Pekka Hallbergin ikioma "oikeusvaltiotalo" - natiseeko se nyt liitoksissaan?1. Helsingin Sanomien tämänpäiväinen pääkirjoitus on varustettu otsikolla "KHO:n presidentti vaarallisella tiellä." Kirjoituksessa viitataan lehdessä eilen haastateltujen valtiosääntöoikeuden asiantuntijoiden lausuntoihin. Näissä lausunnoissa KHO:n presidentti Pekka Hallbergia arvosteltiin siitä, että on horjuttanut kahden isoäidin tapauksessa vallan kolmijako-oppia, jonka mukaan lainsäädäntövalta, toimeenpanovalta ja tuomiovalta on pidettävä erillään.
2. Kuten eilisessä blogissani totesin, HS:ssa haastatellut neljä valtiosääntöoppinutta näyttivät heränneen talvihorroksestaan ja rohkenivat vihdoin puuttua Hallbergin menettelyyn lähettää poliisille käännytysasiassa paimenkirje, jossa hän sanoi, että "tuomioistuimen kannalta" olisi suotavaa, ettei käännytyspäätösten täytäntöönpanoa kiirehdittäisi. Tähän kritiikkiin mainitut asiantuntijat uskaltautuivat sen jälkeen, kun allekirjoittanut oli ensin bloginsa neljässä eri kirjoituksessa arvostellut Hallbergia samoin kuin kirjeen perusteella päätösten täytäntöönpanon viivästyttämisestä päättänyttä poliisiylijohtaja Mikko Paateroa. - No, parempi sentään myöhään kuin ei milloinkaan, arvoisat valtiosääntöoppineet!
3. Tänään HS yrittää selitellä Hallbergin menettelyä ja sen tarkoitusperiä parhain päin, sillä pääkirjoituksessa pulpahtelevat pintaan sellaiset asiat kuin "lakia ollaan pian muuttamassa", "oikeudenmukaisuuden näkökulma" ja "inhimilliset tarkoitusperät." Näitä arvellaan Hallbergin tarkoitusperiksi, vaikka Hallberg itse ei ole lausunut asiasta halaistua sanaa! Onko lehti siis "epävirallisesti" jututtanut Hallbergia? Mikä on Hallbergin poliisille lähettämän kirjeen koko sisältö?
4. Kyseinen puolustelu on lähinnä huvittavaa, mutta ymmärrettävää sikäli, että HS on aiemmassa asia koskeneessa pääkirjoituksessaan asettunut selkeästi puoltamaan Hallbergia menettelyä, josta se nyt yrittää asiantuntijoiden lausunnot saatuaan vaivihkaa sanoutua irti.
5. Pääkirjoituksessaan 26.3.2010 Helsingin Sanomilla oli toisenlainen ääni kellossa, kun se julisti jo otsikossaan, että "Isoäidit saavat nyt oikeutta." Mitään päätöksiä ei ollut kuitenkaan tehty eikä mihinkään konkreettisiin lain muuttamista tarkoittaviin toimenpiteisiin ryhdytty - ei ole tiettävästi vieläkään ryhdytty - sen jälkeen, kun KHO oli 8.3.2010 päättänyt selvin äänestysnumeroin (7-1), että myös 64-vuotias egyptiläismummo, joka oli tullut maahan turistiviisumilla 2007, on käännytettävä maasta, koska hänelle ei voida lain mukaan myöntää oleskelulupaa.
6. Helsingin Sanomat näyttää 26.3. pääkirjoituksessaan suorastaan riemuitsevan siitä, että KHO:n sanotut "karkotuspäätökset" - kyse ei ollut tietenkään mistään karkotuksesta - olivat alkaneet "murentua." Helsingin Sanomat asettui siis selväsanaisesti tukeman käsitystä, jonka mukaan demokraattisessa ja valtiovallan kolmijakoon perustuvassa yhteiskunnassa tuomiovaltaa ei tarvitse kunnioittaa, vaan tuomioistuimien yksittäisten päätösten lainvoimaa saadaan noin vain ryhtyä murentamaan lainsäätäjän, hallituksen, poliisin ja päätöksentekoon osallistuneen yksittäisen tuomarin toimenpiteillä. HS mainitsee erikseen murentamisasiassa kunnostautuneen KHO:n presidentin toteamalla, että hän oli äänestänyt vanhusten oleskeluluvan puolesta. Lehdellä oli varmaan jo tuolloin tiedossa, että Hallberg oli ryhtynyt poikkeuksellisiin toimiin, joilla KHO:n päätös egyptiläismummon asiassa todella myös murentuisi eli sitä ei pantaisi täytäntöön asianmukaisella tavalla.
7. HS:n tämänpäiväisen pääkirjoituksen otsikko antaa odottaa, että kirjoituksessa suomittaisiin Hallbergia (ansaitusti) kovin sanoin. Mutta mitä vielä! Nyt kun yleinen mielipide on kääntynyt Hallbergin ja Paateron toimia vastaan, lehti ei ole tietenkään voinut olla kokonaan "nuhtelematta" Hallbergia. Tämä on kuitenkin tehty Hallbergin arveluttavan menettelyn periaatteellinen vakavuus huomioon ottaen silotellen ja lyhyesti.
8. Pääkirjoitus toteaa lakonisesti, että "KHO:n presidenttinä Hallberg kuitenkin ylitti tärkeän roolijaon." Lehti jatkaa: "Kirjeellä pyrittiin ensinnäkin vaikuttamaan siihen, että lainvoimaisen oikeuden päätöstä ei pantaisi toimeen. Lisäksi kirje herättää kysymyksen korkeimman hallinto-oikeuden tuomareiden asemasta. Onko niin, että kaikki korkeimman hallinto-oikeuden tuomarit voivat kyllä vuorollaan osallistua päätöksentekoon mutta oikeuden presidentti päättää, mitkä päätökset pannaan toimeen? Hallberg astui vaaralliselle tielle."
9. Oleellista olisi ollut sanoa, että oikeusvaltiossa tuomioistuimien tuomareilla ei ole toimivaltuutta tai oikeutta puuttua yksittäisten lainvoimaisten tuomioiden ja päätösten täytäntöönpanoon. Hallbergin menettely oli sanalla sanoen laitonta, sille ei löydy laista tukea. Toiseksi lehden olisi pitänyt sanoa, että ylimmän tuomioistuimen päällikkötuomarin menettely yrittää estää tai ainakin viivyttää lainvoimaisen päätöksen täytäntöönpanoa murentaa perustuslaissa turvattua valtiovallan kolmijakoa ja horjuttaa vakavasti ihmisten luottamusta tuomioistuimien riippumattomuuteen ja puolueettomuuteen. Monissa lukijaviesteissä on todettu, että Hallbergin toiminta on romuttanut tuomioistuimien (siis myös muiden kuin KHO:n) kansalaisten keskuudessa nauttiman arvostuksen ja uskon suomalaiseen oikeusjärjestykseen.
