427. KKO 2011:27: KRP määrättiin paljastamaan Ulvilan murhajutun peitetoimintatietoja

Mr. Peitetoiminta

1. Korkein oikeus antoi tänään periaatteellisesti merkittävän ennakkopäätöksen (KKO 2011:27) Ulvilan murhajutun esitutkinnan yhteydessä tapahtunutta peitetoimintaa koskevien asiakirjojen esittämisvelvollisuudesta hovioikeudessa parhaillaan jatkuvassa oikeudenkäynnissä.

2. Lyhyt kertaus. - Anneli A:lle vaadittiin Satakunnan käräjäoikeudessa Porissa reilut vuosi sitten vireille tulleella syytteellä rangaistusta 1.12.2006 väitetyksi tehdystä aviomiehensä murhasta. Käräjäoikeuden viime vuoden huhti-toukokuussa toimitetun pääkäsittelyn kuluessa A sai tietää, että esitututkinnan aikana poliisi oli kohdistanut häneen peitetoimintaa. Eräs poliisimies, jota on kutsuttu julkisuudessa nimeltä "Seppo", oli väärän henkilöllisyyden turvin ystävystynyt A:n kanssa. Seppo oli viettänyt aikaa A:n kanssa, oleskellut tämän asunnossa ja ollut myös tämän lasten seurassa. Peitetoiminta alkoi helmikuussa 2009 ja päättyi syksyllä 2009. Sepon ja A:n yhteydenpito on alkanut toukokuussa 2009. A vangittiin syylliseksi epäiltynä syyskuussa 2009.

3. A sekä surmatun miehen sisarukset vaativat käräjäoikeuden pääkäsittelyn aikana, että KRP velvoitetaan ilmoittamaan, onko A:han kohdistettu peitetoimintaa ja jos peitetoimintaa on käytetty, KRP velvoitetaan luovuttamaan peitetoiminnan perusteella laadittu pöytäkirja. KRP vastusti hakemuksen hyväksymistä.

4. Päätöksellään 5.5.2010 käräjäoikeus hylkäsi sanotun vaatimuksen, koska peitetoimintaa koskeva pöytäkirja sisälsi ainakin osaksi salassa pidettäviä poliisin taktisia ja teknisiä menetelmiä, joita koskeva osuus ei ollut erotettavissa asiasisällöstä. Käräjäoikeus viittasi KRP:n edustajan oikeudelle antamaan kertomukseen, jonka mukaan peitetoiminnassa ei ollut tullut esiin seikkoja, jotka olisivat olleet syytteessä todettua tapahtumainkulkua tukevia taikka sitä vastaan puhuvia.

5. Satakunnan käräjäoikeus tuomitsi 12.11.2010 antamallaan tuomiolla A:n murhasta elinkaudeksi vankeuteen. A valitti tuomiosta Vaasan hovioikeuteen. Oma kommenttini käräjäoikeuden tuomiosta löytyy blogista n:o 292/23.6.2010.

6. Hovioikeudessa A, jonka vaatimukseen surmatun miehen sisarukset yhtyivät, vaati pääasiasta tekemänsä valituksen yhteydessä, että hänen käräjäoikeudessa asiakirjan esittämistä koskeva vaatimuksensa hyväksytään. A vaati, että KRP velvoitetaan esittämään peitetoimintaa koskeva esitys, sen toteuttamisesta laadittu suunnitelma, päätös peitetoiminnasta perusteluineen sekä kaikki muut peitetoimintaa koskevat raportit, muistiinpanot ja asiakirjat.

7. Päätöksellään 29.3.2011 hovioikeus määräsi KRP:n esittämään peitetoiminnan toteuttamisesta laaditusta pöytäkirjasta ja peitetoiminnasta laaditusta raportista sellaiset otteet, joihin ei sisälly tietoa peitetoiminnan suorittaneen henkilöllisyydestä eikä tietoa salassa pidettävistä taktisista ja teknisistä menetelmistä. Perusteluissaan hovioikeus lausui, että jos A tai surmatun miehen sisarukset erityisestä syystä katsovat, että otteista puuttuu pääasian kannalta merkityksellisiä tietoja, hovioikeuden tulee ottaa väitteestä harkittavakseen, onko KRP velvoitettava esittämään pöytäkirja ja raportti edellä kerrottua laajemmin.

8. Hovioikeuden antaman muutoksenhakuosoituksen mukaan mainittuun päätökseen ei saanut erikseen hakea muutosta. KRP kuitenkin kanteli päätöksestä KKO:een. KKO toimitti 18.4.2011 asiassa suullisen käsittelyn.

9. KKO totesi valitusoikeudesta, että KRP:n KKO:lle toimittama kantelu ei ollut tutkittavissa ylimääräisenä muutoksenhakuna. KKO katsoi kuitenkin - käsitystään laajasti perustellen - että KRP:llä täytyi olla asiassa käytettävissään muutoksenhakumahdollisuus ja että hovioikeuden olisi tullut antaa valitusosoitus, jonka mukaan sen ratkaisuun saa hakea erikseen muutosta KKO:ltä valituslupaa pyytämällä. KKO oikaisi hovioikeuden valitusosoitusta ja myönsi valitusluvan.

10. Korkeimmassa oikeudessa oli siis kysymys siitä, ovatko A ja surmatun miehen sisarukset esittäneet riittävän syyn vaatimukselleen asiakirjojen esittämisestä ja voiko yleinen tuomioistuin antaa tällaisen velvoitteen viranomaiselle. Lisäksi kysymys oli siitä, miten asiakirjan esittäminen oli tässä toteutettavissa niin, että sekä rikosasian vastaajan puolustautumismahdollisuudet että viranomaisen yleiseen etuun perustuva salassapito voidaan asianmukaisesti turvata.

