1. Oikeusministeriön internet-sivuilla kerrotaan, että Euroopan Unionin oikeus- ja sisäasiainneuvosto (Justice and Home Affairs Council) kokoontuu 27.-28. maaliskuuta Brysselissä. Neuvoston kokouksen julkista osuutta ja tiedotustilaisuutta voi seurata verkossa.
Oikeusministeriön tiedote
2. Neuvostossa keskustellaan ensinnäkin jäsenvaltioihin palaavien terrorististen vierastaistelijoiden ilmiöön liittyvistä kysymyksistä. Ministerit vaihtavat kokemuksia ja tietoa käytännöistä, joita jäsenvaltioissa on kehitetty ilmiöön vastaamiseksi. Esillä on mm. tietojenvaihdon tehostaminen Eurojustin kanssa sekä EU:n yhteistyö kolmansien maiden, erityisesti Turkin kanssa.
3. OM:n tiedotteen mukaan EU:ssa hyväksyttiin äskettäin terrorismin torjumista koskeva direktiivi. Sillä yhdenmukaistetaan jäsenvaltioiden lainsäädäntöä niin, että jäsenvaltioissa on uusina rikoksina kriminalisoitava mm. matkustaminen terrorismitarkoituksessa ja sen rahoittaminen sekä terrorismiin liittyvän koulutuksen vastaanottaminen. Suomessa lainsäädäntöä muutettiin joulukuussa 2016 niin, että matkustaminen ulkomaille terrorismirikoksen tekemistä varten ja sen rahoittaminen ovat rangaistavia.
4. Toisena asiana kokouksessa keskustellaan rikosoikeuden käytön tehostamisesta tietoverkoissa yhteistyön lisäämisen ja koordinaation parantamisen näkökulmasta. Tavoitteena on tehostaa sähköisen todistusaineiston saatavuutta rikosten selvittämistä varten. Lisäksi valmistellaan käytännön toimenpiteitä asiantuntemuksen parantamiseksi ja hyvien käytäntöjen vaihtamiseksi tietojen salaukseen (kryptaus) liittyviin rikostutkinnan haasteisiin vastaamiseksi. Tasapainoa tarvitaan yhtäältä rikostorjunnan tehokkuuden ja toisaalta perusoikeuksien turvaamisen ja tietosuojan välillä.
5. Brysselissä ovat siis tänään olleet ja ovat vielä huomenna koolla unionin jäsenmaiden oikeusministerit, jotka OM:n tiedotteen mukaan vaihtavat kokemuksia ja tietoa kokouksessa esillä olevista kysymyksistä. Suomen oikeusministeri Jari Lindström (ps) ei OM:n tiedotteen mukaan kuitenkaan osallistu kokoukseen. Oikeusasioissa Suomea edustaa kokouksessa pysyvä edustaja, suurlähettiläs Pilvi-Sisko Vierros-Villeneuve. Oikeusministeriötä kokouksessa edustaa kansliapäällikkö Asko Välimaa. Tiedotteessa ei mainita, missä kohtaa tai asioissa Välimaa edustaa kokouksessa maatamme. Asko Välimaa on kuitenkin juuri oikeusasioiden ekspertti.
6. Miksi näin, eli mikä on se syy. jonka takia Suomen oikeusministeri ei ole ollut mukana sanotussa kokouksessa? Tästä OM:n tiedotteessa ei mainita mitään, mikä vaikuttaa hieman oudolta. Suomea edustaa kokouksessa vain kaksi virkamiestä, vaikka tiedoteen mukaan kokous on nimenomaan ministereiden keskustelutilaisuus.
7. Suomen edustus on kyllä tosiasiallisesti kunnossa, sillä edellä mainitut kaksi virkamiestä tuntevat kokouksessa käsiteltävät asiat varmaan hyvin ja jopa paremmin kuin ministeri Lindström. Kokouksessa saattaa kuitenkin herättää hieman kiusallistakin huomiota se, ettei Suomen oikeusministeri halua tai voi olla kokouksessa mukana.- Vain yksi on joukosta poissa, Sven Tuuvaa siellä ei näy...