10. Kolmanneksi kirjoituksessa olisi pitänyt todeta, että Pekka Hallbergin toiminta on erityisen härskiä ja piittaamatonta siksi, että hän oli itse osallistunut egyptiläismummon asiaa koskevaan päätöksentekoon ja jäänyt siinä selkeään vähemmistöön kaikkien muiden tuomareiden ollessa isoäidin käännyttämisen kannalla. Pekka Hallbergilla ei ole ollut KHO:n presidenttinä toimivaltuuksia kävellä jälikäteen kollegojensa lainvoimaisen tuomion yli, sillä Hallberg on itsekin allekirjoittanut KHO:n päätöksen, jonka loppukaneetti kuuluu: Tätä kaikki asianosaiset noudattakoot. Neljänneksi pääkirjoituksessa olisi voitu ottaa esiin kysymys siitä, millaisen skisman Hallbergin laiton menettely tulee todennäköisesti aiheuttamaan KHO:n ja erityisesti sen jäsenistön sisällä. Onko Hallbergilla enää kollegojensa luottamusta?
11. Pekka Hallberg on jo vuosikausia pitänyt itse asiassa yhtä ja samaa juhlapuhetta eri tilaisuuksissa. Hän puhuu aina lämpimästi ja isäntämiehen elkein oikeusvaltiosta ja "oikeusvaltiotalon" rakentamisesta. Katso esimerkiksi blogiani 14.5.2009: http://jyrkivirolainen.blogspot.com/search/label/oikeusvaltio; "Oikeusvaltiota remontoimassa." Hallbergin oikeusvaltiotalossa on neljä nurkkaa: 1) vallankäytön laillisuus, 2) vallanjaon tasapaino, 3) ihmisten perusoikeudet ja 4) järjestelmän toimivuus. Hallbergin mukaan tärkeintä on juuri koko systeemin toimivuus; demokratian Hallberg on jostakin syystä ohittanut. (Pääministeri Matti Vanhanen tuntuu olevan samalla kannalla, sillä Kiinaan vuonna 2009 tekemältään valtiovierailulta palattuaan Vanhanen ihasteli juuri kiinalaisen järjestelmän "toimivuutta." - No, onhan myös kiinalaisen oikeuslaitoksen toimivuus hyvin tunnettu, mutta samalla hyvin kauhisteltu asia).
12. Miten on, onko Hallbergin rakentelema oikeusvaltiotalo vain kulissi, jonka sisälle kätkeytyy arveluttavaa toimintaa sekä vallankäytön laillisuuden ja vallanjaon tasapainon kannalta tarkasteltuna? Huojuuko Hallbergin oma oikeusvaltiotalo tai natiseeko se liitoksissaan? Vai onko niin, että "toiminnan miehenä" Hallberg haluaa muutkin tahot toimimaan mielensä mukaan ja häärii muuttelemassa lakeja, vaikka se onkin vastoin vallanjaon tasapainoa? Käännytyspäätösten osalta Hallberg sitä vastoin tuntuu suosivan lähinnä toimimattomuuden periaatetta.
13. Hallberg on puuttunut paitsi hänelle kulumattoman toimenpanovallan käyttämiseen eli poliisin ohjeistamiseen, myös lainsäädäntövaltaan. Tähän puoleen HS:n pääkirjoituksessa ei lainkaan puututa. Hallberg on nimittäin ilmoittanut antavansa tukensa ministeri Astrid Thorsin kaavailemalle ulkomaalaislain muutokselle siten, että asianomainen uusi säännös vastaisi hänen äänestyslausumaansa. Kun kyse on hyvin herkästä asiasta ja vaikeasta lainsäädäntöasiasta ja koskee lain tulkintaa, mistä on juuri saatu KHO:n lainvoimainen päätös, jonka tekemisessä Hallberg itse on jäänyt selkeään vähemmistön, ei Hallbergin olisi pitänyt järkevästi toimiessaan puuttua poliitikkojen ja maan hallituksen sekä eduskunnan yksin päätettävissä olevaan lainmuutosasiaan. Tämäkin on selvä moka Hallbergilta.
14. KHO:n pitäisi minusta tässä tilanteessa ja näissä olosuhteissa pysytellä mahdollisimman kaukana Thorsin aloitteesta ja lainvalmisteluun liittyvistä toimista. Näin tulisi tehdä, mikäli Pekka Hallberg ja KHO aikovat säilyttää edes ne uskottavuuden rippeet, jotka sillä toivottavasti tämän jupakan jälkeen vielä ovat olemassa. Nähtäväksi jää, ymmärtääkö Pekka Hallberg tämän. Pahalta näyttää, sillä Hallberg on jo ehtinyt 24.3. pitää yhteisen neuvonpidon lainmuuttamisesta ministeri Thorsin kanssa, tapaamisesta on julkaistu oikein yhteinen ja virallinen tiedote.
15. Helsingin Sanomissa puolustellaan myös presidentti Tarja Halosta ja ministeri Astria Thorsia, jotka ovat arvostelleet joko suoraan (Thors) tai epäsuorasti (Halonen) KHO:n mainittuja käännytyspäätöksiä. Halonen ja Thors ovat kiistatta puuttuneet tuomioistuimen yksittäisiin lainvoimaisiin päätöksiin, ei siitä mihinkään pääse. Tuomioistuimien riippumattomuuden kannalta tämä on ongelmallista ja arveluttavaa, kuten oikeuskansleri Jaakko Jonkka on vuonna 2008 linjannut oikeusministeri Johannes Koskisen tapauksessa. Tein aikanaan Johannes Koskisen useista yksittäisiä tuomioistuinten ratkaisuja arvostelevista lausunnoista kantelun Jonkalle. Oikeuskansleri pohti asiaa peräti 2,5 vuotta, mutta rohkeni vihdoin ilmoittaa em. kantansa. Myöhemmin Suomen valtio joutui hovioikeuden tuomion mukaisesti maksamaan Alpo Rusille vahingonkorvausta Johannes Koskisen yhden haastattelulausunnon johdosta, jonka osalta Koskisen katsottiin menetelleen virassaan syyttömyysolettaman vastaisesti ja aiheuttaneen Rusille henkistä kärsimystä.
16. Yhteiskunnallisen keskustelun käyminen yleensä tuomioistuimien ratkaisuista on asia erikseen, mutta sitä pitäisi osata käydä niin, ettei poliitikkojen ja presidenttien lausunnoista paistaisi läpi selkeä halu suomia yksittäisten ratkaisujen oikeellisuutta. Tämä mielikuva vältettäisiin, jos poliitikot ja presidentit malttaisivat antaa ajan kulua, eivätkä ryntäisi heti tilaisuuden tullen julkisuuteen kertomaan, että nyt tuo ja tuo päätös ei vastaakaan minun oikeustajuani! Ei tällainen äkkiväärä ja kiivastempoinen ulostulo ole mitään rationaalista yhteiskunnallista keskustelua, vaan kyllä ihmiset pitävät sitä selvänä kannanottona ao. yksittäisessä tapauksessa. - Niin on, jos siltä näyttää, sanoin eräs aikaisempi tasavallan presidentti.
