Kirjoittaja Jyrki Virolainen on lainkäytön professori (emeritus) ja entinen tuomari. Hän käsittelee tuomioistuimien, tuomareiden, syyttäjien ja asianajajien toimintaa oikeudenkäynnissä ja arvioi kriittisellä otteella lainsäädännössä olevia ja toisaalta käytännössä esiintyviä puutteita ja epäkohtia sekä esittää suosituksia ja keinoja niiden korjaamiseksi.
keskiviikko 1. maaliskuuta 2017
1061. Iivo ja kunnon kapula
1. Eilen tiistaina suomalaisilla naishiihtäjillä oli Lahden MM-kisoissa synkkä päivä. Kaikki odottivat Krista Pärmäkosken joko voittavan10 km:n mestaruuden tai sivakoivan ainakin mitaleille. Mutta toisin kävi. Norjan Marit Björgen oli kisassa täysin ylivoimainen, hopeaa sai Ruotsin Charlotte Kalla ja pronssimitalin Norjan Astrid Jacobsen. Krista Pärmäkoski jäi seitsemänneksi eikä hän ollut edes paras suomalainen, sillä Kerttu Niskanen oli kuudes. Laura Monosen oli 14:s ja kaikkein surkeimmin epäonnistui Anne Kyllönen, joka hävisi Björgenille yli kolme minuuttia ja oli 38:s.
2. Menestyminen hiihtourheilun huipulla edellyttää huippukunnossa olevia välineitä, ennen kaikkea suksia eli "kapuloita". Eilen kaikki näkivät tv-kuvista, että Pärmäkosken, Monosen ja Kyllösen sukset eivät luistaneet tai/ja pitäneet läheskään kunnolla. Vain Kerttu Niskasen alla olleet Rossignol-sukset olivat kunnossa. Pärmäkoski hiihti norjalaisilla Madshus-suksilla. Hän valitsi tai hänelle valittiin kisaan täysin väärät eli nuoskalumelle liian löysät menopelit. Tämä on varsin outoa, sillä Kristan henkilökohtainen valmentaja Matti Haavisto - ylikonstaapeli Nokialta - on myös Suomen hiihtomaajoukkueen huoltopäällikkö, jolla on käytettävissään parikymmentä huoltomiestä ja iso huolto-rekka.
3. Anne Kyllönen, jonka päämatka - kuten myös Pärmäkosken ja Kerttu Niskasen - oli juuri 15 km. Kyllönen, joka muutti MM-kisojen vuoksi Kainuusta Lahteen jo kaksi vuotta sitten, manasi kilpailun jälkeen virolaisen huoltomiehensä Are Metsin maanrakoon. Pärmäkoskella olisi ollut kisassa hyvät mahdollisuudet saavuttaa ainakin pronssia, mutta tämä tyssäsi epäonnistuneeseen suksenvalintaan.
4. Tänään keskiviikkona oli uusi päivä ja vuorossa oli miesten perinteisen tavan 15 km. Se oli Matti Heikkisen, Iivo Niskasen ja Sami Jauhojärven päämatka Lahdessa. Tällä kertaa huolto ei tyrinyt, mutta tärkeintä oli, että Iivo Niskanen sai Rossignolin suksitehtaalta upouudet transparenttisukset. Nämä osin valkopohjaiset "transut" on valmistettu nimenomaan suojakeliä silmällä pitäen erityismateriaalista, valkoinen pohjamateriaali sijaitsee suksen luistoalueella. Samanlaisilla suksilla Iivo Niskanen voitti Sami Jauhojärven kanssa Sotshin olympiakisoissa 2014 parisprintin kultaa.
5. Iivo aloitti kisan hurjalla vauhdilla ja johti 9,5 km:n jälkeen lopputuloksissa toiseksi sijoittunutta Martin Johnsrud Sundbytä noin puolella minuutilla. Maalissa Sundby hävisi Niskaselle 17,5 sekuntia. Kolmanneksi hiihti Norjan Niklas Dyrhaug. Sami Jauhojärvi yllätti positiivisesti ja oli kahdeksas, Matti Heikkinen oli 10:s. Lari Lehtinen oli 24:s.
6. Kilpailun jälkeen Martin Sundby ihmetteli Iivon kovaa alkuvauhtia. Kisan jälkeen Sundby ja Dyrhaug nostivat Iivon kultatuoliin. Sunnuntaina Norjan Emil Iversen vei Suomelta parisprintistä tulossa olevan kultamitalin siirtyessään takasuoran lopussa yllättäen Iivon eteen, jolloin molemmat miehet kaatuivat pitkin pituuttaan ja Venäjän ja Italian viestinviejien ohittaessa heidät. Sundby luonnehti Iivoa epätyypilliseksi suomalaiseksi, sillä tämä on luonteeltaan avoin ja iloinen. Kisan jälkeen Iivo riemuitsi voitostaan täysin rinnoin, hyppi palkintopallilla ja lauloi Maamme-laulua upealla tavalla kaksi kertaa, ensin hiihtostadionilla pidetyssä kukitusseremoniassa ja toisen kerran torilla järjestetyssä palkintojenjaossa.
7. Lehdistötilaisuudessa ruotsalaiset ja norjalaiset toimittajat nostivat äläkän, kun Iivo kertoi, että hänen idolinsa oli nuorena ollut Mika Myllylä. Hän on halunnut aina olla yhtä hyvä kuin Myllylä, jonka kuvilla hän oli poikana tapetoinut huoneensa seinät. Expressen, Aftonbaldet ja Verdens Gang hämmästelivät tekopyhällä tavalla, miten Niskanen on voinut pitää dopingista vuoden 2001 kisoissa kärähtänyttä Myllylää esikuvanaan. Expressen luonnehti Mika Myllylää sanalla "huijari" (fuskare).
8. Iivo otti kritiikin rauhallisesti ja sanoi, että ruotsalaiset ja norjalaiset voisivat miettiä asiaa ihan itse. Suomalaisessa urheilussa on Iivon mukaan nyt uusi aika. "Mika Myllylä ei ole joukossamme, median paine tappoi hänet. Norjalaiset voisivat antaa hänen levätä rauhassa". Hyvin sanottu, Iivo! Niskanen muistutti olleensa vuonna 2001 vasta 9-vuotias, joten hän ei ollut tajunnut dopingista mitään.
9. Huomenna torstaina on vuorossa naisten viestihiihto, perjantaina miesten 4x10 km:n viesti, lauantaina naisten 30 km ja sunnuntaina miesten 50 km. Molemmat pitkät matkat hiihdetään vapaalla tyylillä, mikä heikentää suomalaisten menestymisen mahdollisuuksia. Jos veikata pitää, sanoisin, että Pärmäkoski voi sisuuntuneena jopa voittaa kolmenkympin kisan tai sijoittua ainakin himmeämmille mitaleille. 50 km:n mestaruudesta kamppailevat lähinnä Martin Sundby ja Venäjän Sergej Ustjugov, joka on todellinen Siperiassa syntynyt karpaasi. Matti Heikkkinen ja Iivo Niskanen voivat "pöljän päivän" sattuessa kamppailla viidenkympin pronssimitalista. Suomalaisten viestimitaleihin en oikein usko, mutta onhan se toki mahdollista, jos kaikki osuu kohdalleen.
maanantai 27. helmikuuta 2017
1060. MM-hiihtojen sprinttiviestit
Mitä v****a menit tekemään, HÄH!
