1060. MM-hiihtojen sprinttiviestit

                                        Mitä v****a menit tekemään, HÄH!

1. Olin lauantaina Lahden MM-kisoissa ns. huutokaarteen katsomossa (C3). Tuolloin hiihdettiin sekä naisten että miesten skiathlon eli yhdistelmähiihto. Hiihtostadionilla on katsojia todella paljon, jolloin jo pääsy eli jonottaminen ennen pääporttia kisa-alueelle kesti todella kauan eli lähes puoli tuntia. Päätin, että jos Lahti joskus 15 vuoden kuluttua jälleen MM-hiihdot järjestettäväkseen ja itse olen tuolloin vielä hengissä, hankin kyllä istumapaikan pääkatsomosta.

2. Hiihdon tapahtumat näki  parhaiten C3-katsomon yläpuolella olevalta suurelta näyttötaululta. Hiihtäjien lähdot ja maaliintulot sekä käynnit eri lenkkien välillä stadionilla piti toki katsoa suoraan "edestä", mutta muuten hiihdon kulun näki mainitulta screeniltä. Krista Pärmäkoski (26), entinen Lähteenmäki - Ikaalisten tyttöjä "Kyrösjärven takaa" eli Luhalahden Vahon korpikylältä - sai hopeaa naisten kisassa eivätkä muutkaan suomalaiset naiset eli Anne Kyllönen, Kerttu Niskanen ja Laura Mononen hiihtäneet mitenkään huonosti. Mieshiihtäjistämme paras oli Lari Lehtonen, joka oli 9:s. Matti Heikkinen katkesi vapaan hiihdon osuudella ja hänen sijoituksensa oli vasta 17:s. Vielä heikommin hiihtivät Perttu Hyvärinen ja Ville Nousiainen. Vaikutti hieman siltä, että Matin "kapula" eli suksi ei toiminut luisteluosuudella kovin hyvin, sillä hän jäi porukasta aluksi nimenomaan laskuosuuksilla.

3. Eilen sunnuntaina Lahdessa kilpailtiin perinteisen hiihtotavan parisprintissä. Naisten kisan voitti odotetusti Norja, jonka joukkueessa hiihtivät Heidi Weng ja Maiken Caspersen Falla, joista vm. oli torstaina voittanut jo henkilökohtaisen sprinttihiihdon mestaruuden. Toiseksi tuli Venäjä ja pronssille USA:n joukkue, jonka ankkkurina hiihtänyt Jessica Diggins kukisti tiukassa kirikamppailussa Ruotsin Stina Nilssonin. Suomen kaksikko Aino-Kaisa Saarinen (38) ja Kerttu Niskanen (28) jäi viidenneksi.  Jälkikäteen voidaan tietenkin spekuloida, että jos Krista Pärmäkoski (26) olisi ollut viestissä mukana, Suomi olisi saavuttanut melko helposti ainakin pronssia. 

4. Sunnuntain pääpuheenaihe oli kuitenkin miesten parisprintti ja sen dramaattinen loppuratkaisu. Suomen joukkueessa hiihtivät Sami Jauhojärvi (35) ja Iivo Niskanen (25). He voittivat parisprintin olympiakultaa Sotshin kisoissa 2014. Jauhojärvi hiihti yllättävän hyvin, ja viimeiselle osuudelle Iivo Niskanen pääsi lähtemään toisena, mutta eroa kisaa johtavaan Norjan Emil Iverseniin oli jo kymmenkunta sekuntia. Heti Niskasen perässä ankkuriosuudelle säntäsivät todelliset sprintterit eli Venäjän Sergej Ustjugov ja Italian Federico Pellegrino, siis torstaina hiihdetyn henkilökohtaisen sprintin kulta- ja hopeamitalimiehet. Norjan voitto näytti tuossa vaiheessa selvältä. 

