1. Rikoksen esi- eli poliisitutkintaa johtaa tutkinnanjohtajan nimikkeellä toimiva virkamies. Muissa maissa tutkinnanjohtajana toimii syyttäjä sen jälkeen, kun jotakuta on syytä epäillä tutkittavana olevasta rikoksesta. Syyttäjä tarvitsee toki avukseen kenttäjohtajan käytännön operaatioiden johtamista varten, syyttäjä keskittyy tutkinnan päälinjojen vetämiseen ja esiintyy tuomioistuimessa pidettävissä pakkokeino- yms. istunnoissa. Suomessa sitä vastoin tutkinnanjohtajana toimii laissa tietyt kelpoisuusvaatimukset täyttävä poliisimies, tavallisesti rikoskomisario.
2. Ulvilan surma, josta syyttäjä siis nyt vaatii uhrin vaimolle rangaistusta ensisijaisesti murhasta, tapahtui 1.2.2006. Esitutkintaa ryhtyi johtamaan Porin poliisilaitoksen rikoskomisario Juha Joutsenlahti. Vaikka useat poliisilaitoksen rikostutkijat epäilivät alusta pitäen uhrin vaimoa Annelia tekijäksi, Jousenlahti valitsi tutkintalinjaksi perheen ulkopuolisen tekijän teorian. Hän ilmeisesti uskoi Annelin kuulustelukertomuksia, joiden mukaan Jukan oli surmannut huppupäinen mies, joka oli tunkeutunut perheen omakotitaloon yöllä terassin ikkunasta.
3. Kun tutkinta näytti junnaavan paikoillaan, alettiin julkisuudessa kysellä, että olisiko tutkinnanjohtajaa syytä vaihtaa ja saada tällä tavalla juttuun uusia ideoita ja tutkintalinjoja. Suomessa ja muuallakin tutkinnanjohtajan vaihtaminen on harvinaista, mutta ei poikkeuksellista. Vuonna 2000 Imatralla tapahtuneen Eveliina Lappalainen -nimisen koulutytön (14 v.) surmajutussa tutkinnanjohtajaa vaihdettiin kaksi kertaa, ennen kuin tapaus vihdoin selvisi. Aluksi tätäkin henkirikosta tutkittiin paikallispoliisin voimin, vasta myöhemmin tutkinta siirrettiin KRP:lle.
4. Pääministeri Olof Palme murhattiin 28.2.1986, tämän murhajutun tutkinnan alkuvaiheista muistetaan nimi Hans Holmér. Hän toimi aluksi tutkinnanjohtajana, kun ketään ei vielä voitu epäillä murhasta. Komisario Holmér oli varma siitä, että Palmen murhan takana oli kurdijärjestö PKK. Holmérin sanottiin olleen niin ihastunut omaan teoriaansa, ettei hän ottanut muita vaihtoehtoja kovinkaan vakavasti. PKK:ta tai siihen kuuluneita jäseniä vastaan ei kuitenkaan saatu pitävää näyttöä. Myöhemmin Holmér siirrettiin sivuun tutkimuksista. Palmen murha on edelleen selvittämättä. Olisiko murha kenties kyetty selvittämään, jollei Holmér olisi ollut niin itsepäinen? Mahdollisesti.
5. Vaatimukset tai ainakin puheet Ulvilan jutun tutkinnanjohtajan vaihtamisesta kiihtyivät jo keväällä 2007. Silloin kuvaan astui mukaan Länsi-Suomen lääninpoliisijohtaja, lääninpoliisineuvos Mikko Paatero. Hän totesi julkisuudessa, että komisario Juha Joutsenlahdella on lääninpoliisijohdon täysi tuki ja että "lääni" ei suunnittele tutkinnanjohtajan vaihtamista.
