Tässäkin pysäköinti näyttää menneen metsään...1. Yksityinen pysäköinninvalvonta on vihdoin herättänyt kiinnostusta myös kansanedustajien keskuudessa. Lähes 40 kansanedustaja eri puolueista on jättänyt 10.12. eduskunnalle lakialoitteen, jossa ehdotetaan pysäköintivirhemaksusta annetun lain (PVML) 3 §:n muuttamista (LA 132/2008 vp). Lakialoitteen ensimmäinen allekirjoittaja ja siis tavallaan idean isä on kokoomuksen kansanedustaja Juha Hakola. Hakola on siviiliammatiltaan poliisi (komisario). Aloitteen allekirjoittajien joukossa myös pari kolme muuta poliisimiestä, mm. Raimo Vistbacka (ps) ja Petri Salo (kok).
2. Aloitteen allekirjoittaneita kansanedustajia on laidasta laitaan eli Juha Miedosta (kesk) Jarkko Laaksoon (vas). Yhtään vihreiden kansanedustajaa ei löydy allekirjoittajien joukosta, arvatenkin siksi, että kysymys yksityisen pysäköinninvalvonnan järjestämisestä ja sitä koskevan lain valmistelusta kuuluu oikeusministeri Tuija Braxille (vihr). Myöskään RKP:nedustajia ei ole mukana, johtuisiko tämä siitä, että Suomen johtava parkkifirma ParkCom kuuluu ruotsalaiseen konserniin?
3. Kyseinen lakialoite on, kuten lakialoitteen useimmiten, hyvin niukasti perusteltu. Lakialoitteiden tarkoituksena on yleensäkin lähinnä vain herättää yleisön huomiota. Aloitteita tehtailevat useimmiten sellaiset kansanedustajat, jotka eivät muutoin oikein tahdo saada ääntään eduskunnassa kuuluviin. Tarkoituksena on varsinkin istuntokausien lopussa ikään kuin näyttää äänestäjilleen, että "kyllä, minäkin olen täällä parlamentissa ja olen saanut jotain aikaiseksi." Lakialoitteiden kohtalona lienee noin 95 prosenttisesti se, etteivät ne johda mihinkään. Joskus lakialoite kuitenkin saa aikaan vipinää hallituksessa ja asianomaisessa ministeriössä. Nytkin näyttäisi olevan kyse juuri tästä, koska Tuija Braxin (vihr) oikeusministeriö, jolle kysymys yksityisen pysäköinninvalvontaa koskevan lainsäädännön valmistelusta kuuluisi, ei ole vielä kuulemma edes ehtinyt aloittaa valmistelua!
4. Juha Hakolan ym. lakialoite 132/2008 ei koske kuitenkaan yksityisen pysäköinnin valvonnan järjestämistä yleensä eikä siinä itse asiassa ole kyse siitä lainkaan. Kysymys on päin vastoin julkisen pysäköinninvalvonnan tehostamisesta yksityisillä alueilla eli esimerkiksi kauppakeskusten ja taloyhtiöiden parkki-alueilla. Tiedetään, että kunnalliset pysäköinninvalvojat eivät yksinkertaisesti ehdi valvoa pysäköintiä yksityisillä alueilla. Siksi Helsingin seudulle on perustettu yksityisiä pysäköinninvalvontayhtiöitä, jotka ovat tehneet satoja sopimuksia yksityisten taloyhtiöiden, yritysten ja yhteisöjen kanssa.
5. Miten sitten lakialoitteella pyritään tehostamaan kunnallista pysäköinninvalvontaa? Juu, hyvin yksinkertaisella tavalla tietenkin - eihän lakialoitteissa yleensäkään ehditä miettiä asioita mitenkään perusteellisesti ja läpikotaisesti. Nytkin perustelut puuttuvat aloitteesta lähestulkoon kokonaan. Aloitteessa todetaan vain, että kunnallisella pysäköinninvalvojalla tulee olla tarpeellinen määrä apulaisia. Kun näitä apulaisia eli lappuliisoja tai parkkipirkkoja ei ole tarpeeksi, niitä pitää saada jostakin kätevästi lisää. PVML:ssa tai sen nojalla annetussa asetuksessa ei säädetä, kenen toimesta ja järjestyksessä nuo kunnalliset apulaiset otetaan palvelukseen; esimerkiksi Helsingissä valvonta-apulaisen määräyksiä on annettu mm. Helsingin satamalaitoksen työntekijöille kun on kyse kaupungin omistuksessa olevista pysäköintipaikoista ja maa-alueista.
6. Nytpä Hakola ja kumppanit ovat kekanneet, että poliisipiirin päällikkö tai kunnallinen pysäköinninvalvoja voisi antaa valtuutuksen, siis eräänlaisen valtakirjan, tietyille henkilöille ryhtyä sanotunlaiksi "apuvalvojiksi" oman toimensa ohella. Tämä hoituisi aloitteen mukaan siten, että PVML 3 §:ään lisättäisiin seuraavansisältöinen uusi 5 momentti:
Poliisipiirin päällikkö tai hänen sijastaan kunnallinen pysäköinninvalvoja voi valtuuttaa vartiointiliikkeen, kiinteistöhuoltoyhtiön tai jonkun muun vastaavan yrityksen palveluksessa olevan henkilön suorittamaan pysäköintisäännösten valvontaa yksityisillä alueilla ja määräämään rikkomuksista tämän lain mukaisia seuraamuksia. Edellytyksenä on, että pysäköinninvalvontatehtäviä suorittavilla on tarvittava koulutus ja pätevyys valvontatehtäviin ja että yksityisten alueiden pysäköintiä koskevat tieliikennelain (267/1981) 28 §:n 2 momentissa tarkoitetut määräykset on poliisin tai pysäköinninvalvojan toimesta hyväksytty ja tarkastettu ennen valvonnan aloittamista.
