946. Puhemies Maria Lohela

                                                   Eduskunnan puhemiehistö

1.  Eduskunnan puhemies (ruotsiksi Riksdagens talman) on eduskunnan jäsen - mies tai nainen - joka johtaa puhetta eduskunnan täysistunnoissa. Puhemies istuu istuntosalin edustalla korkeimmalla korokkeella. Hänen tehtävänsä poikkeaa muista kansanedustajista siten, ettei hän osallistu istunnoissa käytävään keskusteluun tai äänestyksiin ja pysyttelee, mikäli malttaa, muutenkin yleensä päivänpolitiikan ulkopuolella.

2. Eduskunta valitsee keskuudestaan puhemiehen ja kaksi varapuhemiestä valtiopäivien aluksi istunnossa, jossa puhetta johtaa ikäpuhemies. Tavallisesti puhemiehistö, eli puhemies ("ykköspuhemies") ja kaksi varapuhemiestä, valitaan kolmesta suurimmasta eduskuntaryhmästä. 

3. Viime vuosina tavaksi on tullut, että puhemieheksi valitaan toiseksi suurimman eduskuntaryhmän kansanedustaja, joten puhemies tulee eri puolueesta kuin pääministeri. Puhemies johtaa puhetta täysistuntojen lisäksi kansliatoimikunnassa sekä puhemiesneuvostossa, johon kuuluvat puhemies, varapuhemiehet ja valiokuntien puheenjohtajat.

4. Valtakunnan poliittisessa hierakiassa eduskunnan puhemies on toinen heti tasavallan presidentin jälkeen. Tämän johdosta puhemieheksi valitaan usein muiden kansanedustajien arvostama, kokenut kansanedustaja. Poliittista valtaa eduskunnan puhemiehellä ei kuitenkaan ole. Puhemies saa kuitenkin paljon julkisuutta, minkä vuoksi tehtävää on pidetty sopivana vaikkapa tasavallan presidentin vaaleja silmällä pitäen. Puhemiehen tehtävä on suhteellisen helppo, mutta siitä maksetaan parempaa palkkaa kuin rivikansanedustajille.

5. Puhemieheksi on valittu eduskunnan historian aikana useita johtavia poliitikkoja. Kuusi puhemiestä on valittu myöhemmin tasavallan presidentiksi, nimittäin  Pehr Evind Svinhufvud ("Ukko-Pekka", puhemiehenä 1907-13), K.J. Ståhlberg (1914-17), Lauri Kristian Relander (1919-20),  Kyösti Kallio (viisi kertaa vuosina 1920-1936), Urho Kekkonen (1948-50) ja Sauli Niinistö (2007-2011). Monet puhemiehet ovat toimineet myös pääministerinä, kuten esimerkiksi Kyösti Kallio, Urho Kekkonen, K.A. Fagerholm,  V.J. Sukselainen, Rafael Paasio, Johannes Virolainen, Kalevi Sorsa ja Paavo Lipponen. Puhemiehet ovat olleet myös yleensä aina ministereinä, poikkeuksena on mainittava Erkki Pystynen, joka oli puhemiehenä  1983-87, mutta jota ei kelpuutettu Harri Holkerin hallituksen ministeriksi.

6. Eduskunta valitsi eilen puhemieheksi  Maria Lohela, joka on perussuomalaisten toisen kauden kansanedustaja. Ensimmäiseksi varapuhemieheksi tuli Mauri Pekkarinen (kesk) ja toiseksi varapuhemieheksi Paula Risikko (kok). Maria Lohela on Riitta Uosukaisen (puhemiehenä 1994-2003)  jälkeen toinen nainen puhemiehen tehtävässä. Anneli Jäätteenmäki oli puhemiehenä lyhyen aikaa 2003  toimiessaan hallitustunnustelijana. 

7. 36-vuotias Maria Lohela on kolmenneksi nuorin puhemies. Nuorin on Lauri Kristian Relander (Maalaisliitto), joka sai myöhemmin tasavallan presidenttinä (toimikausi 1925-31) kutsumanimen "Reissu-Lasse"; hän teki kuuden vuoden aikana neljä valtiovierailua, eli yhden Viroon, Ruotsiin, Latviaan ja Norjaan. (Suomen ensimmäinen presidentti K.J. Ståhlberg ei tehnyt  presidenttinä ollessaan, 1919-25, ainoatakaan valtiovierailua.) Relander valittiin puhemieheksi 1919, jolloin hän oli 35-vuotias. Toiseksi nuorin puhemies on  
Kullervo Manner (SDP), joka valittiin puhemieheksi 36-vuoden ikäisenä vuonna 1917.

8. Millä ansioilla Maria Lohelasta tuli puhemies? Hyvä kysymys, sillä  Lohela on varsin nuori ja kokematon kansanedustaja, eikä hän saanut ensimmäisellä kaudellaan juuri nimeä persujen kansanedustajana. Lohelan valitsi tehtävään Timo Soini - ja pulinat pois! Luultavasti Soini noukki Lohelan puhemieheksi siksi, ettei perusilla ollut muita varteenotettavia kandidaatteja tehtävään. 

9. Paras vaihtoehto uudeksi puhemieheksi olisi ilmeisesti ollut Sampo Terho, mutta jäätyään hallituksen ulkopuolelle, Terho ilmoitti, ettei hän ole kiinnostunut puhemiehen tehtävästä. Näin ilmeisesti osin siksi, että puhemies ei voi vaikuttaa juuri mitenkään maassa harjoitettavan politiikan sisältöön, vaan hän on ainoastaan jonkinlainen eduskunnan keulakuva. Eduskunnan valiokuntien puheenjohtajilla on puhemiestä paremmat mahdollisuudet vaikuttaa lakien ja eduskunnan harjoittaman politiikan sisältöön.

10. Maria Lohela on oppiarvoltaan humanististen tieteiden kandidaatti (HuK, humkandi), jota on pidetään nykyisin alempana korkeakoulututkintona. Lohelan pääaineena yliopistossa oli englanninkieli. Lohela on ilmoittanut olevansa projektipäällikkö, mistä voidaan päätellä, että hänellä on ollut englannin kielen kääntämistä ja tulkkausta harjoittava yritys. Timo Soini toimi viime kaudella eduskunnan ulkoasianvaliokunnan puheenjohtajana ja ilmeisesti juuri Lohelan englanninkielen taidon perustella Soini poimi hänet  valiokunnan jäseneksi. Soini lienee tuntenut olonsa turvatuksi, kun hänellä oli valiokunnan ulkomaille suuntautuvilla matkoilla mjukana seurueessaan nuori, "nätti" ja ennen kaikkea kielitaitoinen naiskansanedustaja.

11. Maria Lohela toimi viime kaudella myös kansainvälisen parlamenttienvälisen liiton eli IPU:n Suomen johtokunnan puheenjohtajana ja kansainvälisen asian foorumin jäsenenä. Tänä aamuna Lohela kertoi aamu-tv:n lähetyksessä, että hän veti viime kaudella useita ulkomaanmatkoja tehneitä eduskunnan delegaatioita. Myös Timo Soinin johtama ulkoasiainvaliokunta teki viime kaudella useita ulkomaan reissuja, joten Lohellla oli myös näillä matkoilla tilaisuus näyttää kielitaitoaan.

12. Voidaan siis päätellä, että juuri erinomainen englanninkielen taito oli se tekijä, jonka vuoksi Timo Soini päätti valituttaa Maria Lohelan eduskunnan puhemieheksi. Luultavasti eduskunnan valiokuntien ja muiden ryhmien ulkomaan matkat tulevat nyt alkaneella istuntokaudella entisestään lisääntymään, joten on toki hyvä, että suomalaisilla delegaatioilla on edustava ja kielitaitoinen puhemies. Suomen eduskunnassa vierailee joka vuosi monia ulkomaisia delegaatioita, joten Lohelalla riittää puuhaa myös eduskunnan ja sen toiminnan esittelemisessä.

13. Maria Lohela sai puhemiehen vaalissa kuitenkin yllättävän vähän ääniä, sillä hänen valintaansa kannatti ainoastaan 127 kansanedustajaa. Varapuhemiehet Mauri Pekkarinen ja Paula Risikko aivat omissa äänestyksissään suuremman kannatuksen kuin Lohela, Pekkarinen 145 ja Risikko 137 ääntä. Ykköspuhemiehen vaalissa 47 kansanedustajaa äänesti tyhjää, minkä lisäksi muutamia hajaääniä saivat persujen kansanedustajista Arja Juvonen, Pirkko Mattila, Kike Elomaa ja Toimi Kankaanniemi.

14. Demarit olivat jo etukäteen ilmoittaneet boikotoivansa puhemiesten äänestyksiä, koska he eivät suurimpana oppositiopuolueena saaneet omaa edustajaansa varapuhemieheksi. Maria Lohelan valintaa vastustivat myös Rkp:n edustajat. Pääministeri Juha Sipilä kritisoi opposition toimintaa ja nimitti demareiden boikottia "kitinäksi". Vielä harmistuneempi tapahtuneesta oli tietenkin Tiimo Soini, joka äityi mollamaan tyhjää äänestäneitä  ja hajaääniä antaneita kansanedustajia demokratian vastustajiksi, jotka iskevät protestiäänillä "parlamentarismin kimppuun". Soinin mukaan hajaäänien antaminen "kuvastaa hyvin nykyopposition tilaa".

15. Timo Soinin esittämä kritiikki on naurettavaa ja hänen väitteensä demokratian vastaisuudesta suorastaan naiivi. Demokratiaan ja parlamentarismiin kuuluu olennaisena osana ilmaisun ja mielipiteen vapaus. Kansanedustajien ei ole toki pakko tanssia puhemiehen vaalissa jonkun mahtailunhaluisan puoluepampun pillin mukaan.

16. Miksi Maria Lohelaa sitten vastustettiin puhemiesvaalissa? Syyt  löytyvät puhemiehen muutaman vuoden takaisista blogikirjoituksista ja eräistä muista kannanotoista. Hän on kuulunut perussuomaalisten maahanmuuttokriittiseen siipeen, jonka jäsenistä 11 vaaliehdokasta julkaisi ennen vuoden 2011 eduskuntavaaleja Jussi Halla-ahon johdolla ns. nuivan vaalimanifestin; myös Maria Lohelan nimi löytyy manifestin allekirjoittaneiden joukosta.

