Vanha vainooja - oikeesti?1. YLE Uutisten aamu-tv:n ykkösuutisena oli tänään juttu "Oikeuskansleri selvittää Johannes Koskisen Rusi-kommentteja." Uutinen lähetettiin telkkarista kymmenkunta kertaa puolen tunnin väliajoin.
2. Toimittaja Päivi Happosen uutisjutussa kerrottiin, että oikeuskansleri selvittää, rikkoiko entinen oikeusministeri Johannes Koskinen (sd) lakia, kun hän kommentoi Alpo Rusiin kohdistunutta vakoilututkinta. Koskinen puolestaan arvostelee kovin sanoin Helsingin käräjäoikeutta ja hovioikeutta, sanotaan jutun ingressissä. Näin uutispätkän, jossa vakavailmeinen Johannes Koskinen saapasteli eduskunnan käytävällä odottelevan toimittajan juttusille haastattelua varten.
3. Uutisjutusta ilmeni, että oikeuskansleri Jaakko Jonkka ei ole ottanut Koskisen menettelyä tutkittavakseen viran puolesta, vaan asian johdosta on tehty kaksi kantelua oikeuskanslerinvirastoon. Tonen näistä kanteluista on allekirjoittaneen tekemä. Päätin julkistaa sen blogissani samana päivänä, jolloin lähetin kantelukirjelmäni oikeuskanslerin virastoon. Kantelukirjelmäni tai oikeastaan selvityspyyntö löytyy blogista 213/26.1.2010. Lehtitietojen mukaan toisen kantelun kyseisestä asiasta oikeuskanslerille on tehnyt Alpo Rusi asiamiehensä avustamana.
4. Olen huomannut, että asioiden julkistaminen on keino, jolla voidaan saada hieman "vipinää" viranomaisten toimintaan. Muutoin kantelut, selvityspyynnöt yms. aloitteet ja esitykset voivat hautua helposti pitkiksi ajoiksi vihreän veran alle. Minulla on tästä kokemusta muun muassa erästä toista oikeusministeri Johannes Koskista koskevan asian yhteydessä. Tein vuonna 2005 silloin vielä ministerinä hallituksessa istuneesta Koskisesta kantelun oikeuskanslerille siksi, että Koskinen puuttui ministerinä useissa tapauksissa tuomioistuinten ratkaisuihin jopa vielä keskeneräisissä ja lainvoimaa vailla olevissa asioissa. Tämä on tuomioistuinten riippumattomuuden kannalta sopimatonta, sillä nimenomaan hallitusvallan edustajien tulee kunnioittaa tuomioistuinten itsenäisyyttä ja riippumatonta. Tuon kantelun käsittely kesti oikeuskanslerinvirastossa lähes kolme vuotta, sillä vasta tammikuussa 2008 oikeuskansleri Jaakko Jonkka antoi asiassa päätöksensä. Sinä Koskinen sai kyseisestä menettelystään pyyhkeitä, vaikka oikeuskansleri ei toisaalta katsonut Koskisen rikkoneen lakia.
5. YLE-uutisten tämänaamuinen uutisjuttu noteerattiin näyttävästi myös Helsingin Sanomien verkkolehdessä (hs.fi). Uutisjutun tiimoilta on käyty Hesarissa aika vilkasta keskustelua (70 kommenttia), jossa mielipiteet pro et contra ovat jakautuneet aika tasaisesti. Keskustelusta huomaa, ettei ihmisillä ole kovinkaan paljon tietoa ja käsitystä siitä, mistä Koskisen menettelystä on kysymys: Hovioikeuden lainvoimaisen tuomion mukaan Koskinen menetteli lausuntoa antaessaan ihmis- ja perusoikeuksiin kuuluvan syyttömyysolettaman vastaisesti. Tällä perusteella valtio tuomittiin maksamaan Rusille vahingonkorvausta henkisestä kärsimyksestä.
6. Monet HS:n kommentoijat ovat todenneet tunnepitoisesti, että Koskinen oli hyvä oikeusministeri ja että oikeusministerin tehtäviin nimenomaan kuuluu panna tuomioistuimet kuriin ja järjestykseen ja arvostella niiden toimintaa. Toimittaja Päivi Happosen näkemys on myös huomionarvoinen, sillä hän toteaa jutussaan, että Koskinen "tuli tunnetuksi oikeusministerinä, joka otti rohkeasti kantaa tuomioistuimien tekemisiin ja jopa ratkaisuihin." - Olipa haastateltavaa mairitteleva toteamus!