8. Oikeusministeri Jari Lindströmille, joka on asianomaisen koulutuksen puuttuessa oikeusasioissa maallikko, lätkäistiin hallitusneuvottelujen tuloksena tehtäviä kahdesta eri ministeriöstä. Oikeusministerin tehtävien lisäksi Lindström hoitaa hallituksessa myös työministerin tehtäviä. Juha Sipilä halusi pitää vaalilupauksensa, jonka mukaan ministereiden lukumäärää vähennetään. Nykyisessä hallituksessa on vain 14 ministeriä, kun normaalisti heitä on ollut vähintään 16 ja aika yleisesti 18. Vähintään yhtä kummallista on, että oikeusministerin posti annettiin poliitikolle, jolla ei ole lainopillista koulutusta.
9. Ministeri Lindströmin kerrotaan kärsineen työuupumuksesta, jota kahden ministeripaikan hoitaminen aiheuttaa. Hän oli pari viikkoa sitten vajaan viikon sairaslomalla kohonneen verenpaineen takia. Johtuisiko Lindströmin poisjääminen nyt myös Brysselin kokouksesta samasta syystä? Sairastuminen sattui samaan aikaan, kun kansanedustaja Sampo Terho ilmoittautui mukaan perussuomalaisten puheenjohtajakisaan ja kertoi puheenjohtajana haluavansa hallituksesta merkittävän ministerisalkun. Kun väistyvä puheenjohtaja Timo Soini ei halua väistyä hallituksesta eikä luopua ulkoministerin salkusta, on luultavaa, että Sampo Terho ottaa, jos tulee valituksi persujen puheenjohtajaksi, oikeusministerin salkun, johon lisätään Timo Soinille nykyisin kuuluvat EU-asiat.
10. Oikeusministeri tehtävä on näinä aikoina aika vaativa homma mm. siksi, että ministeri joutuu tuon tuostakin matkustamaan oikeusasioissa EU-kokouksiin ja muihin kansainvälisiin tapaamisiin. Välttävän englanninkielen taidon omaava poliittikko ei tuollaisissa tehtävissä luultavasti kovin hyvin viihdy. Tämä lienee osasyy siihen, miksi Jari Lindström ei ole halunnut kaikkiin ulkomaisiin kokouksiin mielellään lähteä. Sairauslomansa aikana Lindströmin piti matkustaa OM:n virkamiesten kanssa useamman päivän vierailulle Kiinaan, mutta matka jäi siis tekemättä. - No joo, matkan peruuntumisesta ei varmaankaan aiheutunut suomalais-kiinalaisille suhteille minkäänlaista haittaa (latojan huomautus).
11. Vaikka Sampo Terho ei ole juristi, hän kykenee fiksuna ja kielitaitoisena poliitikkona ja entisenä europarlamentaarikkona hoitamaan oikeusministerin tehtävät varsin hyvin. Paljon paremmin kuin oikeusministerin salkkua kovasti himoitseva kansanedustaja Leena Meri (ps), vaikka hän on koulutukseltaan varatuomari. Meri on lisää julkisuutta saadakseen ilmoittautunut mukaan persujen puheenjohtajakisaan, mutta hänellä ei ole menestymisen mahdollisuuksia.
12. Hallituksen ns. puoliväliriihen yhteydessä tai jälkeen näemme, kenestä tulee hallituksen uusi oikeusministeri.
13 kommenttia:
Eikös ministeri ole nykyään enemmänkin median haastateltavana oleva ministeriön keulahahmo kuin varsinainen päätöksentekijä? Muut valmistelevat esitykset, ja kirjoittavat puheetkin valmiiksi. Toki ministeri voi sitten ottaa kantaa, ja muuttaa jotain linjauksia, jos on asiansa osaava - ja kantaa toki ministerit ottavat, vaikkeivat asioita osaisikaan. Mutta käsitykseni ylipäätään EU-päätöksenteosta on se, että 99 prosenttisesti asiat on valmiiksi valmisteltuja virkamiestyönä ja neuvotellen virkamiesten kesken myös EU-maiden kesken, ja ministerikokouksissa linjataan käytännössä yleensä vain siitä viimeisestä prosentista yksityiskohtineen - ja senkin osalta esitys perustuu lähes poikkeuksetta kai virkamiesvalmisteluun. Vaikka oikeusministeri olisi juristikin, niin kukaan juristi ei ole kaikkien oikeudenalojen erikoisasiantuntija. Direktiiveissäkin vaikutukset piilevät yksityiskohdissa: jonkun yksittäisen artiklan jollain yksittäisellä kohdalla voi olla pitkällä tähtäimellä iso vaikutus, ja monella muulla kohdalla ei niinkään. Mutta lainvalmistelijat eivät usein itsekään tiedä, mikä vaikuttaa lopulta milläkin tavalla, saati ministerit, jotka eivät tiedä, millaisten prosessien tuloksena mitkäkin sananmuodot ovat lopulta lainvalmistelijoiden käsistäsen enempää terrorismiin liittyviä oikeudellisia näkökohtia tai kryptaukseen liittyviä oikeudellisia kysymyksiä, vaan kokouksessa he tapaavat muiden maiden ministereitä ja esittävät puheenvuoroja, jotka muut ovat ministeriössä esivalmistelleet.
