Velkavankeus ei sentään uhkaa pikavippivelallisiakaan...1. Velkomuksia koskevat riita-asiat työllistävät käräjäoikeuksia tänä vuonna merkittävästi. Näin kerrottiin oikeusministeriön kotisivuilla 15.7.2009 julkaistussa tiedotteessa. Nykytahdilla velkomusasioita tulee vireille käräjäoikeuksissa vuoden loppuun mennessä 300 000. Vuonna 2007 velkomusasioita oli vain 200 000. Velkomusten määrän kasvu johtuu tietenkin vallitsevasta taloudellisesta tilanteesta, talouslamasta, jolloin maksamatta jäävien kulutusluottojen ja pikavippien määrä kasvaa voimakkaasti.
2. Edellä mainittuihin lukuihin sisältyvät myös täysin selvät riidattomat velkomusasiat, joiden osalta velan maksamatta jääminen johtuu yksinomaan velallisen maksukyvyttömyydestä. Velan tai saatavan olemassaolosta, perusteesta tai maksamatta jäämisestä ei siis ole riitaa, vaan kyse on puhtaasti saatavan perinnästä. Näitä asioita on sanotuista 300 000 velkomusasioista varmaankin 95 prosenttia.
3. Lain mukaan myös mainitut selvät ja riidattomat saatavat ja velkomusasiat on kierrätettävä tuomioistuimen eli käräjäoikeuksien kautta kuten muutkin riita-asiat. Toisin sanoen saatavien perintäyrityksen jälkeen - kulutusluottosaatavia on lain mukaan ensin yritettävä saada velalliselta vapaaehtoiseen maksuun tähtäävän perinnän kautta - velkoja eli käytännössä perintätoimisto laatii niin sanotun suppean haastehakemuksen, joka toimitetaan käräjäoikeuden kansliaan. Käräjäoikeus huolehtii haastehakemuksen tiedoksiannosta velalliselle ja varaa velalliselle tilaisuuden vastineen antamiseen. Jollei vastinetta annetta tai saatavaa ei siinä asianmukaisesti riitauteta, käräjäoikeus, käytännössä käräjäoikeuden kanslisti, vahvistaa velkojan saatavan ja määrään sen velallisen maksettavaksi niin sanotulla yksipuolisella tuomiolla. Yksipuolinen tuomio on peruste, jonka nojalla voidaan hakea ulosottoa.
4. Perintäprosessi on siis kaksivaiheinen, sillä saatuaan käräjäoikeuden yksipuolisen tuomion, velkoja/perintätoimisto vie tuomion ulosottovirastoon täytäntöönpanoa varten. Ulosottohakemus on annettava tiedoksi velalliselle, ja vasta sen jälkeen voidaan yrittää saatavan ulosottoa velallisen varallisuudesta, jollei velallinen vielä tässäkään vaiheessa maksa saatavaansa.
5. Olen blogissani 124/7.7.2009 kritisoinut sanottua kaksivaiheista saatavien perintäjärjestelmään, koska se on mielestäni suorastaan järjetön menettelyn monimutkaisuuden takia. Selvissä rikosasioissa eli niin sanotuissa sakkojutuissa menettely on paljon yksinkertaisempi, sillä poliisi voi antaa esimerkiksi liikerikosasioissa rikesakon ja syyttäjän taas rangaistusmääräyksen ilman, että asiaa tarvitse kierrättää saatavien perintäasioiden tavoin lainkaan tuomioistuimen kautta.
6. Suomessa pitäisi ehdottomasti siirtyä niin sanottuun yhden luukun periaatteeseen, jossa siis selvät ja riidattomat perintäasiat voitaisiin viedä suoraan ulosottoon. Näin on tehty Ruotsissa jo vuonna 1990. Siellä selviä ja riidattomia velkomuksia haetaan ulosottovirastolle osoitetulla hakemuksella, jolloin siis käräjäoikeusvaihe on jätetty kokonaan pois. Jos velallinen ilmoittaa ulosottomiehelle vastustavansa velkomusta, siirretään asia velkojan vaatimuksesta käräjäoikeuskäsittelyyn. Näistä vastustamisia tapahtuu äärimmäisen harvoin. Ruotsin järjestelmä on myös sikäli suomalaista systeemiä joustavampi ja parempi, että ulosottomies, jolle velkomus on tehty, ulosmittaa saatavan velallisen varallisuudesta, jollei velallinen ole vastustanut tai riitauttanut velkomusta. Suomessa velkojan sen sijaan tulee tehdä ulosottomiehelle eri hakemus tuomion täytäntöönpanosta.
