1. Kauhajoen käräjäoikeudessa piti 21.9. vihdoin ja viimein aloittaa virallisen syyttäjän ja Kauhajoen koulusurmissa 23.9. 2008 murhattujen uhrien omaisten virkavelvollisuuden rikkomisesta ja törkeästä kuolemantuottamuksesta vireille paneman syyte- ja korvausjutun käsittely. Syytettynä on kauhajokinen komisario, joka ei ottanut ampuja Matti Saaren hallusta murha-asetta surmatöitä edeltäneenä päivänä. Syytejuttu oli määrä käsitellä käräjillä jo viime toukokuussa, mutta oikeudenkäyntiä siirrettiin, kun jutun esitutkinnan jälkeen oli tullut ilmi asiaan liittyvää uutta tietoa.
2. Tänään kuitenkin saatiin tietää, että jutun käsittely alkaakin vasta tiistaina 22.9., sillä asianomistajien oikeusavustajalla on este saapua käsittelyyn päivää aikaisemmin. Mutta tätä oudompi oli niin ikään tänään julkisuuteen kerrottu tieto, jonka mukaan käräjäoikeus on päättänyt ikään kuin viime tipassa erottaa asianomistajien rikokseen perustuvien korvausvaatimusten käsittelyn syytejutun käsittelystä. Toisin sanoen käräjäoikeus on päättänyt käsitellä ja antaa tuomionsa ensin virallisen syyttäjän ja asianomistajien rangaistusvaatimuksista ja ottaa asianomistajien korvausvaatimukset käsiteltäväkseen vasta "joskus myöhemmin."
3. Oikeudenkäynnistä rikosasioista annettu laki (ROL 3 luku) on puheena olevassa suhteessa varsin väljä, sillä se mahdollistaa useampia eri vaihtoehtoja. Syytevaatimukset ja yksityisoikeudelliset vaatimukset on mahdollista käsitellä erikseen eli eri juttuina. Normaalikäytäntö on kuitenkin sellainen, että rikokseen perustuvat yksityisoikeudelliset vaatimukset, kuten juuri vahingonkorvausvaatimukset, käsitellään yhdessä eli samassa oikeudenkäynnissä syyteasian eli rangaistusvaatimusten kanssa; oikeuskirjallisuudessa puhutaan tätä yhteiskäsittelyä eli juttujen kumulaatiota tarkoittaen adheesioprosessista,
4. Sanottujen vaatimusten yhdistäminen eli juttujen kumulaatio on järkevää ja tarkoituksenmukaista siksi, että rikoksen uhrin eli asianomistajan korvausvaatimusten perusteena on säännönmukaisesti juuri sama rikolliseksi väitetty teko, johon sekä syytevaatimus että korvausvaatimukset perustuvat. Kun oikeudenkäyntiaineisto on sekä syytevaatimusten että rangaistusvaatimusten osalta suurimmaksi osaksi sama, säästetään eri vaatimusten ja juttujen yhdistämisellä sekä asianosaisten että valtion kustannuksia. Lisäksi yhdistäminen antaa erilliskäsittelyjä paremmat mahdollisuudet päästä jutussa kaikilta osin oikeudenmukaiseen lopputulokseen.
5. Laki mahdollistaa myös sen, että yhdessä käsiteltäväksi määrätyt syytevaatimukset ja korvausvaatimukset voidaan tarvittaessa erottaa oikeudenkäynnin aikana toistaan ja käsitellä eri juttuina. Vastaavasti on mahdollista, että eri asioina käsiteltäväksi alun perin käsittelyyn otetut syyteasia ja korvausasia yhdistetään oikeudenkäynnin aikana ja käsitellään samassa oikeudenkäynnissä.
6. Mutta kuten sanottu, normaalikäytäntönä on ollut, että syyteasia ja rikokseen perustuvat korvausvaatimukset käsitellään yhdellä kertaa samassa oikeudenkäynnissä ja niitä koskevat vaatimukset myös ratkaistaan yhdessä samalla tuomiolla. Näin oli lehtitietojen mukaan määrä tehdä ensin myös Kauhajoen asekäräjillä. Mutta sitten asian valmistelussa tapahtui edellä kerrottu käänne. Olisikin mielenkiintoista tietää, mihin syihin ja kenen aloitteeseen tämä käänne perustuu?
