1. Blogijutussa nro 943/13.5.-15 kirjoitin korkeimmassa oikeudessa (KKO) avoinna olevan jäsenen eli oikeusneuvoksen viran täyttämisestä. Mainitsin kirjoituksessa virkaan ilmoittautuneiden lakimiesten nimet.
2. Tänään KKO on esittänyt, että 1.9.2015 täytettävään jäsenen virkaan nimitetään hovioikeudenneuvos, oikeustieteen lisensiaatti Tuomo Antila. Antila on 47-vuotias ja hän työskentelee nykyisin Helsingin hovioikeuden jäsenenä. KKO:n tiedotteessa kerrotaan lyhyesti Antilan tähänastisesta urasta. Antila on julkaissut vuonna 2007 kirjan "Edunvalvontavaltuutus".
KKO:n tiedote
3. Oikeusministeriö tulee piakkoin esittelemään viran täyttöä koskevan asian valtioneuvoston yleisistunnossa. Päätöksen nimitysasiassa tekee tasavallan presidentti. Antilan nimitys on kuitenkin varmaa, sillä valtioneuvosto ja presidentti eivät poikkea KKO:n virkaesityksistä. Käytännössä KKO täydentää itse itseään.
4. Tuomo Antilalla on monipuolinen kokemus, mikä on varmaankin ollut eräs virkaesitystä puoltava peruste. Hän ohitti valinnassa useita vanhempia ja kokeneempia juristeja. Jotkut pitivät melko varmana, että KKO esittäisi virkaan EIT:n tuomarina vuoden 2007 alusta toiminutta Päivi Hirvelää, jonka virkakausi Strasbourgissa päättyy tämän vuoden lopussa.
5. En tunne Tuomo Antilaa, mutta olen kuullut eri tahoilta, että häntä pidetään taitavana lakimiehenä. KKO saa siten hänestä pätevän ja pitkäaikaisen jäsenen. 2000-luvulla useimmat KKO:n jäsenet on nimitetty virkaan yli 50-vuotiaina.
6. Muistan nyt, että olen itsekin ja jo aika kauan sitten pannut merkille, että Tuomo Antila on taitava juristi. Tämä käy ilmi ennakkopäätöksestä KKO 1999:63, jossa sillloinen vt. nuorempi oikeussihteeri Antila toimi KKO:n esittelijänä. Tapauksessa oli kysymys yhdestä lempiaiheestani eli väittämistaakasta (OK 24:14.2, nykyisin ko. säännös on OK 24:3.2:ssa ) ja toisaalta tosiseikkaan vetoamisen prekludoitumisesta hovioikeudessa (OK 25:15.2, nykyisin OK 25:17.1). Antila jätti ratkaisuun KKO:n päätöksestä poikkeavan mietintönsä, mikä näyttää olevan nykyisin melko harvinaista.
KKO 1999:63
7. En ryhdy tässä tarkemmin analysoimaan ko. ratkaisua. Olen kritisoinut sitä muutaman sivun verran Lakimies-lehdessä vuonna 2000 (numero 8) julkaistussa artikkelissani "Väittämistaakasta vieläkin vähäsen" (sivut 1155-1169). KKO joutui ratkaisussa äänestämään. Enemmistö eli presidentti Olavi Heinonen ja oikeusneuvokset Mikko Tulokas ja Markku Arponen olivat sitä mieltä, etteivät alemmat oikeudet olleet rikkoneet väittämistaakkanormia. Enemmistön perustelut ovat kuitenkin hyvin niukat ja minun v. 2000 esittämäni arvion mukaan myös virheelliset; olen samaa mieltä edelleen.
8. KKO:n vähemmistö (Palaja ja Suhonen) perusteli omaa mielipidettään enemmän ja enemmistöä paremmin. Minusta selvästi parhaimmat perustelut asiassa esitti - kuten myös edellä mainitussa artikkelissani totesin - kuitenkin jutun esittelijä Tuomo Antila. Hän oli mietinnössään väittämistaakan tiukan soveltamisen kannalla; olen itse ollut kirjoissani ja artikkeleissani samalla kannalla. Antila ratkaisi myös prekluusiokysymyksen oikein ja kirjoitti ratkaisuehdotukselleen tältäkin osin asianmukaiset perustelut.