7. Suomalainen systeemi on luonnollisesti, paitsi hankalampi, myös paljon kalliimpi sekä yhteiskunnalle että ennen muuta yksityisille ihmisille. Ruotsissa velallinen joutuu korvaamaan velkojalle tämän hakemusmaksuna ulosottoviranomaiselle maksamat 300 kruunua sekä velkojan muina oikeudenkäyntikuluina 340 kruunua eli saatavan vahvistamisvaiheen kuluina yhteensä 640 kruunua eli noin 60 euroa.
8. Suomessa sen sijaan velallinen joutuu korvamaan velkojalle käräjäoikeusvaiheen aiheuttamina kuluina saatavan suuruudesta riippuen joko 210 euroa (kun kyse on 250 euron tai sitä pienemmästä saatavasta) tai, jos saatavan pääoma on yli 250 euroa, 243 euroa. Lisäksi Suomessa on vielä vahvistettu eri taksa niin sanotuissa "tavallista vaativampien" asioiden osalta, jolloin oikeudenkäyntikulujen määräksi on vahvistettu 292 euroa ja yli 250 euron suruisten satavien osalta 330 euroa.
9. Suomessa velallinen joutuu siis maksamaan velkojalle - käytännössä usein perintätoimistolle - oikeudenkäyntikuluina täysin selvien ja riidattomien saatavien perinnästä viisi tai jopa kuusi kertaa enemmän kuin Ruotsissa! 100 tai vaikkapa vain 50 euron suuruisen selvän ja riidattoman pikavipin tai kulutusluottosaatavan perinnästä velallinen joutuu Suomessa maksamaan perintä- ja oikeudenkäyntikuluja vähintään 355 euroa! Ruotsissa velallinen selviää reilusti noin 70-80 euron suuruisilla kuluilla.
10. Käräjäoikeusvaiheen kulujen päälle tulevat vielä perintätoimiston perinnästä eli maksumuistutuksista ja -kehotuksista veloittamat kulut, noin 45 euroa. Ulosottovaiheessa velalliselta peritään vielä erilaisia ulosottomaksuja, sillä jokaisesta maksuerästä osa menee valtiolle maksettaviin perintäkuluihin. Mitä pienemmällä summalla velkaa lyhennetään ulosottovaiheessa, sitä suurempi osuus menee kuluihin. Esimerkiksi enintään 14 euron maksuerästä menee kuluihin 2,50 euroa, kun taas yli 8 400 euron tai sitä suuremmasta maksuerästä peritään ylintä ulosottomaksua, jonka suuruus on 185 euroa.
11. Ulosotosta valtiolle menevät perintämaksut ja niiden määräät ovat minusta ok ja kohtuulliset, mutta sen sijaan käräjäoikeusvaiheen kulut ovat aivan poskettoman suuret ja kohtuuttomat. Käytännössä perintätoimistot huolehtivat noin 70-80 prosenttia kaikista selvistä ja riidattomien saatavien perinnästä, suurten eli 5-6 suurimman perintätoimistojen osuus kaikista käräjäoikeusvaiheen kautta kulkevista perintäasioista on 65 prosenttia. Haastehakemuksen tekeminen ja toimittaminen käräjäoikeudelle on hyvin yksinkertaista puuhaa, sillä suuret perintätoimistot käyttävät konekielistä Santra-järjestelmää.
12. Tänään uutisoitujen tietojen mukaan "ulosoton kautta virtaa miljoonia euroja valtiolle." Vuonna 2008 ulosoton kautta saatiin perittyä yli 700 miljoonaa euroa maksamattomia laskuja ja ulosoton kustannuksia. Vuosittain ulosotto tulouttaa valtiolle noin 50 miljoonaan euroa, josta 35 miljoonaa euroa tulee kotitalouksilta. Suomessa on ilmeisen tehokas ulosottolaitos.
