1. Viime viikolla oikeusministerille luovutettu korkeantason neuvottelukunnan ohjelmaehdotus oikeudenhoidon, itse asiassa lähinnä vain tuomioistuinlaitoksen, uudistamisesta vuosille 2013-2025 ei ole herättänyt mediassa suurta huomiota. Lehtien pääkirjoituksissa ohjelmaa on sentään jonkin verran pohdittu. Vaikka ohjelma on nimetty virallisesti oikeudenhoidon uudistamisohjelmaksi, ovat tiedotusvälineet panneet merkille, että kysymyksessä on tosiasiallisesti ennen muuta oikeuslaitoksen säästöohjelma.
2. Neuvottelukunnan valmistelema ohjelma sisältää ehdotukset toimista, joilla voidaan saavuttaa hallituksen kehyspäätöksessä 2012 edellytetyt kuuden miljoonan euron säästöt kolmessa vuodessa vuodesta 2015 alkaen. Valtioneuvoston kehysneuvottelujen pöytäkirjan mukaan oikeusministeriön tuli laatia "korkean tason työryhmässä" 6 milj. euron sopeuttamisohjelma. Mainittu 6 milj. euroa on siis oikeuslaitokselta itse asiassa jo leikattu. Neuvottelukunnnan asiana oli kertoa oikeusministeriön kantana talouspoliittiselle ministerivaliokunnalle, miten ministeriö tulee sen tekemään. Oikeusministeriö päätti yhdistää lyhyen aikavälin leikkaukset pidemmän aikavälin tavoitteisiin, jotteivät jo sovitut leikkaukset vaarantaisi pitkän ajan tavoitteita. Sopeuttamisohjelma ja mainitut pitkän aikavälin tavoitteet eivät kovin helposti avaudu lukijalle.
3. Vaasassa ilmestyvän Pohjalaisen pääkirjoituksessa neuvottelukunnan ohjelmajulistusta luonnehditaan oikeuslaitoksen "rajuksi ehdotukseksi." Lehden mukaan "joko taas" ja "tämä ei voi olla totta" olivat reaktiot, kun neuvottelukunnan mietintö julkistettiin. Ohjelma sisältää pääkirjoituksen mukaan"mielikuvituksellisia kohtia", jotka eivät voi hetkessä toteutua. Pohjalainen valittaa, että neuvottelukunnan jäsenistössä eteläinen Suomi oli vahvasti edustettuna - siis ilmeisesti liian vahvasti keskiseen ja pohjoiseen Suomen verrattuna.
4. Muiden maakuntalehtien tavoin Pohjalainen on huolestunut ohjelmassa esitetyn säästökuurin vaikutuksista käräjä- ja hovioioikeuksien toimintaan asianomaisen lehden levikkialueella. Kuten Pohjalainen toteaa, samana päivänä kun neuvottelukunta luovutti mietintönsä, eduskunta hyväksyi vuosia vatvotun ja valmistellun hovioikeusuudistuksen, jossa Kouvolan hovioikeus yhdistetään Itä-Suomen hovioikeuteen - tämä uudistus tulee voimaan vuoden 2014 alusta - mutta jossa Vaasan hovioikeus saa jatkaa toimintaansa. Neuvottelukunnan mielestä tämä ei kuitenkaan riitä, vaan valtakunnassa on lopetettava vielä yksi hovoikeus. Pohjalaisen pääkirjoituksesta aistii pelkoa siitä, että lakkautuslistalla seuraavana olisi Vaasan hovioikeus.
5. Rovaniemellä ilmestyvä Lapin Kansa on puolestaan huolestunut pohjoisen Suomen hovioikeuden sijaintipaikasta. Lehti ennakoi, että jos yksi hovioikeus tullaan jatkossa lakkauttamaan, kysymykseen tulee todennäköisesti Vaasan ja Rovaniemen hovioikeuksien yhdistäminen. Tällöin voidaan ikään kuin kompromissiratkaisuna esittää, että hovioikeuden pääpaikan tulisi sijaita Oulussa.
6. Lapin Kansan mukaan pohjoisen Suomen hovioikeuden oikea paikka on kuitenkin Rovaniemi. Lehden mukaan tällä kannalla on myös Rovanimeen hovioikeuden presidentti Esko Oikarinen 14.3. julkaistussa kannanotossaan; tämä ei ole toki mikään yllättävä kannanotto. Hovioikeuden sijaintipaikkaa harkittaessa pääpaino tulisi asettaa maantieteelle, ei väestöpohjalle, sanoa lehti. Rovaniemen hovioikeuden tuomiopiiri kattaa jo nyt lähes puolet Suomen pinta-alasta ja ensi vuonna mainittu alue suurenee vielä entisestään, kun hovioikeuspiiriin liitetään myös Kainuu. Rovaniemeä hovioikeuden sijaintipaikkana puoltaa lehden mukaan vahvasti se, että sinne on syntynyt vahva oikeusalan osaamiskeskittymä, sillä hovioikeuden lisäksi kaupungista löytyy oikeustieteellinen tiedekunta, käräjäoikeus ja Haltik, joiden välinen yhteistyö on tiivistä. Rovaniemen hovioikeuden säilyttämistä puoltaa sekin, että pohjoisen hovioikeus joutuu käsittelemään myös saamelaisvähemmistöön kuuluvien ihmisten asioita.
7. Pohjalaisen tavoin myös monet muut maakuntalehdet ihmettelevät neuvottelukunnan kovaa halua karsia käräjäoikeuksien lukumäärä nykyisestä 27 käräjäoikeudesta vielä puoleen. Lehdet huomattavat aiheellisesti siitä, ettei edellisestäkään uudistusta, missä käräjäoikeuksien määrää karsittiin pari kolme vuotta sitten 51:stä 27:ään, ole saatu vielä kunnolla toimimaan.
8. Itä-Savo -lehti ennakoi, että käräjäoikeuksien lakkauttamisrytäkässä viimeiselle tuomiolle talutettaisiin koko nykyinen Etelä-Savon käräjäoikeus (Mikkelissä). Varsin todennänäköistä olisi, että Etelä-Savon ja Pohjois-Savon käräjäoikeudet yhdistettäisiin yhdeksi käräjäoikeudeksi, jonka sijaintipaikka olisi Kuopio. Savonlinassa ilmestyvä Itä-Savo paheksuu neuvottelukunnan aikomusta laittaaa Savonlinnan nykyinen sivukanslia "lahtipenkkiin". Näistä suunnitelmista kannattaa lehden mukaan olla huolissaan ennen muuta kansalaisten oikeusturvan, yhdenvertaisuuden ja myös asioinnin vuoksi.
9. Jos Savonlinnan sivukanslia lakkaa, paikkakunnalla ei Itä-Savo -lehden mukaan voisi esimerkiksi enää jättää avioerohakemusta, kysyä neuvoja tai hoitaa velkomisasioita. Pohjois-Savon käräjäoikeuden laamanni Hannu Lindgren on lehden mukaan arvioinut julkisuudessa, että ”nyt mennään liian suuriin yksiköihin.” Huolenaiheisiin on yhtynyt myös Etelä-Savon johtava laamanni Pekka Laitinen. Kuopiossa ilmestyvä Savon Sanomat puolestaan ennakoi, että Itä-Suomessa tulisi olemaan vain yksi käräjäoikeus, joka muodostuisi Etelä-Savon ja Pohjois-Savon käräjäoikeuksien tuomiopiirien lisäksi Pohjois-Karjalan (Joensuun) käräjäoikeuden alueista.
10. Itä-Savo -lehden mukaan on toki luonnollista, että valtio joutuu tarkastelemaan toimintojaan taloutensa pitämiseksi pinnalla. Moniin nykyisiin rakenteisiin joudutaan puuttumaan. Suunnitelmia laadittaessa kannattaa kuitenkin pitää pää kylmä ja järki mukana. Valtio ei saa omilla ratkaisuillaan vaikeuttaa kohtuuttomasti kansalaisten mahdollisuutta hoitaa asioitaan. Kaavailtu käräjäuudistus voi suurentaa rajat niin suuriksi, että palvelut karkaavat liian kauaksi. Silloin ollaan lähellä kohtuuttomuutta. Käräjäuudistus on lehden mukaan puhtaasti poliittinen ratkaisu. Lehden mukaan Savonlinnan sivukanslian kohtalo ratkaistiin poliittisesti, kun oikeusministeri Anna-Maja Henriksson päätti vuonna 2012, että sivukanslia saa jatkaa toistaiseksi. Lehti toivoo, että ministeri ei rupea repimään päätöstään auki. Samanalaisia huolenaiheita on muuallakin Suomessa. Esimerkiksi Joensuussa ilmestyvä Karjalainen -lehti on huolissaan siitä, että Pohjois-Karjalan käräjäoikeuden istuntopaikoista tullaan lakkauttamaan Nurmeksen ja Kiteen käräjäpaikat.