11.Voimassa olevassa pakkokeinolaissa tai poliisilaissa ei ole säännöksiä, joiden mukaan peitetoiminnasta olisi annettava tieto sen kohteeksi joutuneelle. Poliisilain 44 §:n 1 momentin mukaan poliisin henkilöstöön kuuluva ei ole velvollinen ilmaisemaan salassa pidettäviä taktisia tai teknisiä menetelmiä eikä 2 momentin mukaan paljastamaan peitetoiminnassa toimineen henkilön henkilöllisyyttä koskevaa tietoa, jos tiedon ilmaiseminen vaarantaisi peitetoiminnassa toimineen tai tämän läheisten turvallisuuden taikka tulevien vastaavanlaisten tehtävien hoitoa taikka tiedonhankinnan onnistumisen. Pykälän 3 momentin mukaan tuomioistuin voi kuitenkin erittäin painavien syiden vaatiessa määrätä ilmaistavaksi 1 tai 2 momentissa mainitun tiedon, milloin virallinen syyttäjä ajaa syytettä rikoksesta, josta saattaa seurata vankeutta kuusi vuotta tai sitä ankarampi rangaistus. Tällöinkään ei saa määrätä ilmaistavaksi peitetoiminnassa toimineen henkilöllisyyttä, jos siitä ilmeisesti aiheutuisi vakavaa vaaraa hänen tai hänen läheistensä turvallisuudelle. - Uudessa pakkokeinolaissa, jonka eduskunta vaalien alla kovassa kiireessä hyväksyi, mutta joka ei ole vielä voimassa, on sitä vastoin säännöksiä poliisin velvollisuudesta ilmoittaa salaisesta tiedonhankinnasta rikoksesta epäillylle.

KKO:n ennakkopäätökseen pääsee käsiksi tästä.

12. KKO ratkaisi asian siis periaatteessa samalla tavalla kuin hovioikeuskin, mutta kirjoitti ratkaisulle kokonaan uudet ja varsin laajat perustelut. Perusteluissa todetaan muun muassa, että oikeudenmukainen oikeudenkäynti edellyttää, että rikosasian vastaajalla tulee olla käytettävissään rikostutkinnan aikana kertynyt aineisto. Rikosjutun asianosaisilla täytyy lähtökohtaisesti olla mahdollisuus saada tieto toistensa esittämistä väitteistä ja todisteista sekä kommentoida niitä. Vastaajan oikeus esitutkinnan aikana kertyneeseen aineistoon ei ole kuitenkaan poikkeukseton. Vastaajan oikeutta saattavat rajoittaa kilpailevat intressit, kuten tarve pitää salassa poliisin rikostutkintamenetelmät.

13. Ratkaisun mukaan tiedon salaaminen rikosasian vastaajalta tulee kysymykseen vain tiukoin edellytyksin, eikä keskusrikospoliisin vaatimusta asiakirjojen täydellisestä salaamisesta voitu hyväksyä. Vastaajan oikeus puolustautua murhasyytettä vastaan edellyttää, että esitutkinnassa kertynyt aineisto paljastetaan hänelle mahdollisimman laajasti ja että hän voi niin halutessaan vedota siihen oikeudenkäynnissä.

14. Toisaalta KKO katsoi, että vaikka rikosasian vastaajan etu on erittäin painava, tässä tapauksessa ei ollut perusteita sille, että asiakirjat olisi kokonaisuudessaan esitettävä asianosaisille. Näin ollen annettavista asiakirjoista saatiin poliisimiesten henkilöllisyyden ohella peittää tietoja poliisin taktisista ja teknisistä menetelmistä, mutta niistä tuli ilmetä tiedot poliisin peitetoiminnassa tekemistä havainnoista ja arvioista.

15. KKO määräsi, että KRP:n tulee toimittaa hovioikeudelle viimeistään 10.5. mennessä peitetoimintaa koskevista pöytäkirjasta (2 sivua) ja raportista (reilut 100 sivua) otteet, joista saadaan salata vain peitetoimintaa suorittaneiden poliisimiesten henkilöllisyys sekä tietoja peitetoiminnan suunnitelmista ja poliisin käyttämistä seuranta-, salaamis- ja yhteydenpitomenetelmistä. Salata voidaan myös sellaiset peitetoimintaoperaatioiden aloittamiseen jälkeen laaditut raportin osata, jotka koskevat tutkintateknisiä tai -taktisia suunnitelmia peitetoiminnan jatkamisesta taikka tulevien operaatioiden suorittamisesta. Nämä asiakirjat on toistaiseksi pidettävä salassa muilta kuin asianosaisilta, kunnes hovioikeus lopullisen asiaratkaisun yhteydessä päättää niiden salassapidosta.

16. Huomionarvoista päätöksessä on myös se, että tietoja, jotka koskevat peitetoiminnassa tehtyjä havaintoja ja arvioita, ei saa salata sillä perusteella, että samalla paljastuisi seikkoja, joista ilmenee poliisin menettelytapaoja peitetoiminnan toteuttamisessa.

16. Vaikuttaa hieman yllättävältä, että päätöksen mukaan KRP saa, edellä mainittujen määräysten puitteissa toki, päättää salattavista tiedoista. Vaihtoehtona olisi voitu harkita menettelyä, jossa koko peitetoiminta-aineisto, toimintaan osallistuneiden henkilöllisyyttä lukuun ottamatta, olisi määrätty luovutettavaksi hovioikeudelle, joka olisi, keskusteltuaan ensin KRP:n edustajan, syyttäjän sekä asianosaisten asianajajien kanssa ratkaissut, mitkä tiedot ja asiakirjojen osat kuuluvat salattaviin tietoihin ja mitkä taas eivät.

17. Miten menetellään, jos asianosaisten hovioikeuden pääkäsittelyssä syntyy erimielisyyttä siitä, onko peitetoiminnasta laadittu pöytäkirja tai raportista salattu enemmän tietoja tai jaksoja, kuin mitä KKO:n päätöksessä on tarkoitettu tai onko salaamisen toteuttamisessa muutoin menetelty asianmukaisesti? Esimerkiksi syytetyn puolustus voi väittää, että salaaminen on ulotettu liian pitkälle. Hovioikeus lausui päätöksessään tästä kysymykerstä niin, että jos A:n puolustus tai surmatun miehen sisarukset "erityisestä syystä katsovat, että sanotuista otteista puuttui pääasian kannalta merkityksellisiä tietoja, hovioikeus ottaa väitteestä harkittavakseen, onko KRP velvoitettava esittämään pöytäkirja ja raportti laajemmalti.

