KKO:n virkaesitykset tehdään plenumsalissa1. Korkeimman oikeuden (KKO) viime viikolla eli 27.1. tekemän virkaesitys oikeusneuvoksen nimitysasiassa on herättänyt lakimiespiireissä melko vilkasta keskustelua. KKO esitti äänestyksen jälkeen virkaan asianajaja Ari Kantoria. Puoltoääniä KKO:ssa saivat myös asianajaja Markku Fredman ja käräjätuomari, esittelijäneuvos Mika Huovila. Pohdiskelin virkaesitystä toissapäiväisessä blogissani.
2. KKO laatii esityksensä virkaan ilmoittautujien hakemuksiin liitetyistä asiakirjoista ilmenevien tietojen perusteella. Kaikkia tietoja virkaesityksessä ei ole tietenkään mahdollista mainita, mutta siinä tulisi kuitenkin kertoa tasapuolisesti kaikki tärkeimmät tiedot. Näin tulisi menetellä erityisesti siinä vaiheessa, jolloin KKO vertailee kahden "finaaliin" selviytyneen viranhakijan keskinäistä pätevyyttä.
3. Nyt puheena olevassa tapauksessa viranhaussa finaaliin selviytyi kaksi asianajajaa: Kantor ja Fredman. Heidän meriittinsä olisi siis pitänyt tuoda esille virkaesityksessä tasapuolisesti. Näyttää kuitenkin siltä, ettei tässä ole onnistuttu parhaalla mahdollisella tavalla. Markku Fredmanin kohdalla virkaesityksessä on sivuutettu meriittejä, jotka minusta vaikuttavat punnintaan ja saattavat jopa kallistaa vaakakupin Fredmanin eduksi.
4. KKO tekee jäsen nimittämistä koskevan virkaesityksensä tasavallan presidentille ja nimitysasia käsitellään normaalissa järjestyksessä ensin valtioneuvoston yleisistunnossa ja sen jälkeen presidentin esittelyssä. Valtioneuvostossa nimitysasiaa tarkastellaan ja päätös asiassa tehdään käytännössä virkaesityksessä mainittujen tietojen perusteella; ministerit tuskin lukevat virkaesitykseen ja -hakemuksiin liitettyjä asiakirjoja. On siis tärkeää, että virkaesitys on mahdollisimman seikkaperäinen ja tasapuolinen.
5. Markku Fredmanin osalta KKO:n virkaesityksessä mainitaan lyhyesti, että "Fredman on hoitanut enimmäkseen rikosasioita. Hänen erityistä osaamisen aluettaan ovat ihmis- ja perusoikeuskysymykset, joilla on nykyisin suuri merkitys oikeudellisessa ratkaisutoiminnassa." Tämä luonnehdinta antaa yksipuolisen kuvan Fredmanin toiminnasta, sillä ihmisoikeusjuridiikka ei suinkaan "tyhjenny" rikosoikeuteen, vaan siinä joudutaan perehtymään syvällisesti myös moniin muihin oikeudenaloihin. - Kantorin etuna virkaesityksessä pidetään puolestaan hänen "laaja-alaisuuttaan." Tämä yleistoteamuksen jälkeen KKO äityy suorastaan ylistämään Kantorin kyvykkyyttä: "Kantor on hoitanut monipuolisesti sekä laajoja rikosasioita että liikejuridiikkaan liittyviä asioita, muun muassa sopimus-, yhtiö-, immateriaali- ja maksukyvyttömyysoikeuden aloilta. Kantor tunnetaan etevänä laintuntijana ja taitavana asianajajana, joka tunnistaa ja analysoi nopeasti olennaiset oikeudelliset kysymykset."
6. Minä en tunne Kantoria ja hänen asianajoaan, sen sijaan Fredmanin toimintaa tunnen erityisesti oikeussalin ulkopuolelta. Fredman on arvostettu juridiikan asiantuntija, jonka tietoja ja taitoja on hyödynnetty pitkälti toistakymmentä vuotta erilaisissa lainsäädäntöhankkeissa. Eduskunnan perustuslakivaliokunta ja lakivaliokunta kuulevat Fredmania lähes säännönmukaisesti etenkin rikosoikeuden ja rikosprosessioikeuden sekä tuomioistuin- ja asianajajalaitoksen uudistamista koskevista lakiesityksistä. Fredman on ollut mukana jäsenenä useissa valtioneuvoston ja oikeusministeriön asettamissa komiteoissa, toimikunnissa ja työryhmissä. Näistä muistuvat mieleeni erityisesti kaksi vuotta istunut tuomioistuinlaitoksen kehittämiskomitea (KM 2003:2) sekä yhtä pitkään istunut esitutkinta-, pakkokeino- ja poliisilainsäädännön kokonaisuudistusta valmistellut toimikunta (KM 2009:3); viimeksi mainittuun mietintöön Fredman ja Asianajajaliiton toinen edustaja jättivät laajan eriävän mielipiteen. - Ari Kantorin lainvalmisteluun liittyviä meriittejä en tunne.
