1. Vuoden urheilija eli käytännössä Suomen paras urheilija, on Urheilutoimittajien liiton vuodesta 1947 alkaen myöntämä kunniamaininta. Vuodesta 2008 lähtien palkinto on luovutettu Suomen urheilugaala -nimisen tv:n viihdeohjelman yhteydessä. Aikaisemmin valinta julkistettiin vuoden vaihteessa järjestetyssä tilaisuudessa. Gaalassa palkitaan myös Vuoden naisurheilija, Vuoden nuori urheilija, Vuoden joukkue ja Vuoden valmentaja.
2. Vuoden 2015 paras urheilija paljastetaan huomenna tiistaina järjestettävässä urheilugaalassa. Yleensä vuoden parhaaksi urheilijaksi on valittu henkiö, joka on voittanut ko. vuonna kultamitalin olympiakisoissa, MM-kisoissa tai ainakin EM-kisoissa.
3. Kaikkein useimmin eli neljä kertaa Vuoden urheilijan tittelin on saanut hiihtäjä Veikko Hakulinen. Hänet sai ko. kunniamaininnan peräkkäin vuosina 1952-1954 ja neljännen kerran vuonna 1960, jolloin Haku-Veikko ratkaisi viestinhiihdon kultamitalin Squaw Valleyn olympiakisojen ankkuosuudella; Suomen joukuueen muut viestihiihtäjät olivat Eero Mäntyranta, Väinö Huhtala ja Toimi Alatalo. Marjo Matikainen on valittu kolme kertaa (1986-87 ja 1989; lisäksi hänet valittiin 1988 parhaaksi naisurheilijaksi). Lasse Viren (1972 ja 1976), Matti Nykänen (1985 ja 1988), Mika Myllylä (1997 ja 1999) ja Tero Pitkämäki (2007 ja 2013) kukin kaksi kertaa. Siiri "Äitee" Rantanen on saanut Vuoden naisurheilijan tittelin neljä kertaa (1954, 1956 ja 1958-59), samoin pikaluistelija Eevi Huttunen (1949,1951,1953 ja 1960). Vuoden urheilijaksi on valittu myös Keke Rosberg (1982), Mika Häkkinen (1998), Jari Litmanen (1995 ja jopa Sami Hyypiä (2001), mutta sen sijaan sellaiset nimet kuin Jari Kurri ja Teemu Selänne ovat aina jääneet valitsematta.
4. Nyt ovat huippu-urheilijat Suomessa vähissä, sillä vuonna 2015 kukaan suomalaisiurheilija ei voittanut MM-tai EM -titteliä. Näin, jollei oteta huomioon Roope Tonterin MM-voittoa lumilautailussa (big air). Kaisa Mäkäräinen, joka valittin Vuoden urheilijaksi 2011, sai tyytyä MM-pronssiin Kontilahden kisoissa, ja Tero Pitkämäki MM-kisojen prossimitaliin Pekingissä; Pitkämäki rankattiin viime vuonna toiseksi parhaaksi keihäänheittäjäksi maailmassa, paras oli Kenian Julius Yego. Jenna Laukkanen voitti loppuvuonna kaksi Euroopan mestaruutta rintauinnissa, mutta kyseessä oli lyhyen radan (25 m) kilpailut, joihin kaikki huiput eivät osallistuneet. Painija Petra Olli saalisti (silmä mustana) MM-kisojen hopeaa painissa. Roope Tonteri voitti lumilautailun MM-kisoissa kultamitalin lisäksi hopeaa slopestylessa.
5. Noiden viiden urheilijan joukosta Vuoden urheilija varsin todennäköisesti valitaan. Itse veikkaisin Tero Pitkämäkeä, toiseksi eniten ääniä saanee Petra Olli ja kolmanneksi Jenna Laukkanen. Vuoden 2015 Esikuva-tittelin voisi saada Valtteri Bottas.
6. Yleisöäänestyksen perusteella huomisessa gaalassa palkitaan Sykähdyttävin urheiluhetki 2015. Ehdolle on asetettu viisi tapahtumaa: Teemu Selänteen pelipaidan numero 8 nosto ikuisiksi ajoiksi Anaheim Ducksin peliareenan kattoon; Kaisa Mäkäräisen taistelu pronssille hurjan hiihdon jälken ampumahiihdon MM-kisoissa Kontiolahdella; Tampereen Minetin joukkuevoimistelun MM-tittelin saavuttaminen; Petra Ollin MM-painien finaalipaikan ratkeaminen taisteluvoitolla tunnetusta venäläisestä vastustajasta; ja Jenna Laukkaselle EM-uinneissa tuplamestaruuden tuonut ylivoimainen esitys 100 metrin rintauinnissa 50 metrin kultamitalin jatkeeksi. Vaikea valinta, joka ratkennee pohjalaisten äänin Petra Ollin eduksi.