Riippuu ministeristä.
Asioiden valmistelu on asia erikseen. Kyllä ministerin pitää näkyä ja kuulua muiden maiden kollegojen kokouksissa. Poissaolo - faktinen tai henkinen - ei ole eduksi hänelle eikä etenkään ao.maan maineelle.
Ministerikollegojen ja monien kansanedustajienkin mukaan Jarppa Lindström on hoitanut ministerin tehtävänsä hyvin. Tosin työttömyys on kasvanut - ainakin pitkäaikaistyöttömyys - mutta minkäs työministeri sille voi! Hän vain seurailee työttömyyden kehitystä numeroiden valossa.
Eduskunnan kyselytunteja seuratessani olen havainnut, että Lindström on vetänyt aika matalaa profiilia, eli hän ei ole kysymyksiin vastaessaan lähtenyt jaarittelemaan niitä näitä , vaan on antanut on mahdollisimman niukkoja ja pelkistettyjä vastauksia. Joskus Lindström on hieman kivahtanut kysymyksen esittelijälle, mutta tämä kuuluu kuvaan eli eduskunnan teatteriin. Oikeusasioista Lindströmiltä ei paljon edes kysytty.
Lindström on todennut lakonisesti, että hän on vienyt eteenpäin hallitusohjelmassa mainittuja asioita. Lindströmin apuna tässä työssä on ollut OM:n kokenut virkamieskunta, joten ei Lindströmillä ole suurempaa mitään hätää tehtävässään maallikkona ollut.
Toisaalta on sanottava, että Lindström on - myös oikeusministerinä - joutunut tekemään lähinnä vain ikäviä leikkaus- ja supistuspäätöksiä, jotka noudattelevat vanhaa tuttua kaavaa: käräjäoikeuksia lakkautetaan, lautamiehiä vähennetään, muutoksenhakuoikeutta rajoiteaan jne. jne. Oikeusvarmuus kärsii, mutta minkäs Lindström sille voi kun kerran hallitusohjelmassa niin sovittu ja päätetty tehdä!
Omaa vaalipiiriään eli Kymenlaaksoa Lindström on tietenkin supistus-ja leikkaushankkeissa suojellut parhaansa mukaan. Käräjäoikeusverkostoa supistetaan, mutta tämä ei koske toki Kymenlaaksoa, jossa Kouvolan käräjäoikeus säilyy - Lindström omn kotoisn Kouvolasta. Suhteellisen lähellä toisiaan ovat myös uudessa käräjäoikeusverkossa siten Lahden (Päijät-Hämeen), Kouvolan (Kymenlaakson) ja Lappenrannan (Etelä-Karjalan) käräjäoikeudet. Kouvola olisi joutanut minusta lakkauttaa ja yhdistää siihen nyt kuuluvat kunnat yhtältä Lahden ja toisaalta Lappeenrannan käräjäoikeuden tuomiopiiriin. Mutta tätä Lindström ei halunnut tehdä, sillä kohta ovat myös eduskuntavaalit tulossa ja kansanedustajan paikka olisi mukava säilyttää.
Olihan se tasa-arvovaltuutetunkin nimittäminen Jarppa Lindströmiltä oikein kardinaalimunauksen ja suorastaan vakava virhe. Jättää nyt kansainvälisesti tunnettu ja tunnustettu juristi Astrid Thors nimittämättä ja nimittää joku täysin tuntematon esittelijätason henkilö( en muista nimeä,enkä viitsi tarkistaa) .