7. Fredmanilla on myös laaja ja juridiikkaa monipuolisesti käsittelevä kirjallinen tuotanto, mikä on asianajajien kohdalla aika harvinaista. Viittaan tässä suhteessa Asianajotoimisto Fredman & Månssonin kotisivuilla nähtävissä olevaan Fredmanin julkaisuluetteloon, joka käsittää lähes 50 nimikettä. - Ari Kantorin kirjallista tuotantoa en tunne, siitä ei ole mainintaa häntä koskevassa Asianajotoimisto Merilampi Oy:n internetsivuilla olevassa esittelyssä.
8. Markku Fredman palkittiin 16.10.2009 perusoikeustyöstään Suomen Asianajajaliiton myöntämällä arvostetulla Matti Ylöstalo -palkinnolla. - Asianajajaliiton valvontalautakunta puolestaan "muisti" vuonna 2008 Ari Kantoria antamalla hänelle huomautuksen hyvän asianajajatavan vastaisesta menettelyssä koskien palkkiolaskun erittelyä. Onkohan valvontalautakunnan kokoonpanoon asiassa kuulunut oikeusneuvos Hannu Rajalahti muistanut kertoa KKO:lle tästä asiasta?
9. KKO:n virkaesityksessä ei mainita halaistua sanaan Markku Fredmanin edellä mainituista ansioista! Tämä on minusta hämmästyttävää ja antaa kuvan, jonka mukaan KKO on halunnut tarkoituksellisesti ohittaa Fredmanin kyseiset meriitit korostaessaan yksipuolisesti Ari Kantorin etevyyttä laintuntijana ja taitavuutta asianajajana. Pidän tällaista menettelyä ja virkaesityksen yksipuolisuutta selkeänä puutteena ja viranhakijoiden tasapuolisen kohtelun kannalta ongelmallisena. Markku Fredmanin tuntevat juristit voivat varmaankin "todistaa", että KKO:n yksinomaan Kantorin kohdalla käyttämät mainesanat sopivat hyvin myös Markku Fredmanin asianajotoimintaan samoin kuin hänen edellä mainittuun muuhunkin toimintaansa.
10. Jäin miettimään, mihin dokumentteihin ja aineistoon KKO on oikeastaan perustanut Kantorin kyvykkyyttä koskevat ylistävät arvionsa. Minusta oikeusneuvos Pekka Koponen osui naulan kantaan, kun hän totesi omassa äänestyslausunnossaan, että KKO:n käytettävissä olevilla menetelmillä ei kyetä turvaamaan sitä, että kaikista hakijoista olisi tasapuolisesti saatavilla luotettavaa tietoa heidän ammattipätevyytensä arvioimista varten ja että tämä koskee etenkin niitä hakijoita, joilla ei ole oikeustieteen alalta kirjallista tuotantoa ja jotka eivät ole toimineet oikeuslaitoksen palveluksessa tai muutoin oikeudenhoidon tehtävissä. "Tällöin on käsillä vaara, että käsitykset ammattitaidosta rakentuvat yksittäisten ja satunnaisten havaintojen varaan ja siten selvästi riittämättömään aineistoon," lausui Koponen.
11. Perusteltua tekstiä Koposelta. Kuten olen usein esittänyt, KKO:n jäsenten virantäyttömenettelyä tulisi monelta osin uudistaa. Nykyoloissa on kuitenkin välttämätöntä edellyttää, että KKO:n virkaesityksessä tuodaan tasapuolisesti esiin kaikki saatavissa oleva aineisto, jolla on merkitystä hakijoiden ammattipätevyyden arvioinnissa. Tätä perusedellytystä KKO:n virkaesitys ei mielestäni täytä siltä osin kun siinä on selostettu Ari Kantorin ja Markku Fredmanin ammattipätevyydestä saatavissa olevia tietoja ja verrattu heidän keskinäistä pätevyyttään.
12. Markku Fredman on ollut aktiivisesti mukana Demokraattisissa Lakimiehissä eli Demlassa. Ari Kantor puolestaan on toiminut aktiivisesti Suomen Välimiesoikeusyhdistyksessä. Olisikohan näillä (notorisilla) tiedoilla ollut merkitystä, kun KKO on tehnyt virkaesityksensä?
40 kommenttia:
Asia on saanut siinä määrin laajaa huomiota, että myös presidentin täytyy olla asiasta tietoinen. Kyllä osa tuomioistuinten uskottavuutta on, minkä näköisiä (tyyppisiä) ihmisiä siellä istuu.
Ikävä kyllä täytyy sanoa, että Kantorin haluun ratkaista asiaani lain ja parhaan ymmärryksen mukaan en usko. Fredmanin edellytyksiin ja pyrkimykseen oikeaan ratkaisuun sen sijaan uskon. Näin varmasti kokee moni muukin ei-lakimies.
Olettaisin Tarja Halosen noudattavan tässä omia terveitä päätöksentekokriteereitään. Uskon esityksen muuttuvan jo hallituksessa.
Loistava kirjoitus valinnanteosta, tämä ja kirjoitus 217.