5. Iivo lähti vauhdikkaasti matkaan ja Intiaanikukkulan mäessä hän yllättäen jätti suorastaan hurjalla hiihdollaan Ustjugovin ja Pellegrinon selvästi taakseen ja läheni koko ajan Iverseniä, jonka hiihto näytti aika tahmealta. Iivon sukset luisitivat erinomaisesti ja J-mutkan jälkeen olevassa Stadionille tulevassa loppulaskussa hän tavoitti selvästi Iverseniä. Takasuoran lopussa ja kaarteeseen saavuttaessa Iivo oli jo aivan Iversenin kannoilla. Tällöin Iversen vilkaisi taakseen ja huomasi Iivon, joka oli juuri vaihtamassa sisemmälle latu-uralle. Samanaikaisesti myös Iversen vaihtoi Iivon eteen samalle ladulle, kaatui takamuksilleen ja kaatoi samalla Iivon, joka suistui Iversenin päälle. Takaa paikalle pyyhältäneet Ustjugov ja Pellegrino väistivät kaatuneen kaksikon ja säntäsivät kohti loppusuoraa ja maalia; kirissä Ustjugov pesi tällä kertaa Pellegrinon selvästi. Venäjän toisena hiihtäjänä oli Nikita Krjukov, moninkertainen arvokisamitalisti. Iivo selvisi rytäkässä sauvansa katkaissutta Iverseniä nopeammin pystyyn ja tuli maaliin kolmantena. 

6. Sprinttiviestin lopputuloksena siis oli, että Venäjä voitti, Italia sai hopeaa ja Suomi tuli pronssille; Norja jäi mitalitta. Suomi menetti Iversenin töppäyksen vuoksi ilman muuta varman kultamitalin. Iivo Niskanen oli maaliin tullessaan "vihainen kuin hellankoukku" ja kohdisti, kuten tv-kuvasta voitiin miehen huulilta lukea, Iverseniin v-kirjaimella alkavan ärhäkän manauksen. Iversen puolestaan itki vuolaasti, vaikka Ruotsin ankkuri Teodor Pettersson yritti lohdutella häntä; Ruotsi muuten oli miesten parisprintissä vasta 8:s. Emil Iversen olisi halunnut poistua koko kisoista välittömästi, mutta Norjan joukkueen johtajisto ei ainakaan eilen tähän suostunut. Kisojen jury käsitteli tapauksen, mutta totesi, ettei Iversen ollut menetellyt tahallisesti. Tuomarineuvoston mukaan kyseessä oli "normaali kilpailuun kuuluva tilanne." Suomi ei tehnyt protestia, joten Norja sai pitää neljännen sijansa. Norjan hiihtojoukkueen johtaja pyysi suomalaisilta tapahtumaa lyhyesti anteeksi. Pikkuhijaa Sami ja Iivo tuntuivat, ainakin ulkonaisesti, leppyvän ja kävivät torilla palkintojenjaossa.

7. Näin siis kävi eilen, mutta onhan sprinttihiihdossa nähty samanlaisia "kaameita" kaatumisia toki aiemminkin. Muistellaanpa esimerkiksi, mitä samalle suomalaiskaksikolle Niskanen - Jauhojärvi tapahtui kolme vuotta sitten Sotshin olympiakisoissa 2014 hiihdetyssä sprinttiviestissä. Joukkueemme ankkurina oli tuolloin Sami Jauhojärvi. Kun maaliin oli enää noin 200-300 metriä, hiihtoa rinnakkain Saksan Tim Tscharken kanssa johtanut Sami siirtyi kylmästi suoraan vierellään hiihtäneenTscharken eteen. Tscharke menetti tasapainonsa ja kaatui rähmälleen maahan, jolloin pari hänen perässään hiihtänyt Venäjän ankkuri Nikita Krjukov osui häneen ja horjahti niin pahasti, että myös hänen hiihtonsa meni pilalle. Jauhojärvi ehti maaliin ensimmäisenä ja Suomi sai kisojen ainoan kultamitalinsa,  Norja oli toinen ja kolmanneksi tuli Ruotsi. Saksan ankkuri Tim Tscharke masentui tilanteesta niin paljon, että jäi makaamaan hetkeksi ladulle, jolloin myös kaukaa takaa tullut Ruotsin ankkuri ohitti hänet. Tuomarineuvosto tutki tapauksen, mutta katsoi, ettei Jauhojärvi ollut tehnyt virhettä, koska kolaripaikalle ei ollut vedetty, kuten Lahdessa nyt oli laita, selvästi erottuvia rinnakkaisia latu-uria.