Kyllä Lindström on aivan täysivaltainen oikeusministeri. Hän voi kohdella juristeja mennen tullen miten haluaa ja parhaaksi katsoo,koska juristit ovat niin lepsuja,että he pohtivat asioita vain omissa kammioissaan,eivätkä nosta mistään mitä " hälyä", vaikka entinen paperimies pyyhkisi pöytää koko juristikunnalla. Eipä Thorsin puolesta älähtänyt edes aina niin valpas ja nokkela blogistimmekaan! Miksi?
Olen vilpittömästi iloinen, että Asko Välimaa hoitaa kokoustamisen eikä tämä "tosinuija" ole munaamassa siellä maatamme!!
Blogisti ei voi "ärährää" tai älähtää kaikista mokista, epäkohdista, virheistä ja kummallisuuksista, joita esim. suomalaisessa politiikassa, oikeuspolitiikassa ja lainkäytössäkin tapahtuu jatkuvasti. Jos niin tekisin, minulle ei jäisi aikaa tehdä mitään muuta. Se olisi eläkeläisen kannalta kohtuutonta. Blogin pitäminen on meikäläiselle vain yksi harrastus, jonka pariin palaan silloin tällöin. Voin käytännössä poimia esille edellä mainituista asioista vain muutamia.
Muistan kyllä tasa-arvovaltuutetun nimitysasian, se taisi olle helmikuun alussa. Minulla ei toki olisi ollut mitään sitä vastaan, että virkaan olisi nimitetty VT Astrid Thors (59). Nyt siihen nimitettiin VT Jukka Maarianvaara (47). Thors on entinen kansanedustaja, kaksikertainen ministeri ja entinen europarlamentaarikko.
Nimitysasiat ovat hallituksessa aina enemmän tai vähemmän puoluepoliittisia. Jos Rkp olisi nyt hallituksessa, eikä persut, olisi ollut selvää, että virkaan olisi nimitetty Thors.
Jarppa Lindström ei muuten nimittänyt tasa-arvovaltuutettua, vaan nimityksen teki koko Juha Sipilän hallitus, tosin oikeusministeri Lindströmin esittksestä.
Kuten kaikki tiedämme, persut ei ole Rkp:n ylimpiä ystäviä; nämä kaksi puoluetta eivät mahdu ilmeisesti jatkossakaan samaan hallitukseen. Persut vastustaa pakkoruotsin opetusta, ruotsin kielen vahvaa asemaa ja vähän kaikkea sitä, mitä Rkp edustaa. Siksi on täysin luonnollista, vaikkei ehkä hyväksyttävää, että "Pappa-Lindström" esitti virkaan Maarianvaaraa eikä Thorsia. Mutta kuten sanottu, myös keskustalaiset ja kokoomus olivat hallituksessa Lindströmin kanssa samaa mieltä ko. nimitysasiasta.
Jos Thors olin nimitetty virkaan, olisi kenties alkanut taas melkoinen poru poliittisista virkanimityksistä. Nyt tällaista porua ei syntynyt, koska Maarianvaara ei ilmeisestin ole minkään puolueen jäsen.
Maarianvaara on muuten 25 vuoteen ensimmäinen mies tasa-arvovaltuutettuna. Edellinen mies ko. virassa oli 80-luvulla virkaan nimitetty Paavo Nikula. Sukupuolten tasa-arvoa siis kunnioitettiin ko. nimitysasiassa!
Astrid Thors toimi 2013-2016 Etyjin eli Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön vähemmistövaltuutettuna. Hän olisi halunnut jatkaa toisen kolmivuotiskauden, mutta häntä ei valittu jatkamaan.
Arvatkaapa miksi? Tietenkin siksi, että Venäjä ei halunnut antaa Thorsille jatkokautta, muut jäsenvaltiot olisivat kyllä halunneet. Sauli Niinistö tapaa ensi viikolla tai oliko se jo tulevana viikonloppuna Vladimir Putinin. Sauli tekisi miehen työn, jos ottaisi Vladimirin keskusteluissa kanssa esille sen, miksi Venäjä halusi kohdella kaltoin suomalaista Astrid Thorsia.
Mutta ottaako Sauli? Taatusti ei ota!
"Ministerikollegojen ja monien kansanedustajienkin mukaan Jarppa Lindström on hoitanut ministerin tehtävänsä hyvin. Tosin työttömyys on kasvanut - ainakin pitkäaikaistyöttömyys - mutta minkäs työministeri sille voi! Hän vain seurailee työttömyyden kehitystä numeroiden valossa."