7. Jutun virallinen syyttäjä, joka toimii valtakunnansyyttäjänvirastosta (VKSV) saamiensa ohjeiden mukaisesti - syytemääräyksen jutussa antoi viime tammikuussa apulaisvaltakunnansyyttäjä Jorma Kalske - on alun perin vastustanut korvausvaatimusten yhdistämistä syyteasiaan. VKSV:n kanta on myös tässä valtiolle ja poliisille sangen kiusallisessa jutussa ollut muutenkin asianomistajien vaatimuksia vähättelevä, mikä on ilmennyt muun muassa syytettä ajavan kihlakunnansyyttäjän lehtilausunnoista. VKSV haluaa á la Raipe Helminen, ettei jutusta "tarvi tehrä mitään isoo numeroo."
8. Kauhajoen käräjäoikeuden käräjätuomari, jonka piti alkuperäisten suunnitelmien mukaan luultavasti istua yksin koko juttu, perusteli tänään I-S:ssa ja HS:ssa korvausvaatimusten erottamista syyteasiasta sillä, että omaisten valtiolle "osoittamat" korvausvaatimukset - kyse on itse asiassa omaisten käräjäoikeudelle esittämistä korvausvaatimuksista, jotka kohdistuvat valtiota vastaan - eivät "suoranaisesti" liity rikosasiassa syytettynä olevaan komisarioon.
9. Minusta käräjätuomarin kyseinen perustelu ei ole kovin vakuuttava. En ole toki nähnyt asianomistajien avustajan esittämiä korvausvaatimuksia enkä tunne yksityiskohtaisesti niiden perusteitakaan. Mutta lienee selvää, että omaisten valtiota vastaan kohdistamien korvausvaatimusten pääperuste on juuri sama kuin syytteilläkin: syytteessä olevan komisarion virkavelvollisuuden rikkominen ja törkeä kuolemantuottamus. Se, että korvausvaatimus on kohdistettu ilmeisesti vain valtiota vastaan - komisariolta asianomistajat eivät siis vaatine korvauksia - ei minusta ole relevantti syy erottaa korvausvaatimusten käsittelyä syyteasiasta. Korvausvaatimusten peruste on ratkaiseva tekijä, ei se, keneltä korvausta vaaditaan.
10. Todennäköisesti omaisten korvausvaatimukset perustuvat myös joidenkin valtion viranomaisten tai muiden virkamiesten virheellisiksi väitettyihin menettelytapoihin tai laiminlyönteihin taikka puutteelliseen ohjeistukseen, kuten esimerkiksi siihen, että ampuja Matti Saaren uhkaavasta käytöksestä hänen kotiseutunsa poliisiasemalle tehty varoitus ei mennyt perille Kauhajoen poliisille. Nämä väitetyt virheet ja laiminlyönnit vaikuttivat lehtitietojen mukaan siihen, ettei Kauhajoen komisario uhrien omaisten mukaan ottanut tilannetta ja Saaren uhkaavaa käytöstä riittävän vakavasti eikä katsonut olevan aihetta määrätä poliiseja ottamaan asetta hänen hallustaan. Valtiolla on omaisten mukaan Saaren työnantajana ja ihmisten turvallisuudesta vastaavana tahona osavastuu viranomaistensa laiminlyönneistä, jotka myötävaikuttivat koulusurmien toteutumiseen.
11. Siitä, miten "ylös" tai korkealle virkaportaalle nämä viranomaisten väitetyt virheet ja laiminlyönnit omaisten mukaan ulottuvat, minulla ei ole tietoa. Mutta voi olla, että omaisten tarkoituksena on ollut kutsua jutussa kuultaviksi tai todistajiksi myös tiettyjä virkahierarkian huipulla olevia virkamiehiä. Onko tämä mahdollisesti hermostuttanut näitä henkilöitä niin, että he ovat asettaneet epäviralliseksi ehdoksi, että heidän ei tarvitse tulla käräjille puheena olevan syyteasian yhteydessä eli ensi tiistaina alkavaan käsittelyyn, vaan vasta sitten, kun käräjillä puidaan valtiota vastaan ajettavia korvausvaatimuksia? En tiedä, mutta voihan tämä olla yksi syy käräjäoikeuden äkkikäännökseen asiassa.
