152. Saatavien perintä; Kuluttajaliitto heräsi vihdoin

Koulutkin ovat taas aloittaneet työnsä

1. Olen kirjoittanut aiemmin kolmeen otteeseen selvien ja riidattomien velkomusasioiden perinnästä käräjäoikeuksissa ja siitä velallisille ja velkojille aiheutuvista kohtuuttoman suurista kustannuksista ja toisaalta perintätoimistojen oikeusministeriön vahvistamiin korkeisiin kulutaksoihin perustuvasta ansiottomasta hyötymisestä; katso blogeja 124/7.7., 128/21..7. ja 131/30.7.2009.

2. Olen ihmetellyt, että 1) miksi näiden riidattomien ja selvien asioiden käsittelyä ei siirretä käräjäoikeuksilta ulosottoviranomaisille, ja 2) miksi käräjäoikeuksien perintäasioissa tuomitsemat, oikeusministeriön vahvistamiin taksoihin perustuvat oikeudenkäyntikulut ovat Suomessa neljä tai viisi taikka jopa kuusi kertaa suuremmat kuin Ruotsissa. Perintäasioiden käsittely käräjäoikeuksissa on turhaa, koska velkojan ja velallisen välillä ei ole mitään riitaa. Vasta käräjäoikeuden yksipuolisen tuomion jälkeen velkoja voi hakea tuomion täytäntöönpanoa ulosottoviranomaiselta. Kyseiset perintä asiat voitaisiin aivan hyvin siirtää suoraan ulosottoviranomaisten ratkaistaviksi.

3. Perintäasiat työllistävät käräjäoikeuksia tarpeettomasti ja aiheuttavat asianosaisille, siis sekä velallisille että velkojille, turhia lisäkustannuksia. Kaksivaiheisesta menettelystä hyötyvät ainoastaan perintätoimistot, jotka hoitavat noin 70-80 prosenttia kaikista perintäasioista. Selvien ja riidattomien velkomusasioiden käsittelyä on pohdittu jo yli 10 vuoden ajan monissa oikeusministeriön työryhmissä. Niiden mietinnössä ajetaan edelleen härkäpäisesti nykyisen systeemin säilyttämistä, vaikka siihen ei ole järkeviä perusteita. Perintätoimistot ovat ilmeisesti saaneet käännytettyä oikeusministeriön lainvalmistelua johtavat virkamiehet puolelleen, ja sivustatukea perintätoimistoille ja oikeusministeriön lakihankkeille on antanut Korkein oikeus presidentti Pauliine Koskelon johdolla.

4. Ruotsissa selvät ja riidattomat velkomusasiat siirrettiin jo vuonna 1990 käräjäoikeuksilta ulosottoviranomaisille ja siellä järjestelmä, erityinen maksamismääräysmenettely (betalningsföreläggande) on toiminut hyvin. Ruotsissa perintäasioissa määrättävät oikeudenkäyntimaksut ovat huomattavan paljon pienemmät kuin Suomessa. Suomessa oikeudenkäyntikulujen suuruus ei kuitenkaan johdu yksinomaan tai edes pääosin mainitusta kaksivaiheisesta järjestelmästämme, vaan oikeusministeriön vahvistamat kulutaksat on vahvistettu, ilmeisestikin perintätoimistojen toivomusten mukaisesti, muutoin selvästi yläkanttiin. Tästä huolimatta - tai ehkä juuri tämän vuoksi - oikeusministeriön edellä mainittujen työryhmien mietinnössä ei ole lainkaan puututtu kulujen määrään eikä tehty vertailuja Ruotsissa perintäasioissa määrättävien kulujen kanssa. Perintäasioiden hoitaminen on rutiinia ja tapahtuu suurissa perintätoimistoissa konekielisen järjestelmän puitteissa. Oikeusministeriö on ministeri Braxin allekirjoittamalla päätöksellä viimeksi tänä vuonna jälleen korottanut perintäasioissa vahvistettuja kulutaksoja.

5. Olen kummastellut, miksi mainitut epäkohdat ja erityisesti perintäprosessin kalleus eivät ole Suomessa - minua lukuun ottamatta - tuntuneet kiinnostavan ketään, eivät edes kuluttajasuojajärjestöjä tai -viranomaisia. Selvien ja riidattomien saatavien perinnässä aina lähes aina kysymys kuluttajilta karhutuista saatavista, erilaisista kulutusluotoista tai pikavipeistä. Kukaan ei ole näyttävän välittävän puuttua asiaan ja selvään epäkohtaan, ja perintätoimistot ovat voineet nauraa partaansa. Kaksivaiheinen prosessi ja korkeat kulutaksat ovat houkutelleet myös monet lakiasiantoimistot ja jopa asianajotoimistot apajille.

6. Mutta nyt jonkinlaista heräämistä näyttää vihdoin tapahtuneen. Suomen Kuluttajaliitto on nimittäin toimittanut pari kolme päivää sitten eli 16.9.2009 julkisuuteen tiedotteen, joka on seuraavansisältöinen:

Riidattomien saatavien perintä siirrettävä käräjäoikeuksista ulosottoviranomaisille

- Suomen Kuluttajaliitto vaatii, että riidattomien saatavien perintä siirretään käräjäoikeuksista ulosottoviranomaisille. Ulosotossa tapahtuva perintä on käräjäoikeuksissa tapahtuvaa perintää huomattavasti halvempi ja siten edullisempi sekä velalliselle että velkojalle.

