1. Käräjäoikeus antoi tänään tuomion Helsingin Meilahdessa elokuussa sattuneesta pyöräilijän kuolemantapauksesta. Syttäjä oli vaatinut jutussa vähintään kahdeksan vuoden vankeusrangaistusta henkilöautoa kuljetttaneelle 35-vuotiaalle miehelle, jonka hän katsoi syyllistyneen tappoon, törkeään liikenneturvallisuuden vaarantamiseen ja liikennepakoon.
2. Onnettomuus tapahtui 12.8., jolloin 66-vuotias miespuolinen polkupyöräilijä ja syytetyn kuljettama henkiläauto olivat matkalla samaan suuntaan Tukholmankatua kohti Mannerheimintien risteystä. Syytteen mukaan autoa (Saab 9 000 Sedan) ajanut mies oli kiihdyttänyt pyöräilijän ohitse, kiilannut tämän eteen ja tehnyt tahallisen äkkijarrutuksen. Tämän seurauksena pyörää ajanut mies oli lentänyt ohjaustangon yli pää edellä katuun ja kuollut seuraavana päivänä sairaalassa saamiinsa vammoihin. Pyöräilijällä todettiin sairaalassa aivoruhje ja selkäytimen vamma. Pyöräilijällä ei ollut kypärää. Autoilija oli kaasuttanut välittömästi pois tapahtumapaikalta Mannerheimintietä pitkin, mutta poliisi sai hänet kiinni seuraavana päivänä. Hänet vangittiin 15.8. epäiltynä aluksi todennäköisin syin surmasta (RL 21: 3), joka on tappoa lievempi henkirikos. Juttua tutkinut poliisi kovensi rikosnimikkeen myöhemmin tapoksi.
3. Autoilija kiisti syytteen. Hän väitti, ettei ollut ajanut ko. päivänä autollaan Tukholmankadulla eikä myöskään käynyt tapahtumapaikalla. Hän myönsi kuitenkin autoilleensa tapahtuma-aikana muutaman sadan metrin päässä turmapaikasta.
4. Käräjäoikeus (pj. tuomari Maritta Pakarinen) ei pitänyt syytetyn mainittua väitettä uskottaväna. Oikeuden mukaan miehen osallisuudesta tekoon todistivat silminnäkijöiden kertomukset autosta ja se, että mies oli myöntänyt olleensa turma-aikana ajamassa ko. autollaan onnettomuuspaikan lähellä. Todistajat tunnistivat äkkijarrutuksen tehneen Saab 9 000 -auton ja yksi todistajista muisti auton rekisterinumeron yhtä numeroa vaille oikein. Käräjäoikeus perusti näyttöä koskevan ratkaisunsa suurimmaksi osaksi juuri todistajien kertomuksiin.Turmasta oli saatu myös valvontakamerakuvaa, mutta kamera oli ollut aika kaukana tapahtumapaikasta ja sen tallentama kuva oli liian epäselvä, jotta yksinomaan sen perusteella olisi voitu tehdä riittävän tarkkoja johtopäätöksiä tapahtumista.- (Todistajat olivat nähneet tapahtumat takaapäin, minkä voisi otaksua heikentävän heille syntyneiden mielikuvien luotettavutta. Lisäksi tapausta on käsitelty runsaasti mediassa - somesta puhumattakaan - ja tavalla, jossa autoilijan menettely on jyrkästi tuomittu eli sitä on kritisoitu sangen voimakkain sanakääntein)
5. Oikeuden perustelujen mukaan autoilija oli ensin Tukholmankadulla ohittanut 66-vuotiaan pyöräilijän läheltä, jolloin tämä oli näyttänyt autoilijalle keskisormea. (Tukholmankadulla ei ole ko. kohtaa pyörätietä, vaan pyöräilijät joutuvat ajamaan ajoradalla autojen rinnalla) Mannerheimintien risteyksessä pyöräilijä ja syytetyn kuljettama auto olivat pysähtyneet liikennevalossa ja lähteneet valojen vaihduttua kääntymään oikealle Mannerheimintielle, auto pyöräilijän takana. Pian tämän jälkeen syytetyn auto oli uudelleen ohittanut pyöräilijän, kiilannut tämän eteen ja tehnyt oikeuden mukaan tahallaan äkkijarrutuksen, jolloin pyöräilijä oli lentänyt ohjaustangon yli asvalttiin ja saanut kuolemaan johtaneet vammansa. Käräjäoikeuden mukaan pyöräilijä oli auton äkkijarrutuksen johdosta törmännyt auton takaosaan; autosta ei tosin ole löytynyt törmäysjäkiä. - Pyöräijän suistuminen katuun on voinut aiheutua myös siitä, että hän on joutunut suorittamaan autolijan kiilaamisen vuoksi äkillisen jarrutuksen.