18. KRP epäili KKO:ssa, että hovioikeuden päätös on sisällöltään epäselvä ja mahdollistaa "asian uuden käsittelyn asianosaisten niin vaatiessa." KKO ei ottanut päätökseensä edellä mainittua hovioikeuden päätöksessä olevaa lausumaa siitä, miten salassa pidettäviä tietoja koskevat erimielisyydet oli ratkaistava. KKO toteaa päätöslauselmassaan sen sijaan, että "otteet on laadittava niin, että pöytäkirjan ja raportin jäljennöksistä salattujen tekstikohtien pituus ja sijainti käyvät ilmi luovutettavasta asiakirjasta." Asiaa käsittelevä tuomioistuin joutuu joka tapauksessa ratkaisemaan salassa pidettäviä tietoja ja salaamisen toteuttamistapaa koskevat erimielisyydet.

19. KKO:n ratkaisu on periaatteellisesti tärkeä ja itse asiassa myös ainoa hyväksyttävissä oleva vaihtoehto asiassa. Oikeudenmukaisen oikeuskäynnin kannalta olisi perin nurinkurista, jos osa rikostutkinnassa saaduista tiedoista olisi vain esitutkintaa suorittavan poliisin ja mahdollisesti syyteharkintaa suorittavan syyttäjän tiedossa, mutta voitaisiin salata kokonaan syytetyn puolustukselta ja tuomioistuimelta. Tässä tapauksessa käräjäoikeus vielä erehtyi - minusta pahemman kerran - noudattamaan "poliisivaltioperiaatetta", jonka mukaan salaisen pakko-tai tutkintatoimenpiteen käyttämisestä päättänyt ja sen käytännössä suorittanut poliisi voisi yksin tuomioistuinta sitovasti arvioida, onko sanotulla keinolla saatu tieto oikeudenkäynnissä merkityksellistä vain ei; käräjäoikeuden päätöksen perustelut hämmästyttävät kyllä kovasti.

20. Hovioikeus ja korkein oikeus ovat kuitenkin olleet tehtävänsä tasalla todetessaan muun muassa, että rikosasian vastaajalla tulee käytettävissään periaatteessa koko esitutkinnan aikana kertynyt aineisto ja että oikeudenmukainen oikeudenkäynti edellyttää, että syytetty ja hänen puolustuksensa saavat tiedon ja mahdollisuuden lausua kaikesta siitä aineistosta, jolla voi olla vaikutusta annettavaan tuomioon. Sitä, onko jokin osa aineistosta tai tieto asiaan vaikuttava, ei siis ratkaise poliisi, syyttäjä tai edes tuomioistuin, vaan syytetyn puolustus. Tätä periaatetta koskeviin poikkeuksiin tarvitaan todella painavat perusteet. Korkeimman oikeuden päätöksessä on onnistuttu hyvin haettaessa tasapainoa toisaalta kuulemisperiaatteen ja syytetyn tasavertaisen aseman turvaamisen ja toisaalta salassa pidettävien poliisin rikostutkintamenetelmien suojaamisen välillä.

21. Nyt sitten tämäkin "episodi" on saatu (vihdoin) loppuun käydyksi ja hovioikeuden pääkäsittely, jota on odoteltu tässä jutussa jo kauan eli kuukausikaupalla, on päässyt vihdoin alkamaan: Tässä kuten monessa muussakin merkittävässä rikosasiassa kävi siis niin, että rikoksen esitutkinta jatkui vielä tuomioistuinkäsittelyn alettua ja vieläpä sen jälkeen, kun alioikeus on antanut jutussa tuomionsa! Tätä ei toki voida aina ehdottomasti välttää, mutta kun puheena oleva käytännöstä näyttää tulevan Suomessa vähänkin laajemmissa tai vaikeammissa jutuissa pysyvä, eivät asiat näytä olevan oikein rikosprosessista huolehtivien viranomaisten hanskassa. Vangittuna jo pitkään ollut syytetty on tässäkin tapauksessa joutunut odottamaan hovioikeuskäsittelyä aivan liian kauan. Hän joutui käräjäoikeudessa odottamaan käsittelyn päätyttyä vielä monta kuukautta mielentilatutkimusta, johon käräjäoikeus määräsi hänet, vaikka asianosaista kukaan ei edes vaatinut mielentilatutkimuksen suorittamista ja käräjäoikeus itsekin arvioi tuomiossaan, että syytetty oli osoittanut erityistä harkintakykyä ja mielenmalttia.

22. Mahdollisesti käräjä- ja hovioikeudessa on virkamiesmäisen lakonisesti arveltu, että no, kun tuo syytetty on kerran tuomittu elinkautiseen murhasta, niin mikäpä kiire tässä (enää) olisi! Syytetyn puolustus vaati vielä käräjäoikeuden tuomion jälkeen hovioikeudessa syytetyn laskemista tutkintavankeudesta vapaalle jalalle odottamaan hovioikeuden pääkäsittelyä. Syytetyn pitäminen kuukausikaupalla tutkintavankeudessa viranomaisten ja tuomioistuinten kohtuuttomasti pitkittyneen käsittelyn takia ei ole oikein sopusoinnussa syyttömyysolettaman kanssa. Hovioikeus ei kuitenkaan suostunut puolustuksen pyyntöön ja lätkäisi pääkäsittelyn aloittamisajan neljän kuukauden päähän.

23. Kävipä Ulvilan jutussa miten tahansa, niin yksi asia näyttää jo nyt varmalta: Syytetyllä on oikeus saada valtiolta hyvitystä kohtuuttomasti viivästyneen oikeuskäsittelyn takia. Ilmeisesti niin sanottu hyvityslaki on johtanut käytännössä monessa muussakin tapauksessa siihen, ettei oikeudenkäynneissä tavoitella nykyisin enää minkäänlaista joutuisuutta. "Hakekoot sitten pitkittymisen takia korvausta valtiolta."

