1. Postimerkkeihin on aikojen saatossa päätynyt mitä erilaisimpia aiheita, henkilöitä, esineitä ja asioita. Suomessa on julkaistu postimerkkejä esimerkiksi tasavallan presidenteistä, Sibeliuksesta, Paavo Nurmesta ja Mikael Granlundin ilmaveivistä jääkiekon MM-kisoissa 2011.
2. Suomen Postin historian suosituin postimerkki on Itellan vuonna 2014 kuvataiteilija ja homoikoni Touko Laaksosesta (1920-1991) julkaisema Tom of Finland -postimerkki. Sen kerrotaan saaneen enemmän kansainvälistä huomiota kuin mikään muu postimerkki aikaisemmin koko maailmassa; merkkiä ennakkotilattiin 180 maahan.
3. Ylihuomenna perjantaina Suomessa julkaistaan jälleen uusia postimerkkejä, joista Postimuseo on kertonut etukäteen sivustollaan. Niistä eniten huomiota ja jopa kohua on herättänyt karjalanpiirakka-aiheinen merkki, jossa siis on kuvattu karjalanpiirakoita; katso kuva yllä.
4. Kaikki tuntevat karjalanpiirakat. Ne herättävät useimmissa suomalaisissa mielihyvää sekä nostalagisia ja kenties jopa isänmaallisia tunteita. Kaikki eivät karjalanpiirakoista kuitenkaan pidä eivätkä suostuisi niitä edes maistamaan. Itse tykkään karjalanpiirakoista, joita äiti aikoinaan teki kotona ja paistoi joka viikko tuvan puu-uunissa.
5. Karjalanpiirakka on leivoinnainen, jossa ohuen hapattamattoman ruiskuoren sisällä on riisipuuroa, ohraryynipuuroa tai perunasosetta. Karjalanpiirakan päälle laitetaan usein munavoita. Piirakka on alkuaan kannakselainen ja pohjoiskarjalainen herkku, jonka evakot toivat sotien jälkeen koko maahan; tästä myös nimike "karjalanpiirakka". Meillä kotona piirakat eli piiraat tehtiin 50-60 vuotta sitten yleensä perunasoseesta, niitä kutsuttiin perunapiiraiksi. Vuonna 2003 karjalanpiirakka on rekisteröity Euroopan unionin aidoksi perinteiseksi tuotteeksi.
6. Karjalanpiirakka-aiheinen postimerkki on hyvä idea. Mutta onko postimerkissä esiintyvä tuote aito ja oikea karjanpiirakka? Kas, tässäpä kysymys, josta on keskusteltu vilkkaasti jo ennen merkin ilmestymistä. Kyse on siitä, että merkkiin kuvatut piirakat ovat teollisia tuotteita eli niin sanottuja valmispiirakoita. Vannoutuneiden piirakka-asiantuntijoiden mielestä valmispiirakoilla ei ole mitään tekemistä aidon karjalanpiirakan kanssa. Aitoa piirakkaa ei nimittäin rypytetä koneellisesti, vaan rypytys tehdään käsityönä, he painottavat. Vastustajien mukaan merkki-piirakat rikkovat perinteistä käsitystä karjalanpiirakasta, joka ilmentää tekijänsä käsialaa.
7. Ihmiset mutustelevat kuitenkin paljon enemmän valmispiirakoita kuin kotona itse tehtyjä piirakoita. Merkissä kuvatut piirakat ovat myös siistejä, tasareunaisia ja -laatuisia ja vieläpä kullankeltaisia tuotteita. Itse tehdyt ja rypytetyt piirakat eivät näytä postimerkissä yhtä hyviltä ja herkullisilta kuin valmispiirakat. Näkökohtia pro et contra kummankin vaihtoehdon osalta voidaan toki esittää. Pääasia on, että karjanpiirakka on saanut oman postimerkkinsä. - Jos vielä joskus saataisiin se Karjalakin takaisin...
8. Kyseinen episodi on jälleen kerran osoittanut, että karjanlanpiirakka on herkkä kohta suomalaisen ihmisen sielunmaisemassa. Piirakan oikeaoppisella rypytyksellä on kerran kenties ratkaistu jopa tasaväkinen tasavallan presidentin vaali. Näin saattoi käydä 1994, jolloin toisella äänestyskierroksella vastakkain olivat Elisabeth Rehn ja Martti Ahtisaari. Rehn oli niukassa gallup-johdossa, mutta sitten kilpakumppanit puolisoineen vietiin Timo Koivusalon ja Joel Hallikaisen Tuttu juttu -tv-ohjelmaan. Se päättyi karjalanpiirakoiden rypytykseen, jossa kansa mieltyi pulleasormisen Maran rypytysyrityksiin. Suomenruotsalaisen Elisabethin Ove -miehelle karjalanpiirakan rypytys ei sen sijaan oikein onnistunut, ja niin Martti Ahtisaaresta leivottiin tasavallan presidentti.
