1. Ulvilan surmajutun ensimmäisellä viikolla Satakunnan käräjäoikeudessa syytetyn puolustus arvosteli esitutkintaa puutteelliseksi. Syytetyn puolustusasianajaja Juha Mannerin perusväite on, että tutkinnanjohtajan vaihtumisen jälkeen - olen kertonut tästä kirjoitussarjani II-osassa (blogi 252/23.4.) - lähtökohdaksi otettiin yksinomaan se, että Anneli on syyllistynyt surmaan. Tämä valinnan jälkeen esitutkinnassa kerättiin ainoastaan tätä hypoteesia tukevaa näyttöä ja rakennettiin sille "sopiva tarina."
2. Se, että puolustus arvostelee esitutkintaa hataraksi, puutteelliseksi tai yksipuoliseksi, ei ole kovin harvinaista. Esitutkinnan puutteiden esiin kaivaminen kuuluu puolustuksen velvollisuuksiin. Harvinaista sitä vastoin on, että myös virallinen syyttäjä arvostelee poliisin suorittamaa esitutkintaa puutteelliseksi. Mutta tämä ihme koettiin Ulvilan surmajutun oikeuskäsittelyssä.
3. Ulvila-tapauksen oikeuskäynnissä on kaksi syyttäjää, joista pääsyyttäjänä toimii johtava kihlakunnansyyttäjä Jarmo Valkama. Oikeudenkäyntiä paikan päällä Porissa seuraavien lehtien mukaan Valkama on arvostellut eräiltä osin esitutkintaa puutteelliseksi. Ilta-Sanomien otsikko 15.4.2010: Syyttäjä moitti ankarasti poliisin huonoa esitutkintaa. - Syyttäjä mainitsi tästä yhden esimerkin. Surmateon jälkeen tapetun vaimo Anneli toimitettiin sairaalaan, jolloin hänen jalkapohjissaan havaittiin haavoja. Anneli esitteli haavoja videotallenteessa, jonka käräjäoikeus katsoi 14.4. Sairaalassa paikalla olleet poliisit näkivät Annelin molempien jalkapohjien haavat, mutta ne eivät herättäneet heissä juurikaan mielenkiintoa; Annelia pidettiin tuolloin rikoksen uhrina. Syyttäjä Valkama totesi tästä oikeudessa näin (I-S 15.4.):
- Tämäkin oli huonoa esitutkintaa. Eipä otettu kuvaa (Annelin haavoista), todettiin vain, että haavoja on eikä kiinnitetty sen enempää huomiota.
Mainittu haava-asia liittyy siihen kiistakysymykseen, oliko Annelilla kengät jalassaan silloin, kun hän ilmoitti surmateosta puhelimella hätäkeskukseen ja liikkui talossa.
4. Kun puolustus näyttää arvostelevan esitutkinnan puutteita siltä osin kuin on kyse tutkinnanjohtajan (Juha Joutsenlahden) vaihtumisen jälkeen toimitetusta tutkinasta, kohdistuu syyttäjän arvostelu sen sijaan ennen sanottua vaihtoa suoritettuun esitutkintaan. Tässä ei ole mahdollisuutta ottaa kantaa kyseisiin väitteisiin. Mutta yksi asia minua jäi syyttäjän arvostelussa mietityttämään.
5. Esitutkinnan johtajana toimii poliisimies, lukuun ottamatta niin sanottujen poliisirikosten tutkintaa. Myös virallinen syyttäjä on mukana esitutkinnassa, ei tosin tutkinnanjohtajana eikä edes asianosaisena, vaan tutkintaan osallisena. Syyttäjällä on lain mukaan monia keinoja vaikuttaa esitutkinnan kulkuun ja myös ohjata sitä. Syyttäjälaitoksessa puhutaan paljon poliisin ja syyttäjän välisestä esitutkintayhteistyöstä. Poliisin on ilmoitettava tutkittavaksi tulleista vähänkin vakavammista rikoksista syyttäjälle heti, kun jotakuta voidaan epäillä syylliseksi rikokseen (ETL 15.1 §) - Muissa maissa sitä vastoin esitutkinnan johtamisvelvollisuus siirtyy kyseisenä ajankohtana poliisilta syyttäjälle. Saksassa sanotaan sattuvasti, että syyttäjä on "esitutkinnan herra," Herr des Ermittlungsverfahren. Mutta kuten sanottu, Suomessa syyttäjä ei johda esitutkintaa eikä ole siinä edes asianosaisen asemassa.