17 kommenttia:
Jyrki Virolainen sanoin ...
"Kaisa Mäkäräinen ... sai tyytyä MM-pronssiin Kontilahden kisoissa, ja Tero Pitkämäki MM-hopeaan Pekingin kisoissa;
Joko dementia oireilee, vai millä selittyy se, että blogisti unohti Pekingin MM-kisojen hopeamitalistin, joka ei suinkaan ollut Pitkämäki, vaan Egyptin Ihab Abdelrahman?! Molemmat Afrikan miehet (mestarina Julius Yego) oli Pitkämäen voittajiksi valmentanut suomalainen Petteri Piironen. Siinä nyt ainakin olisi vuoden valmentaja (ellei sitten Alisa Vainion valmentaja Rami Virlander).
Pitkämäki sai kylläkin pronssia Pekingistä. Egyptin Abdelrahman sai hopeaa ja Kenian Yego kultaa.
Ehkä kannattaisi Suomessa keskittyä pesäpalloon, jossa ollaan aidosti maailman huipulla.
"Sykähdyttävimmän urheiluhetken" (jumalattoman tyhmä ilmaisu) lisäksi voitaisiin palkita myös sykähdyttävin oikeushetki. Ehdokkaita voisivat olla ainakin:
- Hovioikeus vapauttaa Auerin toiseen kertaan.
- Aarnio-jutun loputtomat käänteet.
- Uuden korkeimman oikeuden presidentin nimitys.
- Sotarikoksista epäiltyjen vangitseminen.
- Huippuasianajaja Lampela syytteessä.
Ehkä keksitään muitakin ehdokkaita.
Yks lysti eli hoppeeta tai ronssia, saman tekevää!
Mutta korjataan ny kumminkin.
Viralliset ehdokkaat vuodelle 2015 (ks. linkki).
Listalta puuttuu Robert Helenius, joka voitti hiljattain nyrkkeilyn raskaansarjan Euroopan mestaruuden (EBU).Paluu huipulle oli tyylikäs ja Robert olisi ansainnut nimensä listaan.
EBU:n mestaruudella ei ole minkäänlaista painoarvoa.
On elvää, ettei Helenius ei uskalla puolustaa "mestaruuttaan" Chicoraa vastaan, jonka hän "voitti" nelisen vuotta sitten. Kaikki muut paitsi tuomarit näkivät Heleniuksen hävinneen ottelun. Niin raskaasti sai köniinsä vastustajalta.
Kas kun anonyymi hoksannut ehdottaa Mikko Ilosta Vuoden urheilijaksi. Viime vuosi oli Iloselle katastrofi.
Joo, Urheiligaalassa on jo valittu Vuoden nyrkkeilijä 2015.
Hän Edis Tatli.
Ei siis mikään Helenius.
Hyvä ettei sitä naista, oliko se nyt Eva Wahlström tai mikä, ei valittu Vuoden nyrkkeilijäksi.
Vaikka sekin on olevinaan jonkun hemmetin liiton Euroopan tai oliko se peräti maailman mestari.
Pitkämäki vuoden urheilija "ronssilla", mutta ei saanut kutsua Linnan juhliin.
No joo, kun tämä Sauli Niinistö ei ymmärrä urheilun päälle yhtikäs mitään.
Pitäisikö Pitkämäelle järjestää nyt ihka omat Linnan juhlat? Onhan valtiolla rahaa!
Minulla meni veikkauksessa kaksi sijaa (kolmesta) oikein, kun veikkasin ykköseksi Tero Pitkämäkeä ja kolmoseksi Jenna Laukkasta. Petra Olli jaa Roope Tonteri eivät menestyneet aivan odotetulla tavalla, mutta Kaisa Mäkäinen odotettua paremmin. Urheilutoimittajien joukossakin kun on niin kovin monenlaista porukkaa.
Gaala on aika kornia katsottavaa. Porukkaa ja palkittuja oli paljon, aivan liikaa. Niille lykättiin melekein jokaiselle kainaloon hirveän näköinen pokaali, hyvä että esim. Aliisa Vainio jaksoi sitä kantaa.
Ja miksi helkkariksi sen Cheekin pitä käydä lavalla määkimässä?
Palkittujen samoin kuin yleisön joukossa oli runsaasti entisiä urheilijoita, joiden saavutuksille hurrattiin. Niin tehtiin, kun näiden nykyurheilijoisen kv. saavutukset on niin perin hepposia; Vuoden urheilijan tittelikin vietiin "pelekällä pronssilla"!