9. Kehuin Lakimies-lehden jutussani myös Tuomo Antilan omaksumaa pro et contra -argumentointia ja perustelutapaa. Totesin, että Antilan ko. tapauksessa harjoittama pro et contra -näkökohtien avoin punninta on esimerkillistä tuomion perustelemista. Hieman piruillakseni - minulla on sellaiseen joskus taipumusta - lisäsin vielä, että olisi toivottavaa, jos myös KKO:n jäsenistö alkaisi pikku hiljaa siiirtyä ko. perustelemistavan käyttämiseen. Toivomukseni on kuultu, sillä nykyisin KKO:n perustelut ovat parantuneet ja myös pro et contra -perusteluja käytetään useimmissa tapauksissa.
10. Olen edelleen sitä mieltä, ettei KKO ratkaissut tapauksessa 1999:63 väittämistaakkaa oikein. Mutta mitäpä tuolle nyt enää mitään mahtaa! Vastaus siihen, miten ko. tapaus olisi tullut ratkaista, löytyy Tuomo Antilan mietinnöstä. Kuten sanottu, se on hyvä, mutta vielä täydellisempi se olisi ollut, jos esittelijä olisi viitannut perusteluissaan myös oikeuskirjallisuudessa väittämistaakasta ko. osin esitettyihin käsityksiin.
11. Kuten tiedämme, oikeuskirjallisuuteen viittaaminen tuomion perusteluissa on ollut KKO:ssa pannassa, käytännössä siis itse asiassa kiellettyä. Muiden maiden ylimmissä tuomioistuimissa sitä vastoin on vallalla toisenlainen käytäntö. Ehkäpä käytäntö - tässäkin suhteessa siis - kuitenkin pikku hiljaa muuttuu, kun KKO:een saadaan entistä enemmän todella päteviä jäseniä.
12. Viime syksynä Helsingin yliopistossa tarkastettiin OTL Jari Vaitojan 500-sivuinen ja muutenkin seikkaperäinen väitöskirja "Väittämistaakka, tuomarin kyselyvelvollisuus ja pakottavaan yksityisoikeudelliseen sääntelyyn perustuvien vaatimusten tutkiminen siviiliprosessissa". Se on oikein hyvä ja perusteellinen väitöstutkimus. Vaitoja käsittelee kolmessa eri kohdassa myös ratkaisua KKO 1999:63 (s. 78, 81 ja 86). Minulle ei valitettavasti selvinnyt, hyväksyykö Vaitoja KKO:n ratkaisun vai ei. Väittelijän olisi kannattanut kiinnittää huomiota myös jutun esittelijän mietinnössä esitettyihin näkökohtiin.
24 kommenttia:
Päivi Hirvelä on virkavapaalla valtionsyyttäjän tehtävästään. Hän voi Suomeen palattuaan palata myös syyttäjän virkaansa. On väitetty, myös Wikipediassa, että Hirvelä olisi EIT-virkaa hakiessaan liioitellut kokemustaan tuomarin työstä. Jos tämä pitää paikkansa, ei olisi kovin kummallista, jos KKO ei esitä häntä uudeksi jäsenekseen. Toisaalta käsitettä "tuomarintyö" voidan tulkita niinkin, että se kattaa myös esim. hovioikeuden esittelijänä toimimisen.
Erityisen hyvänä Antilan nimityksessä voi pitää sitä, että noin KKO:een saadaan Suomen lainkäyttöön perehtynyt jäsen Koskelon edustaman kapea-alaisen kansainväliseen oikeuteen perehtyneen henkilön sijasta. Valtaosa jutuista kun kuitenkin ratkaistaan Suomen oikeuden perusteella. On tärkeää, että KKO:ssa säilyy edes jonkinlainen tieto siitä, missä "alemmissa oikeuksissa" tällä hetkellä mennään. Pienenä puutteena Antilassa näen sen, ettei tällä liene käräjätuomarikokemusta.
Vm. anonyymillä näyttää olevan varsin omalaatuinen ja luultavasti jonkinlaiseen henkiklökohtaiseen kaunaisuuteen perustuva näkemys KKO:n "kapea-alaisuudesta". KKO:ssa on 19 jäsentä, joilla kaikilla on kyllä erinomainen tieto siitä, missä alemmissa oikeuksissa tällä hetkellä "mennään" ja mitä Suomen laki sanoo.