12. Käräjäoikeus on voinut myös saada saanut jonkinlaista epävirallista ohjeistusta siitä, miten käsittelyjärjestyksessä olisi syytä menetellä. Tätä arvioita ei pidä ymmärtää väitteeksi, jonka mukaan käräjäoikeutta olisi yritetty painostaa, edes neutraalilla tavalla. Käytännöstä kuitenkin tiedämme, että eri tuomioistuinten tuomarit voivat olla "kinkkisissä" tapauksissa keskusteluyhteydessä toisiinsa ja pohtia, mikä olisi oikea menettelytapa. Tällaista epävirallista neuvonpitoa voi tapahtua myös käräjäoikeuden ja hovioikeuden tuomareiden tai esittelijöiden välillä, lisäksi käräjätuomarit keskustelevat usein myös syyttäjien ja asianajajien kanssa.
13. Niin tai näin, minusta korvausvaatimusten erottaminen syytteiden käsittelystä ei ole tässä tapauksessa perusteltua saati välttämätöntä. Jos omaisten yksin nostama syyte törkeästä kuolemantuottamuksesta hylätään, eikä käräjäoikeus katso syytetyn syyllistyneen edes tavalliseen kuolemantuottamukseen, näyttäisi omaisten korvausvaatimuksilta putoavan osaksi pohja pois. Luultavasti tähän vastaajan korvausasiassa oleva valtio on juuri pyrkinytkin. Rangaistusvaatimuksesta annetusta käräjäoikeuden tuomiosta saa kuitenkin valittaa hovioikeuteen. Jos valitus tehdään, ei käräjäoikeus voi itse asiassa ottaa syyteasiasta erotettuja korvausvaatimuksia tutkittavakseen, ennen kuin syyteasiasta on saatu lainvoimainen tuomio. Tältäkin kannalta minusta olisi paras vaihtoehto, että valtiota vastaan esitetyt korvausvaatimukset käsiteltäisiin ja myös ratkaistaisiin yhdessä rangaistusvaatimusten kanssa.
14. Ymmärrän uhrien omaisten ja heidän avustavan asianajotoimiston lakimiesten tunteita asiassa käsittelyjärjestyksen osalta tapahtuneesta uudesta käänteestä. Avustajan mukaan käräjäoikeus oli aiemmin päättänyt, että syytteet ja korvausvaatimukset käsitellään yhdessä ja samassa oikeudenkäynnissä. Kun käräjäoikeus on nyt viime tipassa muuttanut kantaansa, ei ole ihme, jos juttu avustajan mielestä niin sanotusti "haiskahtaa." Kahdesta eri oikeuskäynnistä aiheutuu asianomistajille kaksinkertaiset kulut. Voisi saada vaikutelman, jonka mukaan juttujen erottamisella tähdätään siihen, että asianomistajat luopuisivat rikosjutun käsittelyn jälkeen korvausvaatimustensa ajamisesta.
15. Kauhajoen juttu on periaatteellisesti merkittävä ja sillä on asianosaisten ohella laajempaa yhteiskunnallista merkitystä. Poliisikunnalla, sisäministeriöllä, sisäministerillä ja koko hallituksella on jutussa aika paljon pelissä. Toivottavasti myös murhattujen omaiset saavat tästä huolimatta jutussa oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin.
15 kommenttia:
Eiköhän tässäkin taas lopulta saada uusi sulka hattuun EIT:ltä..
"Syytettynä on kauhajokinen komisario, joka ei ottanut ampuja Matti Saaren hallusta murha-asetta surmatöitä edeltäneenä päivänä."
Eihän mitään "murha-asetta" ollut edellisenä päivänä. Miten se olisi voitu ottaa pois?