11. Tällaisia ovat siis alueiden ja maakuntien huolet oikeudenhoidon keskittämisasiassa! Oikeuspolitiikkaa on Suomessa tarkasteltu aina ennenkin vahvasti aluepoliittisista lähtökohdista ja intresseistä käsin. Maakunta- ja paikallislehtiä, kaupunkeja ja kuntia, kansanedustajia ja paikallispoliitikkoja samoin kuin tavallisia ihmisiä ei kiinnosta paljoakaan se, miten oikeuslaitos toimii tai millainen on oikeudenkäyntimenettely, vaan yksinomaan se, säilyvätkö tuomioistuimet, istuntopaikat ja sivukansliat jatkossakin entisenlaisina ja entisillä paikoillaan. Pelätään, eikä toki aivan aiheetta, että tuomioistuinten keskittämispäätökset karsivat syrjäseuduilta työpaikkoja ja sen myötä myös asukasmäärää. Pääkaupunkiseudulla asustelevilla päättäjillä ja virkamiehillä sekä korkeilla neuvottelunnilla onkin visainen tehtävä saada maakunnat ja niiden ihmiset ymmärtämään ja hyväksymään, miksi "oikeuslaitoksen lahtipenkille" pitää taas taluttaa esimerkiksi puolet käräjäoikeuksista!
12. Yle Uutiset tiivisti neuvottelukunnan ohjelman näin: "KKO:n ja KHO:n presidenteillä kohtelias nokkapokka tuomioistuinuudistuksesta". Nokittelulla viitataan kahteen periaatteellisesti tärkeään kysymykseen, joista presidentit ovat täysin eri mieltä, eli 1) ehdotetun tuomioistuinviraston perustamiseen, ja 2) hallinto-oikeuksien ja hovioikeuksien yhdistämiseen. Korkeimman oikeuden presidentti Pauliine Koskelo kannattaa mainittuja uudistuksia tai ainakin niiden selvittämistä, kun taas korkeimman hallinto-oikeuden presidentti Pekka Vihervuori vastustaa kumpaakin uudistusta "sivistyneesti", mutta kuitenkin jyrkästi. Koskelon mukaan ei ole mitään järkeä, että samoja asioita käsitellään kahdessa erillisessa tuomioistuinlinjassa. Vihervuori puolestaan "torppaa" tuomioistuinten fuusiopuheet toteamalla, että näin mullistava uudistus vaatisi perustuslain "peukaloimista".
13. Olen käsitellyt mainittuja kahta kysymystä jo blogikirjoituksessa 707, joten en puutu niihin enää tässä yhteydessä. Media näyttää näiden kahden kysymyksen osalta kantansa jo valinneen antamalla kannatuksensa Pekka Vihervuoren edustamalle jarrumies-linjalle. Korkeimman oikeuden Pauliine Koskelo ei ole ainakaan vielä saanut tiedotusvälineissä kannatusta ajamilleen uudistuksille, joihin toki myös neuvottelukunnan jäsenten selvä enemmistö on yhtynyt.
14. Karjalainen -lehti teilaa kaavaillun tuomioistuinten keskushallintouudistuksen toteamalla lyhyesti, että neuvottelukunnan ehdottama tuomioistuinvirasto on oiva esimerkki "kustannussyöpöistä hallintohimmeleistä". Pohjalainen puolestaan niputtaa yhteen KKO:n ja KHO:n rakenteiden yhdistämisen, uuden tuomioistuinviraston perustamisen sekä lautamiesjärjestelmästä luopumisen ja sanoo (vajaalla kahdella rivillä) ensivaikutelman olevan, että "näistä ainakin kaksi viimeistä saattaisivat vain lisätä byrokratiaa ja vähentää tavallisen kansan ääntä päätöksenteossa".
15. Iltalehti vastustaa yleisten tuomioistuinten ja hallinto-oikeuksien yhdistämistä samoin kuin tuomioistuinviraston perustamista. Lehti laukoo muutenkin aika populistisen tuntuisessa pääkirjoituksessaan, että hallinto-oikeudet ovat kansalaisille usein läheisempiä kuin käräjäoikeudet, joiden kanssa moni kunnon kansalainen ei joudu tekemisiin koskaan. Hallinto-oikeuksissa sen sijaan tulkitaan lehden mukaan vaikkapa kaavoitusta tai "harmaan talouden rajaa." Jo neljännes KHO:n asioista liittyy kaavoitukseen ja maahanmuuttoon. Lehden mukaan väkinäiset fuusiot johtavat usein vain uusiin johtoportaisiin. Tuomareiden pitää Iltalehden mukaan ylipäänsä pikemmin erikoistua kuin hoitaa "kaikenlaisia asioita". Iltalehden loppuhuipennus: "Kansainvälinen verotuskiista poikkeaa puukotuksesta tai avioerosta"!
16. Selvitysten mukaan käräjäoikeudet ovat kuitenkin usein tavallisille ihmisille paljon läheisempiä ja tutumpia kuin hallinto-oikeudet. Näin jo sen vuoksi, että maassa on 27 käräjäoikeutta, mutta vain 7-8 hallinto-oikeutta. Hallinto-oikeusprosessi on yleensä aina puhtaasti kirjallista käsittelyä, kun taas käräjäoikeudet ratkaisevat juttuja pääsäännön mukaan suullisissa käsittelyissä, joissa asianosaiset ovat henkilökohtaisesti saapuvilla. Käräjäoikeuksien työhön osallistuu koko maassa useita tuhansia tavallisia kansalaisia oikeuden jäseninä eli lautamiehinä, hallinto-oikeuksissa sitä vastoin ei ole maallikkojäseniä. Ihmiset eivät usein edes tiedä, missä hallinto-oikeuden kanslia tai istuntopaikka sijaitsee. Käräjäoikeuksissa käsiteltävät rikos- ja riita-asiat kiinnostavat tavallista kansaa yleensä paljon enemmän kuin esimerkiksi verotus tai kaavoitus, joita käsitellään hallinto-oikeuksissa. Tämän asian huomaa myös mediassa selostettavista oikeusjutuista, sillä hallinto-oikeusasiat ylittävät vain aniharvoin uutiskynnyksen. Harmaan talouden rajaa vedetään yleisöä kiinnostavalla tavalla nimenomaan käräjäoikeuksien talousrikosjutuissa jne. Tätä luetteloa voisi jatkaa vielä pitempään.
17. Helsingin Sanomien pääkirjoituksessa 14.3. suhtaudutaan niin ikään torjuvasti tuomioistuinviraston perustamiseen ja tuomioistuinlinjojen yhdistämiseen. Pääkirjoittaja ei tosin tässäkään tapauksessa ruodi neuvottelukunnan esitystä tai sen perusteluja tuomioistuinvirastosta tarkemmin, vaan tyytyy lakonisesti vain toteamaan, että "muilta hallinonalailta on esimerkkejä, joissa uusi hallintovirasto alkaa paisuttaa itseään ja syö samalla voimavaroja järjestelmän muilta osilta, jotka tekevät varsinaista käytännön työtä." Pääkirjoituksessa ei mainita sanakaan niistä näkökohdista, esimerkiksi tuomioistuinten riippumattomuudesta, joilla neuvottelukunnan selvä enemmistö on esittänyt tuomioistuinviraston perustamista. Maan ns. valtalehti näyttää siis yhtyvän maakuntalehtien sankkaan (ja synkkään) joukkoon, joka vastustaa tuomioistuinvirastoa "kustannusyöppönä hallintohimmelinä."
18. Helsingin Sanomat vastustaa myös tuomioistuinlinjojen ja korkeimpien oikeuksien yhdistämistä, mikä tarkoittaisi lehden mukaan käytännössä hovioikeuksien ja hallinto-oikeuksien sekä KKO:n ja KHO:n laittamista yhteen. Lehti toteaa KHO:n Pekka Vihervuoren vastustavan jo pelkän selvityksen tekemistä, kun taas KKO:n Pauliine Koskelo maalaa pääkirjoituksen mukaan kuvaa uudesta järjestelmästä talona, jossa olisi yksi porraskäytävä mutta useita kerroksia ja erilaisia huoneistoja monenlaisine huonekaluineen.
19. HS näyttää siis hyväksyvän myös tältä osin KHO:n presidentin näkemykset sellaisinaan. Lehden mukaan neuvottelukunnan esittämät muutokset ovat niin suuria, että ne vaatisivat perustuslain muutoksen. Siksi ennen mahdollisen selvityksen aloittamista hankkeen tavoitteet olisi syytä perustella julkisesti. Tähän saakka suomalaisilla on HS:n mukaan ollut käsitys, että Suomessa, Ruotsissa ja Saksassa käytössä oleva kaksilinjainen järjestelmä on toiminut hyvin suhteessa yksilinjaisiin maihin. Valtion budjetin kokonaisuudessa puhutaan lehden mukaan niin pienistä muruista, että perusteluiksi tarvitaan koko yhteiskunnan ja yksittäisen kansalaisen kannalta painavampia syitä kuin epävarmasti toteutuvat säästöt.