6. Oliko autoilijan menettelyssä kysymys tahallisesta taposta vai tuottamuksesta, tarkemmin sanottuna törkeästä kuolemantuottamuksesta? Tahallisuusarvioinnissa on kyse siitä, mitä tekijä on teon hetkellä mieltänyt tai tahtonut varsinkin teon seurauksen suhteen. Tahallisuudesta ja tuottamuksesta on kirjoitettu rikosoikeudessa paljon. Mieleen palautuvat 60-luvun opinnot ja Brynolf Honkasalon oppikirjoissa selitetyt termit dolus determinatus (tarkoitettu tahallisuus), dolus directus (varmuustahallisuus) ja tahallisuuden hankalin osio eli dolus eventualis (tahallisuuden alin aste). Honkasalon kirjoissa painotettiin dolus eventualisin osalta tekijän tahdon suuntautumista, mutta nyttemmin pääpaino tahallisuuden ja tuottamuksen rajanvedossa pannaan yleensä mieltämisen todennäköisyysasteeseen, eli etenkin siihen, onko rikollisen teon seuraus, esimerkiksi juuri kuolema, ollut tekijän tieten teon varsin todennäköinen seuraus.
7. Vuonna 2003 rikoslakiin otetun (seuraus)tahallisuutta koskevan määritelmän mukaan teko on tahallinen, jos tekijä on tarkoittanut aiheuttaa seurauksen (esimerkiksi kuoleman) taikka pitänyt seurauksen aiheutumista varmana tai varsin todennäköisenä (RL 3:6). Seuraus on aiheutettu tahallisesti myös, jos tekijä on pitänyt sitä tarkoittamaansa seuraukseen varmasti liittyvänä. Tekijän menettely on sen sijaan (vain) tuottamuksellista eli huolimatonta, jos hän rikkoo olosuhteiden edellyttämää ja häneltä vaadittavaa huolellisuusvelvollisuutta, vaikka hän olisi kyennyt sitä noudattamaan (RL 3:7).
8. Käräjäoikeus päätyi ko. jutussa siihen, että autoilijan syyksi ei voida lukea tahallista tekoa eli tappoa, vaan ainoastaan huolimaton eli tuottamuksellinen teko, jota kokonaisarvostelun perusteella pidettiin törkeänä (törkeä kuolemantutottamus). Oikeuden mukaan syytetyn on täytynyt etukäteen ymmärtää, ettei pyöräilijä ehdi väistää tai jarruttaa, vaan törmää hyvin todennäköisesti äkkijarrutuksen tehneeseen autoon ja että tämän seurauksena aiheutuu todennäköisesti pyöräilijän vakava loukkaantuminen. Kyse ei kuitenkaan ollut tahallisesta henkirikoksesta eli taposta, koska autoilija ei ollut tarkoittanut aiheuttaa pyöräilijän kuolemaa eikä hän ollut ymmärtänyt sitä todennäköisesti seuraukseksi toiminnastaan. Kuolema oli siinä määrin ennalta-arvaamaton ja yllättävä seuraus, että tekijän tahallisuus ulottui vain ruumiinvammojen aiheuttamiseen.
