2. Tuomioistuimen muutoksenhakua koskevilla ohjeilla on oikeusturvan kannalta tärkeä merkitys, jotta asianosainen pystyisi hakemaan muutosta eli valittamaan laissa säädetyssä järjestyksessä ja määräajassa. Ko. ohjausta käräjäoikeuden tulee antaa kahdessa vaiheessa.
3. Ensiksikin asianosaiselle annetaan pääpiirteiset ohjeet muutoksenhausta, kun käräjäoikeuden ratkaisu julistetaan (istunnossa) tai annetaan (kansliassa), OK 25:3. Toiseksi käräjäoikeuden tulee antaa asianosaiselle yksityiskohtaiset ohjeet valitusmenettelystä sen jälkeen, kun asianosainen on päättänyt hakea muutosta ja ilmoittanut siinä tarkoituksessa ratkaisuun tyytymättömyyttä (OK 25:11). Kun OK 25:3:n mukaan annettavissa muutoksenhakuohjeissa mainitaan, että valitusaika on 30 päivää, on valitusosoituksessa ilmoitettava myös valitusajan päättymispäivä. Jos valituskirjelmä toimitetaan oikeudelle sanotun päivän jälkeen, valitusta ei tutkita.
4. Korkein oikeus on antanut tänään muutoksenhakua ennakkopäätöksen (KKO 2015:75). Siinä selostettu tapaus koskee asiaa, jossa käräjäoikeus ei ollut antanut valitusosoitusta, jolloin asianosaisen tekemä valitus oli saapunut käräjäoikeuden kansliaan päivän myöhässä. Käräjäoikeus jätti valituksen tutkimatta ja tämän jälkeen Helsingin hovioikeus hylkäsi valittajan tekemän valituksen tutkimatta jättämisestä.
5. Korkein oikeus sen sijaan katsoi, että valitusosoituksen antamatta jättäminen oli virhe ja vieläpä niin karkea menettelyvirhe, että se oli vaikuttanut tai sen ainakin voitiin otaksua olennaisesti vaikuttaneen siihen, että valitus oli jätetty myöhässä. Tämän vuoksi korkein oikeus kumosi käräjäoikeuden ja hovioikeuden päätökset ja palautti asian käräjäoikeuteen, jonka tuli antaa valittajalle uusi valitusosotus.
KKO 2015:75
6. Ko. tapauksessa Helsingin käräjäoikeus oli velkomusta koskevassa riita-asiassa 17.12.2013 kansliassa antamallaan tumiolla (kansliatuomio) velvoittanut vastaajana olleen, jutussa ilman lainoppinutta asiamiestä tai avustajaa toimineen A:n suorittamaan kantajana olleelle S Oy:lle maksamatonta kauppahintaa ja korvaamaan yhtiön oikeudenkäyntikulut. Käräjäoikeus oli lähettänyt A:lle tiedoksi tuomion niin sanotun lukukappaleen, jossa oli ollut mukana muutoksenhakuohjeet. Niissä oli ollut muun ohjeet tyytymättömyyden ilmoittamisesta ja toimituskirjan toimitustavasta. Muutoksenhakuohjeissa oli mm. ilmoitettu, että määräaika valituksen tekemiseen on 30 päivää käräjäoikeuden ratkaisun julistamis- tai antamispäivästä; valituksen tekemisen päättymipäivää ei ollut kuitenkaan ohjeissa maininttu.
7. A oli määräajassa hyväksytysti ilmoittanut tuomioon tyytymättömyytensä. Koska A ei ollut tilannut jutun toimituskirjaa, käräjäoikeus ei ollut sitä eikä siihen liitettyä valitusosoitusta hänelle toimittanut. Käräjäoikeus ei ollut toimittanut A:lle myöskään erillistä valitusosoitusta.
8. Valituksen perille toimittamisen määräaika päättyi torstaina 16.1.2014. A toimitti valituskirjelmänsä käräjäoikeuden kansliaan vasta perjantaina 17.1.2014 eli päivän liian myöhään. Tämän vuoksi käräjäoikeus jätti 24.1.2014 A:n valituksen tutkimatta.
9. A valitti päätöksestä hovioikeuteen ja vaati, että valitus tutkitaan, koska hänelle ei ollut ilmoitettu valitusajan päättymispäivää. Helsingin hovioikeus (Marjatta Möller, Tuomo Antila ja Ari Kyllönen) tutki valituksen, muttei muuttanut käräjäoikeuden päätöstä. Perusteluinaan hovioikeus totesi lakonisesti vain, että se on tutkinut käräjäoikeuden ratkaisun oikeellisuuden, mutte aihetta käräjäoikeuden ratkaisun muuttamiseen ei ole.