1. Olin lauantaina Lahden MM-kisoissa ns. huutokaarteen katsomossa (C3). Tuolloin hiihdettiin sekä naisten että miesten skiathlon eli yhdistelmähiihto. Hiihtostadionilla on katsojia todella paljon, jolloin jo pääsy eli jonottaminen ennen pääporttia kisa-alueelle kesti todella kauan eli lähes puoli tuntia. Päätin, että jos Lahti joskus 15 vuoden kuluttua jälleen MM-hiihdot järjestettäväkseen ja itse olen tuolloin vielä hengissä, hankin kyllä istumapaikan pääkatsomosta.
2. Hiihdon tapahtumat näki parhaiten C3-katsomon yläpuolella olevalta suurelta näyttötaululta. Hiihtäjien lähdot ja maaliintulot sekä käynnit eri lenkkien välillä stadionilla piti toki katsoa suoraan "edestä", mutta muuten hiihdon kulun näki mainitulta screeniltä. Krista Pärmäkoski (26), entinen Lähteenmäki - Ikaalisten tyttöjä "Kyrösjärven takaa" eli Luhalahden Vahon korpikylältä - sai hopeaa naisten kisassa eivätkä muutkaan suomalaiset naiset eli Anne Kyllönen, Kerttu Niskanen ja Laura Mononen hiihtäneet mitenkään huonosti. Mieshiihtäjistämme paras oli Lari Lehtonen, joka oli 9:s. Matti Heikkinen katkesi vapaan hiihdon osuudella ja hänen sijoituksensa oli vasta 17:s. Vielä heikommin hiihtivät Perttu Hyvärinen ja Ville Nousiainen. Vaikutti hieman siltä, että Matin "kapula" eli suksi ei toiminut luisteluosuudella kovin hyvin, sillä hän jäi porukasta aluksi nimenomaan laskuosuuksilla.
3. Eilen sunnuntaina Lahdessa kilpailtiin perinteisen hiihtotavan parisprintissä. Naisten kisan voitti odotetusti Norja, jonka joukkueessa hiihtivät Heidi Weng ja Maiken Caspersen Falla, joista vm. oli torstaina voittanut jo henkilökohtaisen sprinttihiihdon mestaruuden. Toiseksi tuli Venäjä ja pronssille USA:n joukkue, jonka ankkkurina hiihtänyt Jessica Diggins kukisti tiukassa kirikamppailussa Ruotsin Stina Nilssonin. Suomen kaksikko Aino-Kaisa Saarinen (38) ja Kerttu Niskanen (28) jäi viidenneksi. Jälkikäteen voidaan tietenkin spekuloida, että jos Krista Pärmäkoski (26) olisi ollut viestissä mukana, Suomi olisi saavuttanut melko helposti ainakin pronssia.
4. Sunnuntain pääpuheenaihe oli kuitenkin miesten parisprintti ja sen dramaattinen loppuratkaisu. Suomen joukkueessa hiihtivät Sami Jauhojärvi (35) ja Iivo Niskanen (25). He voittivat parisprintin olympiakultaa Sotshin kisoissa 2014. Jauhojärvi hiihti yllättävän hyvin, ja viimeiselle osuudelle Iivo Niskanen pääsi lähtemään toisena, mutta eroa kisaa johtavaan Norjan Emil Iverseniin oli jo kymmenkunta sekuntia. Heti Niskasen perässä ankkuriosuudelle säntäsivät todelliset sprintterit eli Venäjän Sergej Ustjugov ja Italian Federico Pellegrino, siis torstaina hiihdetyn henkilökohtaisen sprintin kulta- ja hopeamitalimiehet. Norjan voitto näytti tuossa vaiheessa selvältä.
5. Iivo lähti vauhdikkaasti matkaan ja Intiaanikukkulan mäessä hän yllättäen jätti suorastaan hurjalla hiihdollaan Ustjugovin ja Pellegrinon selvästi taakseen ja läheni koko ajan Iverseniä, jonka hiihto näytti aika tahmealta. Iivon sukset luisitivat erinomaisesti ja J-mutkan jälkeen olevassa Stadionille tulevassa loppulaskussa hän tavoitti selvästi Iverseniä. Takasuoran lopussa ja kaarteeseen saavuttaessa Iivo oli jo aivan Iversenin kannoilla. Tällöin Iversen vilkaisi taakseen ja huomasi Iivon, joka oli juuri vaihtamassa sisemmälle latu-uralle. Samanaikaisesti myös Iversen vaihtoi Iivon eteen samalle ladulle, kaatui takamuksilleen ja kaatoi samalla Iivon, joka suistui Iversenin päälle. Takaa paikalle pyyhältäneet Ustjugov ja Pellegrino väistivät kaatuneen kaksikon ja säntäsivät kohti loppusuoraa ja maalia; kirissä Ustjugov pesi tällä kertaa Pellegrinon selvästi. Venäjän toisena hiihtäjänä oli Nikita Krjukov, moninkertainen arvokisamitalisti. Iivo selvisi rytäkässä sauvansa katkaissutta Iverseniä nopeammin pystyyn ja tuli maaliin kolmantena.
6. Sprinttiviestin lopputuloksena siis oli, että Venäjä voitti, Italia sai hopeaa ja Suomi tuli pronssille; Norja jäi mitalitta. Suomi menetti Iversenin töppäyksen vuoksi ilman muuta varman kultamitalin. Iivo Niskanen oli maaliin tullessaan "vihainen kuin hellankoukku" ja kohdisti, kuten tv-kuvasta voitiin miehen huulilta lukea, Iverseniin v-kirjaimella alkavan ärhäkän manauksen. Iversen puolestaan itki vuolaasti, vaikka Ruotsin ankkuri Teodor Pettersson yritti lohdutella häntä; Ruotsi muuten oli miesten parisprintissä vasta 8:s. Emil Iversen olisi halunnut poistua koko kisoista välittömästi, mutta Norjan joukkueen johtajisto ei ainakaan eilen tähän suostunut. Kisojen jury käsitteli tapauksen, mutta totesi, ettei Iversen ollut menetellyt tahallisesti. Tuomarineuvoston mukaan kyseessä oli "normaali kilpailuun kuuluva tilanne." Suomi ei tehnyt protestia, joten Norja sai pitää neljännen sijansa. Norjan hiihtojoukkueen johtaja pyysi suomalaisilta tapahtumaa lyhyesti anteeksi. Pikkuhijaa Sami ja Iivo tuntuivat, ainakin ulkonaisesti, leppyvän ja kävivät torilla palkintojenjaossa.
7. Näin siis kävi eilen, mutta onhan sprinttihiihdossa nähty samanlaisia "kaameita" kaatumisia toki aiemminkin. Muistellaanpa esimerkiksi, mitä samalle suomalaiskaksikolle Niskanen - Jauhojärvi tapahtui kolme vuotta sitten Sotshin olympiakisoissa 2014 hiihdetyssä sprinttiviestissä. Joukkueemme ankkurina oli tuolloin Sami Jauhojärvi. Kun maaliin oli enää noin 200-300 metriä, hiihtoa rinnakkain Saksan Tim Tscharken kanssa johtanut Sami siirtyi kylmästi suoraan vierellään hiihtäneenTscharken eteen. Tscharke menetti tasapainonsa ja kaatui rähmälleen maahan, jolloin pari hänen perässään hiihtänyt Venäjän ankkuri Nikita Krjukov osui häneen ja horjahti niin pahasti, että myös hänen hiihtonsa meni pilalle. Jauhojärvi ehti maaliin ensimmäisenä ja Suomi sai kisojen ainoan kultamitalinsa, Norja oli toinen ja kolmanneksi tuli Ruotsi. Saksan ankkuri Tim Tscharke masentui tilanteesta niin paljon, että jäi makaamaan hetkeksi ladulle, jolloin myös kaukaa takaa tullut Ruotsin ankkuri ohitti hänet. Tuomarineuvosto tutki tapauksen, mutta katsoi, ettei Jauhojärvi ollut tehnyt virhettä, koska kolaripaikalle ei ollut vedetty, kuten Lahdessa nyt oli laita, selvästi erottuvia rinnakkaisia latu-uria.