17. Hesarin uusi päätoimittaja Mikael Pentikäinen on eilen pääkirjoituksessaan "Mies vaihtuu, linja pysyy " kertonut lehtensä tulevan periaatelinjan suuntaviivat. Kaikkea kaunista ja hyvää on - tietysti - luvassa. Yhdessä kappaleessa Pentikäinen kertoo luetelleensa peräti 12 adjektiivia, kun häneltä on kysytty, minkälaista lehteä hän haluaa tehdä:
- rohkea, luotettava, nöyrä, vastuullinen utelias, avarakatseinen, läheinen, hyväntuulinen, innostunut, asiansa tunteva, ennakkoluuloton, kriittinen ja vuorovaikutukseen altis.
Pentikäinen julistaa, että lehti pyrkii "totuuteen ja objektiivisuuteen", mutta tunnustaa, ettei niiden täydellinen saavuttaminen ole mahdollista. "Sama asia näyttää erilaiselta eri näkökulmista, ja tämä on vain hyväksyttävä," sanoo Pentikäinen. - Nuoruudessaan Pentikäinen muuten oli kova Paavo Väyrysen tukimies. Saa nähdä, jatkuuko tämä linja Hesarissa, kun Väyrynen ja kumppanit kisaavat keskustan puheenjohtajuudesta.
18. Niinpä, sama asia näyttää erilaiselta eri näkökulmista käsin. Pekka Hallberg -case näyttää minusta melko erilaiselta kuin se siloteltu kuva, joka siitä on HS:n tämänpäiväisessä pääkirjoituksessa annettu.
40 kommenttia:
Kovaa tekstiä palstanpitäjältä, mutta jokainen sana täyttä totta.
HS:n pääkirjoituksessa on kuitenkin myönteistä se, että se ylipäätään kirjoitettiin. Siinä mielessä päätoimittajan vaihdos kyllä näkyy.
Mutta totta on tietysti, että asian kovaa ydintä ei ole pääkirjoituksessa tavoitettu.
Ja vielä pari kysymystä palstanpitäjälle:
- Miten Fadailin ja Antonovan jutut menivät ajallisesti? (tuntuu kummalliselta, että Fadail, huomattavasti nuorempi, silmämääräisesti terveemmältä vaikuttava ja varmaankin paremmista oloista oleva sai muutoksenhakuluvan kun venäläisen Antonovan juttua ei otettu KHO:ssa edes tutkittavaksi)
- onko tietoa siitä, missä järjestyksessä KHO;ssa tehtiin päätös Fadailin asian ottamisesta vahvennettuun kokoonpanoon. Tuliko se jaosto omasta aloitteesta, vai määräsikö presidentti jutun itselleen.
Kuvaavampi nimitys olisi Halonen-Hallberg-Paatero-HS-YLE case vaikka Hallberg onkin keskiössä.
Kyseessä on onnellinen tapahtuma sikäli, että se nostaa yleiseen tietoisuuteen asioiden oikean laidan "oikeusvaltiokysymyksessä".
Tälläinen meno korkeiden osapuolten ohjaamana on jatkunut ehkä tuhansissa tapauksissa mm. 90-luvun pankkijutuissa.
Tässä tapauksessa motiivi näyttää kauniilta " oikeuden antamiselta ".
Arkipäivässä kysymys on säännöllisestä oikeuksien poisottamisesta pieniltä osapuolilta tietoisesti ja tahallaan.
Etuoikeutettujen osapuolten kärjessä ovat pankit, virkamiehet ja lakimiehet niin kuin vuosisatoja , mutta entistä totaalisemmin.
Molemmat päätökset eli venäläisen Antonovan ja egyptiläisen Faidailin päätökset on annettu samana päivänä eli 8.3. Ilmeisesti Antonovan tapaus on esitelty ensin, koska sen päätösnumero (taltionumero ) on 436 ja Faidailin taas 444.
Antovalle KHO ei myöntänyt edes valituslupaa, asia ratkaistiin 3-jäsenisesä jaostossa, jossa Hallberg ei ollut mukana.
Faidailin asiassa valituslupa myönnettiin ja viisijäseninen jaosto on päättänyt siirtää asian vahvennettuun kokoonpanoon koska, kuten laissa asia ilmaistaan, tässä asiassa on ollut kyse "periaatteellisesti merkittävästä tai muuten laajakantoisesta lainkäyttöasiasta."
Lain mukaan asian siirtämisestä KHO:n täysistuntoon päättää presidentti ja vahvennettuun 8-jäseniseen jaostoon taas ao. jaoston puheenjohtaja.
Presidentti Hallberg on ilmeisesti toiminut Faidailin asiassa jaoston puheenjohtajana on tässä ominaisuudessa - varsinkin jos näytti siltä että hän jäisi siinäkin kokoonpanossa yksin - siirtää asian 8-jäseniseen jaostoon.
Minustakin on hyvin yllättävää - asioita tietenkään tarkemmin tuntematta - että Faidailin asian käsittely sai KHO:ssa paljon enemmän huomiota kuin Antonovan asia.
Tv-kuvien perusteellahan Antovona on todella sairas, peräti sänkypotilas, ja hän on myös ainakin 15 vuotta suhteellisen hyväkuntoista vaikuttavaa Faidailia vanhempi. MInulle ei ole selvinnyt, miksi Antovovan käännytystä pidettiin ikään kuin itsestään selvänä, Faidailin taas ei.
Johtuisiko tämä siitä, että Mara Ahtisaari ja piispa Huovinen ym. ovat puhuneet julkisuudessa nimenomaan Faidailin tapauksesta?
Luulisin, että näitä kahta tapauksia on "kuljetettu" KHO:ssa yhdessä siksi, ettei julkisuus saisi aihetta epäillä, että Hallberg haluaa ottaa esille vain tämän yhden tapauksen; näin kuitenkin asian laita on todellisuudessa. Kun tapauksia on kaksi, on helpompi esiintyä lainsäätäjään ja Paateroon päin. Vastaavasti Thorsilla on enemmän kanttia puhua "säälittävistä" tapauksista, kun tapauksia on "jopa" kaksi!
Outoa peliä ja taktikointia kaiken kaikkiaan!
Erilaisia oikeuksien poisottamisia ja pienen ihmisen oikeuksien polkemista on päässyt rauhassa tapahtumaan mm. siksi, kun media ei ole huolehtinut sille kuuluvasta roolistaan toimia myös lainkäyttövallan vahtikoirana.
Tuomioistuimet, aina KKO:ta ja KHO:ta myöten, syyttäjistö, poliisi jne, ovat päässeet huseeraamaan salassa. Lehdistö on ollut joko samassa juonessa tai täysin välinpitämätön asioista.
Tuomioistuimet julkaisevat vieläkin vain aivan pien osan, ehkä 2-3 prosenttia, tuomioistaan ja päätöksistään, vaikka lain mukaan meillä on voimassa julkisuutta voimakkaasti korostava lainsäädäntö.
OIkeuskanslerit ja oikeusasiamiehet eivät puutu tähän eivätkä omasta aloitteestaan muutenkaan tuomioistuinten ja muiden lainkäyttäjien toimintaan muutoin kuin aivan satunnaisissa ja täysin selvissä tapauksissa.