Nuiva vaalimanifesti

17. Maria Lohela on siten ilmoittanut julkisesti suhtautuvansa kriittisesti Suomessa harjoitettuun maahanmuuttopolitiikkaan,  samoin monikultturisuuteen ja islaminuskoisiin muslimeihin. Hän on julkaisut  2008 otsikolla "Ovatko muslimit sittenkin vain mörköjä?" varustetun blogikirjoituksen, jossa hän vertaa muslimeja Muumien Mörkö-hahmoon. Lohela on kertonut pelkäävänsä  islaminuskoa ja muslimien määrän kavua Suomessa. Hän on ajanut ajanut myös ns. pakkoruotsin poistamista kouluopetuksesta ja Suomen yksikielistämistä. Turun kaupunginvaltuutettuna Lohela on kerrotun mukaan kannattanut rasistisista näkemyksistään moititun Olavi Mäenpään valintaa paikallisen käräjäoikeuden lautamieheksi; käräjäoikeus erotti OM:n lautamiehen tehtävästä. 

18. Maria Lohela asuu Turun Varissuolla ("Vaakkunevalla"), hänen puolisonsa on diplomi-insinööri ja perheessä on koira; Lohela solmi avioliiton viime helmikuussa. Lohela on syntyyt Nivalassa, eli samassa pitäjässä, missä myös puhemies ja sittemmin tasavallan presidentti Kyösti Kallio asui. Se, tuleeko myös Maria Lohelasta myöhemmin tasavallan presidentti tai ainakin persujen presidenttiehdokas, jää nähtäväksi. Lohelan poliittisen uran alkutaival on ainakin hyvä ja nopea: neljässä vuodessa kunnallispoliitikosta eduskunnan puhemieheksi..

19. Tällaisen taustan omaavan kansanedustajanko eduskunnan suuri enemmistö todella halusi ilman minkäänlaista keskustelua eduskunnan puhemiseksi? Minusta puhemiehen vaalissa on ollut yllin kyllin syitä Lohelan vastustamista tarkoittavien protestiäänten antamiseen. Toki Lohelalla on ollut ollut oikeus ko. mielipiteiden esittämiseen, mutta nyt onkin kysymys siitä, seisooko vastavalittu puhemies edelleen ko. näkemystensä takana. Tätä häneltä yritettiin tentata eilen puhemiehistön tiedotustilaisuudessa ja uudelleen tänään TV1:n aamu-tv:n lähetyksessä. Lohela ei kuitenkaan suostunut antamaa minkäänlaista selkeää vastausta kysymyksiin, vaan ilmoitti, ettei halua "puhemiehen roolissa" ottaa kantaa "tällaisiin asioihin". Hän sanoi, ettei peru kirjoituksiaan, vaan kehotti jokaista arvioimaan itse, mitä mieltä hän on ollut. Lohela ei pahoitellut vaalikampanjan aikana esittämiään näkemyksiä eikä pyytänyt anteeksi blogikirjoituksiaan.

20. Kansalaisilla on toki perusteltu oikeus tietää, mitä mieltä maan toiseksi korkeimman poliittisen vallan käyttäjä on tärkeistä poliillitista kysymyksistä ja arvoista. Jollei puhemies suostu kertomaan, vaan ilmoittaa vaikenevansa, niin silloin kansalaiset joutuvat itse arvioimaan asiaa. 

21. Minulle kysymys Lohelan arvoista ja tavoitteista on tullut selväksi. Puhemies Maria Lohela seisoo edelleen nuivan vaalimanifestin ja blogikirjoitustensa takana. Hän vastustaa suomalaista maahanmuuttopolitiikkaa ja katsoo, että maahanmuuttoa tulisi tiukentaa, ei missään tapauksessa höllentää. Hän suhtautuu islaminuskoon ja muslimeihin varauksellisesti ja pelkää muslimeja ja heidän määränsä kasvua Suomessa. Hän vastustaa ruotsinkielisiä ja vaatii pakkoruotsin opetuksen poistamista kouluista. Hän kannattaa Suomen yksikielisyyteen tähtävää politiikkaa. Hän on edelleen "aito halla-aholainen". Se, ettei puhemies halua kertoa tätä itse selvin sanoin, osoittaa minusta vastuun pakoilua.

22. Maria Lohelan valinta eduskunnan puhemieheksi eli valtahierarkiassa maan toiseksi korkeimmaksi vallankäyttäjäksi kertoo aika paljon suomalaisen poliitiikan tilasta ja politiikan tekijöiden henkisestä tilasta ja arvoista. Minusta nähyttää selvältä, että eduskunnan puhemiehen valintatapa on aikansa elänyt. Nykyisin puhemiehen  paikka on läänitetty "maan tavan" perusteella toiseksi suurimman puolueen kansanedustajille. Kyseinen puolue voi ilman minkäänlaista keskustelua nimetä ehdokkaaksi ryhmästään kenet tahansa ja saattaa valintansa ikään kuin itsestään selvänä ilmoitusasiana muiden ryhmien tietoon hieman ennen puhemiehen vaalia, jottei ehdokkaan pätevyydestä ja sopivuudesta voitaisi keskustella. Jos vaalissa sitten rohjetaan jättää joitakin haja- tai protestiääniä, ko. puolueen itsevaltiaana esiintyvä puheenjohtaja ryhtyy suureen ääneen mollaamaan protestoijia "kitisijöiksi" tai parlamentarismin taika demokratian vastustajiksi. 

23. Kuten Maria Lohela tänä aamuna tv-lähetyksessä kertoi, Timo Soini oli itse asiassa valinnut hänet puolueen ehdokkaaksi, käytännössä siis samalla puhemieheksi, jo pari kolme viikkoa siten. Timo Soini toki ymmärsi, että jos Lohelan nimi ja valinta olisi saatettu jo tuolloin julkisuuteen, Lohelan "menneisyys" kaivettaisiin esiin ja hänen sopivuutensa puhemieheksi herättäisi laajaa keskustelua. Tämä piti estää. Tässä tarkoituksessa Timo Soini ja persut päättivät salata asian ja jättää Lohelan muodollisen valinnan ehdokkaaksi aivan viime tippaan. Näin tapahtui, sillä Timo Soini julkisti Lohelan ehdokkuuden vasta torstaina iltapäivällä; puhemiehestä äänestettiin perjantaina.

24. On ilmeistä, että perussuomalaisista kansanedustajista Maria Lohelan ohella myös esimerkiksi Pirkko Ruohonen-Lerner ja Sampo Terho olisivat halunneet puhemieheksi, jos persujen eduskuntaryhmä olisi saanut päättää ehdokkaastaan vapaasti. Mutta kun Timo Soini päätti asiasta yksin ja kertoi persujen ryhmälle jo muutama viikko sitten, että puhemieheksi tulee sitten Maria Lohela, Ruohonen-Lerner ja Terho ymmärsivät luopua pyrkimästä ehdokkaaksi. Ruohonen-Lerner ilmoitti jo huhtikuun lopulla lähtevänsä EU-mepiksi ja Sampo Terho kertoi viime torstaina, sen jälkeen kun persuministereiden nimet olivat selvillä, ettei hän ole kiinnostunut puhemiehen paikasta. Vaikka olisi ollut, niin häntä ei olisi asetettu ehdolle tehtävään. 

25. Pelin politiikka siis ratkaisi, kenet eduskunta joutui valitsemaan puhemieheksi. Ehdokkaan sopivuus ja pätevyys ei ratkaissut - siitä ei voitu edes keskustella -  sillä vaalissa oli vain yksi ehdokas. Timo Soinin Maria Lohelaan kohdistunut valinta voidaan nähdä jonkinlaisena kädenojennuksena tai hyvityksenä persujen vähemmistölle eli halla-aholaisille maahanmuuttokriitikoille, jotka eivät saaneet "omaa" ministeriään hallitukseen.

26. Kansanedustajan sukupuolelle, edustavuudelle, älykkyydelle, kaupunkilaisuudelle ja kielitaidolle, joita Timo Soini on tässä tapauksessa korostanut,  ei saisi toki antaa puhemiehen valinnassa ratkaisevaa painoarvoa, jos edustajan aiemmin esittämät mielipiteet, joista hän ei halua sanoutua edes valituksi tultuaan irti, olisivat omiaan heikentämään koko eduskunnan arvovaltaa ja uskottavuutta.  

27. Puhemiehen valintamenettely kaipaisi pikaista korjaamista. Puhemiehen vaali ei saisi olla, kuten nyt on asian laita, pelkkä ilmoitusasia, vaan eduskunnalle tulisi varata tilaisuus keskustella esillä olevista ehdokkaista avoimesti ja hyvissä ajoin ennen valintapäivää. Kaikilla eduskuntaryhmillä tulisi olla mahdollisuus asettaa puhemiehen vaaliin omat ehdokkaansa, joista eduskunta äänestäisi. 

28. Perustuslain mukaan eduskunta valitsee valitsee puhemiehensä valtiopäiviksi kerrallaan. Valtiopäiville eduskunta kokoontuu vuosittain päättämänään ajankohtana. Näin ollen eduskunta valitsee puhemiehet seuraavan kerran vuonna 2016. Eduskunnalla on tällöin mahdollisuus vaihtaa puhemiestä.

945. Juha Sipilän hallitus aloittaa

   

 Alex, minä otan ulkoministerin salkun…et kyllä ota, se kuuluu mulle… älä ny hullujas puhu, mullepas…Timppa, sä et nyt kässää, täs on kaks pointtii...                               

1. Tasavallan hallitus vaihtuu virallisesti huomenna perjantaina, jolloin tasavallan presidentti myöntää ero Alexander Stubbin hallitukselle ja nimittää uudeksi pääministeriksi Juha Sipilän ja muut ministerit. Tämän jälken uusi hallitus pitää istuntonsa, jossa ne ministerit, joilla ei ole aikaisempaa ministerikokemusta, vannovat sanelun mukaan ja "käsi kirjalla" virkavalansa. Uudesta hallituksesta otetaan ryhmäkuva, tällä kertaa ei ilmeisesti Säätytalon portaikolla, vaan jossakin Smolnan uumenissa. Huomenna eduskunta valitsee puhemiehensä.

2. Eduskunta kokoontuu Sibelius Akatemiassa jo tänään, jolloin se vahvistaa muodollisesti pääministerin valinnan. Tulos on selvä, koska ehdokkaita on vain yksi eli Juha Sipilä. Oppositio voi äänestää Sipilää vastaan, tyhjää tai kirjoittaa piruuttaan  äänestyslippuun minkä tähansa julkkiksen tai kulttihahmon nimen. Nähtäväksi jää, kuinka monta ääntä pääministerivaalissa saavat tällä kerralla sellaiset suuruudet kuin esimerkiksi Aku Ankka, Joulupukki tai Teuvo Hakkarainen.

2a. Hetki sitten eduskunta valitsi Juha Sipilän, joka on ehtinyt saada lempinimen "Kempeleen Corleone",  pääministeriksi äänin 128-62. Tyhjää äänesti kaksi ja poissa oli seitsemän kansanedustajaa.

