Kuva ei esitä KKO:ta...ainakaan fyysisesti...1. Nikita Fouganthine, ent. Juha Valjakkala, oli onnekas saadessaan korkeimmalta oikeudelta (KKO) valitusluvan ehdonalaiseen vapauteen päästämistä koskevassa asiassa. KKO nimittäin myöntää rikosasioissa valitusluvan vain noin viidessä prosentissa kaikista lupahakemuksista. Valjakkala tuomittiin vuonna 1989 Ruotsin Åmselessä tehdystä kolmesta murhasta elinkaudeksi vankeuteen.
2. KKO on 17.12.2008 kumonnut Helsingin hovioikeuden päätöksen, jolla Nikita Fouganthinen pääsy ehdonalaiseen vapauteen peruttiin hänen valvotun koevapautensa tekemiensä uusien rikosten takia (KKO 2008:110)
3. KKO:ssa oli kysymys F:n valvotussa koevapaudessa tekemien rikosten merkityksestä harkittaessa ehdonalaisen vapautumisen edellytyksiä uudelleen. F. oli viime toukokuussa syyllistynyt viiteen rikokseen, josta hänet on tuomittu 60 päivän ehdottomaan vankeusrangaistukseen. KKO katsoi, että vaikka F. oli koevapautensa aikana tekemillään rikoksilla aiheuttanut vaaraa, hänen koevapautensa aikana tekemänsä "uudet rikokset olivat hänen elinkautiseen vankeuteen johtaneisiin rikoksiin verrattuina erilaatuisia ja lievemmin rangaistavia." Niiden ei KKO:n mielestä voitu katsoa osoittavan sellaista ilmeistä vaaraa, että F. vapauduttuaan syyllistyisi henkeä, terveyttä tai vapautta törkeästi loukkaavaan rikokseen. Lisäksi vapauttamista puolsi F:n elinkautisen vankeuden täytäntöönpanon jo pitkään jatkunut kesto.
4. KKO oli siis tässä tulevan lainkäytön ohjaamiseksi tarkoitetussa ennakkopäätöksessään ollut sitä mieltä, että mitä vakavampaan rikokseen tuomittu on aiemmin syyllistynyt, sitä helläkätisemmin tai anteeksiantavammin on arvioitava hänen uusia rikoksiaan, jotka hän on tehnyt valvotussa koevapaudessa. Laissa tosin sanotaan, että koevapaus menetetään ja vangin pääsy ehdonalaiseen vapauteen peruutetaan yleensä jo silloin, jos vanki koevapaudessa syyllistyy uuteen rikokseen, josta hänet tuomitaan ehdottomaan vankeusrangaistukseen. Tässä tapauksessa F. oli ehtinyt syyllistyä yhden vuorokauden aikana jo (vai pitäisikö sanoa "vain") viiteen liikennerikokseen. Mihin F. olisikaan ehtinyt, ellei olisi joutunut verekseltään kiinni noista KKO:n mielestä "ei vakavista" rikoksista! Mihin KKO:lta unohtui kannanotto F:n niihin rikoksiin eli kolmeen murhaan, joista hänet oli aikanaan tuomittu elinkaudeksi vankeuteen?
5. KKO tuskin lienee tarkoittanut sitä, että on aivan ok tehdä rikoksia, jos sitä ennen on jo sattunut tekemään vielä vakavampia rikoksia. Mutta tällä tavalla KKO:n päätöstä on jo ehditty tulkita lehtien keskustelusivustoilla. KKO on laatinut päätöksestään tiedotteen, mutta se on hyvin niukka ja suurelle yleisölle jokseenkin mitäänsanomaton.
6. KKO:n päätös, jonka mukaan F. on päästettävä ehdonalaiseen vapauteen jo 2.2.2009, näyttää yllättäneen myös Rikosseuraamusviraston. Mainittu ajankohta tarkoittaa käytännössä sitä, että rikosseuraamusvirasto ei ehdi puolentoista kuukauden aikana valmistella F:n valvottua koevapautta, kuten viraston pääjohtaja Esa Vesterbacka on julkisuudessa todennut.
