Lievillä raiskaustuomioillaan usein kohua herättäneen Itä-Suomen HO:n talo Kuopiossa1. Nyt se jälleen alkanut! Tarkoitan lähes jokakesäistä keskustelua raiskaustuomioiden lievyydestä. Puhutaan lievästä raiskauksesta, vaikka laki ei edes tunnettu tuota rikosnimikettä.
2. Keskustelun kohteena on taas kerran Itä-Suomen hovioikeus Kuopiosta. Hovioikeus alensi Suonenjoelta olevan 55-vuotiaan poliisikonstaapelin käräjäoikeudessa raiskauksesta ja alle 16-vuotiaan lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä saaman 2 vuoden 6 kuukauden vankeusrangaistuksen 1 vuoteen 6 kuukauteen vankeutta ja määräsi rangaistuksen ehdolliseksi, koetusaika päättyy 30.6.2011. Tuomittu määrättiin lisäksi 70 tuntia kestävään yhdyskuntapalveluun. Rikosten tekoaika on 11.7.1999, jolloin syytetty oli siis 45-vuotias.
3. Kuopion käräjäoikeudessa jutun ratkaisivat 16.9.2008 (nro 08/1746) laamanni Juha Hyvärinen, käräjätuomari Petri Sahi ja kolme lautamiestä. Itä-Suomen hovioikeus, jonne tuomittu poliisimies valitti käräjäoikeuden tuomiosta, ratkaisi jutun 30.6.2009 antamallaan tuomiolla nro 594 (diaarinro R 08/1027) kokoonpanossa, johon kuului kolme hovioikeudenneuvosta: Markku Ukkola, Helena Lindgren ja Heino Kiviranta, esittelijänä viskaali Petri Mylläri. Hovioikeuden kokoonpanoon ei kuulunut - ei kuulu milloinkaan - maallikkojäseniä eli lautamiehiä. Hovioikeus toimitti jutussa suullisen pääkäsittelyn, koska tuomittu kiisti myös hovioikeudessa syyllisyytensä.
4. Tilasin Itä-Suomen hovioikeudesta tuomion jäljennöksen. Sen mukaan hovioikeus oli määrännyt asianomistajan eli rikoksen uhrin henkilöllisyyden ja tuomion pidettäväksi salassa vuoteen 2068 saakka lukuun ottamatta ratkaisun lopputulosta ja sovellettuja lainkohtia sekä vaatimuksia hovioikeuden pääkäsittelyssä ja hovioikeuden ratkaisun perusteluja rangaistusseuraamuksen ja korvausvelvollisuuden osalta.
5. Salaisiksi on määrätty sekä syyte että molempien tuomioistuinten eli käräjäoikeuden ja hovioikeuden tuomion perustelut. Näin ollen yleisö ei saa tietää, miten ja millä tavalla syyksiluettu raiskaus oli itse asiassa toteutettu. Rangaistusseuraamuksen perusteluissa hovioikeus vain lakonisesti toteaa, että raiskauksen osalta poliisimiehen uhriin "kohdistama väkivalta on ollut ladultaan verrattain lievää" ja lapsen seksuaalisen hyväksikäytön osalta, että "uhri oli jo täyttänyt 15 vuotta." Hovioikeus on siis päättänyt salata, millaista tuo tekijän alle 16-vuotiaaseen lapseen kohdistama väkivalta oli oikeastaan ollut ja miksi hovioikeus on pitänyt sitä "verrattain lievänä." Hovioikeuden julkisissa perusteluissa ei kerrota, miksi hovioikeus on pitänyt rangaistusta alentavana seikkana sitä, että uhri "oli jo täyttänyt 15 vuota."
