577. Niinistö vs. saamelaiskäräjät: presidentiltä yllättävä tulkinta ILO-sopimuksesta

Saamelaiskäräjien avajaisista, Näkkäläjärvi vasemmalla

1. Tasavallan presidentti Sauli Niinistö ja Jenni Haukio osallistuivat tänään Inarissa Saamelaiskäräjien avajaisiin ja saamelaiskulttuurikeskus Sajoksen vihkiäisiin.

2. Avajaisissa ja jo sitä ennen pidetyssä tiedotustilaisuudessa puhuttiin, mistäpä muusta kuin kansainvälisen työjärjestön ILO:n alkuperäiskansoja koskevasta sopimuksesta ja sen ratifioinnista. Saamelaiset ovat vaatineet Suomen hallitukselta sopimuksen ratifiointia vuosikaudet ja asiaa on vatvottu useiden hallituskausien ajan, mutta aina ilman tulosta.

3. Suomi ei ole kyennyt tai halunnut ratifioida sopimusta. Asia on kaatunut aina lopulta siihen, miten saamelaisten oikeudet alueensa maihin ja vesiin tulisi määritellä. Lähes koko saamelaisalue on tällä haavaa valtion omistuksessa. Ylä-Lapin suomenkielinen väestö on pelännyt maaoikeuksiensa kaventumista, jos sopimus ratifioidaan. Norja on ratifioinut sopimuksen.

4. Sopimuksen ratifiointihanke on aiheuttanut närää saamelaisten ja Ylä-Lapissa asuvien lappilaisten välillä. Saamelaiskäräjien puheenjohtaja Klemetti Näkkäläjärvi valittelikin puheessaan tänään saamelaisvastaisen liikehdinnän nousua. Liikkeen jäsenet ovat aloittaneet saamelaisten oikeuksien vastustamisen saamelaisten aktiivisella uhkailulla, internet- ja mediakamppailulla ja karvalakkilähetystöillä Helsinkiin, kertoi Näkkäläjärvi.

– Pyrkimykset parantaa saamelaisten asemaa ovat herättäneet muun väestön halun tulla luetuksi saamelaisiksi. Saamelaiskulttuurin tulevaisuus on uhattuna, mikäli saamelaisuudesta tulisi kaikkien lappilaisten oikeus, Näkkäläjärvi korosti.

5. Presidentti Niinistö toki paheksui mainittua uhkailua, mutta muutoin häneltä ei juuri ymmärrystä saamelaisille ja ILO-sopimuksen ratifioinnille herunut. Presidentin tulkinta ILO-sopimuksesta yllätti kaikki kutsuvieraat, myös tilaisuudessa olleen oikeusministeri Henrikssonin. Niinistö tuntui olevan sitä mieltä, ettei sopimus ole enää tätä päivää.

6. Jyrki Kataisen hallitus on kuitenkin sitoutunut ohjelmassaan siihen, että ILO-sopimus ratifoidaan tällä hallituskaudella. Aikoisiko tasavallan presidentti siis arvovallallaan tyrmätä koko ajatuksen. Kuka sanoikaan, ettei presidentillä ole Suomessa enää mitään valtaa? Kyllä presidentti nyt ainakin piskuisen alkuperäisvähemmistön aikoo nujertaa!

7. Niinistön mukaan ILO-sopimus rakennettiin aikanaan toisenlaisiin tarkoituksiin verrattuna nykypäivään. Tämän vuoksi sopimus soveltuu huonosti nykyoloihin. Hänen mukaansa sopimuksen tiimoilta on "paljonkin tapahtumassa", mutta toisaalta hän antoi ymmärtää, ettei ratifiointi toteudu nopeasti.

8. Niinistö viittasi myös pohjoismaiseen saamelaissopimukseen, josta käytävät neuvottelut on määrä viedä päätökseen viiden vuoden kuluessa. Hänen mukaansa asiasta olisi saatava myös kansallinen yhteisymmärrys ennen ratifiointia. Marssijärjestys näyttäisi siis Niinistön mukaan olevan sellainen, että ILO-sopimus ratifioidaan vasta pohjoismaisen sopimuksen jälkeen ja sitten, kun asiasta on päästy kansallisella tasolla yhteisymmärrykseen. Tähän tietenkin kuluu aikaa rutkasti eikä ILO-sopimuksen ratifioinnista ole enää mitään takeita.

9. Niinistön mukaan nyt olisi tärkeintä saada aikaan sellainen ratkaisu, että kaikki voisivat siihen tyytyä. Vasta tältä pohjalta olisi mahdollista arvioida, millaisiin kansainvälisiin velvoitteisiin Suomi voi sitoutua. Niin ei voi olla, että yhden oikeus on toiselle oikeuden menetys, sanoi Niinistö hieman arvoituksellisesti. Niinistö toivoi myös, että saamelaisuudelle saataisiin sellainen määritelmä, ettei sitä tarvitse enää jälkikäteen tulkita.

Niinistö koko puhe löytyy tästä.

10. Niinistön "uustulkinta" oli yllätys saamelaiskäräjien edustajille. Käräjien puheenjohtaja Klemetti Näkkäläjärvi totesi tämän ja arveli, että tasavallan presidentti ei kenties ole oikein perillä siitä, mistä ILO-sopimuksesta on kysymys.

11. Suomalaisten ja saamelaisten päämiehet ovat siis merkittävästä asiasta aivan eri linjoilla jopa niin, että saamelaisten päämies rohkenee arvostella tasavallan presidenttiä tietämättömyydestä! Todella yllättävää.