9. Minusta käräjäoikeus on osunut teon syyksilukemisessa oikeaan. Jotkut rikosoikeusoppineet (esim. emeritusprofessori Raimo Lahti Yle Uutisissa ja professori Matti Tolvanen HS:ssa) ovat ehtineet suositella, että syyttäjä valittaisi tuomiosta tarvittaessa korkeimpaan oikeuteen asti, jotta tapauksesta saataisiin ennakkopäätös. Mikäpäs siinä, mutta itse pidän kyllä selvänä, että syyksilukemisen osalta käräjäoikeuden ratkaisu ei tulisi ylemmissä oikeusasteissa muuttumaan.
10. Käräjäoikeuden tuomitsema 4,5 vuoden ehdoton vankeusrangaistus tuntuu äkkiseltään varsin ankaralta. Ehkä käräjäoikeus on ajatellut, että kun ei tästä saa tappoa millään "ilveellä", niin tuomitaan nyt sitten tekij'älle edes kunnon rangaistus; tapon yrityksestä ei yleensä tuomita yhtä ankaraa rangaistusta. Törkeästä kuolemantuottamuksesta säädetty maksimirangaistus on kuusi vuotta vankeutta (RL 21:9) ja törkeästä pahoinpitelystä tuomittava minimirangaistus vuosi ja maksimirangaistus 10 vuotta vankeutta (RL 21:6). Raimo Lahti on kannattanut ankaraa rangaistusta, sillä Töölön pyöräturman tuomio on hänen mukaansa "viesti autoilijoille" siitä, että liikenteessä on oltava erityisen varovaisia tilanteissa, joilloin eteen voi tulla "vastaavanlaisia kohtaamisia kevyeen liikenteen kanssa".
11. Kyse on siis rangaistuksen yleisestävän vaikutuksen korostamisesta ja siitä, että mainitunlaiset teot ovat vakavia ja ansaitsevat tulla ankarasti rangaistuksi. Tämä pitää paikkansa, mutta yleisesti ottaen tuomioiden ankaruudella ja kestolla ei ole juuri koskaan ollut käytännössä rikollisuutta estävää vaikutusta. Kaikkialla tuomioistuimissa kautta maapallon tuomitaan joka päivä tuhansia ihmisiä esimerkiksi tapoista, ryöstöistä, varkauksista, petoksista, raiskauksista jne. tuntuviin rangaistuksiin, mutta samaan aikaan kyseisiä rikoksisa tehdään jatkuvasti eli joka tunti ja minuutti. Jollei tehdä, niin mainittuja rikoksia ainakin suunnitellaan ja valmistellaan täyttä häkää. Minusta käräjäoikeuden tuomitseman rangaistuksen korottamiseen ei ole mahdolllisessa valitusvaiheessa aihetta, sen sijaan rangaistuksen vähäinen lieventäminen saattaisi tulla kysymykseen. Se, että pyöräilijä oli näyttänyt vähän ennen turmaa keskisormeaan autoilijalle tai että pyöräilijä ei ollut käyttänyt kypärää, ei ole rangaistuksen lieventämisperuste.
12. Syytetty tuomittiin menettämään valtiolle rikoksentekovälineenä Saab-henkilöauto, jonka syyttäjä on arvioinut 4 000 euron arvoiseksi. Lisäksi hänet määrättiin ajokieltoon, joka päättyy 12.8.2016, eli vain vuodeksi rikoksen tekopäivästä. Ajokiellon menettämisen enimmäisaika on viisi vuotta, joten näyttää selvältä, että tässä kohdin käräjäoikeudelle on sattunut pikku lapsus. Syytetty olisi tullut tuomita 2-3 vuoden pituiseen ajokieltoon.