6. Hovioikeuden ei olisi välttämättä tarvinnut lain mukaan määrätä syyksilukemisensa perusteluja salaisiksi. Laki jättää tässä suhteessa tuomioistuimelle laajan harkintavallan, sillä lain mukaan "tuomioistuin voi määrätä ratkaisun pidettäväksi tarpeellisin osin salassa muun muassa silloin, kun tuomio sisältää arkaluonteisia tietoja henkilön yksityiselämästä tai rikoksen uhria loukkaavia tietoja. Tuomioistuimen ei siis ole pakko määrätä seksuaalirikostuomion perusteluja salaisiksi, ei edes siinä tapauksessa, että jutun käsittely on tapahtunut suljetuin ovin, jolloin yleisö ei ole päässyt seuraamaan istuntoa.
7. Mediassa on usein arvosteltu tuomioistuimia siitä, että ne määräävät liian herkästi seksuaalirikostuomioiden perustelut salaisiksi. Lisäksi tuomioistuinkäytännön on todettu vaihtelevan puheen olevassa suhteessa paljon: toiset tuomioistuimet eivät määrää automaattisesti päätösperusteluja salaisiksi, kun taas toisissa oikeuksissa salassapitomääräys annetaan lähes aina samaan tapaan kuin po. tapauksessa tekivät sekä Kuopion käräjäoikeus että hovioikeus.
8. Nelosen uutisten tekemän ja 28.6.2009 julkaiseman selvityksen mukaan seksuaalirikosten salailuinto vaihtelee käräjäoikeuksissa suuresti. Vähiten "salailuintoa" on Helsingin hovioikeuspiirissä sijaitsevissa käräjäoikeuksissa, sillä niiden sanotuista tuomioista vain joka neljäs on kokonaan salainen. Koko massa salataan yli puolet seksuaalirikostuomioista. Selvityksen mukaan Espoon käräjäoikeus on maan julkisuusmyönteisin käräjäoikeus, sillä sen tuomioista vain oka kymmenes on kokonaan salainen. Kaikkein salaisimpia tuomiot ovat Vaasan ja Rovaniemen hovioikeuspiirissä, Vaasan HO-piirissä salaisten tuomioiden osuus on 65 prosenttia ja Rovaniemen HO-piirissä 64 prosenttia. Itä-Suomen hovioikeuspiirissä seksuaalirikostuomioista 52 prosenttia on salaisia. - Termit "kokonaan salainen," "osittain salainen" jne. ovat hieman epämääräisiä. Nelosten uutisten selvityksestä ei ilmene, mikä on käräjäoikeuksien "salailuinto" tuomion perustelujen osalta; juuri tämä olisi ollut tärkeätä selvittää.
9. On selvää, että seksuaalirikostuomiossa on yleisöltä salattava aina rikoksen uhrin nimi, ikä ynnä muut henkilöllisyystiedot; rikoksen uhri voi kuitenkin pyytää nimensä julkistamista. Mutta vaikka rikoksen uhrin nimen ja eräissä seksuaalirikoksissa myös hänen ikänsä mainitseminen kuuluu perustelujen sisältöön, ei tuomion perusteluja tarvitsisi tämän takia salata kokonaan, kuten näyttää hyvin usein tapahtuvan. Perustelut on mahdollista laatia anonyymisti niin, että vaikka esimerkiksi tuomitun rikollinen teko selostetaan verrattain yksityiskohtaisesti, perusteluista voidaan jättää pois uhrin nimi ja korvata se esimerkiksi vain sanalla "uhri."
10. Lisäksi on syytä huomata, että vaikka tuomion perustelutkin julistetaan salaisiksi, tuomioistuin voi aina laatia ratkaisun sisällöstä julkisen selosteen. Lain mukaan julkinen seloste sisältää "pääpiirteittäisen selostuksen asiassa ja ratkaisun perusteluista." Esimerkiksi seksuaalirikosta koskeva julkinen seloste on myös julkistettava niin, että asianomistajan (rikoksen uhrin) henkilöllisyys ei paljastu.