426. Ikaalisten perhesurma tehtiin poliisin palauttamilla aseilla

1. 40-vuotias mies surmasi viime perjantaina eroamassa olleen avopuolisonsa, pariskunnan 13-vuotiaan pojan sekä sen jälkeen itsensä Ikaalisten Tevaniemessä. Perheen talossa ja sen pihapiirissä ammuttiin useita laukauksia kiväärillä ja haulikolla. Poliisin tiedotteen mukaan surmansa saanut 13-vuotias poika ehti ilmoittaa tilanteesta hätäkeskukseen. Päihteillä ei poliisin mukaan ollut vaikutusta tapahtumiin.

2. Valtakunnansyyttäjä tutkii nyt, toimiko syyttäjä oikein. Surmaajaa epäiltiin nimittäin maaliskuussa tänä vuonna tapahtuneesta avovaimonsa lievästä pahoinpitelystä ja laittomasta uhkauksesta. Syyttäjä jätti kuitenkin syytteen nostamatta, koska nainen ei vaatinut miehelle rangaistusta.

3. Lähisuhteessa tehty pahoinpitely on nykyisin kuitenkin virallisen syytteen alainen. Tällöin syyttäjällä on syyteoikeus asianomistajan mielipiteestä riippumatta. Syyttäjän menettelyn laillisuuden tutkinta on siten paikallaan. Rikoslain 21 luvussa säädetään lievää pahoinpitelyä koskevasta syyteoikeudesta näin:

16 § (10.12.2010/1082)

Syyteoikeus

Virallinen syyttäjä saa nostaa syytteen lievästä pahoinpitelystä vain, jos asianomistaja ilmoittaa rikoksen syytteeseen pantavaksi taikka teko on kohdistunut

1) kahdeksaatoista vuotta nuorempaan henkilöön,

2) tekijän aviopuolisoon tai entiseen aviopuolisoon, sisarukseen tai sukulaiseen suoraan ylenevässä tai alenevassa polvessa taikka henkilöön, joka asuu tai on asunut tekijän kanssa yhteistaloudessa tai on tai on ollut muuten näihin rinnastettavan henkilökohtaisen suhteen takia hänelle läheinen taikka

3) henkilöön hänen työtehtäviensä vuoksi eikä rikoksentekijä kuulu työpaikan henkilöstöön.

4. Laki siis muuttui viime vuodenvaihteessa niin, että syyttäjä voi nostaa syytteen myös lievästä perheväkivallasta ilman rikoksen uhrin syyttämispyyntöä. Jos lehdissä Ikaalisten tapauksesta mainittu peruste, jonka mukaan syyttäjä ilmoitti luopuvansa syytteen nostamisesta yksinomaan sillä perusteella, että avopuoliso oli luopunut rikosilmoituksesta, pitää paikkansa, syyttäjä näyttäisi toimineen virheellisesti.

5. Mutta eikö myös poliisin menettelyä palauttaa rikosepäilyn takia haltuun otetut aseet kohta syyttämättäjättämispäätöksen jälkeen takaisin tulisi selvittää nyt tehtyä perusteellisemmin? Suomalaisen poliisin toimintakulttuuriin näköjään kuuluu, että tällaisessa tapauksessa poliisi on ensimmäisenä valmis pesemään mahdollisimman kiireesti kätensä ja kiistämään kaikki mahdolliset epäilyt. Näin tapahtui myös myös Ikaalisten tapauksessa. Pirkanmaan poliisilaitoksen apulaispäällikkö Antero Rytkölä, joka ilmeisesti vastaa laitoksella juuri aselupamenettelystä, tiedotti välittömästi, että Ikaalisten tapauksessa on menetelty täysin ampuma-aselain "kirjaimen ja hengen" mukaisesti. Poliisin sisäinen selvitys oli nopea ja päättyi - kuinka muuten - poliisiylijohtaja Mikko Paateron johdolla yleiseen käsienpesuun.

6. Paatero vieritti vastuuta lainsäätäjälle, tietenkin. Ampuma-aseuudistusta kiivaasti vastustanut persujen tuore valiokuntapomo Jussi Halla- aho puolestaan mainitsi I-S:ssa, että hänen kentältä saamiensa viestien mukaan poliisi tekee haltuunottoja liiankin kevein perustein.

7. Tämä yleinen käsienpesu ja viranomaisten keskinäinen syyttely ei kuitenkaan poista sitä tosiasiaa, että Ikaalisten tapauksessa viranomaiset tekivät virhearvon. Toki päätökset joudutaan tekemään käytettävissä olevien tietojen perusteella. Mutta jotta ikäviltä yllätyksiltä vältyttäisiin, tulisi kunkin tapauksen faktat tutkia todella tarkasti eikä rikosepäilyn takia takavarikoituja aseita tulisi luovuttaa takaisin hätiköidysti.

8. Ikaalisten tapaus muistuttaa Kauhajoen koulusurmatapausta sikäli, sillä viranomaisten piirissä vastuunkantajia ei tunnu tässäkään tapauksessa löytyvän. Kauhajoella surma-aseen ampujalle jättänyttä komisariota puolusteltiin poliisiylijohtaja Paateron lausuntoja myöten, mutta nyt hovioikeus on vihdoin todennut, että komisario menetteli virheellisesti. Ikaalisten tapauksessa paikallinen poliisilaitos, jonka lausuntoa poliisin nyt tekemä pikaselvitys myötäilee, toteaa, että, että "aseiden palautus oli oikein". Mutta aseiden takavarikoinnin jatkaminenkaan ei olisi ollut väärä ratkaisu.

9. Silloin, kun lain säännökset ovat väljiä, jää viranomaisille, kuten tässä tapauksessa poliisille, laaja harkintavalta. Viranomaisen on tällöin helppo puolustautua ja väittää, että "me toimimme täysin lain kirjaimen mukaisesti." Mutta tutkittiinko tapauksen faktat ja olosuhteet paikan päällä riittävän huolellisesti ja tarkasti? Tämä on ydinkysymys, joka pitäisi selvittää ja selvitystyötä ei pitäisi jättää yksin poliisin sisäisen selvityksen varaan. Poliisi tiedottaa ja antaa haastatteluja, mutta on syytä muistaa, että poliisi puhuu omassa asiassaan.