8. Miksi Iivo Niskanen lähti ohittamaan Emil Iverseniä nimenomaan sisäkautta? Hän olisi voinut ohittaa Iversenin myös ulkokautta eli hiihtosuuntaan nähden oikealta puolelta, sillä hänen suksensa luistivat paremmin kuin norjalaisen. Jos hän olisi näin menetellyt, yhteentörmäystä ei olisi tullut, ja loppusuoralla tai jo takakarteessa Niskanen olisi kukistanut väsähtäneen Iversenin aika helposti. Oliko Niskanen kullan kiilto silmissään liian malttamaton? Näin voidaan toki jossitella, mutta lopputulosen kannalta tämä on kuitenkin turhaa. Iivo osoitti sprinttiviestissä, että hän huippukunnossa, ja keskiviikosta voi tulla hänen suuri päivänsä, sillä silloin Lahdessa hiihdetään perinteisellä tyylillä ja väliaikalähdöllä 15 km:n kilpailu. Keskiviikon kisa on Iivo Niskasen samoin kuin Matti Heikkisen päämatka Lahdessa. Suomalaisten kovimmat kilpakumppanit keskiviikon kisassa ovat Venäjän Sergei Ustjugov ja Norjan Martin Johnsrud Sundby. Kaksi muuta suomalaista hiihtäjää keskiviikkona ovat Lari lehtonen ja Sami Jauhojärvi. Minusta heidät olisi ollut syytä säästää 4x10 km:n viestihiihtoon, joka käydään muistaakseni perjantaina. Keskiviikoksi ladulle olisi voitu valita "täytemiehet" Perttu Hyvärinen ja Ville Nousiainen.
9. Yhdistetyn joukkuekisassa Saksa otti eilen helpon voiton, toiseksi sijoittui Norja ja pronssia otti Itävalta. Suomi jäi viidennneksi joukkueella, jossa olivat mukana parikymmppiset Leevi Mutru, Eero Hirvonen ja Ilkka Herola sekä 38-vuotias konkari Hannu Manninen. Suomi jäi pronssimitalista vain 14 sekuntia. Manninen hiihti hurjasti ja oli lähes saavuttaa edellään olevat Japanin ja Itävallan viestinviejät. Suomen mitali jäi haaveeksi Hirvosen ja Mannisen heikosti sujuneen mäkiosuuden takia, Hirvonen hyppäsi 87,5 ja Manninen epäonnistui vielä pahemin ponkaisten ainoastaan 83 metrin pituisen hypyn. Henkilökohtaisessa yhdistetyn kilpailussa Saksa sai perjantaina neloisvoiton.
10. Huomenna tiistaina naisten kympillä Suomea edustavat siis Krista Pärmäkoski, Anne Kyllönen, Kerttu Niskanen ja Laura Mononen. Iltapäivälehdissä moitiskellaan aika kovin sanoin päävalmentaja Reijo Jylhää siitä, ettei hän valinnut ko. matkalle nousukuntoista Aino-Kaisa Saarista; kriitikoiden mukaan Kerttu Niskanen olisi pitänyt korvata Saarisella. En yhdy tähän, sillä Kerttu Niskanen on toki pärjännyt tänä talvena kv. kilpailuissa paljon paremmin kuin Aino-Kaisa Saarinen. Toki Kerttu Niskaseltakaan ei kannata odottaa ylihuomenna mitään mahtisuoritusta. Suomella olisi etukäteen ajatellen hyvät mitalimahdollisuudet nimenomaan naisten viestihiihdossa, jossa kaksi osuutta hiihdetään perinteisellä tavalla ja toiset kaksi vapaalla tyylillä. Minusta olisi tehty fiksusti, jos Anne Kyllösen, Laura Mononen ja Kerttu Niskasen olisi annettu keskittyä yksinomaan viestiin, jolloin huomiseen 10 km:n kisaan olisi nimetty Pärmäkosken lisäksi Aino-Kaisa Saarinen, Katri Lylynperä ja Sanna Saapunki.
11. Suomen hiihtojoukkueessa on mukana todella paljon konkareita eli urheilijoita, jotka lähestyvät kovaa vauhtia 40. ikävuottaan. Aino-Kaisa Saarinen ja Hannu Manninen ovat kumpikin 38-vuotiaita, Sami Jauhojärvi 35, Matti Heikkinenkin jo 33 ja sokerina pohjalla Janne Ahonen 39-vuotta! MM-kisajoukkueeseen valittiin myös 37-vuotias Riitta-Liisa Roponen, joka ei sairastumisensa vuoksi voinut kuitenkaan kilpailla Lahdessa.
12. Janne Ahonen kipaili MM-kisoissa jo reilut 20 vuotta sitten. Hän voitti Trondheimin MM-kisoissa 1997 ns. pikkumäen maailmanmestaruuden, toisen MM-kultamitain Ahonen saavutti vuonna 2005. Hän on voittanut arvostetun Saksan-Itävallan mäkiviikon peräti viisi kertaa, viimeisen kerran 2007-2008, siis lähes 10 vuotta sitten. Tämän jälkeen hän on ehtinyt lopettaa uransa kahdesti, mutta molemmilla kerroilla hän on tehnyt come backin. Ahonen, jolta puuttuu edelleen henkilökohtaainen olympiamitali, on selvästi jo liian vanha voidakseen vielä saavuttaa huipputason. Hannu Manninen, joka voitti MM-kultaa Sapporon kisoissa 2007, lopetti kilpauransa 5-6 vuotta sitten ja kouluttautui lentoperämiehen ammattiin ja on nykyisin töissä Finnairilla. Aino-Kaisa Saarinen voitti Liberecin MM-kisoissa 2009 kultamitalin 10 km:n hiihdossa, siis kahdeksan vuotta sitten.
13. Olen jo ihmetellyt, mikä saa nämä ja monet muut konkarit edelleen pysymään mukana kovassa kilpaurheilussa ja jopa palaamaan lopettamispäätöksen jälkeen uudelleen "kuvioihin". Toni Nieminen (41), joka voitti olympiakultaa 25 vuotta sitten Albertvillen olympiakisoissa 1992, uhoaa yhä palaavansa "tosimielessä" mäkihypypyn pariin ja tähtäävänsä ensi vuonnan pidettäviin olympiakisoihin. Todella huipulle kellään edellä mainituista ei liene enää asiaa, viestihiihtoa (Heikkinen, Jauhojärvi) ehkä lukuun ottamatta. Huippu-urheilussa mukana oleminen vaatii säännöllistä ja todella kovaa harjoittelua, jolloin urheilu-uran jälkeen edessä olevan ammatin harjoittamisen tai sellaisen edes saamisen luulisi kärsivän. Mitä nämä konkarit aikovat tehdä sen jälkeen, jolloin heidän on ikääntymisen vuoksi pakko lopettaa kilpaurheilu? Hannu Manninen on toki hoitanut asiansa hyvin, mutta muiden osalta tilanne ei taida olla läheskään yhtä hyvä.