7. Yksi hs.fi:n tämänpäiväinen kommentti tänään jäi erityisesti mieleeni ja lämmitti sydäntä:
- Vai taas ollaan Johannes Koskisen kimpussa, samat vanhat vainoojat! Johannes Koskinen oli hyvä - oikeusministerinäkin!
Johannes Koskinen ilmeisesti yhtyy mainittuun näkemykseen, sillä hän kertoi pitävänsä tehtyjä kanteluja "kummallisina."
8. YLE-uutisten jutussa kerrotaan, että silloinen oikeusministeri kommentoi vuonna 2003 Rusin veljeksiin kohdistunutta vakoilututkintaa sen jälkeen, kun valtionsyyttäjä (Rautakoski) oli tehnyt syyttämättäjättämispäätöksen. "Koskinen totesi esimerkiksi, ettei jutussa löytynyt näyttöä törkeästä vakoilusta," mainitaan jutussa.
9. En tiedä, onko toimittaja ymmärtänyt, mistä Koskisen Rusi-lausunnossa oli kyse, vai mistä johtuu, että hän siteeraa Koskisen sanottua lausuntoa kovin puutteellisesti. Toimittaja on sivuuttanut kokonaan sen kohdan lausunnosta, josta syyttömyysolettaman loukkaus ilmenee. Kuten olen muun muassa blogissani 177/22.10.2009 kertonut, Johannes Koskinen sanoi haastattelussaan 11.6.2003 sanatarkasti näin:
- On todettu, että juuri törkeään vakoilurikokseen ei löytynyt näyttöä, mutta sen sijaan kylläkin sinänsä lainvastaisesta toiminnasta. Rikoksen vanhentumisen takia ei ole voitu tutkia, missä määrin on syyllistytty tavalliseen rikokseen.
Kun YLE-uutiset siis ohitti uutisjutussaan olennaisen kohdan Koskisen lausunnosta, eivät uutisen näkijät ja kuulijat saneet totuudenmukaista kuvaa siitä, mistä asiassa oikeastaan oli kysymys. Uutisjutussa sanotaan, että oikeuskansleri tutkii nyt, rikkoiko Koskinen lakia, kun hän kommentoi vakoilututkintaa. Tutkinnan kommentoinnista sinänsä ei kuitenkaan ole kysymys, vaan ministerin haastattelulausunnon sisällöstä; nämä ovat aivan eri asioita.
10. Johannes Koskinen selitti YLE-uutisten haastattelussa, että kun häneltä kysyttiin vuonna 2003 kommenttia valtionsyyttäjän päätöksen johdosta, niin hän oli vain yrittänyt kertoa toimittajille "kansankielellä", mistä oli kysymys. - Selitys ei kelpaa. Kyllä monta vuotta oikeusministerinä ja pitkälti toistakymmentä vuotta kansanedustajana toimineen juristin toki voi edellyttää käsittävän, ettei kansankielelläkään ole sentään lupa lausua millaisia päättömyyksiä tahansa. Helsingin käräjäoikeus ja Helsingin hovioikeus olivat myös tällä kannalla, sillä Alpo Rusin valtiota vastaan ajamassa jutussa on lainvoimaisella tuomiolla vahvistettu, että Johannes Koskinen menetteli ministerinä virkatoimessaan syyttömyysolettaman vastaisesti. Kyseessä oli tuottamus, jonka perusteella valtio velvoitettiin suorittamaan korvausta Rusille.
11. YLE-uutisten jutussa halutaan kuitenkin kummastella oikeusasteiden yhtäpitäviä tuomioita. Uutisjutun mukaan käräjäoikeus ja hovioikeus ottivat kantaa ministerin lausumaan "hyvin poikkeuksellisella tavalla." Mitään omaa selitystä tälle näkemykselle ei jutussa esitetty. Uutistoimittajan ihmettely perustuukin yksinomaan Johannes Koskinen kummasteluun:
- Outoa on se, että minua henkilökohtaisesti ei kuultu asiassa. Ja aika kyseenalainen tulkintakin oli koko lausuman sisällöstä jo käräjäoikeudessa ja hovioikeudessa uudelleen.