10. Korkein oikeus myönsi A:lle valitusluvan ja otti A:n valituksen tutkittavakseen. Asiassa oli kysymys siitä, onko käräjäoikeus menetellyt virheellisesti jättäessään antamatta valitusosoituksen A:lle. Mikäli käräjäoikeuden katsotaan menetelleen virheellisesti, kysymys on myös siitä, mikä vaikutus valitusosoituksen antamatta jättämisellä on ollut A:n muutoksenhakuoikeuden käyttämiselle.
11. Korkein oikeus päätyi sihen, että käräjäoikeudessa oli tapahtunut menettelyvirhe, kun oikeus ei ollut antanut A:lle valitusosoitusta, josta oli ilmennyt valitusajan tarkka päättymispäivä; A:lle ei annettu valitusosoitusta lainkaan. Muutoksenhakuohjeet oli ratkaisua annettaessa A:lle annettu, mutta niissä ei ollut mainintaa valituksen päättymispäivästä.
12. Korkeimman oikeuden päätös on perusteltu ja itse asiassa ainoa oikea ja hyväksyttävissä oleva ratkaisu asiassa. Perusteluissa viitataan mm. perustuslain oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä koskevaan 21 §:n 2 momenttiin sekä siihen, miten OK 25 luvun puheena olevia säännöksiä on syytä tulkita, jotta asianosaisen oikeus muutoksenhakuun olisi turvattu. Perustelujen mukaan käräjäoikeuden tulkintaa ei voida pitää asianosaisten yhdenvertaisuuden kannalta hyväksyttävänä. Perustelut on seikkaperäisesti ja taitavasti kirjoitettu, mitä ei voida pitää yllättävänä, sillä kokoonpanon yhtenä jäsenenä on ollut oikeusneuvos Mika Huovila, joka on väitellyt oikeustieteen tohtoriksi prosessioikeuden alaan kuuluvalla tutkimuksellaan "Periaatteet ja perustelut" (2003). Huovila haki Helsingin yliopiston dosentiksi, mutta oli iso yllätys, ettei hänen hakemustaan hyväksytty, vaikka molemmat asiantuntijat (Jaakko Jonkka ja allekirjoittanut) totesivat lausunnossaan Huovilan päteväksi.
13. Vaikka tätä ei KKO:n perusteluissa nimenomaisesti mainita, samat moitteet ansaitsee myös A:n valituksen hovioikeudessa ratkaissut kokoonpano. Hovioikeus on kuitannut ei syytä -ratkaisunsa lyhyillä ja mitäänsanottomilla kulissiperusteluilla, joissa todetaan vain, että valitus on tutkittu eikä sitä hyväksytä; kunnon perusteluja hovioikeus ei ole vaivautunut kirjoittamaan. Tämä on perin yllättävää, sillä kyllä hovioikeuden olisi tullut havaita, että käräjäoikeudelle on sattunut selvääkin selvempi menettely- eli oikeudenkäyntivirhe, vieläpä niin tökerö virrhe, että se on johtanut valituksen myöhästymiseen. Asianosaisen oikeusturvan kannalta tärkeitä muotosäännöksiä ei ole lupa tulkita tavalla, joka vaarantaa asianosaisen tosiasiallisen oikeuden saada asia tuomioistuimen eli tässä tapauksessa hovioikeuden tutkittavaksi.
14. Hovioikeuden kokoonpano on koostunut taitavina pidetyistä tuomareista. Puheenjohtaja Marjatta Möller on ex-oikeusneuvos Gustaf Möllerin vaimo ja Tuomo Antila on aloittanut 1.9. korkeimman oikeuden jäsenenä eli oikeusneuvoksena. Virkaesityksessään tasavallan presidentille toukokuussa korkein oikeus korosti Antilan ansioita. Muistamani mukaan jaoston kolmas jäsen eli Ari Kyllönen on hakenut pari kertaa KKO:n jäsenyyttä.
15. Tuomaritkin ovat toki vain ihmisiä ja, kuten tiedämme, tekeville ja myös korkeille päättäjille sattuu joskus virheitä, joten ei ole sinänsä ihme, että sellaista tapahtuu myös tuomareiden kohdalla. Asianosaisten oikeusturva olisi kuitenkin syytä ottaa tosissaan, tulkintojen pitäisi olla kohdallaan ja perusoikeusmyönteisiä eikä ratkaisuissa tulisi tyytyä mitäänsanomattomien fraasiperustelujen esittämiseen.