7. Siinä koko hoito - näin yksinkertaista se lain säätäminen Hakolan ja kumppanien mielestä näyttäisi olevan! Nyt ei sitten muuta, kun julkistamaan aloite ja saattamaan se kaikkien potentiaalisten äänestäjien kiitolliseen tietoisuuteen. Näin sitä Arkadianmäellä asioita ja saamarin "sakkofirmoja" järjestykseen pannaan - peijooni vieköön!
8. Poliisi määrää ja poliisi valvoo kaikkialla, se olisi lakialoitteen mukaan pelin henki. Mutta kuka maksaa viulut, siitä lakialoite hienotunteisesti vaikenee. Apulaiset voisivat hääriä aloitteen mukaan vain yksityisillä alueilla, mutta pysäköintivirhemaksut kilahtaisivat myös yksityisiltä parkkipaikoilta kerättyinä aina kunnan kassaan. Eikö siis kunta maksa myös apuliisojen ja -pirkkojen palkkoja? Ei, näin tuskin on ajateltu, vaan lähtökohtana lienee, vaikka siitä vaietaan aloitteen perusteluissa tyystin, että "sehän maksaa joka tilaa" -periaate. Jos siis julkista pysäköinninvalvontapalvelua haluava kauppaliike tai taloyhtiö ilmoittaisi tästä toiveestaan poliisille tai pysäköinninvalvojalle, tämä viranomainen määräisi jonkin "valtuutuksen" saaneen apuvalvojan huolehtimaan tietyn yksityisen alueen pysäköinninvalvonnasta ja keräämään parkkisakot kunnan kassaan. Tilaaja siis maksaisi apuvalvojan palkan.
9. Lakialoitteessa ei puututa yksityisen kiinteistön omistajan oikeuteen määrätä TLL 28 §:n nojalla alueensa pysäköinnistä ja niiden ehdoista. Apuvalvojan tilaavan yrityksen tai taloyhtiön tulisi siis edelleen huolehtia pysäköinnin ehdoista ja niitä koskevien kylttien ja opastetaulujen pystyttämisestä; pysäköinninvalvoja kävisi vain tarkastamassa opasteiden ja määräysten asianmukaisuuden.
10. Lakialoitteessa ei puututa millään tavoin nykyisten yksityisten parkkiyhtiöiden toimintaan tai sen laillisuuteen, eikä aloitteen tekijöillä - joiden joukossa on useita tunnettuja oikeistopoliitikkoja (Salolainen, Kanerva, Zyskowicz jne.) - ole luonnollisestikaan ollut kanttia tai edes aihetta siihen puuttuakaan, koska mainittu kysymys on avoin ja menossa juuri korkeimman oikeuden (KKO) ratkaistavaksi. Jos KKO kumoa Helsingin hovioikeuden 20.11. 2008 antaman tuomion - mikä ainakin minusta näyttää varsin todennäköiseltä vaihtoehdolta - tulisivat kunnallinen ja yksityinen pysäköinninvalvonta siten kilpailemaan yksityisten alueiden parkkivalvonnasta.
11. Mutta, mutta. Asiassa näyttäisi olevan yksi tärkeä tekijä, jonka lakialoitteen tekijät ovat kovassa kiireessä ja aloitehuumassa näköjään kokonaan unohtaneet.
Onko kunnallisella pysäköinninvalvonnalla ylipäätään edes oikeutta ja toimivaltaa valvoa yksityisten kiinteistöomistajan alueilla tapahtuvaa pysäköintiä ja määrätä PVML:ssa säädettyjä pysäköintivirhemaksuja?
12. TLL 28 §:n 2 momentin mukaan pysäköinti yksityiselle alueelle ilman kiinteistön omistajan lupaa on kielletty. Pysäköintiä koskevat määräykset yksityisellä alueella on ilmaistava selvästi havaittavalla tavalla (L 27.6.2003/621). - Kiinteistön omistaja siis päättää pysäköintiä koskevista ehdoista ja määräyksistä.
13. Onko siis kunnallisella pysäköinninvalvojalla oikeutta valvoa pysäköintiä yksityisellä alueella? Helsingin hovioikeus otti 20.11. 2008 antamansa tuomion perusteluissa kantaa sanottuun kysymykseen seuraavasti:
Tieliikennelain 28 §:n 2 momentti on säädetty lailla 27.6.2003/621. Muutos on liittynyt järjestyslain säätämiseen ja sitä koskevassa hallituksen esityksessä (HE 20/2002 vp., s. 53) todetaan, että pysäköintiä yksityisellä paikalla ei esityksen mukaan säädellä järjestyslaissa, minkä johdosta asiaa koskevat säännökset on tarpeen ottaa tieliikennelakiin. Järjestyslaki taasen on korvannut kunnalliset järjestyssäännöt, joissa on ollut määräyksiä pysäköintikielloista. Korkein hallinto-oikeus on ratkaisussaan 1996-A-55 katsonut, että pysäköintivirhemaksusta annettua lakia ei ollut rajattu vain tieliikennelaissa säädettyjen pysäköintikieltojen rikkomiseen vaan se oli sovellettavissa myös kunnalliseen järjestyssääntöön perustuvan pysäköintikiellon rikkomistapauksiin
14. Mainittu kappale hovioikeuden tuomion perusteluissa on kuitenkin jäänyt irralliseksi, koska hovioikeus ei ole pohtinut, mikä merkitys sanotulla lausumalla tai KHO:n vuoden 1996 ratkaisulla itse asiassa on hovioikeuden ratkaisemassa velkomusjutussa. Hovioikeus on vain katsonut, että maaomistajan oikeus rangaistusluontoisten seuraamusten määräämiseen edellyttää, että siitä on säädetty laissa. Mutta kuten olen jo edellisissä kirjoituksissani moneen kertaan perustellen osoittanut, valvontamaksun määrääminen ei perustu lakiin vaan yksityisoikeudelliseen sopimukseen, jota ei ole laissa kielletty. Taustalla vain on mainittu TLL 28.2 §, joka antaa valtuudet myös pysäköintimaksusta sopimisen.
