1. Metsänomistaja A (Anssi Kalaoja) oli myynyt raakapuuta Metsäliitolle vuosina 1997 – 2004. Markkinaoikeus katsoi 3.12.2009 Kilpailuviraston vireille panemassa kartelliasiassa, että Metsäliitto, Stora-Enso ja UPM-Kymmene olivat yhdessä mainittuina vuosina tietoja vaihtamalla ja raakapuun ostomarkkinat jakamalla menetelleet kilpailunrajoituksista annetun lain (480/1992) vastaisesti. Markkinaoikeus määräsi Metsäliitolle 21 miljoonan ja Stora Ensolle 30 miljoonan euron suuruisen seuraamusmaksun. UPM-Kymmene vapautettiin seuraamusmaksusta, koska yhtiö oli paljastanut kartellin.
2. A vaati 20.12.2011 Helsingin käräjäoikeudessa vireille tulleella kanteella mainituita kolmelta yritykseltä mm. kilpailunrajoituslain18 a §:n perusteella vahingonkorvausta katsoen, että hänen Metsäliitolle myymänsä puun hinta oli kielletyn kilpailunrajoituksen vuoksi jäänyt alemmaksi kuin mitä se olisi ollut kilpailluilla markkinoilla. A, samoin kuin kanteen nostaneet 655 muuta yksityistä metsänomistajaa omisssa kanteissaan - kyseinen joukko muodostaa ns. Suuri savotta 1 -porukan - katsoi siis kärsineensä taloudellista vahinkoa metsäyhtiöiden puun ostohinnoista sopiman kartellin takia.
3. Vastaajat eli Metsäliitto, Stora-Enso ja UPM-Kymmene vaativat, että kanne tuli jättää vanhentuneena tutkimatta, koska ko. korvausvelan vanhentuminen oli alkanut 25.5.2004, jolloin Kilpailuvirasto oli julkaissut tiedotteen metsäyhtiöiden epäillystä kartellista. Kanne olisi pitänyt nostaa viimeistään 24.5.2009.
4. Vanhentumisasiassa on kyse 1.10.1998 voimaan tulleen kilpailunrajoituslain 18 a §:n 3 momentin (303/1998) tulkinnasta ja siinä säädetyn korvausvaatimusta koskevan viiden vuoden kanneajan alkamisesta Tarkemmin sanotttuna kyse on siitä, milloin A oli saanut tai hänen olisi pitänyt selonottovelvollisuutensa perusteella hankkia sellaiset tiedot kilpailunrajoituksesta ja siitä hänelle aiheutuneesta vahingosta, että hän olisi voinut nostaa kanteen.
4. Vanhentumisasiassa on kyse 1.10.1998 voimaan tulleen kilpailunrajoituslain 18 a §:n 3 momentin (303/1998) tulkinnasta ja siinä säädetyn korvausvaatimusta koskevan viiden vuoden kanneajan alkamisesta Tarkemmin sanotttuna kyse on siitä, milloin A oli saanut tai hänen olisi pitänyt selonottovelvollisuutensa perusteella hankkia sellaiset tiedot kilpailunrajoituksesta ja siitä hänelle aiheutuneesta vahingosta, että hän olisi voinut nostaa kanteen.
5. Helsingin käräjäoikeus ratkaisi vanhentumista koskevan kysymyksen 28.3.2014 käräjätuomari Pirjo Peura-Vasaman puheenjohdolla (äänestys 2-1) metsäyhtiöiden eduksi. Käräjäoikeus hyväksyi vastaajien vanhentumisväitteen ja hylkäsi Kalaojan sekä 12 muun yksityisen metsänomistajan kanteet kokonaan vanhentuineina; muiden kantajien osalta käsittelyä ei ollut aloitettu. Käräjäoikeuden mukaan kanneoikeutta koskeva viiden vuoden vanhentumisaika oli, kuten metsäyhtiöt olivat väittäneet, alkanut kulua jo toukokuussa 2004, jolloin Kilpailuvirasto kertoi julkisuuteen antamassaan tiedotteessa epäilevänsä metsäyhtiöitä kielletystä yhteistyöstä eli kartellista. - Kommentoin käräjäoikeuden ratkaisua lyhyesti, mutta perustellusti kriittiseen sävyyn blogikirjoituksessa nro 835/15.4.2014, kohta 13. Olin jopa valmis lyömään pikku vedon siitä, ettei käräjäoikeuden päätös jäisi pysyväksi.
