1. Satakunnan käräjäoikeus (käräjätuomari Riikka Sandholm) katsoi 7.1.2014 antamassaan tuomiossa selvitetyksi, että A oli aiheuttanut kolme ja puoli -vuotiaalle pojalleen B:lle kipua saattamalla tämän tiedottomuutta lähenevään tilaan. A oli antanut B:lle alkoholia. A oli tuonut B:n päiväkotiin kello 9.30. B:n veren alkoholipitoisuudeksi oli sairaalassa kello 13.00 aikaan mitattu 0,15 promillea. Käräjäoikeuden mukaan ei ollut uskottavaa, että B:n veren mainittu alkoholipitoisuus olisi johtunut verinäytteen otossa puhdistusaineena käytetystä spriistä, kuten A oli vastaajana lausunut. Myöskään se, että B:llä oli tapahtumahetkellä todettu 38,9 asteen kuume, ei antanut aihetta arvioida asiaa toisin. Käräjäoikeus on katsonut, ettei A lapsen äitinä ja huoltajana ollut esittänyt sellaista vastatodistelua, joka olisi riittänyt horjuttamaan syytteen tueksi esitettyä näyttöä.
Käräjäoikeus tuomitsi A:n pahoinpitelystä 40 päiväsakon rangaistukseen.
2. A vaati valituksessaan Vaasan hovioikeudelle, että hänelle myönnetään jatkokäsittelylupa muutos- ja tarkistusperusteilla ja että syyte hylätään. A perusteli vaatimustaan muun muassa sillä, että B:n veren alkoholipitoisuus johtui verikokeen ottamisessa käytetystä alkoholipitoisesta puhdistusaineesta. Puhdistusaineen vaikutusta ei ollut selvitetty esitutkinnassa, koska sairaala ei ollut toimittanut poliisin tästä kysymyksestä pyytämää selvitystä. Syytteessä kuvatut havainnot B:n poikkeavasta käyttäytymisestä olivat johtuneet B:llä todetusta nielutulehduksesta ja siihen liittyneestä kuumeesta.
3. Vaasan hovioikeus oli kuitenkin "lujana" eikä 29.4.2014 myöntänyt A:lle jatkokäsittelylupaa.
4. Korkein oikeus oli sen sijaan armeliaampi, sillä se myönsi A:lle valitusluvan. Valituksessaan A vaati, että hänelle myönnetään jatkokäsittelylupa ja asia palautetaan hovioikeuteen tutkittavaksi. A toimitti korkeimpaan oikeuteen lääketieteen tohtori, farmakologian dosentti TS:n 13.9.2014 antaman lausunnon, jossa arvioidaan puhdistusaineen mahdollista vaikutusta veren alkoholipitoisuuden mittaamisessa. Syyttäjä vastasi valitukseen ja vaati, että valitus hylätään. Syyttäjä antoi pyydetyn lausuman TS:n lausunnon johdosta. B ei vastannut valitukseen eikä lausumapyyntöön.
5. Korkein oikeus katsoi tänään 10.12. 2015 antamassaan päätöksessä, että hovioikeuden olisi pitänyt myöntää A:lle jatkokäsittelylupa muutos- ja tarkistusperusteella sekä painavin syin; vm. perusteeseen A ei ollut itse korkeimmassa oikeudessa vedonnut. Korkein oikeus kumosi Vaasan hovioikeuden tuomion ja palautti asian hovioikeuteen, jonka tulee ottaa asia omasta aloitteestaan käsiteltäväkseen ja jatkaa asian käsittelysä.
KKO 2015:91
6. Minulla ei ole päätöksen johdosta huomauttamista. Korkeimman oikeuden ratkaisu on seikkaperäsesti ja muutenkin oikein hyvin perusteltu.