12. Tiedotustilaisuudessaan Niinistö puheli vielä raflaavampia kuin varsinaisessa juhlapuheessaan. Hänen mielestään sopimus on syntynyt toisenlaisiin tarkoituksiin kuin mistä Suomessa on kysymys. "Se on ollut siirtomaavallan aikaisen tilanteen palauttamiseksi ennalleen ja siitähän täällä ei ole kysymys", Niinistö sanoi.

13. Saamelaiskäräjien puheenjohtaja Klemetti Näkkäläjärvi ei ollut lainkaan samoilla linjoilla presidentin kanssa. Näkkäläjärvi epäili, ettei Niinistö ole tutustunut tarpeeksi syvällisesti sopimukseen ja sen eri ulottuvuuksiin.

14. Niinistön siirtomaatulkinta yllätti myös oikeusministeri Anna-Maja Henrikssonin, joka hallitusohjelman mukaisesti aikoo esitellä ILO-sopimuksen ratifioinnin vielä tällä vaalikaudella.

- Se on minulle uutinen, että sopimus olisi tulkittavissa näin, koska kyllähän se on ollut Suomessa pitkään sellainen aihe, josta ollaan puhuttu ja monenkin hallituksen aikana tämä on ollut tavoitteena, Henriksson ihmetteli. Oikeusministeri sanoi vielä, ettei hän ole aiemmin eli ennen Niinistön tämänpäiväistä kannanottoa kuullut vastaavaa tulkintaa ILO-sopimuksesta.

15. Varsinaissuomalainen tasavallan presidentti tuntuu olevan ILO-sopimuksen suhteen isomman asialla ja haluavan panna saamelaisten oikeutetut vaatimukset jäihin luultavasti koko oman presidenttikautensa ajaksi.

16. ILO-sopimuksen ratifiointi on ensimmäinen asia, jossa Kataisen hallituksen ja presidentti Niinistön sukset näyttävät menevän pahasti ristiin. Kumpikohan voittaa kiistan?

17. Itse asiassa Niinistön kanta ei ollut täysin yllättävä, sillä hän ilmoitti jo vaalikampanjansa aikana vastustavansa ILO-sopimuksen ratifiointia. Hänen mielestään Suomessa on ristiriitaisia käsityksiä siitä, ketkä kuuluvat alkuperäiskansaväestöön ja ketkä eivät.

- Jos olen oikein ymmärtänyt, niin ILO-sopimus on alun perin tarkoitettu siirtomaavaltojen aiheuttamien epäoikeudenmukaisuuksien korjaamiseen ja siitä ei Suomessa ole kysymys, Niinistö sanoi tammikuussa.

18. Vuoden 1989 ILO-sopimus numero 169 on yksi tärkeimmistä alkuperäiskansojen oikeuksia koskevista kansainvälisistä sopimuksista. Sopimus tunnustaa alkuperäiskansojen erityiset oikeudet perinteisiin asuinalueisiinsa ja niiden luonnonvaroihin sekä edellyttää valtioita ryhtymään erityistoimenpiteisiin muun muassa alkuperäiskansojen kulttuurin, kielen ja ympäristön suojelemiseksi. Sopimuksen on ratifioinut 20 valtiota. Suomi ja Ruotsi eivät kuulu sopimusvaltioihin, sen sijaan Norja on ratifioinut sopimuksen.

19. Jos jäätäisiin Niinistön tavoin odottelemaan, että Suomessa päästäisiin täydelliseen yksimielisyyteen siitä, ketkä kuuluvat alkuperäisväestöön ja ketkä eivät, ei sopimusta olisi luultavasti mahdollista ratifioida milloinkaan.

576. Palsturi voitti vedonlyönnin: KKO:n oikeusneuvoksen virkaan pikapäätöksellä hallintoneuvos Tuula Pynnä

KKO täydentää itse itseään, tähän pöytään kutsuttiin nyt eurooppaoikeuden tuntija

1. Korkeimmassa oikeudessa (KKO) on avoinna jäsenen eli oikeusneuvoksen virka. Sitä koskeva ilmoittautumisaika päättyi viime perjantaina klo 16,15. Yhteensä 24 juristia ja päälle vielä yksi merkonomi ilmoittautui halukkaaksi virkaan. Olen esitellyt heidät kaikki blogissa 574/1.4.2012, kas tässä.

2. Pohdiskelin tuolloin samalla hieman sitä, millaista kokemusta ja ammattiosaamista KKO tällä hakukerralla voisi hakea ja haluta jäsenistöönsä. Kuten tunnettua, asianomaisessa virkaa koskevassa kuulutuksessa ei millään tavalla oteta kantaa tähän asiaan. Tässä suhteessa KKO:n rekrytointitapa poikkeaa täydellisesti yksityisen sektorin huippupaikkoja koskevista vastaavista ilmoituksista.

3. Ounastelin toissa päivänä, että myös tällä kerralla julkinen kuulutus ja "kehotus" virkaan ilmoittautumisesta on ainoastaan näennäinen toimenpide, koska tavaksi on tullut, että KKO:n sisältä, käytännössä presidentin toimesta tai hänen suostumuksellaan, vinkataan tietylle lakimiehelle, jonka KKO haluaa jäsenistöönsä. Faktisesti kysymyksessä on siis kulissien takana tapahtuva kutsumenettely ja valinta. Julkinen ilmoitus julkaistaan vain eräänlaiseksi kulissiksi peittämän mainittua "supertäsmähakua/täsmävinkkausta" eli kutsumenettelyä.