11. Nyt puheena olevassa raiskausjutussakin olisi siis ollut mahdollista, että tuomioistuin (niin käräjäoikeus kuin hovioikeuskin) olisi laatinut julkisen selosteen, jossa olisi kerrottu ilman uhrin henkilöllisyyden paljastamista konkreettisesti pääpiirteissään tapa tai menettely, jolla tuomitun syyksiluettu raiskaus oli suoritettu. Käräjäoikeus ja hovioikeus eivät kuitenkaan ole laatineet jutussa julkista selostetta. Ehkä on katsottu, että selosteen laatimisesta aiheutuisi "turhaa vaivannäköä" tuomioistuimelle.
12. Koska perustelut on julistettu salaisiksi ja koska julkista selostettakaan ei ole laadittu, eivät oikeudenkäynnin julkisuudelle asetetut funktiot ole toteutuneet. 1) Yleisö ei siis voi kontrolloida tuomioistuimen harjoittamaa vallankäyttöä; 2) julkista keskustelua tapauksesta joudutaan käymään tavallaan sokkosillaan; 3) emme voi arvioida, oliko tuomio vakiintuneen oikeuskäytännön mukainen emmekä siis 4) tietää, toteutuiko tapauksessa perustuslaissa säädetty yhdenvertaisuusperiaate.
13. Julkisuudessa on jo ehditty arvostelemaan kovin sanoin hovioikeuden tuomiota rangaistuksen lieventämisen ja erityisen sen ehdollisuuden takia. Minusta kritiikki on täysin oikeutettua, sillä onhan hovioikeuden tuomio rangaistuslajin ja mittaamisen osalta sangen epäilyttävä. Hovioikeus on toki yrittänyt jotenkin perustella rangaistustaan, mutta perustelut ovat äärimmäisen niukat ja mitään sanomattomat. Tällaisista kvasiperusteluista olisi jo kyllä korkea aika päästä eroon!
14. Raiskauksen osalta hovioikeus totea lakonisesti vain, että raiskauksessa käytetty väkivalta oli "verrattain lievää." Kuten on huomautettu, raiskausrikos ei kuulu väkivaltarikoksiin, vaan siinä on kyse ensi sijassa seksuaalisen itsemääräysoikeuden loukkauksesta (Terttu Utriainen, HS 2.7.). Itä-Suomen HO on kuitenkin ohittanut tämän puolen perusteluissaan kokonaan, ja noteerannut ja punninnut ainoastaan teossa käytetyn väkivallan laatua. Tämä on tietenkin selvä puute. Myös toisen rikoksen eli lapsen seksuaalisen hyväksikäytön osalta hovioikeuden perustelu, jossa on mainittu vain se, että uhri oli täyttänyt jo 15 vuotta (oli ilmeisesti jo lähes 16-vuotias) herättää kummastusta.
15. Hovioikeus näyttäisi ajattelevan, että sanotun ikäiset tytöt olisivat ikään kuin "vapaata riistaa." Perusteluissa ei ole kiinnitetty mitään huomiota siihen, että tekijä oli 45-vuotias poliisimies, jonka on täytynyt hyvin ymmärtää tekonsa merkitys ja se, että rikos tulee aiheuttamaan uhrille todennäköisesti hyvin pitkäaikaisen henkisen trauman. Hovioikeus on vähätellyt teosta uhrille aiheutunutta henkistä kärsimystä, sillä se on alentanut, paitsi rangaistusta, myös käräjäoikeuden tuomitun maksettavaksi tuomittu kärsimyskorvauksen määrää 8 000 eurosta 5 000 euroon.