8. Miksi Iivo Niskanen lähti ohittamaan Emil Iverseniä nimenomaan sisäkautta? Hän olisi voinut ohittaa Iversenin myös ulkokautta eli hiihtosuuntaan nähden oikealta puolelta, sillä hänen suksensa luistivat paremmin kuin norjalaisen. Jos  hän olisi näin menetellyt, yhteentörmäystä ei olisi tullut, ja loppusuoralla tai jo takakarteessa Niskanen olisi kukistanut väsähtäneen Iversenin aika helposti. Oliko Niskanen kullan kiilto silmissään liian malttamaton? Näin voidaan toki jossitella, mutta lopputulosen kannalta tämä on kuitenkin turhaa. Iivo osoitti sprinttiviestissä, että hän huippukunnossa, ja keskiviikosta voi tulla hänen suuri päivänsä, sillä silloin Lahdessa hiihdetään perinteisellä tyylillä ja väliaikalähdöllä 15 km:n kilpailu. Keskiviikon kisa on Iivo Niskasen samoin kuin Matti Heikkisen päämatka Lahdessa. Suomalaisten kovimmat kilpakumppanit keskiviikon kisassa ovat Venäjän Sergei Ustjugov ja  Norjan Martin Johnsrud Sundby. Kaksi muuta suomalaista hiihtäjää keskiviikkona ovat Lari lehtonen ja Sami Jauhojärvi. Minusta heidät olisi ollut syytä säästää 4x10 km:n viestihiihtoon, joka käydään muistaakseni perjantaina. Keskiviikoksi ladulle olisi voitu valita "täytemiehet" Perttu Hyvärinen ja Ville Nousiainen.

9. Yhdistetyn joukkuekisassa Saksa otti eilen helpon voiton, toiseksi sijoittui Norja ja pronssia otti Itävalta. Suomi jäi viidennneksi joukkueella, jossa olivat mukana parikymmppiset Leevi Mutru, Eero Hirvonen ja Ilkka Herola sekä 38-vuotias konkari Hannu Manninen. Suomi jäi pronssimitalista vain 14 sekuntia. Manninen hiihti hurjasti ja oli lähes saavuttaa edellään olevat Japanin ja Itävallan viestinviejät. Suomen mitali jäi haaveeksi Hirvosen ja Mannisen heikosti sujuneen mäkiosuuden takia, Hirvonen hyppäsi 87,5 ja Manninen epäonnistui vielä pahemin ponkaisten ainoastaan 83 metrin pituisen hypyn. Henkilökohtaisessa yhdistetyn kilpailussa Saksa sai perjantaina neloisvoiton.

10. Huomenna tiistaina naisten kympillä Suomea edustavat siis Krista Pärmäkoski, Anne Kyllönen, Kerttu Niskanen ja Laura Mononen. Iltapäivälehdissä moitiskellaan aika kovin sanoin päävalmentaja Reijo Jylhää siitä, ettei hän valinnut ko. matkalle nousukuntoista Aino-Kaisa Saarista; kriitikoiden mukaan Kerttu Niskanen olisi pitänyt korvata Saarisella. En yhdy tähän, sillä Kerttu Niskanen on toki pärjännyt tänä talvena kv. kilpailuissa paljon paremmin kuin Aino-Kaisa Saarinen. Toki Kerttu Niskaseltakaan ei kannata odottaa ylihuomenna mitään mahtisuoritusta. Suomella olisi etukäteen ajatellen hyvät mitalimahdollisuudet nimenomaan naisten viestihiihdossa, jossa kaksi osuutta hiihdetään perinteisellä tavalla ja toiset kaksi vapaalla tyylillä. Minusta olisi tehty fiksusti, jos Anne Kyllösen, Laura Mononen ja Kerttu Niskasen olisi annettu keskittyä yksinomaan viestiin, jolloin huomiseen 10 km:n kisaan olisi nimetty Pärmäkosken lisäksi Aino-Kaisa Saarinen, Katri Lylynperä ja Sanna Saapunki.

11. Suomen hiihtojoukkueessa on mukana todella paljon konkareita eli urheilijoita, jotka lähestyvät kovaa vauhtia 40. ikävuottaan. Aino-Kaisa Saarinen ja Hannu Manninen ovat kumpikin 38-vuotiaita, Sami Jauhojärvi 35, Matti Heikkinenkin jo 33 ja sokerina pohjalla Janne Ahonen 39-vuotta!  MM-kisajoukkueeseen valittiin myös 37-vuotias Riitta-Liisa Roponen, joka ei sairastumisensa vuoksi voinut kuitenkaan kilpailla Lahdessa. 