6. Metsänomistajat valittivat käräjäoikeuden tuomiosta Helsingin hovioikeuteen. Hovioikeus antoi päätöksensä 21.11.2014. Hovioikeus totesi perusteluissaan, että markkinaoikeus oli päätöksellään 3.12.2009 määrännyt kiellettyyn kilpailunrajoitukseen eli hintakartelliin perustuvat seuraamusmaksut Metsäliitolle ja Stora Ensolle. Markkinaoikeuden päätös oli tullut lainvoimaiseksi 4.1.2010. Vasta päätöksen lainvoimaiseksi tulemisen jälkeen metsänomistajilla oli hovioikeuden mukaan ollut riittävät tiedot lain edellyttämästä kilpailunrajoituksesta ja sopimusrikkomuksesta. Kilpailunrajoituslain 18a §:n 3 momentissa säädetty viiden vuoden aika kanteen nostamiselle oli siten alkanut 4.1.2010. Koska metsänomistajat olivat panneet kanteensa vireille 20.12.2011 eli ennen mainitun kanneajan päättymistä, kanteita ei voitu hylätä ensijaisesti ajetulla perusteella eli kilpailunrajoituslain 18a §:n nojalla ajettuna eikä myöskään toissijaisella perusteella eli siltä osin kuin kannetta oli ajettu vahingonkorvauslain mukaisena vahingonkorvauksena tai perusteettoman edun palautuksena Metsäliitoa, Stora Ensoa ja UPM-Kymmeneä sekä sopimusperusteisena vahingonkorvauksena Metsäliittoa vastaan. Hovioikeus palautti asian käräjäoikeuden käsiteltäväksi.
7. Hovioikeuden A:n kanteen osalta antama päätös
Olen kommentoinut hovioikeuden päätöstä blokirjoituksessa nro 895/24.11.2014, ks. tästä.
6. Metsänomistajat valittivat käräjäoikeuden tuomiosta Helsingin hovioikeuteen. Hovioikeus antoi päätöksensä 21.11.2014. Hovioikeus totesi perusteluissaan, että markkinaoikeus oli päätöksellään 3.12.2009 määrännyt kiellettyyn kilpailunrajoitukseen eli hintakartelliin perustuvat seuraamusmaksut Metsäliitolle ja Stora Ensolle. Markkinaoikeuden päätös oli tullut lainvoimaiseksi 4.1.2010. Vasta päätöksen lainvoimaiseksi tulemisen jälkeen metsänomistajilla oli hovioikeuden mukaan ollut riittävät tiedot lain edellyttämästä kilpailunrajoituksesta ja sopimusrikkomuksesta. Kilpailunrajoituslain 18a §:n 3 momentissa säädetty viiden vuoden aika kanteen nostamiselle oli siten alkanut 4.1.2010. Koska metsänomistajat olivat panneet kanteensa vireille 20.12.2011 eli ennen mainitun kanneajan päättymistä, kanteita ei voitu hylätä ensijaisesti ajetulla perusteella eli kilpailunrajoituslain 18a §:n nojalla ajettuna eikä myöskään toissijaisella perusteella eli siltä osin kuin kannetta oli ajettu vahingonkorvauslain mukaisena vahingonkorvauksena tai perusteettoman edun palautuksena Metsäliitoa, Stora Ensoa ja UPM-Kymmeneä sekä sopimusperusteisena vahingonkorvauksena Metsäliittoa vastaan. Hovioikeus palautti asian käräjäoikeuden käsiteltäväksi.
7. Hovioikeuden A:n kanteen osalta antama päätös
Olen kommentoinut hovioikeuden päätöstä blokirjoituksessa nro 895/24.11.2014, ks. tästä.
8. Metsäyhtiöt eivät kuitenkaan hellittäneet, vaan valittivat hovioikeuden päätöksistä korkeimpaan oikeuteen, joka myönsi valitusluvan.
9. A:n osalta tänään antamassaan päätöksessä (KKO 2016:11) korkein oikeus katsoi, että vanhentumiskysymystä koskevassa arvioinnissa oli otettava huomioon, millaiset tosiasialliset mahdollisuudet kantajalla oli ollut metsäyhtiöiden menettelyn ja vahingon selvittämiseen. Korkein oikeus katsoi, että Kilpailuviraston 21.12.2006 tekemä seuraamusmaksuesitys ja sitä koskeva tiedote olivat sisältäneet tällaista tietoa menettelyn kielletystä luonteesta, alueellisesta kattavuudesta ja menettelyn osallistuneista yrityksistä ja näiden tietojen perusteella metsänomistaja oli voinut saada kattavat tiedot kartelliepäilystä. Velan vanhentumisesta annetun lain 7 §:n 2 momentissa tarkoitettua kolmen vuoden kanneaikaa ei voitu soveltaa erityislain eli kilpailunrajoituslain 18a §:n 3 momentin rinnalla.