20. Vaikuttaa oudolta, että säästökohteita haettaessa halutaan Hesarin tavoin tyrmätä jo ennalta selvitys tuomioistuinlinjojen yhdistämisestä, vaikka juuri tämän uudistuksen avulla voitaisiin saavuttaa todella merkittäviä hallinnollisia säästöjä ja parantaa samalla myös lainkäytön laatua ja oikeusturvaa. Vahvat ennakkoluulot tuntuvat painavan tässäkin kohdin järkisyitä enemmän. Perustuslaki ei ole ikuinen ja koskematon, vaan sitä voidaan toki joiltakin kohdin muuttaa, jos tarve vaatii, ja tuomioistuinlinjojen yhdistäminen vaatii toki aikaa. Helsingin Sanomat samoin kuin kaikki muutkin lehdet sivuuttavat sen tosiasian, että tuomioistuinlinjojen yhdistäminen merkitsee vain hallinnon yhdistämistä. Uudistuksella ei sen sijaan puututtaisi tuomareiden lukumäärään eikä muutettaisi tuomareiden nykyisiä toimivaltuuksia.
21. Miksi media on asettunut mainituissa kahdessa merkittävässä asiassa korkeimman hallinto-oikeuden ja sen presidentin edustamalle nykykäytännön säilyttävälle ja oikeuslaitoksen uudistamista jarruttavalle kannalle? Vaikuttaa siltä, että korkein hallinto-oikeus on hoitanut tiedotuksen ja suhteet mediaan korkeinta oikeutta ja yleensä yleisiä tuomioistuimia paremmin. Yksi esimerkki: Pekka Vihervuori kutsui Yle Uutiset luokseen jo muutama päivä ennen neuvottelukunnan ohjelman virallista julkistamis- ja luovutustilaisuutta ja ampui - ainakin yritti ampua - jo tuolloin alas mietinnön kaksi merkittävintä ehdotusta. Presidentti Vihervuoren vieressä Yle Uutisten haastattelussa seisoi KHO:n pyylevähkö viestintäpäällikkö kuin konsanaan Sancho Panza suuren isäntänsä rinnalla! KHO:n viestintäpäällikkö on entinen Hesarin toimittaja, joka kirjoittelee edelleen lehtijuttuja ja jolla on ilmeisesti yhä hyvät suhteet median edustajiin. KKO:n viestintäpäällikköä sitä vastoin ei ole julkisuudessa näkynyt eikä paljon kuulunutkaan.
22. Helsingin Sanomat kertoo pääkirjoituksen otsikossaan , että "tuomioistuimilta puuttuu edelleen iso kuva". Lehden mukaan on suuri vaara, että poliitikkojen käymässä keskustelussa kamppailu jäljelle jäävistä käräjä- ja hovioikeuspaikkakunnista peittää alleen periaatteellisen keskustelun koko oikeusjärjestelmän uudistamisesta.
23. Vaara oikeuspolitiikan ja tuomioistuinlaitoksen kehittämisen jäämisestä alue- ja puoluepoliittisten näkökohtien jalkoihin on ilmeinen, jos ylimmät päällikkötuomarit ja oikeusministeriön asettaman korkean neuvottelukunnan jäsenet ovat keskeisistä uudistamistavoitteista täysin eri mieltä keskenään. Oireellista tässä suhteessa on tapa, jolla keskustalaiset ja perussuomalaiset kansanedustajat vastustivat pari viikkoa sitten eduskunnan lakivaliokunnassa Kouvolan hovioikeuden lakkauttamista ja sen yhdistämistä Itä-Suomen hovioikeuteen. Korkean neuvottelukunnan kaavailemat uudistukset uhkaavat jäädä vain sellaisten säästökohteiden etsimiseen, joiden avulla on aina ennenkin säästetty tuomioistuinten menoja, mutta joilla on samalla kavennettu kansalaisten valitusoikeutta ja yleensä oikeusturvaa. Oikeusministeriksi tarvittaisiin nyt voimakastahtoinen ja taitava poliitikko tai mieluummin Pauliine Koskelon tyyppinen ammattiministeri, jonka sana painaisi ja joka ei höynähtelisi julkisuutta tavoitellakseen sinne tänne muodikkaiden ilmiöiden (esim. tuomioistuinsovittelu ja "rauhantuomarijärjestelmä") perässä poliittisten irtopisteiden keräämisen toivossa.
24. KKO:n presidentti Pauliine Koskelo vastasi eilen HS:n pääkirjoitukseen lehden mielipidesivulla julkaistussa kirjoituksessaan "Tuomioistuinlaitos tarvitsee itsenäisen keskushallinnon". Hän kiteytti minusta hyvin ne tavoitteet ja tosiasiat, jotka puoltavat oikeusministeriöstä ja yleensä hallitusvallasta riippumattoman tuomioistuinviraston perustamista.
25. Koskelon kirjoitukseen sisältyy "sivistynyt potku", jonka kohteena voidaan nähdä KHO, sen edellinen presidentti Pekka Hallberg sekä yleensä hallinto-tuomioistuinten toiminta, jota on luonnehdittu "hallinnon jatkeeksi". Koskelo kirjoittaa: "Oikeusvaltiossa ei ole sijaa symbioottisille suhteille eikä muunlaisille epäasiallisille vaikutusmekanismeille lainkäytön ja poliittisen vallan välillä". Pekka Hallberg tunnettiin hallintolainkäytön ja poliittisen vallan linkkimiehenä ja hallitusvallan uskottuna miehenä. KHO:n äskettäinen plenum-päätös pakkohoitoasiassa (KHO 2012:75) on puolestaan oiva esimerkki siitä, miten yksityisen ihmisen oikeusturva saa väistyä hallinnollisten tarkoitusperien tieltä.
26. Poliisin toimintaa ja hallintoa ei johda sisäministeriö, vaan poliisihallitus. Puolustusvoimien strategis-operatiivista tasoa johtaa, ei puolustusministeriö, vaan puolustusvoimien pääesikunta. Vankiloita ja yleensä vankeusrangaistuksen täytäntöönpanoa ja sen hallintoa varten on Rikosseuraamusvirasto. Opetusministeriön yhteydessä toimii opetushallitus, liikenneministeriön yhteydessä Liikennevirasto, sosiaali-ja terveysministeriön toiminnasta vastaa Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) jne.
27. Miksi siis tuomioistuimien pitäisi olla suoraan oikeusministeriön hallinnon alaisuudessa? Poliisihallitus, pääesikunta, opetushallitus jne. eivät ole asianomaisista ministeriöistä riippumattomia ja itsenäisiä laitoksia tai elimiä. Perustuslaki ei tätä edellytä. Sitä vastoin tuomioistuimet ovat perustuslain mukaan hallitus- ja lainsäädäntövallasta riippumattomia itsenäisiä elimiä. Siksi myös tuomioistuiminen hallinto pitäisi erottaa hallitusvallasta ja uskoa oikeusministeriöstä riippumattomalle elimelle. Nykyinen järjestely ei ole vain paha kauneusvirhe, vaan tilanne, joka on estänyt tuomioistuinten tehokkaan kehittämisen.
28. Tuomioistuinlaitoksen kehittämiskomitea (Arposen komitea) ehdotti vuonna 2003 mietinnössään tuomioistuimille oikeusministeriöstä erillisen keskuhallintoyksikön perustamista. Komitea vältti käyttämästä uudesta yksiköstä nimeä "tuomioistuinvirasto", koska arveltiin, että sana "virasto" on omiaan johtamaan ajatukset uuden byrokratian muodostamiseen. Ehdotetusta yksiköstä käytetään komitean mietinnössä nimikettä tuomarijohtokunta, mutta myös nimikkeet tuomarilautakunta tai -johtokunta olisivat kelvanneet. Komitean vähemmistö, joka oli enemmän tai vähemmän sidoksissa oikeusministeriöön, sen sijaan katsoi, ettei tuomioistuinlaitoksen kehittäminen edellytä erillisen keskushallintoviraston perustamista. - Nyt jo voidaan todeta, että miten väärässä vähemmistö olikaan.
29. Oikeuslaitospäivässä 15.3. - sellainenkin päivä on olemassa - oikeusministeri Henriksson ja hänen kansliapäällikkönsä Tiina Astola ovat selvitelleet neuvottelukunnan ohjelmaa, jonka säästötavoitteista ei totisesti ole helppoa päästä perille. Astolan mukaan mainitut 6 milj. euron säästötavoitteet eivät ole oikeusministeriön kannalta vaikein asia, vaan taloudellinen tilanne oikeuslaitoksessa on aidosti vaativampi.