10. Nyt poliisi vain kirjasi naisen rikosilmoituksen erotilanteen yhteydessä tapahtuneesta pahoinpitelystä, esitutkintaa ei ilmeisesti edes suoritettu, kun nainen perui seuraavana päivänä kaikki vaatimuksensa, ja kolmea viikkoa myöhemmin poliisi antoi aseet takaisin miehelle. Kaksi päivää kuluttua noilla aseilla surmattiin kolme ihmistä. Mikä kiire poliisilla oli antaa aseet takaisin näin pian? Mikä merkitys oli poliisin aseiden palauttamisen yhteydessä antamalla varoituksella ja mikä merkitys tuollaisella varoituksella voi ylipäätään olla? Muistamme, että samanlaisen varoituksen antoi Kauhajoen komisario kouluampuja Matti Saarelle tätä ensi puhutettuaan. Varoitus toimi molemmissa tapauksissa ilmeisesti lähinnä vain yllykkeenä veritekoon.

11. Onko poliisin aselupakäytäntö ajan tasalla? Pystyykö poliisi todella vastaamaan ihmisten turvallisuudesta? Toimiiko turvallisuudesta vastaavien viranomaisten yhteistyö saumattomasti?

425. Vähemmistövaltuutettu ilmiantoi kansanedustaja Hakkaraisen rasistisesta lausumasta

Valtiopäivämies sahallaan

1. Vähemmistövaltuutettu Eva Biaudet on pyytänyt valtakunnansyyttäjää tutkimaan kansanedustaja Teuvo Hakkaraisen (ps.) lausuntoja. Hakkarainen antoi kolme päivää sitten eli viime tiistaina Helsingin Sanomille videohaastattelun, jossa hän vähemmistövaltuutetun mielestä ilmaisi mielipiteitään rasistisesti ja ihmisarvoa loukkaavasti.

2. Biaudet: "Hakkaraisen lausunnot maahanmuuttajista, turvapaikanhakijoista, ihonväriltään tummista ihmisistä ja muslimeista ovat sekä panettelevia että solvaavia. Niistä voi saada harhaanjohtavasti kuvan siitä, että tiettyyn kansanryhmään kuuluvat henkilöt ovat rikollisia ja alempiarvoisia".

3. Biaudet on pyytänyt valtakunnansyyttäjää arvioimaan, täyttävätkö Hakkaraisen lausunnot jonkin rikoksen tunnusmerkit. Rikosnimikkeenä voisi hänestä olla kiihottaminen kansanryhmää vastaan.

3. Mitä Hakkarainen sitten tarkkaan ottaen sanoi HS:n videohaastattelussa 26.4. eli viime tiistaina? Jokseenkin sanatarkasti näin:

– Tuo maahanmuuttohomma pitää saada kuriin, ettei täällä ruveta rosvoja elättämään. Pikakäännytyslaki heti voimaan.

– Viitasaarella on yks kaveri, sen poika on rajalla. Se sano että neekeriukko tullee sinne ja sanoo turvapaikka. Se ei osaa mitään muuta suomea, ja heti ollaan sisällä.

– Ja kaiken maailman muslimit täällä hilluu ja kyykkii tuolla ja huutaa. Kahtokaahan, minareetti on kohta tuossa ja ukko huutaa siellä tolpassa Ööö, ööö, ööö!. Aamusella viiden aikaan aloittaa, sitä on mukava kuunnella.

4. Aika pahaltahan tuo kuulostaa! Minusta tuollaista puhetta voisi hyvin pitää rikoslaissa tarkoitettuna vihapuheena tai kiihottamisena kansanryhmään vastaan (RL 11:10). Joka tapauksessa asia on todella tutkinnan arvoinen. Kansanedustajallekin kuuluu sananvapaus, mutta sananvapaudellakin on rajansa.

4. Mutta suojaisiko Hakkaraista tässä tapauksessa perustuslaissa säädetty parlamentaarinen koskemattomuus? Perustuslain 30 §:n 2 momentin mukaan kansanedustajaa ei saa asettaa syytteeseen eikä hänen vapauttaan riistää hänen valtiopäivillä lausumiensa mielipiteiden tai asian käsittelyssä noudattamansa menettelyn johdosta, ellei eduskunta ole siihen suostunut päätöksellä, jota vähintään 5/6 annetuista äänistä on kannattanut. Mainitussa lainkohdassa on kysymys kansanedustajan rikosoikeudellisesta koskemattomuudesta eli immuniteetista.

5. Mainittu säännös on peräisin niiltä kansanedustuslaitosten alkuajoilta, jolloin jokainen edustaja saattoi hallitsijan taholta odottaa kostotoimenpiteitä eduskunnassa esittämiensä mielipiteiden vuoksi. Suomessa oli tällaiseen varovaisuuteen aivan erityinen syy Venäjän vallan aikana. Demokraattisen järjestelmän vallitessa kansanedustajan immuniteettia ei sen sijaan olisi tarvetta pitää niin vaikeasti kumottavana kuin mitä PL 30 §:n 2 momentin mukaan on asian laita. On toki paikallaan, että edustajaa ei voida vetää mistä tahansa pienestä huomaamattomuudessa tai hyvässä uskossa esitetystä virheellisestä edesvastuuseen, mutta toisaalta saattaisi olla paikallaan, että kansanedustajat eivät voisi möläytellä mitä tahansa parlamentariseen koskemattomuuteensa vedoten.

6. Hakkaraisen tapauksessa mainittu PL 30 §:n 2 momentti ei kuitenkaan tule sovellettavaksi. Hakkaraisesta oli tosin ilmeisesti jo ehtinyt tullut kansanedustaja ennen kuin HS häntä eduskuntatalossa haastatteli ja hän antoi kyseisen "neekeri-ukko" -lausuntonsa. Ehdokkaasta tulee virallisesti kansanedustaja, kun hänen saamansa valtakirja on oikeuskanslerin toimesta tarkastettu. Mutta valtiopäivät, johon PL 30 §:n 2 momentissa nimenomaan viitataan, avattiin juhlallisesti vasta eilen eli 28.4., siis kaksi päivää sen jälkeen, kun Hakkarainen oli möläytyksensä videolle kakaissut.