16. Enemmän tarkkuutta peliin, arvoisat tuomarit!
10 kommenttia:
Kiitokset blogistille erinomaisesta kirjoituksesta, jonka lopputulemaa kaikki vastaavaa kysymystä pohtivat noudattakoot.
Hovioikeuksien tavanomainen perustelu, "HO ei ole nähnyt syytä käräjäoikeuden tuomion muuttamiseen" on yhdentekevä ja siten aihe hakea muutoksenhakulupaa KKO:lta.
Mistään vähäpätöisestä asiasta ko. tapauksessa ei ole ollut kyse, ei ainakaan valittajana olleen asianosaisen (A:n) kannalta katsottuna.
Hovioikeuksien jäsenten jäsenten mielestä melko suuri osa valituksista, kenties kolmannes, koskee "turhia" tai "pikkuasoita", joita saa ja pitääkin "tappaa" kiireesti. OIvan keinon tähän on tuonut jatkokäsittelypajärjestelmä, sillä se mahdollistaa selvien - siis hovioikeustuomareiden mielestä selvien - valitusten lahtaamiseen heti kättelyssä. Luvan epääviä ratkaisuja ei tarvitse, kuten KKO on on katsonut, perustella asiallisesti mitenkään, vain laissa käytettyjen fraasien paneminen paperille riittää.
Jos näin todella on, niin kuin on pelättävissä, ko. tuomarit ovat kyllä ymmärtäneet tehtävänsä täysin väärin. Asioita pitäisi jaksaa ajatella myös hovioikeudessa aina ensi sijassa asianosaisten ja valittajien kannalta, eikä yksinomaan tuomarin oman työn helppouden ja keventämisen kannalta.
Kyse ei ole toki mistään "pikkuasiasta", jos asia koskee sitä, onko as.osaisella oikeus valittaa vai onko hän menettänyt oikeutensa jonkin väitetyn muotovirheen perusteella. Tuollaisessa tapauksessa, jollaista ratkaisussa KKO 2015:75 selostettu asia koskee, on kyse perustuslaissa turvatusta oikeudesta saada saada asia tuomioistuimen tutkittavaksi.
Jonkinlaista "esittelijän syyhyn" tms. perusteeseen vetoamista en ymmärrä lainkaan. Hovioikeudessa vastuun kantavat tuomarit. Tarstavan jäsenen pitäisi olla tehtävänsä tasalla, mutta asia on niin, että suomalaisissa ylioikeuksissa, ei ainakaan hovioikeudessa ja KKO:ssa, edes tunneta tai aionakaan noudateta todellista tarkastavan tuomarin (referentti-) järjestelmää. KKO ei kerro ratkaisuissaan, kuka sen ratkaisukokoonpanoon kuuluvista jäsenistä on ollut tarkastava jäsen (referentti).
Tämä on yksi selkeä puute KKO-menettelyssä, mutta siihen(kään) presidentti Pauliine Koskelo ei ole halunnut puuttua. Sen sijaan hän on jaksanut "rähistä" OM:n kanssa puuttuvista resursseista ja ajanut innolla käräjäoikeudkien lukumäärän vähentämistä ja hovioikeuden jatkoksittelylupajärjestelmän soveltamisalan laajennusta.
Huolimattomuusvirheestä ei tapauksessa ole hovioikeuden osalta kyse, vaan todennäköisesti puutteellisesta ammattietiikasta ja moraalista, eli halusta päästä mahdollisimman vähällä työllä ja tappaa kaikki vähänkin epäselvät tapaukset vaikka sitten virheellisellä laintulkinnalla heti alkuunsa, so. jättää valituksia tutkimatta tai hylätä ne heti käsittelyssä (esim. epäämällä pyydetty jatkokäsittelylupa).
Asianosainen on saamiensa ohjeiden perusteella tiennyt valitusajan,muttei sitä kuinka se lasketaan.Normaalihuolellinen henkilö olisi laatinut muutoksenhakukirjelmän mahdollisen nopeasti jättämättä sen toimittamisen tuomioistuimelle niin myöhään,että vaara määräajan "ryyppäämisestä" olisi ilmeinen.Vaikka tuomioistuimen informastiovelvollisuus määräajan viimeisestä päivästä oli laiminlyöty,olisi huolellinen valittaja tiedustellut tuomioistuimelta ,onko hänen käsityksensä määräpäivästä oikea.Tuomioistuimen virhettä ei tähän nähden voida pitää kovin moitittavana.
Anonyymiä - joka ei muuten osaa lyödä pisteen jälkeen välilyöntiä - odottaisi ilmeisesti loistava ura hovioikeustuomarina, joten ei muuta kuin hakemusta vaan hovioikeuteen..