Ei pidä paikkaansa. Juuri äsken katselin työttömyystilastoja, ja ne ovat laskeneet selvästi. YTK-kassassa, joka hoitaa melkein puolen miljoonan suomalaisen työttömyysvakuutusasiat, oli vuoden 2016 alussa työttömyysprosentti 11,9 %. Nyt se on 9,4 %, eli työttömyys on suorastaan romahtanut reilussa vuodessa palkansaajien osalta. Yrittäjien työllisyys ei liene parantunut ihan niin hyvin. Pitkäaikaistyöttömyys kasvoi vuodesta 2011 yhtäjaksoisesti vuoteen 2016 asti, mutta kääntyi viime laskuun, ja lasku on jatkunut myös vuonna 2017. Nyt ollaan pitkäaikaistyöttömyydessä samalla tasolla kuin vuonna 2015. Nuorisopitkäaikaistyöttömyys on vähentynyt viime aikoina huimasti. Pitkäaikaistyöttömyys on kasvanut sen sijaan yli 60-vuotiailla. Siihen liittyen on säädetty Lex Lindström, joka putsannee hieman pitkäaikaistyöttömyystilastoja niissä ikäluokissa. Sitä pitkäaikaistyöttömyyttä purkaa myös kyseisten ikäluokkien normaali eläköityminen sekä osittaisen varhaiseläkkeen käyttöönotto, joka on ollut ennakoituakin yleisemmin käyttöön otettu eläkemuoto sen tultua käyttöön vuoden 2017 alusta.
Etyjin tietyt virkamiesnimitykset edellyttävät jäsenmaiden yhteisen konsensuspäätöksen. Sillä on varmistettu, että kyseisiin virkoihin nimitetään vain sellaisia henkilöitä, joita mikään maa ei erityisesti vastusta, jolloin keskeisillä viranhaltijolla on lähtökohtaisesti aina koko Etyj-yhteisön valtuutus. Taustalla on kai Etyjin luonne: Etyj pyrkii olemaan luottamusta ja turvallisuutta rakentava järjestö, ja sellainen tilanne, jossa joku negatiivisia reaktioita herättävä valittaisiin virkaan, ei olisi omiaan rakentamaan luottamusta. Venäjä vastusti Thorsin jatkokautta, ja kun Etyjin säännöt sanovat, että nimityspäätöksestä pitää olla jäsenmailla konsensus, niin se riitti jatkokauden eväämiseen.
Syksystä 2016 lähtien Etyjiltä on puuttunut vähemmistövaltuutettu. Uutta vähemmistövaltuutettua ei ole kai saatu vieläkään nimitettyä. Ainakin vähemmistövaltuutetun toimiston nettisivuilla lukee niin. Virkaan pitäisi saada henkilö, jonka kaikki 57 jäsenmaata voivat hyväksyä.
Toki Juha Sipilän hallitus "tekee parhaansa", että työttömyysluvut olisivat nykyistä suurtyöttömyyttä kauniimmat. Tilastoinnissa on tässä tarkoituksessa käytössä joitakin kikkoja. Pitkäaikaistyöttömien määrä on hivenen pienentynyt, mutta on huomattu, että vain aika pieni osa pitkäaikaistyöttömistä on todella työllistynyt; loput on eri keinoin saatu pois tilastoja rumentamasta.
Empä juuri kehuisi Jarppa Lindströmin saavutuksia työttömyyden korjaamisessa. Eiköhän niitä työttömiä ole edelleen reilusti yli 300 000 henkeä.
Aikanaan Urpo Leppänen (smp) lupasi Kalevi Sorsan työministeriksi tultuaan (1983) poistaa työttömyyden puolessa vuodessa. Urpo ei onnistunut, vaikka hän jos kuka teki asian eteen todella parhaansa. Leppäsen ministerinä ollessa Suomessa ei tainnut olla edes 100 000 työtöntä.
Urhio Kekkonen päätti aikoinaan runnoa Suomeen 70-luvulla hätätilahallituksen, jonka pääministeriksi hän valitsi maaherra Martti Miettusen. Työttömiä oli silloin vain 60 000. Tuokaan hallitus ei onnistunut alentamaan työttömyyttä.
Jarppa L:n "vetonaulana" oli ministeriksi tultuaan ja jo sitä ennen kansanedustajana vedota aina siihen, että "minä jos kuka tiedän, miltä työttömäksi joutuminen tuntuu"; Jarppa joutui työttömäksi paperimiehen hommasta ja kouluttautui sen jälkeen kemian laborantiksi.