12. Janne Ahonen kipaili MM-kisoissa jo reilut 20 vuotta sitten. Hän voitti Trondheimin MM-kisoissa 1997 ns. pikkumäen maailmanmestaruuden, toisen MM-kultamitain Ahonen saavutti vuonna 2005. Hän on voittanut arvostetun Saksan-Itävallan mäkiviikon peräti viisi kertaa, viimeisen kerran 2007-2008, siis lähes 10 vuotta sitten. Tämän jälkeen hän on ehtinyt lopettaa uransa kahdesti, mutta molemmilla kerroilla hän  on tehnyt come backin. Ahonen, jolta puuttuu edelleen henkilökohtaainen olympiamitali, on selvästi jo liian vanha voidakseen vielä saavuttaa huipputason. Hannu Manninen, joka voitti MM-kultaa Sapporon kisoissa 2007, lopetti kilpauransa 5-6 vuotta sitten ja kouluttautui lentoperämiehen ammattiin ja on nykyisin töissä Finnairilla. Aino-Kaisa Saarinen voitti Liberecin MM-kisoissa 2009 kultamitalin 10 km:n hiihdossa, siis kahdeksan vuotta sitten. 

13. Olen jo ihmetellyt, mikä saa nämä ja monet muut konkarit edelleen pysymään mukana kovassa kilpaurheilussa ja jopa palaamaan lopettamispäätöksen jälkeen uudelleen "kuvioihin". Toni Nieminen (41), joka voitti olympiakultaa 25 vuotta sitten Albertvillen olympiakisoissa 1992, uhoaa yhä palaavansa "tosimielessä" mäkihypypyn pariin ja tähtäävänsä ensi vuonnan pidettäviin olympiakisoihin. Todella huipulle kellään edellä mainituista ei liene enää asiaa, viestihiihtoa (Heikkinen, Jauhojärvi) ehkä lukuun ottamatta. Huippu-urheilussa mukana oleminen vaatii säännöllistä ja todella kovaa harjoittelua, jolloin urheilu-uran jälkeen edessä olevan ammatin harjoittamisen tai sellaisen edes saamisen luulisi kärsivän. Mitä nämä konkarit aikovat tehdä sen jälkeen, jolloin heidän on ikääntymisen vuoksi pakko lopettaa kilpaurheilu? Hannu Manninen on toki hoitanut asiansa hyvin, mutta muiden osalta tilanne ei taida olla läheskään yhtä hyvä.

14. Toisenlaisisankin urheilu-uria Suomessa on toki nähty. Samppa Lajunen, joka on nyt 37-vuotias - siis vuotta Hannu Mannista nuorempi - lopetti uransa yhdistetyn hiihdon huipulla 24-vuotiaana eli kauden 2003-2004 jälkeen. Lajunen voitti Salt Lake Cityn olympiakisoissa 2002 kolme kultamitalia ja joukkuemestaruuden Ramsaun MM-kisoissa 1999. Yhdistetyn maailmancupin Lajunen voitti kahdesti (1997 ja 2000). Urheilu-uransa jälkeen Lajunen suoritti korkeakoulututkinnon ja siirtyi liike-elämän pariin. Mm. huudahduksestaan "Havuja, perkele" Oberstdorfin MM-kisoissa 1987 tunnetuksi tullut Marjo Matikainen (-Kallström),  joka saavutti urallaan 11 arvokisamitalia - mm. olympiakultaa Calgaryn kisoista 1988 ja kolme MM-kultamitalia vuosina 1987 ja 1989 - lopetti urheilu-uransa niin ikään 24-vuotiaana. Sen jälkeen hän suoritti diplomi-insinöörin tutkinnon ja siirtyi myöhemmin politiikkaan ollen mm. kaksi kautta europarlamantaarikkona ja kolme kautta eduskunnaan jäsenenä.

Aina punaposkinen Emil seurusteli 2011-15 kultamitalisti Heidi Wengin kanssa. Nyt hänen väitetään seurustelevan Ruotsin sprinttimenijän Stina Nilssonin kanssa.