1. Korkein oikeus myönsi eilen 8.3. eräille Nordea Pankin laina-asiakkaina olleille kunnille, yhteisöille ja säätiöille valitusluvan luottojen korkomarginaalien korottamista koskevassa asiassa; diaarinumero S2014/311. KKO:lta valituslupaa haki yhteensä 25 eri tahoa, joille kaikille myönnettiin valituslupa.
2. Asia liittyy Helsingin hovioikeudessa aiemmin käsiteltyyn riitaan siitä, oliko Nordealla ollut vuonna 2009 oikeus korottaa kuntien ja kunta-alalla toimivien yhteisöjen ja säätiöiden luotoista perittäviä marginaaleja.
3. Hovioikeus hylkäsi pankin laina-asiakkaiden kanteet, joissa nämä olivat vaatineet tuomioistuinta vahvistamaan muun ohella, ettei perusteita marginaalin korottamiselle ollut. Hovioikeus katsoi, että pankin varainhankinnan kustannukset olivat kansainvälisen talouskriisin seurauksena lisääntyneet velkakirjan ehdossa tarkoitetulla tavalla siten, että marginaalien korottamiselle oli ollut perusteet. Aikaisemmin myös Helsingin käräjäoikeus oli päätynyt ko. asiassa samaan johtopäätökseen ja hylännyt laina-asiakkaiden kanteet.
4. Pari viikkoa sitten korkein oikeus katsoi Handelsbankenia koskevassa vastaavanlaisessa asiassa (KKO 2016:10), että pankilla ei ollut yksipuolista oikeutta korottaa kuntien ja kuntayhtymien korkomarginaaleja.
KKO 2016:10
KKO:n tiedote vm. asiassa
Blogikirjoitus nro 1005/24.2.2016 ratkaisusta KKO 2016:10
5. Nyt esillä olevassa uudessa tapauksessa on kysymys Jyväskylän kaupungin ja eräiden muiden kuntien ja yhteisöjen Nordeaa vastaan nostamasta kanteesta. Käräjäoikeus ja Helsingin hovioikeus hylkäsivät kanteen samoilla perusteilla kuin ne olivat hylänneet KKO:n ratkaisussa 2016:10 selostetussa tapauksessa Handelsbankenia vastaan ajetun korkomarginaalikanteen. Hovioikeus velvoitti Jyväskylän kaupungin ja muut vastaajat korvaamaan yhteisvastuullisesti Nordean oikeudenkäyntikulut 491 764, 76 eurolla.4. Pari viikkoa sitten korkein oikeus katsoi Handelsbankenia koskevassa vastaavanlaisessa asiassa (KKO 2016:10), että pankilla ei ollut yksipuolista oikeutta korottaa kuntien ja kuntayhtymien korkomarginaaleja.
KKO 2016:10
KKO:n tiedote vm. asiassa
Blogikirjoitus nro 1005/24.2.2016 ratkaisusta KKO 2016:10
US:Nordea voitti taas - kunnat maksavat 492 000 euroa
6. Reilu oikeudenkäynti? Luultavasti, ainakin päällisin puolin. Nordean kuluvaatimuskin on hyväksytty sentilleen. Oikeuden tavoittelu maksaa, vaikkei sitä aina saavutettaisi. Olisi kuitenkin hyvä, että myös hovioikeuden tuomarit hallitsisivat myös substanssia eli riidan aineellisoikeudellisia kysymyksiä. Jottei esimerkiksi pankkien mielivaltaisia menettelyjä tarvitsisi joka kerta viedä korkeimpaan oikeuteen asti.
10 kommenttia:
Oikeuden hakeminen on nykyään niin kallista, ettei se ole mahdollista kuin osalle kansasta ja osalle organisaatioista.
Eikö voitaisi säätää laki, jossa tuomari määräisi riita-asioiden kohdalla vastapuolen oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta molemmille osapuolille ylärajan jo etukäteen? Sellainen voisi kannustaa pitämään kuluja kurissa, jos ne muuten meinaisivat paisua mahdottomiksi. Oikeudenkäynnin päätteeksi tuomari voisi yhä päättää siitä, mitä lopulta korvataan, mutta kyseisen ylärajan puitteissa.
Ylärajasta tehtävä päätös voisi kannustaa sopimaankin asioita.
"hovioikeuden tuomarit hallitsisivat myös substanssia eli riidan aineellisoikeudellisia kysymyksiä."
Täytyy kyllä substanssia hallitsevan tuuomarin muistaa, että juuri KKO on aikaisemmin puoltanut pankkeja ja vakuutusyhtiöitä niiden asiakkaita vastaan. Samoin on painotettu sopimusten sitovuutta, nytkin pankkien laatimat ehdot olisivat sallineet koronnostot.
Mielenkiintoista, kun etsi lisätietoa tapauksesta, niin törmäsi tälläiseen kommenttiin Keskisuomalaisen verkkosivuilla 21.10.2013. Viime kesänä HS kertoi vastaavanlaisesta Nordean tapauksesta.