6. Syyttäjä kuitenkin voi, jos hän on aktiivinen, vaikuttaa esitutkinnan toimittamiseen ja sen suuntaamiseen eri tavoin.
- Syyttäjä voi seurata esitutkinnan kulkua ja valvoa tutkinnan asianmukaisuutta sekä huomauttaa tutkinnanjohtajalle, jos hän havaitsee tutkinnassa epäasiallisia piirteitä tai tehottomuutta;
- Syyttäjä voi lain mukaan määrätä poliisin suorittamaan tutkintatoimenpiteitä, joita hän pitää tarpeellisina (ETL 15.2 §). Poliisi on puolestaan velvollinen noudattamaan syyttäjän esitutkinnan tavoitteiden (ETL 5 §) turvaamiseksi antamia määräyksiä;
- Syyttäjä voi määrätä tutkinnan jatkamisesta, vaikka tutkinnanjohtaja olisi päättänyt lopettaa tutkinnan saattamatta asiaa syyteharkintaan;
- Syyttäjällä on pidättämiseen oikeuttavana virkamiehenä esitutkinnassa (tutkinnanjohtajaan nähden) aloiteoikeus tiettyjen pakkokeinojen käytössä;
- Syyttäjällä on oikeus olla läsnä poliisin suorittamissa kuulusteluissa (ETL 32 §) ja esittää kuulusteltavalle kysymyksiä tarvitsematta siihen kuulustelijan lupaa (ETL 34 §).
7. Myös Ulvilan surmajutun esitutkinnasta on ilmoitettu syyttäjälle siten kuin esitutkintalaki edellyttää. Esitutkinta kesti reilut kolme vuotta. Tänä aikana esitutkintaa seuranneella syyttäjällä on ollut käytettävissään edellä mainitut esitutkintayhteistyön puitteissa edellä luetellut keinot vaikuttaa esitutkintaan, eli valvoa ja ohjata sitä lain edellyttämällä tavalla. Kun syyttäjä nyt käräjäoikeudessa ihmettelee ja arvostelee esitutkintaa monilta osin puutteelliseksi, niin on syytä kysyä, missä esitutkintaa seuraaman määrätty syyttäjä oli silloin, kun esitutkinta oli käynnissä ja mitä hän teki esimerkiksi esitutkinnan asianmukaisuuden suhteen?
8. Ulvilan tapaus ei ole mitenkään harvinainen sen suhteen, että valtakunnansyyttäjänviraston, Matti Kuusimäen, Matti Nissisen ynnä muiden "vaikuttajien" usein mainostama ja korostama esitutkintayhteistyö poliisin ja syyttäjän välillä ei toimi. Se toimii vain paperilla, ei käytännössä. Tästä on olemassa monta esimerkkiä ja uusia tapauksia putkahtelee tuon tuostakin päivänvaloon. Epäkohdat yhteistyössä aiheuttavat muun ohella esitutkinnan kohtuutonta viivästymistä, mikä osaltaan johtaa rikosprosessin kokonaiskeston pitkittymiseen. Tästä ihmisoikeustuomioistuin on antanut Suomelle kymmeniä langettavia tuomioita.
9. Mutta miksi esitutkintayhteistyö ei sitten toimi käytännössä toivotulla tavalla? Syitä on useita, mutta peruslähtökohtiin kuuluu, että laki (ETL) ei itse asiassa velvoita syyttäjää osallistumaan esitutkintaan aktiivisesti. Laissa esitetään vain ikään kuin hurskaita toivomuksia siihen tapaa, että syyttäjä voi tehdä sitä ja tätä. Laissa ei sanota, että syyttäjän pitää tehdä sitä ja tätä. Laki ei velvoita myöskään poliisia mihinkään muuhun kuin ilmoittamaan syyttäjälle tutkittavasta rikoksesta sitten kun jotakuta on syytä epäillä rikoksesta. Siihen se paljon puhuttu esitutkintayhteistyö sitten tuppaa käytännössä usein myös jäämään.
9a. Syyttäjä alkaa usein perehtyä esitutkinta-aineistoon vasta sinä vaiheessa, kun hän saa poliisin laatiman valmiin esitutkintapöytäkirjan haltuunsa. Jos tutkinnanjohtaja haluaa pitää syyttäjän erossa tutkinnasta, niin se onnistuu helposti. Syyttäjät puolestaan eivät mitenkään hinku päästä mukaan esitutkintaan ja seuraamaan sitä aktiivisesti. Ne syyttäjien vähäiset resurssit ja muutenkin suuri työmäärä, näet! Siihen on aina hyvä vedota, jos jotakin "ekstraa" pitäisi tehdä.