10. Korkein oikeus päätyi johtopäätökseen, jonka mukaan metsänomistaja A:n vaatimukset eivät olleet vanhentuneita siltä osin kuin kanteesssa mainitut puukaupat oli sovittu kilpailunrajoituslain 18a §:n 3 momentin muutoksen voimaantulon eli 1.10.1998 jälkeen. Sitä vastoin siltä osin kuin A:n vaatimukset perustuivat ennen ko. lainmuutoksen voimaantuloa sovittuihin puukauppoihin, vaatimuksiin sovellettiin vanhentumislakiin perustuvaa kolmen vuoden vanhentumisaikaa; koska erityislaki ei ollut tuolloin vielä voimassa. Kuten edellä jo totesin, korkein oikeus katsoi vanhentumisajan alkaneen 21.12.2006, jolloin Kilpailuvirasto teki markkinaoikeudelle seuraamusmaksuesityksen ja uutisoi siitä tiedotteessaan. Kun A:n kanne oli tullut vireille 20.12.2011, hänen vaatimuksensa oli vm. osin vanhentunut. Siltä osin kuin kannevaatimus oli perustunut muuhun perusteeseen kuin kilpailunrajoituslain em. säännökseen, vaatimus oli niin ikään vanhentunut. - Kanteen mukaan A:n ja Metsäliiton väliset puukaupat oli tehty vuosina 1997-2004.
11. Korkein oikeus palautti asian käräjäoikeuden käsiteltäväksi. Asian jatkokäsittelyssä käräjäoikeuden tulee ottaa huomioon korkeimman oikeuden ratkaisun perusteluista ilmenevät seikat ja laintulkinta. Kuten edellä totesin, metsäyhtiöt ovat hakeneet valituslupaa myös kahdessatoista muussa puukartelliin liittyvässä vahingonkorvausasiassa. Näiden asioiden osalta valituslupa-asian käsittely jatkuu KKO:ssa, todetaan päätöksessä. Vanhentumiskysymyksen osalta omaksuttu laintulkinta tuskin muuttuu, joten myös mainitut 12 juttua tullaan palauttamaan käräjäoikeuteen.
KKO 2016:11
12. Summa summarum. Kaikki kolme oikeuastetta ovat ratkaisseet vanhentumiskysymyksen eri tavalla ja katsoneet vanhentumisajan alkaneen eri ajankohdista.
13. Käräjäoikeus piti metsänomistajan vaatimuksia kaikilta osin vanhentuneita, sillä se katsoi, kuten metsäyhtiöt olivat esittäneet, että vanhentumisaika oli alkanut kulua jo toukokuusta 2004, jolloin Kilpailuvirasto tiedotti ensimmäisen kerran kartelliepäilyistä julkisuuteen. Hovioikeus sitä vastoin katsoi, etteivät vaatimukset olleet miltään osin vanhentuneet, sillä sen mukaan vanhentumisaika oli alkanut juosta vasta 4.1.2010, jolloin markkinaoikeuden päätös, jolla Metsäliitto ja Stora Enso tuomittiin ostokartellista seuraamusmaksuihin, sai lainvoiman.
14. Korkein oikeus puolestaan oli sitä mieltä, että korvausvaatimus ei ollut vanhentunut niiden puukauppojen osalta, jotka oli tehty kilpailunrajoituslain 18a §:n voimaantulon eli 1.10.1998 jälkeen; näiden kauppojen osalta sovellettiin säännöksen 3 momentissa säädettyä viiden vuoden vanhentumisaikaa. Ennen ko. lainmuutosta tehtyjen kauppojen osalta kilpailunrajoituslain sanottua muutosta ei sen sijaan voitu soveltaa, vaan niiden osalta sovellettavaksi tuli vanhentumislain 7 §:n 2 momentissa säädetty kolmen vuoden määräaika, joka oli ehtinyt kulua umpeen ennen kuin korvauskanne tuli vireille.
15. Ilmeistä on, että Suuri savotta 1:n eli alussa mainttujen yksityisten metsänomistajien korvauskanteet ovat tulleet vireille ajoissa (20.12.2011) eli heidän kanneoikeutensa ei pääosin ole vanhentunut. Käräjäoikeus joutuu näin ollen käsittelemään 650 metsänomistajan nostamat korvauskanteet. Näiden kannevaatimusten suuruus vaihtelee 2 000 eurosta aina 700 000 euroon asti; yksityiset metsänomistajat ovat vaatineet kolmelta "metsäjätiltä" yhteensä noin 70 miljoonan euron suuruisia korvauksisa. Eikä tässä suinkaan vielä kaikki, sillä käräjäoikeudessa käsittelyä odottavat myös kuntien, kaupunkien, seurakuntien metsäyhtiöitä vastaan vireille panemat korvauskanteet, joita on hieman yli 40. Suurimman korvauskanteen on nostanut Metsähallitus, joka on vaatinut 157 miljoonan euron suuruisia korvauksia.