7. Hakkarainen ei voi puolustukseen vedota, toisin kuin on jo ehditty väittää, siihen, että hän puhui neekeriukosta vain sen, mitä hän oli kuullut joltakin toiselta henkilöltä. Hakkarainen ilmiselvästi hyväksyi viitasaarelaisen kaverinsa - sen jonka poika on töissä "rajalla" - esittämän arvion "neekeriukosta, joka on heti sisällä."

8. Tuoreille persujen edustajille tuntuu sattuvan ensimmäisellä viikolla eduskunnassa kaikenlaista. Ikäpuhemies Kauko Tuupainenhan möläytti puhemiehen vaalien yhteydessä "noloja" tokaisemalla ilmeisesti erästä tuntemaansa naiskansanedustajaa tarkoittaen jotakin epämääräistä "fyysisistä töistä" kyseisen edustajan ollessa juuri pudottamassa äänestyslippuaan Tuupaisen valvovan katseen alla äänestyslippupönttöön. Eivätkö uudet persut oikein hallitse uutta tekniikkaa ja osaa varoa sanomisiaan, vai mistä oikein on kysymys?

9. Joka tapauksessa on outoa ja täysin ennenkuulumatonta, että kansanedustaja, joka väittää olevansa ensimmäisellä Helsingin reissullaan ja käyttävänsä toista kertaa elämässään solmiota, joutuu heti ensimmäisenä viikolla ilmiannetuksi ja epäillyksi vakavasta rikoksesta. Vieläpä rikoksesta, joka perustuu nimenomaan hänen uudella työpaikallaan eli eduskuntatalossa antamaan haastatteluun.

9. Jussi Halla-aholla sen sijaan tuntuu menevän paljon paremmin. Hän oli syytteessä samannimisestä rikoksesta, josta vähemmistövaltuutettu on nyt ilmiantanut Teuvo Hakkaraisen, mutta sekä käräjäoikeus että hovioikeus hylkäsivät sanotun syytteen. Halla-aho sai kuitenkin sakkotuomion uskontorauhan rikkomisesta. Tämä ei estänyt Timo Soinia valituttamasta Halla-ahoa maahanmuuttoasioita käsittelevän hallintovaliokunnan puheenjohtajaksi. Tämä on jakanut mielipiteitä eduskunnassa ja sen ulkopuolella. Toiset ovat pitäneet Soinin valintaa nerokkaana ratkaisuna, toiset taas ovat katsoneet, ettei Halla-aho ole sanottuun tehtävään rikosjutun ja hänen blogissaan ilmaisemien maahanmuuttovastaisten mielipiteidensä takia lainkaan sopiva. Halla-aho itse katsoo olevansa nyt tehtävässä, joka on kuin valettu hänelle, ministeriksi hän ei edes halua. Olisiko edes päässytkään?

10. Alex Stubbia mukaillen Jussi Halla-aho voisi nyt sanoa: Mä ole nyt mun ihanneduunissa, josta mä olen aina haaveillut.

11. Mutta mitä sanoi Teuvo Hakkarainen, kun toimittaja kysyi, tulisiko hänelle kenties joskus vielä ikävä takaisin sahalleen? "Minulla on jo nyt ikävä sinne", vastasi Hakkarainen 26.4.

424. Uusi eduskunta aloitti

Väliaikaista kaikki on vaan...niin myös tämä uusi puhemiehistö

1. Uusi eduskunta on aloittanut työnsä. Eilen oikeuskansleri tarkasti kansanedustajien valtakirjat ja eduskuntaryhmät pääsivät sopuun valiokuntien puheenjohtajien paikkojen jakaantumisesta eri puolueiden kesken. Suuren valiokunnan eli EU-valiokunnan puheenjohtajana jatkaa demari, ulkoasiainvaliokuntaa johtaa persujen ja valtionvarainvaliokuntaa kokoomuksen edustaja. Perustuslakivaliokunnan puheenjohtajan paikka siirtyi kokoomukselta demareille ja lakivaliokunnan puheenjohtajuus vihreiltä kokoomukselle. Persuille lankesi kolme puheenjohtajuutta: ulkoasiainvaliokunta, puolustusvaliokunta ja hallintovaliokunta. Ympäristövaliokuntaa johtaa vasemmistoliiton edustaja.

2. Tänään keskiviikkona valittiin eduskunnan "väliaikainen" puhemiehistö. Tapana on, että vaalien jälkeen hallitusneuvotteluiden aikana puhemieheksi valitaan suurimman eduskuntaryhmän ehdokas. Tp. puhemieheksi valittiin nyt kokoomuksen kansanedustaja Ben Zyskowicz, joka sai puhemiehen vaalissa 194 ääntä. Vaihto tulee, kun hallitus saadaan nimitetyksi. Jos pääministerin paikka menee kokoomukselle, puhemieheksi nousee Sdp:n edustaja. Kuuleman mukaan Zyskowicz ei halua toimia edes varapuhemiehenä sairautensa eli migreenin takia. Aiemmin hän on jo luopunut kokoomuksen eduskuntaryhmän puheenjohtajan tehtävästä.

3. Ensimmäiseksi varapuhemieheksi valittiin tässä vaiheessa Sdp:n ehdokas Jutta Urpilainen, joka sai vaalissa 193 ääntä, ja toiseksi varapuhemieheksi perussuomalaisten Anssi Joutsenlahti, joka sai 184 ääntä. Joutsenlahti ei ollut perussuomalaisten omassa ryhmässä yksimielinen ehdokas varapuhemieheksi, vaan osa kannatti Pentti "Hauveli" Oinosta, äänestysluvut taisivat olla 26-12 Joutsenlahden hyväksi. Perus-Pena Oinonen sai muutaman äänen myös suuren salin äänestyksessä. - Veikkasin jo aiemmin muutama päivä sitten blogssani Joutsenlahden valintaa varapuhemieheksi, joten eipä mennyt tämäkään veikkaus vikaan!