3. Uudet hallituspuolueet eli keskusta, perussuomalsiset ja kokoomus julkaisivat eilen hallitusohjelmansa liitteineen. Hallitusohjelmasta ei tullut lyhyt, vaikka näin etukäteen luvattiin, sillä ohjelmassa, jolle on annettu juhlallinen nimi "Ratkaisujen Suomi", on 36-sivuinen pumaska. Tämän päälle tulee vielä kolmisenkymmentä sivua tiheästi kirjoitettua ohjelman liitettä.

4. Hallitusneuvotteluissa vahvistettiin eilen hallituksen ministeripaikat ja ministereiden välinen työnjako. Valtioneuvostossa on yhä edelleen 12 ministeriötä. Vaikka Juha Sipilä lupaili etukäteen ministeriöiden määrän alentamista, tavoitetta ei kyetty saavuttamaan, vaan hallitusneuvottelijoilta saatiin lakoninen ilmoitus, jonka mukaan  ministeriöiden määrän vähentäminen ei olekaan "järkevää".  Ympäristöministeriö oli määrä yhdistää maa- ja metsätalousministeriöön, mutta niin vain kävi, että ympäristöministeriö säilyy itsenäisenä. Joidenkin kaavailujen mukaan oikeus- ja sisäministeriö olisi voitu yhdistää keskenään - minulla oli uudelle ministeriölle valmiina jo vetävä nimikin eli "sisäisen turvallisuuden ministeriö" - mutta kumpikin ministeriö jatkaa edelleen omana yksikkönään.

5. Ministerien lukumäärä sitä vastoin alenee, mutta ei lähimainkaan niin paljon kuin alun perin suunniteltiin. Jyrki Kataisen hallituksessa oli 19 ministeriä ja Alex Stubbin hallituksessa 17 ministeriä. Juha Sipilä laskeskeli hallitustunnustelujen alkaessa, että ministereitä voisi olla vain 12, mutta niin vain kävi, että uudessa hallituksessa on 14 ministerinpaikkaa. Niistä keskusta sai kuusi, jolloin perussuomalaiset ja kokoomus saavat tyytyä kumpikin neljään paikkaan.

6. Persusuomalaiset ja kokoomus, käytännössä Timo Soini ja Alex Stubb,  kiistelivät loppuuun asti siitä, kummasta tulee ulkoministeri ja kumpi saa kontolleen hallituksen raskaimman (paskaisimman) ministeripaikan eli valtiovarainministerin salkun. Lehtietojen mukaan kiistan ratkaisu tapahtui vasta eilen illansuussa eli tarkkaan sanottuna kello 19.48, jolloin Timo Soini tykönänsä päätti, että hän ei ota vastaan valtiovarainministerin paikkaa, vaan haluaa ulkomisteriksi.

7. Timo Soinia on helppo syyttää rintamakarkuruudesta ja ulkomaille pakenemisesta. Kritiikkiin on hyvät perusteet, sillä muistamme hyvin, miten Timo Soini on vuoden verran motkottanut Jyrki Kataisen pakenemisesta ulkomaille komissaarin tehtäviin. "Toinen sai potkut (Jutta Urpilainen), toinen otti hatkat (Jyrki Katainen)," tämä oli yksi Timo Soinin lukemattomista sloganeista. Ulkoministerin paikka on valtiovarainministerin salkkuun verrattuna suhteellisen helppohoitoinen, koska ko. ministeri voi matkustella milloin missäkin kissanristiäisisä, eikä hänen tarvitse olla läheskään aina eduskunnan ministeriaitoissa kuuntelemassa opposition loputonta räksytystä maan julkisen talouden huonosta hoidosta.

8. Timo Soini tähyää jo vuoden 2018 presidentin vaaleihin, mutta Luoja meitä varjelkoon visiolta, jossa Timo tepastelee naama virneessä tasavallan pressana! Timo on vasta 52-vuotias, mutta näyttää usein aika rasittuneelta 62-vuotiaalta, jonka elopainon voi arvioida olevan reilut 130 kiloa. Toivoa sopii, että Timon kestää ulkoministeriä odottavan matkustusrääkin - kyllä se monissa raveissa käynnin joka tapauksessa vastapainoksi vaatii. Voi vain kuvitella, millaista kummastusta Euroopassa ja "muillakin mantereilla" Soinin valinta ulkoministeriksi herättää. Kysytään, että mitä ihmettä nuo hullut suomalaiset nyt ovat meneneet tekemään. Ensin niillä oli Tarja Halonen, sitten tuli Lordi, sen jälkeen PKN ja nyt vihon viimeisenä villityksenä tämä populisti-Paksukainen!

9. Timo Soini antoi eilen näytteen englanninkielen taidostaan. Hän ei suinkaan vastaillut toimittajien kyysmyksiin englanniksi, vaan luki paperille kirjoitetun pitkänpuoleisen tekstin englanniksi. Ei tuo kovin vakuuttavalta silti vaikuttnut, sillä kirjoituksen tankkaaminen sisälsi monta ääntämisvirhettä.  Kansainvälinen media ei tyydy Brysselissä, Strasbourgissa tai Lontoossa  kuuntelemaan Timo Soinin englanninkielistä sisälukua, vaan uudelta ulkoministeriltä halutaan saada suoria vastauksia suoriin kysymyksiin.  

10. Alexander Stubb ja Erkki Tuomioja olivat edustavia ja kielitaitoisia ulkoministereitä, mutta Timo Soinista ei voida parhalla tahdollakaan sanoa samaa. Mies kuvittelee olevansa ulkopolitiikan briljantti ekspertti oltuaan 1,5 vuotta EU-meppinä ja johdettuaan neljä vuotta eduskunnan ulkoasiainvaliokuntaa. Valiokuntaa, jota tasavallan presidentti ja ulkoministeriö eivät aina viitsineet tai halunneet informoida tärkeistä ja ajankohtaisista ulkopoliittisista kysymyksistä.

11. Persujen kolme muuta ministeriä ovat puolutusministeri Jussi Niinistö (44), sosiaali- ja terveysministeri Hanna Mäntylä (40) ja sokerina pohjalla oikeus- ja työministeri Jari Lindsröm (49). Jussi Niinistö, joka johti viime kaudella eduskunnan puoustusvaliokuntaa, oli itseoikeutettu valinta puolustusministeriksi. Hänet Timo Soini on käytännössä jo valinnut seuraajakseen persujen puheenjohtajaksi. Aika outoa, että maan ulkoisen turvallisuuden kannalta kaksi avainministerin paikkaa eli ulko- ja puolustusministerin salkut menivät saman puolueen edustajille. Jussi Niinistö on historian tutkija ja maanpuolustuskorkeakoulun dosentti, joka vielä 90-luvulla vaati Karjalan palauttamista.

12. Hanna Mäntylä on toisen kauden kansanedustaja ja Jussi Niinistön tavoin puolueen varapuheenjohtaja. Hän on kotoisin Torniosta ja siviiliammatiltaan perushoitaja tai erityisnuorisotyöntekijä, jonka sosiaalityön opinnot Lapin yliopistossa jäivät kesken. Mäntylä on melko hiljainen hissukka, mutta häntä pidetään (silti) Timo Soinin luottonaisena. Saa nähdä, pärjääkö perushoitaja Mäntyla ministerinä paremmin kuin edeltäjänsä Laura Räty (kok), joka on siviiliammatiltaan lääkäri, mutta ei päässyt vaaleissa eduskuntaan sorruttuaan Lasse Männistön kanssa noloon tuolinvaihtoleikkiin.

13. Myös Jari Lindström on toisen kauden kansanedustaja, joka toimi yli 20 vuotta paperimiehenä Voikkaan tehtaalla, kunnes siirtyi politiikkaan jouduttuaan työttömäksi tehtaan lopetettua toimintansa. Myöhemmin Lindström kouluttautui laborantiksi. Valtioneuvostossa ei ole erityistä työministeriötä, mutta niin vain tähänkin hallitukseen nimitettiin työministeri. Lauri Ihalaisen ministerikaudela Suomen työttömyys kohosi ennätyslukuihin, mutta jostakin syystä Ihalaista pidettiin hallituksen yhtenä parhaana ministerinä. Työministeriksi Lindström valititin siksi, että hän on ollut työttömänä. Työministeri ei kuuleman mukaan voi vaikuttaa mitenkään työttömyyden vähenemiseen; näin on ainakin selitetty. Työministerin salkku voitaisiin siis antaaa kenelle tahansa. 

14. Eikä tässä vielä kaikki, sillä Jarpalle annettiin myös oikeusministerin tehtävät; oikeusministerin ei ole enää pariinkymmeneen vuoteen tarvinnut olla juristi. Edellinen ei-juristi oli demareiden Paavo Lipposen luottonaisena tunnettu Leena Luhtanen, mutta hänelle kävi köpelösti, sillä häntä ei ministeripostin jälkeen valittu enää eduskuntaan. On todella jännittävää nähdä, selviääkö Lindström oikeusministerin tehtävistä, ja jos selviää, niin miten. Miehen "arvoja" kuvastaa hyvin se, että hän on rivikansanedustajana kannattanut kuolemanrngaistusta, mutta tämän hän nyt hieman jo kokemusta hankkineena poliitikkona tietenkin kiistää; hän oli kuulemma vain kertonut "voivansa harkita" ko. rangaistuksen hyväksymistä. Niinpä niin!

15. Oikeusministerin tehtävien uskominen kansanedustajalle, joka ei ole juristi ja jolla ei ole muutakaan korkeakoulututkintoa, osoittaa, miten vaatimattomana ja kevyenä postina oikeusministerin salkkua poliitikkojen keskuudessa pidetään. Hallitusneuvotteluissa päätettiin, että esimerkiksi liikennerikoksista tuomittavia sakkorangaistuksia korotetaan tuntuvasti, samoin erityyppisistä raiskausrikoksia tuomittavia rangaistuksia. Vähäisempiä rikosasioita siirretään rikesakkomenettelyyn eli poliisin ratkaistavaksi - jälleen kerran, sillä tämä ei ole suinkaan ensimmäinen kerta, kun näin tapahtuu. Ministeri Lindstömillä on tuskin mitään sitä vastaan, että  esimerkiksi tuomioistuinlaitoksen menoja leikataan myös jatkossa yhtä kevein perustein kuin tähänkin asti on tehty.

16. Persujen eduskuntaryhmästä löytyi tosipaikan tullen eli puolueen hallitukseen menosta päätettäessä sentään yksi selkärankainen mies, nimittäin Vesa-Matti Saarakkala. Hänen mielestään persujen ei olisi ollut syytä mennä hallitukseen, joka suunnittelee maahanmuuton keventämistä ja lisälainan myöntämistä Kreikalle. Saarakkalan kanta ei edennyt kuitenkaan äänestykseen, sillä hänen ehdotustaan kukaan ei kannattanut. Selvää on, että Vesa-Matti Saarakkalan nimi ei nouse esille, kun persut päättävät tänään, kenet puolue haluaa eduskunnan ykköspuhemieheksi. Hallituksesta pois jätetty Sampo Terho olisi ollut ollut hyvä vaihtoehto puhemieheksi, mutta hän ilmoitti tänään, ettei ole kiinnostunut koko hommasta.

