1. Pojan ympärileikkauksella tarkoitetaan, ei lääketieteellisiin, vaan muihin ja yleensä uskonnollisiin tai kulttuurisiin syihin perustuvaa toimenpidettä, jolla peniksen ympäriltä poistetaan esinahkaa. Suomessa ei ole poikien muussa kuin lääketieteellisessä tarkoitetussa suoritettavaa ympärileikkausta koskevaa lainsäädäntöä. Sosiaali- ja terveysministeriö on antanut 2015 kysymyksestä suosituksen, mutta se ei poista ympärileikkaukseen liittyviä epäselvyyksiä esimerkiksi suosituksen vastaisesti toimivien henkilöiden rangaistusvastuusta.
2. Sanotunlaisesta ympärileikkauksesta ei ole nimenomaisia säännöksiä myöskään Suomen velvoittavissa kansainvälisissä sopimuksissa. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin ei ole antanut ratkaisuja, joissa asiaan olisi otettu kantaa ihmisoikeuksien kannalta.
3. Lainsäätäjät ymmärtävät, että he saisivat osakseen kovaa kritiikkiä, tekivätpä ympärileikkauksen osalta minkälaisen ratkaisun tahansa. Siksi lainsäätäjä on jättänyt asian tuomioistuinten huoleksi eli, kuten sanonta kuuluu, oikeuskäytännön varaan. Tuomioistuin ei voi lainsäätäjän tavoin vältellä vastuutaan, koska sillä on oikeudenkäynnissä ratkaisupakko myös silloin, kun laki vaikenee. Lainsäännösten puuttuessa tuomioistuimet ovat joutuneet tapauskohtaisesti arvioimaan, onko poikalapsen ympärileikkauksessa kyse pahoinpitelystä.
4. Korkein oikeus on ratkaisussaan KKO 2008:93 katsonut, että uskonnollisin perustein 4,5 -vuotiaalle pojalleen ympärileikkauksen teettänyt äiti, joka oli pojan ainoa huoltaja, ei syyllistynyt rangaistavaan pahoinpitelyyn, kun toimenpide oli tehty lapsen kannalta hyväksyttävistä, hänen ja hänen huoltajansa uskontoon liittyvistä syistä ja se oli suoritettu lääketieteellisesti asianmukaisella tavalla aiheuttamatta lapselle tarpeetonta tuskaa. Olen kommentoinut ko. ratkaisua blogikirjoituksessa nro 32/19.10.2008.
5. Eilen korkein oikeus antoi kaksi ennakkopäätöstä (KKO 2016:24 ja 25), joilla on linjattu poikien uskonnollisista ja nyt myös kulttuurisista syistä tehdyn ympärileikkauksen rangaistavuutta. Ratkaisut on tarkoitettu täydentämään KKO:n vuonna 2008 annetusta ratkaisusta ilmenevää linjausta, jonka mukaan muusta kuin lääketieteellisistä syystä tehty pojan ympärileikkaus sinällään täyttää pahoinpitelyrikoksen tunnusmerkistön, mutta ei ole rangaistava tilanteessa, jossa sitä voidaan pitää lapsen edun mukaisena. KKO:n kokoonpano oli kummassakin tapauksessa sama ja tuomiot olivat yksimielisiä.
6. Ensimmäisessä eli ratkaisussa KKO 2016:24 selostetussa tapauksessa oli kysymys kahdesta ympärileikkauksesta, jotka muslimiperheet olivat teettäneet 7- ja 12-vuotiaille pojilleen. Leikkaukset oli tehty molemmissa tapauksissa kummankin vanhemman pyynnöstä ja ne oli suorittanut henkilö, joka ei ollut lääkäri. Korkein oikeus katsoi ratkaisevaksi pointiksi sen, että toimenpiteet oli tehty lääketieteellisin kriteerein arvioiden ammattitaitoisesti, ja että toimenpiteitä oli pidettävä poikien edun mukaisina. Sillä seikalla, oliko leikkauksen suorittaja ollut lääkäri, ei ollut hänen ja poikien vanhempien rikosoikeudellisen vastuun kannalta merkitystä, todetaan ratkaisun perusteluissa. Korkein oikeus totesi, että etenkin jo 12 vuotta täyttäneen lapsen osalta toimenpide olisi edellyttänyt hänen oman mielipiteensä selvittämistä. Kyseinen poika, joka on nyt jo 15-vuotias, ilmoitti KKO:lle, ettei hän vaadi rangaistusta. Korkein oikeus piti tuomiossaan ennallaan Helsingin hovioikeuden 10.1.2014 antaman tuomion, jolla vanhempia ja ympärileikkaukset tehnyttä henkilöä koskevat yllytys- ja pahoinpitelysyytteet hylättiin.