KKO ei voi tietenkään ratkaista yksinomaan juttuja sillä perusteella, mkä on esimerkiksi käräjäoikeuksien käytäntö KKO:een saatetuissa jutuissa. KKO joutuu usein muuttamaan sanottua käytäntöä ja ennakkopäätöksillään kehittämään oikeutta.
Suomalainen tuomioistuimen esittelijä on omanlaisensa oikeusinstituutio, jolla ei Ruotsia lukuun ottamatta ole vastinetta muualla. Rooli on jotain paljon enemmän ja itsenäisempää kuin mannermaalla tyypillinen tuomarin avustaja. Lähin vertailukohta on unionin tuomioistuimen julkisasiamies. Esittelijän tehtävänimikkeen kääntäminen englanniksi on sen vuoksi hankalaa. Erilaisissa sanastoissa on hyvin yleinen selittävä käännös jo vuosia ollut Assistant Judge. Sen käyttämisessä ei siis kenenkään kohdalla ole mitään epäkorrektia. On ilmeistä, että Hirvelänkään tapauksessa kyse ei ole ollut mistään muusta. Tähän vain on joku omiin ihmisoikeuksiinsa tyytymätön keksinyt tarttua, ja juttu "valetuomarista" on somessa levinnyt sinne ja tänne ilman, että kukaan tietää, mistä se on saanut alkunsa.
Assistant Judge saattaa olla osuva nimike ainakin niiden hovioikeuden kokeneempien esitteklijöiden osalta, jotka yksittäisissä jutuissa kuuluvat jäseninä hovioikeuden ratkaisukokoonpanoon.
Mutta pohdittaessa tuomareiden lukumäärää Suomessa ja muissa maissa, suomalaiset jättävät kyllä aina "laskuistaan" pois kaikki hovioikeuden, hallinto-oikeuden, KKO:n ja KHO:n esittelijät. Jos nimittäin esittelijät otettaisiin ko. laskennassa huomioon ja mukaan, havaittaisiin, että Suomessa on muihin maihin verrattuna todella paljon "tuomareita".
Monipuolinen kokemus on tuomarille aina hyväksi, kuten blogistikin on tuomariuran osalta kirjoittanut. Mutta yksi ihminen ei ehdi joka paikkaan. Käräjäoikeuden tuomarin kokemus ei Antilan kohdalla ole kovin iso puute, kun käräjätuomarin työ ei kuitenkaan opeta kovin paljon lakimiehelle, joka on ollut hovioikeudessa ja korkeimmasssa oikeudessa töissä.
Suomalaiseen oikeuskulttuuriin ei kuulu se anglo-saksinen perinne, että tuomarilta edellytetään usein muun ohella asianajokokemusta. Sen työn näkökulma olisi tuomarille melko kouluttava. Palkka ei vaan usein ole kilpailukykyinen.
Toisin kuin anonyymi antaa ymmärtää, KKO:en on todellisuudessa nimitetty esimerkiksi viimeisten 20 vuoden aikana useita jäseniä suoraan käräjäoikeuksista, tuollaisia jäseniä KKO:ssa on tälläkin hetkellä muutama kappale.
Anonyymi on väärässä myös väittäessäämn, ettei KKO:een olisi nimitetty jäseniksi asianajaji. Kyllä on, ensimmäisen kerran jo 1970 -luvulla. Nykyisin KKO:n jäsenistöön taitaa kuulua kolme jäsentä, jotka ovat toimineet päätoimisina advokaatteina. KHO:n jäseneksi on nimitetty asianajaja esimerkiksi tänä vuonna.
Nykyisin myös käräjäoikeuksiin ja joskus myös hovioikeuden tuomareiksi nimitetään asianajajia tai yleisiä oikeusavustajia.
Noita hovin juttusijaistajia aletaan kohta kutsua peräti asessoreiksi, jos Könkkölän ja kumppaneiden toimikunnan kaavailut pääsevät toteutumaan.