4. Yleensä KKO valmistelee virkaesityksen tekoa muutaman viikon, jotta kaikille jäsenille ja siis niillekin, jotka eivät ole mainitusta "täsmävinkkauksesta" tietoisia, jäisi aikaa perehtyä virkaan ilmoittautujien ansioihin. Tällä kerralla KKO kuitenkin halusi olla nopea, oikein supernopea, ja päätti jo tänään, siis toisena arkipäivänä hakuajan päättymisen jälkeen, tehdä täysistunnossaan tasavallan presidentille osoitetun virkaesityksen uudesta jäsenestä.

5. Mistä nyt moinen hoppu? Kun oikeusneuvos Tulokas siirtyy eläkkeelle vasta 1.8. lukien, olisi virkaesityksen tekemiseen ollut aikaa vaikkapa pari kuukautta! Pelättiinkö kenties, että virkaan esitettävällä Tuula Pynnällä olisi niin kovaa kysyntää, että hän voisi karata muille maille markkinoille? Pynnähän haki vuodenvaihteessa myös KHO:n presidentin virkaa. Pitikö Pynnä "sitouttaa" KKO:n virkaan jo hyvissä ajoin?

6. Esitin toissapäiväisessä blogissani valistuneen arvauksen, jonka mukaan vinkin kohteena olisi ollut tällä kertaa hallintoneuvos Tuula Pynnä (53), joka tunnetaan erityisesti EU-juridiikan asiantuntijana. Hän on ollut viitisen vuotta KHO:n jäsenen eli hallintoneuvoksen virassa.

7. Arvaukseni ei ollut ollenkaan hullumpi, sillä KKO päätti esittää virkaan juuri Tuula Pynnää ja vieläpä yksimielisesti. Varmaankin hyvä valinta, sillä eihän KKO toki milloinkaan halua jäsenistöönsä huonoa lakimiestä! - Toiset toki ovat hiukka parempia kuin toiset, mutta tämä on asia erikseen.

8. KKO perustelee Pynnän esittämistä virkaan näin:

Virkaan ilmoittautuneiden joukossa on useita korkeimman oikeuden jäsenen viran kelpoisuusvaatimukset täyttäviä henkilöitä. Tälläkin kerralla varteenotettavimmat hakijat ovat kokemustaustoiltaan erilaisia, ja harkinnassa on punnittava monia eri näkökohtia sekä hakijoiden vahvuuksia että korkeimman oikeuden toiminnan tarpeita silmällä pitäen.

Arvioidessaan tässä nimitystilanteessa jäsenen virkaan ilmoittautuneita henkilöitä edellä mainittujen ja muiden asiassa huomioon otettavien kriteerien valossa korkein oikeus katsoo, että virkaan tulisi nimittää hallintoneuvos Tuula Riitta Pynnä.

Pynnä tunnetaan etevänä, aikaansaavana ja laaja-alaiseen työskentelyyn kykenevänä lakimiehenä. Hänellä on taustanaan monipuolinen ura erityisesti lainkäytön alalla. Hän on

toiminut sekä kansallisen tason tehtävissä että Euroopan Unionin lainkäyttöjärjestelmän toimintaan liittyvissä tehtävissä. Taustansa vuoksi Pynnällä on siten myös sellaista eurooppaoikeuden erityisosaamista, jonka vahvistaminen Korkeimmassa oikeudessa on tarpeen. Pynnä on toiminut jo useita vuosia toisen ylimmän tuomioistuimemme jäsenenä.

Hänellä voidaan arvioida olevan kaikin puolin hyvät edellytykset hoitaa menestyksellisesti Korkeimman oikeuden jäsenen tehtäviä.

9. Kuten KKO toteaa, virkaan ilmoittautuneiden joukossa on useita korkeimman oikeuden jäsenen viran kelpoisuusvaatimukset täyttäviä henkilöitä. Mikä siis ratkaisi asian Tuula Pynnän eduksi? Tätä on edellä mainittujen perustelujen valossa itse asiassa mahdotonta sanoa, koska KKO ei vertaillut ketään noista kysymykseen tulevista useista muista ehdokkaista ja Pynnää keskenään. KKO mainitsee vain Pynnän ansiot, ei muiden. Toki jokaisesta virkaan ilmoittautujasta lausutaan virkaesityksen alkupuolella kohteliaasti pari kolme riviä aivan lyhyesti - lähinnä vain se missä tehtävissä he nykyisin toimivat - mutta tätä ei toki voida pitää asianmukaisena vertailuna.

10. Toki peruste, jolla valinta on kohdistunut Pynnään, ilmenee ohimennen KKO:n perusteluista. Peruste ilmenee tästä virkkeestä: Taustansa vuoksi Pynnällä on siten myös sellaista eurooppaoikeuden erityisosaamista, jonka vahvistaminen Korkeimmassa oikeudessa on tarpeen.

11. Selkokielellä sanottuna tämä tarkoittaa sitä, että KKO haki tällä hakukerralla jäsenistöönsä nimenomaan EU-oikeuden asiantuntijaa. Tämä ratkaisi valinnan Pynnän hyväksi.

12. Onko mainittu peruste sitten vakuuttava? Kuten toissapäiväisessä blogijutussani jo totesin, EU-oikeudella on KKO:ssa käsiteltävien asioiden kannalta paljon vähäisempi merkitys kuin KHO:ssa, josta Tuula Pynnä siis nyt siirtyy KKO:n leipiin. Sen sijaan Euroopan ihmisoikeussopimuksen suhteen tilanne on kahden ylimmän instanssin osalta päinvastainen, sillä ihmisoikeussopimus näyttelee nykyisin KKO:n ratkaisutoiminnassa hyvin merkittävää roolia.