16. Suuri savotta 2:n, joka koostuu hieman yli tuhannen yksityisen metsänomistajan nostamista kanteista, osalta käräjäoikeus ei sen sijaan voi käsitellä asiaa, sillä nämä henkilöt innostuivat nostamaan kanteensa vasta 2.1.2015 eli sen jälkeen kun hovioikeus oli marraskuussa 2014 ratkaissut kolmentoista metsänomistajan kanteita koskevan vanhentumiskysymyksen.
17. Kuulin, että käräjäoikeus alkaa käsitellä puukartellijuttua - sen käsittely pitää aloittaa aivan alusta - vasta joskus "syksyllä tai loppuvuodesta". Huh, aika ihmellistä! Jutun käsittely on ollut keskeytyksissä - pääosin siksi että käräjäoikeus täysin löysillä perusteilla piti kanteita liian myöhään nostettuina - jo kaksi vuotta, mutta käräjäoikeudella ei tunnu olevan minkäänlaista kiirettä saada "varsinaista" käsittelyä edes alkamaan. Oikeudenkäyntejä ja etenkin laajojen riita-asioiden käsittelyjä moititaan tavan takaa hitaudesta. mutta tämä ei ole mikään ihme, jos kerran maan suurin tuomioistuin suhtautuu näin välinpitämättömästi merkittävän oikeudenkäynnin joutuisuuteen. Vaatimusta oikeudenkäyntien joutuisuudesta ei oteta tuomioistuimissa vakavasti.
9. A:n osalta tänään antamassaan päätöksessä (KKO 2016:11) korkein oikeus katsoi, että vanhentumiskysymystä koskevassa arvioinnissa oli otettava huomioon, millaiset tosiasialliset mahdollisuudet kantajalla oli ollut metsäyhtiöiden menettelyn ja vahingon selvittämiseen. Korkein oikeus katsoi, että Kilpailuviraston 21.12.2006 tekemä seuraamusmaksuesitys ja sitä koskeva tiedote olivat sisältäneet tällaista tietoa menettelyn kielletystä luonteesta, alueellisesta kattavuudesta ja menettelyn osallistuneista yrityksistä ja näiden tietojen perusteella metsänomistaja oli voinut saada kattavat tiedot kartelliepäilystä. Velan vanhentumisesta annetun lain 7 §:n 2 momentissa tarkoitettua kolmen vuoden kanneaikaa ei voitu soveltaa erityislain eli kilpailunrajoituslain 18a §:n 3 momentin rinnalla.
10. Korkein oikeus päätyi johtopäätökseen, jonka mukaan metsänomistaja A:n vaatimukset eivät olleet vanhentuneita siltä osin kuin kanteesssa mainitut puukaupat oli sovittu kilpailunrajoituslain 18a §:n 3 momentin muutoksen voimaantulon eli 1.10.1998 jälkeen. Sitä vastoin siltä osin kuin A:n vaatimukset perustuivat ennen ko. lainmuutoksen voimaantuloa sovittuihin puukauppoihin, vaatimuksiin sovellettiin vanhentumislakiin perustuvaa kolmen vuoden vanhentumisaikaa; koska erityislaki ei ollut tuolloin vielä voimassa. Kuten edellä jo totesin, korkein oikeus katsoi vanhentumisajan alkaneen 21.12.2006, jolloin Kilpailuvirasto teki markkinaoikeudelle seuraamusmaksuesityksen ja uutisoi siitä tiedotteessaan. Kun A:n kanne oli tullut vireille 20.12.2011, hänen vaatimuksensa oli vm. osin vanhentunut. Siltä osin kuin kannevaatimus oli perustunut muuhun perusteeseen kuin kilpailunrajoituslain em. säännökseen, vaatimus oli niin ikään vanhentunut. - Kanteen mukaan A:n ja Metsäliiton väliset puukaupat oli tehty vuosina 1997-2004.
11. Korkein oikeus palautti asian käräjäoikeuden käsiteltäväksi. Asian jatkokäsittelyssä käräjäoikeuden tulee ottaa huomioon korkeimman oikeuden ratkaisun perusteluista ilmenevät seikat ja laintulkinta. Kuten edellä totesin, metsäyhtiöt ovat hakeneet valituslupaa myös kahdessatoista muussa puukartelliin liittyvässä vahingonkorvausasiassa. Näiden asioiden osalta valituslupa-asian käsittely jatkuu KKO:ssa, todetaan päätöksessä. Vanhentumiskysymyksen osalta omaksuttu laintulkinta tuskin muuttuu, joten myös mainitut 12 juttua tullaan palauttamaan käräjäoikeuteen.
KKO 2016:11
12. Summa summarum. Kaikki kolme oikeuastetta ovat ratkaisseet vanhentumiskysymyksen eri tavalla ja katsoneet vanhentumisajan alkaneen eri ajankohdista.