30. Hallitusohjelmassa jo sovittujen vähennysten lisäksi on olemassa isoja kustannuspaineita, joille ei ole vielä olemassa erillisrahoitusta. Yhtenä esimerkkinä näistä Astola mainitsi suunnitteilla olevat tietojärjestelmähankkeet (AIPA-hanke). Sen avulla on tarkoitus saada sähköiseen muotoon kaikki tieto sisäministeriön alaisesta poliisista aina korkeimpiin oikeusasteisiin saakka. Valtiovarainministeriö on sitoutunut antamaan oikeusministeriölle tähän hankkeeseen rahoitusta useille vuosille, mutta hankkeesta jää silti oikeusministeriön hallinnonalan momentilta rahoitettavaksi vielä noin 10 milj. euron osuus. Tämän lisäksi oikeusministeriöllä on korjattavia ja uudisrakennettavia toimitiloja, joista aiheutuu vuokramenojen korotuksia n. 3,5 milj. euroa lähivuosina.
31. Oikeuslaitokseen kohdistuvat vähennykset, AIPA ja toimitilamenot yhteenlaskettuna merkitsevät kansliapäällikkö Astolan mukaan ainakin noin 25 milj. euron säästötavoitetta vuonna 2015 oikeuslaitoksessa (eli tuomioistuimissa, syyttäjälaitoksessa, oikeusavussa, ulosotossa). Mutta tämäkään ei vielä riitä, vaan oikeusministeriö tarvitsee lisäksi rahoitusta erilaiseen oikeudenhoidon kehittämiseen jatkossa. Budjetissa on oltava liikkumavaraa ja rahoitusta oikeuslaitoksen uusiutumiseen (mm. tuomioistuinharjoitteluun, täydennyskoulutukseen, erillaisiin kehittämishankkeisiin jne.) ja näihin tavoitteisiin voidaan päästä vain oikeudenhoidon omin voimin ja toimin.
32. Tässä sitä sitten ollaan, eli tuomioistuimet ovat vaativan "sopeuttamisohjelman" eli isojen menoleikkausten edessä, kun yksimielisyyteen oikeuslaitoksen kehittämisessä ei ole päästy. Tuomioistuinlinja on kaksijakoinen ja sen molemmat haarat vetävät eri suuntiin ja "kotiinpäin" niin paljon kuin suinkin kehtaavat ja kykenevät. Tuomioistuinten julkisuuskuva ei ole hyvä ja yksittäisten tuomioistuinten tiedottamistoiminta on perin vaatimatonta. Hienoja viestintä- jaa tiedotusstretegioita on toki jokaisessa portaassa laadittu, mutta niin kuin usein tapahtuu, suunnitelmat ovat jääneet paperille ja käytännössä toteuttamatta. Tuomioistuimilta puuttuu yhteinen spokesman, joka edustaisi tuomioistuimia suhteessa valtiovaltaan ja tiedotusvälineisiin. Tuomioistuimilta puuttuu riippumattomalta oikeuslaitokselta edellytettävä, muusta hallitusvallasta itsenäinen keskushallintoyksikkö, joka huolehtisi siitä, että tuomioistuinten rahoitus on kunnossa ja valvoisi, ettei tuomioistuimia potkittaisi päähän niin raskaasti kuin nykyisin tapahtuu, eivätkä oikeusasteet joutuisi sellaiseen "kuseen", missä ne nyt ovat: todella raskaiden säästöjen edessä. Tuomareiden lukumäärää joudutaan lähivuosina tapahtuvan joukkoeläköitymisen yhteydessä todennäköisesti radikaalisti vähentämään, jotta asetetut säästötavoitteet voitaisiin saavuttaa.
45 kommenttia:
"Oikeusvaltiokehitys on kuin taloa rakentaisi".
Tämä on UM:n sivustolla julkaistu otsikko Pekka Hallbergin tiedotustilaisuudesta, jossa Hallberg markkinoi kohta ilmestyvää opustaan oikeusvaltiosta. Oikeusvaltiotalo on Hallbergin vuosikausia erilaisilla "päivillä" kotimaassa hokema ja loppuunkaluttu keppihevonen, metafootra ja mantra.
Hallbergin kirjaa koskevassa tilaisuudessa puhui lehtitietojen mukaan myös kehitysministeri Heidi hautala.
Hautalalle ja Hallbegille on yhteistä se, että kumpikin voi perustellusti sanoa:
- Älkää tehkö niin kuin minä, vaan niin kuin minä sanon.
Vaikka Halberg on saarnannut vuosikausia oikeusvaltiosta, hän itse meni tieten tahtoen rikkomaan yhtä oikeusvaltion keskeistä periaatetta, mistä sai oikeusasiamieheltä vakavat nuhteet pari vuotta sitten. Hallbergin mokan paljasti hölmöyksissään ylipoliisipäällikkö Paatero.
Hautala taas kuului hallituksen harmaan talouden vastaiseen ministeriryhmään, mutta jäi kiinni harmaata taloutta edistävistä toimistaan oviurakan yhteydessä.
Veikkaanpa, että Heidi Hautala ilmoittaa huomenna eroavansa hallituksesta.
Hautalan pari päivää sitten tekemä ilmoitus erota hallituksen harmaan talouden ministeriryhmästä ei syntynyt hänen spontaanista aloitteestaan, vaan todellisuudessa vihreiden puheenjohtaja Ville Niinistö lienee pakottanut Hautalan eroamaan ko. ryhmästä, Muistamme, miten Hautala ilmoitti vain hieman aikaisemmin, että hän aikoo pysyä sanotun ministerityöryhmän jäsenenä.
Ville Niinistö ja vihreiden lauantainen ilmoitus oli koepallo, jolla haluttiin testata, riittääkö Hautalan ero ministerityöryhmästä kohun vaimentamiseksi. Ei se riitä, vaan Hautalan eroa hallituksesta vaaditaan edelleen kiivaasti.
Siksi vihreiden ja Hautalan ei auta nyt muu, kuin ilmoittaa huomenna Hautalan eroavan hallituksesta. Hänen tilalleen ministeriksi tullee Pekka Haavisto.
Mutta ei hätää, kyllä Heidille uusia töitä löytyy! Hän liittyy Pekka Hallbergin kaukomaille matkansa suuntaavaan retkikuntaan ja alkaa kaupata Hallbergin kanssa kehitysmaille ja eri maiden alkuasukkaille suomalaista oikeusvaltiota!
Oikeusvaltio made in Finland ja palkka käteen pimeästi ovat kohta kova sana maailmalla.
Oikeuslaitospäivillä mainittiin myös herra bloggaajan nimi. 7
Valtakunnansyyttäjän puheenvuoron visioissa todettiin että kustannustehokkaassa tulevaisuuden mallissa Virolainen tulee enää vain kerran kuussa vaatimaan tutkinnanjohtajuutta syyttäjille....
Myös Suomen Kuvalehti on kantanut vaatimattoman kortensa kekoon. Lehti toteaa pääkirjoituksessaan 15.3., että KHO:een "siilautuu" paikallisten ja aluueellisten prosessien jälkeen nelisen tuhatta asiaa. Sen sjaan KKO ratkaisee lehden mukaan vuosittain vähemmän kuin parisataa juttua.
SK:n pääkirjoitus on oiva esimerkki siitä, miten peräti hatarat tiedot medialla ja päätoimittajilla voi olla oikeus- ja tuomioistuinlaitoksesta.
Asia on niin, että KKO julkaisee vuosittain hieman alle 200 päätöstä ennakkopäätöksinä. KHO ei julkaisee vuodessa juurikaan enempää ratkaisujaan ennakkopäätöksinä.
KKO:een saapuu ulkomuistin perusteella vuosittain parisentuhatta asiaa.
Eikö päätoimittaja voisi ottaa edes hieman selvää niistä asioista, joita mitä lehteen kirjoittaa, jottei noin pahaa kömmähdystä pääsisi tapahtumaan?
SK:n pääkirjoituksessa sanotaan myös, että hallintotuomioistuimia ja yleisiä tuomioistuimia ei voida yhdistää, koska ne "edustavat oikeusvaltiossa aivan eri linjaa, jotka molemmat ovat tärkeitä". Mitähän tuollakin on tarkoitettu sanoa? Mahdollisesti tarkoituksena on ollut kertoa, että eri tuomioistuimet käsittelevät ja ratkaisevat erilaisia asioita.
Tuomioistuimien ko.yhdistäminen ei kuitenkaan toisi mitään muutosta nykykäytäntöön sen suhteen, millaisia asioita eri tuomarit käsittelevät. Nykyiset käräjätuomarit eivät joutuisi siten jatkossakaan käsittelemään esim. kv. verotusasioita eivätkä nykyiset hallintotuomarit puolestaan "puukotuksia tai avioeroja".