Pidän samoin perustein Fredmania sopivampana oikeusneuvoksen virkaan.
Olisi muutoinkin aika tehdä loppu sille perinteelle, että korkeimman oikeutemme tuomarinimitykset ovat vain - liiketoimia, liikemiehiä, liikejuristeja, sivuhommia ja välimiehiä sekä välistävetoja.
Kilpahakijoiden pätevyysalojen arviointi kuulostaa ihan professorin viran-, anteeksi, työsuhteentäytöltä.
Kyllä pressa Kantorin nimittää, kun mies on ollut Amnesty International Suomen osasto ry:n varapuheenjohtaja.
Tuosta Amnestyn luottamustoimesta Kantorin Merilammen sivuilla oleva CV kuitenkin vaikenee vaikenee, miksi? Sinne on sen sijaan kelpuutettu maininta siitä, että Kantor on Suomen Välimiesoikeusyhdistyksen jäsen.
Ainoastaan jälkimmäinen asia lienee siis Kantorin mielestä maininnan arvoinen.
KKO:ssa on pari kolme jäsentä, jotka on nimitetty virkaansa käytännöllisesti katsoen yksinomaan lainvalmisteluansioidensa perusteella.
Selkein tapaus on oikeusneuvos Marjut Jokela, joka nimitettiin KKO:n jäseneksi pari vuotta sitten OM:n lainsäädäntöosastolta, jossa hän oli toiminut käytännöllisesti katsoen koko siihenastisen uransa ajan; esimerkiksi kokemusta tuomioistuimista tai asianajotoiminnasta Jokelalla ei ollut.
Myös Pauliine Koskelolla oli KKO:n jäseneksi tullessaan hyvin samanlainen ura kuin Marjut Jokelalla. Hänkin oli toiminut lähes koko uransa OM:n lainvalmisteluosastolla lainsäädäntöneuvoksena lukuun ottamatta kolmea viimeistä vuotta, jotka hän oli ollut Luxemburgissa sijaitsevassa EY:n investointipankin palveluksessa. Kokemusta tuomioistuimen työstä tai asianajotoiminnasta Koskelolla ei ollut; tähän en laske varatuomarin titteliin tarvittavaa auskultointia.
Lainvalmisteluun osallistuminen myös komitean ja toimikuntien jäsenenä on aiemmin noteerattu KKO:n jäsenten virkaesityksessä maininnanarvoiseksi meriitiksi. Siksi oli yllättävää, että Fredmanin kohdalla sanotunlaiset meriitit on sivuutettu virkaesityksessä vaikenemalla.
Kysyn kunnioittavasti blogistilta, että missä kohtaa allaolevaa kuvaa olette. Kuvan henkilöiden esittely nettikuvassa menee näin :
Yhdistyksen kunnia- ja ansiomerkkien saajat:
Lauri Virta, Hannes Moilanen, Jarmo Järvinen, Marko Kangasjärvelä,
Kari Sulonen ja Jyrki Virolainen
ja kuva tässä:
http://www.sgy-ry.net/IMG_0326.jpg
En ole kyseisessä kuvassa, siinä on joku toinen JV, jota en tunne.
Kirallisia julkaisuja ei taideta paljoa KKO:ssa arvostaa. Koskelon julkaisut ovat hänen asemaansa nähden varsin vaatimattomia ja jo pääosin vanhentuneitakin. Jos Fredman olisi valittu avoinna olevaan toimeen, niin luulen että hän olisi ollut paremminkin taakka muulle väelle. Eriäviä mielipiteitä jättävä, varmaan kirjallista tuotantoaan jatkava oman tien kulkija. Kantor sen sijaan on ns helpompi nakki kun antaa hänen hoitaa silloin tällöin muutaman tuottoisan välimiestehtävän.
Siru näki taas asian ytimeen. Olen täysin samaa mieltä Sirun oivalluksesta.
Tarja Halosen (uuden vuoden puheen) mukaan elämme vahvan demokratian ja tasa-arvon aikaa.
Kenties näin on asianlaita Mäntyniemessä.
Muualla, ja kansalaisia koskien, se ei välttämättä pidä paikkaansa:
poliisi rikkomassa perustuslakia;
http://www.youtube.com/watch?v=FwDhMN-mu7w
Tuomarien ja muun henkilökunnan nimitykset sekä jo olemassa olevat sidossuhteet tulisi ottaa tarkkaan syyniin (esim. vapaamuurarius, joka monissa maissa on lailla kielletty; Suomessa vapaamuurareiden määrä oikeusistuimissa tuntuu ylittäneen kriittisen pisteen jo aikaa sitten).
Suomi saa väkilukuun suhteutettuna TODELLA paljon (noin viisi kertaa niin paljon kuin esim. Venäjällä) huomautuksia Euroopan Ihmisoikeusistuimelta ihmisoikeusrikkomuksista ja oikeuskäsittelyihin kuluvasta ajasta.
Huomautuksista huolimatta parannusta ei tapahdu.