Suomen Asianajajaliitto on 5.6. myöntänyt Vuoden oikeusteko -palkinnon KKO:n presidentti Pauliine Koskelolle. Tunnustus myönnetään merkittävästä oikeudenmukaisuuden edistämisestä yhteiskunnassa.
http://www.asianajajaliitto.fi/viestinta/tiedotteita_ja_lausuntoja/asianajajien_vuoden_oikeusteko_-palkinto_pauliine_koskelolle_rohkeasta_julkisesta_keskustelusta.8936.new
Merkittävästä oikeudenmukaisuuden edistämisestä KKO:n Koskelolle. Sallikaa minun nauraa!
AA-liiton mukaan Koskelo sai palkinnon "rohkeasta julkisesta keskustelusta". Paljon paremmin oikeudenmukaisuutta yhteiskunnassa voitaisiin toki edistää, ei pelkällä keskustelulla, vaan oikeusturvaa ja oikeudenmjukaisuutta edistävillä teoilla.
Koskelo sanoi "pystin" vastaanottaessaan, että "oikeudenhallinnon menoleikkaukset voivat perustua vain toimintatapojen uudistamiseen". Koskelon mukaan leikkauksia ei pitäisi tehdä sitomatta niitä uudistuksiin. Koskelo korostaa määrärahojen vähentämisen tarvetta leikkausten edellytyksenä.
Koskelon lääke on yksinkertaisesti sellainen, että kun esimerkiksi tuomioistuimilta leikataan, tuomioistuinten työtä pitää keventää - ja rutkasti. Esimerkiksi valitusoikeutta käräjäoikeudesta hovioikeuteen pitää Koskelon "opin" mukaan rajoittaa jatkokäsittelupajärjestelmän soveltamisalaa laajentamalla.
Onko tämä muka oikeudenmukaisuuden edistämistä?
Ei toki, vaan se on päin vastoin oikeusturvan rajoittamista ja oikeudenmukaisuuden kaventamista.
Ylimmän tuomioistuimen presidentin ei pitäisi koko ajan valitella resurssien puutetta ja riidella ja torailla OM:n ja maan hallituksen kanssa, vaikka tuomioistuinten määrärahoja ei lisätä, vaan niitä päin vastoin hieman supistetaan. Eikä "leikkauksiin" pitäisi missään nimessä "vastata" vaatimalla tuomioistuinten työn keventämistä, valitusoikeuden rajoittamista ja oikeudenkäynnissä asioivien ihmisten toimintamahdollisuuksia muutenkin rajoittamalla ja ja heidän oikeusksiaan kaventamalla.
Koskelo on tarkastellut ja tarkastelee edelleen koko ajan vain ja yksinomaan tuomareiden ja tuomioistuinten asemaa, siis sitä, etteä näiden työtä kevennetään ja mukavoitetaan, mutta hän ei tunnu välittävään pätkän vertaa oikeusturvaa hakevien ihmisten asemaa ja oikeusturvaa.
Koskelo on nyt ennustanut hovioikeuksien vähenemistä; entiset ennustukset, vaiko toiveet, koskivat käräjäoikeuksia. Saa nähdä, miten alas voidaan mennä. Tässä skenaariossahan valitettavasti yhdistyy Koskelon halu keskittyä vaativiin eurooppalaisittain merkittäviin oikeusasioihin ja hallituksen into leikata aivan mitä hyvänsä. Puhuttaisiin edes selkokieltä siitä, että oikeuden saatavuuttahan tässä ollaan leikkaamassa.
Kyllä, juuri tästä on kysymys, oikeuden saatavuuden ja sen myötä oikeusturvan heikennyksestö!
Pauliine Koskeloa ollaan nyt, kun hän on lähdössä EIT:n tuomariksi ja "Eurooppaan" á la Jyrki Katainen, kehumassa ja kunnioittamassa kovasti. Hänet vihitään pika puolin Turun yliopistossa oikeustieteen kunniatohtoriksi. Tämän saman "tempun" hän on tehnyt aiemmin jo Helsingin yliopistossa ja Hankenilla.
Olis vaan väitelly aikonaan itse, ettei tarvitsi nyt tyytyä honoris causoihin!