7. Toisessa tapauksessa (KKO 2016:25) nigerialaissyntyinen isä oli kulttuuritaustastaan johtuen ympärileikkauttanut neljän kuukauden ikäisen poikansa tämän suomalaisen äidin tahdon vastaisesti. Isä oli erehdyttänyt ympärileikkauksen suorittaneen lääkärin uskomaan, että myös lapsen äiti oli antanut toimenpiteelle suostumuksensa. Leikkaus oli sinänsä tehty asianmukaisesti. Korkein oikeus katsoi, että myös kulttuurisista syistä tehtävällä ympärileikkauksella voi olla myönteisiä vaikutuksia pojan oman identiteetin ja sosiaaliseen yhteisöön kuulumisen kannalta. Perustelujen mukaan kristityistä nigerialaisista poikalapsista valtaosa eli noin 90 prosenttia ympärileikataan. Toisaalta myös asianmukaisesti suoritettu ympärileikkaus merkitsee puuttumista lapsen ruumiilliseen koskemattomuuteen, sanotaan perusteluissa. KKO katsoi, että toimenpide olisi edellyttänyt kummankin vanhemman suostumuksen ja päätyi siihen, että tämä seikka oli ratkaiseva harkittaessa sitä, voitiinko toimenpidettä pitää lapsen edun mukaisena. KKO tuomitsi isän pahoinpitelystä sakkorangaistukseen (40 päiväsakkoa); syyttäjä oli syyttänyt vastaajia törkeästä pahoinpitelystä. Toimenpiteen tekijänä olleen lääkärin oikeus vapautti syytteestä katsoen, että tämä oli perustellusti ollut siinä käsityksessä, että toimenpiteelle oli kummankin vanhemman suostumua ja että leikkaus oli siten oikeutettu.
8. Korkein oikeus kiinnitti vm. ratkaisun perusteluissa huomiota ympärileikkauksia koskevien säännösten puuttumiseen (kappale 11). Tästä puutteesta on älähtänyt julkisuudessa usein myös KKO:n ex-presidentti Pauliine Koskelo.
9. Lainsäätäjällä ei näytä edelleenkään olevan halukkuutta ko. ympärileikkauksia koskevan lain säätämiseen. Asiassa voidaan toki edetä myös jatkossa hyvin KKO:n kolmessa ennakkopäätöksessä viitoittaman linjan mukaisesti. Nyt annetut ratkaisut on seikkaperäisesti ja pro et contra perusteltu. Ehkä liiankin yksityiskohtaisesti, sillä kun perustelut sisältävät 40 pitkää kappaletta, lukija saattaa helposti väsähtää ja hänen mielenkiintonsa herpaantua kesken kaiken. Laajat perustelut kaipaisivat ytimekkään yhteenvedon tuomareiden oikeudellisen päättelyn pääkohdista. Sellaista ei ole kummassakaan tapauksessa laadittu. Ratkaisuista julkaistu vajaan sivun pituinen tiedote on toki sinänsä hyvä asia, mutta se ei sisällä kaikkia ratkaisuihin vaikuttaneita ydinkohtia.