6. Ulvilan murhatutkinnan tilaa pohdittiin uudelleen syyskuun lopulla 20007 läänin poliisijohdon, KRP:n ja Porin poliisin yhteisessä palaverissa. Tuolloin päätettiin, että Jousenlahti saa jatkaa tehtävässään. Jälleen vahvin tuki J:lle löytyi "läänistä." Lääninpoliisijohtaja Mikko Paatero kertoi Ilta-Sanomien haastattelussa 1.10.2007 asiasta näin:
- Kukaan ei moittinut tutkintaa, vaan Joutsenlahdella on kaikkien osapuolien tuki takanaan. Tutkinta säilyy Porin poliisilla ja tutkinnanjohtajana jatkaa hyvin motivaatiotaan ylläpitänyt Jousenlahti. Joutsenlahti jatkaa ainakin tammikuuhun (2008) asti, jolloin arvioidaan tilanne uudelleen. Tutkinnan resursseja pyritään sitä ennen lisäämään.
7. Näin siis lääninpoliisijohtaja Mikko Paatero 1.10.2007. Asiasta kertoi myös Helsingin Sanomat 1.10.2007 otsikolla "Ulvilan surma tutkinnanjohtajaa ei vaihdeta." Jousenlahdella säilyi Mikko Paateron ja tämän johtama "läänin" tuki myös vuoden 2008 puolella. Myöhemmin vuonna 2008 tutkinnanjohtaja kuitenkin vaihtui ja uudeksi johtajaksi tuli rikoskomisario Erik Salosaari, hänkin Porin poliisilaitokselta. Seuraava vaihde oli, kun tutkinnan johto siirrettiin KRP:lle ja uudeksi ja jutun viimeiseksi tutkinnanjohtajaksi tuli rikoskomisario Pauli Kuusiranta. Tiettävästi vasta tämän jälkeen, luultavasti vuoden 2009 alussa eli kaksi vuotta rikoksen tapahtumisen jälkeen, esitutkinnassa ryhdyttiin vakavasti selvittämään Annelin osuutta surmaan.
8. Tutkinnanjohtajan vaihtuminen ja tutkimusten johdon siirtäminen paikallispoliisilta KRP:lle tapahtui samoihin aikoihin, jolloin lääninpoliisijohtaja Mikko Paatero oli siirtymässä läänistään koko maan ykköspoliisiksi eli poliisiylijohtajaksi. Paatero oli virkaan sisäministeri Anne Holmlundin (Ulvila) löytö; Mikko Paateron poika Sami toimi noihin aikoihin ministeri Holmlundin erityisavustajana. Mikko Paatero on syntyjään satakuntalaisia ja hän on toiminut aiemmin muun muassa Noormarkun nimismiehenä. - Näinhän se menee!
9. Poliisiylijohtajanakin Mikko Paatero on tullut tunnetuksi erityisesti siitä, miten innokkaasti hän puolustaa alaisiaan poliisimiehiä. Minua oikein hätkähdytti, kun Paatero korkeaan virkaan tullessaan ilmoitti selvin sanoin, että hän kokee keskeisimmäksi tehtäväkseen poliisin ja poliisimiesten puolustamisen. Lain mukaan poliisin ensisijainen tehtävä on kuitenkin kansalaisten turvallisuudesta sekä rikosten ennalta estämisestä ja selvittämisestä huolehtiminen. Näistä tehtävistä Paatero ei kuitenkaan sanonut mitään.
10. Käytännössä Paateron edellä mainittu linja (paaterointi) on ollut näkyvästi esillä. Aina kun jossakin päin Suomea on epäilty jonkun poliisin virkatoiminnassa jotain "häikää", Paatero on yleensä ensimmäisenä rynnännyt lausuntoineen hätiin ja yrittänyt selittää asian ao. poliisimiehelle parhain päin. Kauhajoen komisarion asiassa Paatero vakuutti heti kärkeen, että surma-aseeksi sittemmin osoittautuneen aseen kouluampujalle jättänyt kauhajokinen komisario oli toiminut ohjeiden mukaisesti, siis oikein. Kun poliisi ampui tammikuussa 2009 Humppilassa piiritystilanteessa kuoliaaksi rakennuksessa olleen uhkailijan, Paatero otti myös - vastoin lakia - tiedottamisen itselleen ja kiirehti selittämään, että hän kyllä tuntee tapauksen ja on varma, että poliisi toimi täysin oikein; tämä tapahtui siis jo ennen kuin poliisin toimintaa tutkimaan oli määrätty syyttäjäviranomainen.
