallinto. Henkilökustannukset eivät ole ainoa kohde, missä hallinnollisia säästöjä syntyisi. "Minun mallissani", jossa hallinto-oikeudet siis yhdistettäisiin muutamaan käräjäoikeuteen, säästettäisiin henkilökuluissa ainakinsikäli, että 6-7 ylituomarin virkaa voitaisiin lakauttaa.
Ruotsissa ja Suomessa on kummassakin kuusi hovioikeutta, Suomessa tosin vähennetään ensi vuoden alusta yksi hovioikeus.
Ruotsissa on 48 käräjäoikeutta, mutta Suomessa vain 27. Siitä huolimatta meillä vaaditaan "pää punaisena", että käräjäoikeuksien määrää tulee karsia edelleen puoleen nykyisestä määrästä, eli Suomessa olisi jatkossa vain 13-14 käräjäoikeutta. Outoa!
Jos valtiovarainministeriön menoja karsittaisiin kuusi (6) prosenttia, on säästövaikutus euromääräisesti täsmälleen yhtä suuri kuin siinä tapauksessa, että oikeusministeriön menoja karsitaan täydet sata (100) prosenttia. Toisin sanoen lakkautetaan koko lafka.
Oikeusvaltiota ollaan nyt myymässä pilkkahinnalla näennäissäästöjen alttarille.
Miksi kukaan ei puhu tästä, vaikka tämä on koko asian ydinkysymys?
" - - oikeudenkäyntimaksujen näin tuntuva korotus, esimerkiksi hovioikeuteen ja KKO:een valitettaessa noin kaksikertaisiksi nykyisestä, iskee pahimmin keskituloisiin ihmisiiin, joille ei myönnetä oikeusapua."
Se oli suoraan asian ytimeen. Vielä suoremmin sanottuna: asianajajien ahneus vesittää suomalaisen oikeusjärjestelmän so. kansalaisten oikeusturvan.
Kukaan ei uskalla lähteä ajamaan omaa asiaansa, jos syyttäjä ei sitä aja, kun pitää pelätä, että mahdollisesti häviää ja joutuu maksamaan vastapuolen asianajajien kulut.
Oikeuslaitos lähtee kummallisesta olettamuksesta, että jos asianomistaja häviää asiansa, on silloin absoluuttisesti väärässä ja on oikeutettua rangaista asianomistajaa oikeudenkäyntimaksuilla, jotka voivat olla kymmeniä tuhansia euroja ja menevät asianajajien taskuun.
Tuo "iskee pahimmin keskituloisiin ihmisiiin" on vieläpä lievästi sanottu, sillä ei tarvitse olla kuin minimipalkka, niin oikeus oikeusapuun häviää kokonaan tai omavastuuosuus on luokkaa 90 %.
Olisikin mielenkiintoista tietää tilastofaktaa siitä, kuinka suuressa osassa oikeudenkäyntikulujen määräämistä sovelletaan oikeudenkäymiskaaren pykälää 21:8 a.
Sanoisin anonyymille, että 10%:ssa tapauksia lyödään kulut kuittiin tai niitä sovitellaan OK 21:8a:n perusteella. Expien täyden korvauksen periaate hakattiin niin syvälle tuomareiden päähän, ettei sinne jäänyt tilaa muulle harkinnalle. Jonkilaisena oikeusturvan uhkana pidän myös sitä, että valtion varoista maksettavien palkkioiden määrää yllytetään pienentämään. Onhan se selvää, että kätit tekee työtä käskettyä ja raapivat laskuja jatkossa, kun säästämään kehotetaan.
Päivän hupailusta vastaa Heidi Hautala, joka toteuttaa henkilökohtaista kehitysapuohjelmaansa maksamalla maahanmuuttajataustaiselle siivoojalleen palkkaa pimeänä.
"Halusin auttaa".
Minä puolestani haluaisin nähdä poliittisen vastuun.