7. Olisi luullut, että jo käräjäoikeuden maininta siitä, ettei A ollut kyennyt esittämään sellaista vastanäyttöä, joka olisi riittänyt horjuttamaan syytteen tueksi esitettyä näyttöä, olisi saanut hovioikeustuomareiden päissä hälytyskellot soimaan. Syytetyllä ei nimittäin ole todistamisvelvollisuutta eikä hänellä ole periaatteessa myöskään selitystaakkaa, sillä syytetyltä vaadittu selitys voi pahimmassa tapauksessa kääntää todistustaakan syyttäjältä syytetylle.
8. Korkein oikeus nojautui ko. kohdin - tapansa mukaan - ainoastaan kahteen EIT:n ratkaisuun, vaikka mainittua asiaa on käsitelty melko laajasti myös kotimaisessa prosessioikeudellisessa kirjallisuudessa. Mutta kuten tiedämme, oikeuskirjallisuuteen viittaaminen tuomion perusteluissa on ollut korkeimmassa oikeudessa iät ja ajat "pannassa". Saa nähdä muuttuuko tässä(kään) suhteessa mikään, kun korkein oikeus saa ensi vuoden alussa uuden presidentin.
9. Ko. rikosasian esitutkinta oli hoidettu puutteellisesti, sillä sairaala ei ollut antanut polisin siltä pyytämää selvitystä siitä, saattoiko B:n verestä mitattu alkoholipitoisuus johtua verikokeen ottamisessa käytetystä puhdistusaineesta. Käräjätuomari ohitti mainitun puutteen lakonisella toteamuksella, jonka mukaan ei ollut uskottavaa, että ihon puhdistamiseen käytetty alkoholi olisi vaikuttanut veren alkoholipitoisuuteen; tämäkin selitys kelpasi hoviokeudelle sellaisenaan.
10. Olen jo monta kertaa aiemmin blogissani esittänyt - ainakin 17 kertaa (!) - että hovioikeuksien tulisi perustella ratkaisunsa, jolla jatkokäsittelylupa hylätään. Hovioikeudet eivät asiallisesti perustele ko. ratkaisujaan lainkaan. Mutta mikään ei ole muuttunut eikä ilmeisesti tule koskaan muuttumaankaan. "Ei me mitään perustella, kun laki ei sitä edellytä - jos kohta ei kielläkään - ja kun tuo ´korkkikaan´ ei perusteluja meiltä edellytä", tuumivat hovioikeustuomarit itseensä hyvin tyytyväisinä.
11. Korkein oikeus voisi toki halutessaan kehittää oikeutta edellyttämällä jatkokäsittelylupaa koskevissa ratkaisuissaan, että hovioikeudet ryhtyvät perustelemaan hylkääviä luparatkaisujaan. Mutta tätä korkein oikeus ei ole halunnut tehdä, ja miksi tekisikään, sillä eihän korkein oikeus itsekään perustele millään tavalla päätöksiään, joilla sille tehdyt valituslupahakemukset hylätään. Korkeimman oikeuden lakoninen ratkaisu kuuluu nimittäin ytimekkäästi: "Valituslupaa ei myönnetä". Perustelut edistäisivät oikeusturvaa ja ratkaisujen justifikaatiota, mutta viis siitä, korkeimmassa oikeudessa ilmeisesti ajatellaan.
12. Ko. asiassa hovioikeuden olisi tullut korkeimman oikeuden mukaan ottaa pohdittavaksi jatkokäsittelyluvan myöntäminen myös painavan syyn perusteella, vaikkei A ollut itse siihen valituksessaan vedonnut. On selvää, että vanhemman saama langettava tuomio pieneen lapseensa kohdistuneesta pahoinpitelystä johtaa herkästi lastensuojelullisiin toimenpiteisiin. Ko. tapauksessa kävi näin, sillä A:n syyksi luettu pahoinpiteky oli johtanut lapsen (B) huostaanottoon. Korkeimman oikeuden perustelujen mukaan syyksilukemisen seuraukset vanhemman ja lapsen suhteelle ja siitä johtuva ratkaisun huomattava merkitys A:lle ja B:lle ovat olleet asian laatuun nähden hovioikeuden ennakoitavissa, vaikkei A ollut itse vedonnut B:n huostaanottoon hovioikeudelle tekemässään valituksessa.