11. Minusta Mikko Paatero olisi erinomaisen hyvä mies toimimaan jonkin poliisien järjestön, esimerkiksi Poliisien Liiton, puheen- tai toiminnanjohtajana. Kokonaan eri asia sen sijaan on toimia poliisiylijohtajana eli ylimpänä yksittäisenä poliisiviranomaisena.
12. Ulvila-jutussa puolustus on nimennyt komisario Juha Joutsenlahden todistajakseen. Tämä on hyvä asia, sillä nyt varmaan kuulemme, millä perusteilla Joutsenlahti uskoi Annelin kertomusta ulkopuolisesta tunkeutujasta ja tekijästä ja miksi Annelia ei alun perin epäilty surmasta.
13 kommenttia:
Paaperointi ylittää jo tavallisen mielikuvituksenkin rajat! Taitaa olla tuo paaterointi ihan maan tapa kuten vaalirahakepulointikin!
OL
Kirjoitukseni kohdassa 10 mainitusta Humppilan tapauksesta eli siitä, menettelikö Paatero oikein, kun hän näytti ottaneen tiedottamisen itselleen, on tehty pari kantelua oikeuskanslerille heti tuoreeltaan.
Oikeuskansleri ei ole vielä muilta kiireiltään ehtinyt antaa ratkaisuaan asiassa.
Paateroon voidaan olla tyytymättömiä täysin oikeutetusti. Mies lienee kuitenkin parasta, mitä poliisihallinnosta löytyy. Valinnassa ilmeisesti hyödynnettiin niitä psykologisia testejä, jotka tehtiin Salminen valintakierroksella.
Oka antaa jutun jäähtyä ja ratkaisee sen sitten, kun kukaan ei jaksa enää kiinnostua asiasta. Näin Oka:n ratkaisun oikeellisuuteen ja hyväksyttävyyteen ei kohdistu mitään erityisiä paineita.
Parasta pannuun, ei mitään "nahkaa ja kamaraa."
Poliisiylihohtaja Paateroa haastateltiin Turun Sanomissa 11.10.2009, siis Annelin vangitsemisen jälkeen:
- Kolme vuotta avoinna ratkaisua odottanut Ulvilan surmajuttu on poliisiylijohtaja Mikko Paateron mielestä esimerkkitapaus siitä, miten pitkä rikostutkinta voi sitoa runsaasti poliisin voimavaroja. Silloin pienemmät ja vähemmän kiireisemmät rikostapaukset saavat välillä odottaa tutkijoitaan.
– Ulvilan jutun ratkaisu oli suuri helpotus kaikille. Se oli yksi esimerkki vakavan rikostapauksen herättämästä huomiosta, joten ratkaisulla on merkitystä poliisista saatuun kuvaan, Paatero huomauttaa.
– Tutkinnan aikana sekin linja oli huomioitu yhtenä monista, että omainen olisi tehnyt surman, mutta sitä on vielä vaikea sanoa mikä oli se ratkaiseva tekijä, joka siirsi tutkinnan lopulta juuri sille tutkintalinjalle, Paatero kertoo.
Poliisiylijohtaja myöntää, että tapauksen tutkinta venyi, mutta ammattitaitoisten tutkijoiden yhteistyö tuotti onnistuneen lopputuloksen.
– Ainahan siinä on mukana myös ripaus hyvää onnea, hän tietää.
-----
Niin tosiaan, mikähän oli se "ratkaiseva tekijä", joka siirsi tutkinnan oikealle linjalle?
Olisikohan se ollut tutkinnanjohtajan vaihtuminen?