Aseesta tuli murha-ase vasta teon tapahtumispäivänä.
Muutenkin läkyttäminen "aseen pois ottamisesta" on aivan idioottimaista ja pahimman luokan pesservisseröintiä.
Nyt kuitenkin virallinen syyttäjä vaatii komisariolle rangaistusta siitä, että hän ei ottanut asetta pois Saarelta.
Asianomistajien mielestä aseesta ei olisi tullut murha-asetta, jos se olisi otettu Saarelta pois viimeistään sen jälkeen, kun komisario puhutteli Saarta.
Ilmeisesti kysymys on siis vahingonkorvauslain 5 luvun 4a §:n mukaisesta surmansa saaneen omaisen korvausvaatimuksesta, jossa olennaisin kysymys on se, onko kuolema aiheutettu törkeällä huolimattomuudella.
Muuten voisi epäillä, että tällaista törkeää menettelyä ei ehkä kuitenkaan jää valtion niskoille, mutta aikanaan annettu KKO:n ampumaharjoitustapaus on nimenomaisesti ilmentänyt halukkuutta määritellä törkeän huolimattomuuden ala varsin laajaksi silloin, kun julkisyhteisöllä on vastuu jonkin toiminnan turvallisesta järjestämisestä. Saattaisi siis olla tässäkin perusteita - ainakin jos valtion puolella on muitakin laiminlyöntejä kuin pelkkä yksittäisen poliisin virhe.
Jotenkin professori -blogistin kirjoituksessa heijastuu epäusko siitä, voiko joku tosiaan menetellä niin ajattelemattomasti kuin käräjätuomari tässä tekee. Menettely taitaa olla vastoin prosessualistien tiedemaailman yhteistä käsitystä.
Kun oppi yhdestä oikeasta ratkaisusta hylättiin, niin tässä on lopputulos. Jokainen voi tehdä mitä ratkaisuja tahansa, kunhan löytää edes jonkinlaiset perusteet toiminnalleen, sillä argumenttien hienosyisestä punninnastahan ei enää kukaan ole kiinnostunut josko edes ymmärrys siihen riittää.
Eikä oikeassa elämässä saa muuta kuin näsäviisaan maineen, jos pääkäsittelyssä vetoaa vaikkapa blogistin sellaiseen kirjallisuuteen, jolla rajoitetaan tuomioistuimen (mieli)valtaa prosessuaalisissa kysymyksissä. Koskee erityisesti RHO:a.
Muutoin näyttää kuluttaliitolla olevan enemmän ymmärrystä kuin koko tuomarikunnalla, kun puhutaan kaikkien osapuolten etujen mukaisesta velkaperinnästä.
En tiedä käräjätuomarin tai käräjäoikeuden perusteluista ko. juttujen erottamista koskevassa asiassa; onkohan siitä edes tehty edes mitään kirjallista päätöstä?
Kuten blogissani sanoin, ROL 3. luku on po. suhteessa väljä ja mahdollistaa erilaisia vaihtoehtoja.
Mutta kun asianomistajien korvausvaatimukset on esitetty - ilmeisesti - asianmukaisessa järjestyksessä ja normaali käytäntö on se, minkä käräjäoikeus alun perin päätti, eli rangaistusvaatimusten ja korvausvaatimusten yhteiskäsittely, tuntuu käsittelyjärjestyksen muuttaminen viime tipassa kyllä hieman oudolta.
Tiedän kyllä hyvin omasta kokemuksestani tuomarina, että tuomioistuimet, erityisesti hovioikeudet, eivät hevin muuta totuttuja käytäntöjään, vaikka ne olisi olisi osoitettu kirjallisuudessa miten epärationaalisiksi tahansa. Mutta aina kannattaa yrittää - kyllä moni asia on saatu myös muuttumaan, kunhan niitä vain on jaksanut tarpeeksi kauan "jauhaa" ja jankuttaa!