13. Käräjäoikeus piti metsänomistajan vaatimuksia kaikilta osin vanhentuneita, sillä se katsoi, kuten metsäyhtiöt olivat esittäneet, että vanhentumisaika oli alkanut kulua jo toukokuusta 2004, jolloin Kilpailuvirasto tiedotti ensimmäisen kerran kartelliepäilyistä julkisuuteen. Hovioikeus sitä vastoin katsoi, etteivät vaatimukset olleet miltään osin vanhentuneet, sillä sen mukaan vanhentumisaika oli alkanut juosta vasta 4.1.2010, jolloin markkinaoikeuden päätös, jolla Metsäliitto ja Stora Enso tuomittiin ostokartellista seuraamusmaksuihin, sai lainvoiman.
14. Korkein oikeus puolestaan oli sitä mieltä, että korvausvaatimus ei ollut vanhentunut niiden puukauppojen osalta, jotka oli tehty kilpailunrajoituslain 18a §:n voimaantulon eli 1.10.1998 jälkeen; näiden kauppojen osalta sovellettiin säännöksen 3 momentissa säädettyä viiden vuoden vanhentumisaikaa. Ennen ko. lainmuutosta tehtyjen kauppojen osalta kilpailunrajoituslain sanottua muutosta ei sen sijaan voitu soveltaa, vaan niiden osalta sovellettavaksi tuli vanhentumislain 7 §:n 2 momentissa säädetty kolmen vuoden määräaika, joka oli ehtinyt kulua umpeen ennen kuin korvauskanne tuli vireille.
15. Ilmeistä on, että Suuri savotta 1:n eli alussa mainttujen yksityisten metsänomistajien korvauskanteet ovat tulleet vireille ajoissa (20.12.2011) eli heidän kanneoikeutensa ei pääosin ole vanhentunut. Käräjäoikeus joutuu näin ollen käsittelemään 650 metsänomistajan nostamat korvauskanteet. Näiden kannevaatimusten suuruus vaihtelee 2 000 eurosta aina 700 000 euroon asti; yksityiset metsänomistajat ovat vaatineet kolmelta "metsäjätiltä" yhteensä noin 70 miljoonan euron suuruisia korvauksisa. Eikä tässä suinkaan vielä kaikki, sillä käräjäoikeudessa käsittelyä odottavat myös kuntien, kaupunkien, seurakuntien metsäyhtiöitä vastaan vireille panemat korvauskanteet, joita on hieman yli 40. Suurimman korvauskanteen on nostanut Metsähallitus, joka on vaatinut 157 miljoonan euron suuruisia korvauksia.
16. Suuri savotta 2:n, joka koostuu hieman yli tuhannen yksityisen metsänomistajan nostamista kanteista, osalta käräjäoikeus ei sen sijaan voi käsitellä asiaa, sillä nämä henkilöt innostuivat nostamaan kanteensa vasta 2.1.2015 eli sen jälkeen kun hovioikeus oli marraskuussa 2014 ratkaissut kolmentoista metsänomistajan kanteita koskevan vanhentumiskysymyksen.
17. Kuulin, että käräjäoikeus alkaa käsitellä puukartellijuttua - sen käsittely pitää aloittaa aivan alusta - vasta joskus "syksyllä tai loppuvuodesta". Huh, aika ihmellistä! Jutun käsittely on ollut keskeytyksissä - pääosin siksi että käräjäoikeus täysin löysillä perusteilla piti kanteita liian myöhään nostettuina - jo kaksi vuotta, mutta käräjäoikeudella ei tunnu olevan minkäänlaista kiirettä saada "varsinaista" käsittelyä edes alkamaan. Oikeudenkäyntejä ja etenkin laajojen riita-asioiden käsittelyjä moititaan tavan takaa hitaudesta. mutta tämä ei ole mikään ihme, jos kerran maan suurin tuomioistuin suhtautuu näin välinpitämättömästi merkittävän oikeudenkäynnin joutuisuuteen. Vaatimusta oikeudenkäyntien joutuisuudesta ei oteta tuomioistuimissa vakavasti.
14 kommenttia:
Nostaa hattua pienelle ihmiselle, joka haastaa suuryrityksen tälläisessä asiassa.
Yrityksillä kun on asiassa periaatteessa oikeusturvavakuutukset ja loputtomat resurssit. Vahingonkorvaukset menevät myös kasvottoman osakkeenomistajan osingosta, jos sinne asti joskus päästään.
**Palkkiyhtymä haastoi Nordean oikeuteen jo vuoden 2010 syksyllä.
Myös Palkkiyhtymä vetoaa siihen, että Nordean myyntitoiminta on ollut arvopaperilain vastaista virheellisten ja harhaanjohtavien tietojen vuoksi.
Vaikka Palkkiyhtymän kanteesta on kohta kuusi vuotta, oikeudenkäynti junnaa yhä muotoseikoissa.