15. Minun ajatuksenkulkuni on sellainen, että KHO:n päätös vuonna 1996 perustui nimenomaan siihen - niin kuin KHO:n sanotusta ratkaisusta laaditun finlex-selosteen otsikossa nimenomaan todetaan - että pysäköintivirhemaksusta annettu laki oli tuolloin - siis 1990-luvun alkupuolella - sovellettavissa myös kunnalliseen järjestyssääntöön perustuvan pysäköintikiellon rikkomistapauksiin. "Kun A oli pysäköinyt autonsa piha-alueelle vastoin kunnallisen järjestyssäännön määräyksiä, hänelle voitiin määrätä pysäköintivirhemaksulain mukainen pysäköintivirhemaksu," todetaan KHO:n päätöksen loppukaneettina.
16. "Se oli silloin, mutta nyt", sanotaan laulussa. Miten siis mainittua kysymystä on arvioitava nyt voimassa olevan oikeuden mukaan? Tätä oleellista kysymystä hovioikeus ei ole lainkaan pohtinut. Kuten hovioikeuden tuomiossa todetaan, vuonna 2003 annetulla järjestyslailla kumottiin kaikki kunnalliset järjestyssäännöt. Järjestyslaki (612/2003), joka tuli voimaan 1.10.2003, koskee yleisen järjestyksen ja turvallisuuden edistämistä yleisillä paikoilla. Tällaisina yleisinä paikkoina luetellaan laissa esimerkinomaisesti mm. tiet, kadut, jalkakäytävät, torit, puistot, urheilukentät, yleisön käytössä olevat rakennukset, virastot, toimistot ja ravintolat. Kyse on paikoista, jotka on tarkoitettu yleisesti käytettäviksi tai joita tosiasiallisesti yleisesti käytetään, riippumatta siitä, kuka paikat omistaa. Vaikka luettelossa ei mainita pysäköintialueita, voidaan esimerkiksi yleisessä käytössä olevien kauppaliikkeiden pysäköintialueita pitää järjestyslaissa mainittuina yleisinä paikkoina. Sen sijaan taloyhtiöiden pysäköintialueet saattaisivat olla toisessa asemassa, sillä niitähän ei ole ainakaan tarkoitettu "kovin yleisesti" käytettäväksi, vaan ne on tarkoitettu talon asukkaiden käyttöön.
17. Tämä ei ole kuitenkaan po. suhteessa oleellista, vaan tärkeintä on se, että järjestyslaissa, toisin kuin aiemmin voimassa olleissa kunnallisissa järjestyssäännöissä, ei ole säännöksiä pysäköinnin järjestämisestä eikä pysäköintikielloista em. yleisillä alueilla eikä siis myöskään yksityisten omistamilla maa-alueilla, joita järjestyslain mukaan pidetään yleisinä paikkoina. Järjestyslain säätämisen ja järjestyssääntöjen kumoamisen yhteydessä TLL 28 §:ään otettiin edellä siteerattu säännös, mutta se koskee ainoastaan kiinteistönomistajan oikeutta määrätä alueellaan pysäköimiskielloista ja pysäköinnin ehdoista.
18. KHO:n vuonna 1996 antama päätös on ajalta, jolloin kunnallisissa järjestyssäänöissä oli määräyksiä pysäköintikielloista yleisiksi alueiksi katsotuilla piha-alueilla. KHO on nimenomaisesti perustanut ratkaisunsa kunnallisen pysäköinninvalvojan oikeudesta antaa virhemaksu kunnalliseen järjestyssääntöön. Kun järjestyssäännöt on nyt kumottu eikä lakiin ole otettu vastaavanlaisia säännöksiä, ei KHO:n päätöksellä ole enää prejudikaattiarvoa; KHO:n ratkaisu on vuoden 2003 lainmuutoksen myötä menettänyt merkityksensä.
19. Minusta näyttää aika vahvasti myös siltä, että kunnallisella pysäköinninvalvojalla ei ole tällä hetkellä voimassa olevan lainsäädäntöön perustuvaa toimivaltaa valvoa pysäköintiä yksityisellä alueella eikä oikeutta määrätä pysäköintivirhemaksuja yksityisellä alueella tapahtuvasta pysäköinnistä. Ilmankos kunnalliset pysäköinninvalvojat eivät käytännössä juurikaan ole puuttuneet yksityisillä parkkipaikoilla tapahtuvaan pysäköintiin - heillähän ei ole edes toimivaltaa siihen! Jos näin on niin kuin näyttää, niin silloin tietenkin kansanedustaja Juha Hakolan ja kumppaneiden "joulunalusaloitteelta" saada palkata kunnallisille pysäköinninvalvojille yksityishenkilöitä apulaisiksi valvomaan ja "sakottamaan" autoilijoita yksityisillä parkkipaikoilla putoaa kokonaan pohja pois.
20. En mene vannomaan, että edellä mainittu tulkintani olisi sataprosenttisesti ainoa oikea tulkintavaihtoehto, sillä kuten sanotaan "laki on niin kuin se luetaan". Mutta joka tapauksessa on selvää, että kysymys siitä, onko kunnallisilla pysäköinninvalvojilla laillista toimivaltaa määrätä virhemaksuja yksityisten kiinteistönomistajien mailla tapahtuvasta pysäköinnistä, on erittäin epäselvä. Asia kaipaisi perusteellisen selvityksen, eikä sellaiseen tarjoudu tietenkään mahdollisuutta joulun alla ja kaikessa kiireessä tehdyn lakialoitteen tutkimisen yhteydessä. Kun oikeusministeriö on joka tapauksessa heti ensi vuoden alussa käynnistämässä - vihdoinkin - yksityisten alueiden pysäköintiä ja sen valvontaa koskevan lainsäädännön valmistelua, on sopiva ja oikea paikka selvittää edellä mainittu perustavanlaatuinen ja jopa perustuslaillinen kysymys juuri tuossa yhteydessä.