Ne on aikamoisia "pellehommia" tuollaiset kunniatohtoriudet ja "Vuoden oikeusteko" -palkinnot! Niiden antajat yrittää lähinnä vain pönkittää omaa arvovaltaansa, kun ne valittee kohteekseen KKO:n presidenttejä, oikeuskanslereita sun muita vastaavaia tyyppejä.
Jaakko Jonkasta leivottiin jo muutama vuosi sitten Turun kunniatohtori. Millähän lihaksilla, voitaisiin kyynisesti kysyä.
Jonkalla oli riittävät näytöt.
Edellinen anonyymi ei tietäne, että Jonkka on väitellyt, ja väitöskirja oli erittäin korkeatasoinen.
Muuten olen sitä mieltä, että uusi oikeusministeri voisi käynnistää lainmuutoksen, jonka mukaan tuomarivalintalautakunta käsittelee myös KKOn ja KHOn jäsenten ja presidentin nimitysesitykset. Vastasyitä en keksi.
Tutustuin Antilaan henkilökohtaisesti 2000-luvun alussa hänen toimiessaan silloisen kuluttajavalituslautakunnan IX-jaoston puheenjohtajana, ja minä sivutoimisena esittelijänä jatko-opintojani lisärahoittaakseni. Lainopillisesti erittäin tarkka ja pätevä, pohdiskeleva ja perustelujen laadusta tinkimättömästi kiinni pitävä silloin tietysti nuori kaveri. Antilassa oli ainakin silloin kipinää, joka tarttui minuunkin. Antilan erityisala sinänsä oli perhe ja jäämistöoikeus, mutta hän hallitsi hyvin tietysti myös vakuutus- ja vahingonkorvausoikeutta. Niin kuin sanotaan, jos olet erityisen hyvä jossakin siviililainopin osa-alueessa, pärjäät noilla metodeilla ainakin jotenkuten myös muilla lohkoilla. Olisipa hänen kaltaisiaan juristeja enemmän viroissa myös alioikeuksissa, loppuisivat KKO:lta työt kokonaan, ja syystä.
Michael Saarikoski, AA, VT, OTT
Antilan nimityksen ainoa miinus lieneekin juuri tuo Saarikosken edellä mainitsema: Hyvällä tuomarilla oli käyttöä käräjä- ja hovioikeuksissa.
Erillisen pohdistelun aihe voisikin olla se, missä pätevimmistä voimista saataisiin paras hyöty irti. KKO:n kollegiossa hyötysuhde ei välttämättä ole optimaalinen.
Jep, jep!
Toki hyviä ellei peräti erinomaisia käräjätuomareita ("käteisiä") tarvittaan jatkossa entistä enemmän.
Äskettäin eli viime syksynä meillä on näet tulliut voimaan uusi laki seksuaalisesta ahdistelusta. Nyt poliisi on hukkumassa siitä tehtyihin rikosilmoituksiin ja tutkintoihjn. Anakin 150 tutkintapyyntöä ko. rikoksesta on tehty poliisille. Tyypillisenä teonkuvauksena on "mies työnsi kätensä naisen haaoihin"! Ei siis muuta kuin poliisin Karhu-ryhmä paikalle juttua tutkimaan, syyttäjät syyttämään ja tuomarit tuomitsemaan. KKO hukkuu kohta jutturuuhkiin tämän(kin) uudistuksen kanssa!
Sivistyneesti sanottuna "sain käsiini" äsken KKO:n tasavallan presidentille osoittaman 13-sivuisen virkaesityksen. Se on varsin tavanmukainen asiakirja, jossa aluksi käydään läpi kaikki virkaan ilmoittautuneet ja lyhyesti heidän pääasiallinen ammatillinen taustansa ja, vielä lyhyemmin, heidän koulutuksensa eli lähinnä vain se, kuka heistä on OTL tai OTT. Tähän pääpiirteittäiseen esittelyyn on käytetty kuusi sivua.
Yksi merkittävä puute virkaesityksessä minusta on. Siinä ei näet mainita sanallakaan yhdenkään hakijan (oikeastaan siis virkaan ilmoittautujan) kirjallista tuontantoa, eli sitä, mitä lainopillisia kirjoja nämä ovat julkaisseet. Selvää toki pitäisi olla, että jos viranhakija on kirjoittanut yhden tai kenties useampiakin päteviä juridiikkaa käsitteleviä teoksia, tällä pitäisi olla viranhaussa surempi merkitys kuin sillä, että joku toinen( siis "mitään kirjoittamaton") hakija on toiminut 2-3 vuotta KKO:n tai hovioikeuden esittelijänä.