Itse pääasiaa eli väitteitä Nordean lainvastaisesta sijoitusneuvonnasta ei ole sivuttu sanallakaan.
Nordea vetosi heti siihen, että Helsingin käräjäoikeus on väärä paikka käsitellä riitaa. Käräjäoikeus, hovioikeus ja korkein oikeus ovat käsitelleet viisi vuotta sitä, mikä on laillinen oikeuspaikka käsitellä Kalmar-sijoitustuotteen myyntitapahtumaa.
Palkkiyhtymä eli Aarne J. Aarnion perilliset haluaisivat käsitellä riitaa Helsingin käräjäoikeudessa, mutta Nordea taas viedä kiistan välimiesoikeuteen. Prosessiväitteellä Nordea on lykännyt itse pääasian käsittelyä hamaan tulevaisuuteen.** HS 14.2.2016 Tuomo Pietiläinen.
Epäselväksi jäi, onko asia jo ratkaistu KKO:ssa?
Enpä nyt ihan ole vakuuttunut siitä, että palautetun jutun käsittelyyn ottaminen vasta syksyllä tai loppuvuonna olisi osoitus mistään välinpitämättömyydestä oikeudenkäynnin viivytyksettömyyttä kohtaan. Pikemminkin luulisi kyseen olevan siitä, että käräjäoikeuden tuomareiden kalenterit on ehditty jo paaluttaa täyteen muita juttuja, ja riittävä määrä vapaita päiviä löytyy vasta ajan päästä. Tällaista tämä Suomessa on, kun valtiovalta haluaa panostaa käräjäoikeuksiin ja ylipäätään oikeuslaitokseen mahdollisimman vähän - juhlapuheista huolimatta.
Joo, noinhan sitä on ollut aina ja joka kerta tapana valitella ja huokailla!
Toisaalta Hgin KäO on maan suurin tuomioistuin, jota on muistettu kyllä resusseilla usein ja paljon enemmän kuin monia muita käräjäoikeuksia.
Kyllä puukartelliasian vanhentumiskysymyksen lopputulos on ollut jokaisen järkevään ajatteluun kykenevän lakimiehen tiedossa viimeistään v. 2014 lopulla, jolloin Hgin HO katsoi yksimielisessä ratkaisuissaan, etteivät yksityisten metsänomistajien kanteet Suuri savotta 1:n osalta ole vanhenuneet; tämä oli useimpien tiedossa jo ennen Hgin KäO:n ko. asiassa äänestyksen jälkeen antamaa tuomiota, joka oli lähinnä palkkää venkoilua.
Viimeistään hovioikeuden ratkaisun jälken käräjäoikeuden olisi pitänyt alkaa valmistaua siihen, että kartellijutut palautetaan takaisin käräjäoikeuteen, jossa niitä joudutaan käsittelemään alusta lähtien. Näin olisi tehty hyvin johdetussa tuomioistuimessa, mutta näin ei tehty Hgin KäO:ssa.
On surkuhupaisaa, että kun jutut on nyt palautettu KKO:sta takaisin käräjäoikeuteen, käräjäokeudessa aletaan vasta nyt heräillä ja ruvetaan ihmettelemään, että millonkahan noita juttuja voitaisiin ehtiä alkaa istua! Päätetään vetää edelleen lonkkaa ja sanotaan ulos, että "ehkä" noiden juttujen kimppuun päästään aikaisintaan loppuvuodesta 2016! Perin outoa vatulontia!
"käräjäoikeus täysin löysillä perusteilla piti kanteita liian myöhään nostettuina"
Eikö käräjäoikeuden ratkaisu ollut kuitenkin prosessuaalisesti tarkoituksenmukainen: eikö olisi ollut karhunpalvelus kantajille, jos olisi katsottu, etteivät olleet miltään osin vanhentuneita, kiirehditty suinpäin ottamaan vastaan odotettavissa ollut mittava näyttö ja sitten KKO olisi katsonut vanhentuneeksi. Silloin kantajapuolelle olisi tullut mittavat kulut.
Sen sijaan sitä en osta, että "käräjäoikeuden tuomareiden kalenterit on ehditty jo paaluttaa täyteen muita juttuja, ja riittävä määrä vapaita päiviä löytyy vasta ajan päästä": kyllä Helsingin KOn kaltaisessa talossa tuollaiset tuomarit pitäisi heti vapauttaa muusta sälästä niin, että pääsevät HETI käsittelemään kartellijuttuaa. Vastauksien laatiminen määristä vaatinee kuitenkin aikaa. Kysymys on sama kuin tupakkaoikeudenkäynneissä: yleinen syy-yhteys (= kartteli aiheuttaa ylihintaa) on toki olemassa, mutta yksilöllinen vahinko ja syy-yhteys (ts että juuri tietylle kantajalle on tulut kartellista vahinkoa) sekä vahingon määrä on vielä suuren työn takana.