14. Toisenlaisisankin urheilu-uria Suomessa on toki nähty. Samppa Lajunen, joka on nyt 37-vuotias - siis vuotta Hannu Mannista nuorempi - lopetti uransa yhdistetyn hiihdon huipulla 24-vuotiaana eli kauden 2003-2004 jälkeen. Lajunen voitti Salt Lake Cityn olympiakisoissa 2002 kolme kultamitalia ja joukkuemestaruuden Ramsaun MM-kisoissa 1999. Yhdistetyn maailmancupin Lajunen voitti kahdesti (1997 ja 2000). Urheilu-uransa jälkeen Lajunen suoritti korkeakoulututkinnon ja siirtyi liike-elämän pariin. Mm. huudahduksestaan "Havuja, perkele" Oberstdorfin MM-kisoissa 1987 tunnetuksi tullut Marjo Matikainen (-Kallström), joka saavutti urallaan 11 arvokisamitalia - mm. olympiakultaa Calgaryn kisoista 1988 ja kolme MM-kultamitalia vuosina 1987 ja 1989 - lopetti urheilu-uransa niin ikään 24-vuotiaana. Sen jälkeen hän suoritti diplomi-insinöörin tutkinnon ja siirtyi myöhemmin politiikkaan ollen mm. kaksi kautta europarlamantaarikkona ja kolme kautta eduskunnaan jäsenenä.
Aina punaposkinen Emil seurusteli 2011-15 kultamitalisti Heidi Wengin kanssa. Nyt hänen väitetään seurustelevan Ruotsin sprinttimenijän Stina Nilssonin kanssa.
1. Olin lauantaina Lahden MM-kisoissa ns. huutokaarteen katsomossa (C3). Tuolloin hiihdettiin sekä naisten että miesten skiathlon eli yhdistelmähiihto. Hiihtostadionilla on katsojia todella paljon, jolloin jo pääsy eli jonottaminen ennen pääporttia kisa-alueelle kesti todella kauan eli lähes puoli tuntia. Päätin, että jos Lahti joskus 15 vuoden kuluttua jälleen MM-hiihdot järjestettäväkseen ja itse olen tuolloin vielä hengissä, hankin kyllä istumapaikan pääkatsomosta.
2. Hiihdon tapahtumat näki parhaiten C3-katsomon yläpuolella olevalta suurelta näyttötaululta. Hiihtäjien lähdot ja maaliintulot sekä käynnit eri lenkkien välillä stadionilla piti toki katsoa suoraan "edestä", mutta muuten hiihdon kulun näki mainitulta screeniltä. Krista Pärmäkoski (26), entinen Lähteenmäki - Ikaalisten tyttöjä "Kyrösjärven takaa" eli Luhalahden Vahon korpikylältä - sai hopeaa naisten kisassa eivätkä muutkaan suomalaiset naiset eli Anne Kyllönen, Kerttu Niskanen ja Laura Mononen hiihtäneet mitenkään huonosti. Mieshiihtäjistämme paras oli Lari Lehtonen, joka oli 9:s. Matti Heikkinen katkesi vapaan hiihdon osuudella ja hänen sijoituksensa oli vasta 17:s. Vielä heikommin hiihtivät Perttu Hyvärinen ja Ville Nousiainen. Vaikutti hieman siltä, että Matin "kapula" eli suksi ei toiminut luisteluosuudella kovin hyvin, sillä hän jäi porukasta aluksi nimenomaan laskuosuuksilla.
3. Eilen sunnuntaina Lahdessa kilpailtiin perinteisen hiihtotavan parisprintissä. Naisten kisan voitti odotetusti Norja, jonka joukkueessa hiihtivät Heidi Weng ja Maiken Caspersen Falla, joista vm. oli torstaina voittanut jo henkilökohtaisen sprinttihiihdon mestaruuden. Toiseksi tuli Venäjä ja pronssille USA:n joukkue, jonka ankkkurina hiihtänyt Jessica Diggins kukisti tiukassa kirikamppailussa Ruotsin Stina Nilssonin. Suomen kaksikko Aino-Kaisa Saarinen (38) ja Kerttu Niskanen (28) jäi viidenneksi. Jälkikäteen voidaan tietenkin spekuloida, että jos Krista Pärmäkoski (26) olisi ollut viestissä mukana, Suomi olisi saavuttanut melko helposti ainakin pronssia.
4. Sunnuntain pääpuheenaihe oli kuitenkin miesten parisprintti ja sen dramaattinen loppuratkaisu. Suomen joukkueessa hiihtivät Sami Jauhojärvi (35) ja Iivo Niskanen (25). He voittivat parisprintin olympiakultaa Sotshin kisoissa 2014. Jauhojärvi hiihti yllättävän hyvin, ja viimeiselle osuudelle Iivo Niskanen pääsi lähtemään toisena, mutta eroa kisaa johtavaan Norjan Emil Iverseniin oli jo kymmenkunta sekuntia. Heti Niskasen perässä ankkuriosuudelle säntäsivät todelliset sprintterit eli Venäjän Sergej Ustjugov ja Italian Federico Pellegrino, siis torstaina hiihdetyn henkilökohtaisen sprintin kulta- ja hopeamitalimiehet. Norjan voitto näytti tuossa vaiheessa selvältä.
5. Iivo lähti vauhdikkaasti matkaan ja Intiaanikukkulan mäessä hän yllättäen jätti suorastaan hurjalla hiihdollaan Ustjugovin ja Pellegrinon selvästi taakseen ja läheni koko ajan Iverseniä, jonka hiihto näytti aika tahmealta. Iivon sukset luisitivat erinomaisesti ja J-mutkan jälkeen olevassa Stadionille tulevassa loppulaskussa hän tavoitti selvästi Iverseniä. Takasuoran lopussa ja kaarteeseen saavuttaessa Iivo oli jo aivan Iversenin kannoilla. Tällöin Iversen vilkaisi taakseen ja huomasi Iivon, joka oli juuri vaihtamassa sisemmälle latu-uralle. Samanaikaisesti myös Iversen vaihtoi Iivon eteen samalle ladulle, kaatui takamuksilleen ja kaatoi samalla Iivon, joka suistui Iversenin päälle. Takaa paikalle pyyhältäneet Ustjugov ja Pellegrino väistivät kaatuneen kaksikon ja säntäsivät kohti loppusuoraa ja maalia; kirissä Ustjugov pesi tällä kertaa Pellegrinon selvästi. Venäjän toisena hiihtäjänä oli Nikita Krjukov, moninkertainen arvokisamitalisti. Iivo selvisi rytäkässä sauvansa katkaissutta Iverseniä nopeammin pystyyn ja tuli maaliin kolmantena.