5. Korkein oikeus katsoi tänään 10.12. 2015 antamassaan päätöksessä, että hovioikeuden olisi pitänyt myöntää A:lle jatkokäsittelylupa muutos- ja tarkistusperusteella sekä painavin syin; vm. perusteeseen A ei ollut itse korkeimmassa oikeudessa vedonnut. Korkein oikeus kumosi Vaasan hovioikeuden tuomion ja palautti asian hovioikeuteen, jonka tulee ottaa asia omasta aloitteestaan käsiteltäväkseen ja jatkaa asian käsittelysä.
KKO 2015:91
6. Minulla ei ole päätöksen johdosta huomauttamista. Korkeimman oikeuden ratkaisu on seikkaperäsesti ja muutenkin oikein hyvin perusteltu.
7. Olisi luullut, että jo käräjäoikeuden maininta siitä, ettei A ollut kyennyt esittämään sellaista vastanäyttöä, joka olisi riittänyt horjuttamaan syytteen tueksi esitettyä näyttöä, olisi saanut hovioikeustuomareiden päissä hälytyskellot soimaan. Syytetyllä ei nimittäin ole todistamisvelvollisuutta eikä hänellä ole periaatteessa myöskään selitystaakkaa, sillä syytetyltä vaadittu selitys voi pahimmassa tapauksessa kääntää todistustaakan syyttäjältä syytetylle.
8. Korkein oikeus nojautui ko. kohdin - tapansa mukaan - ainoastaan kahteen EIT:n ratkaisuun, vaikka mainittua asiaa on käsitelty melko laajasti myös kotimaisessa prosessioikeudellisessa kirjallisuudessa. Mutta kuten tiedämme, oikeuskirjallisuuteen viittaaminen tuomion perusteluissa on ollut korkeimmassa oikeudessa iät ja ajat "pannassa". Saa nähdä muuttuuko tässä(kään) suhteessa mikään, kun korkein oikeus saa ensi vuoden alussa uuden presidentin.
9. Ko. rikosasian esitutkinta oli hoidettu puutteellisesti, sillä sairaala ei ollut antanut polisin siltä pyytämää selvitystä siitä, saattoiko B:n verestä mitattu alkoholipitoisuus johtua verikokeen ottamisessa käytetystä puhdistusaineesta. Käräjätuomari ohitti mainitun puutteen lakonisella toteamuksella, jonka mukaan ei ollut uskottavaa, että ihon puhdistamiseen käytetty alkoholi olisi vaikuttanut veren alkoholipitoisuuteen; tämäkin selitys kelpasi hoviokeudelle sellaisenaan.
10. Olen jo monta kertaa aiemmin blogissani esittänyt - ainakin 17 kertaa (!) - että hovioikeuksien tulisi perustella ratkaisunsa, jolla jatkokäsittelylupa hylätään. Hovioikeudet eivät asiallisesti perustele ko. ratkaisujaan lainkaan. Mutta mikään ei ole muuttunut eikä ilmeisesti tule koskaan muuttumaankaan. "Ei me mitään perustella, kun laki ei sitä edellytä - jos kohta ei kielläkään - ja kun tuo ´korkkikaan´ ei perusteluja meiltä edellytä", tuumivat hovioikeustuomarit itseensä hyvin tyytyväisinä.
11. Korkein oikeus voisi toki halutessaan kehittää oikeutta edellyttämällä jatkokäsittelylupaa koskevissa ratkaisuissaan, että hovioikeudet ryhtyvät perustelemaan hylkääviä luparatkaisujaan. Mutta tätä korkein oikeus ei ole halunnut tehdä, ja miksi tekisikään, sillä eihän korkein oikeus itsekään perustele millään tavalla päätöksiään, joilla sille tehdyt valituslupahakemukset hylätään. Korkeimman oikeuden lakoninen ratkaisu kuuluu nimittäin ytimekkäästi: "Valituslupaa ei myönnetä". Perustelut edistäisivät oikeusturvaa ja ratkaisujen justifikaatiota, mutta viis siitä, korkeimmassa oikeudessa ilmeisesti ajatellaan.