12. Koskinen ilmoitti pohtivansa jopa hovioikeuden tuomion purun hakemista korkeimmasta oikeudesta. Sitä ennen hän haluaa kuitenkin katsoa oikeuskanslerin ratkaisun hänen lausuntoasiassaan. Oikeuskansleri Jonkka sanoi YLE-Uutisille, että hän pyrkii tekemään asiassa ratkaisun kevään aikana; sitä, minkä vuoden keväästä olisi kyse, oikeuskansleri ei täsmentänyt.
13. Hovioikeuden tuomio, joka koski siis ainoastaan valtion vahingonkorvausvelvollisuutta, on lainvoimainen, sillä valtio ja Rusi eivät pyytäneet valituslupaa KKO:lta. Asiaperusteilla tuomiota on ilmeisesti aika vaikea saada puretuksi, sillä purku tulee kysymykseen vain laissa (OK 31 luku 7 §) mainituilla perusteilla, muun muassa selvästi virheellisen lainsoveltamisen takia. Sen sijaan tuomion poistaminen menettelyvirheen perusteella eli siksi, ettei Koskista ole kuultu jutussa, voisi olla mahdollista, jos Koskiselle ei ole varattu asianmukaista tilaisuutta tulla kuulluksi. OK 31:1:n mukaan tuomion poistamista kuulemisvirheen perusteella voi hakea paitsi jutun asianosainen, myös henkilö, jota ei kuultu ja joka kärsii haittaa tuomiosta. En tiedä, onko valtio käyttänyt sillä periaatteessa olevaa regressioikeutta ja vaatinut Koskiselta sitä osaa vahingonkorvauksesta, joka valtio tuomittiin korvaamaan Alpo Rusille Koskisen menettelyn johdosta. Mutta koska Koskisen on tuomion mukaan katsottu menetelleen vastoin syyttömyysolettamaa, olisi hänellä tällä perusteella tarvittava intressi tuomiovirhekantelun tekemiseen.
14. Tähänastisessa oikeuskäytännössä ei vastaavanlaisissa vahingonkorvausjutuissa ole tietääkseni edellytetty virheellisestä menettelystä vastuussa olevan virkamiehen henkilökohtaista kuulemista. Kuulemisen osalta on pidetty riittävänä, että virkamiehelle, jota ei ole haastettu vastaajaksi juttuun, on varattu tilaisuus tulla jutussa kuulluksi. En tunne Rusi-jutun käsittelyn yksityiskohtia, mutta minulle on jäänyt käsitys, että Johannes Koskiselle olisi varattu Helsingin käräjäoikeudessa tilaisuus tulla kuulluksi. Tällöin hän olisi voinut mennä oikeuden istuntoon joko itse tai valtuuttaa asiamiehen edustamaan oikeudenkäynnissä itseään. Saamani käräjäoikeuden tuomion kansilehdelle on kohtaan "Kuultavat" merkitty ne henkilöt, joille on varattu tilaisuus tulla kuulluksi, ja näiden henkilöiden joukossa mainitaan myös Johannes Koskisen nimi. Ainakin aikaisemmin vallalla olleen käytännön mukaan hovioikeuden, jonne käräjäoikeuden tuomiosta valitetaan, ei tarvitse sanotunlaisessa jutussa varata kuultavan asemassa oleville henkilöille enää eri tilaisuutta tulla kuulluksi, vaan asianomaisen henkilön on tullut huolehtia kuulluksi tulemisestaan hovioikeudessa omasta aloitteestaan. - Johannes Koskisella oli ollut OK 18 luvun mukaan oikeus osallistua väliintulijana Rusi-prosessiin ja hän olisi voinut hakea yhdessä valtion kanssa hovioikeudelta muutosta käräjäoikeuden tuomioon.