13. Ulosottolaitoksen perimät maksut ovat niin sanotusti "nappikauppaa" perintätoimistojen perimien maksujen rinnalla. Perintätoimistot "rahastavat" selvien ja riidattomien saatavien perinnästä vuosittain varmaankin jotain 100-200 miljoonaa euroa; tämä on karkea arvioni. Selvien ja riidattomien saatavien kierrättäminen "kahden luukun" kautta, eli ennen ulosottoa ensin käräjäoikeuksien kautta, on perintätoimistoille todellinen kultakaivos. Samaa on pakko sanoa oikeusministeriön riidattomissa velkomusasioissa vahvistamista oikeudenkäyntikulutaksoista, joissa tuntuu olevan todella paljon "ilmaa."
14. Perintätoimistot ovat todella saaneet neuvoteltua oikeusministeriön virkamiesten kanssa itselleen edulliset kulutaksat! Olisiko tämä(kin) seurausta ja ilmausta jonkinlaisten hyvä veli -verkostojen olemassaolosta?
15. Perintätoimistojen perimiä maksuja voidaan kutsua "härskiksi rahastukseksi." Mutta, tämä on kritiikissä toki muistettava, kyse on aivan laillisesta toiminnasta, joka perustuu lakiin ja ministeriön vahvistamiin kulutaksoihin.
16. Lakia pitäisi tietenkin ensi tilassa muuttaa siten, että selviä ja riidattomia velkomuksia ei enää kierrätettäisi täysin turhaan - velallisen oikeusturva ei tätä mitenkään edellytä - käräjäoikeuksien kautta, kuten nyt tapahtuu. Toiseksi ministeriön vahvistamat kulutaksat tulisi ottaa kriittiseen tarkasteluun.
17. Pahalta kuitenkin näyttää, sillä oikeusministeriö on tehnyt pari vuotta sitten periaatepäätöksen, jonka mukaan selvät ja riidattomat velkomusasiat säilyvät edelleen käräjäoikeuksissa. Tämä perustuu mm. KKO:n lausuntoon. Muutosta ei ole tulossa edes siihen, että käräjäoikeuden velkomistuomiot menisivät suoraan ulosottovirastoon, vaan velkojien tulee edelleen huolehtia myös ulosottohakemuksen tekemisestä.
18. Laillinen härski rahastus, joka aiheuttaa kaksin- tai kolminkertaisia turhia kustannuksia velallisille ja velkojille, tulee siis edelleen jatkumaan! Tämä kaikki hyödyttää vain perintätoimistoja.
16 kommenttia:
Ei saa puuttua toisten toimentuloon. Perintätehtävät antavat hyvän toimentulon niille lakimiehille, jotka eivät välttämättä oikeissa juristin töissä pärjää (Saraviidan lama-ajan sisäänotettavien määrän kasvattaminen).
Tuo ruotsalainen järkiperäinen oikeudenhoito ansaitsee arvostusta. Ruotsissa on monia hyviä käyntöjä, joista Suomessakin voitaisiin ottaa oppia. Enkä edelleenkään ymmärrä, miten ruotsalaiset pärjäävät yhdellä Sveriges Rikes Lag -teoksella, kun Suomessa niitä oli viimeksi Akateemisessa käydessäni osat I, II ja III. Kirjakaupan tyttö vielä nikkasi silmää, että IV -osa ilmestyy vuonna 2010.
En kai puuttunut perintätoimistojen juristien "toimeentuloon" mitenkään! Siitähän OM huolehtii meillä kiitettävän hyvin! Ihailin vain perintätoimistojen juristien hyviä neuvottelu- ja lobbaustaitoja.
KKO:kin on niiden perusteella vakuuttunut, että kyllä Suomessa kaikki selvät ja riidattomat velkomusjutut on syytä - oikeusturvan nimissä (!) - kierrättää edelleen käräjäoikeuksien kautta, jossa kanslistit ne kivasti ratkaisevat.