Ihmisoikeusliitto ja muut vastaavat järjestöt taas ovat niin riippuvaisia valtion maksamasta "puolue"tuesta ettei niiden voi odottaa saavan aikaan mitään todellista.
Kenties asianajajaliiton pitäisi nostaa kanne valtiota, hallitusta, eduskuntaa ja oikeuslaitosta vastaan?
Riikka Söyring
Eli KKO on samanlainen valtion virasto kuin muutkin. Ei ymmärretä eikä halutakaan ymmärtää mitä oikeasti tehdään ja minkä vuoksi. Eikä yksityinen puolikaan ole sen parempi.
Sääliksi käy, meitä ja heitä.
Miksi Barx puuttuu tuomioistumien määräämiin rangaistuksiin? Kyse on siis uutisissa olleesta jutusta "raiskaajien tuomioita kovennetaan". Onko kyse lainsäädännön muuttamisesta vai siitä, että tuomarit on nyt selväsanaisesti määrätty antamaan kovempia tuomioita.
Mitä muita ansioita Kantoriin verrattuna Fredmanilla on kuin julkisuudenkipeys ja Demlan jäsenyys? No jospa ne Demla-sisaret nyt auttaisivat Demla-veljeä.
Niin sitä pitää olla tietenkin jees-mies. Muutoin ei tule valituksi KKO:hon
Torstain (4. pvä) viimeinen kommentoija lienee poliisi, sillä kirjoittaminen sujuu vaikkei lukeminen onnistu.
Blogisti peräänkuuluttaa avoimuutta ja läpinäkyvyyttä. Olisiko hyvä alku kertoa blogistin omasta suhteesta Fredmaniin. Onko kyseessä todella vain asiallinen kommentointi vai kampanjointi kaverinsa puolesta? Räikeimmilläänhän tätä oli Hesarin eilinen juttu, jossa blogisti oli päässyt arvoisaan seuraan.
Kyseessä on asiallinen kommentointi, ei kampanjointi "kaverin" puolesta.
En ole tavannut Fredmania muistaakseni 4-5 vuoteen. Tutustuin häneen oikeastaan vasta sillon, kun osallistuimme molemmat tuomioistuinlaitoksen kehittämiskomitean (KM 2003:3) työhön, Fredman jäsenenä ja minä pysyvänä asiantuntijana.
Tarkistin juuri äsken, että komitea piti reilun kahden vuoden kuluessa 33 kokousta, joista neljä oli kahden päivän kokousta. Kumpikaan meistä tuskin osallistui kaikkiin komitean kokouksiin. Fredmanin panos komitean työssä oli minusta merkittävä etenkin mietinnössä selostetun jakson "Avustaminen oikeudenkäynnissä" osalta.
Kyllä noin laajassa valmistelutyössä oppii tuntemaan komitean jäseniä ammattiosaamisen kannalta, vaikkei olisi kenenkään kaveri. Fredmanin uraa ja tekemisiä olen voinut seurata lisäksi mm. hänen julkaisujensa sekä lainvalmisteluun ja -säädäntöön liittyen hänen valmistelemiensa monien Asianajajaliiton lausuntojen perusteella
Mikäs vika Hesarin jutun "seurassa" muka olisi?
Jos ministeri ja presidentti nyt poikkeavat KKO:n esityksestä saa KKO kyllä pitkälti syyttää asiasta oman valmistelunsa puutteita. Lausunto, joka annetaan ilman haastatteluja, testejä tai mitään muitakaan nykyaikaisen rekrytoinnin keinoja ei välttämättä ole vakuuttava. Laki mahdollistaa, että KKO voisi pyytää ehdokkaista tuomarinvalintalautakunnan lausunnon. Tätä mahdollisuutta ei koskaan ole käytetty hyväksi. Lautakunta voisi haastatella tai testata jos KKO ei itse katso voivansa sitä tehdä. Nyt tilanne on vääjäämättä se, ettei suurella osalla KKO jäsenistä ole kuin toisen käden tietoja suurimmasta osasta hakijoita. Ainakin muodollisesti KKO:n esityksen valmistelee kansliapäällikkö, jolla ei voine olla mitään käytännön tietoja hakijoista.
KKO:n nimitysasiaa käsittelevät tänään blogeissaan myös Jukka Kemppinen ja Kari Uoti. Kemppisen blogin otsikko on saanut tyypillisen kemppismäisesti hieman epämääräisen otsikon: "Eeva V:n muistolle". Kävin kommentoimassa Kemppisen juttua.
Kari Uotin blogi käsitelee Sauli Niinistöä, mutta jutun lopussa on muutama sana myös KKO:n nimitysasiasta. Uotin mukaan Sauli Niinistö on "kiistatta vittumainen mies tai ainakin sellaisessa maineessa." Uotin mukaan Niinistön tyylinä on "potkia munille" kun taas Ale Stubbin tyylilaji on "suudella poskille."
Uoti kuitenkin diggaa Ninistöä, vaikka tämä onkin "perusvittumainen salolainen," sillä Niinistö on kuitenkin mies, joka saa hommat hoidetuksi. Uoti puhuu myös Niinistön 15 vuotta jatkuneesta kostosta Ilkka Kanervalle: "Sauli on potkaissut sinne, missä tuntuu, aina kun se on ollut mahdollista."