OIkeustoimittajien taso Suomessa on matala ja lähentelee lähinnä viihdetoimittajien tasoa ja statusta. Karpolla on asiaa -ohjelmakin oli lähinnä suuren yleisön viihdettä.
Kaikki nyt vain joukolla pystyttämään omia oikeusblogejaan! Jokaista vähänkin merkittävää juttua ja oikeusasiaa ja niiden käsittelyn seuraamista varten oma blogi.
Valtion vuokra-asunnossa Pohjois-Hesperiank. 5 asuvalle Martti Ahtisaarelle järjestyi putkiremontin ajaksi korvaava asunto Helsingin seurakuntaneuvoston toimesta.
Yleisemminkin suomalaista ajattelua leimaa tietynlainen lapsenuskoisuus; pidetään ikään kuin selvänä että piispat eivät osallistu kabineteissa "valituista valituimpien" löytymiseen.
Ruotsissa väestökirjojen pito siirrettiin 1991 valtiolle paljolti niiden karujen kokemusten opettamina jotka paljastivat natsien käyttäneen "hyödyllisiä idiootteja" hyväkseen.
Mara ei sentään siirtynyt vuokralle Kaivopuiston rannassa sijaitsevaan "Köyhien ystävät" - nimisen yhdistyksen taloon.
Siellähän asusteli aikanaan halpaa vuokraa vastaan KKO:n ex-presidentti Leif Sévon
Nämä ruotsinkieliset eliitiin jäsenet ovat näemmä hyvin innokkaita käyttämään tällaisia porsaanreikiä hyväkseen. Viittaan kulttuuriministeri Stefan Wallinin äskettäin julki tulleeseen asumistapaukseen.
"Tuomioistuimet, aina KKO:ta ja KHO:ta myöten, syyttäjistö, poliisi jne, ovat päässeet huseeraamaan salassa."
Tuskin salassa. Toimittajat koluavat tuomioistuinten ja syyttäjien ratkaisuja säännöllisesti. Ja hyvä niin.
Nyt meneillään oleva skandaali on tuotu mediassa esille hyvin.
Ja on hyvä, että asiantuntijat kuten blogisti tarttuvat asiaan kuin herhiläiset "kovalla tekstillä" mutta ammattitaidolla.
Miten tämä sitten päättyy? Hallberg istuu pallillaan eläkeikään asti ja saa tiltulta rinnan täyteen räniköitä:)
Hallbergin menettely oli sanalla sanoen laitonta.
Onko asia todella näin? Jos on, niin kuka nostaa ja kenen aloitteesta syytteen? Minä ainakin pidän asiallisena ja toivottavana, että tuomari saa rangaistuksen laittomista teoistaan, tai "korppi korppia noki" alkaa tuntua pelottavan arkipäiväiseltä.
Hesarin pääkirjoitus ja sen sävy oli hyvin kesyä. Jo otsikko oli outo: "KHO:n presidentti vaarallisella tiellä."
Otsikon perustella olisi voinut luulla, että Halliberg oli ajellut jossakin pääsiäisen vietossa Lapissa ja ajellut tiellä, jossa on mustaa jäätä.
Myöskään itse kirjoituksessa ei sanallakaan sanota, mikä tuo "vaarallinen tie" itse asiassa ja minne se johtaa tai voi johtaa. Tällainen kirjoittelu on tyypillistä hyssyttelyä, jolla valtaapitäviä on aina totuttu Suomessa kohtelemaan: silkkihansikkailla.
Hallbergiakin ja hänen motiivejaan puolustellaan pääkirjoituksessa ikään kuin viran puolesta, vaikkei Hallbergin motiiveista tiedetä itse asiassa mitään.
Kirjoituksen sävy on: No ollaan nyt vähän toruvinaan, jos tämä kohu vaikka siitä sitten laantuisi, itse asiassa Pekka on aivan oikeassa!
Hallbergin toiminta on ollut laitonta, jos hän on toiminut virkavelvollisuutensa vastaisesti.
Selvää on, että poliisin ohjeistaminen ei kulu Hallbergin virkavelvollisuuksiin. Hänellä ei ole myöskään ollut eikä ole mitään toimivaltuuksia yksin ja vieläpä omasta aloitteestaan päättää, että lainvoimaisen päätöksen täytäntöönpanoa on viivytettävä ja kääntyä siinä tarkoituksessa päätöksen täytäntöönpanijan puoleen.
Hallberg on yksinkertaisesti ylittänyt toimivaltuutensa. Hän voi toki yrittää selittää, että hän vain kertoi poliisille oman mielipiteensä, mutta selvää on, että perustuslain hengen mukaan riippumattoman tuomioistuimen ylin tuomari ei voi näin menetellä muodollisesti virallisella tavalla eli kirjeitse.
Hallbergin olisi tullut ottaa huomioon, että kun hän noin korkeassa asemassa, tyhmä poliisi voi ottaa hänen paimenkirjeensä ikään kuin käskynä.
Odottelen edelleen, milloin joku toimittaja keksii käydä tapaamassa oikeuskansleria ja tiedustelemassa häneltä, miltä meno laillisuusvalvojan vinkkelistä näyttää.
Vaikka eräiden henkilöiden menettelystä olisi vetämässäkin kanteluita, niin kenties oikeuskansleri suvaitsisi aivan yleisellä tasolla valistaa rahvasta vallan kolmijako-opin sekä tuomioistuinten lainvoimaisten päätösten täytäntöönpanon joutuisuuden merkityksestä "oikeusvaltiotalon" rakennuspalikkoina.
Ehkä näitä asioita voitaisiin tiedustella myös presidentti Hallbergilta itseltään. Tiedä vaikka Hallberg intoutuisi toistamaan kirjasessa "Oikeus puntarissa" esittämiään näkemyksiä tuomarin riippumattomuudesta: Hallberg toteaa painokkaasti (s. 93), että "riippumattomuus ei ole eristäytymistä".
Hallberg viittaa myös erääseen sveitsiläistutkijaan, jonka mukaan tuomioistuinten riippumattomuudessa voidaan erottaa valtiosääntöinen riippumattomuus, puolueettomuus, prosessioikeudellinen riippumattomuus sekä - mikä tärkeintä - sosiaalinen vapaus (riippumattomuus ulkopuolisista vaikutteista) ja sisäinen vahvuus (riippumattomuus asiaan vaikuttavista motiiveista).
Lukisin enemmän kuin mielelläni Hallbergin haastattelun, jossa tämä analysoisi omaa toimintaansa näiden kriteerien valossa ja pohtisi yleisemmin, miten soveliasta "oikeusvaltiotalon" isäntärengin on toimia, kuten hän on toiminut.
Löytyisiköhän Hallbergilta vaikka jokin nasevanlattea pohjalainen sananlasku tähän paikkaan? Kuten "niin teherähän ku isäntä sanoo, eikä niinku hyvä tulis". (Tai "hyvää, mutta kylymää, sanoo suntio, ku ruumista nai".)
Jos Suomessa olisi todella riippumatonta ja kyvykästä tutkivaa journalismia, oikeuskanslerin kantaa olisi toki kysytty jo viikko pari sitten, samoin Hallbergia olisi haastateltu.