6. Sprinttiviestin lopputuloksena siis oli, että Venäjä voitti, Italia sai hopeaa ja Suomi tuli pronssille; Norja jäi mitalitta. Suomi menetti Iversenin töppäyksen vuoksi ilman muuta varman kultamitalin. Iivo Niskanen oli maaliin tullessaan "vihainen kuin hellankoukku" ja kohdisti, kuten tv-kuvasta voitiin miehen huulilta lukea, Iverseniin v-kirjaimella alkavan ärhäkän manauksen. Iversen puolestaan itki vuolaasti, vaikka Ruotsin ankkuri Teodor Pettersson yritti lohdutella häntä; Ruotsi muuten oli miesten parisprintissä vasta 8:s. Emil Iversen olisi halunnut poistua koko kisoista välittömästi, mutta Norjan joukkueen johtajisto ei ainakaan eilen tähän suostunut. Kisojen jury käsitteli tapauksen, mutta totesi, ettei Iversen ollut menetellyt tahallisesti. Tuomarineuvoston mukaan kyseessä oli "normaali kilpailuun kuuluva tilanne." Suomi ei tehnyt protestia, joten Norja sai pitää neljännen sijansa. Norjan hiihtojoukkueen johtaja pyysi suomalaisilta tapahtumaa lyhyesti anteeksi. Pikkuhijaa Sami ja Iivo tuntuivat, ainakin ulkonaisesti, leppyvän ja kävivät torilla palkintojenjaossa.
7. Näin siis kävi eilen, mutta onhan sprinttihiihdossa nähty samanlaisia "kaameita" kaatumisia toki aiemminkin. Muistellaanpa esimerkiksi, mitä samalle suomalaiskaksikolle Niskanen - Jauhojärvi tapahtui kolme vuotta sitten Sotshin olympiakisoissa 2014 hiihdetyssä sprinttiviestissä. Joukkueemme ankkurina oli tuolloin Sami Jauhojärvi. Kun maaliin oli enää noin 200-300 metriä, hiihtoa rinnakkain Saksan Tim Tscharken kanssa johtanut Sami siirtyi kylmästi suoraan vierellään hiihtäneenTscharken eteen. Tscharke menetti tasapainonsa ja kaatui rähmälleen maahan, jolloin pari hänen perässään hiihtänyt Venäjän ankkuri Nikita Krjukov osui häneen ja horjahti niin pahasti, että myös hänen hiihtonsa meni pilalle. Jauhojärvi ehti maaliin ensimmäisenä ja Suomi sai kisojen ainoan kultamitalinsa, Norja oli toinen ja kolmanneksi tuli Ruotsi. Saksan ankkuri Tim Tscharke masentui tilanteesta niin paljon, että jäi makaamaan hetkeksi ladulle, jolloin myös kaukaa takaa tullut Ruotsin ankkuri ohitti hänet. Tuomarineuvosto tutki tapauksen, mutta katsoi, ettei Jauhojärvi ollut tehnyt virhettä, koska kolaripaikalle ei ollut vedetty, kuten Lahdessa nyt oli laita, selvästi erottuvia rinnakkaisia latu-uria.
8. Miksi Iivo Niskanen lähti ohittamaan Emil Iverseniä nimenomaan sisäkautta? Hän olisi voinut ohittaa Iversenin myös ulkokautta eli hiihtosuuntaan nähden oikealta puolelta, sillä hänen suksensa luistivat paremmin kuin norjalaisen. Jos hän olisi näin menetellyt, yhteentörmäystä ei olisi tullut, ja loppusuoralla tai jo takakarteessa Niskanen olisi kukistanut väsähtäneen Iversenin aika helposti. Oliko Niskanen kullan kiilto silmissään liian malttamaton? Näin voidaan toki jossitella, mutta lopputulosen kannalta tämä on kuitenkin turhaa. Iivo osoitti sprinttiviestissä, että hän huippukunnossa, ja keskiviikosta voi tulla hänen suuri päivänsä, sillä silloin Lahdessa hiihdetään perinteisellä tyylillä ja väliaikalähdöllä 15 km:n kilpailu. Keskiviikon kisa on Iivo Niskasen samoin kuin Matti Heikkisen päämatka Lahdessa. Suomalaisten kovimmat kilpakumppanit keskiviikon kisassa ovat Venäjän Sergei Ustjugov ja Norjan Martin Johnsrud Sundby. Kaksi muuta suomalaista hiihtäjää keskiviikkona ovat Lari lehtonen ja Sami Jauhojärvi. Minusta heidät olisi ollut syytä säästää 4x10 km:n viestihiihtoon, joka käydään muistaakseni perjantaina. Keskiviikoksi ladulle olisi voitu valita "täytemiehet" Perttu Hyvärinen ja Ville Nousiainen.
9. Yhdistetyn joukkuekisassa Saksa otti eilen helpon voiton, toiseksi sijoittui Norja ja pronssia otti Itävalta. Suomi jäi viidennneksi joukkueella, jossa olivat mukana parikymmppiset Leevi Mutru, Eero Hirvonen ja Ilkka Herola sekä 38-vuotias konkari Hannu Manninen. Suomi jäi pronssimitalista vain 14 sekuntia. Manninen hiihti hurjasti ja oli lähes saavuttaa edellään olevat Japanin ja Itävallan viestinviejät. Suomen mitali jäi haaveeksi Hirvosen ja Mannisen heikosti sujuneen mäkiosuuden takia, Hirvonen hyppäsi 87,5 ja Manninen epäonnistui vielä pahemin ponkaisten ainoastaan 83 metrin pituisen hypyn. Henkilökohtaisessa yhdistetyn kilpailussa Saksa sai perjantaina neloisvoiton.
10. Huomenna tiistaina naisten kympillä Suomea edustavat siis Krista Pärmäkoski, Anne Kyllönen, Kerttu Niskanen ja Laura Mononen. Iltapäivälehdissä moitiskellaan aika kovin sanoin päävalmentaja Reijo Jylhää siitä, ettei hän valinnut ko. matkalle nousukuntoista Aino-Kaisa Saarista; kriitikoiden mukaan Kerttu Niskanen olisi pitänyt korvata Saarisella. En yhdy tähän, sillä Kerttu Niskanen on toki pärjännyt tänä talvena kv. kilpailuissa paljon paremmin kuin Aino-Kaisa Saarinen. Toki Kerttu Niskaseltakaan ei kannata odottaa ylihuomenna mitään mahtisuoritusta. Suomella olisi etukäteen ajatellen hyvät mitalimahdollisuudet nimenomaan naisten viestihiihdossa, jossa kaksi osuutta hiihdetään perinteisellä tavalla ja toiset kaksi vapaalla tyylillä. Minusta olisi tehty fiksusti, jos Anne Kyllösen, Laura Mononen ja Kerttu Niskasen olisi annettu keskittyä yksinomaan viestiin, jolloin huomiseen 10 km:n kisaan olisi nimetty Pärmäkosken lisäksi Aino-Kaisa Saarinen, Katri Lylynperä ja Sanna Saapunki.
11. Suomen hiihtojoukkueessa on mukana todella paljon konkareita eli urheilijoita, jotka lähestyvät kovaa vauhtia 40. ikävuottaan. Aino-Kaisa Saarinen ja Hannu Manninen ovat kumpikin 38-vuotiaita, Sami Jauhojärvi 35, Matti Heikkinenkin jo 33 ja sokerina pohjalla Janne Ahonen 39-vuotta! MM-kisajoukkueeseen valittiin myös 37-vuotias Riitta-Liisa Roponen, joka ei sairastumisensa vuoksi voinut kuitenkaan kilpailla Lahdessa.
