1069. Niinistön selitykset eivät vakuuta

                                         Meillä oli tosi kivaa yhdessä!

1. Ennakolta laajaa kohua herättännyt Kiinan presidentin Jinpeng Xin Suomen vierailu on nyt ohi. Vierailun isäntänä presidentti Sauli Niinistö noudatti tapaamisessa visusti Kiinalta saamiaan ohjeita.Tämä koski etenkin keskustelujen jälkeen pidettyä tiedotustilaisuutta, joka oli järjestetty juuri sellaiseksi kuin kiinalaiset halusivat. Tilaisuus oli pönäkkä ja jäykkä ja muistutti  aika paljon aikoja, jolloin Neuvostoliiton johtajat kävivät Suomessa tapaamassa presidentti Urho Kekkosta. Ystävyyttä ja yhteistyötä vannottiin joka käänteessä niin kiivaasti, että oikein ällötti.

2. Huomiota herätti erityisesti se, että tiedotustilaisuudessa paikalla olleet toimittajat eivät saaneet esittää kysymyksiä presidenteille. Tilaisuudessa julkaistiin ilmeisesti jo ennen vierailua koko lailla valmiiksi laadittu yhteisjulistus, minkä jälkeen maiden ministerit, suomalaisista Mika Lintilä, Kimmo Tiilikainen ja Jari Lindsträm, allekirjoittivat joukon sopimuksia. Tämän jälkeen presidentit lukivat vuorollaan paperille präntätyn lausuman, jotka tulkit käänsivät, Niinistön lausuman kiinaksi ja Xi:n lausuman suomeksi. Siinä se sitten olikin.

3. Vasta Xin poistuttua maasta - hän lensi seurueineen Yhdysvaltoihin tapaamaan presidentti Trumpia - oli Mäntyniemessä eilen tynkätiedotustilaisuuden vuoro. Sen piti Sauli Niinistö eräänlaisena yksinpuheluna. Toki toimittajat saivat nyt esittää kysymyksiä, mutta aika heiveröisiä ne tuntuivat olevan.  

4. Niinistö puolusteli aluksi edellispäivän tiedotustilaisuuden yksipuolisuutta selittäen, että samanlainen tilanne koettiin viime vuoden keväällä Washingtonissa, jolloin presidentti Barack Obaman luona tyydyttiin antamaan vain julistus tai yksipuolinen lausuma siitä, mitä oli tapahtunut eikä kysymyksiä sallittu. Washingtonissa ei kuitenkaan ollut kysymyksessä mikään varsinainen valtiovierailu, vaan tilaisuus, jossa pohjoismaiden viisi korkeinta poliittista päättäjää kävi eräänlaisella ystävyyskäynnillä Obaman luona. Washingtonissa ei käyty virallisia keskusteluja eikä tapaamisesta laadittu myöskään tavanmukaista  loppukommunikeaa tai vastaavaa julistusta. Presidentinlinnan toissapäiväinen tilaisuus  ei siten ole verrattavissa Washingtonin tapaamiseen. 

5. Mäntyniemen eilisen infotilaisuuden pääanti, jos sellaisesta ylipäätään voidaan puhua, oli presidentti Niinistön ihmettely Xin vierailun nostattamasta kritiikistä. Jotkut ovat nimittäin kritisoineet sitä, että presidenttien tapaamisessa päärooliin nousivat Kiinan Suomelle lahjoittamat, oikeastaan vuokraamat pandat, ja toisaalta se, ettei Suomi rohjennut ottaa tälläkään kertaa esille ihmisoikeuskysymyksiä; Kiinaahan on jo kauan arvosteltu ihmisoikeuksien järkyttävistä loukkauksista. 

6. Ihmisoikeusjärjestö Amnestyn Suomen osasto lähetti ennen Xi:n vierailua Suomen poliittiselle johdolle, eli presidentti Niinistölle, pääministeri Juha Sipilälle ja eduskunnan puhemies Maria Lohelalle kirjeen, jossa Suomelta vaaditaan selkeästi nykyistä vahvempaa vastuunkantoa ihmisoikeuskeskustelussa. Amnestyn kirjeessä mm. kerrotaan, miten Kiina on pidättänyt mielivaltaisesti sikäläisiä ihmisoikeusjuristeja, jotka ovat puolustaneet kiinalaisia ihmisoikeusaktivisteja ja toisinajattelijoita. Kiinaa arvostellaan kirjeessä myös pidätettyjen ihmisten kiduttamisesta ja kerrotaan, että Kiina teloittaa joka vuosi eniten ihmisiä maailmassa. Kiina ei suostu kertomaan teloitettujen lukumäärää, vaikka kansainvälinen yhteisö on yrittänyt maata siihen painostaa. 