12. Ko. asiassa hovioikeuden olisi tullut korkeimman oikeuden mukaan ottaa pohdittavaksi jatkokäsittelyluvan myöntäminen myös painavan syyn perusteella, vaikkei A ollut itse siihen valituksessaan vedonnut. On selvää, että vanhemman saama langettava tuomio pieneen lapseensa kohdistuneesta pahoinpitelystä johtaa herkästi lastensuojelullisiin toimenpiteisiin. Ko. tapauksessa kävi näin, sillä A:n syyksi luettu pahoinpiteky oli johtanut lapsen (B) huostaanottoon. Korkeimman oikeuden perustelujen mukaan syyksilukemisen seuraukset vanhemman ja lapsen suhteelle ja siitä johtuva ratkaisun huomattava merkitys A:lle ja B:lle ovat olleet asian laatuun nähden hovioikeuden ennakoitavissa, vaikkei A ollut itse vedonnut B:n huostaanottoon hovioikeudelle tekemässään valituksessa.
9 kommenttia:
"Mutta kuten tiedämme, oikeuskirjallisuuteen viittaaminen tuomion perusteluissa on ollut korkeimmassa oikeudessa iät ja ajat "pannassa". Saa nähdä muuttuuko tässä(kään) suhteessa mikään, kun korkein oikeus saa ensi vuoden alussa uuden presidentin."
Toivottavasti. Jos jostain arroganttiussyistä on ylivoimaisen vaikeaa viitata oikeuskirjallisuuteen itse tuomiossa, voisi ajatella, että ratkaisutiedotteeseen merkittäisiin oikeuskirjallisuutta. Se palvelisi KKO:n ratkaisujen heavy usereita.
Positivista on se, että hovioikeudet ovat alkaneet viitata oikeuskirjallisuuteen.
"Käräjätuomari ohitti mainitun puutteen lakonisella toteamuksella, jonka mukaan ei ollut uskottavaa, että ihon puhdistamiseen käytetty alkoholi olisi vaikuttanut veren alkoholipitoisuuteen; tämäkin selitys kelpasi hoviokeudelle sellaisenaan."
Tähän on saattanut vaikuttaa se, että rattijuopumusjutuissa tuota väitettä esiintyy ja se tavataan hylätä yhtä lakonisesti. Muista jostain lausunnosta lukeneeni, että tuolainen ihon puhdistaminen spriillä ei voi vaikuttaa veren alkoholipitoisuuteen.
Anonyymi: "tuolainen ihon puhdistaminen"..
Mutta entäpä sitten "tuollainen ihon puhdistaminen"?
Ko. jutussa puolustus hankki mainitusta kysymyksestä lääketieteen tohtori, farmakologian dosenttu TS:n asiantuntijalausunnon, joten KKO ei tarvinnut turvautua huhu- tai kuulopuheisiin.
Juomansa pirtun hän kertoi hankkineensa apteekista instrumenttien puhdistusta varten itse kirjoittamallaan reseptillä.
Näin kävi eräälle farmakologian dosentille TS joskus muinoin. Oli kuitenkin nauttinut sen sisäisesti eikä levitellyt ainetta iholleen. Tämä ilmeni rattijuopumusasian selvittelyssä.
Outo tapaus. Joka tapauksessa sairaala on minusta tehnyt virheen. Jos näytteenotossa ei ole käytetty alkoholia, mutta sairaala ei ole todennut sitä poliisille pyynnöstä, vaarantuu lapsen turva. Vastaus olisi vahvistanut tutkimuksen oikeellisuuden.