4. Jos Urpilaisesta tulee ministeri, niin on hyvin mielenkiintoista nähdä, kenestä demarit haluavat eduskunnan ykköspuhemiehen. Ehdokkaita ovat lähinnä Tarja Filatov, Johannes Koskinen, Eero Heinäluoma ja Erkki Tuomioja. Urpilainen tuskin haluaa Tuomiojasta ministeriä, koska Erkki ei tukenut häntä vaikeina aikoina puolueen ollessa oppositiossa. Kokoomus voisi valita ensimmäisen varapuhemiehen paikalle vaikkapa Kimmo Sasin, jollei Katainen halua Kimmosta ministeriä. Todennäköisempi vaihtoehto on kuitenkin Ilkka Kanerva - mutta malttaisiko Ike olla vieläkään lähettelemättä puhemiehen nuijan varressa ollessaan tuhmia tekstiviestejä kauniille naisille? Toisaalta taas Sasi voisi kenties "nukahtaa" kesken johtamansa täysistunnon tai ryhtyä haaveilemaan seuraavasta kokoomuksen vaaliristeilystä, peijooni vieköön! Tässäpä Kataiselle pohdittavaa kerrassaan!

4. Persujen ryhmä jakautui siis jo heti ensimmäisessä äänestyksessä eri leireihin; mitähän tämä mahtaa merkitä jatkoa ajatellen? Toki äänestys oli ymmärrettävä sitä taustaa vasten, että Joutsenlahden valinta ei ole väliaikainen vaan lopullinen, jos ja kun toisen varamiehen paikka tulee, kuten näyttää, myös lopullisessa puhemiesten vaalissa persuille eikä oppositioon jäävälle keskustalle. Keskusta on ollut harmissaan siitä, että sille ei näyttäisi olevan tulossa paikkaa puhemiehistössä. Aikaisemmin oppositiolla on yleensä ollut edustus puhemiesten joukossa.

5. Perussuomalaisten puheenjohtaja Timo Soini totesi tänään, ettei persuilla ole mitään sitä vastaan, jos eduskunta muuttaa sääntöjä ja valitsee poikkeuksellisesti neljännenkin puhemiehen. Tämä kyllä täytyy laskea lähinnä huumorin piikkiin. Muuten ei voida käsittää ehdotusta, jonka mukaan eduskunta lisäisi ensi töikseen puhemiehistön paikkalukua yhdellä.

6. Hemmetti, ei kai me valittu uutta eduskuntaa sitä varten, että se lisää heti kärkeen yhden korkeasti palkatun edustajan jo ennestään pullollaan olevien korkeapalkkaisten edustajien ja virkamiesten joukkoon! Joku roti nyt sentään luulisi edustajilla olevan, myös persuilla! Kansanedustajien pakkaushan nousee heti 1.5. lukien niin, että kun se on tähän asti alle 6 000 euron, uudet edustajat saavat palkkiota toukokuun alusta lähtien 6 335 euroa, yli 12 vuotta istuneiden edustajien palkkio kohoaa 6 811 euroon ja puhemiehen palkkio 11 675 euroon; varapuhemiehen palkkio on about 9 000 euroa. Palkkion lisäksi kansanedustajille maksetaan myös niitä paljon puhuttuja kulukorvauksia.

7. Anssi Joutsenlahti (67 v.), joka on eläkkeellä oleva rovasti Kankaanpäästä - toiminut muuten aiemmin vv. 1979-87 SMP:n kansanedustajana - lupasi ennen vaaleja, että hän luovuttaa koko kansanedustajan palkkionsa hyväntekeväisyyteen, jos hänet valitaan eduskuntaan. Neljässä vuodessa lahjoitettava summaa tekee reilut 300 000 euroa. Lupaus ei koskenut kulukorvauksia eikä varapuhemiehen liksaa, joten Jousenlahdelle kävi todella hyvä "säkä", kun hänet valittiin varapuhemieheksi. Nähtäväksi jää, aikooko Joutsenlahti luovuttaa hyväntekeväisyyteen varapuhemiehen ja rivikansanedustajan palkkion erotustakaan.

8. Persuilla kun tuntuvat olevan nuo lupaukset aika tulkinnanvaraisia, kuten Timo Soinin lupauksista Portugalin tukipaketin yhteydessä on jo voitu aistia. Saamme joutua näkemään persujen takinkääntöjä ennätyksellisen paljon, koska puolueella ja Soinilla on aivan hirmuinen hinkuhallitukseen ja mustien virka-autojen takapenkille, pesuthan ehtivät jo ennen vaaleja jakaa kaikki puolueelle "tulevat" ministerinpaikat.

9. Timo Soini valitutti sitten käytännössä jo eilen itsensä eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtajaksi. Eduskuntaryhmän kaksi jyrkän siiven miestä Jussi Halla-aho ja Jussi Niinistö - kuuluneeko myös Niinistö "nuivien" ja Suomen Sisun ryhmään (?) - saivat hallintovaliokunnan ja puolustusvaliokunnan johtajuudet. Halla-aho, josta Jari Tervo käytti viime lauantain Uutisvuodossa "vahingossa" nimitystä "Allah-aho", on tunnettu puolueen kriittisen maahanmuuttoideologian isänä ja Niinistö on ehtinyt jo olla jo lakkauttamassa Dragsvikin ruotsinkielistä varuskuntaa, koska on nähnyt sen olemassaololle vain kielipoliittisia syitä; Jussi Niinistö on tietenkin innokas pakkoruotsin vastustaja.

10. Saa nähdä, tulisiko Halla-ahosta ja Niinistöstä myös ministereitä. Tätä on minusta vaikea uskoa - tuskin ainakaan sisä- tai puolustusministeriä kummastakaan. Valiokuntien puheenjohtajuus saattaa jo paljastaa, että sisäministeriksi ja puolustusministeriksi ei valita persujen edustajaa, sillä tapana on, että asianomainen ministeri tulee eri puolueesta kuin valiokunnan puheenjohtaja.