10. Vuoden 1998 alusta voimaan tullutta uutta rikosprosessilakia (ROL) valmisteltaessa ehdotettiin esitutkinnan johtoa muiden kuin yksinkertaisten rikosasioiden osalta siirrettäväksi poliisilta syyttäjälle siinä vaiheessa, kun jotakuta voidaan epäillä rikoksesta (OLJ 1/1993) Mutta syyttäjät, poliisit, oikeuskansleri, oikeusasiamies ym. "vaikuttajat" vastustivat uudistusta eri syistä. Sittemmin valtakunnansyyttäjä Matti Kuusimäki on pitänyt huolen siitä, että nykysysteemi säilyy, vaikka jokaisen järkevästi ajattelevan juristin ja päättäjän pitäisi nähdä, että sanottua uudistusta tarvittaisiin. Kuusimäen linjaa jatkaa uusi valtakunnansyyttäjä Matti Nissinen.
11. Aika ajoin on kuitenkin rohjettu tehdä virallisia aloitteita ja ehdotuksia, joiden mukaan syyttäjien ja poliisin esitutkintayhteistyötä pitäisi tehostaa lainsäädäntöteitse niin, että syyttäjä saisi hoitaakseen osan nykyisistä tutkinnanjohtajan tehtävistä. Tuomioistuinlaitoksen kehittämiskomitea ehdotti vuonna 2003 (KM 2003:3), että syyttäjät voisivat laajoissa ja vaikeissa jutuissa päättää esimerkiksi tutkinnan lopettamisesta, tutkinnan laajuudesta, vangitsemisvaatimuksista ja muiden pakkokeinojen hakemisesta ja ajamisesta tuomioistuimessa.
12. Viime vuonna valmistui vuosien ajan valmisteltu laaja esitutkintalain ja pakkokeinolain kokonaisuudistusta koskenut komiteanmietintö (KM 2009:2). Se olisi ollut erittäin sopiva paikka pohtia edellä mainittua uudistusta. Mutta yllätys, yllätys: Oikeusneuvos Ilkka Raution johdolla istunut komitea ei keskustellut lainkaan koko tutkinnanjohtajuutta koskevasta kysymyksestä! Mietinnössä on yhteensä 932 sivua, joista syyttäjän asemaa esitutkinnassa kosketellaan lähinnä vain yhdellä sivulla 4,5 rivin verran (s. 51):
- Esitutkintalaissa säädetään virallisen syyttäjän osallistumisesta esitutkintaan. Hän ei ole kuitenkaan esitutkintaviranomaisen virkamies (pitäisi kai olla: "ei ole....esimies"). Tähän asiantilaan ei tässäkään ehdotuksessa esitetä muutosta. Syyttäjän asema voitaisiin selvyyden vuoksi todeta viranomaisia esitutkinnassa koskevassa pykälässä esimerkiksi siten, että esitutkintaviranomaisten lisäksi esitutkintaan osallistuu virallinen syyttäjä.
Hieman myöhemmin mietinnössä käsitellään hieman laajemmin mahdollisuutta, jonka mukaan syyttäjä toimisi esitutkinnanjohtajana (s. 52-54). Esitys on kuitenkin pintapuolinen ja tarkoitushakuinen: on jo etukäteen otettu selkeä kanta, jonka mukaan syyttäjän asemaa ei muuteta esitutkinnassa mitenkään. Ruotsin systeemiä vähätellään totuttuun tapaan sillä, että Ruotsissa syyttäjät eivät käytännössä käytäisi mitään sellaisia menetelmiä, joihin suomalaisten syyttäjien toimivaltuudet eivät riittäisi! Tämä väite ei pidä paikkaansa, mutta tässä kohdin mietinnössä on viitattu vain siihen, mitä suomalaisessa "oikeuskirjallisuudessa" on esitetty - lähdettä ei tietenkään mainita. Tästä ilmenee, että komita, vaikka sillä on laaja sihteeristo, ei ole edes välittänyt tutustua Ruotsin a) lainsäädäntöön tai b) oikeus- ja esitutkintakäytäntöön. vaan se on kuitannut asian sillä, että jossakin suomalaisessa kirjassa on joskus vuosia sitten ohimennen lakonisesti sanottu, että "ei se Ruotsin systeemi nyt niin kovin kummoinen ole."
Tässä oli laajapohjaisen komitean laajan mietinnön anti tämän tärkeän kysymyksen osalta. Mitäpä tähän muuta voisi sanoa kuin että Suomessa vallitsee vaikenemisen kulttuuri myös oikeuslaitoksessa ja lainvalmistelussa. Mutta kun tällaisillakin "näytöillä" pääsee aina ylimmän tuomioistuimen jäseneksi asti, niin mitäpä sitä turhia rehkimään ja keskustelemaan!