Nissinen on siis puhellut oikeuslaitospäivässä viime perjantaina - perjantaipulloa ei liene tuolloin vielä kuitenkaan avattu - jotakin "kustannustehokkasta tulevaisuuden mallista". Mitähän tuollakin lienee tarkoitettu? Se vaikuttaa hieman samanlaiselta sanahelinältä kuin Nissisen ikuinen keppihevonen ja mantra "esitutkintayhteistyöstä", joka toimii "kustannustehokkaasti" vain paperilla, vaikka sitäkin on "sisäänajettu" jo kohta vuosikymmenen verran.
Kun katselin Nisisen esitykseen oikeuslaitospäivällä vapaalla kädellä piirrettyjä kalvoja, niin kyllä hiukka ihmettelin. Nissinen tuntuu ottavan asiat nykyisin aika kepeästi, vaikka eihän tuollaisen oikeuslaitospäivän "annilta" nyt voi toki juuri muuta odottaakaan.
Neuvottelukunnan tiedotustilaisuudessa viime viikolla Nissinen Matti käytti noin 30 sekunnin puheenvuoron, jossa hän mutisi jotain siitä, että oli käynyt ottamassa rokotuksen juuri ennen tilaisuuteen tuloaan. Nissinen sanoi käyneensä ottamassa rokotteen terveydenhoitajalta, ei erikoslääkäriltä. Pelkäsikö Nissinen kenties raivotaudin tarttumista tilaisuudessa, vai mistä syystä rokotus oli tarpeen juuri ennen ko. tiklaosuutta? Tämä mm. jäi Nissisen puheenvuorossa epäselväksi.
Tulee mieleen, että miten nämä oikeuslaitoksen herrat ja rouvat kykenee ratkaisemaan ihmisten asioita, kun oman laitoksen kuntoonsaattaminen tuntuu olevan peräti ylivoimaista?
Pitäisikö koko "hoidon", siis oikeudenhoidon, uudistaminen antaa erityisen selvitysmiehen tai -naisen tehtäväksi? Kukahan voisi olla sopiva henkilö tähän hommaan? Kyllä siihenkin jonkin sortin filosofia varmaan tarvittaisiin. Jyrki Katainen on luultavasti ehtinyt täystyöllistää Pekka Himasen, joten Pekka ei taida tulla nyt selvitysmiehenä kysymykseen.
Mutta Jukka Kemppinen on filosofian tohtori ja hänellä on vankka kokemus oikeuslaitoksesta samoin kuin asianajajan tehtävistä. Tässäpä vinnki Anna-maja Henrikssonille!
Suomen käytetyin selvitysmies on varatuomari Lauri Tarasti. Ehkä hän voisi olla yksi jäsenistä. Tarasti ja Himanen saisivat ylimmät ja alemmat oikeudet luultavasti ennen juhannusta järjestettyä uudelle mallille. Mallin toimivuudesta ei kukaan anna takeita.
Maapallolla ei ole ketään, joka voisi neuvoa Pekka Hallbergia tai jota Hallbergi kuuntelisi. Toisaalta maapallolta ei löydy sellaista ja niin syrjäistä kolkkaa, jonne Hallbergi ei yrittäisi kaupata tai tyrkyttää oikeusvaltiotaloaan.
Onkohan Hallberg ajautunut Hall(berg)alalle sukunsa tai sukunimensä velvoittamana, kun tuntuu olevan suoranainen "jästipää"?
THL tutki: Moni eläkeläinen juopottelee arkena.
Taas nollatutkimus. Ei kai tätä nyt, saatuna soikoon, selvin päin kestä!
Ei tuomioistuinlaitos mitään erityistä spokesmania tarvitse, jos ministeri on tehtäviensä tasalla kuten hänen kuuluisi olla.
Hyvin riittäisi yksi täyspäinen oikeusministeri, jolla on riittävä kokemus sekä tuomioistuinten toiminnasta, että niissä asioimisesta, ja joka ei alistu loputtomiin säästötoimiin ja ministeriön virkamiesten kumileimasimeksi "Kyllä herra ministeri" -nimisen brittisarjan tyyliin.
Siis ministeri, joka puolustaisi oikeusvaltiota, ja kieltäytyisi leikkaamasta jo valmiiksi täysin alimitoitettuja määrärahoja.
Oikeusministeriön koko määräraha nimittäin olisi pelkkä järjestelyerä niin valtiovarainministeriön, sosiaali- ja terveysministeriön kuin opetusministeriönkin hallinnonaloilla.
Nykyinen tilanne johtuu siitä, ettei nykyinen oikeusministeri enempää kuin edeltäjänsäkään ole puolustaneet tottiaan, eivätkä panneet alaisiaan järjestykseen.
Oikeudenhoidon alasajo on ollut ministeriön virkamiesten ja heidän taustajoukkojensa tavoitteena jo viimeiset 20 vuotta.
Oikeusministeri ei edusta tuomioistuimia, vaan hallitusta ja hallitusvaltaa. Oikeusministeriöllä on monia muitakin tehtäviä hoidettavanaan ja laitoksia johdettavanaan, ei vain tuomioistuimet.
Joissakin maissa hyvin toimiva oikeuslaitos erityisesti merkittävien siviiliriitojen kohdalla on ymmärretty menestystekijäksi kansainvälisessä kilpailussa. Suomi ei valitettavsti ole koskaan kuulunut näiden maiden joukkoon.
Täällä koko siviiliasiain oikeudenkäyntijärjestelmä päinvastoin on ajettu niin alas kuin mahdollista. Siviiliriitoja on tuomioistuimissa enää niin vähän, että tuomareiden ammattitaito ei tällä juttumäärällä pysy yllä.
Sen sijaan että asia korjattaisiin, juttumäärän vähentymistä käytetään keppihevosena koko siviiliprosessin lopulliseen alasajoon.
Täyspäiselle oikeusvaltiota puolustavalle oikeusministerille olisi todellakin tilaus.
Toki siivili- eli riita-asioita käsitellään suomalaisissa tuomioistuimissa aivan riittävästi. Anonyymi, joka on esittänyt päinvastaisen ja hieman kummallisen ja perustelemattoman väitteensä usein ennenkin, on siis väärässä.
Vuonna 2011 käräjäoikeuksiin saapui yhteensä 12 400 riita-asiaa, jotka oli pantu vireille ns. laajalla haastehakemuksella eli jotka olivat todella riitaisia. Mainittuja riita-asioita ratkaistiin ko. vuonna 10 200 kappaletta.
KKO:een tehtiin v. 2011 yhteensä 939 valituslupahakemusta riita-asioissa, niistä valituslupa myönnettiin lähes sadassa asiassa.
Nämä määrät ovat aivan riittäviä ylläpitämään siviiliasioiden oikeudenkäyntijärjestelmää. Tuosta juttumäärästä löytyy riittävä määrä tapauksia, joissa KKO voi myöntää valitusluvan ja siten ohjata alempien oikeuksien siviililainkäyttöä ja samalla kansalaisten ja yritysten käyttäytymistä ja toimintaa yksityisoikeudellisissa asioissa.
Mihinkä mahtaa perustua blogistin mainitsema tieto, että vuonna 2011laajoja riita-asioita olisi pantu käräjäoikeuksissa vireille 12 400 kappaletta, ja että niitä olisi samana vuonna ratkaistu 10 200 kappaletta?
Tilastokeskuksen mukaan pääkäsittelyn asti eteni ja niissä ratkaistiin vain 3 397 riita-asiaa vuonna 2011.
http://www.stat.fi/til/koikrs/2011/koikrs_2011_2012-04-02_tie_001_fi.html
Minä on puhunut "pääkäsittelyyn edenneistä riitasioista" mitään, vaan yleensä käräjäoikeudessa vireille tulleista ja ratkaistuista (riitaisista) asioista.
Anonyymi ei näytä tietävän, että riitainen siviiliasia voidaan ratkaista käräjäoikeudessa tietyin edellytyksin ilman ja siis jo ennen pääkäsittelyä, siis joko kirjallisessa valmistelussa tai suullisessa valmisteluistunnossa. Asian käsittely voi päättyä myös oikeuden vahvistamaan sovintoon, kuten nykyisin aika usein tapahtuu.
Esittämäni tilastoluvut käyvät ilmi yleisten tuomioistuinten toimintakertomuksesta 2011, joka on julkaistu mm. KKO:n kotisivuilla.
"Tuomioistuimilta puuttuu riippumattomalta oikeuslaitokselta edellytettävä, muusta hallitusvallasta itsenäinen keskushallintoyksikkö, joka huolehtisi siitä, että tuomioistuinten rahoitus on kunnossa ja valvoisi, ettei tuomioistuimia potkittaisi päähän niin raskaasti kuin nykyisin tapahtuu"
Ihmettelen miten se, että yhdet oikeusministeriön virkamiehet korvataan toisilla keskuviraston virkamiehillä parantaa tuomioistuinten riippumattomuutta.