Blogisti osuu ensimmäisessä kommentissaan naulan kantaan! Lautamiesjärjestelmä on tässä kuviossa pelkkä lillukanvarsi. Aivan näpertelyä!
Olen samaa mieltä myös hallinto-oikeuksien yhdistämisestä käräjäoikeuksiin.
On se kumma, että kun tällaiselle "korkealle neuvottelukunnalle" annetaan tehtävä, se täysin kritiikittömästi ottaa sen vastaan ("jaaha, ai tämmönenkö me joudutaan nyt tekemään?") ja laatii aivan järjettömän säästöohjelman, jolla oikeusvaltion perusta tuhotaan lopullisesti. Oikeusturva ei ainoastaan heikkene, sille voi sanoa lopulliset hyvästit.
Kapinaanhan tässä olisi pitänyt korkean neuvottelukunnan ryhtyä sen oikeudenhoitoon käytettävän vajaan kahden prosentin puolesta, eikä lammasmaisesti kävellä rotkoon, johon suunta näytettiin.
Edes Ilveskeron lamppu ei näköjään syttynyt, mutta eihän hän näe eikä tunne tilannetta, joka on kehä III:n takana.
Olen syvästi pettynyt, jälleen kerran.
Kukaan ei ole vielä huomannut nostaa esille sitä pointtia, että Hautala hyötyi taloudellisesti maksamalla pimeästi. Hinta oli siis pimeästi maksettuna edellisempi kuin kuitin kanssa maksettuna.
Tässä hurkastellaan jollain elävakuutusmaksuilla, vaikka henkilökohtainen hyötymistarkoitus on aivan ilmeinen. Muutoinkin toiminta vaikuttaa mitä parhaalta kotouttamiselta suomalaiseen yhteiskuntaan.
Ja vielä lopuksi voi kysyä: tarjosiko Hautala pimeää maksua juuri siksi, että nainen oli maahanmuuttaja.
Tässä ei ole vielä koko totuus.
Muistanpa kun lakikirjan systematiikka uusittiin joskus kauan kauan sitten.
Oikeudenkäymiskaari oli ennen Pr 1, huoneenvuokralaki taisi olla Si 55. Nämä olivat iskostuneet päähän jo opiskeluaikana, mutta uudistuksen jälkeen numerot ovat olleet jotakin ihan muuta. En ole oppinut uutta systematiikkaa vieläkään, vaan joudun yleensä katsomaan hakemistosta, mistä laki löytyy.
Suivaantuneena soitin aikanaan lakimiesliittoon ja kysyin, kuka tämän uudistuksen keksi ja miksi se tehtiin.
Vastaus kuului, että uudistusta oli tekemässä "korkea neuvottelukunta" johon kuului professoreita ja muita asiantuntijoita, ja he pitivät tätä uutta systematiikkaa parempana kuin se entinen.
Eläköön! Olisihan se ollut hieman erikoista, jos he olisivat suunnitelleet uuden, mutta pitäneet vanhaa sittenkin parempana.
Tämän nyt puheena olevan "korkean neuvottelukunnan" kanssa on aivan sama tilanne. Uudistamisohjelmassa ei ole mitään järkeä, mutta kellään ei ole pokkaa sanoa, että vanhassa oli vara parempi.
Uudistamisohjelma tehtiin vain siksi, että jäsenet kutsuttiin neuvottelukuntaan ja uudistamisohjelma käskettiin tehdä. Ja lopputuloksesta ei ole iloa kellekään, päinvastoin.
Hm. Suomen Laki -kirjan systematiikan uudistamisella ei ole kyllä mitään yhteyttä neuvottelukunnan työn kanssa eivätkä nämä kaksi ilmiötä ole muutenkaan "sukua" keskenään.
Lakikirjan/lakikirjojen systemattiikka uudistettiin ja eri lakeja siroteltiin kahteen eri lakikirjaan entisen yhden sijasta siitä yksinkertaisesta syystä, että lakikirjoja saataisiin enemmän myydyksi!