Niin. ja miksi näitä uransa viime vuoteen lopettaina urheilijoita pitää palkita sillä samalla kaudealla pokaalilla? Nytkin niitä oli lähes kymmenkunta immeistä siellä lavalla tököttämässä jarkko Niemisestä ja Minna Kaupista alkaen. Ei ne le mitään "Vuoden urheilijoita" vaan lopettaneita ja osin loppuunpalaneita urheilijoita.
Kimmo Timonen, Stanley Cupin voittaja viime vuonna, ei ollut saanut kutsua saapua palkittavaksi, vaikka hänkin lopetti viime kauteen ja hänellä on todella komea ura takanaan.
Ja sitten vielä Hall of Fameen valittujen urheilijoiden mukanaolo ja palkitseminen samassa tilaisuudessa, aivan turhaa puuhaa! No, lavalla nähtiin tässä yhteydessä sentään pitkästä aikaa "kunnon keihäänheittäjä" ja todellinen maailmanmestari eli Tiina Lillak (54). Heikki Ikolan voittojen päivistä on kulunut jo 50 vuotta ja nykyiset miesampumahiihtäjät ovat romahtaneet kv. kisoissa sijoille 60-80!
Meillä on Hall of Fame -urheilijoita, lätkänpelaajia joiden peliapita nostetaan kattoon yms. "museourheilijoita". Miksei näille tyypeille järjesteä omia kekkereitään, jolloin niitä ei tarvitse muistella ikään kuin tippa silmässä -periaatteella tilaisuudessa, jossa valitaan edellisen vuoden parhaita urheilijoita?
Kohta nää tilaisuudet menee kokonaan Lasse Virenin, Veikko Hakulisen, Eero Mäntyrannan, Juha Väätäisen, Veikko Kankkosen ja Paavo Nurmen huippusuoritusten ja arvokisavoittojen katselutilaisuusiksi ja "paidat kattoon" -tilaisuuksiksi.
Niin ja Mietaan Jussin tietenkin!
Kaj Kunnakselta hyvä kommentti valinnoista
http://yle.fi/urheilu/kommentti_miksi_taas_tero_pitkamaki/8590522
Siitä ilmenee mm., että valinnan tehneistä urheilutoimittajista, joissa Suomessa on peräti pitkälle toista tuhatta (!), Vuoden urheilijan äänestykseen osallistui vain 40 prosenttia.
Vuoden urheilijan valinnat ja urheilutoimittajien äänestykset muistuttavat aika tavalla presidentinvaaleja ja eduskuntavaaleja.
Eihän niissäkään valituiksi tule läheskään aina paras tai parhaat ehdokkaat ja poliitikot, vaan sellaiset tyypit, joista äänestäjät sattuvat omilla irrationaalisilla perusteillaan tykkäämään.
Nythän kysymys oli gaalasta suomalaiseen tyyliin! Vähän tekojuhlavaa. Televisiorahvaalle ei edes näytetty kuin vilahdukselta punaisella matolla kävelyä! Miksi? Kyllä " Nuoret Leijonat",Niki Juusela,Alisa Vainio ja Kalervo Kummola pelastivat koko gaalan. Muutenhan tilaisuus olisi ollut täysin pannukakku.
Totuus on,että urheilutasomme on erittäin ohut. Tämä johtuu valmennuksemme heikosta tasosta. Parhaaksi valmentajaksi valittiin Julius Yegon valmentaja Piiroinen, joka kiitospuheessaan ryhtyi kehumaan joidenkin ulkomaalaisten urheilijoiden managerina toimivaa Jukka Härköstä. Olisi Piiroinen ymmärtänyt sanoa edes,että kyllähän minä siinä "sivussa"valmennetaan myös suomalaisiakin,kun vain siitä minulle maksetaan.En voi olla ihmettelemättä,että kun pari vuotta sitten perustettiin tämä huippu-urheilukeskus KIHU,jota johtaa Mika Kojonkoski,niin miksi tämä "keskus" on onnistunut tekemään itsensä täysin näkymättömäksi. Ja vielä,että Reijo Jylhä,tuo happinaamari valmentaja on onnistunut valmentamaan mieshiihtäjät rapakuntoon, eikä nuoria hiihtäjiä kansainväliselle tasolle ole edes näköpiirissä, on irvikuva suomalaisesta urheiluvalmennuksesta.
Hyvä kuitenkin, että lasketaan suksilla kuoppaista mäkeä ja tehdään voltteja -kisaajat eivät pärjänneet ja pahoittivat mielensä.
Mitättömiä marginaalilajeja riittää, ja iso osa niistä on nykyisin näitä muunnelmia suksitemppuilusta.
Ampumahiihto ja Mäkäräinen taisi olla ainoa vakavammin otettava kandidaatti eikä hänelläkään ollut paras vuotensa. Hän ei onnekseen myöskään joudu näihin gaaloihin, kun on töissä.
Lähetä kommentti