17. Perussuomalaiset on valinnut ehdokkaaksen eduskunnan puhemieheksi kaikkien yllätykseksi Maria Lohelan (36). Hän on toisen kauden kansanedustaja Turusta. Hänellä on, kuten puhemiehellä pitää ollakin, hyvä kielitaito, sillä hän on hum.kandi eli humanististen tieteiden kandidaatti, jonka pääaineena on ollut englanninkielen kääntäminen ja tulkkaus. Hyvä valinta, sillä nyt puhetta eduskunnassa johtaa nuori ja kielitaitoinen kaupunkilainen nainen. Onneksi persut eivät innostuneet valitsemaan puhemieheksi Lohelaa hieman kokeneempaa Kike Elomaata, vaikka hänkin on turkulaisia. Pienenä miinuksena voidaan mainita, että Maria Lohela on tullut tunnetuksi maahanmuuttovastaisista kannanotoistaan.

18. Keskusta, käytännössä Juha Sipilä iteroimalla, valitsi juuri äsken uudet ministerinsä. Elinkeinoministeriksi tulee Olli Rehn, liikenne- ja viestintäministeri on Anne Berner, maatalous- ja ympäristöministeri Kimmo Tiilikainen,  kunta- ja uudistusministeri Anu Vehviläinen sekä perhe- ja hyvinvointiministeri kaksi ensimmäistä vuotta Juha Rehula ja sen jälkeen toiset kaksi vuotta - jos hallitus pysyy niin kauan pystyssä - Annika Saarikko.  Aikaisempaa ministerikokemusta on Vehviläisellä, Tiilikaisella ja Rehulalla.

19. Yllätyksenä on ilman muuta pidettävä Anne Bernerin valintaa. Hän on yritysjohtaja ja hallitusammattilainen ja nyt sitoutumaton ensimmäisen kauden kansanedustaja. Hän on johtanut Perheyritysten liittoa. On mahdollista, että Juha Sipilä sai houkuteltua Bernerin huhtikuun vaaleissa keskustan ehdokkaaksi lupaamalla tälle ministerinsalkun, jos ja kun keskusta voittaa vaalit ja Sipilästä tulee pääministeri. Berner on aiemmin kertonut, että hän suostui vaaleissa keskustan ehdokkaaksi Juha Sipilän pyynnöstä. Lupauksen ministerinsalkusta Sipilä lienee antanut myös Olli Rehnille, josta hän kaavaili ensisijaisesti hallituksensa ulkoministeriä. Anne Bernerillä on myös Sveitsin kansalaisuus ja hänen kotikielensä on sveitsinsaksa.

20. Keskustasta hallituksen ulkopuolelle jäivät sellaiset vanhat konkarit kuin Mauri Pekkarinen, Seppo Kääriäinen ja Matti Vanhanen - Sirkka-Liisa Anttilasta nyt puhumattakaan. Matti Vanhanen voi kenties lohduttautua sillä, että hallitukseen valittiin Perheyrityksen liitosta hänen entinen esimiehensä Anne Berner. Keskusta saattaa valita Vanhasen ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtajaksi ja Kääriäisen eduskunnan varapuhemieheksi.

21. Kokoomus valitsi hallituksen entiset ministerinsä eli Stubbin ohella Petteri Orpon, josta tuli sisäministeri,  Sanni Grahn-Laasosen, joka valittiin nyt opetus- ja kulttuuriministeriksi, ja Lenita Toivakan, joka jatkaa ulkomaankauppaministerinä, jolle kuuluvat myös kehitysasiat. Jokseenkin yllätyksetön ja mielikuvitusta vailla oleva valinta siis. Kahdeksan vuotta ministerinä putkeen istuneesta Paula Risikosta tulee varapuhemies.

                    Häh- häh- hää… musta tuli kuin tulikin ulkoministeri…

944. Toimi Kankaanniemi ja seksi

            Kun elämä vielä hymyili, eli Toimi tarkastuttamassa valtakirjaansa 

1. Hallitusneuvotteluja käydään ja Smolnassa on laukannut jos jonkinsorttista poliitikkoa ja asiantuntijaa, varsinaisia lobbareita sisään ei ole kuitenkaan päästetty. Juha Sipilän neuvotteluissa osoittamaa tasaisen harmaata tyyliä ja johtajuutta on kiitelty maasta taivaisiin aina presidentti Sauli Niinistöstä alkaen. 

2. Jopa suomalaisen poliitiikan muutamaksi vuodeksi jättävä ja Luxemburgiin pankkitehtävien pariin luikahtava Jan Vapaavuori äityi lauantaina TV1:ssä ylistämään Sipilää "suureksi johtajaksi". Timo Soini ja Alex Stubb loistavat Smolnan tiedotustilaisuuksissa kuin Naantalin aurinko ja kehua retostelevat kilvan ja häpeilemättä kolmen hallituspuolueen me-henkeä  niin, että oikein pahalta välillä tuntuu. Ajatella nyt, aikuiset miehet ja entiset poliittiset veriviholliset!

3. EU:n komissio on kovana, eli antaa Suomelle varoituksen, vaatii Suomea panemaan, oikeastaan siis laittamaan, julkisen taloutensa ja kilpailukykynsä kuntoon ja uhkailee Suomea holhoukseen asettamisella. Mutta tällaisilla "pikkuasioilla" ei tunnu olevan meillä, ainakaan Sipilän, Soinin ja Stubbin mielestä,  minkäänlaista merkitystä. Kyllä me aina tuollaisista pikku murheista ja talouslamoista selviydymme, mehän selviydyttiin, peijakas vieköön, talvisodastakin!

4. Keskusta, perussuomalaiset ja Juha Sipilä haukkua räksyttivät Kataisen ja Stubbin hallituksia joka viikko ja eduskunnan jokaisena istuntopäivänä juuri siitä, ettei hallituksella ole johtajuutta eikä kipeitä päätöksiä saada aikaan. Nyt kun keskusta on suurin puolue ja Sipilästä on tulossa pääministeri, kaikki tuntuu muuttuneen. Eduskunta, nykyisin siis tämä "Sibelius Akatemia", ei ole ollut kunnolla koolla kuukauteen eikä toimitusministeriönä toistaiseksi jatkava Stubbin  hallitus ole enää edes yrittänyt tehdä minkäänlaisia  päätöksiä, vaikka maan taloudella menee aina vaan huonommin ja työttömyys sen kuin kasvaa.  

5. Kello käy ja kesä tulee, mutta hallitusta ei vain näy eikä niitä jo monta vuotta kaivattuja merkittäviä päätöksiä päästä tekemään. Vaikka hallitus saataisiin kokoon tämän kuun aikana, hallituksen järjestäytymiseen ynnä muuhun sellaiseen kuluu sen verran aikaa, että hallitus tuskin ehtii tehdä kunnon päätöksiä ennen Juhannusta. Jussin päivän jälkeen ministerit säntäävätkin sitten lomille ja ilmoittavat "palaavansa asiaan" vasta joskus syksyllä. Kaiken piti maassa Juha Sipilän johtajuuden ansiosta muuttua, mutta muuttuuko sittenkään? Aleneeko edes ministereiden lukumäärä kahteentoista ja luopuuko hallitus poliittisista valtiosihteereistä, kuten Sipilä lupasi ennen vaaleja? Ei tietenkään, sillä "me elämme nyt niin vaikeita aikoja", että "Isänmaan etu" vaatii kaikkien yhteistä ponnistusta! 

6. Kesällä Sipilä, Soini ja Stubb eivät harrasta politiikkaa, vaan keskittyvät harrastuksiinsa. Timppa  kasvattaa rasvaprosenttiaan käymällä raveissa, kun taas Alex yrittää alentaa sitä kilpailemalla triathlonissa. Juha puolestaan voidaan tavata näpräilemästä verstaallaan uuden häkäpönttöauton tai kakkaroiden kimpussa.

7. Mutta kevennetään nyt kuitenkin hiukan, sillä ympärillämme ei ole vain ikäviä asioita ja pelkkää synkkyyttä, vaan toki myös piristävistä asioista uutisoidaan. Otetaanpa esille vaikkapa tämänaamuinen uutispommi: Toimi Kankaanniemi (persut) on lähettänyt naisille, vieläpä "vieraille naisille",  ympäri maata "seksiviritteisiä" viestejä ja ehdottanut näille suoraan seksiä! Näin kertoo Keskisuomalainen (KSML), joka ilmestyy Jyväskylässä; Toimi on harjoittanut em. viestittelyä lähellä Jyväskylää eli kotipitäjästään Uuraisilta käsin.

8. KSML:n uutisen mukaan Toimin kohteikseen valitsemat naiset asuvat eri puolilla Suomea ja ovat mukana perussuomalaisten puoluetoiminnassa. Naisten mukaan Kankaanniemi on ehdottanut heille suorasanaisesti seksiä. Aluksi Toimi on keskustellut naisten kanssa politiikasta, mutta tämän jälkeen hän oli siirtynyt ns. suoran toiminnan alueelle seksiin liittyvillä ehdotuksillaan.

9. Reiluna ja uskollisena aviomiehenä ja muutenkin uskovaisena tyyppinä - Toimi on istunut 24 vuotta vuotta Kristillisen liiton kansanedustajana (1987-2011) ennen kuin loikkasi  viime vaaleissa persuihin - Kankaanniemi myöntää lähetelleensä naisille seksiin liittyviä viestejä:

"Olen ollut tavattoman tyhmä ja harkitsematon. Olen kertonut viesteistä vaimolleni, ja hän tietää ja ymmärtää. Tämä on raskas asia äänestäjille, jotka ovat minuun luottaneet. Pyydän anteeksi tekojani ja menettelyjäni. Ei ole muuta tehtävissä kuin katua ja pyytää anteeksi. Olen epätäydellinen ja virheitä tekevä ihminen. Nämä ovat tosi pahoja virheitä". Hän sanoi myös, että "Facebook on huono kaveri". 

10. Persujen puheenjohtaja Timo Soini kommentoi KSML:n uutista toteamalla, että Kankaanniemen harkintakyky on pettänyt täydellisesti. Kankaanniemi on entinen kristillisdemokraattien ministeri ja presidenttiehdokas. Hän putosi eduskunnasta vuoden 2011 vaaleissa, mutta teki huhtikuun vaaleissa onnistuneen paluun  eduskuntaan persujen ehdokkaana. 