7. Vesterbackan mukaan valvotun koevapauden valmistelu kestää normaalisti useita kuukausia. Nikita Fouganthine pääsee siis 2.2.2009 vankilasta suoraan ehdonalaiseen vapauteen. KKO:n oikeusneuvokset ovat luultavasti ajatelleet jotenkin tähän tapaan: "No, tehdäänpä nyt näin, niin silloin ei ole ainakaan pitäisi olla sitä vaaraa, että F. ehtisi taas syyllistyä valvotussa koevapaudessa uuteen tai uusiin rikoksiin, emmekä me KKO:ssa ole vaarassa menettää tuon takia kasvojamme."
8. Nähtäväksi jää, osoittautuuko KKO:n päätös ja prognoosi siitä, ettei F:n vapauttamisesta tule aiheutumaan vaaraa kenenkään hengelle, terveydelle tai vapaudelle, oikeaksi. Toivotaan ainakin niin!
9 kommenttia:
Kumma juttu, ettei elinkautisvankia vapautettaessa tehdä mielentilatutkimuksia. Ja miksi ylipäänsä on elinkautinen, jos se on todellisuudessa 25 vuotta.
JV: "No, tehdäänpä nyt näin, niin silloin ei ole ainakaan pitäisi olla sitä vaaraa, että F. ehtisi taas syyllistyä valvotussa koevapaudessa uuteen tai uusiin rikoksiin, emmekä me KKO:ssa ole vaarassa menettää tuon takia kasvojamme."
- - -
On se korkki näppärä:)
Luotan hra Nikita Fuukaan. Nimittäin siinä, että tekee uusia rikoksia ja saa KKO näppäryyden näyttämään typerältä ja harkitsemattomalta hyväuskoisuudelta.
Mutta tärkeintä ei ole KKO "arvovaltakysymys. Vaan se kuka kärsii ja miten sen ratkaisusta.
En usko, että KKO kantaa vastuutaan asiasta.
Samanlaatuisia tilanteita tulee käräjäoikeuksissa vastaan tavan takaa. Syyttäjä vaatii pitkän rikosrekisterin omaavan vangittavaksi uusien syytteessä olevien rikosten vuoksi rikosten jatkamisvaaran vuoksi.
Ja aina löytyy tuomari, joka uskoo hyvää ja vakuutteluita syytetyn/ tuomitun uudesta elämästä.
Mutta joku maksaa ja kärsii lähes aina!
Ei nyt kannata maalailla piruja seinille, voihan olla, että N.F. käyttäytyy ehdonalaisessa, joka päättyy näillä näkymillä kolmen vuoden kuluttua eli 2.2.2012, ihan kunnollisesti. Jos syyllistyy uuteen rikokseen, on vaarassa menettää ehdonalaisen vapautensa.
Yllättävää KKO:n päätöksessä on mielestäni mm. se, että uutta valvottua koevapautta ei ennen 2.2.2009 ehditä ilmeisesti valmistella eikä toteuttaa. Koska N.F. syyllistyi edellisen valvotun koeaikana uusiin rikoksiin, olisi ollut johdonmukaista, että häntä ei olisi päästetty nytkään ehdonalaiseen ilman uutta ja, mikäli mahdollista, vielä tehostetumpaa valvottua koevapautta. Mutta KKO näyttäisi olleen sitä mieltä, että toista kertaa valvottua koevapautta ei ole syytä järjestää lainkaan! KKO:ssa on varmaankin oltu tietoisia siitä, että valvotun koevapauden valmistelu ottaa aikaa, kuten Rikosseuraamusviraston johtaja Esa Vesterbacka kertoi KKO:n päätöksen jälkeen.
KKO ei perustellut, miksi N.F:n vapauttamispäiväksi määrättiin juuri 2.2.2009, joka on mm. Aamun nimipäivä. No, onhan tuo päivä sopiva ainakin sikäli, että tuolloin "lusimisaamut" vankilassa loppuvat Nikitalta!
Aamujen aamua! Näin toivotti aikoinaan jo Niilo Tarvajärvi radiossa.
"Ei maalailla piruja seinille, voihan olla, että N.F. käyttäytyy ehdonalaisessa - - ihan kunnollisesti. - -".
- - -
Ei tarvinnut kauan odotella, että löytyi se hyväuskoinen tuomari.