Velkojen perintä käräjäoikeuksissa on kasvanut viime aikoina huomattavasti. Oikeusministeriö arvelee, että tänä vuonna velkomusasioiden määrä käräjäoikeuksissa saattaa olla jopa 300 000, kun niitä keskimäärin on ollut vuosittain noin 150 000. Valtaosa perittävistä veloista on kulutusluottoja, esimerkiksi pikavippejä. Melkein kaikki ovat riidattomia, velalliselle ei vain ole ollut varaa maksaa velkaa.

Nykyinen perimisprosessi viranomaisissa on kaksivaiheinen. Ensin saatava vahvistetaan käräjäoikeudessa. Sitten ulosottoviranomainen ulosmittaa velallisen varoja, jos ulosmitattavaa on. Suomen Kuluttajaliito haluaa, että tuomioistuinvaihe jätetään pois ja Suomessakin otetaan käytön Ruotsin kaltainen maksamismääräysmenettely. Siinä velkoja hakee saatavan vahvistamista suoraan ulosottoviranomaiselta. Jos velallinen ei vastusta maksamismääräystä, ulosottoviranomainen antaa maksamismääräyksen ja velka on heti ulosmitattavissa. Jos velallinen vastustaa, asia palautetaan velkojalle. velkoja voi tämän jälkeen halutessaan viedä asian käräjäoikeuteen normaalina riita-asiana.

Nykyisestä käräjäoikeudessa tapahtuvasta perinnästä aiheutuu kuluja 210-330 euroa, jotka velallinen joutuu maksamaan. Jos velallinen ei pysty maksamaan kuluja, ne jäävät velkojan maksettaviksi. Ruotsissa aiheutuu maksamismääräysmenettelystä kuluja 640 kruunua (vähän yli 60 euroa). Suomessa riidattoman saatavan oikeudenkäyntikulut ovat siis kolmesta viiteen kertaan suuremmat kuin Ruotsissa. Erityisesti pieniä velkoja perittäessä kulut ovat kohtuuttomat velalliselle.

7. Näin siis Suomen Kuluttajaliitto tiedotteessaan. Varsin tuttua tekstiä minulle, samoja asioita ja jopa samoin sanakääntein olen tuonut esiin yllä mainituissa blogikirjoituksissani. Toistaiseksi turhaan, sillä OM tai sen virkamiehet eivät ole reagoineet mitenkään kirjoituksiini, eivät myöskään tuomioistuinjuristit.

8. Mutta nyt kun Kuluttajaliitto on puuttunut näkyvästi asiaan, ei OM voi enää sivuuttaa kritiikkiä pelkällä olankohautuksella.

9. Nähtäväksi jää, mikä vaikutus liiton tiedotella on asiassa. Voi olla, että liitto on tiedotteellaan liian myöhään liikkeellä. Tiedossa nimittäin on, että jo 10 vuotta kestäneet lainsäädäntöhankkeet koskien selvien ja riidattomien velkomusasioiden käsittelyä ovat oikeusministeriössä ja hallituksessa jo varsin pitkällä. Tarkoituksena on, että nuo selvät ja riidattomat asiat pidetään - käsittämättömistä syistä tosin - edelleen käräjäoikeuksissa, eli perintäprosessi säilyisi kaksivaiheisena. Edes sellaista järkevää uudistusta, jonka mukaan velkoja voisi esittää täytäntöönpanoa koskevan vaatimuksensa jo käräjäoikeudelle tekemässään haastehakemuksessaan, jolloin asia siirtyisi käräjäoikeudesta viran puolesta ulosottovirastolle, ei ole lakiin suunnitelmien mukaan tulossa. Velkojan tulisi siis edelleen pyytää erikseen ulosottoa sen jälkeen kun käräjäoikeus - käytännössä asian ratkaisee kansliasihteeri - on ensin tuomiolla vahvistanut saatavan.

10. Yhden asian haluaisin Kuluttaja liiton tiedotteessa oikaista. Liiton mukaan Suomessa perintäasioista "aiheutuu" kolmesta viiteen kertaan suuremmat kulut kuin Ruotsissa. Tosiasiassa kyse on siitä, että Suomen OM:n perintäasioissa vahvistamat oikeudenkäyntikulutaksat, joita käräjäoikeudet noudattavat, ovat kolmesta viiteen kertaan suuremmat kuin Ruotsin oikeusministeriön sikäläisessä maksamismääräysmenettelyssä vahvistamat taksat. Todellisuudessa Suomessakaan perintäasioissa ei "aiheudu" velkojille, lue perintätoimistoille, suurempia kustannuksia kuin Ruotsin maksamismääräysmenettelyssä. Kyse on ilmeisesti vain siitä, että Suomessa oikeusministerin virkamiehet ja ministerit ovat olleet kulutaksoja vahvistaessaan ruotsalaisia kollegojaan jotenkin höylimpiä. Taksoja vahvistettaessa on varmaankin kuultu Perimistoimistojen liitoa. Olisivatko liiton miehet kenties jotenkin "uunottaneet" ministeriön heppuja, vai mistä mahdollisesti on kyse? Tästä minulla ei ole tietoa.