Mutta Suomessa vain uinutaan. TV-kanavien uutislähetyksissä ei ole mainittu tapaus Hallbergista kai vielä kertaakaan mitään! Ilmeisesti esim. Onkohan esim. YLE Uutisten oikeustoimituksen pomo on hallbergilaisten kavereita?
KHO:n tiedotuspäällikkönä toimii muuten Teuvo Arolainen, entinen Hesarin oikeustoimittaja.
Minulta 2-3 toimittajaa on kysynyt, että onko minulla tietoa, onko Paateron tai Hallbergin menettelystä kanneltu oikeuskanslerille.
Olen sanonut, että kysykää nyt ihmeessä tuota asiaa suoraan Oka-viraston kirjaamosta!
Eivät siis uskalla edes tätä kysyä! Täten ei ole mikään ihme, ettei kukaan toimittajista uskalla lähestyä Jaakko Jonkkaa kysymyksineen.
Pekka Hallbergin tulisi jääviyttää itsensä Tiitisen listan käsittelyssä.Hän on liian lähellä SDP:n ydintä, mikä käy ilmi hänen toiminnastaan vaikkapa tässä nyt esillä olevassa käännytys-asiassa.Kirjelmöinti on poliittista kirjelmöintiä.KHO:n presidentin uskottavuus horjuu.
Tämä on erittäin tärkeä periaatteellinen asia. Nyt ne, joilta sitä vähiten odottaisi, yrittävät heikentää suomalaisen oikeusvaltion ja sitä kautta hyvinvoinnin perustaa. Olisi erittäin tärkeää, että heidän toimensa arvioitaisiin niin median kuin myös oikeuslaitoksen toimesta. Nähdäkseni Paatero on syyllistynyt rikokseen (lainvoimaisen päätöksen toimeenpano) ja Hallberg sen yllyttämiseen. Kirjoittelin aiheesta itsekin tänään: http://professorinajatuksia.blogspot.com/2010/04/khon-presidentti-yllytti-poliisia.html
Uutinen YLE:n nettiuutisten ykkössivulta:
"Maailman suurin suklaapupu nousi Etelä-Afrikkaan"
Kotimaan toimittajat ja oikeustoimittajat ovat ilmeisesti ollet lomilla ainakin parisen viikkoa!
Vielä otsikko MTV:n pääsivuilta:
"Onko mirrisi kadoksissa?"
- Uusi vempain paljastaa missä kullanmurusi piileskelee!
Että näin sähköisessä maailmassa!
Edellä on mainittu lehdistö oikeuslaitoksen valvojana.
Tälläisisssa perusteellisesti analysoiduissa tapauksissa siihen on mahdollisuuksia, ja joskus muulloinkin.
Jos vertaa oikeudenkäyntien dokumentteja- pöytäkirjaa ja nauhoitusta - istuntojen sisältöön niin huomaa, että valvonta olisi mahdollista vain olemalla läsnä istunnossa.
Nauhoitusta tehdään vain siitä, mitä sanotaan todistajanlausunnoiksi.
Jos kuuden tunnin istunto on liki kokonaan asianosaisväittelyä ja siitä viisi minuuttia nauhoitetaan, ei tietoa kerry paljon.
Pöytäkirjaan merkitäään vain se, mikä tukee tehtyä ratkaisua.Se mitä kirjoitetaan ei aina ole totuudenmukaista.
Nykytilanne on se ettei oikeudenkäyntejä dokumenttien perusteella pysty arvioimaan pätevä toimittaja eikä kukaan muukaan, prof. Virolainen mukaanlukien.
Nykymenetelmillä olisi helppo nauhoittaa istunnot kokonaan. Osapuolet pystyisivät sitten kopioimaan koko istunnon. Valtion ei tarvitsisi säilyttää koko nauhoitusta pitempään kuin valitusajan.
Virkamiesten toiminnan dokumentointi olisi valitettavasti erittäin tarpeellista nyky- Suomessa.
Siirtyminen pikkutarkkaan pöytäkirjaamiseen käräjäoikeudessa olisi samaa kuin palattaisiin takaisin sulkakynäaikaan, se olisi aivan takaperoista kehitystä.
Olen itse ehdottanut, että käräjäoikeuden todistelutarkoituksessa kuultujen henkilöiden, siis myös asianosaisten kertomukset videoitaisiin ja näitä nauhoituksia sitten hyödynnettäisiin hovioikeuden valitusmenettelyssä. Tällöin ei syntisi mitään epäselvyyttä siitä, mitä todistajat ja asianosaiset ovat kertoneet käräjäoikeudessa ja miten he ovat esiintyneet kertomuksiaan annettaessa.
Näin vältyttäisiin myös ns turhilta hovioikeuksien pääkäsittelyiltä eli alioikeusmenettelyn toistoilta hovioikeudessa. Hovioikeudessa katsottaisiin vain käräjäoikeudessa videoidut nauhoitukset ja kommentoitaisiin niitä.
Tällainen systeemi on on ollut käytössä Ruotsissa puolitoista vuotta ja kokemukset ovat hyviä.'
Suomessa OM ja Tuija Brax ovat kuitenkin kieltäytyneet edes kokeilemasta sanottua uudistusta.
Eduskunta tulee sen sijaan hyväksymään lain uudistuksen, jolla valitusoikeutta hovioikeuteen tosisasiallisesti rajoitetaan ja suullisia pääkäsittelyjen määrää tuntuvasti vähennetään.
OIkeusturvaa siis kavennetaan huomattavasti, näin on Tuija Brax päättänyt ja tätä kaikki muut ns. asiantuntijat ovat kannattaneet.
Tätä ajaa myös eduskunnan perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja Kimmo Sasi, samoin Pauliine Koskelo, samoin Jaakko Jonkka, samoin Petri Jääskeläinen jne.
Omat ongelmansa tuossa oikeudenkäyntien dokumentoinnissa tietenkin on, mutta lähtökohtana on, että tuomioistuin kertoo päätöksessään jutun olennaiset faktat ja sen miten niistä on päädytty tuomioon. Tällöin jokaisella on mahdollisuus päätöstä lukemalla arvioida päätöksen oikeellisuutta.
Samaan hengenvetoon on tietysti todettava, että päätösten kirjoittamiseen liittyy samat inhimilliset heikkoudet kuin kaikkeen muuhunkin ihmisten työhön. Jälki vaihtelee.
Käsillä olevassa Fadailin asiassa faktat ilmenevät KHO:n päätöksestä, joka on luettavissa ainakin näiltä sivuilta. Lähtökohtaisesti on lupa olettaa, että kaikki asian kannalta olennaiset faktat on kerrottu tuomiossa, etenkin, kun kyseessä oli äänestyspäätös.
Olen pyhäpäivän ratoksi lueskellut kyseistä päätöstä. Oma käsityskykyni on tietenkin rajallinen, mutta jään kysymään, mikä Fadailin tapauksessa on se erityinen inhimillinen seikka, johon mm. pääministeri Vanhanen viittasi viikko sitten ja jonka perusteella oleskelulupa pitäisi myöntää.