Perinteisten lakikirjojen uudistaminen henkilöityi kyllä selvästi OTT Pekka Timoseen, joka esiintyi asian yhteydessä varsin messevän näköisenä. Oikeustaloustieteilijä Timosen sijasta tehtävässä olisi varmasti kannattavanut käyttää lainopin hallitsevaa juristia.
Talentum kauppaa nykyään lakikirjoja ja niiden eripainoksi agressiivisellä puhelinmyynnillä. Itse en ole erityisen ilahtunut keskenkasvuisten nulikoiden ilta-aikaisesta soittelusta ja nokkavasta viisastelusta.
Hinnatkin Suomessa ovat mitä ovat. Norjalainen lakikirja (4000 s.) maksaa noin 100 € ja opiskelijoille 50 €. Ruotsalainen Torkel Gregow sen sijaan on lähes suomalaisissa hinnoissa, mutta se sisältääkin suomalaisittain osat I-II sekä joitain kohtia osa III:sta.
En ole ostanut lakikirjoja enää vuosiin. Kaikki tarvittava löytyy finlexin sivuilta ajantasaisesta lainsäädännöstä.
Lakimiesliitto tekee kovakatteista bisnestä sekä lakikirjoilla, että koulutustoiminnalla. Kurssien hinnatkin ovat sitä luokkaa, että kymmenen juristin kimppa palkkaa opettajan mukaansa Tenefiffalle golfaamaan viikoksi ja kurssi pidetään siinä sivussa.
Ohjelmasta puuttuu kokonaan asiakkaiden näkökulma, eikä ketään ollutkaan sitä työhön tuomassa.
Tämä ei ole ongelma rikosasiakkaille, koska he saavat kohtuullista palvelua, yleensä valtion laskuun.
Riita-asiat taas ovat kustannustason vuoksi loppumassa kokonaan, joten noissa asioissa huomioitavia asiakkaita ei kohta edes ole.
Talouselämä olisi kuitenkin sen tarpeessa, että riita-asioiden käsittely oikeudessa olisi mahdollista.Sitä varten tarvittaisiin perusteellinen uusajattelu.
Valtava kustannusriski rakennettiin kai tahallisesti 90-luvun oloissa. Ilman sitä pankit olisivat joutuneet usein oikeuteen.
Nythän hävinnyt osapuoli maksaa vastapuolen kustannukset, joita suosittu osapuoli saa paisutella.Noin 100 000 euron laskun mahdollisuus on liian rankka. Jos kotitalouden tai pienyrityksen säästämiskyky on 10 000 eur vuodessa, 100 000 euron lasku vastaa 10 vuoden pakkotyötä, mutta jo 20 000 euroa kahden vuoden pakkotyötä.
Kulujen rinnastaminen rangaistukseen on perusteltua. Sakot rangaistuksena ovat lievempiä kuin kulujen maksaminen.
Ohjelma on lakimiessäädyn intressien julistus jossa toisena intressinä on velkojan intresssi.Perintätoimistojen tulojen kasvattaminen jää lähes päätehtäväksi.
Ohjelma jättäisi riita-asiat hirveään tilaaan, johon lakimiehet keskenään tosin voinevat olla tyytyväisiä.
Virkamiestoimikunnilla parannusta ei saatane. Pitäisi kokeilla yhden miehen komiteaa, jolla muita asioita on käsitelty tuloksellisemmin.
USA:ssa puhuttiin joskus enegiatsaarista. Tähän asiaan sopiva nimike olisi oikeuspaavi.
HS kirjoittaa juuri valitusta paavista:" Argentiinassa hän oli uudistaja, kun lähtökohtana oli patavanhoillisten ylimysten johtama kirkko".
Mikä asiakkaiden näkökulma? Asianosaisethan ovat oikeusministeriön mielestä pelkkä häiriö- ja kustannustekijä oikeudenhoidossa.
Lähetä kommentti