21. On syytä toivoa, että Helsingin hovioikeuden 20.11.2008 antamasta tuomiosta pyydetään valituslupaa ja valitetaan KKO:lle. Silloin KKO, jonka odotetaan ilman muuta myöntävän valitusluvan, joutunee ottamaan esikysymyksensä kantaa siihen jutun hovioikeudessa hävinneen parkkiyhtiön jo hovioikeudessa esittämään väitteeseen, jonka mukaan kunnallisella pysäköinninvalvojalla ei ehkä olekaan oikeutta määrätä pysäköintivirhemaksua yksityisellä pihamaalla maanomistajan asettamien yksityisoikeudellisten pysäköintiehtojen perusteella. Hovioikeuden kantahan perustui olennaiselta osin juuri siihen, että yksityisellä alueella tapahtuvista pysäköintivirheistä rankaiseminen kuuluu yksinomaan julkista valtaa käyttävän viranomaisen eli siis joko poliisin tai kunnallisen pysäköinninvalvojan tehtäviin.
22. Tuntuu ilmeiseltä, että oikeusministeriö joutuu lainvalmistelutyössään odottamaan, miten KKO tulee sanotun jutun ratkaisemaan. Oikeusministeriö joutuu ottamaan kantaa siihen, sallitaanko yksityinen pysäköinninvalvonta ylipäätään ja onko julkisella pysäköinninvalvonnalla ja yksityisellä valvonnalla kenties rinnakkainen toimivalta yksityisillä maa-alueilla.
23. Jos minulta kysyttäisiin, niin Suomessa olisi järkevää menetellä tässä suhteessa samalla tavalla kuin Ruotsissakin: julkinen pysäköinninvalvonta rajattaisiin valtion ja kunnan alueilla tapahtuvan valvontaan, jolloin yksityisten omistamilla kiinteistöillä tapahtuva pysäköinninvalvonta jäisi yksinomaan yksityisten valvontayritysten tehtäväksi.
24. No niin, tulihan tämäkin asia sitten "reilaan" ja Hakolan ja kumppaneiden "joulunalusaloite" ruodituksi ja aika kevyeksi todetuksi. Mutta kiva aloite sinänsä, ei siinä mitään! Ehkäpä ajatus pysäköinninvalvojien pikkuapulaisista juolahti Hakolan ja kumppaneiden mieleen näinä aikoina kauppoihin, liikkeisiin ja kapakoihin palkattavista ruuhka-apulaisista ja Joulupukin pikkutontuista!
17 kommenttia:
PVML on mielestäni täysin looginen. 28§ kieltää tai antaa mahdollisuuden kieltää pysäköintiä, ja 105§ määrittelee, mitä 28§:n kieltojen rikkomisesta seuraa. Millä tulkinnalla vedät sen johtopäätöksen, että 105§ koskeekin vain kaikkia muita tapauksia kuin yksityisiä alueita?
Edelliseen kommenttiin liittyen, taisin vahingossa viitata PVML:ään vaikka tarkoitin tietysti TLL:n 28§ ja 105§:iä.
Niin, noiden pykälien ja lakien suhteen kannattaa itse kunkin olla tarkkana...
Voihan se noinkin olla, ja kuten sanoin kirjoituksessani, en ole täysin varma, että oma tulkintani olisi ainoa varteenotettava vaihtoehto.
Mutta selvää on, että koko pysäköintivirhemaksulaki (PVML), joka on säädetty jo vuonna 1970, lähtee siitä, että pysäköinnin valvonta ja pysäköintivirhemaksujen määrääminen oli tarkoitettu koskemaan vain ja ainoastaan ns. julkisilla alueilla eli lähinnä katujen varsilla, toreilla yms. alueilla tapahtuvaa pysäköintiä. Tuossa laissa tai sen nojalla annetussa asetuksessa ei ole yhtään mainintaa tai edes sanaa yksityisistä alueista tai pysäköinninvalvonnasta yksityisten omistamilla tai hallitsemilla alueilla. PVML:a ei ole muutettu vuonna 2003 järjestyslain kumoamisen eikä TLL 28 §:ään vuonna 2003 otetun uuden 2 momentin säätämisen yhteydessä, ei myöskään TLL 105 §:n muutosten yhteydessä.TLL on annettu vuonna 1981 ja TLL 105 §:ään on viimeksi muutettu vuonna 2002, siis ennen kuin TLL 28 §:ään otettiin mainittu 2 momentti, jossa säädetään pysäköintikiellosta yksityisellä alueella.
Kyllä kaikki viitta siihen, että yksityiset alueet oli tarkoitus jättää kunnallisen pysäköinninvalvonnan ulkopuolelle, ja käytäntöhän on sittemmin vahvistanut tämän: kunnalliset lappuliisat eivät tiettävästi kuljeskele valvomassa yksityisiä alueita ja he mennevät paikalle, vasta esim. liikkeenomistajan tai -haltijan taikka taloyhtiön edustajan kutsusta. Tässä mielessä kyse olisi siis jonkinlaisesta "asianomistajapysäköintivirheestä."
TLL 28.2 §:n esityöt ovat olemattomat. HE:ssä 20/2002 vp todetaan lakonisesti vain, että "pysäköinnistä yksityiselle alueelle ei ole säädetty järjestyslaissa. minkä vuoksi asiaa koskea sääntely on tarpeen ottaa tieliikennelakiin." Ei tästä ilmene mitään lainsäätäjän "tahtoa", että PVML ulottuisi myös yksityisille alueille.