16. Asiantuntijat ovat korostaneet, että raiskausrikosten uhrille aiheuttamiin seuraamuksiin kiinnitetään tuomioissa liian vähän huomiota, sen sijaan niissä keskitytään laskemaan uhrissa näkyvien mustelmien määrää (Riitta Silver), I-S 2.7.). Tuomioistuimissa kiinnitetään huomiota lähinnä vain syytetyn asemaan, kun taas uhri asema ja tilanne tuntuu usein unohtuvan; tämä on aika yleinen väite. Näin on, jos siltä näyttää! Jokainen raiskausrikoksen uhri haluaa oikeutta, ja tähän kuuluu, ei ainoastaan tekijän syyllisyyden vahvistaminen tuomiolla, vaan myös oikeudenmukaiseksi koetun rangaistuksen tuomitseminen. Oikeudenmukaisen rangaistuksen on todettu olevan merkittävää myös uhrin psyykkisen toipumisen kannalta.
17. Seksuaalirikosten minimirangaistukset laissa ovat Suomessa alempia kuin yleensä muissa pohjoismaissa. Julkisuudessa onkin - jälleen kerran - huudettu lainsäätäjää apuun; tule apuun, Tuija! Jotkut kansanedustajat ovat jo ilmaisseet halunsa saada lakiin pidempiä minimirangaistuksia kyseisistä rikoksista. Toisaalta on huomattava, että laki sallisi todella tuntuvien rangaistusten määräämisen esimerkiksi juuri raiskauksista ja lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Suonenjoen tapauksessa kahdesta tuomitusta rikoksesta olisi voitu lain mukaan tuomita maksimissaan 9 vuoden vankeusrangaistus. Kun minimirangaistus on 1 vuosi vankeutta ja syytetty tuomittiin ehdolliseen 1 vuoden ja 6 kuukauden pituiseen rangaistuksen, on tuomion mittaamisessa todella liikuttu aivan rangaistusskaalan alapäässä. Pääasia näyttää hovioikeuden tuomiossa olleen pudottaa rangaistus niin alas, että se voitiin määrätä ehdolliseksi; ehdolliseksi voidaan lain mukaan määrätä enintään kahden vuoden pituinen vankeusrangaistus.
18. Minimirangaistuksia voidaan toki koventaa, mutta tätä mahdollista lainmuutosta odoteltaessa olisi minusta tärkeää, että korkein oikeus ohjaisi ennakkopäätöksillään käräjäoikeuksien ja hovioikeuksien rangaistuskäytäntöä seksuaalirikosten osalta. Nyt tätä tapahtuu aika harvoin. Suurin syy ennakkopäätösten puutteeseen on siinä, että syyttäjät eivät juuri välitä pyytää KKO:lta valituslupa rangaistuksen mittaamista koskevissa asioissa. KKO ei yksinkertaisesti saa tilaisuutta ennakkopäätösten antamiseen.
19. Nyt esillä olevassa Suonenjoen/Kuopion tapauksessa jutussa virallisena syytäjänä toiminut kihlakunnansyyttäjä Jaakko Koponen onkin jo ehtinyt ilmoittaa, että hän tyytyväinen ratkaisuun (HS 2.7.). Rangaistuksen mittaamiskysymyksen saattaminen KKO:n tutkittavaksi jää näin ollen tässä jutussa yksin rikoksen uhrin eli asianomistajan tehtäväksi. - Rikoksen uhria muuten kutsutaan Suomen laissa hieman "sievistelevästi" nimikkeellä asianomistaja. Suurelle yleisölle tämä termi ei aina sano kovinkaan paljon, sillä myös syytettyä eli vastaajaa pidetään usein jutun asian omistajana. - Olisi jo korkea aika ottaa lakiin oikea termi ja korvata käsite asianomistaja nimikkeellä rikoksen uhri.
20. Maan ylin syyttäjäviranomainen eli valtakunnansyyttäjä Matti Kuusimäki saarnasi jo ennen virkaan nimittämistään muun muassa eduskunnan kuulemistilaisuudessa, että hän haluaisi korottaa raiskausrikoksista tuomittavia rangaistuksia ainakin puolella; ks. blogiani 120/28.6.-09. Kuusimäki on ollut nyt virassaan jo kohta kaksitoista vuotta, jona aikana hänellä olisi ollut korkeassa asemassa olevana kriminaalipoliittisena vaikuttajana runsaasti aikaa saada asiantilaan muutosta ja kehottaa alaisiaan syytäjiään valittamaan KKO:een asti raiskausrikoksista tuomituista rangaistuksista. En ole kuitenkaan havainnut, että Kuusimäki olisi antanut syyttäjille yleisiä ohjeita asian johdosta.