Kari Uotin mukaan Ari Kantor on hyvä juristi ja miellyttävä ihminen. Uoti kertoo olleensa ainoastaan kerran samassa jutussa Kantorin kanssa, jolloin Kantor edusti jutun hävinnyttä vastapuolta. Uotin mukaan Ari Kantor on "ehdokkaana olevasta porukasta ehdottomasti sopivin ja etevin virkaan."
Mitähän tähän sanoisi? Ilmeisesti Ari Kantor ei ole yrittänyt potkaista Uotia munille. Tämä tuntuu selvältä johtopäätökseltä. Mutta ehkäpä Uotin arvio Kantorista olisi ollut hieman toisenlainen, jos Uotin taho olisi hävinnyt ja Kantorin edustama taho voittanut.
Ilmeisesti Uoti tuntee hyvin kaikki KKO:n 17 viranhakijaa, kun hän on niin ehdoton arvioinnissaan. Minä kun en tunne läheskään kaikkia, niin en pysty vannomaan, kuka olisi ehdottomasti pätevin. Olen esittänyt omat valintakriteereitäni kahdessa blogijutussani ja tämä saa riittää.
Itse kavahdan nimityskriteeriä "sopiva" tai "sopivin virkaan". Kari Uotille sopivuus tuntuu merkitsevän "miellyttävää ihmistä." Tätä kriteeriä kavahdan vielä enemmän. Kyllähän KKO:ssakin näitä mukavia miehiä ja naisia istuskelee tuolit täynnä: miellyttävät valitsevat tietysti muita miellyttäviä uusiin virkoihin. Joskus jopa tuntuu, että miellyttävyys on ratkaisevin kriteeri KKO:n virkaesityksille.
Minusta sopiva annos v-mäisyyttä - poskille suutelemisen sijasta ainakin (huh, huh) - ei olisi ollenkaan pahitteeksi ainakin osalle KKO:n jäsenistöä. Tämä ei tietenkään tarkoita "munille potkimista", josta Uoti mieluusti puhuu.
Ei hätää. Normaalissa juridiikassa oikeus ei aina voita, mutta AA sen sijaan poikkeuksetta pärjää. Siis taloudellisesti.
Nyt kuitenkin uskon, että Hesarin juttu on herättänyt itse rouva TP:n. Kyllä hän itsekin lakimiehenä ymmärtää, miten lakimiehiä pitää suhteessa toisiinsa arvottaa. Onko sitten kyse julkaisuista, komiteatyöskentelystä vai oikein siitä, että kaikki tietävät henkilön kuulopuheiden perusteella hyväksi mieheksi.
Miten se blogisti oli väärässä seurassa siinä HS:n jutussa? En oikein asiaa ymmärrä. Sinällään julkisuuskin voi olla osa demokratia kehitystä. Kai niin voidaan sanoa, kun KKO saa menettelystään asiallista kritiikkiä. Toivottamasti tuolla kritiikillä on konkreettista vaikutusta.
Joo. Tämä mukavuuskriteeri vie suohon. Olin kerran lapseni koulun (peruskoulun ala-aste) johtokunnan jäsenten ehdokkaiden valintatilaisuudessa ja istuvan johtokunnan puheenjohtaja oikein ylpeili sillä, että "he eivät koskaan ole olleet erimielisiä yhdestäkään asiasta vaan olleet aina kaikki samaa mieltä"
Eikä johtokunta ollut koskaan ollut eri mieltä rehtorinkaan kanssa.
Huh!
Olisi suotavaa ollut, ihmisoikeusasiantuntijan (Markku Fredman) nimittäminen jolla on meriittejä lainsäädännön kehittämisestä ja erinomaisesta lainopin -ja oikeudenkäytön tuntemuksesta. KKO ehdottaa kuitenkin virkaan erittäin varakasta liikejuristia ja tunnettua välimiestä (Ari Kantor).
Nyt jos koskaan olisi nimittäjällä, Tarja Halosella mahdollisuus osoittaa arvojohtajuutta ja nimittää vastoin toiminnassaan epäonnistunutta (antamansa tuomion purkaminen, 100 langettavaa tuomiota EIT:lta) KKO:n kantaa. Kehitysmyönteinen oikeudenpuolustaja virkaan. Näin ei varmaan tapahdu, koska Koskelo on ollut Halosen valinta. Tässäkin kansalaisten etu ohitetaan eliitin edun vuoksi. Lisää kallispalkkaisia välimiehiä KKO:n palvelukseen. Jyrki Virolaisen perusteluihin yhdyn täydellisesti.
Valtioneuvosto esittää KKO:n jäseneksi Ari Kantoria. Hyvä niin, vielä presidentin siunaus päälle.
Kantor on ihan hyvä valinta, vaikkei hän KKO:ta miksikään muuta.
Ymmärtäisi nyt kieltäytyä niistä välimiesjutuista, ja opettelisi hommat kunnolla. Seurataan...