11. Toimi Kankaanniemi, joka tunnetaan Timo Soinin luottomiehenä, on osallistunut meneillään oleviin hallitusneuvotteluihin ja häntä on veikkailtu myös uuden hallituksen ministeriksi. Vaalituloksen perusteella eduskunnan puhemiehen paikka kuuluu perussuomalaisille ja kokenutta Kankaanniemeä on pidetty yleisesti vahvimpana ehdokkaana puhemiehen paikalle.

12. Toimi saa nyt haudata ministeritoiveensa eikä häntä valita myöskään eduskunnan puhemieheksi. Hänet voidaan erottaa kurinpidollisista syistä persujen eduskuntaryhmästä, ainakin joksikin aikaa. Persut haluavat kenties katsoa, parantaako Toimi, joka on jo 65-vuotias, tapansa, eli malttaako hän mielensä eikä esitä enää naisille, ainakaan eduskunnassa oleville, seksiin liittyviä kysymyksiä ja toiveitaan.

13. Perussuomalaisten porukka on kutsunut hallitusneuvotteluihin myös muitakin veteraaneja. Puolueen edustajana ns. strategiaryhmässä on ollut mukana eläkkeellä oleva prosessioikeuden professori Erkki Havansi (73), joka on paiskonut eläkkeelle siirryttyään hommia puolueen eduskuntaryhmän lainopillisena neuvonantajana. Smolnan rappusia on tv-kuvissa harpponut vetävällä askeleellaan ylöspäin myös ex-kansanedustaja ja entinen liikenneministeri Raimo Vistbacka (69). Haluaisiko Timo Soini palkita heistä jomman kumman - tuskin nyt sentään molemmat - ministerin salkulla? Jos persut saisi hallituksesta oikeus- tai sisäministerin paikan, saattaisi Raimo Vistbacka olla vahvoilla. Hän on pitkäaikainen kansanedustaja (1987-2011) entinen Alajärven piirin nimismies ja tuntee poliisi- ja oikeusasiat siten ikään kuin vanhasta muistista. Vistbacka luopui eduskunnasta vuoden 2011 vaaleissa, mutta ehkä vanha suola on alkanut yhtäkkiä janottaa nyt, kun hallituksen ovet persuille auki sepposen selällään. 

14. Jos oikeusministeriltä edellytetään lakimiehen tutkintoa, laissa tästä vaatimuksesta on tosin jo reilut 10 vuotta sitten luovuttu, voisi keskustasta nousta ministeriksi 27-vuotias uusi kansanedustaja Antti Kurvinen. Vahvoilla oikeusministeriksi voisivat olla myös keskustalaiset kansanedustajat Esko Kiviranta (65) ja lappilainen porotilan emäntä Eeva-Maria Maijala, sillä molemmilla on juristin tutkinto. En silti jaksa uskoa, että he olisivat kovin kiinnostuneita hyvää kielitaitoa ja runsasta ulkomailla matkustelemista edellyttävästä oikeusministerin salkusta, sillä Kiviranta lempiharrastuksena on maanviljely ja Maijalan puolestaan porotilatalous Savukoskella. Kokoomuksen ehdokkaana oikeusministeriksi voisi tulla kysymykseen kansanedustaja Antti Häkkänen (30).

                                     Yhtään valehtelematta, ainakin näin pitkä….

943. Kenestä seuraava oikeusneuvos?

1. Poliisilylijohtajan viran lisäksi parhaillaan on meneillään myös korkeimman oikeuden (KKO) jäsenen eli oikeusneuvoksen viran täyttäminen. Olen selostanut aiemmin useita oikeusneuvoksen virkanimitystapauksia. 

2. Tällä kerralla KKO:n jäsenen virkaan on ilmoittautunut 14 lakimiestä, joista kaksi on pyytänyt, ettei heidän nimeään saatettaisi julkisuuteen. En paljasta heidän nimiään, mutta voin omana mielipiteenäni todeta, ettei näilä kahdella liene mahdollisuutta tulla virkaan nimitetyksi.

3. Muut 12 hakijaa ovat KKO:n tiedoksi toimittaman listan mukaan - ilmeisesti ilmoittautumisjärjestyksessä - seuraavat 

Tuomo Antila, Kirsti Uusitalo, Päivi Hirvelä, Asko Välimaa, Jukka Lindstedt, Tuomas Pöysti, Petri Mäntysaari, Ari Kyllönen, Anne Ekblom-Wörlund, Markku Fredman, Riitta Ollila ja Jaakko Rautio.

4. Hieman toistakymmentä hakijaa siis - virallisesti siis virkaan ilmoittautujaa - mikä on aika lailla normimäärä; joskus oikeusneuvoksen virkaan on ilmoittautunut parikymmentä lakimiestä. Edellisen kerran KKO:n jäsenen virkaan virkaan nimitettiin 2013 hovioikeudenlaamanni, OTT Mika Huovila, joka toimi Ulvilan murhajutun "ensimmäisellä kierroksella" hovioikeuden ao. jaoston puheenjohtajana.

5. Nyt virkaan ilmoittautuneista ovat jo aikaisemmin samalla asialla olleet ainakin Hirvelä, Välimaa, Lindstedt, Kyllönen, Ekblom-Wörlund ja Fredman. Viimeksi mainittu ansaitsee kohta "veteraanihakijan" nimikkeen, sillä tämä lienee jo viides kerta, kun Fredman on ilmoittautunut jäsenen virkaan. Ehkä Markulla vihdoinkin tärppää, sillä kuuluhan hän myös nyt kärkihakijoiden joukkoon.

6. On hyvin vaikea ellei suorastaan mahdotonta ennustaa, kuka tulee virkaan nimitetyksi. Tämä riippuu yksinomaan KKO:sta, sillä tunnettu tosiasia on, että KKO täydentää itse itseään. Ylimmän oikeuden jäsenen virkaan on paria noin 40 vuotta sitten sattunutta poikkeusta lukuun ottamatta nimitetty aina juristi, jota KKO on täysistunnossaan virkaan esittänyt.

7. Usein jäsenen virkaan on nimitetty lakimies, joka on saanut KKO:n sisältä epävirallisen "vinkin" eli kehotuksen tai toivomuksen ilmoittautua virkaan. Julkisuudessa tästä puhuttiin viimeksi 2010, jolloin oikeusneuvoksen virkaan nimitettiin asianajaja Ari Kantor. Korkein oikeus voi siten päättää tavallaan jo etukäteen, kenet se haluaa saada virkaan, jolloin virallinen ilmoittautumismenettely on lähinnä vain teatteria; virantäyttö muistuttaa kutsumenettelyä.

8. Toinen epäkohta koskee epätietoisuutta siitä, millaisen taustan ja kokemuksen omaavan  lakimiehen KKO kulloinkin haluaa saada jäsenistöönsä. Tässäkään asiassa eli viranhaun avoimuudessa ei ole tapahtunut minkänlaista kehitystä, vaikka sanotusta epäkohdasta ja ns. täsmähaun puolesta ovat kirjoittaneet monet lakimiehet. Jäsenen virkaan ilmoittautuu joka kerta - kuten nytkin - eri alojen asiantuntijoita ja juristeja, mutta KKO ei paljasta etukäteen suunnitelmiaan. Se kertoo vasta valtioneuvostolle tekemässään virkaesityksessä, haluaako se saada oikeusneuvoksen virkaan esimerkiksi hovioikeustuomarin, alioikeustuomarin, asianajajan, yliopiston professorin, lainsäädäntöneuvoksen vai syyttäjän.

9. Tällä kertaa oikeusneuvokseen virkaan näyttäisi ilmoittautuneen kolme hovioikeustuomaria (Antila, Uusitalo ja Kyllönen), muttei yhtään käräjätuomaria tai käräjäoikeuden laamannia. Hakijoista yksi on markkinaoikeustuomari (Ekblom-Wörlund), yksi asianajaja (Fredman), kolme lainvalmistelijaa (Lindstedt, Välimaa ja Rautio) ja kaksi yliopisto-opettajaa (Mäntysaari ja Ollila). Päivi Hirvelä on taustaltaan valtiosyyttäjä, joka toimii nykyisin ihmisoikeustuomioistuimen tuomarina. 

10. Yllättävin nimi hakijoiden joukossa on Tuomas Pöysti, sillä hän on VTV:n eli Valtiontalouden tarkastusviraston pääjohtaja. Pöysti on Lapin yliopiston kasvatti, joka on väitellyt tohtoriksi oikeusinformatiikasta. Hän voisi olla "kova sana" täytettäessä KHO:n jäsenen virkaa, mutta nyt on kyse yleisen tuomioistuimen jäsenen virasta. Mutta kaikki on toki mahdollista, ja mistäpä sitä tietää, vaikka juuri Pöysti olisi nyt ollut KKO:sta tulleen vinkkauksen kohteena.

11. Lakonisesti voitaisiin todeta, että nimityksen oikeusneuvokseen virkaan saa henkilö, jolle KKO:n sisältä on vinkattu virasta ja kenties myös kehotettu ilmoittautumaan siihen. Sitä, onko tällä kerta näin tapahtunut ja ketä on kehotettu ilmoittautumaan, emme tiedä. Tietoa ei ole myöskään siitä, millaisen kokemuksen omaan juristin KKO haluaisi nyt saada kokoonpanoonsa. Kaikki on siis yhtä salamyhkäistä ja sisäänlämpiävää kuin aina ennenkin! 

12. Jos minulta tiedusteltaisiin kärkiehdokkaita, niin sanoisin, että tuohon joukkoon kuuluvat  Päivi Hirvelä, Asko Välimaa, Markku Fredman, Kirsti Uusitalo ja Jaakko Rautio. 

13. Kun Pauliine Koskelo siirtyy ensi vuoden alusta EIT:n tuomariksi, voitaisiin loogisesti ajatellen otaksua, että KKO saisi uuden jäsenen vastavuoroisesti  EIT:stä eli nimitetyksi tulisi Päivi Hirvelä. Toisaalta uuden jäsenen virka täytetään 1.9. lukien ja Hirvelän pesti EIT:ssa päättyy vasta vuoden lopussa. KKO:ssa tulee tänä vuonna avoimeksi myös toinen oikeusneuvoksen virka, johon Hirvelä ehtii ilmoittautua. Lainvalmistelijoiden "kiintiöstä" vahvin kandidaatti virkaan lienee Asko Välimaa.