12. Janne Ahonen kipaili MM-kisoissa jo reilut 20 vuotta sitten. Hän voitti Trondheimin MM-kisoissa 1997 ns. pikkumäen maailmanmestaruuden, toisen MM-kultamitain Ahonen saavutti vuonna 2005. Hän on voittanut arvostetun Saksan-Itävallan mäkiviikon peräti viisi kertaa, viimeisen kerran 2007-2008, siis lähes 10 vuotta sitten. Tämän jälkeen hän on ehtinyt lopettaa uransa kahdesti, mutta molemmilla kerroilla hän on tehnyt come backin. Ahonen, jolta puuttuu edelleen henkilökohtaainen olympiamitali, on selvästi jo liian vanha voidakseen vielä saavuttaa huipputason. Hannu Manninen, joka voitti MM-kultaa Sapporon kisoissa 2007, lopetti kilpauransa 5-6 vuotta sitten ja kouluttautui lentoperämiehen ammattiin ja on nykyisin töissä Finnairilla. Aino-Kaisa Saarinen voitti Liberecin MM-kisoissa 2009 kultamitalin 10 km:n hiihdossa, siis kahdeksan vuotta sitten.
13. Olen jo ihmetellyt, mikä saa nämä ja monet muut konkarit edelleen pysymään mukana kovassa kilpaurheilussa ja jopa palaamaan lopettamispäätöksen jälkeen uudelleen "kuvioihin". Toni Nieminen (41), joka voitti olympiakultaa 25 vuotta sitten Albertvillen olympiakisoissa 1992, uhoaa yhä palaavansa "tosimielessä" mäkihypypyn pariin ja tähtäävänsä ensi vuonnan pidettäviin olympiakisoihin. Todella huipulle kellään edellä mainituista ei liene enää asiaa, viestihiihtoa (Heikkinen, Jauhojärvi) ehkä lukuun ottamatta. Huippu-urheilussa mukana oleminen vaatii säännöllistä ja todella kovaa harjoittelua, jolloin urheilu-uran jälkeen edessä olevan ammatin harjoittamisen tai sellaisen edes saamisen luulisi kärsivän. Mitä nämä konkarit aikovat tehdä sen jälkeen, jolloin heidän on ikääntymisen vuoksi pakko lopettaa kilpaurheilu? Hannu Manninen on toki hoitanut asiansa hyvin, mutta muiden osalta tilanne ei taida olla läheskään yhtä hyvä.
14. Toisenlaisisankin urheilu-uria Suomessa on toki nähty. Samppa Lajunen, joka on nyt 37-vuotias - siis vuotta Hannu Mannista nuorempi - lopetti uransa yhdistetyn hiihdon huipulla 24-vuotiaana eli kauden 2003-2004 jälkeen. Lajunen voitti Salt Lake Cityn olympiakisoissa 2002 kolme kultamitalia ja joukkuemestaruuden Ramsaun MM-kisoissa 1999. Yhdistetyn maailmancupin Lajunen voitti kahdesti (1997 ja 2000). Urheilu-uransa jälkeen Lajunen suoritti korkeakoulututkinnon ja siirtyi liike-elämän pariin. Mm. huudahduksestaan "Havuja, perkele" Oberstdorfin MM-kisoissa 1987 tunnetuksi tullut Marjo Matikainen (-Kallström), joka saavutti urallaan 11 arvokisamitalia - mm. olympiakultaa Calgaryn kisoista 1988 ja kolme MM-kultamitalia vuosina 1987 ja 1989 - lopetti urheilu-uransa niin ikään 24-vuotiaana. Sen jälkeen hän suoritti diplomi-insinöörin tutkinnon ja siirtyi myöhemmin politiikkaan ollen mm. kaksi kautta europarlamantaarikkona ja kolme kautta eduskunnaan jäsenenä.
Aina punaposkinen Emil seurusteli 2011-15 kultamitalisti Heidi Wengin kanssa. Nyt hänen väitetään seurustelevan Ruotsin sprinttimenijän Stina Nilssonin kanssa.
torstai 23. helmikuuta 2017
1059. Lahden MM-hiihdot alkoivat
1. Eilen pidettiin Lahden MM-hiihtojen avajaiset Lahden torilla. Parasta oli sankka lumipyry, joka peittää nyt myös kisastadionin aluetta.
2. Lähden paikan päälle kisoihin ylihuomenna lauantaina. Kisat näkee toki parhaiten televisiosta, mutta sen verran täytyy kunnioittaa perinteitä, että käy yhtenä päivänä hieman nuuhkimassa kisatunnelmaa paikan päällä. Olen käynyt aiemmin Lahdessa järjestetyissä MM-kisoissa vuosina 1958, 1978, 1989 ja 2001, yhtenä tai parina päivänä joka kerta. Salpauselän kisoissa kävin ensimmäisen kerran vuonna 1954.
3. Avajaisten esiintymislavan suunnittelussa taisi käydä pieni moka, sillä kunnon katosta ei lavan yllä ilmeisesti ollut. Nyt lunta näytti tv-kuvan perusteella kertyvän myös lavan lattialle. Mm. kisojen suojelijaksi lupautunut presidentti Sauli Niinistö ja FIS:n eli kv. hiihtoliiton puheenjohtaja Gian-Franco Kaspar tepastelivat lakerikengillään lavalla hyvin varovaisesti. Olisikin ollut aika hupaisaa, jos esimerkiksi Sale olisi lavalta poistuessaan pyllähtänyt persuuksilleen! Myös tanssijat liukastelivat lavalla, ja paikalle raahatun Kira Korven pirueteista ei tullut rullaluistimilla yhtään mitään.
4. Mainosten ja tv-selostajien Mukaan Sauli Niinistö olisi avannut kisat. Näin ei kuitenkaan tapahtunut, sillä kyllä avajaissanat ja vähän muutakin lausui puheenjohtaja Kaspar, joka ei puhuessaan mumissut, vaan kajautti sanottavansa ilmoille kuuluvalla äänellä englanniksi, ranskaksi ja saksaksi.
5. On pikkusen syytä ihmetellä, miksi Sauli Niinistö piti pyytää näissäkin kekkereissä lavalle pitämään "muka puhettaan"! Loppujen lopuksi tämä ei kuitenkaan ole kovin suuri ihme, sillä niin vinhaa vauhtia tasavallan presidentin virka on ollut jo ajat sitten viihteellistymässä. Sauli Niinistö on muuten lupautunut - jälleen kerran - myös ensi kesänä pidettävien Kuninkuusravien suojelijaksi! Onneksi hepat eivät välitä suojelija-Salesta ja hänen höpinöistään tuon taivaallista.
6. Tänään iltapäivällä Lahdessa kilpaillaan miesten ja naisten sprinttihiihdossa, joiden ns. aika-ajot alkavat kello 15. Kirjoitan tätä kello 10-11, joten ehdin vielä jättää vaikkaukseni. Naisten sprintissä vahvin suosikki on Ruotsin Stina Nilsson, joka on pitkä (n. 180 cm) ja kaunis hiihtäjätär. Veikkaan häntä voittajaksi. Vahvimmin Nilssonille kampoihin pannee Norjan Maiken Caspersen Falla, myös muut norjalaiset ovat hyviä ja heistä pari voi selvitä finaaliin, jonne selvityy yhteensä kuusi hiihtäjää. Caspersen Falla voitti Sotshin olympiakisoissa 2014 sprintin kultamitalin. Myös ruotsalaiset Hanna Falk ja ida Ingermarsdotter ovat kovia sprinttihiihtäjiä ja sama koskee USA:n Digensiä.