Sen ihmettelen, että jos maan hallitusten yleisenä linjana on, että julkisia menoja (myös poliisi ja puolustusvoimia) leikataan, miten se parantaisi tuomioistuinten tilannetta: tuollainen virasto tarvitsee henkilökuntaa - Ruotsin vastaavaan suhteutettuna vähintään 50-100 - joiden palkkamenot ovat pois mm. tuomioistuinten palkkamenoista. Tuollainen virasto olisi erinomainen, jos valtiovallalla olisi tahtotila kehittää myös resursseilla tuomioistuinlaitosta. Jos tuo tahtotila on vain säästää kaikesta mahdollisesta, tuollainen keskusvirasto on vain "kuormasta syöjä".
Tuossa asiassa hallinnon vanhat "ketut" Hallberg ja Vihervuori ovat - valitettavasti - oikeassa.
Suomen median tilaa kuvaa hyvin miten yksimielesenä "sopulilaumana" se suhtautuu neuvottelukunnan ehdotukseen. Aidosti moniarvoisessa yhteiskunnassa tuollainen monitulkintainen ehdotus olisi synnyttänyt vilkaan keskustelun - puolesta ja vastaan.
Suomen oikeusvaltion tilaa kuvaa parhaiten miten neuvottelukunta perustelee lautamiesjärjestelmän "kehittämistä" sillä, että siitä syntyy perätä 700.000 €:n vuotuinen säästö. Eihän se ole kuin yksi "himanen"! Helsingin kaupunkikin tilaa tuolla määrällä kultaisia mitaleja jaettavaksi "ansioituneille", saas nähdä montako tippuu leipäjonoissa seisoville.
Kyllä toisen anonyymin esille ottama pääkäsittelyyn päätyneiden riita-asioiden luku on relevantti mittari arvioitaessa riita-asioiden tilaa: vain niissä toteutuu blogistin peräänkuuluttama todellinen lainkäyttö eli täystutkintainen prosessi ja siihen perustuva perusteltu tuomio. Luku 3.397 on riitaprosessin vararikkojulistus, se osoittaa, että kansalaisten mahdollisus saada riitansa ratkaistuksi tuomioistuinten kautta (access to court) ei toteudu.
Niin, suomalaista mediaahan on verrattu yksituumaiseen sopulilaumaan, joka juoksee sokeasti tietyn asian tai henkilön ajatusten perässä, tässä tapauksessa etenkin KHO:n ja sen presidentin esittämien ajatusten myötäilijänä.
Tuomioistuinvirasto tarvitsee toki henkilökuntaa, mistä osa siirtyisi OM:n sisältä, jolloin ministeriöstä voidaan lakkauttaa saman verran virkoja.
Mutta anonyymi unohtaa tyystin yhden tärkeän pointin eli sen, että ko.virastoa, tuomioistuinhallitusta, johtaisi pääasiassa tuomareista muodostettava johtokunta, jonka odotetaan panevan asiat niin sanotusti reilaan ja johtavan putiikkia ja koko tuomioistuinlaitosta menestyksellisesti.
Toiselle ja vielä kolmannellekin anonyymille.
Minusta tuo lukukaan ei ole toki mikän konkurssijulistus, vaan osoittaa päin vastoin, että siviiliprosessi toimii hyvin. MIksi ihmeessä ihmisten pitäisi viedä riita-asiansa käräjäoikeudessa kaikissa tapauksissa ehdoin tahdoin pääkäsittelyyn ja tuomioon asti, jollei siihen ole kerran minkäänlaista järkevää tarvetta? Vain sen vuoksiko, että jotkut advokaatit ja asianajo- ja lakitoimistot saisivat lisää juttuja, "lihavia riitoja" ja lisää palkkioita?
Kirjallisessa valmistelussa ja valmisteluistinnossa ratkaistaan nykyisin monia riita-asioita, joissa ei ole kyse henkilötodistelusta ja joita ei siis ole tarvetta viedä pääkäsittelyyn. Valmistelua johtavat tuomarit saavat monissa riitaisissa jutuissa aktiivisuudellaan aikaan asianosaisten tekemän sovinnon, joka ajaa aivan saman asian kuin tuomiokin: se voidaan panna ulosottoteitse täytäntöön.
Tuomiovallan käyttö on yksi valtiovallan kolmesta keskeisimmästä tehtävästä. Siksi kansalaisten on voitava viedä asiansa käräjille ja siksi maassa pitää olla toimiva tuomioistuinjärjestelmä.
Siitä ettei järjestelmä toimi kuten pitäisi, on todisteena pääkäsittelyssä ratkaistavien riita-asioiden määrän romahtaminen viimeisten 20 vuoden aikana. Eivät riidat mihinkään ole hävinneet, eivätkä suomalaiset muuttuneet sopuisiksi. Asiat vain joudutaan ratkaisemaan toisin kuin ennen, koska valtiovalta laiminlyö tehtäviään.
Kansalaisille ei ole asetettu esteitä viedä asioitaan käräjille, oikeudenkäyntimaksutkin kun ovat vielä tällä hetkellä aika alhaisella tasolla.
Viimeisellä anonyymillakaan ei ole esittää minkäänlaisia faktoja väitteidensä tueksi, vaan tyyppi sen kun vain jumputtaa ja pyörittää samaa vanhaa levyä kuin pari aikaisempaa anonyymiä. Asioiden tilastointitapa on erilainen kuin aiemmin, sillä ennen alioikeudistusta, siis 20 vuotta sitten, siviiliprosessia ei ollut edes jaettu valmisteluun ja pääkäsittelyyn, vaan kaikissa asioissa pidettiin tavallaan niiden laatuun katsomatta "pääkäsittely."
Vaikuttaa siltä, että ihmiset itse ovat suhteellisen tytyväisiä nykyjärjestelmään ja siihen, että riita-asioita voidaan ratkaista joustavasti prosessin eri vaiheessa riipuen niiden laadusta ja vaikeusasteesta sekä riitaisuudesta, joko tuomiolla tai sovinnolla.
Kuten usein olen todennut, asianajajat voisivat sopia aika paljon nykyisin käräjäoikeudessa vireille tulevista jutuista kokonaan ilman oikeudenkäyntiä, jottei tuomioistuimia ja tuomareita rasitettaisi tarpeettomasti sovinnon edistämistoimilla ja sovitteluilla.
Tyytymättömiä nykyiseen systeemin tuntuvat olevan lähinnä vain jotkut lakiasiantoimistot ja aloittelevat advokaatit, joille ei ole ilmeisesti vielä oikein herunut kunnon juttuja.
Suurin syy sihen, miksi riidan osapuolet eivät rohkene viedä asioitaan käräjäoikeuteen, on toki asianajajien kohtuuttoman kova palkkiolaskutus. Palkkio perustuu aikalaskutukseen, jolloin on luonnollista, että asianajaja aika usein haluaa pyöritellä asiaa mahdollisimman pitkään oikeudenkäynnin eri vaiheissa, jos päämiehellä vain on oikeusturvavakuutus, josta hänen avustajansa palkkio korvataan. Asianajajat eivät läheskään aina välitä perehtyä asioihin riittävällä houlellisuudella ja tarkkuudelle jo ennen haastehakemuksen jättämistä tai vastauksen antamista tai pyrkiä asiassa sovinnolliseen ratkaisuun ilman oikeudenkähyntiä. On asianajajia ja muita lakimiehiä, jotka saadessaan toimeksiannon vain kiireesti "tyrkkäävät" asian käräjäoikeuteen tietoisena siitä, että valmistelua johtavalla tuomarille on annettu laissa velvollisuus huolehtia asian kaikenpuolisesta valmistelusta. Mitä pidemmälle juttu etenee, sen suuremmaksi advokaatin palkkio muodostuu. Ei siis mikään ihme, että jotkut advokaatit suorastaan itkevät ja ulisevat sitä, että juttuja ei tule enää oikeuteen tarpeeksi tai niitä ei roikoteta käräjäoikeudessa hamaan pääkäsittelyyn ja tuomioon asti.
Ennustan, että kymmenen vuoden päästä tuomioistuinvirasto. Mutta sen johdossa istuu - kulloinkin muodissa olevia konsulttioppeja seuraten (kuten kaikissa muissakin valtioneuvoston alaisissa virastoissa) pää- tai ylijohtaja tarkkaan vahtaamassa, että hallinnon kaikkia direktiivejä ja muita hassutuksia tuomioistuimissa tarkoin noudatetaan. Tuomari, joka ehkä nimitetään pääjohtajan virkaan, ei enää olisi tuomari vaan puhdasverinen täytäntöönpanovallan edustaja.
Hurja-Heidi Hautala päätti siis jatkaa ministerinä, koska "puolue tuki häntä". Hautala tulee olemaan kuitenkin pysyvä taakka vihreille, niin kauan kuin hän jatkaa ja hallitus pysyy pystyssä.