9. Lainsäätäjällä ei näytä edelleenkään olevan halukkuutta ko. ympärileikkauksia koskevan lain säätämiseen. Asiassa voidaan toki edetä myös jatkossa hyvin KKO:n kolmessa ennakkopäätöksessä viitoittaman linjan mukaisesti. Nyt annetut ratkaisut on seikkaperäisesti ja pro et contra perusteltu. Ehkä liiankin yksityiskohtaisesti, sillä kun perustelut sisältävät 40 pitkää kappaletta, lukija saattaa helposti väsähtää ja hänen mielenkiintonsa herpaantua kesken kaiken. Laajat perustelut kaipaisivat ytimekkään yhteenvedon tuomareiden oikeudellisen päättelyn pääkohdista. Sellaista ei ole kummassakaan tapauksessa laadittu. Ratkaisuista julkaistu vajaan sivun pituinen tiedote on toki sinänsä hyvä asia, mutta se ei sisällä kaikkia ratkaisuihin vaikuttaneita ydinkohtia.
29 kommenttia:
Mielenkiintoista olisi tietää, miten KKO on kyennyt varmistamaan sen, että maallikkopuoskari on toteuttanut kivunlievityksen asianmukaisella tavalla. Oma maallikkomielipide on, että käsikauppalääkkeillä ja -voimakkuuksilla se ei onnistu.
Lainsäätäjä vois nyt ottaa itseään niskasta ja yksikäsitteisesti kriminalisoida lapsiin kohdistuvat ei-lääketieteelliset operaatiot, vähintäänkin silloin, kun niitä ei tee lääkäri asianmukaisessa toimenpidetilassa.
Olen järkyttynyt moraaliseslta kannalta, että Suomessa on lasten silpominen sallittu.
KKO:n mukaan lapsen etu tulee turvatuksi, jos ko. leikkauksen suorittaa ei-lääkäri (2016:24). Lääkärin suorittama toimenpide on lapsen edun kannalta vaarallisempi (2016:25).
Ammutaanhan niitä hevosiakin.
KKO:n pressidentti Pauliine Koskelo puheessaan Rovaniemen HO:n juhlaseminaarissa 12,9.2013:
Viipyilevä ja väistelevä asennoituminen lainsäädännön alalla on ongelma myös, koska se sopii huonosti siihen valtiosääntödoktriiniin, joka meillä on omaksuttu. Teoria ja käytäntö eivät näytä oikein löytäneen toisiaan. Valtiosääntömme oppi perusoikeuksien rajoittamisesta lähtee siitä, että perusoikeuksien rajoittamisen tulee tapahtua eduskuntalailla, jonka tulee lisäksi täyttää muun muassa tarkkarajaisuuden vaatimus. Tässä suhteessa kansallinen doktriini poikkeaa esimerkiksi siitä, mitä Euroopan ihmisoikeussopimuksen tulkinnassa noudatetaan ("lailla"ei tarkoiteta vain parlamenttilakia). Lainsäätäjällä ei kuitenkaan näytä olevan ambitiota toimia tämän kansallisella tasolla omaksunut opin mukaisesti.
Yksi mielestäni havainnollinen esimerkki tästä on kysymys poikalasten ympärileikkauksesta, kun taustalla eivät ole lääketieteelliset, vaan uskonnolliset tai kulttuuriperinteestä johtuvat syyt. Valtiosääntöperiaatteiden mukaan henkilökohtaisen koskemattomuuden rajoitusten – tässä tapauksessa oman suostumuksen antamiseen vielä kyvyttömän pikkulapsen koskemattomuuden rajoituksen – tulisi siis perustua eduskuntalakiin, jonka pitäisi olla riittävän tarkkarajainen. Sellaista eduskuntalakia ei kuitenkaan ole, joka ratkaisisi kysymyksen siitä, kuuluuko lapsen huoltoon vanhempien oikeus teettää pikkulapselle ympärileikkaus ilman lääketieteellistä perustetta, ja jos niin millä tarkemmilla edellytyksillä. Sellaista lakia ei ole vieläkään, vaikka korkein oikeus osaltaan joutui ottamaan asiaan kantaa jo viisi vuotta sitten – rikoslain yleisen pahoinpitelysäännöksen pohjalta, jossa tietysti lähtökohtana on henkilökohtaisen koskemattomuuden suojaaminen eikä suinkaan sen rajoittaminen. Siinä tapauksessa korkein oikeus perusteellisen punninnan jälkeen päätyi ratkaisuun, jossa lapsen vanhempaa ei tuomittu pahoinpitelystä. Valtiosääntöoppineiden taholla ratkaisu on saanut myönteisiä arvioita, vaikka sen tueksi ei ollut valtiosääntöteorian edellyttämää, tarkkarajaisesta eduskuntalaista ilmenevää oikeutusta. Tämä on vain yksi esimerkki problematiikasta, mutta mielestäni valaiseva, kun kyse on kaiken lisäksi yhteiskunnan erityishuomiota tarvitsevien jäsenten eli lasten oikeudellisesta asemasta.