21. Nyt Matti Kuusimäellä olisi "tuhannen taalan paikka" näyttää, miten hän suhtautuu raiskausrikoksista tuomittaviin epäilyttävän lievin rangaistuksiin. Hänellä olisi lakiin perustuva voima ja valta ottaa kihlakunnansyyttäjän alemmissa oikeuksissa ajama juttu VKSV:n hoidettavaksi ja määrätä joku valtionsyyttäjistä pyytämään KKO:lta valituslupaa ja vaatimaan, että hovioikeuden tuomio kumotaan ja jutussa annetaan käräjäoikeuden tuomion mukainen ehdoton vankeusrangaistus. Jollei Kuusimäki tätä tee, niin ilmaan jää roikkumaan epäily, että jutussa annettiin lievä ja ehdollinen tuomio siksi, että tekijä oli poliisi.
P.S.
Kappaleen 20 johdosta pitää tehdä se täydennys, että valtakunnansyyttäjä Matti Kuusimäki on antanut 30.1.2009 yleisen ohjeen VKS 2009:1: Syyttäjien muutoksenhausta korkeimpaan oikeuteen. Siinä viitataan KKO:n presidentti Pauliine Koskeloon vuonna 2008 antamaan lehtilausuntoon, jossa on toivottu, että syyttäjät hakisivat nykyistä enemmän valituslupaa seuraamusharkintaa koskevissa rikosasioissa ja edistäisivät siten KKO:n mahdollisuuksia prejudikaattiohjaukseen.
Kuusimäki itsekin totea mainitussa ohjeessaan, että "syyttäjät tässäkin tiukassakin resurssitilanteessa tiedostavat ennakkotapausten arvon ja merkityksen rikosoikeudenhoidon kannalta sekä syyttäjien roolin oikeuskäytännön kehittämisessä ja siten vielä hovioikeuden tuomion antamisen jälkeen harkitsevat aktiivisesti valitusluvan hakemista korkeimmalta oikeudelta."
Kuten näkyy, Kuusimäen ohje on hyvin yleisluontoinen, sillä siinä syyttäjiä kehotetaan vain ylipäätään "harkitsemaan" valitusluvan pyytämistä. Luultavasti syyttäjät harkitsisivat asiaa ilman tuollaista kehotustakin. Seksuaalirikoksista tuomittavista rangaistuksista ja niitä koskevista syyttäjien valituslupahakemuksista Kuusimäen ohjeessa ei puhuta mitään. Ei myöskään muiden rikosten seuraamusharkintaa koskevista valituksista KKO:een.
Suonenjoen/Kuopion tapauksessa paikallissyyttäjä on jo ehtinyt tehdä heti hovioikeuden tuomionsa jälkeen kyseisen harkinnan ja päätynyt siinä kielteiseen tulokseen. Tämä harkinta ei sido valtakunnansyyttäjää. Nyt odotellaankin VKSV:n kannanottoa asiassa.
12 kommenttia:
Ihan ansiokas kirjoitus, mutta osittain puhdasta spekulooraamista.
Jos perustelut on pääosiltaan salattu, ei blogistikaan voine sanoa, että asia pitäisi saattaa rangaistuskäytännön linjaamiseksi korkeimpaan oikeuteen.
Voihan näet olla, että asiaan todellakin liittyy sellaisia piirteitä, että hovioikeuden rangaistuksen määräämiseen voi syyttäjä ja ehkä asianomistajakin olla tyytyväinen.
Kuusimäellä ei ole välttämättä mitään tuhannen taalan paikkaa, jos asiassa on todella ollut sellaisia piirteitä, ettei tuomio ole "epäilyttävän" lievä.