Asia eli kunnallisen pysäköinninvalvojien toimivalta valvoa pysäköinti yksityisillä alueilla ja antaa pysäköintivirhemaksuja olisi siis tarpeen selvittää perusteellisesti ja ottaa ainakin PVML:iin nimenomaiset säännökset siitä, jos tuota julkista valvontaa yksityisillä alueilla todella pidetään tarpeellisena.
Juha Hakolan ym. lakialoitteessa näyttäisi lähdetyn siitä, että valtuutetuilla valvonta-apulaisilla olisi toimivalta vain yksityisillä alueilla. Mutta olisiko sitten nykyisin toimivilla tehtävään valituilla tai "määrätyillä" valvonta-apulaisilla, jotka siis ovat virkamiehiä, toimivalta nyt ja vastaisuudessakin ainoastaan "ei-yksityisillä" alueilla? Tähän kysymykseen ei ole lakialoitteessa otettu kantaa, mutta ilmeiseltä näyttää, että tällaista työnjakoa aloitteessa on ajateltu.
Lakialoitteessa tarkoitetut "yksityiset" valvonta-apulaiset siis keräisivät kuitenkin virhemaksuja kunnalle. Monikohan yritys, kauppaliike tai taloyhtiö lähtisi tähän hommaan mukaan, jos heidän vielä pitäisi vastata osaltaan näiden apulaisten palkoista?
Kuten sanottu, lakialoite ei puutu millään tavoin nykisin sopimusten perusteella toimivien yksityisten parkkiyhtiöiden asemaan tai toimintaan; se on edelleen sallittua.
Vireillä olevassa oikeusprosessissa on lisäksi ratkaisematta tärkeä kysymys siitä, onko poliisilla ja kunnallisella pysäköinninvalvonnalla ylipäätään lakiin perustuva oikeus ja jos on niin millä edellytyksillä pysäköintivirhemaksun määräämiseen yksityisellä pihamaalla tapahtuvan kiinteistönomistajan tai -haltijan asettamien yksityisoikeudelliseen sopimukseen perustuvien pysäköintiehtojen perusteella. Kysymys odottaa KKO:n ratkaisua Helsingin hovioikeuden 20.11. ratkaisemassa jutussa.
Selvältä näyttäisi - jos minulta kysytään - että vaikka poliisilla ja pysäköinninvalvojilla tällainen oikeus olisikin - tämä ei sulje kiinteistönomistajan oikeutta ajoneuvojen pysäköintiä ja valvontamaksuja koskevien (reaali)sopimusten tekemiseen.
"Lakialoitteessa tarkoitetut "yksityiset" valvonta-apulaiset siis keräisivät kuitenkin virhemaksuja kunnalle. Monikohan yritys, kauppaliike tai taloyhtiö lähtisi tähän hommaan mukaan, jos heidän vielä pitäisi vastata osaltaan näiden apulaisten palkoista?"
Esimerkiksi Securitas Oy on vuonna 2007 kerännyt 88 miljoonan euron liikevaihdon yksityisillä turvallisuuspalveluilla, jotka osaltaan täydentävät poliisin ja osin myös muiden viranomaisten tarjoamia lakisääteisesti ilmaisia palveluita. Näistä palveluista toimeksiantajat ovat enempiä kyselemättä olleet valmiita maksamaan, koska kokevat saavansa niistä lisäarvoa.
On kiistatta selvää, että vartiointiliikkeet torjuvat rikollisuutta ja saattavat kiinni saamiaan rikoksentekijöitä poliisin hellään huomaan. Syyllisten rankaiseminen jää poliisin, syyttäjän ja oikeuslaitoksen tehtäväksi, ja toimeksiantajan osalle jää vain mahdollisten vahingonkorvausten saaminen aiheutuneen vahingon määrän mukaisesti.
Voidaan kysyä, minkä arvoista pysäköinninvalvonta tosiasiassa kiinteistön omistajien mielestä on, jos siitä ei olla valmiita maksamaan mitään. Tyhjän saa pyytämättäkin, sanoo sananlaskukin.
Jyrki Virolainen.
Olet oikeassa, mutta kuinka vaikuttaa nyt?
Suomen suurin Suomalaisomisteinen yksityinen pysäköintivalvontayhtiö on keskeyttänyt toimintansa, toistaiseksi. Käsittääkseni he jatkavat kun hovi myöntää valitusluvan KKO.lle?
Voisitteko Jyrki ottaa kantaa siihen, kenen vastuulla on esimerkiksi pelastustiet ja taloyhtiön piha-alueet, joulunpyhinä?
Kunnalliset työskentelevät virka-aikaan, poliisi ei ennätä/kiinnosta, ja yksityiset valvontayhtiöt ovat joutuneet noitaroviolle?
Minun mielestäni (Olen maallikko) käräjäoikeuden + hovioikeuden tuomarit kantavat virkavastuun, jos tulipaloissa menetetään ihmishenkiä. Varsinkin jos ajoneuvo on estänyt paikalle pääsyn?
Paljonko ihmishengen hinta on?
Kiitos ja jaksamista!
"Ole kiltisti, tontut tarkkailevat ja osittain kirjoittelevatkin palstallesi"...
PS: Voisitko olla yhteydessä ParkPatrol Oy:n ja ParkCom Oy:n edustajiin, käydä keskustelua myös heidän kanssaan syntyneestä tilanteesta?
Ottamatta - tällä kertaa - kantaa yksityisen pysäköinninvalvonnan lainmukaisuuteen voimassa olevan oikeuden kannalta, totean, että mielestäni arvoisien kansanedustajien olisi tullut hakea aloitteeseensa mallia Ruotsinmaalta, mistä maahamme on kaikki hyvä kannettu, aina kristinuskoa myöten.
Sikäläinen laki (Lag (1984:318) om kontrollavgift vid olovlig parkering) sisältää 11 pykälää ja on varsin yksiselitteinen.