Olen hoitanut vanhempieni talousasiat ja todennut Nordean olevan kaikkein hankalin pankki. Kysymyksiin ei vastata ja aina on lakimiesten armeija valmiina. Varokaa sijoitusvakuutuksia ja rahastoja. Lukekaa ehdot tarkoin, virkailijat voivat puhua mitä sattuu, joten nauhoittakaa lupaukset. Isäni kohdalla sijoitusneuvoja valehteli karkeasti, koska ei todella tiennyt oikeita ehtoja. Kyse oli sijoitusvakuutuksesta 95%, joka tarkoitti henkivakuutusta, jossa kuoleman sattuessa (90v) vainajan varoista pankki nappaa vielä 5%. Hoitopalkkiot 2% + 2% olivat vieneet 10 vuoden kuluessa (40%) alkuperäisen sijoituksen tappiolle, mutta sehän on asiakkaan riski.
Itse on osta vakuutuksia tai rahastoja vaan ostan osakkeet suoraan netin kautta, silloin riski on suuri mutta selvä. Sijoitusneuvojat ja salkunhoitajat nostavat provisiot mutta asiantuntemus on yleensä heikko. Pankki voittaa aina.
Tai
http://yle.fi/uutiset/kunnat_havisivat_korkokarajansa_nordeaa_vastaan/6566852
Pankkilautakunnan suositus ei merkitse Nordealle mitään.
Pankin n. 500 000 euron suuruisista kuluista 200 000 euroa ja kenties enemmänkin on voinut "tuhraantua" 3-4 asiantuntijan eli siviili- ja kauppaoikeuden professorin antamista lausunnoista maksettuihin palkkioihin. Käräjä- ja hovioikeus ovat uskoneet niihin vaikkei olisi pitänyt.
Jotenkin tuntuu siltä, että oikeus on nykyjään ketkuilua. Juristit haluavat tehdä kaiken juuri päinvastoin, kun joskus aikoinaan Pertti Välimäki opetti siviilioikeuden käytännön kurssilla.
OK 21:1:n mukaan häviäjä on velvollinen korvaamaan ainoastaan "tarpeellisista toimenpiteistä johtuvat kohtuulliset oikeudenkäyntikulut". Kyllä kerta toisensa jälkeen ihmetyttää kuinka tällaisissa yksinomaan oikeuskysymystä koskevissa riidoissa saadaan leivottua näinkin käsittämättömät oikeudenkäyntikulut ja ennen kaikkea, miten ihmeessä tuomioistuin voi pitää toimenpiteitä tarpeellisina ja kohtuullisina? Jos tosiseikat ovat riidattomia, on prosessissa enää kyse siitä, että molemmat osapuolet epätoivoisesti koittavat kertoa tuomioistuimelle oman näkemyksensä siitä kuinka lakia pitäisi tulkita. Jos kuitenkin lähdetään liikkeelle perusperiaatteesta jura novit curia, voidaan perustellusti kysyä, onko jopa tuomioistuimenkin mielestä tällainen tuomioistuimen opettaminen "tarpeellista"?
"Eikö voitaisi säätää laki, jossa tuomari määräisi riita-asioiden kohdalla vastapuolen oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta molemmille osapuolille ylärajan jo etukäteen?"
Parempi malli olisi niin sanottu taksamalli, jossa normaalityyppinen juttu (yhdet kirjelmät, yksi puolenpäivän valmistelu ja yhden päivän pääkäsittely) pitäisi hoitaa kiinteällä vakiotaksalla. Tällöin asiamies pyrkisi saamaan tuon rahan mahdollisimman vähillä tunneilla sen sijaan, että maksimoitaisiin laskutustunteja. Tämän sivuvaikutuksena saataisiin vielä hyvä prosessikin: lyhyet nasevat kirjelmät ja vain tarpeellinen minimimääärä todistelua.
Oikeudenkäyntikulujen paisuminen alkaa toden totta kohta estää access to court -periaatteen toteutumista: kukaan keskituloinen ei uskalla viedä riitojaan tuomioistuimen ratkaistavaksi.
KKO antoi eilen kuluvan vuoden 14. ratkaisunsa. Asia, jonka käsittelyvaiheita ratkaisu koskee, oli pantu vireille 5.6.2012, ja KO antoi päätöksensä samana päivänä. Hovioikeus ratkaisi asian 8 päivää myöhemmin.
Koska arvon Blogistilla on kokemusta myös KKO:n työtavoista, rohkenen pyytää Blogistin käsitystä siitä, kuinka tällaista asiaa kypsytellään KKO:ssa 3 vuotta 7 kuukautta.
HE 46/2014 s. 51: "Lähtökohtana voidaan pitää jura novit curia –periaatteen vuoksi sitä, etteivät oikeustieteellisestä asiantuntijalausunnosta aiheutuvat kulut ole sellaisia OK 21:1:ssä tarkoitettuja tarpeellisia kuluja, jotka hävinnyt osapuoli on velvollinen korvaamaan. Tästä poikkeamista voitaisiin kuitenkin harkita joissain poikkeustapauksessa riita-asioissa ja myös rikosasioissa siltä osin kuin korvausvelvollisuus seuraa OK 21 luvun sääntöjä."
Tämä kannanotto koskee siis tilannetta 1.1.2016 jälkeen uuden OK 17:4:n perusteella.
Nordean tapauksessa hovioikeus on soveltanut aiemmin voimassa ollutta lakia.
Ko. HE:sä puhutaan vain "lähtökohdasta". Lainvalmistelutyöt eivät ole "lähtökohtaisesti" eivätkä muutenkaan tuomioistuimia ehdottomasti sitovia oikeuslähteitä.
Lähetä kommentti