Niin tosiaan, ilahduttavaa oli todella eilen lukea, että Suomen Kuluttajaliitto on - vihdoinkin - tullut sille blogistin parissa kolmessa blogijutussa kovasti peräänkuuluttamalle kannalle, että selvien ja riidattomien saatavien perintä olisi siirrettävä käräjäoikeuksista ulosottoviranomaisille.
Pitänee palata tähän asiaan eli Kuluttajaliiton kirjelmään erikseen myöhemmin.
Tästä(kin) nyt näkee, että kyllä epäkohtiin kannattaa myös "yksinäisissä" kirjoituksissa ja kritiikeissä puuttua, vaikka olisi tosiaan yksin ja vastassa olisi koko "valtava koneisto" oikeusministeriöstä ja KKO:sta alkaen.
Kun OM saa kuluttajaliiton ko. aloitteen eteensä, se ei voi enää sivuuttaa asiaa olankohautuksella.
Tarkemmin tuntematta juttua pidän korvausten erottamista asianomistajien kannalta hyvänä ratkaisuna. Itsekin olen usein päätynyt siihen, että en halua esittää päämieheni vahingonkorvausvaatimusta rikosjutun yhteydessä. Syynä on se, että isännänvastuu johtaa siihen, että asianomistajan tulee kohdistaa vaatimukset työnantajaan, joka yleensä hankkii itselleen asianajajan ja syntyy melkoiset kustannukset. Jos syyte sitten hylätään, putoaa korvausvaatimuksilta peruste ja päämies-asianomistaja joutuu maksamaan työnantajan (valtio, ravintolayhtiö, kunta tms.) oikeudenkäyntikulut. Ei hyvä.
Jos taas työntekijä (virkamies, portsari tms.) tuomitaan rangaistukseen, on yleensä helppoa päästä työnantajan kanssa sopimukseen korvauksista. Riitaahan ei käytännössä ole kuin määrästä.
Markku Fredman
Markku Fredmanin esittämät näkökohdat ovat toki varteenotettavia. Tilanteet ja tapaukset voivat kuitenkin olla käytännössä sangen erilaisia, joten se, mikä pätee yleensä, ei välttämättä sovellu kaikkiin tapauksiin.
Kauhajoen tapauksessa olen ihmetellyt lähinnä sitä, miksi käräjäoikeus muutti tiettävästi kaksi viikkoa sitten tekemänsä kantaa, jonka mukaan asianomistajien korvausvaatimuksia ei eroteta - ainakaan aluksi - syyteasian käsittelystä.
Asianomistajat olivat jo ehtineet esittää korvausvaatimuksensa ja pyytää, että korvausvaatimukset yhdistetään syyteasian käsittelyyn. Siksi tuntuu hieman oudolta, että käräjäoikeus päätti nyt viime tipassa, mutta toisaalta ennen pääkäsittelyn aloittamista, että korvausvaatimukset erotetaan rangaistusvaatimusten käsittelystä.
Tässä tapauksessa sovintoon pääseminen vahingonkorvauksista olisi luultavasti hankalaa, vaikka syytetty tuomittaisiinkin rangaistukseen ja korvausperuste olisi siten olemassa.
"Tässä tapauksessa sovintoon pääseminen vahingonkorvauksista olisi luultavasti hankalaa, vaikka syytetty tuomittaisiinkin rangaistukseen ja korvausperuste olisi siten olemassa."
Eikö siinä tapauksessa ole ihan järkevää, että tähän vaikeaan osaan mennään vain siinä tapauksessa, että siihen on aihetta?
Omaisten mielestä "siihen menemiseen" on ilmeisesti ollut aihetta, kun sovinto näyttää epätodennäköiseltä. Heidän mielestään korvausperuste on olemassa eikä korvausvaatimusten yhteiskäsittelyä syyteasiaan kanssa ole pidetty ongelmallisena.
Onko käräjäoikeus halunnut "suojella" omaisia oikeuden mielestä "turhilta" oikeudenkäyntikuluilta erottaessaan korvausvaatimusten käsittelyn syyteasiasta? Tuskinpa vain.