Hautala vetosi siihen, että hän on joutunut "tavallaan" kiristyksen kohteeksi. Hautala kertoi tiedotustilaisuudessa saaneensa miesystävänsä kartanon sekä hänen ovensa remontoineelta mieheltä sähköpostin, jossa ko. "remonttimies" vihjaa "muistuttavansa oviremontista", mikäli Hautalan mies vie kartanoremontin oikeuteen.
Jollei remonttimies muuta sanonut tai vihjannut, niin ko. "oviremontista muistuttaminen" ei kyllä vielä todista mitään kiristyksen aikeista tai uhkauksesta.
Hautala vakuuttaa, että hän ei hyötynyt taloudellisesti. No ainakin ne säästyneet eläkevakuutusmaksut ovat yksi osa hyötyä. Oletan myös, että hinta oli tavallista alhaisempi, kuten veronkierto-operaatioissa yleensä on tapana.
Kaikki totuus ei ole vielä tässä. Iltalehti jatkaa tutkivaa journalismia ja lyö selvät laskelmat pöytään. Sitten voidaan uudestaan tarkastella Hautalan sepitelmiä.
Kovasti pelätään Tuomioistuinhallituksen lisäävän byrokratiaa. Kannattaisi katsoa, mitä on tapahtunut valtakunnansyyttäjän ja valtakunnanvoudin virastojen kohdalla. Hyvin pienillä porukoilla on saatu paljon myönteistä kehitystä aikaan niin syyttäjien kuin voutienkin hommissa.
Toki tuomioistuinhallituksessa tarvittaisiin vähän enemmän väkeä kuin OM:n oikeushallinto-osastolla, jotta vaativat uudistusehdotukset saataisiin vietyä läpi.
Muuten en ota kantaa, mutta on siinä se ero, että valtakunnansyyttäjä on itsekin syyttäjä ja valtakunnanvouti itsekin syyyttäjä, mutta pääjohtaja ei missään tapauksessa olisi tuomari.
Mitkä käräjäoikeudet tullaan lakkauttamaan ja mitkä säilyvät, jos käräjäoikeuksien lukumäärää päätetään alentaa puoleen nykyisestä eli 27.stä eli 13-14 käräjäoikeuteen?
Nämä käräjäokeudet todennäköisesti säilyisivät, niihin liitettäisiin osia lakkautettavista käräjäoikeuksista:
Helsingin HO-piiri:
- Helsinki
- Espoo
- Vantaa
Lakkaisivat Tuusulan ja Itä-Uudenmaan KO:t, joiden alueista suurin osa siirtyisi Vantaan ja pienempi osa Kymenlaakson ja Lahden käräjäoikeuteen.
Nykyinen Kouvolan HO-piiri:
- Lahti (Päijät-Häme)
- Kymenlaakso
Lakkautuslistalla Etelä-Karjalan ja Hyvinkään KO:t.
Nykyisen Itä-Suomen HO-piiri:
- Itä-Suomen KO
Lakkautettaisiin Etelä-Savon ja Pohjois-Karjalan KO:t, Kainuun KO siirtyisi Oulun käräjäoikeuteen
Turun HO-piiri:
- Varsinais-Suomi (Turku)
- Pirkanmaa (Tampere)
- Ahvenanmaa
Lakkaavat: Kanta-Häme (osa Pirkanmaalle, osa Lahteen), Satakunta (osa Turkuun, osa Vaasaan) ja Länsi-Uudenmaan KO (osa Turkuun, osa Espooseen)
Vaasan HO-piiri:
- Pohjanmaa (Vaasa)
- Keski-Suomi (Jyväskylä)
Lakkaaavat: Etelä-Pohjanmaa (osa Vaasan osa Jyväskylään), Keski-Pohjanmaa (osa Vaasaan, osa Ouluun) ja Yivieska- Raahen KO (osa Vaasaan, osa Ouluun)
Rovaniemen HO-piiri
- Lapin KO (Rovaniemei)
- Oulun KO
Lakkaa: Kemi-Tornion KO (Lapin KO:een)
Suomessa tulee siis olemaan mainitut 13 käräjäoikeutta, joiden sijaintipaikata ovat:
Helsinki, Espoo, Vantaa, Kotka, Lahti, Kuopio, Turku, Tampere, Maarianhamina, Jyväskylä, Vaasa, Oulu ja Rovaniemi. Käräjäoikeudella voi olla useampia istuntopaikkoja.
Nykyiset hallinto-oikeudet yhdistetään seuraaviin käräjäoikeuksiin: Espoo, Vantaa, Kuopio, Oulu, Vaasa ja Turku.
Valtakunnan neljän hovioikeuden pääpaikat tulisivat sijaitsemaan näillä paikkakunnilla: Helsinki, Turku, Kuopio ja Oulu. Hovioikeus voi toimittaa pääkäsittelyjä tuomiopiirinsä käräjäoikeuksien istuntopaikoissa.
Hallintolainkäyttöasioissa valitusinstanssina ("hallintoylioikeutena") toimivat Turun ja Kuopion hovioikeudet.
No niin! Tulipa tämäkin nyt tehtyä ja voin siirtyä muihin askareisiin!
Ai niin!
Jäi vielä sanomatta, että Vasaan hovioikeuden tyhjilleen muuten jäävään hienoon toimitaloon sijoitettaisiin oikeuslaitosmuseo, tuomioistuinhallitus virastoineen ja tuomareiden koulutuksesta vastaava tuomariakatemia.
Käräjäoikeuden toimitiloista ainakin osa on tietääkseni vuokrattu pitkillä vuokrasopimuksilla. Pelkiksi istuntopaikoiksi tilat ovat järjestään liian suuria. Ministeriölle tilojen uudelleenjärjestely tulee maksamaan melkoisen pitkän "sentin".
No, eihän se käräjäoikeuksien puolittaminen toki heti toteudu, eiköhän siihen "pari vuotta" mene ainakin...
Tuomioistuinhallitus sopisi erinomaisesti juuri Vaasaan. Pohjoismainen yhteistyö olisi sillä sektorilla elintärkeää, ja Vaasassa kaiketi on rekrytoitavissa ruotsinkieltä osaavaa ja muutenkin pätevää väkeä tuomioistuinlaitoksen hommiin.
"ko.virastoa, tuomioistuinhallitusta, johtaisi pääasiassa tuomareista muodostettava johtokunta, jonka odotetaan panevan asiat niin sanotusti reilaan ja johtavan putiikkia ja koko tuomioistuinlaitosta menestyksellisesti."
Ajatus siitä, että tuomareista muodostunut ajoittain kokoontuva johtokunta johtaisi tuota virasto on virvatulta: kokemus - esimerkiksi valtionyhtiötä - on osoittanut, että valtaa tuolloin käyttää viraston ylin virkamies. Johtokunnan rooliin kuuluu nauttia kahvi leipineen - tai ehkä jopa lounas - ja hiljaa hyväksyä tuon virkamiehen esitykset.
Markku Arposelle voi todeta, ettei täsä byrokratiaa pelätä, mutta ihmetellään, miksi oikeusministeriön virkamiesjohto on paha, mutta tuollaisen keskusviraston johto hyvä: molemmat ovat samanlaisia virkamiehiä. Eivät tuomioistuimet tarvitse kumpiakaan itseään käskyttämään tai muuten "kehittämään".
"Nämä käräjäokeudet todennäköisesti säilyisivät, niihin liitettäisiin osia lakkautettavista käräjäoikeuksista:
Helsingin HO-piiri:
- Helsinki
- Espoo
- Vantaa"
Miksei sitten samalla tehtäisi metropolikäräjäoikeutta noista? Loppuisi kerralle Espoon ja Vantaan laamannien kitinä siitä, että he ovat aliresurssoituja Helsingin KO:n verrattuna.
"Miksi oikeusministeriön virkamiesjohto on paha, mutta tuollaisen keskusviraston johto hyvä: molemmat ovat samanlaisia virkamiehiä!.
Näin kyseli anonyymi Arposelta. Markun vastausta odoteltaessa voidaan todeta runoilijan sanoin (Eino Leino):
- Paha ei ole kenkään ihminen
mut' toinen on heikompi toista.
Mikään organisaatio ei toki sellaisenaan takaa menestystarinaa, vaan kaikki riippuu niistä ihmisistä, jotka organisaatiossa toimivat, heidän moraalistaan ja ammattitaidostaan. Tämä pätee myös oikeusministeriön samoin kuin tulevan tuomoistuinhallituksenkin kohdalla.
Tässä Arposen komitean päätoimisen sihteerin Antti Savelan joulukuussa 2002 laatima luonnos:
Laki tuomioistuinhallituksesta
1 § Toimiala
Tuomioistuinlaitoksen kehittämis- ja hallintotehtäviä varten on muusta valtionhallinnosta itsenäinen ja riippumaton tuomioistuinhallitus.
Tuomioistuinlaitokseen kuuluvat yleiset tuomioistuimet, yleiset hallintotuomioistuimet ja erityistuomioistuimet.
Tuomioistuinhallitus kuuluu oikeusministeriön hallinnonalalle.