Mutta jotta voisimme arvioida, olisiko tapauksella prejudikaattiarvoa, olisi tuomion perustelut pitänyt julkistaa. Siihen ei olisi ollut estettä, kunhan vain uhrin henkilöllisyyttä ei olisi paljastettu.
Spekulooraaminen johtuu paljolti sitä, että perustelut julistettiin salaisiksi. Miksi näin tehtiin, vaikka laki ei sitä välttämättä edellytä?
Sitä paitsi noista niukoista hovioikeuden perusteluista voidaan toki tehdä se johtopäätös, ettei ratkaisu rangaistuksen lieventämisestä ole hyväksyttävä eikä oikea.
Jos tapauksella olisi hovioikeuden mielestä ollut anonyymin mainitsemia "sellaisia piirteitä" ja perusteluja ratkaisunsa tueksi, olisi ne pitänyt tietenkin tuoda rangaistusseuraamuksen perusteluissa esiin! Kun näin ei ole tehty, niin pitää luonnollisesti lähteä siitä, ettei mitään "sellaisia piirteitä", joiden perusteella tuomioon tyytyminen olisi oikea ratkaisu, todellisuudessa ole olemassa. Emmehän me voi olettaa mitään muuta, mitä tuomion perusteluissa sanotaan, eikö niin?
Miksi hovioikeus ei laatinut julkista selostetta, jossa olisi mainittu pääpiirteittäin sekä syyksilukemista että rangaistuksen mittaamista kokevat perustelut?
Tämän päivän Savon Sanomien verkkojulkaisussa Itä-Suomen HO:n laamani Juha Voutilainen, joka tuuraa lomalla olevaa hovioikeudenpresidentti Mikael Krogerusta, puolustautuu hovioikeutta tiedotusvälineissä ja sadoissa mielipidekirjoituksissa esitettyjä kriittisiä kommentteja vastaan. Voutilaisen mukaan syntynyt kohu herättää hovioikeudessa ihmetystä.
Voutilainen ei pidä oman hovioikeutensa tuomioita seksirikosasioissa mielivaltaisina, eikä lakia hänen mukaansa tulkita Kuopiossa toisin kuin muissa hovioikeuksissa. Itä-Suomen hovioikeuden linja seksirikosten rangaistuksissa ei poikkea valtakunnan yleisestä tasosta, sanoo Voutilainen.
Mutta jo hovioikeus tekee vuosittain parissa kolmessa tapauksessa, tai vaikkapa vain yhdessä tapauksessa, seksuaalirikosasiassa ratkaisun, joka herättää suurta ihmetystä koko maassa, ei hovioikeus voi tietenkään puolustautua sillä tosiasialla, ettei sen "yleinen linja" poikkea muiden hovioikeuksien käytännöstä. Tämä pitäisi olla selvä asia.
Tuskinpa esimerkiksi Suonenjoen raiskaajan uhriksi joutunutta lasta, nyt jo aikuista naista, lohduttaa yhtään se, että vaikka hovioikeus hänen jutussaan teki käsittämättömän tuomion, hovioikeus ei kuitenkaan "yleensä" toimi näin!
Laamanni Voutilainen unohtaa kokonaan sen tosiasianasian, että ihmetystä näissä muutamissa Itä-Suomen hovioikeuden raiskausjutuissa herättävät ennen muuta ne oudot perustelut, jotka tähän Suonenjoen juttuunkin juuri liittyvät.
Kun tällaisilla perusteilla lievennetään rangaistuksia ja määrätään alioikeuden yksimielisiä ehdottomia rangaistuksia ehdolliseksi, ei ole mikään ihme, että hovioikeuden ratkaisuja oudoksutaan ympäri maata.
"Verrattain lievää väkivaltaa" tässä jutussa itse asiassa tarkoittaa, että väkivallasta ei ollut muuta näyttöä kuin tytön vuosien perästä lapsen tapahtumasta antama kertomus.