Posti testasi myös käsin rypytettyjen piiraiden ottamista postimerkkiin, mutta luopui ajatuksesta
12 kommenttia:
Kyllä kotiseutuneuvos Aira Viitaniemi on oikeassa,että vain itse ryöpytettiin karjalanpiiras olisi ollut kelvollinen postimerkkiaiheeksi. Viitaniemi vie Ahtisaarelle vieläkin joka joulun alla aitoja rypytettyä karjalanpiiraita. Saakohan Sauli Niinistö ja Jenni jouluksi edes karjalanpiiraita? Joulukuusi,jouluhauki ja muut lajat tuodaan Mäntyniemeen jonossa,mutta ne piiraat,se askarruttaa. Voisikohan joku oikeusoppinut ottaa kantaa tähän asiaan eli oliko postimerkkipiiras oikein vai väärin rypytettyä.
Mutta rypytettyä mikä rypytettyä! Näillä mennään!
Hyvä vaan, ettei valtiosääntöoppineilta kysytty etukäteen mitään.
Ne olisi tietennii pitäneet ko. rypytyshommaa ja koko karjalanpiirakka-aiheista postimerkkiä yksiselitteisesti "ryppyilynä" perus- ja ihmisoikeuksia vastaan. Olisivat vielä alkaneet vaatia myös turvapaikanhakijoillle tuttuja omia piiras- tai torttuaiheisia postimerkkejä.
Eipä sillä ulkonäöllä ole tässäkään asiassa niin suurta merkitystä kuin maulla. Tietysti mukavan näköinen on helpommin lähestyttävissä kuin suttuinen tai liian tyylitelty piirakka.
pahvinmakuiseen kuoreen survottu riisimössö ei kyllä karjalanppiirakkaa muistuta.
Porkkana/ puolukkaseos, jota mm Kaukolan pitäjässä laitettiin piirakan sisään, on kyllä myös herkullinen, joidenkin kaukolalaisten mielestä kaikkein paras.
Karjalanpiirakkaan ei kuitenkaan päde sama maun määritelmä kuin johonkin vastaavan näköiseen asiaan. Hyvin pesty ja kerran kustu on siinä perimätiedon mukaan parhaan makuinen.
Jokainen, joka on asiansa osaavan kotileipurin tai vaikka pienen leipomon tekemiä hyviä karjalanpiirakoita koskaan syönyt, tietää että ne ovat maultaan monin verroin parempia kuin isojen leipomojen liukuhihnatyönä suoltamat tekeleet, jotka ehkä ovat ulkomuodoltaan siistejä ja säännöllisiä, mutta maultaan joka kerta pettymyksiä. Varsinkin karjalaisista maakunnista on hyviä piirakoita yleisesti saatavana jopa markettien leipäosastoilta ja etsivä löytää niitä myös Helsingistä, niin tuoreina kuin varsin hyvinä raakapakasteina. Koomisinta karjalanpiirakka-gatessa kuitenkin on se että tuo teollisesti valmistetuista piirakoista graafisen suunnittelijan laatima postimerkki on ulkoasultaan paljon tylsempi ja muutenkin ikävämpi kuin lehden (olikohan Hesarin) toimituksessa pikapikaa väännetty vaihtoehtoversio, jonka malliksi käytetyt piirakat oli perinteisellä tyylillä leivottu pienleipomossa. Näitähän voi verrata blogikirjoituksen kuvistakin ja oma johtopäätökseni on, että vanhan mallin perinnepiirakka on myös kauniimpi. Kaiken lisäksi karjalanpiirakka pääsee parhaimmin oikeuksiinsa kun niitä ei asetella luonnottomasti suoriin riveihin vaan niin kuin karjalanpiirakat on tapana tarjota: sekalaisessa kasassa ja mieluiten mahdollisimman isossa sellaisessa, jotta herkkua riittää varmasti kaikille tarpeeksi paljon. Blogille kiitos merkittävän aiheen käsittelystä!
Ikaalisissa Passun Ville ja Lahja toivovat meille monena jouluna Lahjan tekemii ja kauniisti rypyttämmii karjalapiiraita iso korillise. Hyökii näät olliit Karjala-evakkoi Pyhäjärvelt. Kyl ne piiraat olliit hyyvvii, vieläkii ves tulloo kiele pääl ko muistelen!