Poikien asianmukaisella tavalla suoritettu ympärileikkaus ei ole suinkaan silpomista.
Se on maailmanlaajuisesti hyvin tavallinen toimenpide. Wikipedian mukaan arviolta joka kolmas mies maailmassa on ympärileikattu. Vuosittain ympärileikataan noin 15–20 miljoonaa, joista noin 12 miljoonaa muslimimaissa ja noin 100 000 juutalaisuuden parissa. Miesten ympärileikkaus on yleistä myös Yhdysvalloissa (75 % miehistä) ja Filippiineillä (90 %), sekä perinteisesti myös osassa Saharan eteläpuolista, ei-islamilaista Afrikkaa (Angola, Kongo ja Nigeria 90 %, Ghana 85 %). Se on tavallista myös Australiassa (59 %), Etelä-Koreassa (60 %), Kanadassa (30 %) ja Meksikossa (28 %).
Ympärileikkauksen oikeutuksesta ihmisoikeuksien näkökulmasta kiistellään. Samoin ympärileikkauksen terveyshaitoista ja -hyödyistä on eri maiden lääkäriliitoilla keskenään ristiriitaisia näkemyksiä. Yhdysvalloissa ympärileikkaus on pitkään ollut rutiinitoimenpide pojille, suurin osa miehistä on ympärileikattuja ja ympärileikkaamattomia peniksiä saatetaan vieroksua.
Maailmalla siis silvotaan vuosittain järkyttävä määrä lapsia, niin tyttöjä kuin poikiakin. Ja on siis silvottu vuosituhansia vedoten uskontoon tai tapakulttuuriin. Ei kai se voi olla peruste sille, että näin jatketaan riippumatta siitä, että monet lapset kuolevat tai vammautuvat tuon teon seuraamuksena. Tästä on riittävää tilastollista näyttöä.
Yksi kummajainen tässä tilanteessa on tyttöjen ja poikien tasavertaisen kohtelun puute. Länsimaissa tyttöjen silpominen tuomitaan varsin yksimielisesti. Mutta näin ei ole, kun kyse on pojista. Nyt Korkin päätöksessä toistettiin se väite, että tuo toimenpide on vain vähäinen, eikä siitä ole juurikaan haittaa, vain pientä jälkikipua.
Mikään ei pidä vähempää paikkaansa, mutta Korkissa ei ole kuultu tämän alueen asiantuntijoita. Haitta on kaikkea muuta kuin pieni aikuseksi kasvavan pojan seksuaalisuudelle, kun peniksen kaikkein herkimmältä alueesta katkotaan hermoradat. Sama koskee tietenkin myös tyttöjä, joilta silvotaan glitoris.