13. Julkisuudessa on ihmetelty, miksi käräjäoikeus ei määrännyt elokuun puolivälistä lähtien tutkintavakeudessa ollutta tuomittua vangittavaksi, vaan päätti laskea hänet vapaalle jalalle odottamaan mahdollista hovioikeuskäsittelyä tai rangaistuksen täytäntöönpanoa. Normaalisti tuomioistuin määrää yhtä pitkään vankeusrangaistukseen ja tavallisesti jo kahden vuoden pituiseen rangaistukseen tuomitun syytetyn vangittavaksi tai pidettäväksi edelleen vangittuna. Käräjäoikeuden mukaan päätös perustui siihen, että kysymyksessä on alle viiden vuoden pituisesta vankeusrangaisytuksesta eikä oikeus nähnyt estettä, ettei tuomittu voisi odottaa tuomion täytäntöönpanoa vapaalla. Kokonaisarviossa otettiin käräjäoikeuden mukaan huomion syytetyn terveystilanne ja perhesyyt, joita tuomion perusteluissa ei ole tarkemmin yksilöity, mutta joihin syytetyn puolustus vetosi loppulausunnossaan.
22 kommenttia:
Ajokieltoa harkitessaan oikeus on voinut ajatella, että "sehän joutuu kohta kiven sisään reiluksi pariksi vuodeksi, joten eihän se voi ajaa autoa sinä aikana, vaikka sillä olisi korttikin. Määrätään siis ajokieltoa vain yksi vuosi, vai mitä? - Joo, tehdään niin!
Käräjäoikeuden tekemällä syyksilukemisella kolme ja puoli vuotta olisi kohtuullinen rangaistus.
Ei kuitenkaan ole itsestään selvää, etteikö tapostakin voisi tulla tuomio, mikäli syyttäjä valittaa, koska vastaavia kiilaamisia autojen kesken on tuomittu tapon yrityksenä. Pelkästään julkisuudessa olevien tietojen perustella on kuitenkin todella vaikea arvioida tapauksen olosuhteita riittävän tarkasti.
Vastaavanlaisista kiilaamisista ei ole tuomittu aiemmin taposta, koska tiettävästi tällaisia tapauksia ei ole ennen ollut, siis sellaisia joissa joku olisi kiilaamisen johdosta kuollut.
Kiinnostavaa - näin lautamiehen näkökulmasta - että ratkaisukokoonpano koostui kolmesta ammattituomarista: 15/142384, diaarinumero R 15/6800, pj. Pakarinen, muut jäsenet Kirsi Kohonen ja Jouni Jarnamo. Tiedän Pakarisen olevan juridisesti ja muutenkin kelpo puheenjohtaja, mutta nuo kaksi lisäjäsentä ovat tuntemattomia. Olisikohan lautamieskokoonpano hyväksynyt taponyrityssyytteen? No, se on spekulointia - ja olisihan jokin toinen ammattituomarikokoonpanokin voinut kääntyä tapon yrityksen taikka jonkin muun ratkaisun kannalle.
Tuomio oli luettavissa Edilex-palvelussa, mutten kyennyt tekemään siitä muistiinpanoja.
Tapaus KKO 2004:120 koskee kiilaamista.
Ratkaisu KKO 2004:120 on erilainen tapaus, sillä se ei koske tilannetta, jossa autoilija olisi kiilannut pyöräilijän, vaan tapauksessa oli kyse toisen auton kiilaamista. Ratkaisuselosteen otsake kuuluu näin:
"A oli maantiellä ajanut suurella nopeudella takaa Y:n ohjaamaa autoa 18 kilometrin matkan, yrittänyt ohittaa sitä ja useaan kertaan tahallaan törmännyt siihen. Viimeisestä törmäyksestä Y:n ohjaama auto oli suistunut tieltä metsään. Tieltä suistumisen seurauksena autossa ollut X oli saanut surmansa. Korkeimman oikeuden tuomiossa lausutuilla perusteilla A:n katsottiin tahallaan surmanneen X:n. (Ään.)