7. Amnesty vaati kirjeessään Suomelta nykyistä johdonmukaisempaa ja julkisempaa kritiikkiä Kiinan ihmisoikeusloukkausten suhteen. Amnesty esittää kirjeessään, että presidetti Sauli Niinistön on otettava ihmisoikeuskysymykset esiin Xi Jinpingin valtiovierailulla ja vaadittava Kiinaa kunnioittamaan  kansainvälisiä ihmisoikeusvevoitteitaan. Kiinan tulee lopettaa teloitusten täytäntöönpanot ja luopua kuolemanrangaistuksesta. Ihmisoikeusjuristien ja muiden ihmisoikeuspuolustajien häirintä, mielivaltaiset pidätykset, kidutus, pahoinpitely sekä vangitseminen on lopetettava.

Amnestyn tiedote

8. Presidentti Niinistö sanoi Mäntyniemessä yllättyneensä siitä, miten jo ennen presidenttien tapaamista kuului "tuomioita" siitä, ettei Suomi uskalla ottaa esille vaikeita ihmisoikeusasioita. Presidentti kiisti väitteen tokaisemalla, että "kyllä Suomi uskaltaa". Niinistön mukaan Kiinan ihmismisoikeudet olivat olleet Xin vierailulla "voimakkaasti esillä". 

9. Kukaan ei toki ollut "tuominnut" Suomea tai presidentti Niinistöä etukäteen eli ennen Xin vierailua rohkeuden puutteesta. Oli vain kerrattu faktoja siitä, mitä mainitulla  "saralla" aiemmin oli Suomen ja Kiinan välisten valtiovierailujen aikana tapahtunut tai jäänyt tapahtumatta. Amnestyn presidentti Niinistölle, ulkoministerille ja maan muille korkeille poliittisille päättäjille ja viranomaisille lähettämä kirje oli toivomus, että tilanne paranisi, ei suinkaan etukäteen annettu tuomio suomalaisten rohkeuden puutteesta. 

10. Olisiko Kiinan ihmisoikeustilanne sitten ollut Niinistön ja Xin välisissä keskusteluissa "voimakkaasti" esillä, kuten Niinistö eilen kertoi? Tämän tietävät vain keskusteluissa mukana olleet poliitikot ja virkamiehet, eivät ulkopuoliset eivätkä siten myöskään esimerkiksi tiedotusvälineiden edustajat, suuresta yleisöstä puhumattakaan. Keskusteluja ei käyty julkisesti, vaan salassa, eivätkä toimittajat saaneet keskustelujen jälkeen pidetyssä tiedotustilaisuudessa esittää kysymyksiä presidenteille. Tällaisen salaperäisyyden vallitessa voidaan jälkeenpäin väittää mitä tahansa esimerkiksi neuvottelujen "voimaperäisyydestä" tai siitä, korostettiinko keskusteluissa joitakin asioita muita enemmän.

11. Mitä näyttöä presidentti Sauli Niinistöllä oli eilen esittää siitä, että ihmisoikeusasiat olisivat olleet Xin tapaamisessa ja keskusteluissa "voimakaasti" esillä? Eipä juuri mitään, sanoisin. 

12. Niinistö yritti ensin kuitata asian hänelle tyypillisellä pikkunokkelalla letkautuksella. Niinistö nimittäin sanoi näin: "Ihmisoikeuksista ja oikeusvaltioperiaatteesta puhuttiin  (Xin kanssa) enemmän kuin pandoista". Hehheh, kylläpä meidän Sauli osaakin! Toisaalta aika britaali tapa. Miksi Niinistö halusi ottaa juuri eläimet eli tässä taapuksessa pandat ihmisoikeuksien vastinpariksi? 