13. Jo edellisellä rekrytointikerralla, jolloin oikeusneuvokseen virkaan nimitettiin KKO:n esityksessä asianajaja Ari Kantor, puhuttiin julkisuudessa paljon siitä, että se, mitä KKO välttämättä tarvitsisi lisää, on juuri ihmisoikeusjuridiikan osaaminen. Tähän viitattiin myös kolmen oikeusneuvoksen yheisessä äänestyslausumassa. Nyt kuitenkin etusija annettiin, ei suinkaan ihmisoikeusosaamiselle, vaan EU-oikeuden tuntemukselle. KKO:ssa istuu kuitenkin jo entuudestaan yksi jäsen, joka on rekrytoitu mainitulla perusteella, nimittäin oikeusneuvos Gustav Bygglin.

14. Mitä mahtanevat tuumia ne reilut 20 lakimiestä, jotka tälläkin kerralla jättivät paperinsa sisään varmaankin siinä hyvässä uskossa, että valintamenettely on reilu ja avoin? Nyt he saavat käteensä KKO:n pikapäätöksen, jossa itse asiassa voisi lukea, että " sorry, me olimme päättäneet esittää tällä kerralla jäsenen virkaan EU-oikeuden osaajaa, joten valinta ei nyt, ikävä kyllä, kohdistunut eikä edes voinut kohdistua Teihin."

15. "Pelin politiikkaa", huudahti Veikko Vennamo aikoinaan. Tässä olisi nyt malliesimerkki Pelin nimityspolitiikasta. Miten tällaisesta hämäräperäisestä ja täydellisen sisäänlämpiävästä, oikeusvaltion arvoille sopimattomasta ylimpien tuomareiden rekrytointimenettelystä voitaisiin päästä eroon? Sillä emme kai me, Herra paratkoon, suostu sietämään ja katselemaan tällaista peliä koko loppuikämme ja hamaan tulevaisuuteen asti!

16. Kuten kerroin aiemmin, Ruotsissa ylimpien oikeusasteiden jäsenten rekrytointimenettelyä on järkevöitetty siten, että virkaesityksen tekeminen ja nimitysasian valmistelu on siirretty ylimmiltä tuomioistuimilta erillisen tuomarilautakunnan tehtäväksi. Meilläkin KKO:n ja KHO:n jäsenten virkaesitys olisi annettava tuomarinvalintalautakunnan tehtäväksi ja näistäkin viroista olisi tehtävä hakuvirkoja, jotta kerrotunlainen sumpliminen saataisiin edes vähentymään. Kokonaan sitä ei ilmeisesti saada kuriin, sillä myös tuomarinvalintalautakuntaa johtaa KKO:n presidentti.

17. Edellä mainitusta muutoksesta olisi ainakin se hyvä puoli, että ylimpien tuomareiden rekrytointimenettely edes näyttäisi hieman siltä, miltä sen pitäisi oikeusvaltiossa näyttääkin.

18. Mutta älkääpä nyt, hyvät oikeusneuvoksen viran hakijat, kuitenkaan vallan masentuko ja luopuko toivosta kokonaan! Olen nimittäin saanut kuulla, luotettavalta taholta sitä paitsi, että KKO:ssa julistetaan taas kohtapuolin haettavaksi uusi avoimeksi tuleva jäsenen virka, ehkä jo tässä kuussa. Silloin taas kaikki kynnelle kykenevät joukolla toivorikkaina papereitaan sisään jättämään!

PS

Mitä minä oikeastaan "kostun", kun kirjoittelen näistä virkanimitysasioista?

No, ainakin tässä tapauksessa kostuin kahden tähden Jaloviinapullon. Voitin näet toissa päivänä lyödyn vedon ennustamalla, että KKO esittää virkaan juuri Tuula Pynnää.

575. Kenestä keskustan uusi puheenjohtaja?

Politiikan ohella retro on muotia taiteessa. Buranovski babuśki esittää udmurtinkielellä myös Beatlesia ja Deep Purplea

1. Merkittävät virkanimitykset samoin kuin poliittiset nimitysasiat ovat usein kiperiä kysymyksiä. Eilen kerroin korkeimman oikeuden uuden jäsenen valintapulmista. Eilisen Palmusunnuntain ja aprillipäivän illansuussa pulpahti esiin uusi ongelmallinen tilanne, kun keskustan puheenjohtaja Mari Kiviniemi marssi keltaisissaan TV1:n uutistudioon ja ilmoitti saaneensa tarpeeksi puolueen johtamisesta.

2. Tämä ei ollut mitään aprillipilaa, vaikka ensin niin arveltiin. Kivinimi oli tiukkana ja marssi tämän jälkeen vielä Maikkarin studioon ja lateli saman synkeän uutisen: Hän ei ole käytettävissä, kun keskusta valitsee puheenjohtajaa ensi kesäkuun puoluekokouksessa Rovaniemellä. No, pitäähän tämä nyt sitten jo varmaankin uskoa! Mistä moinen tarpeeksi saamisen puuska? Tätä kaikki porukalla aprikoimaan mediassa, josta yhden siivun muodostaa sosiaalinen media.

3. Sitä on nyt liikkeellä! Näin voitaisiin huudahtaa, sillä vain 2-3 päivää aiemmin myös Rkp:n puheenjohtaja, puolustusministeri Stefan Wallin ilmoitti eroavansa puheenjohtajan paikalta. Wallin kertoi, että hän oli päättänyt jo viime jouluna, että luopuu puheenjohtajuudesta ja että hän oli alun perinkin luvannut olla puheenjohtajana vain kuusi vuotta.