Niin, meillähän lakikirjoja kustantaa nykyisin ainakin kaksi eri firmaa, vieläpä. Miksi nuo lait pitää ylipäätään painattaa kirjoiksi, kun ne ovat kaikki netissä, muutoksineen päivineen.
Notta, perskulettos..!
On kameramies käynnä H:gin läänillä 1980 tai jotain, sillä tuo sellikuva on siltä ajoilta?
Katajanokka gou..gou.. Jep!
Sanohan ite itse päällikkö, oliko siellä suunnalla..?
Positiivisesti voi ajatella, että kyllähän tämän taantuman/laman, (vai miksi sitä nykyisin kutsutaan?) yritykset pyörii.
Perintätoimistot, kuten monet muut.
On kuitenki selvää, että velkomusasiat pitäisi saada järkevän lain alle kuten blokin ylläpitäjä peräänkuuluttaa.
Täytyyhän valtion saada tuloja ylivarojen eläviltä kansalaisiltaan, niin ulosottolaitos täytyy toimia tehokkaasti vaikka monen mutkan kautta ;)
Työllisyys on myös taattu kyseisen alan ihmisillä.
Kun ihmisellä on ulosotossa velkaa ja muita asioita keskeneräisinä, on uskaliasta kirjoittaa omalla nimellä mistään asiasta.
Olemme valveutuneita kansalaisia, niin luemme tarkkaan ainakin ne negatiiviset/kriittiset kirjoitukset. Oma nimi alla herättää kiinnostusta minkälainen "hulttio" henkilö on muutenkin elämässään ;)
Luotettavuus mitataan myös työmarkkinoilla, niin selvää on että luottohäiriö joissakin työtehtävissä on este saada työtä.
Tässä aloituksessa puhutaan ulosottolain kiertokulusta velallisen elämään.
Yhtään ei ole viitattu velkajärjestelyyn, niin olisiko se liian laaja asiakokonaisuus samassa yhteydessä.
Itse sain pks:lle muutettuani velkajärjestelyn, kuitenki silloinen asioitteni hoitaja (käräjäoikeuden määräämä, asianaja/oliko peräti tuomari), kehoitti minun luopumaan velkajärjestelystä, kun yksi velkani vanhetessaan poistui listalta.
Jokaisella velallisella on syynsä miksi sinne on joutunut, eikä mikään ole puolusteltavissa oleva syy?
Kuitenkin kun menetin aviomieheni v.2006 ja hovioikeuden päätös kiersi uo:n kautta, niin sitten minun ymmärrys teki stopin.
Vaikka olin jo valmiiksi uo:n kirjoilla, niin oliko sillä vaikutusta tulevaisuuden pidennykseen velallisena uo:ssa
Saman vuoden kevällä kuoli nuorin poikani, ja hänen osa hautajaiskustannuksia ovat minulta perittävänä.
Olisihan hänet voinu jättää kaupungin hoteisiin haudattavaksi, mutta enhän olisi äiti, jos niin olisin omalle pojalleni tehnyt.
Jos olisin ymmärtänyt vaatia velkajärjetelyn jatkamista, en kuitenkaan olisi 3-5 vuodessa olisi siitä päässyt, kun lisää velkaa tuli ym. syiden takia. Vai olisinko päässyt?
Edellisestä kommentistani jäi mainisematta, että kun autoni uo:n, niin uo toimistossa käydessäni henkilö sanoi että saan uuden auton hankintaa varten korkeintaan 3000 euroa, mutta eipä ole mitään kuulunut.
Myös kun palkastani uo mitataan, niin nyt on ruvettu ottaan puolet palkasta?
Perintätoimistojen tapana on ostaa velkojilta saatavia, joista ne maksavat velkojille ehkä vain 10-20 prosenttia saatavien pääomien määristä, mutta velallisilta perintätoimistot perivät velat tietenkin täysimääräisinä usein vuosikausia jatkuvassa perinnässä korkoineen, viivästyskorkoineen ja perintäkuluineen.