Anu Suomela
Ympärileikkauksen yleisyys ei voi olla mikään peruste poikalasten pahoinpitelylle. Ympärileikkaamattomia peniksiä tuskin pikkulasilla vieroksutaan. Uskonnolliset tai muut ideologiset syytkään eivät saisi olla puolusteluja poikien silpomiselle. Kaiken huippu on se, että puoskarit ja muut " valelääkärit" voivat viillellä poikalapsia, vaikka lopputuloksena voi olla pitkäkestoisia tulehduksia, koska missään laissa ei lääkäriä mainita. KKO:n kolme naistuomaria ja kaksi miestä naisesittelijöineen tekivät taas hienoa työtä. Lasten edulla ja suojelulle pyyhittiin pöytää. Jos kyseessä olisi tyttöjen silpominen, joka varsin yleistä myös maailmalla ja joka joissain uskonnoissa on myös edellytys naiseksi pääsylle, yksikään tuomari ei päätöstä olisi vastaavaa päätöstä tehnyt. Jos pojat haluavat itselleen ympärileikkauksen tultuaan siihen ikään, että pystyvät itse tekemään päätöksen, niin siitä vaan. Jokainen saa silpoa itseään, miten tahtoo. Varsin typerä päätös KKO:lta, vaikka olisikin entisten päätösten mukaisessa linjassa.
Anu.
Klitoris, ei glitoris.
Anu, WHO ja YK (UNAIDS) tekivät 2011 yhteisjulistuksen poikien ympärileikkauksien puolesta. Silloin oli juuri valmistunut yksi laajimmista sokkotutkimuksista sukupuolisten tautien tarttumisesta, etenkin HIV:n osalta. Suomessa tilanne ei välttämättä ole sama, mutta terveydelliset hyödyt tutkimuksissa oli niin selvät, ettei ao. järjestöt rajanneet suositusta maantieteellisesti tai muutenkaan.
No kas, sain paljon kommentteja. Anteeksi kirjoitusvihreeni, kyse on siis naisen klitoriksesta, joka vastaa miehen terskan herkintä osaa.
Tuollainen yleisjulistus todella annettiin. Siinä vain oli se vamma, että se perustui hyvin valikoivaan otokseen Afrikassa, jossa Aids on levinnyt laajasti. Kysyn siksi, miten tuollainen aikuisiin kohdistuva tutkimus oikeuttaisi pienten lasten sukupuolielinten silpomisen?
Ei ole mitään tieteellistä perustetta sille, että poikien sukupuolielinten varhainen silpominen ehkäisi aikuisiän seksuaalisia kontakteja, joissa esim. aids saattaa levitä.
Kyse on aikuisten seksuaalikäyttäytymisestä, ei pienen pojan esinahasta. Sen poistaminen ei vaikuta mitenkään aikuisen miehen seksuaalikäyttäytymiseen, jossa sukupuolitaudit tai aids voivat levitä.
Anu Suomela
Kliininen referaatti KKO:n ratkaisuista. Jäin kaipaamaan blogistin omia näkemyksiä aiheesta.
On se leikkaus minullekin pikkupoikana tehty. Lääketieteellinen oli peruste.
Ei ole mitään haittaa tietääkseni ollut siitä.
Naimisissa on oltu 30 vuotta ja vaimon kanssa menee hyvin.
Petihommat on mukavia ja vaimokin tykkää.
Kukaan ei oo koskaan sormella osoitellut eikä tuijottanut vaikka sotaväet on käyty ja ukkoporukoissa saunottu.
Jos olisi oma poika minulle tullut, olisin harkinnut hänelle samaa temppua.
Vai että kliininen!
Kantani ilmenee lyhyesti kirjoituksen kohdasta 9.. Minusta KKO:n linjaukset ovat perusteltuja. niiden takia ei ole minkäänlaista aihetta panikoitua. "Silpomisesta" y-leikkauksessa ei ole kysymys. Se on vähäinen, nopea ja melko kivuton toimenpide. Jos uskonto tai kulttuuri tuollaista toimenpidettä edellyttää, niin siittä vaan! Kaikista maailman miehistä kolmannes on ympärileikattu ei-lääketieteellisistä syistä.
Koskelojen ja muiden "tanttojen" on turha marista, ettei lainsäätäjä ole ottanut rikosoikeudellista kantaa poikien ympärileikkaukseen. Rikoslaissa on pahoinpitelysäännökset ja niiden tulkinnalla asia on hoitunut tähän saakkaa ja hoituu myös tästä eteen päin vallan hyvin.