4. Stefan Wallinin selitys muistuttaa Matti Vanhasen eroilmoitusta, sillä Mattikin taisi sanoa, että oli tehnyt päätökse luopua keskustan puheenjohtajuudesta jo paljon aikaisemmin. Vahasen todellinen syy eroon oli toki vaalirahajupakan käänteissä ja Nuorisosäätiön asiassa ja Wallinin taas hänen saamansa pyyhkeet Dtagsvik-jupakassa. Jollei Wallin olisi jäänyt kiinni valehtelusta Dragsvik-tapauksessa, hän olisi hyvin todennäköisesti ilmoittanut, että hän jatkaakin vielä ainakin yhden kaksivuotiskauden puolueensa puheenjohtajana. RKP:n raharikkaat vaalirahoittajat ovat luultavasti kehottaneet Wallinia vetämään johtopäätöksensä onnettomasta Dragsvik-episodista.

5. Olisiko Wallinin ja Kiviniemen eroilla jotakin tekemistä keskenään ja oliko Kiviniemen eroilmoitukseen kuitenkin henkilökohtaisia syitä? Tämän asian selvittämisen jätämme seurapiiritoimittajien harteille, varmaan Rita Tainola meille kohta kertoo, mistä oikein oli kysymys. Pahus, kun en huomannut eilen tv-kuvasta syynätä, oliko Marilla sormus sormessaan!

6. Mari Kiviniemi sanoi, että hänen erolleen on kaksi syytä: vastuun ottaminen viime vuoden huhtikuun eduskuntavaalien huonosta tuloksesta ja eilen julkistettu gallup-kyselyn tulos. Galluppien mukaan keskustan kannatus oli hiipunut peräti yhden (1,0) prosenttiyksikön edellisen mittauksen tuloksesta.

7. Jälkimmäiseen selitykseen nyt ei usko Erkkikään, sillä mahtuuhan yhden prosenttiyksikön kannatuksen lasku gallupissa kirkkaasti virhemarginaaliin. Tämän toi esiin mm. kepun vanha-isäntä nro 2 eli siis Seppo Kääriäinen, joka peräsi Kiviniemeltä tarkempia perusteita eroilmoitukselleen.

8. Mitä taas ensiksi mainittuun perusteeseen tulee, niin toki puolueenpuheenjohtaja on ensi sijassa vastuussa puolueen vaaleissa kärsimästä rökäletappiosta. Täytyy muistaa, että eduskuntavaalit ovat nykyään myös pääministerivaalit ja Mari Kiviniemi lähti viime vaaleihin paalupaikalta eli istuvana pääministerinä. Kiviniemellä oli siis kisassa oikein hyvät asemat. Toisaalta kepun tappiota osattiin toki odottaa, koska puolue oli edellisen puheenjohtajansa ja pääministerinsä Matti Vanhasen johdolla möhlinyt ja ryvettynyt oikein kunnalla vaalirahasotkuissa ja Vanhasen Nuorisosäätiöön olleiden hämärien kytkösten takia.

9. Mari Kiviniemi otti varmaan pohojalaiseen tapaansa nokkiinsa Paavo Väyrysen edellisenä päivänä eli lauantaina TV1:n Ykkösaamussa esittämästä arvostelusta. Mutta Paavohan sanoi vain niin kuin asia tietenkin on, että puolueen puheenjohtajalla on vastuu vaalitappiosta. Media kirjoitti laidasta laitaan, että Väyrynen "syytti" Kiviniemeä vaikka mistä. Mutta kun kuuntelin Väyrysen sanomaa lauantai-aamuna "herkällä korvalla" - politiikassa ei näet riitä pelkästään "tarkalla korvalla" kuuntelu - saatoin panna merkille, että Paavo ei käyttänyt syyttää -sanaa tai sen johdannaista ("minä syytän") kertaakaan. Turha siis Kiviniemen tai muiden kepulaisten taikka median on syyttää Paavoa syyttämisestä.

10. Mari Kiviniemi sanoi olleensa pettynyt, kun keskustan kannatusluvut eivät lähteneetkään nousuun, vaikka hänen mielestään (hänen johtamansa) oppositiopolitiikka on ollut viime syksystä lähtien sekä asiasisällön että tyylin ja tavan suhteen hyvin onnistunutta. Mutta ehkä kansa kuitenkin odottaa nyt myös kepulaisilta räväkkäämpää kielenkäyttöä á la Timo Soini?

11. Pitää lisäksi muistaa, että keskustan kannatusluvut olivat viime syksyn pohjanoteerauksesta (n. 12 prosenttia) jo hyvässä nousussa, mutta tämä nousu johtui yksinomaan Paavo Väyrysen tehokkaasta presidentinvaalikampanjasta, ei suinkaan Kiviniemen oppositiopolitiikasta. Sen jälkeen kun presidentinvaalitaisto oli ohitse, keskustan kannatusluvut ovat lähteneet taas pieneen laskuun, kun Väyrysestä ei ole kuultu niin paljon kuin ennen pressanvaaleja.

12. Johtopäätös tästä on siis se, että Paavo Väyrynen saa keskustan kannatuksen kasvuun, Mari Kiviniemi, Mauri Pekkarinen ym. puolestaan laskuun! Kenet siis pitäisi valita puolueen uudeksi puheenjohtajaksi ensi kesäkuussa? Jos järkeä saa käyttää, niin valinnan pitäisi olla edellisen havainnon perusteella melko selkeä. Paavo Väyrynen tuntuu olevan ainoa ehdokas, jonka johdolla keskusta voi saada suuren osan persuihin loikanneita jäseniä ja äänestäjiä takaisin riveihinsä.

13. Mari Kiviniemen äkillinen ja yllättävä eroilmoitus johtuu toki paljolti hänen pohjalaisesta luonteenlaadustaan. Ylipiän sorttinen likka Jalaasjärveltä, jolla on taipumusta ruveta nakkelomahan niskojansa, jos kaikki ei menekään hänen piirustustensa mukahan. Kiviniemen rasitteena myös city-kepulaisuuden leima, jolla ei maaseudun ihmisiä saa helposti puolelleen.