Laissa on otettu kantaa yksityisen valvontamaksun määräämisedellytyksiin (ks. erit. pysäköimiskiellon ja -ehtojen ilmoittamista kyltein koskeva 3 §); siihen, mitä "ajoneuvolla" laissa tarkoitetaan (2 §); seuraamusmaksun rahamäärään (4 §); seuraamusmaksun määräytymisperusteisiin (5 §); kieltoon velkoa samanaikaisesti luvattomasta pysäköinnistä ja pysäköintimaksusta (6 §); ajoneuvon kuljettajan ja omistajan solidaariseen vastuuseen seuraamusmaksusta (7 §); seuraamusmaksun velkomisesta (8 §); kanneajasta (9 §); kohtuuttoman seuraamusmaksun kiellosta (10 §); seuraamusmaksun
ja rangaistuksen konkurrenssista (11 §); pysäköinninvalvojien koulutuksesta, josta vastaaminen kuuluu kiinteistönomistajalle (12 §).
Ruotsin laki löytyy muuten osoitteesta https://lagen.nu/1984:318
Toivoa sopii, että oikeusministeri Braxin johtama lainvalmisteluosasto ryhtyy hakemaan esikuvia Ruotsista.
Ja anonyymille: valvonnan taloudellinen kannattavuus lienee asia erikseen. Siitä ei tarvinne lainsäädäntötyössä huolehtia. (Ruotsissa toiminta tosin tuntuu kannattavan, koskapa siellä alalla toiminee useita firmoja.) Olennaista mielestäni on se, että lainsäädännöllä selvennetään oikeustilaa, eikä toisaalta aseteta tarpeettomia rajoituksia elinkeinotoiminnalle.
Kansanedustajien lakialoite on kyllä siinä mielessä kummallinen, että homman kustannuksista häveliäästi vaietaan. Herää yhtä lailla kysymys, kuka tahtoo maksaa tuollaisista apuvalvojista - jos valvonnasta saatavat varatkin menevät "yhteiseen hyvään".
Mutta katsellaanpa, miten tilanne kehittyy. Toivoa sopii, että KKO ei nyt "tumppaisi" ParkComin (mahdollista?) valitusta sillä tosiasiallisella verukkeella, että "asiassa ollaan joka tapauksessa ryhtymässä lainsäädäntötoimiin".
Anonyymille sen verran, että minä kyllä jaksan oikein hyvin, varsinkin kun on juridisesti näin mielenkiintoinen "keissi" meneillään. Itse asun maalla, joten pysäköintiongelmia ei ole, ja Helsingissä käydessäni liikun yleensä aina junalla.
Turha lähteä spekuloimaan ja vaivaamaan päätään erilaisilla asiaan mahdollisesti liittyvillä, mutta silti jokseenkin tarpeettomilla tilanteilla ja kysymyksillä, ja turha on myös ylidramatisoida tilannetta.
Minä en ole ollut enkä aio olla yhteydessä parkkiyhtiöiden edustajiin. KKO:ssa asiaa ajaa parkkiyhtiön puolesta kokenut ja todella pätevä asianajaja, joten sen suhteen ei ole mitään huolta.
Asser Salon esittelemä Ruotsin laki ja yleensä "malli", jossa valvonta on jaettu järkevästi kunnallisen ja yksityisen valvontafirmojen välillä sen mukaan, onko kyse pysäköinnistä julkisyhteisöjen vai yksityisten kiinteistönomistajien omistuksessa olevilla alueilla, olisi luonnollisesti paras ja järkevin vaihtoehto myös Suomessa.
Asser Salolle
Tarkoititko siis "Kristinuskoa ja nuuskaa lukuunottamatta".
Mutta itse asiasta sen verran, että nythän KKO voisi profiloitua varsinaisena laintulkintaa ohjaavana tuomioistuimena eikä tosiaankaan piiloutua mahdollisen tulevan lainsäädännön taakse. Eväät on käsissä, pitää vain kääriä ne paperista esiin.
Valitusluvan myöntämiselle KKO:ssa ovat kaikki laissa mainitut edellytykset olemassa. Valituslupahan voidaan OK 30:3:n mukaan myöntää mm. ennakkopäätösperusteella. Tämä tarkoittaa sitä, että valitusluvan myöntäminen on tarpeen lainsoveltamisen kannalta samanlaisissa tapauksissa tai oikeuskäytännön yhtenäisyyden vuoksi. Ennakkopäätöksen perusteella valituslupa myönnetään silloin, kun laki on tulkinnanvarainen, minkä vuoksi KKO:n tarkoituksena on ohjata ennakkopäätöksellään alempia tuomioistuimia laintulkinnassa.
Toinen tilanne, jossa ennakkopäätökselle on tarvetta, on se, että laki on suorastaan aukollinen, esimerkiksi jokin kysymys on tietoisesti jätetty oikeuskäytännön varaan tai laki on niin vanha, ettei siinä ole voitu ennakoida tulevia oikeudellisia tai yhteiskunnallisia vaikutuksia.
Po. tapauksessa kyse on juuri tilanteesta, jossa laki on osin aukollinen ja tulkinnanvarainen eikä siinä ole myöskään osattu ennakoida nyt yksityisen pysäköinninvalvonnan myötä syntynyttä tilannetta. Valitusluvan myöntämiseen ennakkopäätösperusteella on siis edellytykset olemassa.
Valitusluvan esteperusteeksi, vaikka siis ennakkopäätöksen tarve olisi sinänsä olemassa, on katsottu oikeuskirjallisuudessa se, että a) prejudikaattikysymys on ainutkertainen tai se voi aktualisoitua erittäin harvoin taikka c) lainsäätäjä on juuri puuttunut tai puuttumassa kysymykseen, joten prejudikaatilla ei olisi enää ohjausvaikutusta.