Oikeusministeri Brax perusteli omaa ja valtioneuvoston kantaa sillä, että "KKO:ssa tarvitaan nyt erityisesti talousrikosjuridiikan osaamista" (hs. fi). Minusta hieman outo perustelu.
KKO ei nimittäin perustellut virkaesitystään tuolla tavalla, vaan totesi Ari Kantorin kohdalla, että hänellä on kokemusta "laajoista rikosasioista sekä liikejuridiikkaan liittyvistä asioista" ja luetteli joitakin oikeudenaloja, joihin Kantor on erityisesti perehtynyt; niiden joukossa ei ollut rikosoikeutta. KKO:n vähemmistö (kolme jäsentä) puolestaan mainitsi Kantorin osalta ainoastaan "monipuolisen liikejuridiikan."
Brax sanoi, että "yhdellä nimityskierroksella ei voi valita kuin yhden" ja että "on tehty tiettäväksi, että tämä KKO:n vähemmistön esiintuoma ihmisoikeusjuridiikan tarve jää täyttämättä" ja että tuo asia pitää ratkaista "seuraavilla nimityskierroksilla." Brax sanoi myös, että "molempien kärkiehdokkaiden puolesta perustelut olivat mitä painavimmat."
KKO lienee tyytyväinen, sillä nyt(kin) se saa mitä halusi. Me muut saimme taas lisää ihmettelyn aihetta KKO:n jäsenten nimittämiskäytännön ja -politiikan kiemuroista.
KKO:een ei mennä opettelemaan hommia, kuten eräs anonyymi toivoi Kantorin tekevän. Valtioneuvosto perusteli Kantorin valintaa sillä, että Kantorin "ansiot" ovat toista hakijaa suuremmat.
Niin varmaan ovat - nimittäin taloudelliset ansiot. asianjotoimesta. Jos sillä perusteella olisi esitetty valittavaksi, eikö seuraavalla kerralla asianajaja Kai Kotirannan kanttaisi hakea. Hänen "ansionsa" ovat vielä suuremmat kuin Kantorilla.
Se, että Brax lupasi seuraavan oikeusneuvoksen paikan ihmisoikeusjuristille, on täyttä värää nimityspolitiikkaan, koska kukaan ei tiedä kuinka hirmu päteviä seuraavan kierroksen hakijat ovat. Myös muita inhimillisiäkin syitä, kuten sairaus, kuolema yms. voi muodostua esteeksi.
Kyllä KKO:n jäseseniksi tulisi valita - ei suinkaan minkään mandaatin perusteella paras- vaan sellainen hakija, joilla on parhaat tuomarityön ja joka voi jo ilman opettelua selvityä parhaiten tehtäsätään.
Kun Kantor nyt valitaan valitaan entisen välimisjäsenen paikalle, halutaan säilyttää välimiestoimen jatkuminen.Eli valintaperusteena on välimiesjäsenrooteli eikä suinkaan jolla on parhaat "ansiot" talousrikosjutuista. Braxin perustelut, jotka hän valtioneuvostolle tarjoili, ovat siis väärät.
Braxista vielä sen verran, että harvoin kuulee niin halventavaa kielenkäyttöä kansanedustajista, kuin mitä Brax käytti vastatessaan kansanedustaja Anneli Lapintielle eilen eduskunnan kyselytunnilla Taxellin komitean työn "tuloksista".
Jos kansanedustaja Lapintien kysymys oli lapsellinen, ei ministeri Braxin olisi koko kansan edessä olisi ministerinä "mollata" ja pilkata Lapintietä. Braxin eilinen esiintyminen osoitti, että meillä on sivistymätön ja tahditon oikeusministeri.
Minustakin oli hieman yllättävää, että Brax meni eilen tavallaan lupaamaan seuraavan oikeusneuvoksen viran "ihmisoikeusjuristille." Tätä KKO tuskin pitää korrektina menettelynä.
Minun mielestä on jo aika ymmärtää myös ihminen eikä pelkästään systeemi, peli systeemissä ja sen kaikenlaiset Eedenin puutarhat eli silmät, jonne voi piiloutua kuten myrskyn silmään voi - raha, finanssi ja vakuutusosaamisen lisäksi. Toivon siis, että tämä henkilö olisi keitetty öljyssä, kieritty tervassa ja höyhenissä, päässyt siitä eroon henki tallella ja että tällä ihmisellä olisi silti taipumuksia ja haluja auttaa muita, joita yritetään laittaa samoihin tilanteisiin. Auttaminen pitäisi olla vallitsevan lain mukaan vaikka pää voisi ajatella parempia lakeja; on pakko elää ajassa vaikka samalla kirjata parannuksia lakeihin sitä mukaa mitä niistä voisi sanoa; tämä olisi parhainta kehittämistä Valtion kannalta - eikä niin, että demokratiassa valitut korkeushyppääjät saavat tulla sisään kylmilteen tykkäämään sitä ja tykkäämään tätä.