14. Kenestä siis keskustan uusi puheenjohtaja? Vaikea sanoa. Konkarit Väyrynen ja Pekkarinen tuntuisivat olevan Kiviniemen eron jälkeen hienoisessa laskussa, nousussa puolestaan näyttäisi olevan toisen kauden kansanedustaja Tuomo Puumala. Hän on ollut kuitenkin aika näkymätön, ja olisiko tästä kolmekymppisestä miehestä pääministeriksi seuraavien vaalien jälkeen? Tätä on vaikea uskoa. Paula Lehtomäki (-Talvivaara) ei lähde puheenjohtajakisaan, sillä hän näyttää päättäneen kasvattaa kepun jäsenistöä yksinomaan perheensä lapsilukua ahkerasti lisäämällä.

15. Entä sitten kepun oma Ruokolahden Leijona eli Kimmo Tiilikainen? Enpä usko, että tämän hieman pelokaskatseisen kansanedustajan karisma riittää puheenjohtajan tehtävään. Alle kolmekymppinen europarlamentaarikko Riikka Manner olisi räväkkä tyyppi, jonka rasitteena on kuitenkin puheesta ilmenevä selvä savon murre. Väyrynen on Mannerin oppi-isä ja tuutori, joten lähtisikö opetuslapsi taistelemaan oppi-isäänsä vastaan?

16. Mutta ei ikä miestä pahenna, joten kuusvitoset Pekkarinen tai Retro-Paavo Väyrynen voisivat hyvin tulla puheenjohtajana edelleen vallan mainiosti kysymykseen. Kunhan vaan ikätoveri Seppo Kääriäinen ei myös innostuisi lähtemään kisaan mukaan, se voisi olla jo hieman liikaa.

17. Täytyy muistaa, että laajaa Venäjän maata edustaa toukokuun Euroviisuissa pienestä 650 asukkaan Brangurtin kylästä oleva udmurtilaisten mummojen kuoro nimeltään Buranovski babuśki, jonka jäsenten keski-ikä on reilusti päälle 70 vuotta. He esittävät viisuissa laulun Party for Everbody (vapaasti suomennettuna "Joka ikisille avoin puoluekokous"), jonka kertosäe on englantia. Tästä opimme, että myös ns. vanhoilla on menestymisen mahdollisuuksia. Jos näin on asian laita kerran taiteessa, niin miksi ihmeessä tämä ei pitäisi paikkansa myös politiikassa. Väyrynen, Pekkarinen ja Kääriäinen täydennettynä vaikkapa esimerkiksi Juha Miedolla ja Timo Laanisella voisivat politikoinnin ohella perustaa oman poikakuoron ja tehdä keikoilla keskustalaista aatemaailmaa ihmisille lähemmin tunnetuksi.

18. Lopuksi on syytä muistuttaa, että ei vain puolueen puheenjohtajalla, vaan myös puoluesihteerillä on vaikutusta puolueen kannatuslukuihin. Joku kommentaattori sanoi tällä palstalla joskus viime eduskuntavaalien aikaan osuvasti, että aina kun keskustan puoluesihteeri Timo "Pappa" Laaninen ilmestyy telkkariin, keskustan äänimäärä putoaa vähintään viidelläkymmenellä. Tiedä häntä sitten.

19. Mutta panitteko merkille, että heti kun demareiden Mikael Jungner ilmoitti luopuvansa ensi kesänä puoluesihteerin hommasta, Sdp:n kannatus pomppasi gallup-kyselyssä peräti 1,3 prosenttiyksikköä ja demarit nousi kertaheitolla maan toiseksi suurimmaksi puolueeksi! Jos Jungner vielä tekisi puolueelleen sen palveluksen, että ilmoittaisi luopuvansa politiikasta kokonaan, demarit alkaisivat luultavasti hätyytellä tosissaan jopa kokoomuksen kannatuslukuja.

20. Kokoomus tekee tässäkin asiassa viisaasti. Toisin kuin kepussa ja Sdp:ssä, joiden puoluesihteerit Jungner ja Laaninen ovat jatkuvasti telkkarissa ja muissa medioissa selittämässä jotakin negatiivista asiaa, kokoomus pitää oman puoluesihteerinsä Taru Tujusen visusi poissa julkisuudesta. Ilmankos kokoomuksella menee sitten tosi hyvin! Alex Stubb ja Jyrki Katainen kyllä kehuvat kilpaa Taru Tujusta puolueensa "pelinrakentajaksi" ja "sentteriksi", mutta julkisuuteen he eivät Tujusta päästä. Olisiko tässä pientä vinkkiä keskustalle ja demareille?

21. Juuri äsken päättyneessä tiedotustilaisuudessa Mari Kiviniemi korosti, että hänen väistymisensä syy on puolueen epäyhtenäisyys. Hän ei ollut saanut niin vankkaa tukea mitä puheenjohtaja tarvitsisi. - Mutta eikö puolueen yhtenäisyydestä huolehtiminen ole juuri puheenjohtajan velvollisuus?

22. Tästäkin nyt näkee hyvin, miten Mari Kiviniemi on todella suutahtanut erityisesti Paavo Väyrysen arvostelusta ja siitä, että hänet rohjettiin haastaa vanhojen konkareiden toimesta puheenjohtajakisaan. Kiviniemi sanoi olevansa "erityisen huolestunut" puolueen tilasta. Myös Paavo Väyrynen kertoi saman asian lauantaina, eli myös hän on erittäin huolestunut puolueen tilasta.