13. Suomen Asianajajaliittoa komiteassa edustaneet kaksi asianajajaa (Tuija Turpeinen ja Markku Fredman) olivat sentään valveutuneempia. Heidän muutoinkin laajassa ja perustellussa eriävässä lausunnossaan otetaan avoimesti kantaa myös tutkinnanjohtajuuskysymykseen. Turpeinen ja Fredman kannattivat tuomioistuinlaitoksen kehittämiskomitean näkemystä ja esittivät toiveen, että kyseinen asia otettaisiin esille jatkovalmistelussa. Asianajajien lausumassa todetaan, että käytäntö, jossa syyttäjä johtaa esitutkintaa, on maailmanlaajuinen. Euroopan Neuvoston toimituttamassa vertailevassa tutkimuksessa on todettu, että 45 vertailumaan osalta 41:ssä on nimenomaan syyttäjän tehtävänä hakea tuomioistuimelta lupa erinäisiin esitutkintatoimenpiteisiin. Suomessa sitä vastoin syyttäjä ei käytännössä hae esitutkinnan aikana lupia mihinkään pakkokeinoihin eikä hän myöskään voi päättä niistä itse. Kaikki nämä tehtävät kuuluvat Suomessa poliisille. - Voitaisiin melkeinpä sanoa, että Suomi on tässä suhteessa poliisivaltio.
14. Mainitun komitea kuulemista asiantuntijoista kaksi eli rikos- ja prosessioikeuden professorit Dan Frände ja Johanna Niemi totesivat lausunnossaan, että yksi syy Suomessa ongelmaksi tulleisiin liian pitkiin rikosoikeudenkäynteihin voi olla se, ettei syyttäjä johda esitutkintaa. He toivat lausunnossaan esiin tarpeen siirtää tutkinnanjohtajan tehtävät tai ainakin osan niistä syyttäjälle. Mutta asiantuntijoiden viesti ei hetkauttanut komitean enemmistöä minkään vertaa. Asiaa ei haluttu pohtia mietinnössä lainkaan, siitä haluttiin vaieta totaalisesti.
15. Ei siis mikään ihme, että myös Ulvilan surmajutun esitutkinta kesti reilut kolme vuotta ja nyt tutkintaa kuitenkin moititaan käräjäoikeudessa kiivaasti puutteelliseksi sekä syyttäjän että puolustuksen lausumissa. Porin asianomaista syyttäjä ei ole aihetta syyllistää, sillä hän toimi niin kuin on ollut ja on edelleen tapana toimia tai olla toimimatta. Tutkijat ja esitutkinnan johtajatkin toimivat luultavasti niin kuin on aina totuttu toimimaan: pitämään syyttäjän sivussa tutkinnasta.
16. Esitutkintayhteistyötä ja sen oivallisuutta voidaan kyllä käsitellä lukemattomissa työryhmissä ja siitä voidaan puhua paasata vaikka mitä, mutta käytäntö on tässäkin suhteessa kyllä aivan oma maailmansa. Esitutkintayhteistyö ei tule jatkossakaan toimimaan, jollei lakia muuteta.
19 kommenttia:
Käytännön/teorian kysymys:
Jos sattuisin olemaan esitutkinnassa epäilty ja olisin sitä mieltä, että tutkinta on ihan hakoteillä, niin voisinko minä (tai avustaja) vaatia/pyytää/anoa, että lainoppinut syyttäjä jo tässä vaiheessa ottaisi kantaa.
Olen yrittäjä ja tiedän tapauksia, joissa hommaan olisi pitänyt puuttua heti eikä vuoden päästä päätösvaltaisen syyttäjän toimesta. Ei ole kiva olla löysässä hirressä odottamassa itsestään selvää syyttämättäjättämispäätöstä.
Tilanne on Suomessa "hassu" sikäli, että syyttäjä voi määrät esitutkinnan lopettamisesta ainoastaan tutkinnanjohtajan esityksestä (ETL 4a §). Näin juuri sen takia, että esitutkinnan johtajana toimii poliisi eikä syyttäjä.
Käytännössä syyttäjä on siis lähinnä muodollinen päätöksentekijä, jonka päätösvalta riippuu tutkinnanjohtajan aloitteesta ja esityksestä. Syyttäjä voi kyllä esittää tutkinnanjohtajalle, että tämä esittäisi hänelle, että esitutkinta lopetettaisiin. Mutta tämä edellyttäisi, että syyttäjä todella seuraisi esitutkintaa eikä vain olisi seuraavinaan sitä.