Tutkinnanjohtajan, jonka lääninjohtaja Paatero halusi pitää sitkeästi tutkinnanjohtajana vv. 2008-2008.
Siis vuosina 2007-2008.
Blogistin arvostelu on perusteltua. Jossain määrin sitä kuitenkin näyttää hallitsevan tausta-ajatus siitä, että AA on jutussa tekijä.
Jos AA ei ole tekijä, mihin itse uskon, niin sitten käsillä on juttu, jonka poliisi (KRP) on erilaisilla pikkuasioilla saanut väritettyä käräjäkelpoiseksi saakka. Tuollaiset mielipidetodistajat ovat mielestäni juuri osa tätä väritystaktiikkaa, jolla yritetään korostaa lähes olematonta indisionäyttöä.
Jos AA ei ole tekijä, niin Joutsenlahtihan on fiksu mies. Hän ei saattanut aiheetta syytöntä henkilöä syytteen vaaraan. Paateron tukikin on tällä kertaa osunut oikeaan paikaan. Tietysti vain jos AA on syytön.
Minä en ole ottanut kantaa AA:n syyllisyyden puolesta tai sitä vastaan. Syytettyä on kohdeltava keskeneräisessä jutussa syyttömänä.
Anonyymin ajattelu vaikuttaa hieman yksioikoiselta. Tutkinnanjohtaja menettelee minusta "fiksusti", jos hän ottaa esitutkinnassa huomioon ja tutkii kaikki relevantit haarat/linjat/vaihtoehdot, ei vain yhtä.
Esitutkintaineiston perusteella Joutsenlahdella oli jo ennen AA:n kuulemista selkeä näkemys teosta ja tapahtumien kulusta. Ei tuoreen lesken tarvinnut kuin myötäillä, että niinhän se meni.
Joutsenlahti itse on kai enempi huumehemmo ja kun vastaan sitten tuli ruumis jota oli tikattu tosissaan ja tunteella (oikeuslääkäri on kuulemma laskenut 70 viiltohaavaa ja 3 pistohaavaa kuoleman aiheuttaneiden kallovammojen lisäksi), niin hänellä on ollut varmasti hyvin vahva oma kanta siihen, millainen ihminen on teon takana.
Blogisti ei olekaan ottanut kantaa AA:n syyllisyyteen, mutta argumentaatioteoreettisena tausta-ajatuksena on selvästi, että AA olisi syyllinen.
Totta on, että kaikki vaihtoehtoiset teonkuvaukset pitää tutkia. Mahtaako Joutsenlahti tulla todistamaan juuri tästä seikasta. Hän huomioi tutkinnanjohtajana kaikki vaihtoehdot, mutta AA:n syyllisyyttä ei ollut edes syytä epäillä. Eli lain edellyttämiä sytykkeitä AA:n syyllisyyden tueksi ei ollut asettaa.
Tuo kohta 1. kaipaa tarkennusta. Poliisitoiminta jakautuu periaatteessa kenttätoimintaan ja rikostutkintaan. Kenttätoiminnassa on kenttäjohtajat, mutta tutkinnassa niitä ei ole koskaan.
Tutkinnassa voi olla joskus yleisjohtaja, jonka alaisuudessa toimii useampi tutkinnanjohtaja, mikä on hyvin harvinaista. Normaali konstruktio on: tutkinnanjohtaja - päätutkija - muut tutkijat. Ruotsissa päätutkijaa vastannee handläggare. Eli jos syyttäjä toimisi tutkinnanjohtajana, niin rikostutkinnassa päätutkijan rooli mm. työnjohtotoimenpiteissä korostuisi. Ketju olisi: Sjä - päätutkija(t) - muut tutkijat.
..."Ulvila-jutussa puolustus on nimennyt komisario Juha Joutsenlahden todistajakseen"...
Tämäpä loistava veto puolustukselta.
Hans Holmér ei Palmen murhan aikaan ollut komisario, vaan Tukholman poliisipäällikkö.
Lähetä kommentti