23. Mainittu "huolestuneisuus" on aiheuttanut kaksi aivan erilaista reaktiota. Huolestunut Kiviniemi lyö hanskat tiskiin, jättää puolueen ikään kuin tuuliajolle ja pakenee vastuutaan. Huolestunut Paavo Väyrynen taas päin vastoin pyrkii puolueen johtoon, jotta mainittu "huolestuttava tilanne" saataisiin korjatuksi ja puolue uuteen nousuun. Minusta Väyrynen toimii vastuullisesti.

24. Mari Kiviniemi toivoo uudelta puheenjohtajalta pitkäjännitteisyyttä ja sitä, että tämä olisi pari vaalikautta puheenjohtajana. Tässäkin suhteessa Kiviniemi itse toimii aivan toisin, sillä hänellehän riitti vain puoli vaalikautta eli kaksi vuotta puheenjohtajana.

574. Kenestä KKO:n uusi oikeusneuvos?

1. Näin aprillipäivän ja aurinkoisen kauniin pyhäpäivän kunniaksi on syytä suunnata katseet hieman ikävistä kysymyksistä valoisampiin asioihin. Mikä olisikaan aprillipäivänä hupaisampaa kuin pohtia, kenestä leivotaan uusi KKO:n jäsen eli oikeusneuvos! Tällä blogilla alkaa olla kyseisen virantäytön suhteen jo perinteitä, sillä olen seurannut aiemmin kolmen avoinna olleen oikeusneuvoksen viran täyttöä. Alustavasti olen pohtinut nyt esillä olevan jäsenen rekrytointia jo viime viikolla (blogi 565/26.3.2012).

2. Korkeimman oikeuden kirjaamosta minulle ystävällisesti toimitetusta listasta ilmenee, ketkä ovat ilmoittautuneet halukkaiksi oikeusneuvoksen virkaan. Olen poiminut Lakimiesmatrikkelista kunkin hakijan iän ja nykyisen työpaikan tai ammattinimikkeen. Lista, joka on tehty ilmoitusten saapumisjärjestyksessä, on tämän näköinen:

- Pärnänen Pekka, hovioikeudenneuvos, 54

- Metsälä Anne, merkonomi, ei tiet.

- Jalanko Risto, hovioikeudenneuvos, 60

- Mähönen Jukka, professori (kauppaoikeus), 48

- Heiskanen Jussi, hovioikeudenneuvos, 51

- Niemi Matti Ilmari, professori (esineoikeus), 54

- Pynnä Tuula, hallintoneuvos (KHO), 53

- Leppänen Tatu, käräjätuomari, 43

- Kyllönen Ari, hovioikeudenneuvos, 54

- Ollila Riitta, yliopistonlehtori, 55

- Huovila Mika, hovioikeudenlaamanni, 53

- Välimaa Asko, apulaisosastopäällikkö (OM), 49

- Rehn Olof, asianajaja, 50

- NN (ei halua nimeään julk.), os.pääll., 45

- Matikkala Jussi Pekka, lainsäädäntöneuvos (OM), 45

- Fredman Markku, asianajaja, 51

- Ekblom-Wörlund Anne, markkinaoikeustuomari, 53

- Sepponen Matti, esittelijäneuvos (KKO), 61

- Siltala Raimo, professori (yl. oikeustiede), 51

- Ketola Jukka, hovioikeudenneuvos, 61

- Harenko Kristiina, esittelijäneuvos (KKO), asianajaja, 51

- Littunen Jarmo, os.pääll.(OM), 55

- Markkula Markku, maanmittausneuvos, 53

- Puumalainen Mikko, apulaisoikeuskansleri, 51

- Vesanen Kari, esittelijäneuvos (KKO), 53

3. Oikeusneuvoksen virka kiinnostaa, sillä tälläkin kerralla virkaan ilmoittautui yhteensä 24 lakimiestä ja päälle vielä yksi ilmeisesti merkonomi. Oikeustieteen tohtoreita joukossa on seitsemän eli Mähönen, Niemi, Leppänen, Ollila, Huovila, Matikkala ja Siltala.

4. Kaikki KKO:n jäsenistössä nykyisin olevat ammatit eli ns. kiintiöt ovat hakijoiden joukossa nytkin hyvin edustettuna. On hovioikeustuomareita, käräjätuomareita, yliopistoihmisiä, asianajajia, lainvalmistelijoita, KKO:n esittelijöitä jne. Naisia on yllättävän vähän eli juristeista vain neljä.

5. Mikä kiintiö tai pikemminkin erityisosaamisen lohko voisi tällä kerralla olla rekrytoinnin kohteena? Tätä on mahdotonta ennustaa, sillä kuten olen kertonut, KKO ei asianomaisessa kuulutuksessa millään tavalla ilmoita tai ennakoi, minkälaista erityisosaamista KKO:een olisi kullakin hakukierroksella tarpeen saada. Spekulaatioita voidaan esittää, mutta usein KKO yllättää kaikki ja esittää uudeksi jäseneksi sellaista hakijaa/ilmoittautujaa, jota juuri kukaan ei ole osannut ennustaa.

6. Kun ensi heinäkuun alusta eläkkeelle siirtyvä oikeusneuvos Mikko Tulokas on entinen asianajaja ja yliopistotutkija, joten voisi kenties olettaa, että nämä lakimiesammatit olisivat tällä kerralla vahvoilla. Tulokas on siviilioikeuden tuntija, joten tämä voisi merkitä sitä, että myös nyt nimitettäväksi esitettävä uusi jäsen voisi olla erikoistunut nimenomaan siviilioikeuteen. Tällä perusteella vahvoilla voisivat olla esimerkiksi Jukka Mähönen, Matti Niemi, Kristiina Harenko ja Olof Rehn.