Jutun tosiasiapuoli vaikuttaa suhteellisen yksinkertaiselta ja helposti hahmottuvalta. Terveydentilatietoja ei tosin ole kerrottu, mutta viikon takaisessa A-talkissa Fadailin poika vetosi erityisesti siihen, että hänen äitinsä ei nivelrikon vuoksi kykene antamaan itselleen insuliinipistosta, jota tarvitaan diabeteksen hoitoon. Totta vai ei, en osaa sanoa.
Inhimillinen puoli taas on se, että vanhemmista ja lapsista tuntuu ikävältä asua erillään. Tätä ei ole syytä ollenkaan väheksyä eikä epäillä; näin varmasti on.
Varmasti on myös niin, että yhdessäasuminen helpottaa monia käytännön asioiden hoitamista huomattavasti. Kaikki tämä käy selvästi ilmi esimerkiksi venäläisen Antonovan suomalaisvävyn puheista A-talkissa.
Mutta tässä juuri tullaankin ongelmaan. Eikö tämä inhimillinen puoli ole täsmälleen sama kaikissa tapauksissa, joissa lapset haluaisivat saada vanhempansa luokseen? Ei liene mitään mittaria, jolla toisen tunne arvioitaisiin painavammaksi kuin toisen tunne. Tässä suhteessa kaikkia tapauksia voidaan pitää saman arvoisina.
Tällöin joudutaan kiinnittämään huomiota erilaisiin ulkoisiin olosuhteisiin, kuten lähtömaan olosuhteisiin. Olli Koskipirtti kertoi A-talkissa, että noin 20 prosenttia vastaavassa asemassa olevista hakijoista saa oleskeluluvan.
Ehkä jälleen pelkistetään asioita, mutta ei liene ihan väärin sanoa, että Fadail (opettaja Egyptin Aleksandriasta) on todennäköisesti lähtökohdiltaan, sosioekonomiselta asemaltaan yms. paremmassa asemassa kuin venäläinen Antonova.
Voi vain kuvitella, mikä meteli siitä syntyisi, kun eduskunta muuttaisi lakia niin, että Antonova saisi jäädä mutta Fadail ei.
(pahoittelut ehkä rönsyilevästä kirjoitukseta, mutta rönsyileehän se muillakin)
Olen aivan samaa mieltä anonyymin kanssa!
Jos jommastakummasta eli Antonovasta ja Faidailista pitäisi valita oleskeluluvan saaja, niin kyllähän sen kaiken järjen mukaan pitäisi olla Antonova!
Mutta tässä onkin ollut aivan ilmeisesti ratkaisevaa se, että julkisuuden henkilöt kuten juuri Martti Ahtisaari, Eero Huovinen Mitro Repo, Martti Koskenniemi ym. ovat puhuneet yksinomaan juuri Faidailin, siis tuon "akateemisen mummon," maahan jäämisen puolesta!
Antonova on unohdettu, ehkä siksi, että on ajateltu, että no, joka tapauksessa hän on niin sairas, että hän kohta kuolee!
Kuten sanoin, tapaus Antonovaa on "roikotettu mukana" vain siksi, ettei näyttäisi niin kovin "pahalta", että Hallberg ja kumppanit ajaisivat vain yhden mummon eli Faidailin Suomeen jäämistä!
Olen samaa mieltä myös siinä, että laki mahdollista jo nyt aivan hyvin kaikenlaisten inhimillisten syiden huomioon ottamisen. KHO on tutkinut asian tältä kannalta, mutta katsonut äänin 7-1, että inhimillisiä syitä ei vain kerta kaikkiaan ollut olemassa.
Mutta kun Hallberg oli ilmeisesti luvannut kavereilleen Ahtisaarelle, Huoviselle ja kumppaneille, että "minä hoidan asian", niin nyt ollaan tässä pisteessä missä kuin ollaan.
Lakia on lähes mahdotonta enää muuttaa nykyistä yksityiskohtaisemmaksi inhimillisten syiden osalta. Jos niin tehdään, että seuraus selvä: mummotulva Suomeen on tosiasia.
Mutta tämä ei Maraa ja kumppaneita huoleta, sillä he tokaisevat vain, että "kyllä Suomeen mummoja mahtuu."
Onko tämä vastuullista politiikkaa ja yhteisten asioiden hoitamista?
Suomalaisilta mummoilta evätään perustuslaissa säädetty vapaa liikkumisoikeus, kun he saavat hoitoa vain siellä korpi- ja erämaakunnissa, missä nyt asuvat. He eivät pääse muuttaman suurissa kaupungeissa asuvien lastensa luokse, koska siellä heille ei annettaisi yhteiskunnan kustantamaa hoitoa, mutta ulkomaisille mummoille tämä oikeus kyllä halutaan antaa!
Aivan käsittämätöntä!
HS tänään: Kohuliikemies Arto Merisalolla on hallussaan mittava määrä nauhoituksia poliitikkojen, liikemiesten ja toimittajien kanssa käymistään keskusteluista. Merisalo totesi Helsingin Sanomille perjantaina, että nauhoitukset ovat hänen henkivakuutuksensa.
Merisalo sanoo tehneensä nauhoituksia vuodesta 2006. Hän ei ole nauhoittanut kaikkea, mutta oleelliset keskustelut kyllä.
Yle teksti-tv muutama tunti edellisen jälkeen:
Liikemies Arto Merisalon mukaan hänellä ei ole tallenteita puheluista johtavien poliitikkojen, kuten pääministeri Matti Vanhasen (kesk.) tai valtiovarainministeri Jyrki Kataisen(kok.) kanssa.
Merisalon mukaan nauhoitettuja henkilöitä ei ole paljon.
Hakematta tulee mieleen Supon antama ehdoton vaikenemiskielto Alpo Rusille.
Joskus on vaikea erottaa, mikä on oikeasti tärkeää. Kaikki jauhavat tällä hetkellä Maria Tiuraa, jonka viimeinen loikkaus-sähläys ei edes ole vastoin lakia tai peruslaillisia periaatteita. Sen sijaan Hallbergin tapaus on edelleenkin jäänyt vähälle huomiolle.
Sähläys ei ole yksin Paateron kyvykkyyteen liittyvä ongelma. Täytyy muistaa, että mies on parasta, mitä poliisiorganisaatiosta löytyy. Siitä voi sitten jokainen päätellä, mitä tasoa muu toiminta sitten on, kun asia ei hoida henkilökohtaisesta primus inter pares/partes.
Poliisihallinnossa on pitkään ajettu juristeja sivuraiteelle. Joku kaksikko (RL taisi olla toinen) aikoinaan kirjelmöi Reijo Naulapäälle asiasta, siis perustelivat lakimiesten ylivertaisuutta. Ainakin oikeinkirjoitus heitti lakimiehilläkin. Kirje osoitettiin Nautapäälle... Mukava nähdä miten laillisuus ja lakien noudattaminen tulevaisuuden poliisiorganisaatiossa kehittyy.