15. Itse asiassa Johannes Koskisen edun ja oikeuden vaalimisesta ja tosiasiallisesta kuulemisesta Rusi-jutussa on huolehdittu valtion toimesta asianmukaisesti. Valtiota jutussa asiamiehenä edustanut asianajaja Aarno Arvela kiisti molemmat Rusin vahingonkorvauskanteen perusteet, siis sekä tietovuodon että Johannes Koskisen väitetyn syyttömyysolettaman vastaisen menettelyn. Koskisen ei siis tarvinnut palkata omaa asianajajaa valvomaan etuaan ja oikeuttaan. Luultavasti Johannes Koskinen on luottanut tähän asetelmaan ja katsonut oman kuulemisensa tarpeettomaksi. Koskinen on ollut tietoinen Rusi-jutusta ja sen sisällöstä, siis myös siitä, että korvauskannetta ajettiin osin hänen väitetyn tuottamuksensa perusteella. Koskinen on ehkä ajatellut, että hänen henkilökohtainen osallistumisensa juttuun herättäisi vain tarpeetonta huomiota, antaa Arvelan siis hoitaa juttu hissun kissun myös hänen osaltaan.
16. Aarno Arvela kuuluu niin sanottuihin huippujuristeihin, jotka ovat hoitanet monien poliitikkojen ja muiden julkkisten oikeusjuttuja. Mutta Suomessa huippujuristien kohtalona näyttää olevan hävitä useimmat julkisuudessa esillä olevat oikeusjuttunsa. Ansioistaan asianajajana Arvela vihitään tulevana keväänä Helsingin yliopiston oikeustieteellisessä tiedekunnassa kunniatohtoriksi; muita tunnettuja kunniatohtorin hatun saajia ovat muun muassa Pauliine Koskelo (KKO) ja kansanedustaja Jacob Söderman. Arvela on hattunsa ansainnut, mutta yksi seikka häntä koskevissa tiedekuntaneuvoston perusteluissa herätti hieman huomiota: "Arvela on yleisesti tunnettu rehellisenä ja osaavana asianajajana, jonka kiinnostus juridiikkaan on aina ollut aatteellisten pyrkimysten ohjaamaa." - Maininta asianajajan rehellisyydestä tuo helposti mieleen monenkirjavat advokaattivitsit. Onko asianajajien rehellisyys niin harvinaista, että rehellinen asianajaja ansaitsee tohtorin hatun? No, löytyy asianajajakunnasta toinenkin kunniatohtori: asianajaja Jukka Peltonen sai kunniatohtorin hatun niin ikään Helsingin yliopistosta joskus 10-15 vuotta sitten.
17. Oikeuskanslerin tehtävänä on nyt tutkia, miten Koskisen hovioikeuden lainvoimaisessa tuomiossa todettua menettelyä on arvioitava ministerin virkatoimilta edellytettävän laillisuuden kannalta. Onko kyseessä moitittava ja kenties lainvastainen menettely ja mitä johtopäätöksiä tästä olisi tehtävä. Antaa oikeuskanslerin nyt tutkia asiaa rauhassa, minulla ainakaan ei ole tässä tilanteessa minkäänlaista hoppua saada pikaista päätöstä kanteluuni.
18. Itse asiassa tein kanteluni siksi, että oikeuskansleri joutuisi tutkimaan asiaa. Minusta oikeuskanslerin olisi tullut puuttua viran puolesta Johannes Koskisen menettelyyn viimeistään heti sen jälkeen, kun hovioikeuden tuomio sai lainvoiman. Asian selvittäminen olisi voitu käynnistää jo aikaisemminkin, sillä Rusi-juttuhan ei itse asiassa koskenut Johannes Koskista henkilökohtaisesti. Mutta kun aika kuluu ja mitään ei tehdä ("kello käy, eikä Mäntyrantaa vielä näy"), vaan seisotaan vain ikään kuin "tumput suorina," on ministerin menettelyä koskeva syyteoikeuskin päässyt kenties vanhenemaan.
19. Johannes Koskinen on toki jo saanut "rangaistuksensa." Hänen uransa eduskunnan varapuhemiehenä katkesi reilut pari viikkoa sitten, kun eduskunta valitsi puhemiehensä. Toisen varapuhemiehen paikka kuuluu tässä eduskunnassa demareille, mutta demarit eivät "jostakin syystä" nimenneet kolme vuotta varapuhemiehenä toiminutta Johannes Koskista enää ehdokkaakseen. Siitä, miksi näin tehtiin, vaiettiin hienotunteisesti ja vedottiin ryhmässä toimeenpantuun "kierrätykseen." Minusta tuntuu, että demarit eivät olisi valinneet Koskista ehdokkaakseen, vaikka Eero Heinäluoma ei olisi halunnut Tarja Filatovin paikalle demareiden eduskuntaryhmän puheenjohtajaksi. Luulen, että Koskinen olisi joka tapauksessa vaihdettu Tarja Filatoviin, joka nyt siis istuu nuijan varressa eduskunnan toisena varapuhemiehenä. Viittoilen blogiini 219/2.2.2010 "Puhemiehen vaali."