Ammattipiireissä niitä kutsutaan hoopoiksi puheejohtajiksi ja nauretaan makeasti heidän "perusteluilleen," olivat ne sitten pro tai kontra.
Harkitsemisvirheistään he eivät kanna vastuuta toisin kuin vaikkapa se onneton komisario Kauhajoelta.
Piru ei ole missään seinällä tai korvien välissä. Siinä se (NF) seisoo edessä ja odottaa vapaaksi laskemista.
KKO:n mielestä NF lienee parantunut.
Tai yhdenvertainen kohtelu edellyttää hänen päästämistään vapaaksi. Melkoinen pakohistoria kuitenkin on. Ja mihin hän vapautuu?
Tämähän se on. Laitetaan ongelma kiven sisään ja odotetaan, että se katoaisi. Ei katoa. On kai siinä jotakin kehitysvammaa, että tappaa voidakseen pitää varastamansa polkupyörän. Vaikea kuvitella, että ongelmanratkaisukyky olisi kehittynyt. Millään ei ole väliä -tyylinen pakomatka viimeksi tukee ajatusta kehittymättömyydestä. Valtion majoitus lomamahdollisuuksin olisi kai paras vaihtoehto. Julmaa?, mutta näin.
N.F. ei varmaan näe sitä niin, mutta aika monessa maailman maassa hänet olisi jo teloitettu 15 v. sitten.
Suomessa rikoslaki ja oikeuskäytäntö ovat sangen ymmärtäväisiä kovia rikollisia kohtaan.
Hyvä vai huono en tiedä.
Kuolemanrangaistus ei ole missään nimessä hyväksyttävä rangaistuslaji!
Suomessa ainakin törkeistä huumausainerikoksista tuomitaan ankaria rangaistuksia, ja eikös juuri eilen Turun käräjäoikeus tuominnut Suomen Pankin Turun konttorin rahankuljetusryöstöön ja rahankuljetusauton ryöstön yritykseen Liedossa syyllistyneet henkilöt, mm. kuusi ruotsalaismiestä ankariin rangaistuksiin, jotka vaihtelevat 9,5 vuodeta 5.5 vuoteen vankeutta.
Liedon tapauksen osalta riidellään varmaankin aina KKO:ta myöten siitä, oliko kyseessä lain mukaan edes ryöstön yritys, vai ainoastaan valmistelu, joka ei (vielä) ole Suomessa rangaistava teko.
Joissakin niissä maissa, joissa törkeästä ryöstä voi saada kuolemantuomion, tuomitaan ihmisiä pitkiin vankeusrangaistuksiin myös poliittisten mielipiteittensä vuoksi. Näin esimerkiksi Kiinassa. Tällä viikolla kiinalaiselle ihmisoikeusaktivistillei Hu Jianille myönnettiin Euroopan parlamentin vuosittain myöntämä Saharov-mielipiteenvapauspalkinto.
Hu Jian istuu parhaillaan Kiinan viranomaisten ja tuomioistuimen hänelle tuomitsemaa yli kolmen vuoden vankeusrangaistusta "kumouksellisesta toiminnasta." Kyse oli siitä, että Hu Jian esitti julkisesti kritiikkiä Kiinan hallituksen ihmisoikeusloukkauksista. Jo ennen tuomiotaan Hu Jian oli joutunut viettämään pitkiä aikoja kotiarestissa, ja kotiarestissa ovat parhaillaan myös hänen vaimonsa ja pieni tyttärensä.
Kuolemantuomio olisi murha. Mutta ne, jotka hän tappoi, olisivat voineet surmata hänet itseään puolustaakseen. Koska polkupyörävaras ei yleisten kokemussääntöjen mukaan yritä surmata kiinniottajiaan, heidät olisi todennäköisesti tuomittu taposta.
Yleiset kokemussäännöt eivät oikein päde tällaisissa tapauksissa. Mahdollisuus uuteen rikokseen ei riitä pitämään ihmistä vankeudessa. Pitäisi olla selvitystä uusimisen todennäköisyydestä. Pasanenkin tappoi 14 vuoden vapauden jälkeen, tosin päihtyneenä. Liekö joku tutkinut henkirikosten uusimisriskiä. Väkivaltarikoksissa ennuste lienee yleensä huono.
Lähetä kommentti