Monissa muissa maissa maksukyvyttömiltä velallisilta ei peritä erääntyneistä veloista vuotuista viivästyskorkoa, ainakaan täysimääräisenä, mutta Suomessa on tässäkin suhteessa vallalla tiukka ja velallisia kurittava linja. Tämän vuoksi kestää usein vuosia ennen kuin pieni, ehkä vain muutaman sadan euron suuruinen kulutusluotto tai laskusaatava saadaan lopulta perinnän kautta maksetuksi.
Joissakin maissa hyväksytään myös velallisen vapaaehtoinen henkilökohtainen konkurssi, jonka avulla maksukyvyttömät velalliset voivat vapautua
veloistaan.
"Lainahan on maksettava eikös juu, minkä tässä maailmassa velkaantuu"
Suomessa toimii kaksi suurta perintätoimistoa. Tai itse asiassa tuo toimisto-sana on aikamoista vähättelyä, kysymyksessähän ovat varsin isot konsernit monine tytäryhtiöineen.
Nuo molemmat konsernit toimivat useimmissa Euroopan maissa, mutta niiden juuret ovat Ruotsissa. Itse asiassa molempien pääkonttorit taitavat edelleen sijaita Tukholmassa, vaikka ainakin suuremman virallinen kotipaikka onkin Luxemburg.
Perintätoiminta lienee edelleen kannattavaa liiketoimintaa myös konsernien emämaassa, joten bloginpitäjän ehdotus perintätoiminnan nopeuttamiseksi ja halventamiseksi tuskin vie alalla toimivia yrityksiä perikatoon. Sen sijaan se tosiaan vähentää sekä velkojien että velallisten kuluja ja aikaa. Ja kaupan päälle myös käräjäoikeuksien jutturuukaa.
Oikeuslaitos on itse asiassa siviiliasioissa varattu pitkälle perinnän apuvälineeksi. Sen käytöllä palkkiot nousevat korkeiksi.
Asian toinen puoli on se, että tavallisella kansalaisella ei ole varaa käyttää oikeuslaitosta omissa asioissaan. Voittojutunkin rahoittaminen ottaa lujille, kun kestoa tulee HO-vaiheen kanssa vuosia.
Pelkistä vastapuolen kuluista voi joutua perikatoon, kun vastapuoli saa itse valita kulujensa tason.
Mitkä olivatkaan Blomqvistien maksettavaksi tuomitut kulut Nordealle hävityssä jutussa ?
Todella riitaisissa asioissa pitää asianosaisillakin kuuriski, eli pääsääntö, jonka mukaan jutun hävinneen tulee korvata voittaneen osapuolen kulut täysimääräisenä, on oikein. Muutenhan juttuja pantaisiin vireille kevytmielisesti.
Toinen asia on sitten se, miksi oikeudenkäyntikulut kohoavat jopa varsin tavallisissa riitaisissa jutuissa niin korkeiksi mitä nykyisin tapahtuu.
Tämä johtuu ensinnäkin asianajajien ja muiden juttuja ajavien lakimiesten ajankäyttöön perustuvasta laskutuksesta, joka on tietenkin omiaan venyttämään käsittelyaikoja aivan kohtuuttomasti. Monissa muissa maissa on siirrytty aikalaskutuksen asemesta juttutyyppien mukaan määräytyviin kulutaksoihin.
Toiseksi tuomioistuimet ja tuomarit eivät huolehdi siitä, että asiat käsiteltäisiin oikeudessa mahdollisimman joutuisasti, vaan asianosaisten asiamiehet saavat tosiaan milteipä mielin määrin venyttää juttujen käsittelyjä.
Lisäksi Suomessa on voimassa hieman idioottimainen sääntö, jonka mukaan asianajajan palkkio- ja kululasku sitoo tuomioistuinta, jollei vastapuolen advokaatti paljoksu asianajolaskun määrää.
Kollegiaalisista syistä johtuen advokaatit eivät tietenkään paljoksu kovin herkästi toistensa laskuja.
Sitten on vielä tämä oikeusturvavakuutus, joka houkuttaa asiamiehiä prosessaamaan "niin pitkään kuin vakuutusta piisaa."