Tapaus on varmaan pikkujuttu hovioikeustuomareille, joka on miellyttävä "tappaa". Paha vain, että käräjäoikeus oli menetellyt vastoin lakia, siis virheellisesti eli tehnyt oikeudenkäyntivirheen, jota hovioikeus ei ollut havainnut tai ollut havaitsevinaan.
Oikeus saada asia tuomioistuimessa, siis myös hovioikeudessa, lain mukaisesti asianmukaisesti käsitellyksi ja tutkittavaksi on ihmisen perusoikeus, joka on turvattu peruustuslain 21 §:n 2 momentissa ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklassa. Ko. tapauksessa asianosaiselta on evätty virheellisesti tosiasiallinen pääsy hovioikeuteen.
Jos oikeus hakea muutosta pyritään epäämään tulkitsemalla lakia virheellisesti, kyse on tuomioistuimen vakavasta virheestä, ei pikkuasiasta.
Jep, jep!
Pitäisikö lakia muuttaa siten, ettei erillistä valitusosoitusta tarvitsisi enää lainkaan antaa, vaan asianosaisia kehotettaisiin aina tiedustelemaan erikseen käräjäoikeudelta suullisesti ja kirjallisesti, miten hänen tulee menetellä ja missä ajassa, jos hän haluaa valittaa hovioikeuteen? Tämä olisi oikein hyvä keino latsia "turhien" valitusten lukumäärää!
Jamppa, ei muuta kuin hallituksen esitystä sorvaammaan! Äläkä vetoa taas siihen, että olisit jotenkin "vastentahtoinen".
Alioikeuden laiminlyönti informoida valitusajan viimeinen päivä on vähäinen virhe, mutta hovioikeuden menettely olla puuttumatta virheeseen on suurempi virhe.
Alioikeudet eivät julistaessaan ratkaisun yleensä ilmoita,mikä on tyytymättömyyden ilmoituksen viimeinen määräpäivä täsmällisesti ilmaistuna.Kun asianosainen on myöhään ilmoittanut tyytymättömyyttä, hän menettää muutoksenhakuoikeutensa.Ilmeisesti alioikeuksien on syytä paapoa maallikoita tämänkin määräajan suhteen nykyistä täsmällisemmin.
Kysymys ei ole paapomisesta, vaan tuomioistuimen velvollisuudesta noudattaa lakia.
Käräjäoikeuden laiminlyönti ei ollut vähäinen, vaan, kuten KKO toteaa, merkittävä ja vakava, koska se oli vaikuttanut siihen, että valitus oli jätetty myöhässä.
Tänään 23.10. annetussa KKO:n ratkaisussa on varmaankin lyöty pohjat riitaintressin suuruudessa, peräti 10 €. Sinällään kyllä ymmärrän tuon laajemman merkityksen velkojille, mutta minusta tämä kuvastaa hyvin KKO:n ajatusmaailmaa valituslupien myöntämisen suhteen. Selvästi virheellisille tuomioillekaan ei anneta valituslupaa, ellei niihi sisälly tällaista prosessuaalista knoppia.
Pitänee katso ja mahdollisesti kommentoida tuota tämänpäiväistä KKO:n ratkaisua. Samantapainen ratkaisu annettiin KKO:sta n. kuukausi sitten, KKO 2015:60.
Olisivatko nämä tapaukset jonkinlainen selitys sille, että KKO vastustaa edelleen - itsepäisesti - summaaristen velkomusasioiden siirtoa ulosottoviranomaiselle? Tuollainen uudistus olisi erittäin perusteltu ja tärkeä ja sillä säästettäisiin käräjäoikeukisen resursseja. Mutta ei kun ei, järkevät uudistusehdotukset eivät vain jostain syystä uppoa KKO:n jäsenten "kalloon"! Todella hämmästyttävää, että myös pres. Koskelo vastustaa kiivaasti po. uudistusta. Mutta hänellä taitaaakin olla aiempia kytköksiä suuriin perintäfirmoihin.
Sen sijaan KKO/Koskelo ajaa sitkeästi käräjäoikeuksien lukumäärään tuntuvaa supistusta - edelleen - ja (ajoi) hovioikeuksien jatkokäsittelylupajärjestelmän soveltamisalan merkittävää laajentamista. vaikka nämäkään asiat eivät kuulu tuomioistuimille, eivät ainakaan KKO:lle, jolta odottaisi pidättyvää suhtautumista kysymyksiin, jotka kuuluvat lainsäätäjälle ja maan hallitukselle sekä OM:lle.
Lähetä kommentti