- Se vanha vainooja
kavala kauhia,
on kiivas kiukkuinen
ja julma hirmuinen...
26 kommenttia:
Eikös se ollut Hakulinen...
Hyvä kirjoitus JV, mutta kuva on väärä!
Tuossahan on selvästi joku "ulkoavaruuden allieni" ei vanha vitjahousu vainooja"..
On hyvä, että Jaakko Jonkka asian peuhaa ja toivottavasti vielä tänä keväänsä, sillä asiaa on vatvottu jo haitalle saakka.
EKL
Alpo Ru.., korjaan Siru Pola - Kyllä se Sinivalkoinen ääni joutui venttaamaan Eeroakin kello kourissa monissa kisoissa
Muistan hyvin kun muutama vuosi sitten sekä professorit Aulis Aarnio ja Jyrki Virolainen eri lehtikirjoituksissaan arvostelivat ankarasti oikeusministeri Johannes Koskisen kärkästä eri oikeusasteiden neuvomista ja tavallaan määräävässä äänensävyssä antamia lausuntoja julkisuuteen.
Ilmeisesti Koskinen oli ottanut oppia Mauno Koiviston esimerkistä kuinka oikeuslaitos pistetään kuriin ja järjestykseen poliittisewn johdon toimesta.
Koskinenhan voisi pyytää apua Uotilta sen purkuhakemuksen kanssa. Uotilla tuntuu olevan bloginsa perusteella oikein "hyvää" käytännön kokemusta Koskisen kyvystä pysyä totuudessa.
Helsingin Yliopistosta tohtorihatun olivat aiemmin saaneet Pauliine Koskelo KKO ja kansanedustaja Jacob Söderman.
Mistä ansioista?
Koskelo ja Söderman saavat tohtorin hatun samanaikaisesti kuin Arvelakin tänä keväänä.
Meilläkin työpaikan kahvipöydän kenttäoikeus päätyi pitämään ihan tämän blogin tuoman julkisuuden syynä (lue: ansiona) Koskisen putoamista varapuheenjohtajan postilta. Vielä samana aamuna sekä HeSa että AL kirjoittivat, että eduskunta palaa joulutauoltaan ja valitsee ensi töikseen entisen puhemiehistönsä jatkamaan.
Syitä Koskisen putomiseen ei juuri jälkeenkään päin mietitty lehdissä, kun uutisointi keskittyi siinä kohdassa vain edustajiemme tukkanuottasiin ja älämölöön siitä, saako Sauli pahalainen vaatia matkustussäännön noudattamista ja kulukuria.
Sama juttu oikeusgangsterin kanssa: aika lailla olisi ollut hävyltä häntä pois, jos julkisena kirjeenä täällä nähdyn selvityspyynnön jälkeen ei asiaan olisi reagoitu kohtuuajassa tai jos reagointi olisi ollut riviadvokaateille tuttu perustelematon ja erittelemätön sateenvarjolause, että "emme havaitse kirjoituksessanne mitään sellaista, että asia olisi otettava pyytämäänne tarkasteluun".
Johannes Koskinen varmasti tulee vetoamaan oikeuskanslerille antamassaan selvityksessä paitsi ymmärtämättömyyteensä myös siihen, että hän ylipäätään sangen usein kommentoi ja arvosteli oikeuministerin virassaan eri oikeusistuimien tuomioiden sisältöä, mikä ei hänelle olisi missään tapauksessa kuulunut.
Se, ettei toimittaja Happonen taas ilmeisesti "ymmärrä", mistä blogistin kanteluasiassa on kysymys, johtunee taas siitä, että Happonen ilmeisesti tuntee Koskisen ja Koskinen on tehnyt politiikkaa olemalla lähes kaikissa yksityisissä oikeustapauksissa eri toimittajien läheinen "ohjaaja" , lausunnonantaja ja tuomioiden "kansanomaistaja", joka palveli Koskisen omaa asemaa nousevana poliitikona.