Kysymys myös siitä, olivatko A:n auton matkustajat syyllistyneet yllytykseen".
Lautamies Jari J. Marjanen sanoi:
"Olisikohan lautamieskokoonpano hyväksynyt taponyrityssyytteen? No, se on spekulointia - ja olisihan jokin toinen ammattituomarikokoonpanokin voinut kääntyä tapon yrityksen taikka jonkin muun ratkaisun kannalle."
Kuinkahan lautamieskokoonpano olisi tapon yrityksestä tuominnut, kun uhri kuoli ja syyte sen mukaisesti oli koski tappoa?
Vapaalle päästäminen johtuu mahdollisesti siitä että käräjäoikeus on pitänyt tuomiotaan epävarmana. On ajateltu että ennakkotapausluonteinen asia voi mittaamisen suhteen muuttua paljonkin valitusasteissa, jolloin on riski että tuomittu istuu liikaa (ja valtio joutuu korvausvelvolliseksi). Tilanne on nimittäin se, että tuottamuksellisena tekona tuo on erittäin ankarasti mitattu rangaistus ja poikkeaa valtavasti yleisestä linjasta. Tämä johtunee asian saamasta julkisuudesta ja sen tuomasta paineesta kovaan tuomioon. Tuottamuksellisista teoista tuomitaan harvoin yli 2 vuotta ja yhtä harvoin ehdotonta. Pidän siis ihan oikeana mahdollisuutena, että lopullinen tuomio ei ole ehdotonta ollenkaan ja näin lienee myös käräjäoikeus ajatellut.
Pertsamiehen kommentissa on ideaa.
KO:n tuomitsema 4,5 vuoden rangaistus teosta, jossa autolija teki "vain" yhden äkkijarrutuksen, on todella kova törkeästä kuolemantuottamuksesta tuomittuna. Sitä, mikä merkitys tapausta koskevalla kiihkeällä julkisuusmyllytyksellä mediassa ja sillä, että poliisi, median suosiollisella avustuksella, kovensi ensin rikosnimikkeen surmaksi ja elokuun lopulla tapoksi, on tuomittuun rangaistukseen, voidaan vain arvailla.
Tapauksessa KKO 2004:120 oli kyse aivan erilaisesta ja todella törkeästä "kiilaajan" menettelystä. Hän ajoi takaa 18 km toista autoa, törmäsi tähän useaan otteeseen ja sai lopoulta edellä ajaneen suistettua tieltä, jolloin vm. auton kuljettaja kuoli ja matkustajana olleet kaksi henkilöä vammautuivat. Tästä huolimatta KKO joutui äänestämään, oliko teossa kuitenkaan kyse taposta. KKO tuomitsi sytetyn taposta ja kahdesta tapon yrityksestä, törkeästä liikenneturvallisuuden vaarantamisesta ja liikennepaosta 8 vuodeksi 4 kuukaudeksi vankeuteen; tapon minirangaistus ylttyi siis vain 4 kuukaudella.
Töölön tapauksessa olisi ollut perin outoa, jos autolijana ollut syytetty olisi tuomittu taposta ym. suunnilleen samanpituiseen rangaistukseen kuin "tappaja-autoilija" jutussa 2004:120.
Veikkaan, että Töölön miehen rangaistus laskee hovioikeudessa n. kolmeen vuoteen vankeutta eikä häntä voidaan missään nimessä tuomita taposta.
Pidän itse kyllä vuoden ajokieltoon päätymistä melko järkeenkäypänä. Ajokieltohan määrätään lain mukaan törkeän liikenneturvallisuuden perusteella eikä törkeän kuolemantuottamuksen ja törkeän pahoinpitelyn perusteella. Törkeä liikenneturvallisuuden vaarantaminen ei kai tässä tekokokonaisuudessa ollut se glow. Olen ymmärtänyt vuosien pituisia ajokieltoja käytettävän useimmiten vain sellaisten uusintarattijuoppojen ja kovalla ylinopeudella toistuvasti kaahaavien kohdalla, jotka eivät tokene mistään, vaan jatkavat aina vaan, eikä niinkään yksittäisissä tapauksissa.