Sellaisiakin juttuja viedään aivan tarpeettomasti käräjäoikeuden pääkäsittelyyn, jotka asiamiehet sopivat heti pääkäsittelyyn päästyään ja jotka viedään oikeuteen vain siksi, että voidaan olla varmoja siitä, että oikeusturvavakuutus todella korvaa viulut!
Optula, joka on nykyisin OM:n yksikkö, tutkii kyllä Kaijus Ervastin toimesta tai johdolla ahkerasti riita-asioiden käsittelyjä ja oikeudenkäyntikuluja, mutta olen usein ihmetellyt, miksi Optulan tutkijat eivät koskaan tunnu huomaavan edellä mainittuja perusasioita, jotka vaikuttavat ratkaisevasti kulujen määrään.
Ei vissiin ole käytännön kokemusta tuomioistuimista ja oikeudenkäynneistä!
Kyllä, lainahan on maksettava eikös juu :)
Ei ole mielessä käynyt että jättäisin velkani maksamatta, väärän esimerkin pojilleni olisin antanut jos niin menettelisin.
Kummasti monilla on mielikuva, että maaseudulla tuosta noin vain työpaikka repäistään.
Eikä "yhteiskunnan elättinä" niin vaan suuremmille apajille muuteta :( ansioon. Valinta on yksinhuoltajuus, mutta ei omia lapsia voi jonnekin säilöön pistää, että äiti lähtee tienamaan pötyä pöytään :(
Onnellinen olen siitä, että suomessa on jonkinlainen turva pienituloisellakin verovaroista kustannettuna.
Sattumoisin on jonkinlainen järkikin päässä, että en ole kotona maannut syljeskellen kattoon, vaan tunkenut itseni kursseille.
Järjestä joku voi olla kyllä toista mieltä ;)
Valtion rahaa olen tuhlannut myös 2:een tutkintoon.
Se on valittaen todettava, että en muutenkaan ole täysimääräisesti yhteiskuntaa olosuhteiden pakosta työlläni hyödyntänyt.
Kehä 3:n sisälle muutin poikieni itsenäistyessä opiskelemaan/työhön. Menetykset pistää kapuloita rattasiin jaksamisen suhteen, enkä ole niin nuori, että työmarkkinoilla kymmeniä vuosia enää olisin.
Onneksi voudin viraston kautta pyörivää velkaa ei ole paljon.
Jos elän, 70-vuotias mummeli olen kun ne velat on maksettu.
Positiivista ajattelua :), silloin tietää että joku ajattelee minua ;)
Pieni ;) säästö eläkeyhtiöille on siinä, ettei minulle tarvitse kovin suurta eläkettä maksaa, josko sellaista satun saamaan.
Voudin virastossa paukutellaan henkseleitä, että kyllä se on hyvä ihminen, kun monta työtä tekee ja enemmän on pidättämisvaraa palkoista.
Olisipa kaikki kansalaiset samanlaisia työmyyriä, niin eipäs tarvitseisi työperäistä maahanmuuttoakaan tehostaa ;)
Saatavien perintä voi myös vaarantaa terveyden. Poliisiylijohtaja Paaterokin kertoo, että hän on ainoastaan kerran joutunut virkaurallaan juoksemaan karkuun. Kyse oli ulosottoasian hoitamisesta - velallinen juoksi vasara kadessä perässä.
Paateron on ainoa hakija poliisihallituksen johtoon. Kokoomuslaisuus jyrää, kun merkonomi-ministeri nimittää OTK Paateron sopimuspalkkaiseen virkaan. Vaikka itse nimityksessä ei huomioitaisikaan blogistin ansiokkaan kriittisiä näkemyksiä Paateron tavasta hoitaa poliisiasoita, niin ainakin palkan määrittämisessä niin pitäisi tehdä. Kohtuullinen palkka olisi 6.000 euroa kuukaudessa. Näin siitä huolimatta, että aikaisemmat luontaisedut virka-auton käytöstä ja erämaavalvonnasta keväthangilla ovat nykyään tiukassa kontrollissa.