7. Sprinttihiidot käydään vapaalla eli luistelutyylillä. Tämä heikentää suomalaisten mahdollisuuksia, sillä he ovat melko heikkoja vapaan tyylin kisoissa. Paras heistä on ilman muuta ampumahiihtäjä Mari Laukkanen (30), joka on aikanaan voittanut kultaa, hopeaa ja pronssia nuorten MM-hiihdoissa. Veikkaan, että Laukkanen selviää 16 parhaan joukkoon, muttei finaaliin. Muut suomalaiset naishiihtäjät tänään ovat Sanna Saapunki (24). Andrea Julin (22) ja Katri Lylynperä (23) - tuo aika veikeä sukunimi naishiihtäjälle! Aika-ajosta eli karsinnasta selviää aikojen perusteella jatkoon eli erävaiheesen 30 parasta kilpailijaa. Jos mainituista kolmesta suomalaisesta edes yksi selviäisi Laukkasen ohella jatkoon, voisimme olla tyytyväisiä. Suomen paras naishiihtäjä eli Krista Pärnäkoski (26) ei kilpaile sprintissä, vaan keskittyy lauantaina hiihdettävään skiathlonkisaan eli yhdistelmähiihtoon.
8. Miesten sprinttihiihdossa Suomea edustaa kvartetti Ristomatti Hakola (25), Martti Jylhä (29), Anssi Pentsinen (30) ja Matias Strandvall (31). Kaikki voivat selvittää tiensä 30 parhaan joukkoon ja päästä jatkoon. Alku- ja viimeistään välierissä heidän tiensä kuitenkin katkeaa, eli on todennäköistä, että yhtään suomalaista ei nähdä myöskään miesten sprintin finaalissa.
9. Yksi ennakkosuosikeista on Italian Frederico Pellegrino varsinkin nyt, kun kisa käydään vapaalla tyylillä. Venäjän "hirmu" Sergei Ustjugov (24) on kova sana myös sprintissä. Norjalaiset ovat kaikki varteenotettavia suosikkeja, paras heistä saattaa tänään olla nuori Johannes Klaebo (20). Petter Northug voitti sprintin MM-kultaa Falunin kisoissa 2015 ja pääsi tuolla perusteella mukaan Lahden kisoihin, vaikkei kuulukaan Norjan maajoukkueeseen. Olisi pienoinen ihme, jos Northug selviytyisi finaaliin. Myös Ruotsin Kalle Halvarsson kannatta mainita samoin kuin ranskalaiset pikamenijät.
10. Tänään käydään myös naisten mäkihypyn karsinta. Suomea edustaa kolmikko Julia Kykkänen (22), Susanna Forsström (21) ja Jennnyt Rautionaho (20). Selvästi paras heistä on Kykkänen. Myös Forsström selvinne loppukilpailuun. rautionaho on toisen polven mäkihyppääjä, hänen isänsä Esko voitti 70-luvulla useita Suomen mestaruuksia ja edusti Suomea 3-4 arvokisoissa ja selviytyi kaksi kertaa kymmenen parhaan joukkoon. Tuollaisesta menestyksestä nykyiset suomalaiset mieshyppääjät voivat vain haaveilla.
Tunnisteet:
hiihto,
Lahden MM-hiihdot,
sprinttihiihto
sunnuntai 1. tammikuuta 2017
1058. Niinistön uudenvuodenpuhe
Juuso, Sauli mainitsi meijät puhheessaa….
1. Tasavallan presidentti Sauli Niinistö piti tänään televisiossa perinteisen uudenvuoden puheensa. Mitä siinä sanottiin, rivien sisällä tai ainakin niiden välissä, vai sanottiinko juuri mitään, mitä asioita Niinistö käsitteli ja mitä ei, oliko puhe odotettu ja tavallinen vai jossakin suhteessa kenties epätavallinen ja yllättävä, mitä puheesta kirjoitettiin somessa ja mitä ihmiset puheesta pitivät jne.
2. Näitä kysymyksiä nyt pohditaan mediassa ja somessa, eri tutkimuslaitosten ja instituutioiden sivustoilla ja ties missä kaikilla foorumeilla oikein urakalla. Touhu on lähinnä jonninjoutavaa jutustelua, mutta aivan tavanomaista, sillä näin on aina tehty ja tullaan tekemään jatkossakin jokikisen presidentin uudenvuodenpuheen jälkeen. Suomessa ei ole sitten Urho Kekkosen päivien ollut selkokieltä käyttävää tasavallan presidenttiä.
3. Tutkijat ja tutkimuslaitosten johtajat, filosofit ja kylähullut pohdiskelevaat, että Niinistön tämänpäiväinen puhe oli henkisen arvojohtajan puhe, mielenkiintoinen, filosofoiva ja ajan henkeen hyvin sopiva. Jotakin puheesta myös kaivattiin, sillä siinä ei sanottu oikein mistään mitään eksaktia, varmaa tai totta. Niinistöltä odoteltiin mm. kannanottoa ajankohtaisista talousteemoista, Venäjän uhasta tai Itämeren heikentyneestä turvallisuustilanteesta.
4. Presidentti sanoi hieman arvoituksellisesti, että "me kuljemme nyt varjojen maassa, tässä maailmassa. Pahaa on aina ollut, nyt se on entistä näkyvimmin läsnä. Jokainen päivä tuo sanomaa julmuudesta ja kuolemasta, milloin Alepposta, milloin Berliinistä, mistä seuraavaksi". Presidentti antoi ymmärtää, että joistakin perusoikeuksista tulisi olla valmis kollektiivisen turvallisuuden vuoksi tinkimään. Mistä perusoikeuksista ja mikä turvallisuuden? Presidentin on arveltu tarkoittaneen valmisteilla olevaa tiedustelulainsäädäntöä. Presidentti näyttää olevan huolissaan siitä, että Venäjä ja Turkki sopivat EU:n ohi keskenään Syyrian rauhasta tai että Trump ja Putin keskustelevat ja kenties myös sopivat keskenään Euroopan asioista.
5. Puheensa alussa Niinistö otti kantaa Suomen 100-vuotiseen itsenäisyyteen.
Tämä osio, jossa tuotiin esiin kansalaisuusaate, muistutti jo hieman hyvää presidentillistä puhetta.
6. Puheensa loppupuolella presidentti siteerasi kirjailija Juha Hurmetta, joka sanoi joulun aikaan televisiossa jotain niin ylevää kuin että "ihmiset, eläimet ja kasvit ovat samasta juuresta ja samaa ainetta".
7. Tässä kohtaa Niinistö nosti esiin myös tuttavuutensa Sulo Karjalaiseen, joka hoitelee mm. kaverinaan olevaa Juuso-karhua Kuusamon suurpetokeskuksessa. Karhu-Sulo oli 6. joulukuuta Linnan juhlissa presidenttiparin vieraana.
8. Kuten paria blogijuttua sitten totesin, ihminen ja hänen eläinkaverinsa alkavat vanhetesssaan muistuttaa yhä enemmän toisiaan, Juuso Suloa, tai päinvastoin, samoin kuin Lennu Saulia.