Po. tapauksessa lienee selvää, että edellä a ja b -kohdassa mainitut esteperusteet eivät voi tulla kysymykseen. Myöskään c-kohdan perustella valituslupaa ei ole syytä evätä, vaikka lainsäätäjä onkin kuulemma "kohta" puuttumassa asiaan. Ensinnäkään ei ole selvää, milloin yksityistä pysäköinninvalvonta koskeva lainvalmistelutyö aloitetaan OM:ssa ja kuinka kauan tulee kestämään, ennen kuin lainsäädäntö on valmis ja tulee voimaan; siihen voi kulua parikin vuotta. Tuntuisi kohtuuttomalta, että KKO epäsi valitusluvan tästä syystä.
Sitä paitsi asian on niin, että OM joutuu odottamaan lainvalmistelutyössään, minkä kannan KKO ottaa siihen, onko kunnallisella pysäköinninvalvojalla lakiin perustuvaa oikeutta ja millä edellytyksillä pysäköintivirhemaksun määräämiseen yksityisellä pihamaalla yleensä ja erityisesti siinä tapauksessa, jolloin maaomistaja on TLL 28.2 §:n nojalla asettanut alueelle yksityisoikeudelliseen sopimukseen perustuvat sopimusehdot. Auki on myös kysymys siitä, voivatko kunnallinen ja yksityinen pysäköinninvalvonta toimia yksityisellä alueella rinnakkainen.
OK 30:3:n mukaan valituslupa voidaan myöntää myös, vaikkei ennakkopäätösperustetta olisi olemassa, "muun painavan syyn" perusteella. Tällöin edellytetään, että asian tulee olla muutoksenhakijalle erityisen, ehkäpä ainutkertaisen tärkeä, esimerkiksi kun riita-asiassa taloudellinen intressi on hakijan taloudelliseen asemaan nähden poikkeuksellisen merkittävä. Lisäksi edellytetään yleensä, että hovioikeuden valituksenalainen ratkaisu olisi selvästi kohtuuton ja epäoikeudenmukainen.
Minusta näyttäisi selvältä, että po. tapauksessa on olemassa laissa tarkoitettu muu painava syy valitusluvan myöntämiselle. Jos hovioikeuden tuomio jäisi voimaan, valittajayhtiön toimintaidealta putoaisi kokonaan pohja pois.
Vaikka nyt näyttää selvältä, että edellytykset ja perusteet valitusluvan myöntämiselle ovat kirkkaasti olemassa, ei ole kuitenkaan sataprosenttisen varmaa, että valituslupa myönnetään. Jos valituslupaa ei myönnetä, emme kuitenkaan saisi koskaan tietää, mikisi sitä ei myönnetty. KKO ei nimittäin koskaan perustele valitusluvan epäämistä koskevaa ratkaisuaan, vaan valitusluvan hakija saa tyytyä täysin perustelematta jäävään ja lakoniseen ratkaisuun: "Valituslupaa ei myönnetä."
Tämä valitusluparatkaisujen täydellinen perustelemattomuus - vaikka laissa ei ole tästä säännöstä ja vaikka sanotunlaiset prosessuaaliset ratkaisut on muutoin lain mukaan aina perusteltava ja perustuslaissakin on nimenomaisena lähtökohtana tuomioiden ja päätösten perustelemisvelvollisuus - on yksi kummallinen ja arvoituksellinen piirre suomalaisessa lainkäytössä. Kun kysyy KKO:n oikeusneuvoksilta syytä tähän, saa useimmiten vastaukseksi tokaisun: "Noh, eihän Ruotsissakaan sanottuja ratkaisuja perustella."
Niinpä niin, Ruotsissakaan ei, mutta Ruotsissa mainittu käytäntö nojaa sentään lakiin, Suomessa ei. Mutta ehkäpä KKO:ssa on katsottu, että vanhan emämaan lakia on noudatettavan po. suhteessa myös Suomessa!
OIkeus ja kohtuus -sivustolla on jo kovasti hehkutettu ja pidetty varmana, että KKO ei myönnä valituslupaa ParkComille. Myös maan suurin sanomalehti Helsingin Sanomat ennakoi oikein pääkirjoituksessaan, että KKO tuskin myöntää asiassa valituslupaa.
Saa nähdä, miten asiassa käy!
Jos hovioikeuden tuomio jäisi voimaan, valittajayhtiön toimintaidealta putoaisi kokonaan pohja pois.
Tämä voi kieltämättä pitää täysin paikkansa, mutta ei tämä silti ole mikään syy itsessään myöntää valituslupaa. Jos KKO jo valituslupahakemusta käsitellessään päätyisi siihen tulkintaan, että hovioikeuden ratkaisu selvästikin on oikea ja perusteltu, eikö olisi vain oikein ja kohtuullista, että yhtiön toiminnalta putoaisi niinsanotusti pohja pois?
Tästä asiasta voidaan olla anonyymin kanssa perustellusti eri mieltä.
Se, että KKO myöntää valitusluvan, ei merkitse vielä sitä, että KKO muuttaisi HO:n tuomiota, vaan KKO voi päätyä asiassa samaan lopputulokseen kuin HO. Jos valituslupa myönnetään, kuluu keskimäärin puolisen vuotta ennen kuin KKO ratkaisee itse valituksen ja riidanalaisen asian.
Se, että KKO ei myönnä valituslupaa, ei puolestaan tarkoita välttämättä sitä, että KKO hyväksyisi HO:n tuomion lopputuloksen. KKO ei valituslupa-asiaa ratkaistessaan (periaatteessa) kiinnitä huomiota HO:n tuomion lopputulokseen, vaan yksinomaan siihen, voidaanko valituslupa myöntää jollakin laissa säädetyllä perusteella, esimerkiksi juuri ennakkopäätösperusteella tai ns. painavan syyn perusteella.
Mitäs mieltä Jyrki Virolainen on siitä, että Heikki Sepän tekemä tutkintapyyntö on nytkähtänyt eteenpäin.