Anteeksi, kirjoitin väärin - yhteys takkuili välillä, ja käytin Wordiä ynnä Exceliä sillä välin. Eihän tappo tosiaankaan olisi yritykseksi jäänyt. Kiitos korjauksesta!
Paljonkohan tilanteeseen on vaikuttanut tekijän täysi vaikeneminen ja koko silminnäkijöiden todistaman tapahtuman kieltäminen? Hän ei ole esittänyt mitään, jonka nojalla tuomioistuin voisi arvioida teon tahallisuutta lievemmäksi kuin mitä tapahtumista voi ymmärtää. Jos hän olisi puolustanut itseään, ainakin vankeusrangaistusta olisi joutunut arvioimaan eri valossa.
Ilman puolustusta syntyy kuva, että hän on syyllisempi kuin hänestä annetun todistuksen pohjalta kykenee arvioimaan. Vaikka näin todellisuudessa olisikin, todettujen tapahtumien myöntäminen olisi tarjonnut mahdollisuuden haastaa hänen omiin motiiveihinsa perustuva harkinta. Kun hän ei itse halua lähteä puolustamaan haastamalla todettua motiivia tai tapahtumienkulkua, on annetuista todistuksista ymmärrettävissä ankaralle mittaamiselle peruste. Kuolemaan johtaneen tapahtuman täysi kieltäminen ei osoita minkäänlaista yritystä kehittää itsään, eikä se osoita katumusta. Teko on voitu tehdä täysin välittämättä seurauksista, se on voinut olla hetken mielijohteesta tapahtunut tappokin, sitä hän ei kertonut ja siitä ei tullut tuomiota.
Syytetty on toki puolustanut itseään ja hänellä on ollut avustajanaan asianajaja, joka on vastannut puolustuksesta. Puolustus on esittänyt paljon asiaa ja menestyksellisesti: syyte taposta, jonka hyväksyminen olisi merkinnyt vähintään 8 vuoden tuomiota, on hylätty käräjäoikeudessa.
KKO 2004:120 on toki erilainen tilanne kuin autoilijan ja pyöräilijän välinen kiilaus, mutta kaikki ennakkopäätökset ovat aina joiltakin osin erilaisia kuin ne tilanteet, joissa niiden merkitystä juridisesti arvioidaan. Todellisuus ilmenee ainutlaatuisena joka ainut kerta.
Pyöräilijä on paljon haavoittuvaisemmassa asemassa kuin toinen autoilija, jos tieliikenteessä ryhdytään tahallaan vahingoittamaan toista henkilöä. Tässäkin tapauksessa käräjäoikeus oli arvioinut autoilijan tahallaan vahingoittaneen pyöräilijää, koska tuomio tuli myös törkeästä pahoinpitelystä.
Kysymys on siitä, että oliko pyöräilijän kuoleman aiheutuminen autonkuljettajan ennalta arvattavissa oleva seuraus teostaan vai ei. Tilannetta voitaisiin verrata siihen, että autoilija ajaa tahallaan jalankulkijan päälle. Kuoleman aiheutumista ei voida silloinkaan pitää odottamattomana seurauksena.
Autolija, joka ajaa tahallaan jalankulkijan päälle niin että vm. kuolee, tuomitaan taposta riippumatta siitä, oliko jalankulkija suojatiellä vai sen ulkopuolella.
Töölön tapausta ei voida rinnastaa ko. tilanteeseen, sillä autoilija ei ajanut pyöräilijän päälle tai törmännyt häneen.
Kyllä liikkeessä olevan pyöräilijän eteen ajaminen on täysin rinnastettavissa siihen, että ajaa autolla jalankulkijan päälle. Liikevoimat ovat törmäyksessä täysin samat.