9. Niinistö: Tutustuimme viime vuonna myös Sulo Karjalaiseen, jolla on karhu kaverina. Että noin katsoo eläin ihmistä, ihminen eläintä, silmästä silmään. Ymmärtävät jotain, paljonkin, toinen toisistaan? Ihmisyyttä vai eläimyyttä, luontokappaleita kumpikin. Entä ihminen ihmisestä, silmästä silmään. Se auttaa näkemään, vaikka toisen avuntarpeen. Auttaa ymmärtämään, että toisellakin on tavoitteita tai vaatimuksia. Taikka opettaa tunnistamaan vaaran ja hallitsemaan pelon.
10. Silmästä silmään, sanoi presidentti. Tuttua puhetta, sillä sanoihan jo Jeesus aikoinaan, että Ecce homo, katso ihmistä (tai katso, ihminen). Tuttu ja turvallinen puhe, jossa viitataan karhuihin ja eläimiin yleensä, uppoaa kansaan sitä paremmin, mitä lähempänä vaaleja ollaan. Meininki maailmalla tuntuu vain olevan pikemminkin Hammurabin lain kaltainen, eli ei suinkaan silmästä silmään, vaan silmä silmästä ja hammas hampaasta.
11. Sulon ja kumppaneiden on hyvä köllötellä kesyjen karhujen vieressä, jos vain syötävää piisaa. Muistakaamme kuitenkin, että suomalaiset joutuvat elämään, täällä varjojen mailla, karhun naapurissa. Suomen naapurina on Venäjän karhu, jota ei kesytetä ja jonka ärhentelyä ja uhittelua meidän on syytä alati varoa. Sieltä ne Suomen turvallisusriskit ovat peräisin, itärajan takaa.
12. Toivotan kaikille Onnellista sekä ihmis- ja eläinystävällistä Uutta Vuotta 2017! Lopuksi laulamme virrestä 170 Jumala ompi linnamme, säkeistöt 1 ja 3.
1. Tasavallan presidentti Sauli Niinistö piti tänään televisiossa perinteisen uudenvuoden puheensa. Mitä siinä sanottiin, rivien sisällä tai ainakin niiden välissä, vai sanottiinko juuri mitään, mitä asioita Niinistö käsitteli ja mitä ei, oliko puhe odotettu ja tavallinen vai jossakin suhteessa kenties epätavallinen ja yllättävä, mitä puheesta kirjoitettiin somessa ja mitä ihmiset puheesta pitivät jne.
2. Näitä kysymyksiä nyt pohditaan mediassa ja somessa, eri tutkimuslaitosten ja instituutioiden sivustoilla ja ties missä kaikilla foorumeilla oikein urakalla. Touhu on lähinnä jonninjoutavaa jutustelua, mutta aivan tavanomaista, sillä näin on aina tehty ja tullaan tekemään jatkossakin jokikisen presidentin uudenvuodenpuheen jälkeen. Suomessa ei ole sitten Urho Kekkosen päivien ollut selkokieltä käyttävää tasavallan presidenttiä.
3. Tutkijat ja tutkimuslaitosten johtajat, filosofit ja kylähullut pohdiskelevaat, että Niinistön tämänpäiväinen puhe oli henkisen arvojohtajan puhe, mielenkiintoinen, filosofoiva ja ajan henkeen hyvin sopiva. Jotakin puheesta myös kaivattiin, sillä siinä ei sanottu oikein mistään mitään eksaktia, varmaa tai totta. Niinistöltä odoteltiin mm. kannanottoa ajankohtaisista talousteemoista, Venäjän uhasta tai Itämeren heikentyneestä turvallisuustilanteesta.
4. Presidentti sanoi hieman arvoituksellisesti, että "me kuljemme nyt varjojen maassa, tässä maailmassa. Pahaa on aina ollut, nyt se on entistä näkyvimmin läsnä. Jokainen päivä tuo sanomaa julmuudesta ja kuolemasta, milloin Alepposta, milloin Berliinistä, mistä seuraavaksi". Presidentti antoi ymmärtää, että joistakin perusoikeuksista tulisi olla valmis kollektiivisen turvallisuuden vuoksi tinkimään. Mistä perusoikeuksista ja mikä turvallisuuden? Presidentin on arveltu tarkoittaneen valmisteilla olevaa tiedustelulainsäädäntöä. Presidentti näyttää olevan huolissaan siitä, että Venäjä ja Turkki sopivat EU:n ohi keskenään Syyrian rauhasta tai että Trump ja Putin keskustelevat ja kenties myös sopivat keskenään Euroopan asioista.
5. Puheensa alussa Niinistö otti kantaa Suomen 100-vuotiseen itsenäisyyteen.
Tämä osio, jossa tuotiin esiin kansalaisuusaate, muistutti jo hieman hyvää presidentillistä puhetta.
6. Puheensa loppupuolella presidentti siteerasi kirjailija Juha Hurmetta, joka sanoi joulun aikaan televisiossa jotain niin ylevää kuin että "ihmiset, eläimet ja kasvit ovat samasta juuresta ja samaa ainetta".
7. Tässä kohtaa Niinistö nosti esiin myös tuttavuutensa Sulo Karjalaiseen, joka hoitelee mm. kaverinaan olevaa Juuso-karhua Kuusamon suurpetokeskuksessa. Karhu-Sulo oli 6. joulukuuta Linnan juhlissa presidenttiparin vieraana.
8. Kuten paria blogijuttua sitten totesin, ihminen ja hänen eläinkaverinsa alkavat vanhetesssaan muistuttaa yhä enemmän toisiaan, Juuso Suloa, tai päinvastoin, samoin kuin Lennu Saulia.
9. Niinistö: Tutustuimme viime vuonna myös Sulo Karjalaiseen, jolla on karhu kaverina. Että noin katsoo eläin ihmistä, ihminen eläintä, silmästä silmään. Ymmärtävät jotain, paljonkin, toinen toisistaan? Ihmisyyttä vai eläimyyttä, luontokappaleita kumpikin. Entä ihminen ihmisestä, silmästä silmään. Se auttaa näkemään, vaikka toisen avuntarpeen. Auttaa ymmärtämään, että toisellakin on tavoitteita tai vaatimuksia. Taikka opettaa tunnistamaan vaaran ja hallitsemaan pelon.
10. Silmästä silmään, sanoi presidentti. Tuttua puhetta, sillä sanoihan jo Jeesus aikoinaan, että Ecce homo, katso ihmistä (tai katso, ihminen). Tuttu ja turvallinen puhe, jossa viitataan karhuihin ja eläimiin yleensä, uppoaa kansaan sitä paremmin, mitä lähempänä vaaleja ollaan. Meininki maailmalla tuntuu vain olevan pikemminkin Hammurabin lain kaltainen, eli ei suinkaan silmästä silmään, vaan silmä silmästä ja hammas hampaasta.
11. Sulon ja kumppaneiden on hyvä köllötellä kesyjen karhujen vieressä, jos vain syötävää piisaa. Muistakaamme kuitenkin, että suomalaiset joutuvat elämään, täällä varjojen mailla, karhun naapurissa. Suomen naapurina on Venäjän karhu, jota ei kesytetä ja jonka ärhentelyä ja uhittelua meidän on syytä alati varoa. Sieltä ne Suomen turvallisusriskit ovat peräisin, itärajan takaa.
12. Toivotan kaikille Onnellista sekä ihmis- ja eläinystävällistä Uutta Vuotta 2017! Lopuksi laulamme virrestä 170 Jumala ompi linnamme, säkeistöt 1 ja 3.
Tunnisteet:
Ecce homo,
Niinistö Sauli,
Uudenvuodenpuhe (presidentin),
Venäjän karhu
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)