Miten elefantti syödään - pala palalta. Eikö järkevää prosessinjohtoa nimeenomaan ollut varata KO:lle tilaisuus keskittyä jutun vaikeahkoon ja vastaajan oikeusturvan kannalta tärkeään rikosoikeudelliseen puoleen ja sitten keskittyä asianomistajien kannalta tärkeään siviilioikeudelliseen korvauspuoleen semminkin jos valtioon kohdistunutta korvausvaatimusta perustellaan myös muilla kuin vastaajan rikosoikeudelliseen vastuuseen kuulumattomilla perusteilla. Oikeuskirjallisuudessa on myös moitittu sitä, että adheesioprosessissa korvausvaatimukset "huitaistaan" kun tuomarin henkisestä kapasiteesista valtaosa on mennyt rikosoikeudelliseen puoleen. Tässä jutussa on sentään kyse kymmenkunnan perheen mittavista vaatimuksista, jotka tulisi käsitellä perusteellisesti ja huolellisesti. Jos KO hyväksyy syytteen ei kai ole mitään estettä aloittaa korvauspuolen käsittelyä heti, jolloin HO voi parhaassa tapauksessa yhdistää jutut uudelleen. Jos taas syyte korvausvaatimuksen kannalta merkittävin osin hylätään, erottaminen säästää asianosaisten aikaa ja oikeudenkäyntikuluja. Oikeustieteen seuraamista nimenomaan osoittaa päätös erottaa jutut tarkoituksenmukaisiin "haarukkapaloihin", vanhaan aikaa vaatimukset olisi käsitelty yhdessä.
Adheesioprosessia eli syyteasian ja korvausvaatimusten yhteiskäsittelyä voidaan puoltaa ennen muuta prosessiekonomisilla perusteilla ja oikeusvarmuussyillä.
Käytännössä sekä syytteen että korvausvaatimuksen tutkinnassa joudutaan ottamaan huomioon pääosin sama aineisto ja todistelu. Tällöin on tietenkin järkevää käsitellä kaikki vaatimukset samassa oikeudenkäynnissä, jolloin vältytään yhden ja saman materiaalin esittämiseltä ja tutkimiselta kahteen kertaan.
Yhteiskäsittelyllä säästetään kustannuksia ja resursseja verrattuna siihen, jos korvausvaatimukset käsiteltäisiin erikseen.
Yhteiskäsittelyllä vältytään myös siltä epäkohdalta, että syytteen ja korvausvaatimuksen johdosta annettavat tuomiot muodostuisivat keskenään ristiriitaisiksi. Jos syyteasia käsitellään erikseen, ei rikostuomio ole sitova myöhemmässä korvausprosessissa.
On siis yleensä järkevää käsitellä syyte ja rikoksesta johtuvat korvausvaatimukset yhdessä myös siinä tapauksessa, jolloin korvausvaatimukset kohdistuisivat syytetyn asemesta esimerkiksi valtioon.
Yhteiskäsittely ei tarkoita suinkaan sitä, että po. vaatimuksia käsiteltäisiin prosessissa ikään kuin "sikin sokin", sillä jos tuomari on todella ajan tasalla ja omaa hyvän ja aktiivisen prosessinjohtotaidon, on täysin mahdollista jakaa myös yhteiskäsittely järkevästi "haarukkapaloihin" niin, ettei sekaannusta ja "väsymystä" ilmene.
Kun tuomiossa ratkaistaan samalla kertaa sekä syyte että korvausvaatimukset, on tuomio kaikilta osin samanaikaisesti valituskelpoinen ja myös hovioikeuden ratkaistavissa kokonaisuudessaan samalla kertaa.
Yhteiskäsittely eli adheesioprosessi on normaali käytäntö, jos asianomistaja on jo nostanut korvausvaatimusta koskevan kanteen, joka perustuu pääosin syytteessä esitettyyn teonkuvaukseen. Tarvittaessa oikeus voi käsittelyn kuluessa erottaa korvausvaatimukset eri jutuksi.
Se, että kyseinen erottaminen tapahtuu jo ennen kuin pääkäsittelyä on edes ehditty aloittaa, on sitä vastoin käytännössä sangen harvinaista.