Mutta kun kanteet eivät olleet vanhentuneita! Tämä oli jo alun perin hyvin tiedossa ja aivan siitä riippumatta mitä Hgin KäO sitten ikään kuin "hätäpäissään" tuomiossaan lausui. Ainakin minulle asia selvisi heti yhdellä lukemisella. Tuntui selvältä, että KäO halusi vain saada ison juttukokonaisuuden pois käsistään - ainakin joksikin aikaa eli pariksi vuodeksi!
Minusta voidaan perustellusti sanoa, että HelHO oli oikeassa siinä, etteivät kanteet itse asiassa olleet miltään osin vanhentuneita. Vanhentumisajan kulumisen alkuajankohdaksi voidaan hyvin perustein määritellä 4.1.2010, jolloin markkinaoikeuden päätös sai lainvoiman. KKO halusi kuitenkin tavallaan asettaa "kirkon keskelle kylää" päättäessään, että vanhentumisaika alkoi jo kulua jo 21.12.2006, jolloin Kilpailuvirasto teki seuraamusmaksua koskevan esityksensä markkinaoikeudelle.
Saattaa hyvinkin olla, että tosiasiallinen syy KKO:n mainittuun "katsantoon" on siinä, että KKO halusi "säästää" käräjäoikeuden tutkimasta Suuri savotta kakkosen nostamia korvauskanteita, joita pantiin HO:n päätöksen jälkeen vireille hieman yli toista tuhatta kappaletta.
Oikein hyvä blogijuttu!
"kyllä Helsingin KOn kaltaisessa talossa tuollaiset tuomarit pitäisi heti vapauttaa muusta sälästä niin, että pääsevät HETI käsittelemään kartellijuttuaa" -anonyymille: muuta sälää -kategoriasta olisi toki hyvä vapauttaa, mutta epäilenpä, että nykyresursseilla tuollaista sälää ei pahemmin ole, vaan jokainen juttu on tärkeä ja jokainen juttu tulee käsitellä viivytyksettä. Jos/kun tuomareiden kalenterit on jo täynnä muuta, silloin ei voi kun odottaa... niin kauan, kun valtiovalta päättää viisastua ja edes yrittää saattaa Suomen oikeuslaitoksen resurssit jotenkin hyväksyttävälle tasolle.
Höh! Lainsäätäjä odottaa, että myös Hgin KäO:n tuomarit käärisivät vihdoin hihansa ja alkaisivat tehdä kunnolla töitä! Eivätkä aina vaan marisisi!
Puukartelliasia näyttäisi olevan vireillä, mutta draamaa ei asiasta puutu.
http://www.maaseuduntulevaisuus.fi/mets%C3%A4/sairauskohtaus-keskeytti-kartellik%C3%A4r%C3%A4j%C3%A4t-1.137089
Maaseudun Tulevasuudella näkyy olevan teemasivusto
http://www.maaseuduntulevaisuus.fi/teemat/puukartelli
Lisäksi Savotalla näkyy olevan omat sivustot
http://suurisavotta.fi/
Mappirivistöä ja käräjätuomaria voi katsoa tuolta https://www.youtube.com/watch?v=D9EFVcsqxBM&feature=youtu.be
Käräjätuomari sanoi videolla, että jos kaikkiin 656 kanteeseen olisi jouduttu ottamaan kantaa tuomiolla, siitä olisi tullut 20.000 sivua tekstiä. Hänen meilestään se olisi ollut mahdoton tehtävä kärjäoikeudelle. Sen vuoksi käräjäoikeus erotteli jutuista 13 tapausta, joihin annettiin päätös vanhentumisen osalta ja muut jätettiin odottamaan, mitä ylemmät oikeusasteet päättävät prosessinedellytyksistä.
Mutta eihän se näin voi oikeusvaltiossa mennä. Kun kansalaiset pyytävät tuomioistuimesta oikeusturvaa nostaessaan kanteen, asia tulee tietenkin käsitellä asianmukaisesti eikä tuomioistuimen resurssien puute saa vaikuttaa siihen, miten juttu käsitellään. Käräjätuomari tuntui itsekin olevan sillä kannalla, että jutut eivät olisi vanhentuneita, mutta resurssien puuttuessa oli "pakko" yrittää saada kokonaisuutta rajattua.
Puukartellista kärsineiden oikeusturva ja access to justice -periaate ei toteudu Suomessa. Mihin maan hallitus oikein on suuntaamassa oikeuslaitoksen osalta, kun se tekee vain lisää leikkauksia oikeuslaitoksen menoista?
Yksi typerimpiä asioita, johon käräjätuomari voi syyllistyä, on viedä toimittajat katsomaan jonkun "hirmuisen laajan" jutun tai juttukokonaisuuden mappi- tai asikirjamäärään arkiston perukoille! Sellaista ammattinsa osaava ja ammattieettisesti vahva tuomari ei koskaan tekisi.