Sama anonyymi kuin edellä
Samat sanat kuin edellä: Ei ole rinnastettavissa.
Sama toinen anonyymi kuin edelleä.
"Sama toinen anonyymi kuin edelleä."
Ehdotus eikö tässä blogissa voisi käyttää samanlaista järjestelmää kuin Kemppisella, jolloin kommentin kommentiin voi kirjoitaa suoraan sen yhteyteen. On paljon havainnollisempi.
Polkupyörä on ajoneuvo, joka pitää pystyä pysäyttämään yllättävissäkin tilanteissa. Sikäli vertaus jalankulkijaan ei ole onnistunut.
Jos pöyräilijä ajaa Helsingin liikennevirrassa ilman kypärää, niin pyöräilijä osoittaa melkoista typeryyttä.
Paciuksenkadulta pääsisi halutessa Mannerheimintielle pyörätietä pitkin, mutta rohkea pyöräilijä painaa tietenkin tuhatta ja sataa liikenteen seassa pitkin Tukholmankatua.
Tuhkolmankatua olisi voinut halutessa ajaa turvallisesti, olisi vain ajanut pitkin ratikkakiskoja ja vaihtanut Manskun pyörätielle noin kymmenen metriä onnettomuspaikan jälkeen.
Pyöräilijän henki olisi ilmeisesti säästynyt, jos ko. mies (66 v.) olisi käyttänyt kypärää. Kuolinsyynä oli mm. aivoruhje.
Koko konfliktia ("liikenneraivoa") ei olisi luultavasti syntynyt, jos pyöräilijä olisi malttanut olla näyttämättä keskisormeaan autoilijalle.
Polkupyörä on ajoneuvo, joka pitää pystyä pysäyttämään yllättävissäkin tilanteissa.
Videomateriaalin ja joidenkin todistajanlausuntojen mukaan mitään törmäystä ei edes tapahtunut vaan pyöräilijä meni nurin jarruttaessaan etujarrulla. Ainakaan mediatietojen perusteella autosta ei löytynyt törmäysjälkiä. Olisi kyllä pitänyt löytyä, jos pyörä olisi autoon törmännyt.
Kuljettajan kai pitäisi kyetä hallitsemaan ajoneuvonsa erilaisissa liikennetilanteissa ja joskus tämä voi edellyttää tehokasta jarruttamista. Onko pyöräilijän kaatuminen äkkijarrutuksessa ylipäänsä siinä määrin todennäköinen seuraus autoilijan kiilaamisesta/jarrutuksesta, että sitä on oikein pitää kokonaan autoilijan syynä?
Ruvetaanko suojatielle yllättäen kävelleitä jalankulkijoitakin syyttämään taposta, jos äkkijarrutuksen aiheuttamista pidetään tappona? Kun seuraukset aiheutuvat pyöräilijän nurinmenosta eikä niinkään törmäyksestä, on aika samantekevää mikä aiheuttaa äkkijarrutuksen tarpeen.
>Videomateriaalin ja joidenkin todistajanlausuntojen mukaan mitään törmäystä ei edes tapahtunut vaan pyöräilijä meni nurin jarruttaessaan etujarrulla. Ainakaan mediatietojen perusteella autosta ei löytynyt törmäysjälkiä. Olisi kyllä pitänyt löytyä, jos pyörä olisi autoon törmännyt.
Eikö tässä suhteessa ollut varsin olennaista ettei autoilijalla katsottu olleen mitään pätevää syytä äkkijarrutukseen? Voisi kuvitella että yleisesti ympäröivää liikennettä tarkkaileva (ainakin pitäisi tarkkailla) pyöräilijä pystyisi reagoimaan edessä olevan auton äkkijarrutukseen paremmin jos äkkijarrutus tapahtuu jostain muusta liikenteestä syystä.
(Pyöräilen, mutten Helsingissä.)
Lähetä kommentti