Aina syntyi vähintäänkin mehevä otsikko ja väliäkö siitä. menikö juttu pieleen vai ei. Johannes oli otsikoissa lähes joka päivä yksittäisten rikosjuttujen kommentojana.
Nyt Johanneskin on palannut rivikansanedustajaksi. Koskinen kuuluu siihen sarjaan poliitikkoja, jotka kuvittelevat itsestään enemmän kuin mitä ovat.
Usein toivoisi, että oikeusjuttuja kommentoivat toimittajat olisivat käyneet muunkin kuin Helsingin Sanomien toimittajakoulun, mutta ilmeisesti on niin, että toimittajan statukseen ei kuulu turhan perustiedon ja sanoisiko perussivistyksen hankkiminen.
Mehevimmät jutut syntyvät ilmeisesti siitä, että ensin kirjoitetaan ainakin hyvinkin "pieleen" ja siitä syntyy keskustelu, joka "jatkuu", kuten melkein jokainen ns. itseään kunnioittava tv- toimittaja muistaa juttunsa päättää.
Eli "keskustelu tästä aiheesta varmasti jatkuu"!
Niinhän se on! Muistakaa hyvät toimittajat edelleen mainita tämä fraasi juttunne lopussa.
Niin pääasia on, että homma jatkuu?
Oikeuskansleri pystyy joskus olemaan nopeakin liikkeissään ja 2008 maaliskuussa ratkaisi pääministeriä koskeneen kanteluasian (2) työpäivässä!
Tuossa oli kyseessä periaattellinen vallan kolmijako-oppi ja se, että oliko soveliasta, että pääministeri tuoreeltaan kommentoi H:gin käräjäoikeuden ratkaisua (omassa asiassaan)..
Tämän jälkeen, Vanhanen ei kommentoinut enään hovioikeuden rtkaisua ja asiaahan puitiin hiljan KKO:ssa, jossa Vanhasta ei enään nähty.
Johannes Koskinen oli kyllä kovin aktiivinen oikeusministerinä ottamaan kantaa lähes jokaiseen juttuun, joka vähääkään sai julkista huomiota. Ihmettelen, että mies vielä kehtaa puhua jostain "tuomion purusta", kun hänellä oli tilaisuus ihan itse tulla asiassa kuulluksi?
EKL
Nyt putosi Jungner pallilltaan. Ehkä Ylen demaripuolustus Koskisenkin kohdalla hieman heikkenee.
Jostakin syystä, tämä aihe nyt "hyytyi"?
Heitäpä Virolainen vähän virtaa kehiin..
Saanen vinkata tälle älykköpalstalle hieman epäjuridisempaa mutta sitäkin ajankohtaisempaa purtavaa:
Viime syksystä saakka on Sitran organisoimana pari sataa vaikuttajaa kokoontunut useaman kerran etsimään Suomen "elinvoimaa". Loppuraportti lienee odotettavissa ensi kuussa.
Tässä esimerkkinä A:lla alkavat osallistujaluetttelosta:
Metropoliitta Ambrosius Suomen ortodoksinen kirkko
Aho, Esko Nokia Oyj
Ahonen, Jouko Paperiliitto ry
Ahtela, Jukka Elinkeinoelämän keskusliitto EK
Ahti, Vuokko Aseman lapset ry
Alahuhta, Matti Kone Oyj
Ala-Pietilä, Pekka Blyk Services Oy
Alho, Jukka Itella Oyj
Apunen, Matti Aamulehti Oy
Aula, Maria Kaisa Lapsiasiavaltuutetun toimisto
Elinvoimaa? Siis voimaa "elimestä"?
Tällaisten "vaikuttajaryhmien" puuhailut ovat niin naiiveja, ettei niitä viitsi enempää edes kommentoida.
Samaa sarjaa kuin "maanpuolustuskurssi."
Elinvoimaisten vaikuttajaryhmässä näkyivät jokapaikan höylien ( esim. Jorma Ollila ja Saara B.) lisäksi olevan myös esim. Timo Räty - kas kun Seppo Rätyä ei ollut kelpuutettu joukkoon - Thomas Wilhelmsson (Suomen kalleimpia välimiehiä), Ritva Viljanen, MIkael Jungner ja Johannes Koskinen.