Jos vastaajalla on sairaalan lähteeseen perustuva tieto, että alkoholia on käytetty puhdistusaineena, lienee näytteenotossa tehty virhe. Ainakaan HUS:in labrojen netissä olevien ohjeiden mukaan sitä ei saisi käyttää, kun testataan alkoholipitoisuuksia. Jos tuollainen ohje on ja sitä ei noudatettu, olisikohan siinä syy minkä takia sairaala ei vastannut kysymykseen?
Mihinköhän perustuu olettamus, että noin millilitran näytteessä 0,00015 millilitran alkoholimäärä ei voisi olla seurausta ihon pinnalla olleesta alkoholista? Jos kotona ei ole mitään oikeaa ongelmaa, käräjäoikeuden tuomari on tehnyt kunnon emämunauksen, eikä laadunvarmistus ole hovioikeudessa toiminut ollenkaan. Edes tuomareiden häpeäminen ei korjaa sitä väärää, mikä perheelle on tuollaisesta voinut syntyä. Labrojen netistä löytyvissä ohjeissa kontaminoituminen väärällä puhdistusaineella on mahdollista.
Asiassa on juridisesti kyse siitä, olisiko hovioikeuden pitänyt myöntää jatkokäsittelylupa, jotta asia ja tapauksen väitetyt "outoudet" olisi voitu tutkia kunnollisessa ja ns. täystutkintaisessa menettelyssä.
Kuten KKO:n perusteluista ilmenee, ilman muuta olisi pitänyt.
Kun kiista koskee vain yhden verikokeen kontaminaatiota, eiköhän tuo olisi voitu ratkaista samantien korkeimmassa oikeudessa. 0,15 promillea millilitraluokkaa olevan näytteen koossa vastaa pisarana halkaisijaltaan 0,3 mm palloa, eli puolet pienen neulan läpimitasta. Lienee kenelle tahansa selvä, että jos sellainen pisara puhdistukseen käytettyä 80% alkoholia sattuu neulan kärkeen ennen verta, se päätyy näyteputkeen.
Olennainen kysymys on ollut, onko alkoholia käytetty ihon puhdistuksessa. Kun näytteenottaja olisi haastettu paikalle, hän lienee ainoa joka olisi kyennyt vastaamaan tuohon todelliseen kysymykseen, eli oliko alkoholia käytetty puhdistuksessa ennen näytteenottoa.
Esitutkinta oli lepsu. Poliisi vain pyysi sairaalta selvistytä. Kun sairaala ei antanut sitä, poliisi totesi vain, että selvitystä ei tullut. Poliisi siis hyväksyi sairaalan laiminlyönnin.
Syyttäjä puolestaan hyväksyi poliisin lepsuuden ja nosti syytteen ilman selvitystä, so. puutteellisen aineiston perusteella,
Tämän jälkeen käräjäoikeus hyväksyi poliisin ja syyttäjän lepsuttelun.
"Hyväksi lopuksi" hovioikeus päätti että, "mitä te tänne valitattte", ei me tutkita valitusta vaan hyväksytään heti käsittelyssä käräjäoikeuden päätös.
Tämä on ihmisen "oikeusturvan" koko kuva Suomessa..
""Hyväksi lopuksi" hovioikeus päätti että, "mitä te tänne valitattte", ei me tutkita valitusta vaan hyväksytään heti käsittelyssä käräjäoikeuden päätös."
Totesin vähän samaan tapaan aikanaan seulontamenettelystä valittaessani, että tällainen järjestelmä on omiaan siirtämään harkintavaltaa eteenpäin kuin mustaa pekkaa. Huonoimmassa tapauksessa poliisi voi ajatella, että mitäpä tätä enempää pohtimaan, ratkaiskoon syyttäjä. Syyttäjä voi ajatella, että syytänpä tässä varmuuden vuoksi vaikka näin, ratkaiskoon käräjäoikeus. Käräjäoikeus voi niin ikään ajatella samoin, että tuomitaanpa näin, pohtikoon hovioikeus. Ja kun sitten hovi ei anna jatkokäsittelylupaa, niin musta pekka jää vastaajan käteen.
Lähetä kommentti