Tuomioistuimet joutuvat aika usein ratkaisemaan asioita, joista ei ole laissa joko minkäänlaisia säännöksiä ja ko. säännökset ovat puutteelliset tai tulkinnanvaraiset (ks. esim. KKO:n ratkaisua 2016:26, jossa on kysymys riita-asiassa annetun tuomion oikeusvoiman subjektiivisesta laajuudesta; oikeusvoimasta ei ole laissa säännöksiä, mutta tämä ei haitannut oikeuskäytäntöä, vaan asian kanssa on eletty kivasti ainakin jo reilut 150 vuotta). Oikeuskäytäntö vakiintuu pikku hiljaa, kun asiasta saadaan useampia ylimmän oikeuden ratkaisuja. Näin on nyt tapahtunut poikien ympärileikkauksen osalta (KKO 2008:93, 2016:24 ja 2016:25).
Euroopan neuvoston yleiskokous ei ole päätöslauselmassaa 2013 vaatinut poikien ympärileikkauksia kiellettäviksi, vaan kehottanut jäsenvaltioita selkeästi määrittelemään toimenpiteelle asetettavat lääketietelliset ja hygieeniset vaatimukset.
Suomessa sosiaali- ja terveysministeriö on vuonna 2015 antanut ko. ohjeet poikien ei-lääketieteellisestä ympärileikkauksesta. Asia on tältä osin reilassa.
Huoltajien suostumus tulee vaatia alaikäisten kohdalla. Toimeenpiteen suorittajan olisi ennen operaatiota kuultava molempia huoltajia tai ainakin vaadittava kirjallinen suostumus siltä vanhemmalta tai huoltajalta, jota hän kenties ei ole tavannut.
Anu, minulla on sairaus jonka todennäköisyys olisi yli sata kertaa pienempi, jos ympärileikkaus olisi tehty. Tautini on itsessään vaaraton, vaikka joskus häiritsevä, mutta se voi kehittyä syöväksi. Tautini osalta tiedän, että nimenomaan lapsena tehty ympärileikkaus olisi minimoinut riskit, aikuisiän ympärileikkauksella ei ole tutkimuksissa todettua hyötyä. Eikä sairaus ole sukupuolitauti, mutta olen niissäkin ymmärtänyt hyödyn syntyvän juuri varhaisella leikkauksella.
Blogistille ja kommentoijille tästä tapauksesta hyvin oleellisia yksityiskohtia ja yleistä pohdintaa tässä bloggauksessa ja sen kommenteissa: http://blogit.mvlehti.net/tuonenjoutsen/2016/04/02/tukkapolly-on-pahoinpitely-sukuelinten-silvonta-ei/
Monessako valtiossa lakien säätäjillekään on tullut mieleen ottaa huomioon esim. tuon bloggauksen ensimmäisen kommentin näkökulmaa?
Onko minkään valtion lainsäätäjä kriminalisoinut poikien ei-lääketieteellisen ympärileikkauksen? Tskinpa.
Jännä homma, että vaikka muuten ollaan niin kovasti seksuaalisen tasa-arvon ja itsemääräämisoikeuden puolesta, niin pojille ei suoda edes koiran oikeuksia:
https://fi.wikipedia.org/wiki/Typist%C3%A4minen
Entäpä jos poika myöhemmällä iällä haluaisi olla kokonainen? Tai jos vaikkapa ympärileikkaus on hänen vakaumustaan vastaan. Ja kyllä leikkauksella on vaikutusta myös seksuaalisessa kanssakäymisessä.
Minusta kyse on siitä, että vanhempien oikeus kasvattaa lapsensa käsittää myös uskontokasvatuksen. Jos uskotaan Jumalan vaativan tuota pientä toimenpidettä, vanhemmat suorittavat sen lapsilleen näiden hyväksi. Ei moraalikasvatuksessakaan odoteta, että lapsi tulee täysi-ikäiseksi ja vallitsee sitten parhaaksi katsomansa moraalin.