Ehdottaisin, että Johannes Koskinen pitäisi seuraavassa vaikuttajaryhmän seminaarissa alustuksen teemasta: "Miten vaikutin oikeusministerinä elivoimaisena tuomioistuiminen päätöksiin ja rikoin siinä sivussa Suomen perustuslakia."
Onko voimaa pusseissa, kun ollaan nusseissa? Sieltä todellakin se elinvoima lähtee.
Valloittavatko muslimit koko EU:n 25 vuodessa, kun ovat kovia sikiämään? Suomessakin on arkkipiispa jo antanut periksi lammasmaisissa lausunnoissaan islaminuskoisille.
Eteenpäin katsoessaan Elinvoimaiset ovat alustavien tietojen mukaan hahmottelemassa ilmastonmuutoksesta Suomelle uutta Nokiaa.
Toisaalta kuolleen hevosen ruoskimisesta usein palkitaan, kuten Mikael Pentikäistä Ulf Sundqvistin pudottamisesta, joten menestystä sille saralle.
Muualla ilmasto muuttuu, Suomessa ei. Lähde: pakkasmittari. Tämäkö on se Suomen uusi Nokia?
Katsoiko Virolainen tänään tv:stä klo 20.00 ohjelman Ruandan kansanmurhasyytetyn puolustajasta Ville Hoikkalasta? Kommenttia?
Ei katsonut, nyt katsotaan olympiakisoja TV:stä!
Jos oikeusministeri on samalla aikaa kansanedustaja, juristi ja kansalainen, niin hänellä on varaa valita kenenkä suulla puhuu.
Juhantalokin aikoinaan valitsi etiikansa edellämainituista toimijoista kun maa alkoi polttaa jalkojensa alla.
Älkää nyt hyvät ihmiset pilkatko kansakuntamme kärkihahmoista koostuvaa vaikuttajafoorumia. Kyllä elinvoiman käsitekin on siellä ollut ihan tiukan pohdinnan kohteena. Seuraava teksti löytyy jo heti linkin takaa etusivulta.
"Elinvoima – jo ensimmäisessä kokoontumisessamme nostettiin esiin tämä sana: Mitä se on?
Elinvoimaa ei voi koskettaa, sen voi vain aistia. Se on lataustila, mikä voidaan saada aikaan ihmisissä ja tekemisessä – noste, jonka avulla voidaan saavuttaa asioita, mitkä muutoin saattaisivat vaikuttaa mahdottomilta tai raskailta.
Olemme pohtineet puoli vuotta, kuinka elinvoimaa saadaan lisää. Missio on ollut erityisen tärkeä ja tulee olemaan sitä jatkossakin. Jokaisen meidän tavoiteenamme on ollut nostaa elinvoimaa omassa työ-ja kontaktipiirissämme ja itse tartuin siihen tapojeni mukaisesti hyvin konkreettisesti."
"Se vanha vainooja" kukistetaan nimenomaan elinvoimalla!
Nurkan takaa se jo kurkkiikin. Mutta veljemme komiteassa laativat kokonaisvaltainen selvityksen yhteiskunnan varautumisesta.
Kokonaisvaltaisen, so. totaalisen ja nimenomaan sisäisen, varautumisen komitean kokoonpanossa pistää silmään Yle:n kokoinen aukko.
Sanoma Oy on Jaakko Rauramon myötä edustettuna, mutta ehkäpä joulukuussa komiteaa nimettäessä oli jo aavisteltavissa, että Yle:n edustajan nimi tulee vaihtumaan?
"Jos oikeusministeri on samalla aikaa kansanedustaja, juristi ja kansalainen, niin hänellä on varaa valita kenenkä suulla puhuu."
Ei saisi olla. Ministerin ja kansanedustajan pallit ovat julkisia luottamustehtäviä. Niillä istuvat voivat alkaa kansalaisiksi siinä vaiheessa kun poistuvat tehtävistä. Juristinpaperitkin kai sitovat toimintaa. Niistäkin voi luopua.
Kuinka juristin papereista voi luopua?
Lähetä kommentti