Eli poliisi jatkaa tutkintaa, "virkavallan anastusnimikkeellä?"
Mielestäni tämä on järjetöntä, koska parin vuoden sisällä tullee laki ja sitten kaikki tämä on ollut turhaa, jos näin saa sanoa?
Iltapäivä lehdet kirjoittavat asiasta huomenna...
Saahan sitä aina tutkinnan aloittaa. Se ei vielä kerro mitään tutkinnan lopputuloksesta.
Turun Sanomat kirjoittaa käytännöstä, jossa vartiointiliike tulee kerrostaloasuntoon taloyhtiön tilaamana rauhoittelemaan häiritsevästi käyttäytyviä asukkaita ja laskuttaa häiritsijää käynnistään 70-120 eurolla. Vaikka Virolainen tuntuu olevan sitä mieltä, että pysytään nyt vain pysäköinninvalvonnassa eikä laajenneta keskustelua muihin (relevantteihinkaan?) tilanteisiin, saisimmeko kuitenkin näkemyksen tästä Turun Sanomien artikkelista?
http://www.ts.fi/kotimaa/?ts=1,3:1002:0:0,4:2:0:1:2008-12-21,104:2:583608,1:0:0:0:0:0:
Asia on päivänselvä, eikä Turun tapauksesta voida tietenkään tehdä minkäänlaisia johtopäätöksiä pysäköintifirmojen laillisen toiminnan suhteen.
Vartiointiyritysten vartijoilla ei ole, kuten sisäministeriön edustaja on aivan oikein todennut, minkäänlaista lakiin perustuvaa oikeutta puuttua yksityisen asunnon omistajan tai haltijan kotirauhaan.
Tuossa tilanteessa homma siis kaatuu tähän toimivallan puutteeseen ja sen myötä kaatuu myös asunnon haltijan laskutus vartijan "kotikäynnin" perusteella. Kotirauha on suojattu perustuslaissa, ja siihen voidaan puuttua vain lakiin perustuvan säännöstön nojalla laissa nimenomaan säädetyin edellytyksin. Sellaista säännöstä ei po. asunto-osakeyhtiön järjestyshäiriötapauksissa ole olemassa. Laki yksityisestä turvallisuuspalveluista vieläpä nimenomaan kieltää tekemästä sopimuksia yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämisestä. Laki ei tunne myöskään "kunnallisia järjestyksenvalvojia" po. tilanteessa.
Sitä vastoin pysäköinninvalvonnassa lähtökohta on kokonaan toinen. Kuten on jo tullut monen monituista kertaan selitetyksi ja perustelluksi - vaikka jotkut eivät sitä näemmä vieläkään ole "sisäistäneet" eli bonjanneet - niin yksityinen pysäköinninvalvonta perustuu nimenomaiseen lainsäännökseen eli tieliikennelain 28 §:n 2 momenttiin. Kiinteistönomistaja voi TLL 28.2 §:n nojalla asettaa nimenomaisia ehtoja pysäköinnille, siinä juju.
Pysäköinnin valvonnassahan ei puututa pysäköijien perustuslaissa suojattuihin oikeuksiin. Päin vastoin perustuslaki nimenomaan suojaa omaisuutta - siis myös parkkialueen omistavan yksityisen kiinteistönomistajan oikeutta, joka mahdollistaa varallisuuden hyödyntämisen ja valvontamaksujen perimisen myös pysäköinnin osalta. Valvontamaksuthan perustuvat yksityisoikeudellisiin reaalisopimuksiin, ja tällaisia sopimuksia mikään laki ei kiellä. Valvontamaksuissa ei siis ole kyse suinkaan "julkisen vallan käytöstä" eikä siis mistään "virkavallan anastamisesta", jota poliisi nyt on tutkivinaan!
Varsin analyyttisesti kirjoitettua tekstiä ja asiallista kommentointia. Kiitos niistä.
Tulen hieman jälkijunassa keskusteluun, mutta pari aiheeseen liittyvää seikkaa kiinnostaa.
Jos yksityinen pysäköinninvalvonta selkeästi sallitaan yksityiskiinteistöillä suoritettavaksi joko omistajan toimesta tai hänen lukuunsa, niin miten turvataan toisen osapuolen oikeusturva tilanteissa, joissa maksumääräys tms. on annettu väärin perustein. Käräjillä uhattuna maksaa moni aidosti aiheettomankin kymppien suuruisen maksun.
Viranomaisvalvonnassa on kohtuullisen toimiva ja kevyt muutoksenhakumahdollisuus, mutta itse en näe yksityisoikeudellisen riidan ratkaisua käräjäoikeudessa kovin kevyenä.
Toinen asia, mikä on käytännön kannalta tärkeämpi, on se, että pelkkä lappu lasissa ei avaa pelastustietä. Pelastusteiden aukipitämiseen tarvitaan jo ajatustasolla rankempi menettely kuin vinosti ruutuun ajetun auton osalta.
Omasta mielestäni asiallisesti dokumentoitu (esim. videoitu) ajoneuvon hinaus kiinteistönomistajan toimesta aiheuttaisi suoraan korvausvelvollisuuden hinaus- ym- kustannuksista.
Asia näyttää etenevän omalla painollaan. ParkCom lienee jättänyt tänään valituslupahakemuksensa KKO:hon, mutta myös Etelä-Suomen lääninhallitus on tänään ottanut kantaa yksityisten maksujen perintäkelpoisuuteen. Lääninhallitus näet kielsi Svea-perinnältä ParkComin saatavien perinnän hyvän perintätavan vastaisena. Tietysti ParkCom voi itse jatkaa perintää omaan lukuunsa, mutta perintätoimistoja voi olla hivenen vaikeaa saada valjastettua remmiin niin kauan kuin lääninhallituksen päätös pätee. Hyvä niin.
Lähetä kommentti