Syyttäjällä ei ole myöskään valtuuksia määrätä, ettei esitutkintaa lainkaan aloiteta, vaikka hän olisi heti "kättelyssä" sitä mieltä, että epäillyssä tapauksessa kyse ei edes voisi olla mistään rikoksesta.
Valtakunnansyyttäjä Matti Nissinen kertoi YLE uutisten haastattelussa 23.4., että hän "pitää tärkeänä,että syyttäjät ovat aktiivisesti mukana vaalirahoitussotkujen selvittelyssä jo esitutkinnassa."Viranomaisten linja on oltava sama kaikkialla maassa, sanoi Nissinen.
Nissisen mukaan juuri syyttäjät ovat avainasemassa vaalirahatutkinnassa ja sen "linjaamisessa." Nissinen mukaan syyttäjälaitos ratkaisee, minkälainen linja ja käytäntö "tämän sortin" jutuissa muodostuu.
Eikös olisi parempi, että näitä vaalirahoitusasioiden tutkinta, oikeastaan siis vain tutkinnan seuraaminen, keskitettäisiin syyttäjistön osalta valtakunnansyyttäjänvirastoon, ettei olisi vaaraa erilaisista käytännöistä?
Syyttäjät eivät tietenkään johda myöskään vaalirahoitussotkujen esitutkintaa, vaan tutkintaa johtaa poliisi. On täysin syyttäjien aktiivisuuden varassa, miten he näitä tutkintoja seuraavat ja osallistuvat esimerkiksi kuulusteluihin. Luulenpa, etteivät osallistu.
Nissisen tulisi nyt pitää huoli edes siitä, ettei näiden epäiltyjen rikosten syyteoikeus pääsisi vanhentumaan hitaan esitutkinnan takia.
Pahalta näyttää, sillä Nissinen mainitse ko. haastattelussa, että esim. Nova-jutun syyttäjä - siis vain yksi syyttäjä (!) - "tekee vielä syksyyn asti muita vielä kiireellisempiä töitä."
Olisipa tässä mukana joku egyptiläinen mummo, niin johan syntyisi vipinää.
Mielestäni ongelma on siinä, että syyttäjillä ei ole sellaista koulutusta, mitä poliisien tutkinta edellyttää. Olisi outoa, että esim. joku nuori sjä lähtisi poliisin menetelmiä tuntemattomana neuvomaan kokeneitaä poliiseja. Siinä se tutkinta vasta saattaisikin epäonnistua. Toisin sanoen kannatan sitä, että syyttäjät osallistuisivat enemmän esitutkintaan mutta silloin heillä tulisi olla valmiudet siihen.
Tuo koulutus on iänikuinen vastaväite, joka aina esitetään, on esitetty jo yli 20 vuotta!
Jos syyttäjiä olisi alettu jo 20 vuotta siten kouluttaa, kun kysymys esitutkinnan johtamisen siirtämisestä heille esitettiin, olisi asia kunnossa.
Kyllä ainakin nuoremmille syyttäjille on annettu minun tietääkseni myös tutkinnanjohtajan koulutusta.
Ja eikös siinä paljon puhutussa "esitutkintayhteistyössä" syyttäjät ole oppineet myös käytännössä, mitä esitutkinta on ja miten sitä käytännössä johdetaan!!! Jos vain ovat pitäneet silmänsä ja korvansa auki eivät ole olleet passiivisia.
Tuo koulutusväite ei siis päde. Taitaa se poliisien esitutkinnan johtamiskoulutus olla toisinaan hieman sitä sun tätä, ainakin tuloksista ja esitutkinnan viipymisistä päätellen.
Olisiko Ulvilan kaksi vuotta paikoillaan junnannut murhatutkimus ollut kiinni koulutuksen puutteista?
Valtakunnansyyttäjä Kuusimäen ja poliisiylijohtaja Salmisen asettama esitutkintayhteistyön kehittämistyöryhmä antoi loppuraporttinsa 16.6.2006.
VKS Kuusimäki antoi 15.5.2007 syyttäjille yleisen ohjeen VKS 2007:5 Esitutkintayhteistyön tehostaminen ja syyttäjäparien käyttäminen. Siinä arvostellaan syyttäjävirastoja siitä, että syyttäjät käyttivät työajastaan vain 6 prosenttia esitutkintayhteistyöhön poliisin ja muiden esitutkintaviranomaisten (tulli ja rajavartiolaitos) kanssa.
"Tehokas esitutkintayhteistyö edellyttää kuitenkin, että siihen käytettävän työn määrä on selvästi suurempi, arviolta ehkä kolminkertainen," sanotaan Kuusimäen ukaasissa.