Nyt Jarpalle on annettu Juha Sipilän hallituksessa töitä yllin kyllin eli kahden ministeriön verran. Kuinka ollakaan, Jarppa on yhtäkkiä ruvenut valittelemaan työssäuupumusta. Niin muuttuu maailma! Teki niin tai näin niin mikään ei ole hyväksi.
Ministeri Kimmo tiilikainen ei sen sijaan valita töittensä paljoutta, vaikka hän hoitaa itse asiassa kolmen eri ministerin tehtäviä ja joutuu reissaamaan Brysselissä useammin kuin Lindström konsanaan. Tiilikainen on 1) maatalousministeri, 2) ympäristöministeri ja 3) asuntoministeri.
"Empä juuri kehuisi Jarppa Lindströmin saavutuksia työttömyyden korjaamisessa. Eiköhän niitä työttömiä ole edelleen reilusti yli 300 000 henkeä."
En ota kantaa siihen, ketä pitää kehua ja ketä ei, mutta työttömiä Suomessa on virallisten tilastojen mukaan nykyisin noin 240 000. Eli Tilastokeskuksen lukujen mukaan. TEMin tilastoissa luvut on isommat, kun TEM tilastoi työnhakijoiden määriä eikä työttömiä. Työnhakijoista osa on työssä jo käyviä, jotka haluaisivat siirtyä muihin töihin, ja osan TEM:in tilaston työnhakijoista on esim. päätoimisia opiskelijoita, jotka Tilastokeskus luokittelee yleensä työvoiman ulkopuolisiksi, koska nämä eivät olisi täysiaikaisesti työmarkkinoille edes aikeissa tulla.
1970- ja 1980 -luvuilla Suomen työvoima oli nykyistä pienempi, ja moni sellainen, joka nykyään luokitellaan työttömäksi, luokiteltiin silloin työvoiman ulkopuolella olevaksi (eli työttömyysasteen laskennassa huomioimattomaksi), minkä takia työttömyysluvut eivät ole suoraan vertailukelpoisia. 1990-luvun alun jälkeenkin työvoiman koko on kasvanut Suomessa sadoilla tuhansilla. Viimeisimmissä luvuissa työvoiman koko maassamme on 2 630 000, joista työttömiä noin 240 000. Esimerkiksi vuonna 1995 työvoiman koko oli vain 2 394 000, joista työttömänä oli peräti 474 000. Työllisiä oli silloin 1,9 miljoonaa. Nyt työllisiä on Suomessa 2,4 miljoonaa.
Työllisyysaste eli työllisten osuus 15–64-vuotiaista oli helmikuussa 67,3 prosenttia, kun se vuotta aiemmin oli 66,7 prosenttia. Miesten työllisyysaste nousi edellisen vuoden helmikuusta 0,5 prosenttiyksikköä 67,4 prosenttiin. Naisten työllisyysaste nousi 0,7 prosenttiyksikköä 67,1 prosenttiin. Työllisyysasteen kausi- ja satunnaisvaihtelusta tasoitettu trendi oli 68,9 prosenttia.
Pääministeri Sipilä asetti hallituksensa tavoiteeksi 72 prosentin töllisyysasteen saavuttamiseen. Jos siihen ei päästä, hallitus on epäonnistunut ja Sipilä lyö, näin hän on sanonut, hanskat tiskiin ja katsoo hallituksen epäonnistuneensa.
Ei hyvältä näytä noin hidas työllisyysasteen kehitys nyt, jolloin hallituskausi on jo puolivälissä. Hallitus ei tule pääsemään tavoitteeseensa.
TEM:n eli Työ ja elinkeinoministeriön mukaan helmikuun lopussa 2017 yhteensä 332 200 työtöntä työnhakijaa. Se on 28 800 vähemmän kuin vuotta aikaisemmin. Työttömien työnhakijoiden määrä väheni edellisestä kuusta 10 700:lla. Työttömien työnhakijoiden osuus työvoimasta oli 12,6 prosenttia, joka on 1,1 prosenttiyksikköä vähemmän kuin vuosi sitten. Tiedot ilmenevät työ ja elinkeinoministeriön Työnvälitystilastosta.
Työttömien oikea luku on siis "reilusti yli 300 000".
Lähetä kommentti