Mutta näin ei KKO:n käsityksen mukaan ilmeisesti ole. Sen laatimassa virkaesityksessä hovoikeuden tai KKO:n esittelijänä toimiminen on kohotettu "arvoon arvaamattomaan", mutta pätevien oikeustieteellisistä julkaisuista ei mainita yhtikäs mitään. Outoa!
Tämä on yllättävää, mutta silti " linjassa" siihen nähden, että KKO ei juuri koskaan noteeraa ratkaisujensa perusteluissa oikeuskirjallisuutta, sillä KKo ei juuri koskaan viittaa perusteluissaan oikeuskirjallisuuden kannanottoihin. Tämä sama "vika" rasittaa myös KHO:n ratkaisuja.
Muiden maiden ylimpien tuomioistuinten käytäntö on tässä suhteessa täysin erilainen, sillä siinä viitataan hyvin usein, lähestulkoon aina, oikeuskirjallisuuteen ja toisinaan jopa "keskustellaan" oikeusoppineiden esittämien relevanttien näkökohtien kanssa.
Ehkä KKO ja KHO katsovat, että meillä Suomessa yliopistoihmiset, saati sitten ns. "käytännön miehet" (tai naiset) eivät julkaise koskaan "kunnollista" ja maininnanarvoista juridiikkaa käsitteleviä kirjoja tai artikkeleja. Oikeuskirjallisuudesta ei "tule" mitään hyvää, vaan kaikki "tarvittava" viisaus kehitellään KKO:n sisällä.
Jatkan tarkastelua eri kommentissa.
Jatketaan hieman lisää.
Tällä keralla KKO ei mainitse virkaesityksessään, miksi uusi jäsen on päätetty rekrytoida tuomioistuinlaitoksesta ja hovioikeudesta. Aiemmin kysymykseen tulevan kiintiön valintaa on sentään edes yritetty virkaesityksessä perustella, mutta nyt sitä ei ole tehty.
Finaaliin on päässyt kolme virkaan ilmoittaunutta eli Tuomo Anttilan lisäksi hovioikeudenneuvos Kirsti Uusitalalo ja OM:n osastopäällikkö Asko Välimaa; Välimaakin on toiminut KKO:n esittelijänä ja assistenttina yliopistolla. Kaikki kolme ovat oikeustieteen lisensiaatteja. Virkaan ilmoittautui myös muutama OTT (mm. Mäntysaari, Rautio, Lindstedt, Hirvelä, Ollila ja Pöysti), mutta he eivät - jostakin syystä - selviytyneet finaaaliin.
Loppukilpailuun ei selviytynyt myöskään AA Markku Fredman, mutta hän onkin julkaissut pari vuotta sitten lähes 1 000-sivuisen ja todella hyvän lainopillisen opuksen nimeltään "Rikosasianajan käsikirja", eivätkä tällaiset "kirjalijat" tunnu olevan KKO:n suosiossa. Fredman on ollut kirjoittamassa myös n. 1 200 -sivuista kirjaa "Esitutkinta ja pakkokeinot"- siitä taisi ilmestyä tänä vuonna jo 5. painos - ja ylipäätään hän on on tunnetusti varsin tuottelias tutkija ja kirjoittaja, sillä hän on julkaissut myös juridikkaa koskevia artikkeleja enemmän kuin monet muut hakijat yhteensä. Fredmanin kirjallista tuotantoa ei mainita virkaesityksessä sanallakaan, mikä on toki puute.
Antila, Uusitalo ja Välimaa on kutsuttu KKO:n jäsenistön haastatteluun 25.5, joten jo tällä perusteella on ollut selvää, ettei muilla ilmoittautujilla ole ole kisassa mahdollisuuksia. Esityksessä toki mainitaan, että KKO on aikaisemmin eli edellisten virantäyttöjen yhteydessä haastatellut myös Markku Fredmania ja markkinaoikeustuomari Anne Ekblom-Wörlundia; potentiaalisia hakijouta siis hekin.