Mainitun yleisen ohjeen mukaan syyttäjällä on viimekätinen vastuu siitä, että pääkäsittelyn valmisteluun liittyvät näkökohdat tulevat otetuiksi huomioon jo esitutkinnassa, vaikka syyttäjä ei johdakaan esitutkintaa, sanotaan Kuusimäen yleisohjeessa.
Ja edelleen ote sanotusta yleisohjeesta: "Syyttäjän tehtäviä ja keskeistä asemaa esitutkinnassa on kuvattu esimerkiksi Jyrki Virolainen ja Pasi Pölösen teoksessa Rikosprosessin osalliset- rikosprosessioikeus II (Porvoo 2004 s. 30-65, erit. 41-49."
Kyllä ohjeita ja opastusta on annettu, siitä esitutkintayhteistyön ei pitäisi olla kiinni.
Matti Vanhasen II-hallituksen hallitusohjelmaan on kirjattu ajankohtaiseksi tavoitteeksi, että vaativien rikosasioiden esitutkinta-, syyteharkinta- ja oikeuskäsittelyä tehostetaan ja nopeutetaan lisäämällä syyttäjien osallistumista esitutkintaan ja varmistamalla tähän riittävät voimavarat.
Onko tämä tavoite ja voimavarojen lisääminen toteutunut käytännössä, ministeri Brax? Minun tietojeni mukaan syyttäjälaitoksen virkoja olisi päin vastoin jonkin verran supistettu.
Viikko sitten Brax ilmoitti osallistuvansa vuoden 2011 eduskuntavaaleihin Uudenmaan vaalipiirissä, nyt hänet on valittu Helsingistä. Samassa yhteydessä Brax asetti tavoitteekseen lisätä syyttäjän virkoja noin 30-40 viralla.
Metkaa! Tällä vaalikaudella syyttäjälaitoksen virkoja on supistettu samalla määrällä, jolla Brax nyt hövelisti lupaa vaalipuheissaan tulevansa ensi vaalikaudella lisätä syyttäjien lukumäärää!
Brax ilmeisesti otaksuu ikään kuin itsestään selvyytenä, että hän jatkaa oikeusministerinä myös vaalien jälkeisessä hallituksessa.
Pitääpä jatkaa omaa kommentointia, kun muut eivät näköjään vapunaluskiireiltään ehdi!
Poliisin ja syyttäjien esitutkintayhteistyöstä on pitkä juttu mm. VKSV:n tiedotuslehdessä Akkusastoori 3/2005 s. 9-11. Poliisien ja syyttäjien yhteistyön "pohjustamisesta" on kerrottu poliisien ammattilehdissä.
Esimerkiksi Poliisi-lehden numerossa 2/2006 on juttu otsikolla "Poliisin ja syyttäjän yhteistyötä pohjustettiin Turussa." Jutun mukaan kuulemma hyvin "myönteisessä hengessä." Tilaisuudessa pohjustettiin mm. yhteistyötä koskevan koulutuksen järjestämistä poliisien ja syyttäjien yhteisvoimin.
Lehden mukaan alueellisia koulutustilaisuuksia asian tiimoilta järjestettiin Turussa kaksi - niin vähän (!) - joista toinen oi tarkoitettu turkulaisille ja toinen lähialueiden poliiseille ja syyttäjille.
Jutussa haastateltu kihlakunnansyyttäjä Mika Aalto piti yhteisen koulutuksen antina sitä, että "osapuolet ovat henkilökohtaisesti tuntemaan toisensa." Aalto: "Yhteistyö helpottuu kummasti, kun tuntee toisen. Tämä helpottaa myös rakentavan palautteen antamista."
Jutussa haastateltu rikoskomisario kertoi, että "toki tiedämme, että syyttäjä pitää ottaa tietyissä jutuissa tiivisti esitutkintaan mukaan. Siitä huolimatta käytännön toiminnassa saattaa olla puutteita, myös asenteiden muokkaus on edelleen tarpeen."
No, ei tuo yhteistyökoulutus niin kovin tehokkaalta vaikuta olevan käytännössä! Lähinnä kyse lienee tutustumistilaisuuksista - sellaista rupatteluahan se "koulutus" tuppaa yleensäkin olemaan- valitettavasti.
Muistaakseni jossain sanottiin, ettei Suomessa ole koskaan ollut niin paljon syyttäjänvirkoja kuin on tällä hetkellä. Ja se on ilmeisesti kuitenkin liian vähän.
Vuonna 2006 paikallissyyttäjiä oli 322, vuonna 2007 304 ja vuonna 2008 329. Vuonna 2009 syyttäjiä oli 342, joka sisältää valtionsyyttäjät. Ainakin siis tällä vaalikaudella näyttäisi syyttäjien lukumäärä nousseen parilla kymmenellä.
