157. Kiittämättömyys on Suomen palkka

Suomen pääministeri vastaanottaa Louise Blouin Foundation -säätiön palkinnon New Yorkissa pidetyn Global Creative Leadership -huippukokouksen yhteydessä

Hoh-hoijjaa!

Aika rasittava on taas ollut tämäkin Amerikan matka. Reissu on kestänyt 5-6 päivää ja kaikenlaisia kissanristiäisiä ja tapaamisia on ollut paljon, ihan liikaakin. Mutta ei auta, Suomen pääministerin on toki jaksettava edustaa ja tavata johtavia poliitikkoja, talousmiehiä ja yliopistoihmisiä ympäri maapalloa. Nyt ollaan onneksi jo kotimatkalla ja koneen nokka osoittaa kohti Helsinkiä.

Täytyykin soittaa Sirkalle, että laittaa saunan lämpiämään. Niin, ja käy kaupassa ostamassa uuniperunoiksi sopivia perunoita ja pihvejä grillattavaksi. Tälläkin reissulla on tullut syötyä lähinnä vain hampurilaisia ja juotua kokista, kun niitä on niin helppo tilata. Virallisilla päivällisillä sun muilla olen tilannut tapani mukaan aina wieninleikkeen muusilla, eihän mun vatsani kestä niitä kaikenmaailman äyriäisiä ja etanoita sun muita eksoottisia ruokia. Kyllä ne täällä jenkeissäkin jo tietää ja tuntee mut ja mun ruokailutottumukset, ei se tule niille enää yllätyksenä.

New Yorkin yleiskokouksen avajaisissa tapasin YK:n pääsihteerin. Pitihän minun toki olla paikalla, kun kyse oli pääsihteerin koolle kutsumasta korkean tason ilmastokokouksesta. Minä sanoin lehdistölle - paikalla tosin näkyisi olleen, kuten tavallisesti, suomalaisia lehtimiehiä (no, sittenpähän saatoin kertoa asiat vain suomeksi) - että "kokous osoittaa, että poliittista tahtoa on löytymässä sopimuksen aikaansaamiseksi Kööpenhaminan ilmastokokoukseen." Näin, aika jämptisti sanottu! Köpikseen sitten joulukuussa, siis siihen varsinaiseen korkean tason ilmastokokoukseen. Ilmasto on toki tärkeä asia, ilma on pidettävä kirkkaana, jotta päästään lentämään turvallisesti eikä koneet törmäile ilmassa toisiinsa.

Nykistä matka jatkui sitten Washingtoniin ja Denveriin. Niin, ja sitten sieltä torstaina takaisin New Yorkiin, jossa oli jäljellä matkan kohokohta. Sitä vartenhan minä itse asiassa tänne pitkälle ja pirun rasittavalle matkalle oikeastaan lähdinkin.

Minulle, siis Suomen pääministerille, annettiin Louise Blouin Foundation -säätiön palkinto. Heh, heh, tässäkin siis säätiö, ne nyt vain ovat niin hyviä jakamaan kaikenlaista kivaa. Katonpa nyt paperista oikein, joo sen niminen säätiö se tosiaan oli. Mitäs tässä muuta lukee:

- Säätiö järjestää vuosittain yhteistyössä YK:n globaaleihin kysymyksiin keskittyvän Global Creative Leadership-huippukokouksen, jonka gaala- ja palkintoseremoniassa palkittiin tänä vuonna kolme eri alojen johtajaa saavutuksista globaalien kysymysten parissa.

Ja arvaapa rakas Suomen kansa, kuka oli yksi tuon pystin saajista? Aivan oikein, se olin minä Matti Urho Kaleva Taneli Lahnanen, The Prime Minister of Finland. Ja palkinnon myöntämisperusteina sanotaan näin:

- Pääministeri Vanhanen on edistänyt työssään kiitettävällä tavalla teknologisia innovaatioita ja globaalia vastuuta erityisesti ilmastonmuutosasioissa.