Vaikea sanoa, miksi virkaan ilmoittautunut Päivi Hirvelä on "pullautettu" noin vain ja syytä ilmoittamatta pois finaalista. Virkaesityksessä on kuitenkin nimenomaan edellytetty, että nyt jäsenen virkaan nimitettävän tulee pystyä aloittamaan tehtävässään heti. Päivi Hirvelän ei ole ilmeisesti katsottu täyttävän tätä ehtoa, sillä hän on ilmoittautumisensa yhteydessä pyytänyt nimittämisensä varalta virkavapautta (siis oikeusneuvoksen virasta) kuluvan vuoden loppuun asti voidakseen toimia EIT:n tuomarina toimikautensa loppuun asti. Vaikuttaa hieman siltä, että KKO.n on keskinyt maionitun "heti" -edellytyksen, koska se on "kätevä" peruste syrjäyttää Hirvelä finaalista.
Sama "heti töihin" -ehto lienee koitunut esteeksi myös Markku Fredmanin nimitykselle. Fredman esiintyy nimittäin parhaillaan Helsingin käräjäoikeuden käsittelemässä ns. Aarnio -jutussa yhden pääsyytetyn avustajana ja ko. juttua istutaan käräjäoikeudessa ensi kevättalveen asti.
Asko Välimaa on jäänyt kisassa "pronssille" lähinnä sillä perusteella, että hänellä on vähemmän tuomioistuinkokemusta kuin Antilalla ja Uusitalolla. Virkaesityksessä mainitan lyhyesti, että Välimaan toiminta "niin yliopistossa kuin lainvalmistelussakin" on painottunut prosessioikeuteen. Onko tämä eli prosessioikeus katsottu ansioksi vai dismeriitiksi? Vaikea sanoa, mutta virkaesityksiä on toki osattava lukea myös - ja ennnen kaikkea - rivien välistä.
Kirsti Uusitalolla on selvästi pidempi tuomioistuinkokemus kuin Antilalle, mutta tämä "este" on raivattu pois viittaamalla Antilan tähänastisissa tehtävissä osoittamaan kyvykkyyteen sekä hänen monipuoliseen kokemustaustaansa, joka koostuu "tasapuolisesti" lainvalmistelusta ja käytännön ratkaisutoiminnasta (ei siis ainoastaan tuomioistuinkokemuksesta) sekä hänen yksityisoikeuden alalla ilmenevään erityisosaamiseensa ja vihon viimeiseksi hieman yllättäen myös hänen taitoonsa työskennellä tuomarina myös ruotsin kielellä. Tämän "kokonaisrvioinnin" perusteella Antila on päihittänyt Uusitalon virkaesitystä tehtäessä. KKO:n virkaesitys on yksimielinen.
Blogisti on oikeassa mm. sikäli, että oikeusneuvoksen virkaan ilmoittautujien lakimiesten oikeustieteellisten ja lainopillisten julkaisujen huomiotta jättäminen tai sivuuttaminen on paha virhe.
Laissa olevien nimitysperusteiden mukaan KKO:n jäseneksi voidaan nimittää sellainen tuomarin yleiset kelpoisuusedellytykset hyvin täyttävä henkilö, joka on "etevä laintuntija". Mistä etevä laintuntija tunnetaan? Yksi tärkeä peruste etevyyden mittaamisessa on luonnollisesti tuomarin virkaa hakevien tai siihen ilmoittautujien julkaisemien oikeustieteellisten kirjojen ja artikkelien laatu. Jos tämä puoli sivuutetaan KKO:n jäsenten rekrytoitaessa ja virkaesityksissä tyystiin, olla kyllä pahasti hakoteillä.