942. Mikä hallituksen nimeksi?

1. Iltalehti on julistanut leikkimielisen kilpailun Juha Sipilän tulevan hallituksen lempinimestä. Lukijoilta kysytään, mikä olisi paras mahdollinen nimi uudelle hallitukselle.

http://www.iltalehti.fi/uutiset/2015051219674104_uu.shtml

2. Juha Sipilä heitti viime viikolla ilmoille nimiehdotuksen Trio Ässät, mutta se tuskin kelpaa, koska tuonniminen kolmikko on oikeasti olemassa; se on oululainen humppayhtye. Esille on tuotu myös lyhenne SSS-miehet  jota esitti Sdp:n puoluevaltuuston puheenjohtaja, kansanedustaja Tarja Filatov. Tarja näyttää olevan liikkeellä katkeroituneena siitä, että valtakunnan "ainoa oikea hallituspuolue" eli demarit jätettiin kylmästi ja syytä suotta hallitusneuvottelujen ulkopuolelle. 

3. Filatovin ehdotus, jota on kannattanut mm. kansanedustaja Maarit Feldt-Ranta (sdp), ei kuitenkaan sopimattomana kelpaa, koska lyhenteestä tulee aivan ensimmäiseksi mieleen natsiajan SS-järjestö. 

4. Ben Zyskowicz on paheksunut demarinaisten nimiehdosta. Toivottavasti hän ei kantele oikeuskanslerille, jolta saataisiin kanteluun nahkapäätös joskus parin vuoden kuuttua tai kenties vasta seuraavien eduskuntavaalien jälkeen.

5. Timo Soini on ehdottanut nimeä "perussinimusta", mutta se ei vaikuta kovinkaan tarttuvalta tai iskevältä. Kansanedustaja Nasima Razmyar (sdp) puolestaan on ehdottanut nimikettä "konservatiivihallitus", mutta se lienee kaikista ehdotuksista tylsimmästä päästä eikä anna anna aihetta laajempaan kommentointiin. IL:n mukaan hitiksi on noussut lyhenne "PersKeKo", mutta alatyylisenä ilmauksena sitä ei voitane hyväksyä.

6. Sellaiset nimikkeet kuin "Hupu, Tupu ja Lupu", "Karhukopla", "Kolmen kopla", "Punaniskat", "Troikka" jne. ovat puolestaan liian tavallisia ja ikään kuin hätäpäissään ilmoille heitettyjä ehdotuksia.

7. Jotakin parempaa olisi keksittävä, mutta blogistin mieleen ei tule osuvaa nimeä. Ajatuksissa pyörivät lähinnä vain sellaiset sanat kuin koomikot, kyynikot tai "kylmää kyytiä", mutta sellaisenaan mikään niistä ei kelpaa.  Eivät liioin nimet  "Kolmen kupla" , "Kolmen keikka" tai "Kolmospesä". Viimeksi mainittu ei tosin olisi hassumpi nimi.

8. Nimiasiaa on syytä kysyä lukijoilta, joten antakaapa kuulua! 

941. Kenestä Mikko Paateron seuraaja?

1. Kevät on erilaisten juhlapäivien aikaa, jolloin siniristiliput vedetään salkoihin. Muutama viikko sitten pidettiin eduskuntavaalit ja parhaillaan ovat meneillään hallitusneuvottelut. Viikko sitten juhlittin Vappua, jolloin Havis Amanda sai perinteisen lakkinsa lennokilla ja Espan puisto ja Tähtitorninmäki pullistelivat humalaisista juhlijoista.

2. Tällä viikolla on vietetty toisen maailmansodan päättymistä ja Venäjällä voitonpäivän 70-vuotisjuhlallisuuksia. Moskovan Punaisella torilla on parhaillaan menossa suuri sotilasparaati, jota länsimaiden johtajat eivät sattuneesta syystä kunnioita läsnäolollaan. Suomessa on silti myös tänään liputuspäivä, sillä nyt vietetään Eurooppa-päivää. Suomen liittymisestä Euroopan Unioniin on kulunut 20 vuotta. Huomenna juhlitaan Äitienpäivää, ja liput kiskotaan jälleen tankoihin, satoi tai paistoi.

3. Tänä vuonna ja vieläpä samana päivä eli 1.8. jää eläkkeelle kaksi tunnettua poliisimiestä, mikä olisi myös hyvä syy juhlia. Toinen heistä on Helsingin poliisin väkivaltayksikön johtaja Juha Rautaheimo ja toinen poliisiylijohtaja Mikko Paatero. Juha Rautaheimo on antanut lehdille useita jäähyväishaastatteluja. HS:ssa on tänään laaja juttu Rautaheimosta ja tunnetuista murhajutuista, joissa hän on ollut esitutkinnan johtajana.

4. Mikko Paatero nimitettiin poliisiylijohtajan virkaan 2008, jolloin muodollisen nimityspäätöksen teki valtioneuvosto. Tosiallisesti Paateron kuitenkin poimi tehtävään sisäministeri Anne Holmlund (kok), joka on Paateron puoluetoveri. Sattui vielä niin "somasti", että Holmlund ja Paatero ovat molemmat kotoisin Satakunnasta Porin lähistöltä. Paatero, joka oli virkaan tullessaan jo 60-vuotias, oli toiminut aikaisemmin reilut 25 vuotta Länsi-Suomen läänin lääninpoliisijohtajana. Holmlundin valinta tuli monille täydellisenä yllätyksenä, sillä Paateron katsottiin olevan Turussa eläkevirassaan.

5. Mikko Paateron viranhoidosta voidaan olla monta mieltä, sillä toiset kiittävät ja toiset moittivat. Itse en ole pitänyt Paateron tyylistä ja tavasta hoitaa virkaansa, kuten monista blogijutuista voidaan havaita; olen lanseerannut käsitteen "paaterointi". Olen käsitellyt Paateron toimintaa 35:ssä eri kirjoituksessa.

6. Mutta kaikki loppuu aikanaan ja hyvä niin. Mikko Paateron virka on ollut  haettavana ja hakijoiden nimet ovat jo tiedossa. Poliisiylijohtajan virasta on tehty määräaikainen, joten Paateron seuraaja nimitetään virkaansa viideksi vuodeksi. Nimityksestä päättää Juha Sipilän sinivalkoinen hallitus. Uudella sisäministerillä tulee olemaan nimitysmenettelyssä tärkeä rooli.

7. Poliisiylijohtajaksi pyrkii yhdeksän hakijaa. Heidän joukossaan ovat poliisihallituksen kaikkien yksiköiden johtajat eli Seppo Kolehmainen, Tomi Vuori ja Jyrki Wasastjerna. Virkaa ovat hakeneet myös KRP:n päällikkö Robin Lardot, Itä-Uudenmaan poliisipäällikkö Kari Rantala - hän toimi aiemmin Liikkuvan poliisin päällikkönä -  sekä sisäministeriön poliisiosastosta Kauko Aaltomaa ja Sanna Heikinheimo. Poliisiylijohtajan virkaa on hakenut myös valtakunnansyyttäjä Matti Nissinen.

8. Kenestä uusi poliisiylijohtaja? Poliisihallituksen ja ministeriön poliisiosaston johtajat sekä KRP:n päällikkö ovat vahvoja hakijoita. HS:ssa haastateltiin eilen sisäministeriön kansliapäällikköä Päivi Nergiä. Hänen mielestään "ei voida ajatella, että uusi poliisiylijohtaja pitäisi välttämättä saada ulkoa". Nerg näyttää ajattelevan, että uusi poliisipomo olisi valittava "talon sisältä", siis joko poliisihallitusta tai ministeriön poliisiosastoa edustavien hakijoiden joukosta.

9. Olen toista mieltä. Poliisihallituksen ja koko poliisikunnan uskottavuuden kannalta uusi ylijohtaja olisi syytä valita poliisikunnan ulkopuolelta. Suomalaisten luottamus poliisiin on ollut viime vuosina laskussa. Poliisin uskottavuutta on ravistellut pahiten Helsingin huumepoliisin päällikköön Jari Aarnioon liittyvä monitahoinen ja varsin törkeitä rikoksia koskeva rikostutkinta. Näyttää siltä, että huumepoliisi on voinut "mellastaa" aika lailla mielensä mukaan eli annetuista ohjeista ja määräyksistä piittaamatta. Näin on tapahtunut mm. siksi, että poliisijohto ei ole välittänyt puuttua epäkohtiin ja että huumepoliisin valvonta on ollut retuperällä. 

10. Vastuu asioiden huonosta hoidosta kuuluisi poliisihallitukselle ja viime kädessä poliisiylijohtajalle. Esimerkiksi Jari Aarnion tapauksen tiimoilta vastuunkantajia ei ole kuitenkaan ilmaantunut, vaan kaikki "päälliköt" ovat kertoneet toimineensa asianmukaisesti, kiistävät vastuunsa, vierittävät sitä muille ja/tai vähättelevät ilmiselviä epäkohtia. Jos uusi poliisiyijohtaja valitaan poliisihallituksen sisältä tai ministeriön poliisiosastosta, on pelättävissä, että vastuussa olevia tultaisiin suojelemaan ja tapahtuneet rikkeet ja laiminlyönnit lakaistaisiin maton alle, jolloin "meno" voisi jatkua samaan malliin myös jatkossa.

11. Minusta uudeksi ylijohtajaksi olisi nimitettävä Matti Nissinen. Hän on tosin jo 59-vuotias, mutta  Mikko Paatero oli ko. virkaan tullessaan suunnilleen samanikäinen tai hieman vanhempi. Nissinen ei ole toiminut ainoastaan ylimpänä syyttäjänä, vaan hän on ollut ennen valtionsyyttäjäksi tuloaan parikymmentä vuotta poliisihallinnon palveluksessa, ensin viitisen vuotta nimismiehenä ja sen jälkeen reilut 10 vuotta lääninhallituksen poliisitarkastajan viroissa. Matti Nissisellä olisi ylijohtajan virkaan monipuolisempi kokemus kuin Mikko Paaterolla. Nissinen on pärjännyt ylimpänä syyttäjänä hyvin, uudistanut koko syyttäjälaitosta järkevästi ja nauttii alaistensa vankkaa luottamusta. 

12. Mikko Paatero ilmoitti poliisiylijohtajaksi tullessaan, että hän kokee päätehtäväkseen poliisien oikeuksista ja eduista huolehtimisen, siis poliisikunnan oikeusturvan takaamisen. Lausuma ihmetytti minua suuresti, sillä poliisin tehtävänä on kansalaisten turvallisuudesta huolehtiminen. Poliisiylijohtaja ei ole poliisikunnan edunvalvoja. Uuden poliisiylijohtajan nimitysasiassa on kysymys myös arvoista. Ylijohtajaksi on valittava henkilö, joka kantaisi huolta, ei vain poliisien eduista á la Paatero, vaan ennen kaikkea ihmisten turvallisuudesta.