Joku otti nyt esiin kysymyksen poliisijohdon kyvykkyydestä. Kyvykkyydestä on olemassa verraton kirja: Laurence J. Peter ja Raumont Hull: Peterin periaate. Jollei omista kirjaa tai saa sitä lainaksi, niin Google Petterin periaate kertoo mistä on kysymys. Sitä voisi tässäkin asiassa tutkia.
"Hakematta tulee mieleen Supon antama ehdoton vaikenemiskielto Alpo Rusille."
Mun ymmärtääkseni Rusille kyllä annettiin asiastapuhumiskielto, mikä sinänsä on aika hölmöä, koska itseään pitäisi saada aina puolustaa julkisesti.
Tässä Merisalon tms. tapauksessa on kyllä ainekset parempaankin jännäriin, koska varmaa on, että nyt monissa kodeissa käydään puheluerittelyjä laskuista läpi ja valmistellaan puolustusta. Ei kai ketään ole niin hölmö, että uskoisi Merisolan tms. puhuvan totta ikinä missään asiassa, varsinkaan tässä.
Tiuran asiassa Merisalo kyllä puhuu totta.
Mistä näin voi päätellä?
No, siitä, että Timo Kalli kertoi, että se oli Tiura, joka halusi loikata ministeripaikan toivossa kepuun, eikä häntä kepusta houkuteltu loikkaamaan.
Kuten vaalirahoitusjupakasta tiedämme. Timo Kalli puhuu aina totta - vaikka totuus kolahtaisi häntä omaan nilkkaan.
Kyllä porukassa yksi totuudenpuhuja sentään tarvitaan!
Kyllähän poliisin kanssa on aina pärjännyt, kunhan vaan esitetyn rikoksensa on pidättäjälleen tunnustanut. Lopputulemana sitten sakko.
Kerran pissasin ison kaupungin isossa kaupungissa kovalla pissahädällä, ja kun pissasin, niin kontstaapelit puiston kuusiaidan toiselta puolen totesivat, että nyt on lähdetävä "kammarille" asiaa selvittämään.
Pääsinkin putkaan ns. "selvin päin" ja vyöt sum muut tavarani taskuista luovutettuani.
Jotenkin vain tuli mieleeni samana päivää lukemani juttu Oulun Kalevasta, että paikalliset poliittiset päätäjät ovat taas kerran ryhtyneet edeskuntavaalien alla
"porisemaan".
Voihan asia olla niinkin, että joku on aluksi vähän vinkannut KEPUsta Tiuralle ja tämä on välittömästi innostunut liikaa ja alkanut entistä kiivaammin vaatimaan ministerinsalkkua kiukuttelemalla ja uhkailemalla loikata.
Ja nyt sitten asiat ovat lähteneet vyörymään ainakin Tiuran kannalta aivan kaoottisesti.
Kaikkein käsittämättömintä on se, että Tiura on ylipäittensä avannut suutansa loikkausasiassa oli siinä aloitteentekijä kuka tahansa.
Tässä vielä venäläismummoa, Antonovaa, koskeva KHO:n päätös
http://docs.google.com/Doc?docid=0ARrXm-GxFIioZGd6anBud3ZfMGN2MzNiMmhn&hl=en
Näyttää oikeusprosessit pyörivän suomalaisten veronmaksajien kustantamana lakimiesten vaurastamiseksi. Hyvä niin, sillä mummot ovat oikeusturvansa ansainneet, ja lakimiehet korvauksensa vaativan tutkintonsa suorittamisesta.
Hyvä juttu, että nyt myös Antonovan päätös on luettavissa. (linkki toisin ei toiminut mutta kopioimalla osoite aukesi).
Kyllähän tämä taas kysymyksiä herättää. Miksi Antonova ja Fadail, joiden asiat on ratkaistu samana päivänä, ovat saaneet KHO:ssa täysin erilaisen kohtelun. Kaksi tuomareista oli ratkaisemassa kumpaakin juttua.
Antonovan juttua ei otettu edes tutkittavaksi. Fadailin juttu tutkittiin, ja puheenjohtaja Hallberg sekä esittelijä Pietarinen olisivat jopa myöntäneet oleskeluluvan. Lähtökohtana kuitenkin pitäisi olla, että ihmiset ovat lain edessä tasavertaisia.
KHO:n enemmistö, joka on tutkinut Fadailin jutun, ei perustele valitusluvan myöntämistä millään tavalla. Sen sijaan presidentti Hallberg yrittää perustella asiaa(sivujen 24 ja 25 taite), mutta epäonnistuu mielestäni pahasti.
Valitusluvan myöntämiseen sovelletaan ulkomaalaislain 196 §:ää. Lupa voidaan myöntää kahdella eri perusteella: joko oikeuskäytännön yhtenäisyyden takaamiseksi tai "muusta painavasta syystä".
Hallberg toteaa, että Fadailin tapauksessa ei ole olennaista oikeuskäytännön yhtenäisyyden takaaminen vaan "muu painava syy". Mikä se sitten hänen mukaansa on? Mikä oikeutti Fadailin saamaan muutoksenhakuluvan kun Antonova ei sitä saanut.
Hallbergin mukaan "muu painava syy" on ollut yksilölliset inhimilliset syyt ja ilmeisen kohtuuttomuuden välttäminen.
Valitettavasti tämä ei vakuuta ollenkaan. Jos Fadail sai tällä perusteella muutoksenhakuluvan, niin kaiken järjen ja tasapuolisen kohtelun vuoksi myös Antonovan olisi pitänyt saada lupa, vaan eipä saanut. Miksi Antonovaa kohdeltiin KHO:ssa tylymmin kuin Fadailia?
KHO ei varmaankaan tule vastaamaan tähän kysymykseen julkisesti, koska päätöksiä ei ole tapana kommentoida. Mutta niillä, jotka ovat seurannut oleskelulupapäätösten käsittelyä, on perusteltu aihe ainakin kysyä ja ihmetellä.
Valitettavasti näyttää myös siltä, että eräät poliitikot (ainakin Vanhanen ja Thors) ajattelevat, että Fadailille ja Antonovalle voitaisiin KHO:n tapaan räätälöidä erityinen laki, jota ei tarvitsisi välttämättä soveltaa niihin satoihin samanlaisiin hakemuksiin, jotka Maahanmuuttovirastossa odottavat käsittelyään. Yksittäitä tapausta voitaisiin käsitellä eri tavalla kuin muita aina, kun siltä tuntuu.
Minusta on hämmästyttävää, että tasapuolisen kohtelun vaatimukseen ei ole julkisuudessa kiinnitetty juurikaan huomiota. Eivät ainakaan mainitut Vanhanen, Thors eikä presidentti Halonen. Myös oikeusministeri Brax olisi voinut yleisellä tasolla korostaa tasapuolisuuden vaatimusta ilman, että olisi ollut tarvetta kommentoida näitä tapauksia.
Lainsäädäntö ja oikeudenkäyttö eivät voi olla mielivaltaa.
Myös Antonovan tapauksessa olisi pitänyt myöntää, jos kerran Faidailillekin myönnettiin, valituslupa ja tutkia myös tuo asia perusteellisesti.
Mutta, kuten olen todennut, KHO:ssa on selvää taktikoinnin makua monessa suhteessa, eikä kellekään voi jää varmaan epäselväksi, kenestä tämä on johtunut!