2 §Tehtävät
Tuomioistuinhallitus vastaa tuomioistuinlaitoksen toiminnan tehokkuudesta ja tuloksellisuudesta sekä tuomioistuinlaitoksen organisaation ja henkilöstön kehittämisestä.
Tuomioistuinhallitus huolehtii myös tuomioistuinhallituksesta riippumattomien tuomarinvalintalautakunnan ja tuomarien kurinpitolautakunnan kansliatoimintojen järjestämisestä.
Tuomioistuinhallituksen tulee lisäksi vastata niistä tehtävistä, jotka sille erikseen laissa säädetään tai määrätään.
3 § Johtokunta
Tuomioistuinhallitusta johtaa johtokunta. Johtokunnassa ovat jäseninä
1) korkeimman oikeuden presidentti [tai neuvos]
2) korkeimman hallinto-oikeuden presidentti [tai neuvos]
3) hovioikeuden presidentti
4) hallinto-oikeuden ylituomari
5) käräjäoikeuden laamanni
6) hovioikeudenneuvos
7) hallinto-oikeustuomari
8) käräjätuomari
9) yksi jäsen erityistuomioistuimista
10) asianajaja
11) syyttäjä
12) tuomioistuimien henkilöstön edustaja
13) kolme jäsentä, jotka edustavat johtamisen, kehittämisen ja yhteiskunnallisen tietämyksen asiantuntemusta
Ne johtokunnan jäsenet, jotka eivät kuulu johtokuntaan virka-asemansa puolesta, nimittää tehtävään tasavallan presidentti viiden vuoden toimikaudeksi.
Korkeimman oikeuden presidentti toimii johtokunnan puheenjohtajana ja korkeimman hallinto-oikeuden presidentti varapuheenjohtajana.
4 § Johtokunnan tehtävät
Johtokunnan tehtävänä on
1) päättää tuomioistuinhallituksen toimintalinjoista;
2) vahvistaa tuomioistuinlaitosta koskeva tulo- ja menoarvioehdotus ja päättää sen antamisesta oikeusministeriölle;
3) vahvistaa koulutuslautakunnan tuomioistuinlaitokselle laatima koulutussuunnitelma;
4) vahvistaa tuomioistuinhallituksen työjärjestys;
5) päättää tuomioistuinhallituksen tulo- ja menoarvioehdotuksesta sekä toiminta- ja taloussuunnitelmasta;
6) valvoa tuomioistuinhallitukselle asetettujen tavoitteiden saavuttamista;
7) antaa ne tuomioistuinhallituksen toimivaltaan kuuluvat määräykset ja ohjeet, joita se ei ole siirtänyt pääjohtajan tai viraston muun virkamiehen annettavaksi; sekä
8) käsitellä muita tuomioistuinhallituksen kannalta merkittäviä asioita.
5 § Organisaatio
Tuomioistuinhallituksessa on talous-, henkilöstö-, koulutus-, tietotekniikka- ja kehittämisyksikkö.
Muusta organisaatiosta määrätään tarkemmin johtokunnan vahvistamassa työjärjestyksessä.
6 § Koulutuslautakunta
Tuomioistuinhallituksen yhteydessä toimii tuomioistuinhallituksen alainen tuomioistuinlaitoksen koulutuslautakunta, jonka tehtävänä on laatia vuosittain tuomioistuinlaitoksen koulutussuunnitelma, vastata tuomioistuinharjoittelun toteuttamisesta ja kehittämisestä sekä tuomareiden pätevöitymisjärjestelmästä annetun lain ( / ) mukaisista tehtävistä. Koulutuslautakunnan nimittää tuomioistuinhallituksen johtokunta.
7 § Henkilöstö
Tuomioistuinhallituksessa on johtokunnan alaisuudessa pääjohtaja. Pääjohtaja johtaa tuomioistuinhallitusta johtokunnalta saamiensa ohjeiden mukaisesti ja vastaa siitä, että tuomioistuinhallituksen tehtävät hoidetaan tehokkaasti, taloudellisesti ja tuloksellisesti. Pääjohtaja myös vastaa johtokunnassa käsiteltävien asioiden valmistelusta ja täytäntöönpanosta.
Tuomioistuinhallituksen muusta henkilöstöstä säädetään asetuksella.
8 § Virkojen täyttäminen
Johtokunta nimittää pääjohtajan ja yksiköiden päälliköt sekä heidän varamiehensä. Muun henkilöstön nimittää pääjohtaja.
9 §Tarkemmat säännökset
Tarkemmat säännökset ja määräykset tämän lain täytäntöönpanosta annetaan asetuksella.
Pääsihteeri Savelan luonnoksesta.
Vierastan hieman sitä, että KKO:n ja KHO:n presidentit olisivat ikään kuin itseoikeutettuja ja -velvoitettuja toimimaan tuomioistuinhallituksen johtokunnassa. Olisi parempi säätää asiasta niin, että KKO ja KHO valitsevat keskuudestaan oman jäsenensä johtokuntaan, jolloin valinta ei välttämättä kohdistuisi presidentteihin.
Mikä elin valitsisi muut tuomarit johtokuntaan? Johtokuntaan ei tulisi valita ns. puhtaita "hallintoniiloja" tai järjestöelimissä (esim. tuomariliitossa) kunnostautuneita järjestöjyriä, vaan todella päteviä tuomareita.
Miksi johtokunnassa pitää olla asianajaja ja syyttäjä? Kuka edustaa tuomioistuinten todellisia asiakkaita tai asianosaisia taikka suurta yleisöä? MIksi ulkopuolisten jäsenten tulee olla perehtyneitä nimenomaan "johtamiseen" ja "kehittämiseen"?
Blogistille tiedoksi, että kyllä Ylivieska-Raahen KäO kuuluu nykyisellään Rovaniemen eikä Vaasan hovioikeuspiiriin.
"7 § Henkilöstö
Tuomioistuinhallituksessa on johtokunnan alaisuudessa pääjohtaja."
Tämä on kaunis, mutta menneestä maailmasta (ts 1970-luvun kollegisista keskusvirastosta) peräisin oleva malli. Nykyiset keskusvirastot ovat järkiään päällikkövirastoja.
Arvoisalta anonyymilta lienee jäänyt huomaamatta, että Tuomioistuinlaitoksen kehittämiskomitean mietinnössä ehdotetun tuomioistuinhallituksen päätösvaltasuhteiden järjestämisessä on tietoisesti otettu etäisyyttä valtionhallinnon tavanomaiseen keskushallintomalliin. Periaatteellisena argumenttina on luonnollisesti tuomioistuinten itsenäisyyden ja riippumattomuuden turvaaminen.
Vertailukohdat löytyvät muista pohjoismaista.
Ruotsissa keskusvirasto (Domstolverket) on pääjohtajavetoinen samaan tapaan kuin Ruotsissa ovat muidenkin hallinnonalojen keskusvirastot. Pääjohtaja käyttää virastossa ja sitä kautta koko tuomioistuinlaitoksessa huomattavaa ohjausvaltaa. Johtokunnan rooli on puolestaan pitkälti neuvoa-antava.
Norjassa (Domstoladministrasjon) ja Tanskassa (Domstolsstyrelsen)puolestaan keskusvirastojen hallitukset, joissa on vahva tuomariedustus, käyttävät virastoissa ylintä päätösvaltaa. Keskusviraston pääjohtaja on puolestaan hallituksen tekemien päätösten toimeenpanija ja hän johtaa keskusviraston päivittäistä toimintaa.
Lainaus komiteanmietinnöstä (s.495): "Keskeinen kysymys ratkaistavaksi on ensinnäkin keskushallintoyksikön johtosuhteista päättäminen. Lähtökohtana tulisi olla edellä keskushallinnolle asetettujen tavoitteiden kannalta, että viraston johdossa olisi vahva tuomioistuinten edustus. Ruotsin mallin mukainen päällikkövirastomalli sopii tähän ajatteluun huonosti, koska siinä keskusviraston pääjohtajan rooli muodostuisi liian voimakkaaksi, jolloin tuomioistuinten itsensä panos esimerkiksi kehittämistyössä saattaisi jäädä vähaäisemmäksi. Sen sijaan esikuvana voisi pikemmin olla Norjan ja Tanskan keskusvirastojen päätösvaltasuhteiden järjestelyt."
Minusta tuo mahdollisen viraston johtorakenne pitäisi lyödä lukkoon heti ensimmäisenä, ennen kuin mihinkään pitemmälle menevään suunnitteluun ollenkaan mennään. Aidosti tuomarivetoinen virasto olisi parannus, päällikkövirasto taas huononnus nykytilaan.
Osa Oikeuslaitospäivillä pidetyistä esitelmistä on luettavissa osoitteessa:
http://www.asianajajaliitto.fi/viestinta/oikeuslaitospaiva_15.3.2013/luentoaineisto
Lähetä kommentti