11. Jussi Halla-ahon kannattajat ovat jo ehtineet idolinsa puheenjohtajavalinnan vuoksi lähes revetä riemusta ja liitoksistaan, niin kovasti Halla-ahon valintaa on kailotettu netin keskustelusivustoilla. Mutta jäitä hattuun, sillä eivät nuo valiokuntien puheenjohtajat paikat todellisuudessa tai käytännössä ole kovinkaan merkittäviä. Valiokunnan puheenjohtajalla on yksi ääni siinä missä muillakin valiokunnan 12-15 jäsenellä, jotka edustavat laidasta laitaan eri puolueita. Halla-ahokaan ei voi sanella hallintovaliokunnan mietintöjen tai lausuntojen sisältöä tai sanamuotoja. Asiaosaamisellaan puheenjohtaja voi toki vaikuttaa valiokunnan kannanottoihin ja hänellä on sanavaltaa myös esimerkiksi silloin, kun päätetään, keitä asiantuntijoita valiokuntaa haluaa kuulla.

12. Mutta voisiko Timo Soinista tulla uusi ulkoministeri? Tähän en usko alkuunkaan, vaikka ulkoministerin salkku on tärkeysjärjestyksessä hallituksen kolmanneksi tärkein heti pääministerin ja valtiovarainministerin salkkujen jälkeen ja voisi tällä perustella langeta kolmanneksi suurimmalle hallituspuolueelle. Ulkoministerinä jatkanee kaiken todennäköisyyden mukaan Alexander Stubb, jolla on myös presidentti Tarja Halosen kannatus. Tuskinpa edes Halonen haluaisi nähdä Timo Soinia ulkoministerinä!

13. Soinille tullee hallituksessa elinkeinoministerin salkku eli hän seuraisi tehtävässä Mauri Pekkarista. Tämä olisi myös kokoomuksen mieleen, sillä Soini on tunnetusti ydinvoimamyönteinen poliitikko ja kokoomus kannattaa Soinin tavoin ainakin yhden uuden ydinvoimalan rakennusluvan myöntämistä. valtiovarainministeriksi veikkaan Urpilaista tai Eero heinäluomaa. Jos Heinäluoma valitaan, tullee Urpilaisesta opetusministeri. Maatalousministerin salkku on myös tulevassa hallituksessa tärkeä, mutta näyttää siltä, että ainakaan persuilla ei ole riittävän kyvykästä henkilöä tuohin tehtävään ja hieman samaa tuntuu olevan kokoomuksen laita - ellei sitten Ike Kanerva saa tuon viran. Maatalousministeriksi voitaisiin taas - jälleen kerran - valita ammattiministeri, esim. Esa Härmälä, jonka Mauri Pekkarinen pestasi ennen vaaleja ministeriönsä energiaosaston päälliköksi.

14. On sanottu, että tilanne voisi muotoutua perin erikoiseksi silloin, jos kokoomuksella olisi Kataisen ja Stubbin myötä ulkopoliittinen valta hallituksessa ja Sauli Niinistö valittaisiin ensi vuoden alussa presidentiksi. Silloin kokoomuksella olisi koko ulkopoliittinen kolmen suora itsellään. Mutta eihän tässä vaiheessa ole mitenkään varmaa, että Niinistö edes lähtee kokoomuksen ehdokkaaksi pressan vaaleihin. Presidentinvaaliasetelma ei siis estä Stubbia jatkamasta ulkoministerinä. Luulen, että Niinistö panttaa ehdokasilmoitustaan ja ilmoittaa aikeistaan vasta sitten, kun tiedetään uuden hallituksen kokoonpano.

15. Kenestä uusi oikeusministeri? On huomattava, että kokoomukselle tuli lakivaliokunnan puheenjohtajan paikka, mikä kertonee siitä, että kokoomus ei välttämättä halua oikeusministerin salkkua. Lakivaliokunnan puheenjohtajuuden voisi periä vaikkapa Sampsa Kataja kokoomuksesta. Tällöin oikeusministeriksi tulisi joko demari tai persujen edustaja. Toivotaan nyt sentään, ettei kukaan keksisi ottaa esille tässä yhteydessä Johannes Koskisen nimeä! Jouko Skinnarikin on jo hieman liian ikääntynyt, mutta esimerkiksi Katja Kiuru, joka valittiin toiselle kaudelle eduskuntaan, voisi tulla kysymykseen. Jos paikka tulisi persuille, ei nyt valituista kansanedustajista ilmeisesti löydy juristia sanottuun tehtävään. Emeritusprofessori Erkki Havansi, joka tuli Uudeltamaalta ensimmäiseksi varaedustajaksi persuista, olisi hyvä vaihtoehto, jos paikalle halutaan ammattiministeri eduskunnan ulkopuolelta.

16. Lopuksi yksi varma ministeriveikkausta koskeva "vihje". Näyttää selvältä, että Kataisen pitää ottaa hallitukseen mukaan RKP - jälleen kerran. Näin siksi, etteivät demarit ja persut pääsisi jylläämään liiaksi hallituksessa, ajatellaan vaikkapa veropolitiikkaa, joissa demarit ja persut löytävät aika helposti toisena, kun taas Rkp ja kokoomus ovat (myös) verotuskysymyksissä pitkälti samoilla linjoilla. Mistä siis salkku puheenjohtaja Steffan Wallinille? Ehdotin aiemmin, että Wallinista voitaisiin tehdä pelkkä urheiluministeri, jolloin kulttuuriministerin tehtävät voisivat tulla vaikkapa jollekulle persujen edustajalle; heillähän oli ohjelmassaan kulttuurin osalta niin sanotusti "selvät sävelet." Astrid Thors tuskin enää jatkaa hallituksessa, ei ainakaan maahanmuuttoministerinä, sillä mainittu ministeri joutuu asioimaan paljon hallintovaliokunnan puheenjohtajan Jussi Halla-ahon kanssa.

17. Katsotaan nyt, miten veikkaukseni kanssa tällä kertaa käy!