Ihmetyttää kuitenkin se, että on olemassa yleisesti hyväksytyt ihmisoikeussopimukset ja myös lapsen oikeuksien sopimus, joissa painotetaan ihmisen oikeutta yksityiseen. Miksi näillä sopimuksilla ei ole merkitystä, kun kysessä on kajoaminen lapsen kaikkein intiimeimmän ja herkkätuntoisimman alueen leikkelyyn?
Onko kysy siitä, että ihmisillä, jollaiseksi kaikella kunnioituksella myös KKO:n jäsenet tulee lukea, ei ole muuta kuin ihan mutu-käsityksiä siitä, mitä tuo merkitsee toimenpiteen kohteena olevalle pojalle. Meillä kristillisen maailman edustajille ympärileikkaus on tarkoittanut jotain Vanhatestamentin Jumalan antamaa määräystä Iisakille.
Miksi siis meillä KKO katsoo asiaa Vanhan testamentin näkökulmasta, eikä lapsen oikeuksien kannalta? Myös Israelissa, kuten USA:ssakin on noussut aktiiveja ryhmiä puolustamaan lasten koskemattomuutta, ja vastustamaan tuota lapsen koskemattomuuteen ankaralla tavalla kajoavaa tekoa.
Mutta meillä KKO näyttää olevan täysin tietämätön maailman todellisuudesta. http://ehja.sexpo.fi/wp-content/uploads/DOC-Suomi.pdf
Anu Suomela
Ihmisoikeussopimusta ei ole asiassa sivuutettu. EIT ei ole kieltänyt poikien ei-lääketieteellistä ympärileikkausta. Ei liioin Euuropan neuvoston yleiskokous. Päätös ei perustu mutu-tuntumaan eikä Vanhaan Testamenttiin. Ratkaisussa on punnittu lapsen etua ja sitä vastaan puhuvia seikkoja.
Lasten etu on punnittu lukemattomaan kertaan monissa maissa unohtaen kulttuuriset taustat, kun tilannetta on uusien suositusten myötä arvioitu uusiksi. Näitä 2011 tehtyjä arvioita löytää helposti netistä, ainakin minä löysin englanninkielisenä Uuden seelannin, Australian, Brittien ja Kanadan osalta. Varsin sekulaarissa Briteissä asia on minusta perusteltu erittäin hyvin.
Terveydelliset näkökohdat huomioiden ympärileikkauksesta on osalle pojista etua. Tartuntatautien näkökulmalta uudet tutkimukset ja niiden myötä WHO:nkin suositukset puoltavat sitä vahvasti. Lisäksi äärimmillään se vähentää penissyöpien esiintymisen alle prosenttiin, mutta myös monet muut vähäisemmät ja samalla yleisemmät vaivat, kuten Bowenin taudin esiintyminen tippuu merkittävästi. Se myös vähentää olennaisesti tautien tarttumista ja siten suojaa molempia sukupuolia. Syitä tutkitaan, mm. esinahan alueen hyvin runsaalla Langerhansin solujen esiintymisellä saattaa olla merkitystä. Melko monella se parantaa elämänlaatua ja pienellä osalla se antaa lisää elinaikaa.
Molempien sekä terveydellisten että koskemattomuuden ollessa yhteiskunnan näkökulmalta vahvoja vastakkaisilta kannoilta Briteissä on päätetty, että ratkaisu on syytä jättää vanhempien harkintaan. Vanhemmat voivat päättää korostavatko he terveyttä, koskemattomuutta tai käyttävätkö he kulttuurisia ja sitä kautta sosiaalisia syitä johtamaan ratkaisuun.
Rabbi Maimonides (k. 1204): "No one should circumcise himself or his sons for any other reasons but for pure faith".