En toisaalta ymmärä, mnkävuoksi järjestelmä, jossa velallisen kuuleminen, joka lähtökohtaisesti täytyy joka tapauksessa tapahtua, tehdään käräjäoikeudessa olisi periaatteessa tehottomampi kuin Ruotsin järjestelmä: eivät kai KO:ien kanslistit ole sen tehottomampia kuin ulosottoviraston vastaavat? Se mitä kaivataan on käräjäoikeuden yksipuolisen tuomion toimittaminen sähköisesti ilman eri hakemusta ulosottoon - jolloin päästäisiin kaksiportaisudesta - sekä oikeudenkäyntikulujen tiukempi karsiminen vaikkapa Ruotsin tasolle.
Eli Summa Summarum: miksei velallisen kuulemista yhtä hyvin voi tehdä myös käräräoikeudessa. Onhan sitäpaitsi länsimaisen ajattelun mukaista, että velvoitetuomion antaa nmenomaisesti tuomioistuin, eikä mikään hallintoviranomainen; Ruotsin järjestelmä lienee euroopanlaajuisesti poikkeuksellinen.
Anonyymi ei näytä ymmärtävän sitä, että meillä Suomessa velallisen kuuleminen tehdään kaksi kertaa: ensin käräjäoikeudessa ja sitten vielä, kun velkoja hakee eri hakemuksella ulosottoa!
Kuten olen aiemmassa blogissa 7.7. kertonut, meillä ei päästä tulevaisuudessakaan siihen, että käräjäoikeuden yksipuolinen tuomio toimitettaisiin sähköisesti ulosottoon.
Tätähän on meillä aiemmin pidetty tavoitteena ja sitä on aina luvattu, mutta täysin yllättäen OM on oikeusministeri Tuija Braxin allekirjoittamassa työryhmän toimeksiannossa sanonut, että "ei ole tarkoituksenmukaista", että yksipuolinen tuomio siirrttäisiin suoraan ulosottoon! Ja tätä samaa on tietenkin myös OM:n työryhmä kesäkuussa jättämässään mietinnössä esittänyt.
Mitään syytä, miksi tuota aiemmin luvattua uudistusta ei voitaisikaan toteuttaa, ei ole esitetty. Todella outoa!
Kaksivaiheisesta perintäprosessista hyötyvät vain perintätoimistot. Yksityisille ihmisille ja yhteiskunnalle suomalainen järjestelmä on todella kallis.
Lisäksi OM:n vahvistamissa kulutaksoissa on todella paljon ilmaa Ruotsin vastaaviin taksoihin verrattuna.
Suomessa halutaan kupata velallisia ja velkojia tällaisella käsittämättömällä rahastuksella, jotta perintäfirmat hyötyisivät, ja kaikki tämä tapahtuu valtiovallan ja lainsäätäjän suojeluksessa!
Toisin kuin Virolainen väittää, ei rahastaminen koskaan ole käsittämätöntä.
Kysyä voi sitä, miksi se onnistuu.
On kai katsottava ketkä johtavat ja miehittävät oikeuslaitosta ja lainsäädäntöä.
Tarja Halonen on tainnut saada ensimmäisen työpaikkansa perintätoimistosta. Toinenkin pressa, KKO:n, on paljon askarrellut maksukyvyttömyyden kanssa jo lainsäätäjänä.
Mutta eikö hänen miehensäkin ollut osakkaana kahdessa asianajotoimistossa, jotka 90-luvun velkakriisin aikana palvelivat pankkeja ?
Jos oikeuslaitos näyttää ennen kaikkea velkojia hyvin ja lähes yksinomaan palvelevalta laitokselta, voi henkilöyhteyksillä olla merkityksensä.
Kun käytin sanaa "käsittämätön", tarkoitin tietenkin juuri sanotun rahastuksen hyväksymistä lainsäätäjän ja oikeusministeriön toimesta, kuten jo blogin otsikostakin ilmenee.
Erilaiset kytkökset ja hyvä veli -verkostot jylläävät toki myös oikeuslaitoksen ja tuomioistuinten piirissä ja niillä on luullakseni ollut vaikutusta myös po. kummallisen, monimutkaisen ja kalliin perintäjärjestelmän ylläpitämisessä.
Lähetä kommentti