13. Vierailun aikana allekirjoitettiin pandojen suojelusopimus, jonka perusteella ja pandadiplomatian puitteissa Kiina antaa - kovaa hintaa vastaan tietenkin - Suomelle  kaksi pandaa, jotka sijoitetaan Ähtärin eläinpuistoon. Pandoista siis presidenttien kesken puhuttiin. Kenties Niinistö halusi letkautuksellaan osoittaa, että ihmisten oikeudet kiinnostavat häntä pandoja enemmän. Mutta miten on kiinalaisten laita? Sitä, että  kiinalaiset poliitikot ja viranomiaset mieluusti vaikenevat tyystin ihmisoikeuksista, voitaisiin tulkita niin, että Kiinassa pandojen suojelu ajaa reippaasti ihmisten suojelun ja heidän oikeuksiensa edelle.

14. Niinistö sanoi eilen myös, että ”tässä asemassa joutuu pohtimaan aika lailla sitä, joutuuko sitä leikkimään karttakeppiopettajaa. En ole taipuvainen uskomaan sellaisen toiminnan tuloksiin”. Vertaus opettajan karttakeppiin on minusta myös eräänlainen letkaus, mutta itse asiassa aika heppoinen yritys siirtää huomio pääasiasta epäolennaisiin kysymyksiin. Niinistön vertaus on samaa luokkaa kuin usein esitetty toteamus, että pienenä maana Suomen ei sovi mennä lyömään "nyrkkiä päytään" ja tuomitsemaan suuren Kiinan ihmisoikeusloukkauksia. Minusta presidentin kannattaisi ottaa ihmisoikeuskysymykset todella vakavasti eikä vedota loukkaajavaltion suuruuteen tai mahtavuuteen taikka kuitata ihmisoikeuskysymyksiä puolinokkelilla letkatuksilla.

15. Asiakirjanäyttönä presidentti Niinistö vetosi maiden yhteiseen julkilausumaan, johon Niinistön mukaan saatiin ensimmäisen kerran mainittua ihmisoikeuksien sekä oikeusvaltioperiaatteen kunnioittaminen. Tällainen lausuma ei Niinistön mukaan ole ollut lainkaan itsestäänselvää muiden länsimaiden ja Kiinan tapaamisissa.

16. Mitä tuossa julkilausumassa sitten ko. osalta sanotaan? Lausuma (kohta 14) on lyhyt ja ytimekäs ja kuuluu näin: "Osapuolet korostavat ihmisoikeksien ja oikeusvaltioperiaatteen edistämisen ja suojelun tärkeyttä". Tämä sama lause sisältyy lausumaan, jonka presidentti Niinistö luki paperista Linnan tiedotustilaisuudessa.

17. Julkilausumassa käsitellään erilaista asioita lähes kolme sivua ja n. 200 rivin verran. Ihmisoikeuksia ja oikeusvaltioperiaatetta koskeva maininta on ainoastaan 1,5 rivin mittainen. Voidaan siis sanoa, että ko. kohta on erittäin pieni yksityiskohta, joka suorastaan hukkuu julistuksen muihin asioiden joukkoon. Ilmeisesti se oli juuri kiinalaisten tarkoitus ja myös vaatimus. Se, että tätä 1,5 rivin mittaista mainintaa todella tuli, kuten Niinistö eilen kertoi, pitää keskusteluissa voimakkaasti esillä, jotta se saatiin mukaan julistukseen, osoittaa, miten vastahakoisesti Kiina suhtautuu ihmioikeuskysymyksiä koskevaan keskusteluun ja niiden mainitsemiseen loppujulistuksessa. Toisaalta voidaan väittää, ettei neuvotteluissa itse asiassa puhuttu kovin paljon tai "voimakkaasti" ihmisoikeuksista, mitä osoittaa se, että niistä otettiin julistukseen vain varsin lyhyt ja jokseenkin ympäripyöreä maininta, joka ei käytännössä velvoita Kiinaa minkäänlaisiin uudistuksiin. 

18. Kannattaa myös panna merkille, että ihmisoikeuksia ja oikeusvaltioperiaatetta koskeva lausuma on, paitsi hyvin lyhyt, myös varsin mitäänsanomaton ja sellainen, joka ei velvoita esimerkiksi Kiinaa mihinkään. Ko. kohdassa ei nimittäin sanallakaan tai esimerkinomaisesti mainita, mitä keskeisiä perus- ja ihmisoikeuksia ihmisille kuuluu tai mitä käsite oikeusvaltioperiaate sisältää ja mihin se velvoittaa. Edelleen on syytä huomata, että julkilausuman mukaan "osapuolet" eivät sitoudu noudattamaan ihmisoikeussopimuksia tai oikeusvaltioperiaattetta, eivät keskinäisissä suhteissaan tai ylipäätään. Ko. kohta on kirjoitettu yleiseen muotoon eli niin, että se koskee kaikkia maita, eikä erityisesti Suomea ja Kiinaa. 