Mielenkiintoinen fakta, että juutalaiset eivät ole koskaan ympärileikanneet poikalapsiaan lääketieteellisistä syistä. Rituaali on puhtaasti uskonnollinen. Näyttö toimenpiteen lääketieteellisistä hyödyistä on hyvin ohut, mutta tästä huolimatta niistä on tullut ja tehty viime vuosina jonkinlainen keppihevonen, jolla haetaan oikeutusta tavalle vastaiskuna liikkeille, jotka vastustavat sitä.
Ei-lääketieteellinen ympärileikkaus on yksi väkivallan muoto ja lasten oikeuksia ajavien tahojen näkemykset ovat hyvin ymmärrettäviä. Parituhatta vuotta vanhaa tapaa ei kuitenkaan kitketä pois tässä ja nyt, tästä hyvänä esimerkkinä Saksan tuomioistuinten yritys kriminalisoida poikalasten ja miesten ympärileikkaukset pari vuotta sitten.
Liputan lasten oikeuksien puolesta. Jokaiselle ihmiselle kuuluu oikeus koskemattomuuteen ja oman ruumiin hallintaan. Tämän takaa Suomen perustuslaki ja Suomen hyväksymät kansainväliset ihmisoikeussopimukset.
Suomesta puuttuu lainsäädäntö myös esim. lasten lävistysten ja tatuointien osalta, joiden perustelut ovat myöskin kulttuurisia. Näistä yleisimpiä lienevät korvareiät, mutta muitakin lävistyksiä lapsillekin tehdään. Tatuoinnit ovat lasten kohdalla uudempi asia, mutta niistäkään ei ole lainsäädäntöä.
"Entäpä jos poika myöhemmällä iällä haluaisi olla kokonainen? Tai jos vaikkapa ympärileikkaus on hänen vakaumustaan vastaan."
Sama pätee esim. korvareikiin. Jos vaikkapa myöhemmällä iällä siirtyy lestadiolaiseksi, ja omaksuu sellaisen vakaumuksen, jonka mukaan korvareiät eivät ole luonnollinen ja hyvä asia, ja pienenä lapsena tälle on laitettu korvareiät aikoinaan kysytty lupaa, niin ihan samat kysymykset tulevat vastaan. Reiät eivät muutu ainakaan kaikilla olemattomiksi.
WHO:n nettisivujen mukaan maailmanlaajuisesti noin 30 prosenttia miehistä ympärileikataan. Lapsen edun kannalta poikien ympärileikkausasia on erityisen hankala, jos ja kun siihen liittyy terveydellisten haittojen lisäksi terveydellisiä etujakin.
Toinen asia, jonka kannalta asia on hankala, on uskonnonvapaus. Käsittääkseni juutalaiseksi pojat tulevat ympärileikkauksen kautta. Ympärileikkausten kieltäminen tarkoittaisi käytännössä juutalaisen uskonnon olemassaolon kieltämistä.
Kaikista asioista ei voida eikä myöskään pidä säätää laeilla.
Emme tarvitse esim. "tatuointilakia" tai "lävistyslakia".
Pitäisikö meille perustaa myös "lävistysasiamiehen" virka?
Tuomioistuimet eivät milloinkaan kriminalisoi tekoja tai laiminlyöntejä, eivät edes Saksassa.
"Kaikista asioista ei voida eikä myöskään pidä säätää laeilla."
Olen samaa mieltä. Ja olen siis se aiempi anonyymi, joka kirjoitti, että "Suomesta puuttuu lainsäädäntö myös esim. lasten lävistysten ja tatuointien osalta, joiden perustelut ovat myöskin kulttuurisia". En tarkoittanut sitä, että erillistä lakia tuollaisiin asioihin tulisi säätää. Mitä enemmän lakeja säädetään, sitä harvempi tietää, mitä niissä on säädetty. Parempi on, että on selkeä rikoslaki, ja sitä sitten sovelletaan mahdollisimman laajasti.
Rikoslaki on nykyisellään varsin selkeä.
Rikosoikeudellinen laillisuusperiaate (nulla poena sine lege) estää rangaistussäännöksen laajentavan ja analogisen tulkinnan epäillyn vahingoksi.
Lähetä kommentti