Yhteiskäsittely ei estä korvausvaatimusten perusteellista käsittelyä. Korvausvaatimusten käsittelyn yhteydessä voi sitä paitsi tulla esiin sellaista aineistoa ja sellaisia näkökohtia, joilla voi olla merkitystä myös syytteen ratkaisemisen kannalta. Mm. tämän puolen viimeksi mainittu anonyymi on kokonaan "ohittanut."
Ketä/keitä Kauhajoella suojellaan, taas tuli lykkäystä! Ja Iltalehti kirjoittaa: Kauhajoen uhrien omaisten raju väite:
"Poliisi pimittää tietoja"
Tiistai 22.9.2009 klo 08.21
MTV3: Kauhajoen kouluammuskelun kymmenen uhrin omaiset eivät enää luota poliisin tutkimuksiin.
Poliisin toiminta Kauhajoen koulusurmien yhteydessä ei saa kiitosta.
Poliisin toiminta Kauhajoen koulusurmien yhteydessä ei saa kiitosta. (MIKA PUTRO)
Omaisia avustava lakimies Lasse Vuola esittää MTV3:lle rajun väitteen: Vuolan mukaan poliisi on pimittänyt tietoa kouluampumisen jälkeisessä tutkinnassa.
- Siinä ei ole kyse mistään vahingosta, vaan tietoisesta toiminnasta, Vuola toteaa.
- Omaisten luottamus poliisin esitutkintaan on täysin menetetty.
Lähes kaikki Matti Saaren ampumien kymmenen uhrin omaiset olivat MTV3:n mukaan koolla maanantai-iltana hotellissa Seinäjoella.
Kokouksessa käytiin läpi oikeusprosessia, sillä tänään piti alkaa oikeudenkäynti, jossa poliisia syytetään tuottamuksellisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta.
Oikeudenkäynti kuitenkin peruttiin viime hetkillä sairaustapauksen vuoksi.
Poliisi ei puuttunut varoitukseen
Omaiset ovat erityisesti arvostelleet sitä, ettei poliisi puuttunut varoitukseen, jonka Haapajärven poliisi sai ennen surmia Matti Saaresta.
- Tämä tieto viestistä - joka tietysti on ihan olennainen seikka - kävi ilmi, kun me tutkimme tätä murharikostutkintaa. Siinä vaiheessa julkisuuteen annettiin tietoja, että tieto ei ole vain kulkenut tutkintalinjojen välillä. Nyt me pystymme ihan kiistatta todistamaan, että kyllä tieto on kulkenut jo viime lokakuussa, Vuola sanoo MTV3:lle.
Oikeudenkäynnin siirtyminen ei omaisia vaivaa.
- Ihan rehellisesti sanottuna ei, koska omaisten keskeinen tarkoitus tässä prosessissa on se, että totuus tulee ilmi. Koko totuus. Tämä antaa meille hieman enemmän aikaa selvittää tätä totuutta.
IL
Myös mielenkiintoisia kannanottoja mielenterveysongelmien ratkomisesta aselainsäädännöllä ym:
http://ylex.yle.fi/radio/ohjelmat/ylex-tanaan/mielipidevanki/gallup-onko-aselakien-kiristaminen-hysteerista-hopotysta
Jokela ja Kauhajoki = False Flag ! Olen epäillyt jo alusta asti viranomaisten toimintaa ! ! Toivottavasti totuus tulee esiin ! !
Kauhajoen "asekäräjille" - pitäisi puhua vain "koulusurmakäräjistä" - on määrätty nyt uusi istuntopäivä, joka on torstai 3.12.2009.
Jutun käsittelylle on varattu peräti neljä istuntopäivää.
Juttu istutaan Seinäjoen käräjäoikeuden tiloissa, koska Kauhajoen käräjäoikeuden oma istuntosali on liian pieni odotettavissa olevan "yleisöryntäyksen" takia.
Samalla käräjäoikeus on päättänyt ratkaista myöhemmin, käsitelläänkö uhrien omaisten vahingonkorvausvaatimukset sittenkin rangaistusvaatimusten yhteydessä yhtenä juttuna.
Lähetä kommentti