Nyt KKOssa haetaan jälleen jäsentä. Tällä kertaa 1.10.2015 alkaen. Eikö näitä kahta hakua olisi voinut toteuttaa samalla kertaa ja siten olisi voitu arvioida eritaustaisia hakijoita samalla kertaa? http://korkeinoikeus.fi/fi/index/ajankohtaista/avoimetvirat/jasenenvirka1.10.2015lukien.html
Kyllä, noin olisi voinut odottaa. KKO:n viime viikolla eli 3.6.-15 tekemässä virkaesityksessä todetaan seuraavaa (kappale 19):
"Korkein oikeus on kuluvana vuonna 2015 sopeuttanut toimintaansa kiristyvän valtiontalouden vuoksi vuosittain aleneviin määrärahoinsa muun ohella lykkäämällä kummankin vuoden aikana vapautuvan jäsenen viran täyttämistä. Tästä puolestaan seuraa jäsenmäärän jääminen vuonna 2015 alemmaksi kuin se on viime vuosina vakiintuneesti ollut".
Vajaassa viikossa em. suunnitelmasta on siis päätetty poiketa, sillä seuraava jäsenen virka vapautuu KKO:ssa 11.7. eikä sen täyttäminen viivästy kuin korkeintaan kolme kuukautta. KKO:n jäsenmäärä on tämän vuoden lopussa täsmälleen sama kuin se viime vuosina ollut.
Olisiko meidän uusi uljas oikeus- ja työministerimme (ps) höylisti luvannut KKO:lle lisää rahaa?
Se hyvä puoli eri virantäytöistä on, että nyt myös sellaiset matti myöhäset saavat tilaisuuden yrittää onneaan, jotka eivät ilmoittautuneet edellisellä kierroksella kisaan.
"kun käräjätuomarin työ ei kuitenkaan opeta kovin paljon lakimiehelle, joka on ollut hovioikeudessa ja korkeimmasssa oikeudessa töissä."
Rohkenen olla eri mieltä, jos verrataan ison käräjäoikeuden riita-asioihin erikoistunutta käräjätuomaria hovioikeudenneuvokseen, jonka juttukannasta noin 80 prosenttia koostuu rikosasioista ts ehdottomaan vankeusrangaistukseen tuomittujen taparikollisten valituksiin, joiden tarkoituksena on välttyä sen kertaiselta linnareissulta. Korkeimman oikeuden esittelijänä toiminen antaa syvän tiedon omasta rootelista, mutta muistelen, että blogisti ei aiemmin ole pitänyt hyvänä KKO:n esittelijöidenkään nimittämistä KKO:n jäseniksi.
Blogisti kritisoi perustellusti sitä, että KKO:n virkanimityksissä viitataan kintaalla oikeustieteellisille julkaisuille ja ansioille tutkimustoiminnassa. Vastaava menettelytapa on käytössä myös alempien tuomioistuimien virantäytössä, joten tältä osin KKO toimii kuten tuomarinvalintalautakunta. Mitä tulee Antilan nimitykseen, niin blogistin siteeraamat kohdat vaikuttavat melko tendenssimäiseltä perustelemiselta; kun Antila on haluttu nimittää, niin sitten väännetään sille sopivat perustelut.
Voi toki olla niin kuin edellä todettin, että Antilaa on päätetty tavallaan jo kättelyssä tai ehkä jo etukäteen esittää virkaan, kenties hänelle on myös KKO:sta vinkattu virasta ja pyydetty ilmoittautumaan siihen.
Jottei asia näyttäisi niin "pahalta" tai selvältä, loppuarviossa Antilan ansioita on verrattu kahden muun framille nostetun kandidaatin (Uusitalo ja Välimaa) kanssa. Muut ja todella vahvat viranhakijat (esim. Hirvelä ja Fredman) on jätetty ikään kuin varmuuden vuoksi loppukisan ulkopuolelle. Kolmen "koplan" vertailu vaikuttaa näennäiseltä, sitä ei voida pitää kolmen finalistin ansioiden todellisena punnintana.
Oikeuskansleri ja eduskunnan oikeusasiamies ovat ratkaisuissaan puuttuneet valtion ja kuntien viranomaisten nimitysmuistioiden tms selvitysten puutteellisuuksiin, painotuksiin ja tasapuolisuuksiin.
Helppoa tasapainottelu ei aina ole. Ennen tuomarinvalintalautakuntaa jotkut nuoremmat viskaalit hakivat hovioikeudenneuvoksen virkaa, jota eivät joutuisi valmistelemaan nimitysesityksiä.
En ole huomannut kannanottojen koskeneen oikeuslaitosta. Samalla viivalla täälläkin silti ollaan.
Lähetä kommentti