19. Sen sijaan monet muut julkilausuman kohdat on kirjoitettu niin, että juuri sopijapuolet, siis Kiina ja Suomi, ilmaisevat nimenomaisesti "sitoutuvansa" noudattamaan eri tavoitteita tai periaatteita, "työskentelemään" yhdessä,"edistämään" tiettyjä asioita, "toimeenpanemaan" aktiivisesti, "pyrkimään" yhdessä, "takaamaan", "sitoutumaan" "syventämään" ja "kannustamaan" yhdessä erilaisia hyviä asioita jne jne.

20. Mutta sitten kun julkilausumassa vihdoin päästään ihmisoikeuksiin ja oikeusvaltioperiaatteeseen, edellä kerrottu yhdessä tekemisen ja pyrkimisen sekä sitoutumisen halu loppuu kuin seinään, sillä osapuolet töksäyttävät vain lakonisesti, että myös ihmisoikeudet ja oikeusvaltioperiaate ovat hyviä asioita, joten noudattakaapa siis, te muut maat, niitä ja piste. 

21. Ei siis minkäänlaista mainintaa Suomen ja Kiinan yhteistyöstä, edistämishalusta tai syventämispyrkimyksestä silloin, kun kyse on ihmisoikeuksista ja oikeusvaltioperiaatteesta. Mainittu kohta julkilausumassa on käytännössä vain eräänlainen korulause, sillä kaikki tietävät, a) ettei Kiina noudata eikä edes halua noudattaa lähimainkaan kaikkia keskeisiä ihmisoikeuksia vaan rikkoo niitä minkä kerkiää, ja b) että Kiina ei itse asiassa ole todellinen oikeusvaltio. Tuon superlyhyen ja mitäänsanomattoman kohdan ottamisella julkilausumaaan ei tule olemaan minkäänlaista vaikutusta Kiinan ihmisoikeustilanteen paranemiseen.

22. Presidentti Niinistö mainitsi eilen todenneensa Helsingissä kiinalaisille toimittajille, että "demokratian noudattaminen ja siihen liittyvät tasa-arvo sekä ihmisoikeudet ovat Suomen menestyksen salaisuuksia". Onko tuolla toimittajille annetulla lausumalla  jotain merkitystä? Minusta ei, sillä kyllä kiinalaiset toimittajat ovat niin fiksua väkeä, että he tietävät kyseisen asian muutenkin. Joka tapauksessa Niinistön ei olisi pitänyt tyytyä kertomaan mainittua asiaa yksinomaan kiinalaisille toimittajille, vaan hänen olisi pitänyt sanoa asia suoraan omalle keskustelukumppanilleen eli Kiinan presidentille.

23. Summa summarum. On toki hyvä, että Suomen ja Kiinan presidenttien käymien keskustelujen loppujulistukseen on otettu, vaikka sangen lyhyt eli ainoastaan 9 sanaa käsittävä ja varsin yleisluontoinen maininta, jossa korostetaan ihmisoikeuksien ja oikeusvaltioperiaatteen edistämisen ja suojelun tärkeyttä. Tämä on toki sulka presidentti Sauli Niinistön hattuun, sillä hänen edeltäjänsä eli presidentit Mauno Koivisto, Martti Ahtisaari tai Tarja Halonen eivät ole mainittuun saavutuksen pystyneet. 

24. Samalla on kuitenkin syytä todeta, että ko. maininta julistuksessa ei konkreettisesti velvoita osapuolia mihinkään, eli Kiinaa se ei velvoita kehittämään ja parantamaan huonoa ihmisoikeustilannettaan. Selvää on, että Kiinassa mikään ei tule ihmisioikeuksien kunnioittamisen ja edistämisen osalta lähiaikoina muuttumaan paremmaksi. Muutosprosessi saadaan likkeelle vasta siten, kun Kiina sitoutuu, ei vain keskustelujen yleisluontoisissa yhteenvedoissa, vaan myös käytännössä todella monilta osin parantamaan ihmisten perus- ja ihmisoikeuksia ja turvaamaan niiden toteutumisen. Tähän on vielä pitkä matka, tilanteen paraneminen ei ole näköpiirissä.