Hyvin tuntuvat lukumäärät pysyneen anonyymin muistissa hänen joskus näkemänsä "jossain" -tilaston perusteella!
Luvut saattavat vaihdella sen mukaan, ovatko niissä mukana valtionsyyttäjät vai ainoastaan paikallissyyttäjät, onko mukaan otettu myös apulaissyyttäjät, koskevatko luvut vain vakinaisia virkoja vai myös määräaikaisia virkoja jne.
Miten syyttäjän asema sitten toimisi tällaisessa Ulvilan kaltaisessa jutussa, jossa epäiltyjä on otettu kiinni, pidätetty ja vangittu aina silloin tällöin?
Missä vaiheessa syyttäjä ottaa Saksasssa tai Ruotsissa tutkinnan johdon? Kun jotain epäillään? Kun joku on otettu kiinni? Kun joku pidätetään? Kun joku vangitaan? Mitä tapahtuu tutkimusten johdolle kun epäilykset todetaan perättömiksi tai epäilty lasketaan vapaaksi todisteiden puutteellisuuden vuoksi tai epäillyn suhteen tehdään asianvaihto?
Kaksi krittistä huomautusta syyttäjän tekemisestä esitutkinnan johtajaksi:
1) Jos verrataan Ruotsin ja Suomen tuomari-ja syyttäjäresursseja väkilukuun suhteutettuna havaitaan, että ainakin alioikeustuomareita on sama määrä, mutta syyttäjiä merkittävästi vähemmän. Jos tuota ei samalla korjata, syyttäjän tekemisestä esitutkinnan johtajaksi päädytään vain ojasta allikkoon.
2) Jos syyttäjä on esitutkinnan johtaja, onko vaara, että syyteharkinnan puolueettomuus suhteessa esitutkintaan vaarantuu. Tuolla näkökulmallahan nimismiessyyttäjistä haluttiin aikana eroon.
Blogissa oli jo vastaus Kuntsan esittämiin kysymyksiin.
Kuten kerroin, Ruotsissa esitutkinnan johto siirtyy poliisilta syyttäjälle heti siinä vaiheessa, kun jotakuta on syytä epäillä rikoksesta. Suomessa lain mukaan poliisin on sanottuna ajankohtana vain tehtävä syyttäjälle ilmoitus asiasta, jotta syyttäjä voi alkaa seurata tutkintaa.
Jos poliisilla on syytä epäillä jotakuta rikoksesta, mutta epäily todetaan myöhemmin tutkinnan jatkuessa aiheettomaksi, on minusta selvää, että tämä ei aiheuta Suomessa minkäänlaista keskeytystä syyttäjän osallistumisessa esitutkintaan, syyttäjällä on edelleen oikeus ja velvollisuus seurata tutkintaa.
Olisi tosi hölmöä, jos syyttäjä olisi esimerkiksi Ulvilan jutussa, kun vuonna 2007 todettu epäily porilaismiestä kohtaan todettiin aiheettomaksi ja epäilty päästettiin vapaaksi, olisi todennut tutkinnanjohtajalle, että "no, niin minä nyt lopetan tämän tutkinnan seuraamisen tällä erää, ilmoittakaapa sitten taas minulle uudelleen, jos jotakuta toista on syytä epäillä tästä surmasta!"
Anonyymin kaksi vastaväitettä kuuluvat myös niin iänikuisiin jankuttaviin väitteisiin, joita esitettiin jo 20-30 vuotta sitten!
Totta kai syyttäjien lukumäärää tulisi Suomessa lisätä! Toisaalta on syytä ottaa huomion, että Ruotsi, jossa syyttäjiä liene jotain 600-700, on asukasluvultaan kaksi kertaa suurempi valtio kuin Suomi. Myös Ruotsin pinta-ala on selvästi Suomen kokoa suurempi. Ruotsissa on paljon enemmän ulkomailta tulleita pakolaisia ja maahanmuuttajia kuin Suomessa; maahanmuuttajat tekevät suhteessa enemmän rikoksia kuin alkuasukkaat. Jne.
Ja mikä tärkeintä: Ruotsissa on enemmän syyttäjän virkoja juuri siksi, että siellä esitutkinnan johto kuuluu syyttäjälle. Syyttäjillä on ts. Ruotsissa enemmän tehtäviä kuin suomalasilla kollegoillaan. Silloin tietenkin tarvitaan myös enemmän virkoja, eikö niin?