Sellainen lainvalmistelu kun ei jotenkin ole tähänkään asti ollut uskottava (näkyy kansalaisten mielipiteeseen suhteessa politiikkaan) mutta silti pitäisi jotain demokratiaa ylläpitää. Mutta kuten huomaamme demokratian alkumaa Kreikka on aikamoisissa vaikeuksissa jos pelkästään luotetaan karaokelaulajiin ja aasikuljettajiin koska niitten äidit ovat olleet sitä mieltä, että juu juu hyvä minun poikani on, juu juu.
Äidit ovat pahaksi kun pitää coachata omia poikia koska äidit eivät yleensä ole samalla juristeja vaikka ääni on korkeamman oikeusneuvoksen, toki.
Kyllä Kantor joutunee hieman hommia opiskelemaan, koska hänen kokemuksensa tuomarintyöstä on vähäinen. Niin on toki Fredmanillakin. Pitää ymmärtää ero tekniikan ja substanssin suhteen. Substanssi on molemmilla hallussa, tekniikka ei välttämättä.
Toki olen Virolaisen kommenteista ymmärtänyt, että taitavat ja kokeneet esittelijät "ohjaavat" näitä untuvikkoja teknisissä kysymyksissä, saati sitten substanssissakin. Siinä mielessä pelkkä sopivuus riittää nimitykseen, kun ei välttämättä tarvitse osata yhtään mitään ;)
Vertailun vuoksi todettakoon, että Ruotsin Högsta domstolenin jäseneksi on liikejuridiikan ja kauppaoikeuden eksperttinä nimitetty 15.3. alkaen Tukholman kauppakorkeakoulun professori Johnny Herre. Hän seuraa HD:ssa esine- ja kauppaoikeuden "suurta nimeä" Torgny Håstadia, joka on eläkeiässä.
Johnny Herren julkaisuluettelo on vakuuttava: useita monografioita kauppaoikeuden ja kuluttajakaupan alalta ja kauppaoikeuden kommentaareja yhdessä Jan Rambergin kanssa.; useita kymmeniä tieteellisiä artikkeleja juridiikan aikakausilehdissä. Herren tieteellinen tuotanto jättää varjoonsa Suomen KKO:n kauppa- ja siviilioikeuden edustajien saavutukset.
Naapurimaiden korkeimman oikeuden jäsenten rekrytoinnissa on siis eroja. Suomessa liikejuristina pääsee KKO:een, kunhan kirjoittelee oikeusjutuissa oikeudenkäyntikirjelmiä ja KKO:een laajoja valituskirjelmiä sekä "laveita laskuja."
Prosessi antoi vaikutelman teatterista. Jäi vain kaivelemaan mieltä oliko kyseessä komedia, tragedia vaiko mikä.
Tuohon mitä blogisti sanoi Johnny Herrestä ja Ruotsin tilanteesta, voi todeta, että Suomessahan useimmat raskaan sarjan professorit ovat kieltäytyneet KKO:sta, vaikka kysytty onkin. Tällaisiahan ovat ainakin viimeisten vuosikymmenten ajalta Ylöstalo, Zitting, Halila sr, Hoppu, Havansi, Lappalainen ja Halila jr. Ja varmaan muitakin löytyy.
Wirilanderhan on nyt viimeinen professorin virasta KKO:hon mennyt (ja hyvä tietysti olikin aikanaan).
Tässä on joku ero Ruotsin ja Suomen korkeimpien oikeuksien arvostuksessa.
Niin, jotkut em. professorit ovat varmaankin aikoinaan kieltäytyneet "kunniasta" hieman eri syistä, luulisin.
KKO:ssa on ollut jäsenenä myös Pirkko-Liisa Haarmann (Aro), oli samaan aikaan Wirilanderin kanssa.
Ruotsin HD, jossa on vain 15 jäsentä - Suomen KKO:ssa jäseniä on 19 - on myöskin ollut viime aikoina vain yksi professori, nyt vielä Torgny Håstad ja kohta siis Johnny Herre.
Mutta HD:n virkaiältään nuorimpiin jäseniin kuuluu advokaattina justitierådiksi valitti ja aiemmin myös oto.professorina toiminut Stefan Lindskog, jolla on erittäin laaja kirjallinen tuotanto ja jolta näyttää tulevan kirjoja myös HD:n jäsenenä; viimeisen kirja (Kapitalbrist i aktiebolog (vuodelta 2009. Lindskogin väitöskirja käsitteli kuittausta ja hän on kirjoittanut laajat kommentaarit mm. osakeyhtiölaista ja välimiesmenettelylaista. Vm. kirja on käsittää muistaakseni 700-800 sivun mittainen.
Kuinka ollakaan, Lindskog näyttää äänestävän HD:n jäsenistä kaikkein useimmin - myös prosessioikeudellisista kysymyksistä - ja hänen äänestyslausuntonsa ovat laajoja ja seikkaperäisesti perusteltuja ja sisältävät usein lukuisia viittauksia oikeuskirjallisuuteen. Suomen KKO:ssa oikeuskirjallisuuteen viittaaminen tuntuu olevan nykyisin pannassa.