Onhan tää suuri kunnianosoitus, paitsi tietysti minulle itselleni, myös Suomelle. Merkittävin varmaan tähänastisista, jos nyt jätetään se Maran Nobel pois laskuista. Onhan nämä Tarja Halonen ja Stubb toki saaneet Itämeri-palkinnon, mutta eihän se ole mikään globaali-tunnustus niin kuin tämä minun pystini. Itämeri nyt on mitä on: pieni paskainen lätäkkö, täynnä kaikenlaisia kaasuputkia ja sodanajan miinoja, jos asiaa ajatellaan globaalisti. Halonen ja Stubb sai sen palkinnon luultavasti siksi, että ne on ainoita poliitikkoja, ketkä on uskaltautuneet uimaan Itämeressä, Stubb tosin vain märkäpuvussa.

Minä pidin siellä Leadership-huippukokouksessa paria päivää aikaisemmin oikein niin sanotun key note -puheenkin, jonka teemat olivat innovaatiot, yrittäjyys ja kilpailukyky. Juu, sen saman puheen, jonka on kirjoittanut avustajani Länkinen ja jonka olen pitänyt jo kymmeniä kertoja, mm. Keskustan kekrijuhlilla. Nyt tietty vaan englanniksi, minähän hallitsen senkin kielen hyvin. Kaipa tuo puhe sitten lopullisesti vakuutti kuulijat ja säätiön porukan siitä, että tämänvuotinen pysti kuluu just mulle.

Palkinnon ojensi minulle juhlallisessa tilaisuudessa säätiötä edustanut kaunis, syvälle uurrettuun iltapukuun sonnustautunut kaunotar, hänessä oli ripaus Barbara Streisandia, Madonnaa ja meidän Sirkkaa. Sirkan pitää kyllä hankkia seuraavin Linnan juhliin just samanlainen iltapuku.

Minusta tää pysti on, jos nyt siis jätetään se Maran Nobel rauhaan, todella merkittävä. Oikeesti tämän edelle menevät vain Suomen lätkäjoukkueen voitto jääkiekkoilun MM-kisoissa 1995 ja Lordin Euroviisuvoitto pari kolme vuotta sitten. Pitää laittaa tää Nurmijärvellä parhaalle paikalle olohuoneeseen. Toivottavasti tälle pystille ei käy yhtä köpelösti kuin sille Tapio Wirkkalan Jäävuori-maljakolle, jonka sain vaalivoitostani vuonna 2007 Tokmannin Kyösti Kakkoselta. Sehän särkyi sen tunnen sirpaleiksi, kun Sirkka suuttui ja paiskasi sen lattiaan saatuaan... kanssa viime kunnallisvaalien aikoihin.

Pitääkin soittaa alivaltiosihteeri Hömilölle Helsinkiin, että joko se on järjestänyt Hki-Vantalle punaisen maton ja torvisoittokunnan mua vastaan ja varannut Kauppatorin ylihuomiseksi Torilla tavataan - tilaisuutta varten. Pasila, Porilaisten marssi!

Mi-mitä helskuttia! Ai, että Suomessa ei ei tiedetä mitään tästä pokaalista. Yhtään uutistakaan tästä tunnustuksesta ei ole julkaistu missään lehdessä, ei edes Kehä-Sanomien ilmaisjakelulehdessä! No, jo nyt on merkillistä. Ai, ainoa maininta tästä on ollut Valtioneuvoston viikko -nimisessä valtioneuvoston julkaisussa, tiedote 276/2009.

Hömilö kertoi, että Suomessa kaikki lehdet on täynnä juttuja, jossa vaaditaan kiivaasti mun eroa pääministerin pallilta! On tää tosi outoa, mä rehkin jenkeissä niska limassa lähes viikon saadakseni Suomelle mainetta ja kunniaa ja sitten saan vielä tämän Leadership -pystin globaalin maailman parhaana poliittisena johtajana. Mutta Suomessa ne meinaa veivata mut yksinkertaisesti ja kylmästi pellolle koko hallituksesta, siis minun omasta hallituksesta!

Kiittämättömyys on todella maailman palkka, ainakin Suomessa! Se Hömilö kertoi vielä, että Hesarissa on esitetty mun vastattavaksi 10 ilkeätä kysymystä liittyen siihen iänikuiseen vaalirahoitussotkuun. No voi sun samperi!

Mut mähän en anna periksi. Eihän MM-voittajana Leadership-kisoista kotiin palaavaa pääministeriä voida tällä tavalla kohdella! Minäpä luonnostelen seuraavaksi heti vastaukseni niihin vit...tarkoitan vihaisiin kysymyksiin. Odottakaas vähän, kohta näette!