25. Valtiovierailun loppukommunikea ei toki ole sopiva paikka, jossa isäntämaa voisi alkaa vaatia vierailulle kutsuttua valtiota ja sen presidenttiä lopettamaan maassaan tapahtuvat ihmisoikeuspuolustajien ja toisinajattelijoiden häirintä, mielivaltaiset pidätykset ja kidutus. Sen sijaan Euroopan Unioni voisi  ryhtyä tässä tarkoituksessa aktiivisesti. Kuten Amnestyn tiedotteessa 3.4.2017 kerrotaan, EU onkin viime vuosina useita kertoja ottanut suoraselkäisesti kantaa Kiinan ihmisoikeustilanteeseen mm. vaatimalla pidätettyjen ihmisoikeusjuristien vapauttamista ja heidän esittämiensä kidutusväitteiden tutkimista.

26. Näin tapahtui viimeksi tämän vuoden maaliskuussa, jolloin yhdentoista maan diplomaatit lähettivät Kiinan ulkoministeriölle kirjeen, jossa ne ilmaisivat huolensa kidutusväitteistä ja ihmisoikeusrikkomuksista Kiinassa. Kirjeen lähettäjämaat olivat Australia, Kanada, Japani, Sveitsi, Belgia, Tsekki, Viro, Ranska, Saksa, Ruotsi ja Britannia. Mutta mitä teki Suomi, jolle myös tarjoittiin Pekingin suurlähetystössä mahdollisuus kirjeen allekirjoittamiseen? Aivan oikein, Suomi ei suostunut allekirjoittamaan kirjettä. Lähetystöstä kerrottiin, että mainitunlaiset kirjeet ovat vain yksi keino vaikuttaa asiaan, mutta käyttävissä on muitakin välineitä, joita voidaan hyödyntää. Lähetystöstä viitattiin ulkoministeri Timo Soinin kuukausi pari sitten tekemään Kiinan vierailuun, jolloin Soini oli nostanut Kiinan ulkoministerin kanssa keskustellessaan esille myös ihmisoikeuskysymykset. Kysymys lienee ollut kuitenkin - jälleen kerran -  vain ihmisoikeuksien merkityksen yleisluonteisesta toteamisesta, ei konkreettisista asioista tai keinoista puuttua asiaa. 

27. Mäntyniemen eilisessä tilaisuudessa Sauli Niinistöltä kysyttiin syytä, miksi Suomi ei allekirjoittanut edellä mainittua Kiinalle osoitettua kirjettä yhdessä 11 muun maan kanssa. Niinistön vastaus oli aika epämääräinen. Hän vetosi siihen, että Suomi voi puuttua asiaan joko muiden pohjoismaiden kanssa tai taas yhdessä muiden EU:n jäsenmaiden kanssa. Nyt tällaisesta tilanteesta ei Niinistön mukaan ollut kysymys. Pötypuhetta, tekisi mieli sanoa, sillä allekirjoittihan kirjeen kuusi EU-maata sekä pohjoismaa Ruotsi ynnä vielä naapurimaa Viro. Suomi olisi siis ollut oikein hyvässä seurassa, mutta se ei vain Suomelle kelvannut. Varmaankin siksi, että kirjeessä vaadittiin Kiinalta konkreettisia käytännön toimenpiteitä eikä esitetty pelkästään yleisluontoista ja ympäripyöreätä jargonia ihmisoikeuksien merkityksestä, jollaista Suomi on näissä asioissa tottunut ja tyytynyt yleensä aina esittämään.

28. Suomi asettaa hyvät kauppasuhteet Kiinaan ihmisoikeuksien edelle. Jotta Kiinan kauppa kukoistaisi ja entisestään lisääntyisi, Suomi haluaa kaikin tavoin harjoittaa mahdollisimman ystävällismieleistä diplomatiaa Kiinaan-suhteissaan, nyt siinä on edetty pandadiplomatian asteelle.Tämä ei suo, niin kuvitellaan, mahdollisuutta kritisoida nimeksikään Kiinassa tapahtuvia ihmisoikeusloukkauksia olivatpa ne kuinka räikeitä ja julmia tahansa. Kyynisesti ajatellaan, että kauppa se on mikä kannattaa, ei ihmisoikeuksien vaaliminen ja niiden totetuminen. Suomi ei rohkene edes yhdessä muiden EU-maiden kanssa vaatia Kiinalta konkreettisia toimenpiteitä maan ihmisoikeustilanteen korjaamiseksi.