7. Toisaalta pitänee ottaa huomioon, että viime rekrytointikerralla KKO halusi jäsenekseen nimenomaan asianajajan ja erityisesti riitajuttujen käsittelyihin erikoistuneen asianajajan eli Ari Kantorin. Tämä merkitsisi sitä, että tällä kierroksella valinta ei välttämättä kohdistu asianajajaan eikä ainakaan siviilijuttujen ajamiseen erikoistuneeseen asianajajaan.

8. Viime kerralla eli runsaat kaksi vuotta sitten Ari Kantorin valintaa vastaan polemisoitiin julkisuudessa sillä, että KKO:ssa oli jo entuudestaan ainakin kolme riita-asioihin erikoistunutta entistä advokaattia ja että KKO:een olisi tarvittu nimenomaan ihmisoikeuksiin hyvin perehtynyt lakimies. Jos tällainen tarve on edelleen olemassa, olisi Markku Fredman luultavasti vahvoilla, sillä hän sai jo viime kerralla KKO:n täysistunnon äänestyksessä kolmen jäsenen kannatuksen.

9. Viime kerralla Mika Huovila sai kaksi puoltoääntä, joten voitaisiin ajatella, että tällä kiekalla voisi olla hyvin myös Huovilan vuoro. Huovila on entinen käräjätuomari ja hän on ollut 3-4 vuotta KKO:n "silmälläpidon" ja tarkkailun alla eli esittelijäneuvoksen virassa ennen siirtymistään Vaasan hovioikeuden laamannin virkaan. Virkaan ilmoittautuneista hovioikeustuomareista Huovila on joka tapauksessa ansioitunein. Käräjätuomareiden ykkönen lienee OTT ja dosentti Tatu Leppänen (43), jolla on pitkäaikainen kokemus myös OM:n lainsäädäntöneuvoksena.

10. Yliopistotutkijoista vahvimmilla olisi ilmeisesti yhtiöoikeuden tuntija Jukka Mähönen ja lainvalmistelijoista puolestaan Asko Välimaa. Olisi yllätys, jos valinta kohdistuisi KKO:n omiin esittelijöihin; henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että KKO:n esittelijöitä ei tulisi ylipäätään nimittää jäsenen virkaan, vaan heidän tulisi hankkia kokemusta talon ulkopuolelta.

11. Ihmisoikeusasiantuntijoita ovat Fredmanin lisäksi Mikko Puumalainen ja Riitta Ollila ja rikosoikeuden osaajia puolestaan Jussi Matikkala ja Jarmo Littunen, prosessualisteja taas Leppänen, Huovila, Välimaa ja Fredman.

12. Mutta olisiko tällä nimityskierroksella naisjuristin vuoro? KKO:n jäsenistä on nykyisin kuusi naista ja 13 miestä, joten pientä tasapainottamista kenties tarvittaisiin. Naispuolisista hakijoista ylivoimainen taitaa olla hallintoneuvos Tuula Pynnä, joka on istunut KHO:n jäsenenä jo 5-6 vuotta. Hän on EU-oikeuden erityisasiantuntija ja toiminut UM:n EY-tuomioistuinyksikössä kymmenisen vuotta. Lisäksi Pynnä on ollut aiemmin 10 vuotta käräjätuomarina. EU-oikeuden tuntemus ei tosin ole KKO:ssa yhtä tärkeässä asemassa kuin KHO:ssa, jossa joudutaan soveltamaan EU-oikeutta hyvin usein, KKO sen sijaan aika harvoin. KKO:ssa puolestaan ihmisoikeuksien soveltaminen on lähes jokapäiväistä leipää.

13. On mahdollista, että KKO:n "sisäpiiri" on jo valinnut oikeusneuvoksen virkaan esitettävän hakijan. Kuten olen kertonut, KKO:ssa on tapana "vinkata" sopiviksi katsotuille ehdokkaille hakemaan jäsenen virkaa. Tämä on merkinnyt usein samalla automaattisesti sitä, että "vinkin" saanut juristi on myös saanut nimityksen. Näin juuri tapahtui viime kierroksella, jolloin nimityksen saanut asianajaja Ari Kantor sai vinkin ilmoittautua virkaan juuri KKO:n sisältä. Asiallisesti oikeusneuvoksen virantäytössä onkin siis kysymys kutsumenettelystä, vaikka näennäisesti virkaan voivatkin ilmoittautua "kaikki halukkaat."

14. Voidaan siis lähteä siitä, että tälläkin kerralla KKO tulee esittämään jäsenen virkaan sitä lakimiestä, jolle se on antanut vinkin eli eräänlaisen kehotuksen ilmoittautua virkaan. Kuka tämä voisi sitten olla? Tätä ei tiedetä. Mutta jos valistunut arvaus sallitaan, niin veikkaisin, että vinkin on saanut hallintoneuvos Tuula Pynnä.

15. Tuula Pynnä on toki virkaan vahvoilla ilman vinkkaustakin. Hän edustaa sellaista EU-oikeuden erityisosaamista, jota KKO:n nykyisessä kokoonpanossa ei juuri ole, hän on nainen ja hänellä on 10 vuoden kokemus myös yleisestä lainkäytöstä käräjätuomarina. Lisäksi hän on toiminut toisen ylimmän oikeusasteen eli KHO:n jäsenenä reilut viisi vuotta.

16. Muita vahvoja nimiä hakuprosessissa voisivat olla Mika Huovila, Markku Fredman, Tatu Leppänen ja Asko Välimaa.

17. Tämän kaiken kirjoitettuaan palsturi ponkaisee ulos häikäisevään auringonpaisteeseen ja ladulle. Hankikantoa on vielä jäljellä.