Suomen KKO:n tohtorit-jäsenet eivät kirjoita juuri mitään, joidenkin juhlakirjojen pikkukirjoituksia lukuun ottamatta. - He eivät kuulemma ehdi...ilmeisesti osaksi välimiestehtävien ja muiden sivutoimien takia.
Minulle jäi aikanaan KKO:sta käsitys, että yliopistojen professorikunnasta nimitetyt oikeusneuvokset - Olavi Heinosta lukuun ottamatta - sulautuivat melko pian KKO:n jäsenistön aika harmaaseen massaan siitä juurikaan esim- äänestyslausumien suhteen tai muutenkaan juuri erottautumatta.
Unohdin edellisestä kommentissani tietysti Curt ("Kurttu") Olssonin, joka kyllä erottautui tavallisista "rivijäsenistä". Olssonin presidenttikaudella KKO:n ennakkopäätösten perustelut vähitellen alkoivat vähitellen avautua vanhoista melko mitäänsanomattomista perusteluista ja perusteluissa alettiin mainita myös reaalisia argumentteja.
Kiitos Jyrki Virolaiselle herättävän ja tarpeellisen keskustelun käynnistämisestä. Tuntuu hyvältä nähdä, että asiantuntija jakaa samat tunnot kuin tällainen arkisuomalainen, tavallinen pulliainen. Korkeimman oikeuden nimitysesitys oli minulle pettymys mutta ei yllätys; olen tottunut siihen, että omahyväinen ja itseriittoinen oikeuslaitos noudattaa hyvin valikoivasti itseään koskevia pelisääntöjä.
Tavallinen maallikkokin tajusi nimitysehdotuksesta lukiessaan, että pätevin on pelattu ulos. Korkeimman oikeuden presidentin viime aikaisista haastattelulausunnoista päätellen ihmisoikeuskysymysten asiantuntemukselle olisi KKO:ssa käyttöä.
Kantorin nimitys ei kai ole vielä itsestään selvä. Nimityksestä päättää tasavallan presidentti, jolla - vielä - on oikeus nimittää joku muukin. Luotan siihen, että presidentti Halonen tekee tässäkin asiassa itsenäisen, jämäkän ratkaisun.
Presidentti Halonen nimitti Ari Kantorin viime perjantaina KKO:n jäseneksi oikeusministeri Braxin ja valtioneuvoston esityksestä.
Jan Guillou kuvaa kirjassaan Tyttäresi tähden (Men inte om det gäller din dotter) Ruotsin korkeinta oikeutta seuraavasti: "...kaikkihan tiesivät, että kunnianarvoisilla oikeusneuvoksilla, korkeimman oikeuden tuomareilla, ei koskaan ollut aikaa tehdä työtään. Niin triviaalien asioiden kuin rikostuomioiden purkuhakemusten käsittely saattoi kestää useita vuosia.
Syy saattoi olla suurelle yleisölle tuntematon, mutta juristien parissa siitä laskettiin usein leikkiä. Oikeusneuvokset olivat epäilemättä saavuttaneet juridisen virkauransa korkeimman huipun. Heidän palkkansa oli silti hämmästyttävän matala, kenties jonkinlaisena jäänteenä siitä periaatteesta että valtion leipä on pitkä mutta kapea.
Elinkeinoelämän puolella leveämpää leipää oli kuitenkin runsasti tarjolla. Oikeusneuvokset olivat kaikenlaisissa elinkeinoelämän riita-asioissa haluttuja juristeja, samoin silloin, kun tarvittiin erikseen tilattuja oikeudellisia asiantuntijalausuntoja jonkin asian tai näkemyksen tueksi. Näissä sivubisneksissään neuvokset pääsivät helposti jopa 10 000 kruunun tuntipalkkoihin, kokonaiseen kuukausipalkkaan yhdessä työpäivässä. Seuraus oli. että näiltä oikeusoppineilta liikeni varsin vähän aikaa varsinaisen virkansa hoitoon, kuten erityisen visaisten oikeusasioiden ratkaisuun, ennakkotapausten muodostamiseen lain tulevaa soveltamista varten, tuomioiden purkuhakemusten arviointiin ja muuhun ikävään palkkatyöhön."
Ehkäpä Ruotsin HD:ssä Stefan Lindskog -tyyppiset oikeusneuvokset saavat "vipinää" myös hieman laiskempien jäsenten työhön!
Jan Guillou -kommentin osalta lienee selvää, että ruåtsalainen oikeusneuvos ei varmaankaan tee lausuntoja tai tarjoa muitakaan konsultointipalveluja. Sen sijaan välimiehinä heillä ehkä on käyttöä. Blogisti osannee valaista meitä siitä, mikä on justitierådien asema välimiehinä?
Ruotsin HD:n jäsenet saavat toimia ja jotkut heistä myös käytännössä toimivat välimiehinä. Sen sijaan asiantuntijalausuntoja tuomarit voivat ylipäätään antaa vain, kun heitä kuullaan asiantuntijoina parlamentissa.
Lähetä kommentti