Absurdia! Mutta näin se menee vaikkei pitäisi.
Millä perusteella lakiin tulisi ottaa käsite uhri, kuten kappaleessa 19 esität? Uhrin käsite on asenteellistava ja oikeudenkäynnin lopputulosta ohjaava. Yhtä hyvin vastaajan tai syytetyn sijaan voitaisiin puhua syyllisestä jo oikeudenkäynnin kuluessa. Asianomistaja ei voi tuomioistuimen silmissä olla "uhri", tuomioistuinhan vasta päättää, onko rikosta tapahtunut ja onko syytetty siihen syyllinen – tai asianomistaja sen "uhri".
"Verrattain lievää väkivaltaa" - Mistä anonyymi muka tietää, mitä tuolla sanonnalla hovioikeuden tuomiossa tarkoitetaan? Onko hänellä "sisäpiiritietoa?"
Ajattelin niin, että käsitettä rikoksen "uhri" voitaisiin käyttää ainakin rikoslaissa, sillä puhutaanhan rikoslaissa eri kriminalisointien yhteydessä myös "rikoksentekijästä", Esimerkiksi RL:n syyteoikeutta koskevissa säännöksissä (esim. RL 20:14 ja RL 21:16) voitaisiin aivan hyvin puhua asianomistajan sijasta rikoksen uhrista, kun kerran jokaisessa pykälässä sanotuissa luvuissa puhutaan "rikoksentekijästä."
ROL:ssa voitaisiin puhua asianomistajan asemesta rikoksen "väitetystä uhrista", jos sana "uhri" on anonyymin mielestä liian "osoitteleva." Kyse oikeudenkäynnissä on usein ennalta arvioiden hypoteettisista asioista, esim. vaatimus, väite jne. Rikoksen uhrista voidaan puhua uhrista siinä mielessä jo ennen tuomioistuimen ratkaisua, että asianomistaja kokee olevansa uhri ja väittää itseään uhriksi.
Syyttäjä hakee sittenkin valituslupaa korkeimpaan oikeuteen.
Oho, en ollut huomannut uutta merkintääsi asiasta! Tulin tähän blogikirjoitukseen suoraan linkistä.
Tavallisen kyyninen asenne tällaisiin juttuihin on tietysti se, että näytön perustuessa asianomistajan kertomukseen tai sen muuten puuttuesssa uhrille annetaan sitten sopivan lievä tuomio.
Näin maallikkona olisi todella kiintoista kuulla millaista näyttöä tällaisessa liki kymmenen vuotta vanhassa raiskausjutussa yleensä pitää esittää langettavan tuomion saamiseksi.
Neiti anonyymin toteamus väkivallan laadusta kuulostaa uskottavalta - jos sen jälkien paikkailuun olisi tarvittu lääkäriä, sitä tuskin olisi pidetty "verrattain lievänä".
Kuntsalle sanoisin, että koska hovioikeus päätti salata syyksilukemista koskevat perustelunsa kokonaan, ei voida tietää, millaisesta väkivallasta oli kyse. Lukija ei mitenkään kontrolloida hovioikeuden toteamusta, että väkivalta ollut "verrattain lievää." Ehkä juuri tämän takia perustelut onkin julistettu salaisiksi!
Teon "vanhuus" ei vaikuta periaatteessa mitenkään tuomitsemiskynnyksen ylittävään ja langettavalta tuomiolta edellytettävään näyttöön.
Niin just. Eiks tämä ole luultavasti esimerkki siitä, että oikeus ei ole varma, että mitä oikein tapahtui.
Annetaan sitten lievä tuomio, jotta oikeusmurha molempiin suuntiin saadaan minimoitua.
Joelle, eikö olisi tarpeellista käväistä tuolla korkeimmassa oikeudessa jotta totainn selvitystätä tulee tähän sotkuun
Lähetä kommentti