Olenkin yrittänyt sanoa, että ei Suomeen koskaan saada VKSV:n haluamaa määrää syyttäjän virkoja, ellei syyttäjistä tehdä esitutkinnan johtajia. Mutta Suomessa vaaditaan lisää virkoja, vaikka samanaikaisesti syyttäjien työmäärää jatkuvasti kevennetään; esimerkkinä mainitsen käräjäoikeuksien kirjallisen menettelyn, jossa käsitellään noin kolmannes kaikista käräjäoikeuden ratkaisemista rikosjutuista.
Syyttäjien objektiivisuus ei kärsi mitenkään sitä, että he johtaisivat esitutkinta. Eiväthän he tutki juttuja, vaan ainoastaan johtavat sitä. Syyttäjä on virkamies ja syyttäjiltä edellytetään lakien mukaan nimenomaan objektiivisuutta.
Jos käytetään VKSV:n suosittelemia syyttäjäpareja, niin toinen näistä syyttäjistä voisi olla esitutkinnanjohtaja/esitutkinnan "seuraaja", joka avustaisi tuomioistuimissa pääsyyttäjää.
Hieman tuohtuneena kirjoittamani aiempi kommentti ei ilmeisesti ylittänyt julkaisukynnystä ja hyvä niin.
Keskustelu on oikeilla linjoilla. On totta, että syyttäjien työmäärään helpottavasti on vaikuttanut esimerkiksi kirjallinen menettely.
Toisaalta samaan aikaan jatkuvasti tulee uusia "pikku"tehtäviä, kuten viimeksi valtion puhevallan käyttäminen viivästymishyvitysasioissa. On myös huomattava, etteivät syyttäjiin kohdistuvat työn laatuvaatimukset ole ainakaan vähentyneet - onko niihin vaatimuksiin pystytty vastaamaan, on toinen juttu.
Ilmeisesti jatkuva tuottavuusvaatimusten kasvu on johtanut siihen, että esitutkinnan taso rutiiniasioissa on entisestään laskenut. Kun syyttäjä ei syyteharkintaa voi puutteellisen aineiston perusteella tehdä, johtaa tämä varsin usein lisätutkinnan tekemiseen.
Rutiiniasia, joka olisi jo tehty samassa ajassa kuin pyydetään lisätutkintaa, joudutaan sitten kuukauden-parin päästä tekemään toiseen kertaan. Tässä ei juttukohtainen yhteistyö auta, eikä tunnu auttavan ns. laaja-alainenkaan yhteistyö - kokeiltu on vuosien ajan.
PS Ruotsissa taitaa tällä hetkellä olla noin 900 syyttäjää, syyttäjälaitoksen nettisivujen mukaan ainakin
Kaikki tänään perille tulleet kommentit on kyllä julkaistu - myös "hieman tuohtuneen" kirjoitetut!
Kannattaisi ehkä lukea kommentteja hieman tarkemmin!
Kun tiedustelin poliisilta tekemäni rikosilmoituksen etenemisestä sain seuraavanlaisen vastauksen:
Tiedoksi. asiassanne suoritetaan esitutkinta. Syyttäjä on tutustunut
aineistoonne ja päätti esitutkinnasta. Kesti vaan kaksi kuukautta syyttäjällä
ottaa kantaa asiaan. Mehän ei tietenkään voida toisen viraston kiireille mitään.
Minä en itse tutki asiaanne, vaan huomenna päätetään, kuka asian tutkii.
Näinkö asiat menee? Eikö se ole poliisi joka ko asian päättää?
Kyllä minä sen syyttäjän tuohtumisen ymmärrän, vaikka kummastelin samaa asiaa, kun syyttäjä alkoi arvostella esitutkintaa. Mitä siinä on hutkittu kaikki nämä kolme vuotta, 700 ihmistä DNA-testattu, muutamalle annettu koppihoitoa jne
Eli siinä näyttää olevan erimielisyyksiä myös poliisin keskuudessa, ja ex-tutkintajohtaja on kuulemma lupautunut puolustuksen 'tähtitodistajaksi'. Aika erikoista mielestäni sekin.
Eli siinä kävi näin, että kun tutkintajohtaja vaihtui, niin vasta silloin alettiin tutkimaan Auerin osuutta.Päättääkö siiten tj yksin ketä on syytä epäillä ja ketä ei. Joutsenlahden mukaan Auer poissuljettiin jo alkumetreilla.Mutta millä perusteella? Ex-huumepoliisi oli niin kova auktoriteetti, että kukaan ei uskaltanut sanoa mitään, vaikka nyt kymmenkunta poliisia sanoo oikeudessa, että kyllä oli 'epäilyttävä' tuo Auerin käytös.
Lähetä kommentti