Nyt Antonovan tapausta "roikotetaan" mukana vain siksi, ettei KHO;n Hallbergin ja Thorsin, ja Braxin ja Halosen ja Ahtisaaren ja Huovisen ja kumppaneiden halu kohdella nimenomaan Faidailin tapausta erityisillä silkkihansikkailla näyttäisi niin kovin pahalta.
Barax hurskastelee tekopyhästi. Ensi hän totesi tekopyhästi, ettei oikeusministeri voi puuttua KHO:n yksittäistapauksia koskeviin päätöksiin. Muta kuitenkin Brax kertoi Iltalehdessä, ettei presidentti Halonen ole suinkaan yksin, kun hän kertoi, että KHO:n päätös/päätökset eivät vastaa hänen oikeustajuaan.
Lisäksi Brax osallistui näyttävästi RKP:n masinoimaan mielenosoitukseen kohta em. päätösten antamisen jälkeen ja piti tilaisuudessa Kolmen sepän patsaalla oikein puheenkin.
Virallisesti Brax otti vastaan mielenosoittajien vetoomuksen, mutta lainsäädäntöaloitehan ei tässä tapauksessa kuulu oikeusministerille, vaan ministeri Thorsille.
Paatero vetoaa blogissaan poliisin oikeuteen priorisoida tehtävät. Jokaista normia pitäisi käyttää tarkoitussidonnaisesti. Priorisointioikeus on annettu ensisijaisesti hälytystehtäviä ajatellen. Muutoinhan vastaava oikeus olisi voudeilla ja syyttäjilläkin lakiin kirjattuna.
Paateron pitäisi siis vähän kärjistäen todeten pystyä näyttämään, että pakkotahtiset hälytystehtävät ovat esteenä poliisin toimenpiteille laittaa mummoasioita täytäntöön. Ministeriön ja poliisihallituksen juridinen osaaminen nojasi aikoinaan Kimmo Hakoseen ja Jouni Välkkiin. Se, että mainitut osaavat eivät ole enää poliisiylijohtajan käytettävissä näkyy kyllä ikävällä tavalla.
Toisaalta KHO:n epäävä päätös sinälläänkin tuo oleskuluvan hakijalle velvollisuuden poistua maasta. Nyt ilmeisesti Suomessa oleskellaan ilman oleskeluun oikeuttavaa lupaa. Kai tällainen menettely huomioidaan myöhemmissä lupapäätöksissä kyseisten henkilöiden kohdalla.
Kyllähän tässäki näkyy se oikeuden kehitys Suomessa. Koiviston konklaavissa mahtikäskyllä saatiin oikeuslaitos toteuttamaan jotakin muuta kuin voimassa olevaa lainsäädäntöä. Oikeuden päätökset on jopa ala-arvoisia, kun kenelläkään ei ole vastuuta omasta työstään ja työn laadusta. Oikeudessakin päättäjät tietävät, että heillä on "suojelusenkeli" ja on sama, mitä tehdään, se on ja pysyy, eikä koira perään hauku. Oikeuden rappio on Koivistosta lähtöisin ja yhä härskimmäksi näyttää meno käyvän. Ei uskoisi, meno on ylittänyt parhaimman suomettumisen ajan ilmiöt ja demokratian kannalta nämä ovat arveluttavia kehityspiirteitä. Valtiolaiva on ollut kapteenia vailla ja pitkään.
Ad Anonyymi
Anonyymi erehtyy, ettei valtiolaivalla muka olisi kapteenia.
Presidentti Mauno Koiviston henki liikkuu edelleen vetten päällä ja näkymättömällä kädellä ohjaa edelleen oikeussuojajärjestelmäämme oikeudettomasti pankkien puolelle velallisia vastaan.
Pankille velkaa oleva on pankin vanki. Turha pyristellä, jos ja kun ongelmia tulee, niin pankit tekevät mitä lystäävät velallisilleen.
Tänään tuli Suomelle taas EIT:n tuomio. Monesko se oli tänä vuonna ja montako raati arvelee vielä tippuvan vuoden loppuun mennessä?
"Oikeusturvassa on kysymys koko järjestelmän oimintaedellytyksistä ja vuorovaikutussuhteista. Eri hallinnonaloilla on taipumusta tarkastella asioita vain omalta kannalta, jolloin kokonaisuus unohtuu ja lainvalmistelu ajautuu lyhytjänteiseen epäkohtalainsäädäntöön, kulloinkin havaittujen puutteiden korjaamiseen. Tämä nähdään hallintotuomioistuimissa. Pitemmän aikavälin rakennustyöhön ei ole edellytyksiä."
Noin loihe lausumahan Pekka Hallberg Hallintotuomioistuinpäivän 8.11.2006 puheenvuorossaan.
Vaikka puhe jatkui viittauksilla tuolloin tapetilla olleisiin autoveron muutoksiin, tuo nimenomainen kohta Hallbergin puheesta on juuri nyt hyvin ajankohtainen ja osuva.
Tämän hesarin mukaan EOA ottaisi Hallbergin ja Paateron kantelut tutkittavakseen. Lehden mukaan OKA ja EOA olivat näin sopineet, kun kanteluja oli tullut molempiin paikkoihin, ja EOA:lle ensin.
En nyt tunne kauhean hyvin tuota systeemiä, mutta jotenkin olen mieltänyt, että tuomioistuinlaitos olisi enemmänkin OKA:n kuin EOA: valvottavana. Mutta oli niin tai näin, OKA välttyy tietysti ottamasta kantaa kiusalliseen asiaan.
Kovin tiheällä seulallahan noita juttuja ei yleensä tutkita, mutta olisi se tietysti EOA:lta aikamoinen kannanotto, jos hän toteaisi esimerkiksi, että Halllbergin ja Paateron menettely on kaikin puolin ok. Sehä tarkoittaisi tietysti sitä, että tuomarit ja täytäntöönpanija voivat vastakin toimia samalla tavalla.
Paatero toteaa oheisessa lehtihaastattelussa, että hän ei ole noudattanut presidentti Hallbergin ohjetta täytäntöönpanon viivyttämisestä vaan on tehnyt päätöksen itsenäisesti.
Kummallista: YLE:n uutisissa pari viikoa sitten hän vetosi nimenomaan Hallbergin kirjeeseen.
Hallberg ei ollut näköjään halunnut antaa haastattelua. IS:n oilisi pitänyt kysyä myös Päivi Pietariselta, joka on nimenomaan ilmoitettu lisätietojen antajaksi.
http://www.iltasanomat.fi/uutiset/kotimaa/uutinen.asp?id=2079869
Olen häpeissäni seurannut Ylen ja Helsinginsanomien tiedon välitystä jo vuosia! Aivan kuin heillä olisi sama "käsikirjoittaja" ! Uskonkin, että heidän toimintaa ohjaa joku/jotkut jotka haluavat ,että kaikesta ei aina kerrota totuutta.HYVÄ VELI VERKOSTO JYLLÄÄ SIELLÄKIN !Kiitos hyvästä blogista !
Lähetä kommentti