Lienee käytännössä aika selvää, että vahingonkorvauksen määrä joudutaan loppulaskussa arvioimaan. Sen vuoksi olisi hyvä jos tuomioistuimella olisi kanttia rajoittaa liian laajaa näyttöä. Nähtäväksi jää.
Terve, olen koonnut suurisavotta 1 ja suurisavotta 2 - nimellä kulkevat kanneryhmät. Sattumalta silmääni osui tämä blogikeskustelu.
Tilanne tänään 12.12.2016 on sellainen, että KKO kumosi Hovioikeuden 3-0 tuomion. Kanteet, mitkä on jätetty 21.12.2011 jälkeen ovat vanhentuneita. KKO näki oikeudekseen määrittää Kivin raporttipäivän 21.12.2006 olevan kanneoikueden vanhentumisen määräpäivä. Epäoikeudenmukaiseksi asian tekee mm se, että kuten Hovioikeus totesi, samana päivänä (21.12.2011) pörssiyhtiö UPM ja Osuukunta Metsäliitto julkaisivat tiedotteen, jossa kiistivät kartellin olemassa olon. Hovioikeus totesi, että mm tästä johtuen yksityiselle metsänomistajalle ei ole vielä syntynyt kiistaton näyttö kartellin olemassa olosta. Aiheettoman kanteen nostostahan voi syntyä korvausvelvollisuus.
Ottaen huomioon, että metsänomistajista vain harva on oikeusoppinut, tuntuu kohtuuttomalta hyväksyä KKO:n lause:
"Vahingonkärsijältä edellytetään tavanomaista aktiivisuutta vahingon ja siitä vastuussa olevan selvittämiseksi. Merkitystä on sillä, mitä kysymyksessä olevassa asemassa olevan vahingonkärsijän tulisi ymmärtää ja miten hänen tulisi toimia."
Jokatapauksessa KKO tulkitsi kanteiden vanhentumisen alkavan 21.12.2006. Erikoiseksi asian tekee, että Hovioikeuden tuomareista kaikki olivat yksimielisesti sitä mieltä, että vanhentuminen lasketaan markkinaoikeuden lainvoimaisesta päivästä. Eikö ole koomista, että Pihtiputaan Mummon on pitänyt puunmyyjänä tulla tietoiseksi asiasta, jota Hovioikeuden tuomareistakaan kukaan ei olisi oivaltanut ?
Savotta 2 ryhmän kanteet vanhenivat. Suurisavotta 1 ryhmän kanteita reilu 500 kappaletta menee käräjäoikeuteen maaliskuussa 2017.
Erikoisen käänteen prosessiin teki se, että metsäyhtiöt lähettivät Savotta1 ryhmän kantajille tiedon, että joka vetäytyy kanteesta 30.9. 2016 mennessä ja maksaa 4309 euroa heidän oikeudenkäyntikulujaan - välttyy mahdollisesti luvassa olevilta isommilta oikeudenkäyntikuluilta. 27 kantajaa maksoi. Tuon päivämäärän jälkeen KKO tuomitsi kyseisen 13 "hiirikoe" ryhmän osalta, että vastapuolen oikeudenkäyntikuluvelvoitetta ei ole.
Kymmenet soittivat ja esittivät kysymyksen: "Millainen on valtio, jossa uhrille tuomittu esittää vaateen vetää kanne pois ja vielä maksattaa oikeudenkäyntikulut"
Ihmiset kertoivat, että ovat oikeutta hakemassa - ei keskeytettyä oikeudenkäyntiä. Pyysin viranomaisia selvittämään onko kyseessä kiristys - koska kymmenet minulle soittivat ja tulkitsivat asian näin. Esitin näkemyksen, että kirjeen myötä kansalaiselle syntyy epärealisinen kuva oikeuslaitoksesta - eihän isokaan yhtiö voi määritellä kuka viulut maksaa - vaan se on oikeuslaitoksen tehtävä. Kuten KKO sittemmin totesikin. Poliisi ei käynnistänyt tutkintaa. Hyvä kirje - tuotto 116.343 euroa.
Vakuutusyhtiö vaatii kirjeeseen reagoineilta jo maksettuja oikeudenkäyntikuluja takaisin - kannettahan ei ole jätetty,
Niin - Minä en osannut vastata kysymykseen mitään. Millainen maa on tällainen? Mitä sinä olisit vastannut ?
Hyvää Jouluaikaa - Pyysin pukilta oikeutta. Uskoa vai eikö uskoa. Pukkiin.
Reijo Lahtonen
Ja nyt tämä taas jatkuu :) http://www.iltalehti.fi/uutiset/201703272200092194_uu.shtml
Lähetä kommentti