Tämä piirakkaongelmahan oltiin jo vähällä välttää ja ihan oikeudellisin keinoin. Äskettäinhän Pro Agria Pohjois-Karjala esitti karjalanpiirakan nimisuojan alueellista rajaamista niin, että vain Karjalassa (Pohjois- ja Etelä-Karjala) leivottuja karjalanpiirakoita olisi saanut kutsua karjalanpiirakoiksi. Hanketta vastusti mm. Karjalan Liitto sillä perusteella, että karjalanpiirakka on enemmänkin kulttuurisidonnainen tuote kuin maantieteellisesti rajattu. En tiedä, onko karjalanpiirakka sen enempää kulttuurisidonnainen tuote kuin kuohuviinikään - samalla tavalla sitä valmistetaan Champagnen maakunnassa kuin muuallakin. Mutta ehkäpä Karjalan Liitto ajatteli evakoiden jälkeläisiä tai muuten karjalasta muualle maahan tai maailmaan lähteneitä ihmisiä ja halusi sallia heille ilon leipoa karjalanpiirakoita jatkossakin tarvitsematta tyytyä tylsiin riisi- tai ohrapiirakoihin. Tämä heille sallittakoon, vaikka sivuseurauksena onkin karjalanpiirakan käsitteen ryöstöviljely myös ahneiden leipomoiden toimesta.
Käsittääkseni Karjalan Liitto on tarjonnut karjalanpiirakat myös presidenttiparin joulupöytään joten siltä osin voimme heittää huolet nurkkaan.
Eräs toinen juristiblogisti on muutama vuosi sitten pohtinut, että karjalanpiirakat pitäisi asettaa näytille ns mätipuoli alaspäin.
Varsinkin ne lapset, jotka ovat nähneet saunassa äidin piirakan, voivat olla vähän äimän käkenä karjalanpiirakoista.
Itse asiassa postimerkissä voi olla hyvinkin "riisipiirakka" tai "imatranpiirakka" tai jokin muu nimisuojan kiertänyt tuote. Kaikki kunnia kotiseuturakkaudelle ym. mutta ei ole järkeä suojata tuotetta, jos sitä ei enää saa kaupasta. Lähimarketissa ei myydä yhtään karjalanpiirakkaa, mutta muita samannäköisiä piirakoita kyllä piisaa. Sama tunarointi oli savolaisilla kun kalakukkoja ei saa tehdä muuta kuin muikusta ja muista määrätyistä aineista tms. Nyt on sitten ahvenkukkoa, muikkukukkoa yms ja "aitoa" kalakukkoa saa hakemalla hakea. Tuotteen poistuminen markkinoilta ei kai liene nimisuojan säätäjän tarkoitus.
Kyllä tuo Toipilan mainitsema äiren ikioma piirakka faijalle maistuu, vallan mainiosti.
Ei siittä mihkään päästä!
No, noh ripsipiirakat on sitten asia erikseen. Mutta kyllähän nekin nyt on Aarnion oikeudenkäynnissä ajankohtaistuneet ja saaneet niille kuuluvaa arvonantoa ja jos ne oikeat piirakat maistuvat niin kyllä Jartsalla on ripsipiirakkakin ollut ruokalistalla. Kolminkertainen hurraa huuto kaikille piirakoille.
Niin, saatiinhan tässä monta kuukautta jatkuneessa oikeudenkäynnissä, johon anonyymi edellä viittasi, edes yksi asia vihdoin selvitetyksi.
Nimittäin se, että Jartsa vieraili noin 15 vuoden aikana (1997-2011) peitenimeä "Saara" käyttävän prostituoidun tykönä yksinomaan "seksin takia". Näin kertoi Saara eilen, kun häntä kuultin oikeudessa todstajana. Tästä on nyt varmaan hyvä jatkaa. Aarnio toki kiistää, paitsi muuta, seksisuhteen Saaran kanssa.
Saara lähti kolmisen vuotta sitten poliisin pakeille ja siitä Aarnion tapauksen esitutkinta sitten vähitellen käynnistyi. Miksi Saara teki noin katalan tempun tunnetulle komisariolle? No, näköjään siksi, että komisarius otti tavakseen vierailla viikottain Saaran kämpillä aina siihen aikaan kun telkkarista tuli joko sarja "Kauniit ja rohkeat" tai "Emmerdale", joita Saara ei voinut ko. vierailujen takia seurata. Saaran tuohtumuksen ymmärtää maallikkokin.
Tässä meillä nyt on kiipelissä Vuoden poliisi ja kymmenen vuoden "nuuhkija".
Nuorempana oikeusneuvosmiehenä poikkesin joskus tervehtimään iäkästä karjalaisrouvaa. Jo ovella hän ilmoitti, että oli leiponut aitoja karjalanpiirakoita sen kunniaksi, että "oikeusneuvos" tulee kylään. Olivat suussasulavia!
Tukholmassa asuva intialainen ystäväni kertoi 90-luvulla kävelleensä kylänraitilla Itä-Suomessa. Tapasi vanhan naisen, joka heti kyselemään "ookko mustalainen" (ystäväni ymmärtää jonkun verran suomea), johon hän oli vastannut olevansa intialainen.
Nainen oli kutsunut ystäväni mökkiinsä ja tarjonnut karjalanpiirakoita. Minulle ystäväni mainosti Suomen olevan vielä neitseellinen paratiisi. Ruotsissa ei olisi voinut kuvitellakaan tällaista tapahtuvaksi. Mitenkähän nykyisin Suomessa vastaavassa tilanteessa olisi käynyt?
Lähetä kommentti