940. Hallituspohja selvisi

1. Tänään selvisi, mitkä puolueet aloittavat varsinaiset hallitusneuvottelut ja muodostavat mitä ilmeisimmin myös hallituksen. Hallitustunnustelija Juha Sipilä ilmoitti päätöksestään iltapäivällä klo 17.

2. Hallitukseen tulee vain kolme suurta puoluetta eli Keskusta, Perussuomalaiset ja Kokoomus. Niillä on eduskunnassa vankka enemmistö eli 124 kansanedustajaa. Pieniä puolueita Juha Sipilän hallitukseen ei tule, mikä on hyvä asia. Jyrki Kataisen sixpack -hallitus oli jo alun perin outo ja lähes mahdoton pitää ruodossa varsinkin vihreiden ja vasemmistoliiton jatkuvan räksytyksen ja sooloilun takia.

3. Oppositioon jää viisi puoluetta:  Sdp, Vihreät, Vasemmistoliitto, Rkp ja Kristilliset (Kd). Niiilä on eduskunnassa yhteensä 76 kansanedustajaa.

4. Juha Sipilä kertoi harkinneensa myös Rkp:n ottamista hallitusneuvotteluihin. Tämä on ymmärrettävää, sillä onhan Carl Haglund onnistunut puolustusministerinä hyvin.  Jos ministereiden määrä vähenee, niin kuin on suunniteltu, Rkp:n poisjättämistä voidaan pitää oikeana ratkaisuna, sillä ministeripaikat jaetaan vain kolmen puolueen kesken. Rkp on istunut hallituksissa yhtäjaksoisesti 36 vuotta, joten puolueelle tekee hyvää jäädä välillä oppositioon, mistä käsin se tulee tukemaan useimpia hallituksen esityksiä. Rkp:n poisjäänti helpottaa persujen ja Timo Soinin asemaa hallituksessa, sillä perussuomalaiset ovat suhtautuneet ruotsalaisiin nuivasti. Ruotsin kielen asemaa Rkp:n poisjäänti ei uhkaa.

5. Erinomaisen hyvää hallitusratkaisussa on se, että Sipilä päätti valita hallitukseen demareiden sijasta kokoomuksen. Sdp kärsi huhtikuun vaaleissa jo toisen perättäisen rökäletappion ja sen rivit ovat pahasti hajallaan hallitukseen menon suhteen. Puolueen puheenjohtaja Antti Rinne on tullut tunnetuksi oudoista lausunnoistaan ja riidanhaluisuudestaan Stubbin hallituksessa. Oppositiossa demareilla on tilaisuus koota voimiaan ja valita seuraavassa puoluekokouksessa Antti Rinteen tilalle parempi ja sopivampi henkilö. Erkki Tuomioja olisi tietenkin halunnut kovin mieluusti jatkaaa ulkoministerinä, mutta Alex Stubbista tulee varmasti yhtä hyvä ulkoministeri. 

6. Vihreiden ja vasemmistoliiton poisjääntiä uudesta hallituksesta on myös tervehdittävä tyydytyksellä. Paavo Arhinmäellä ja Ville Niinistöllä oli tilaisuus näyttää kyntensä Kataisen hallituksen ministereinä, mutta he eivät onnistuneet tehtävässään. Kaverit alkoivat pikku hiljaa hallitustyön edetessä räksyttää, soloilla ja moittia suureen ääneen suuria hallituspuolueita, erityisesti kokoomusta. Vaalitaktisista syistä Paavo ja Ville päättivät jättää hallituksen kokonaan, minkä jälkeen heidän räksytyksensä kasvoi lähes sietämättömäksi. Nyt Niinistöllä ja Arhinmäellä ja heidän puolueillaan on tilaisuus jatkaa hallituksen ulkopuolella ja harjoittaaa "rakentavaa oppositiopolitiikkaa".  Onneksi olkoon! 

7. Selvältä näyttää, että Timo Soinista leivotaan uuden hallituksen valtiovarainministeri, jolloin Alex Stubbista tulee ulkoministeri. Jos hallituksessa on14 ministeriä, keskusta ottanee niistä kuusi, jolloin persut ja kokoomus saisivat kumpikin neljä ministerinsalkkua. Persujen ministerit on melko helppo arvata: Soini, Jussi Niinistö, Sampo Terho ja Hanna Mäntylä. Keskustan ja kokoomuksen ministereitä on vaikeampi ennustaa. 

939. Juha Sipilän ensimmäinen kupru

1.  Keskustan puheenjohtaja Juha Sipilä vaahtosi ennen vaaleja kymmeniä kertoja, miten hän lähtisi hallitustunnustelijana tavoittelemaan yhteiskuntasopimusta. Sopimuksen tarkemmasta sisällöstä Sipilä ei halunnut puhua. Selvää oli, että sopimuksen taakse oli saatava kaikki keskeiset työnantaja- ja palkansaajajärjestöt. 

2. Vaalit on pidetty ja Sipilä tunnustelee hallituspohjaa ja -ohjelmaa. Hallituksen pohjasta Sipilän on määrä ilmoittaa tänään ja tämän jälkeen alkavat varsinaiset hallitusneuvottelut. Tähän mennessä Sipilä on, yllättävää kyllä, uhrannut paljon enemmän aikaa ja vaivaa yhteiskuntasopimuksen synnyn eteen kuin hallitustunnusteluille. Alkuviikon aikana Sipilä on "ravannut ympäri kaupunkia" keskustelemassa  keskusjärjestöjen (EK, Suomen Yrittäjät, SAK, STTK ja Akava) ja jopa suurimpien ammattiliittojen johtajien kanssa. Uudesta ja uljaasta yhteiskuntasopimuksesta oli määrä ilmoittaa tänään torstaina.

3. Mutta asiassa kävi toisin eli juuri niin kuin edellisessä blogijutussa ennustin: Persiilleen meni koko "haastava harjoitus" ja  vieläpä nololla tavalla. Juha Sipilä sai taustajoukkoineen, joihin kuuluivat mm. Matti Vanhanen, Olli Rehn ja Anne Berner, aikaan vain varsin raakilemaisen luonnoksen, joka ei kelvannut kummallekaan osapuolelle, ei varsinkaan palkansaajien keskusjärjestöille, jotka ykskantaan tyrmäsivät Sipilän hankkeen. Sopimuksen hinta olisi ollut palkansaajille liian kova.

4. Juha Sipilän järjestöiltä ja liitoilta saamat vastaukset olivat niin kielteisiä, että hän ilmoitti jo eilen klo 21.01 blogissaan lyövänsä asiassa hanskat tiskiin: yhteiskuntasopimusta ei ole mahdollista saada aikaan eikä sitä koskevia keskusteluja kannata jatkaa. Sipilä ei saanut aikaan edes järjestöille annettavaa sopimusehdotusta. 

5. Nolosti siis kävi, mutta pitihän tämä toki jo arvata. Sipilän hanke ("harjoitus") ei ollut ainoastaan haastava tai vaikea, vaan yksinkertaisesti epärealistinen ja lähes pähkähullu. Sopimuksella tavoiteltiin Sipilän mukaan viiden prosentin "tuottavuushyppyä", joka olisi merkinnyt mm. työajan pidennystä 2,5 viikolla vuodessa, loma-aikojen lyhentämistä, pekkaspäivistä luopmista jne.  

6. Kuvitteliko Sipilä tosissaan, että tuollainen kaiken kattava sopimus saataisiin runnotuksi parissa kolmessa päivässä? Jos kuvitteli, niin silloin tulevan pääministerin realismin taju voidaan perustellusti asettaa kyseenalaiseksi. Jos työmarkkinajärjestöt eivät ole  10-20 vuoden aikana päässeet sopimukseen työajoista, irtisanomisehdoista, työelämän joustoista yms. työelämän kysymyksistä, on täysin epärealista odottaa, että sovintoon päästäisiin parissa kolmessa päivässä keskustalaisen poliitikon johdolla.

7. Sipilä lienee ajatellut, että annetaan ay-liikkeen ja työnantajien tehdä likainen työ, jotta hallituksen toiminta olisi helpompaa. Tuottavuusongelmien poistamiseksi edettiin jonkinlaisella rusinat pullasta -periaatteella. On hämmästyttävää, millaisella innolla poliitikko ja tuleva pääministeri ryhtyi vetämään tosiasiallisesti työmarkkineuvotteluja, vaikka hänen olisi tullut keskittyä hallituksen muodostamiseen ja hallitusohjelman valmisteluun. Sipilä eteni väärässä järjestyksessä ja epäonnistui tavoitteessaan. 

8. Sipilä sanoi, ellei gallup-huumassa suorastaan kerskunut, ennen vaaleja, että hän noudatta politiikassa tulos tai ulos -periaatetta. Ts. jos hän pääministerinä epäonnistuu tavoitteissaan, hän ei jää roikkumaan politiikkaan, vaan luopuu tehtävistään. Nyt Sipilä on kompastunut jo ennen hallitustyön aloittamista ensimmäisessä suuressa tavoitteessaan eli yhteiskuntasopimuksen aikaansaamisessa. Hänen hallituksensa joutuu ottamaan käyttöön todella kovat keinot, siis sellaiset, jotka merkitsevät julkisen talouden "sopeuttamista" eli valtion ja kuntien menojen leikkaamista vaalikauden aikana noin 10 miljardilla eurolla.

9. Juha Sipilä ei voi tässä tilanteessa valita hallitukseen Sdp:tä, joka on lähinnä ay-liikkeen jatke, sillä mainittu puolue tulisi tekemään hallituksessa kaikkensa jarruttaakseen välttämättömiä uudistuksia ja estääkseen tarvittavista menoleikkauksista ("sopeutuksista") päättämistä. Hallitus, jossa olisivat mukana sekä demarit että perussuomalaiset, olisi todellinen "känkkäränkkä-hallitus", joka riitelisi keskenään tärkeistä uudistuksista ja kaatuisi viimeistään parin vuoden kuluttua. Tuollaista riskiä Sipilä ei voi ottaa, mikä tarkoittaa sitä, että hallituspuolueeksi nousee demereiden sijasta kokoomus.

10. Punamultahallitus, jonka valtiovarainministerinä istuisi Antti Rinne, olisi näinä vaikeina aikoina isänmaan edun kannalta epäsuotava ja suorastaan kauhistus. Rinne osoitti todellisen luonteensa ja riitelynhalunsa jo Alex Stubbin hallituksessa. Kaikkeen on toki syytä varautua, mutta demareiden ottaminen hallitukseen olisi Juha Sipilältä ja keskustalta todella tyhmä teko. 

938. Hallitusta pukkaa, mutta millaista?

1. Eduskuntavaaleista on kaksi viikkoa ja hallitustunnustelija Juha Sipilä on esittänyt kysymyksiä puolueille, ei kuitenkaan keskustalle eli itselleen, sukkuloinut keskusteluissa, pitänyt melko mitään sanomattomia tiedotustilaisuuksia jne.  

2. Eikä tässä kaikki, sillä vaikka ennen vaaleja muuta lupailtiin, hallitustunnusteluissa eivät hyöri mukana vain poliittiset puolueet ja niiden johtohenkilöt, vaan niihin osallistuvat omalla tavallaan myös  työmarkkinajärjestöt eli  Elinkeinoelämän keskusliitto (EK), SAK, STTK, Akava ja mitä muita niitä vielä onkaan. 

3. Työmarkkinaosapuolten kanssa Sipilä on käynyt yhteiskuntasopimusta koskevia keskusteluja ja esittänyt järjestöjen harkittavaksi mm. työajan pidennystä sadalla tunnilla eli kahdella ja puolella viikolla vuodessa. Sipilän ehdotus, jota hänelle on ehdottanut EK, ei ole ottanut tulta ja tämä on yksi syy sille, ettei kunnollista yhteiskuntasopimusta saada aikaan. Sipilä saa puserrettua työmarkkinajärjestöjen kanssa korkeintaan ympäripyöreän julistuksen, joka ei sido ketään. SAK, STTK ja muut järjestöt haluavat ensin nähdä hallituksen kokoonpanon ja hallitusohjelman sisällön.

4. Tästä tuli mieleen, että pitäisikö hallituksen ottaa poliittisten puolueiden lisäksi myös SAK:ta ja EK:ta edustavat ministerit, jotta sopasta tulisi mahdollisimman sekava. Sdp:n puheenjohtajan sijasta hallitukseen voitaisiin ottaa esimerkiksi SAK:n puheenjohtaja Lauri Lyly ja STTK:n pomo Antti Palola. Näin ei tule tapahtumaan ja heitin em. ajatuksen ilmaan vain siksi, että minusta Juha Sipilän tapa kytkeä ko. etujärjestöt näin näkyvällä tavalla hallitustunnusteluihin, on yllättävä. 

5. Joutuisiko Juha Sipilä luopumaan myös joistakin muista ennen vaaleja antamistaan lupauksista, kuten esimerkiksi ministereiden määrän alentamisesta? Jyrki Kataisen hallituksessa oli 19 ja Alex Stubbin pätkähallituksessakin 17 ministeriä. Sipilä sanoi enenn vaaleja, että 12 on riittävä määrä ministereitä. Sipilä lupasi heittää pellolle myös ministereiden poliittiset valtiosihteerit. Kun puolueilla näyttää olevan kova pyrky hallitukseen, käynee niin, että hallitukseen tulee ainakin 15 ministeriä eikä valtiosihteereistäkään raaskita luopua. 

6. Hallitusohjelmasta ei ilmeisesti saada vain Juha Sipilän lupailemaa suppeaa stretegista julistusta, vaan puolueet haluavat, että paperista tulee paljon yksityiskohtaisempi. Tätä ennakoi myös se, että Sipilä esitti tunnusteluvaiheen aikana puolueille 15-kohtaisen kysymyslistan, joka sisältää useita alakohtaisia kysymyksiä.

7. Juha Sipilä kertoi eilen, että varsinaisiin hallitusneuvotteluihin - nyt on siis käyty vasta tunnusteluja - kutsuttavat puolueet ovat selvillä ylihuomenna torstaina. Selvää on, että hallitusovi sulkeutuu tässä vaiheessa vasemmistoliitolta, koska sen esittämät talouslinjaukset poikkeavat täydellisesti muiden puolueiden kannoista. Jatkoneuvotteluista karsiutuvat myös vihreät, jotka eivät halua olla samassa hallituksessa perussuomalaisten kanssa. Persut tuntee vihreitä kohtaan vähintään yhtä vahvaa vastenmielisyyttä kuin vihreät heihin. 

8. Paavo Arhinmäen puheenjohtajan palli heiluu ja hän saa  varmuudella vastaehdokkaan puolueen puheenjohtajavaalissa. Yksi vastaehdokas on Li Andersson, tämä uudempien aikojen Hertta Kuusinen. Löytyisikö Paavolle, ikuiselle valtiotieteen ylioppilaalle, jokin säällinen työpaikka eduskunnan ulkopuolelta? Aluksi Arhinmäki voisi ilmoittautui vaikkapa Jääkiekkoliiton puheenjohtajaksi, kun Kalervo Kummola jättää paikkansa liiton johdossa. Paavohan on pelimiehiä, jolla on kokemusta, miten railakkaasti olympialaisten tai MM-kisojen hikistä pronssimitalia juhlitaan.

9. Tässä vaiheessa on hieman ennenaikaista veikata, mitkä puolueet selviytyvät perjantaina aloitettavien varsinaisten hallitusneuvottelujen jälkeen hallitukseen. Selvältä näyttää, että hallitukseen tulee kolme suurinta puoluetta, jolloin yksi iso puolue jää oppositioon. Yhtä selvää on, että Sdp ja kokoomus eivät mahdu samaan hallitukseen, sillä snobimainen Alex Stubb tympii Antti Rinnettä ja Stubb puolestaan inhoaa syvästi Rinnettä, vaikka hän herrasmiehenä puhuukin julkisesti muuta. Kolmanneksi on selvää, että Sipilä haluaa Timo Soinin ja persut hallitukseen, jonne persuilla on ilmiselvä halu ja suorastaan vimma.

10. Päävaihtoehtoja jää siis kaksi: 1) ns. porvarihallitus, jonka muodostavat keskusta, perussuomalalset ja kokoomus, ja 2) ns. punamultahallitus, jossa ovat mukana keskusta, perussuomalaiset ja Sdp. Todennäköistä vakuttaa, että Sipilä kelpuuttaisi Rkp:n hallitukseen kummassakin vaihtoehdossa. Espoolaiset Timo Soini ja Carl Haglund mahtuvat hyvin samaan hallitukseen, sillä he eivät inhoa toisiaan läheskään niin paljon kuin Antti Rinne ja Alex Stubb toisiaan. Toinen takiaispuolue eli Kd (kristilliset) voidaan ottaa mukaan porvarihallitukseen, mutta punamultahallitukseen sitä ei ilmeisesti huolittaisi.

11. Jääkö oppositioon Sdp vai kokoomus? Tämä on hallituksen muodostamisen pääkysymys. Timo Soini ja Antti Rinne jättäisivät mieluusti kokoomuksen oppositioon, mutta pallo on keskustalla ja viime kädessä Juha Sipilällä. Miksi Sipilä haluaisi ryhtyä hallitsemaan maata kahden "känkkäränkkäpuolueen" eli Sdp:n ja persujen kanssa, eikö yksi sanotunlainen puolue riittäisi? Sdp:n mukanaolo hallituksessa voisi tosin auttaa edellä mainitun yhteiskuntasopimuksen syntymistä. 

12. Mutta jos työajan kaavailtu pidennys kelpaa SAK:lle, STTK:lle ja AKT:lle,  niin yhtä vähän se kelpaisi myös Sdp:lle, eivätkä persutkaan sitä varmaankaan lämpimästi kannata. Kokoomuksen mukanaolo hallituksessa edesauttaisi työelämän uudistusten aikaansaamista, teollisuuden kilpailukyvyn palauttamista ja investointi-ilmapiirin paranemista, jotka ovat työttömyyden alentamisen kannalta tärkeitä asioita. 

13. Jos järki voittaa, niin Juha Sipilä muodostaa porvarihallituksen, johon tulevat keskustan lisäksi mukaan perussuomalaiset, kokoomus, Rkp ja mahdollisesti vielä Kd. Olisi perin outoa, että vaikka eduskunnassa on erittäin vahva porvarienemmistö, hallitukseen haluttaisiin väen väkisin mukaan vasemmistopuolue Sdp, joka kärsi vaaleissa jo toisen peräkkäisen rökäletappion, jonka johtohenkilöt kinastelevat ja ovat eri meiltä keskenään ja jonka puheenjohtajan lausunnot ja toimet eivät herätä sellaista luottamusta, jota uuden hallituksen yhteistyö välttämättä tarvitsisi.

937. KKO:n suulliset käsittelyt vähentyneet

1. Muutoksenhakumenettely suomalaisissa  tuomioistuimissa on, toisin kuin useissa muissa maissa, ollut jo tsaarinajoista lähtien, kirjallista. Asiat ratkaistaan yksinomaan kirjallisen aineiston perusteella, jolloin oikeudessa ei kuulla asianosaisia, todistajia tai asiantuntijoita.

2. Hovioikeuden osalta kirjallisesta menettelystä säädetään OK 26 luvun 12 §:ssä ja korkeimman oikeuden osalta OK 30 luvun 21a §:ssä. Paikallisissa hallinto-oikeuksissa ja korkeimmassa hallinto-oikeudessa (KHO) asioiden kirjallinen käsittely on vielä yleisempää kuin yleisissä tuomioistuimissa.  

3. Muutoksehakuinstanssi voi kyllä toimittaa suullisen käsittelyn, jota hovioikeuden osalta kutsutaan pääkäsittelyksi. KKO:n suullisesta käsittelystä on säännöksiä OK 30:20:ssä. Käytännössä suulliset käsittelyt ovat kuitenkin olleet erittäin harvinaisia. Niin harvinaisia, että KKO:n suullinen käsittely ylitti aikaisemmin uutiskynnyksen.

4. Vuonna 2014 korkein oikeus toimitti ennätykselliset 15 suullista käsittelyä; samana vuonna KKO:ssa ratkaistiin runsaat 2 000 valitusasiaa. KKO:n kotisivulle on koottu lista viime vuonna toimittuista suullisista käsittelyistä.

http://korkeinoikeus.fi/fi/index/ajankohtaista/suullisetkasittelyt/2014.html

5. Nyt tahti näyttää kuitenkin muuttuneen huonompaan suuntaan. Korkein oikeus ei ole nimittäin toimittanut tänä vuonna vielä yhtään suullista käsittelyä. Valittajat pyytävät toki edelleen usein suullisen käsittelyn pitämistä, mutta pyyntöihin ei ole suostuttu. Osasyynä tilanteeseen lienee tuomioistuinlaitoksen resurssien vähäisyys, josta erityisesti KKO:n presidentti on usein huomattanut. KKO:ssa ajateltaneen, että kun tuomioistuimille on jatkossakin on luvassa lähinnä vain resurssien supistuksia, niin me kevennämme sitten omaa työtämme emmekä toimita suullisia käsittelyjä.

6. Oikeusturvan kannalta sanotunlainen ajattelu on lyhytnäköistä ja jopa vaarallista. Tuomioistuimen suullinen käsittely tarjoaa kirjallista menettelyä paremmat edellytykset valitusasioiden perusteelliselle selvittämiselle ja ratkaisemiselle.